- "Millä oikeudella mummo kutsuu Ahviota fasistiseksi?"
Minä tuossa yllä(ei mummomuori) sanoin Ahviota "fasistiseksi mielipideautomaatiksi", joten vastaan omasta puolestani. Vuosia Ahvion kirjoittelua ja julkisia esiintymisiä seuranneena voidaan todeta faktaksi, että Ahvio on (kristo)fasisti.
Jos Ahvio ei ole sitä mieltä kuin kirjoituksissaan, niin siinä tapauksessa hän on sitkeä trolli. Kai sen 41 k vuositulon (2015) voi silläkin tavalla ansaita. Helppoa rahaa!
Ketjun avauksessa viittasin Chris Hedegesin kirjaan American Fascist. Kirjan alaotsikko kuuluu: The Christian Right and the War on America.
Hedges kartoittaa kirjassaan amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston fasistisen siiven retoriikkaa, menetelmiä ja päämääriä. Ahvion jutut ovat yksi yhteen sopivia amerikkalaisen uskonnollisen fasismin kanssa.
Omassa blogissani, Patmoksen sivuilla ja aika ajoin Suomi24:ssa olen analysoinut Ahvion käyttämiä lähteitä ja kuinka ollakaan, sieltä löytyy kaikki (kristo)fasismin jopa kliseisimmät väitelauseet. Ahvion jutut ovat kopioitu ja käännetty amerikkalaisten kristofasistien "pelikirjasta".
Tämä tekee Ahviosta selvästi fasistin.
On valitettavaa, että Suomessa oli 30- ja 40-luvuilla ensin fasistinen ja myöhemmin kansallissosialistinen suuntaus vahvana myös Suomen ev.lut kirkon piirissä. Tuon suuntauksen "kristillisissä arvoissa" ei ole mitään puolustettavaa. Sellaisten "arvojen" puolustaminen tekee kenestä tahansa uusfasistin, jollainen Ahvio myös on.
En vihaa Ahviota. Minä vain halveksin kaikkea sitä, mitä hän julkisesti edustaa. - ”Kun ajattelen perinteisiä herätysliikkeitä, kuten Rukoilevaisuus, Herännäisyys eli ”körttiläisyys” sekä lestadiolaisuutta, ovat ne olleet joko epäpoliittisia tai niissä on voinut kuulua mihin tahansa puolueeseen tai kuten lestadiolaisuus, enemmän keskustaan.”
Minä näen kaikki herätysliikkeet totalitaarisina ja sellaista kannattavina yhteisöinä. Politisoitumisen aste vaihtelee: Kaikki eivät tietenkään ole jyrkästi poliittisia ja jäsenten osallistumisastekin vaihtelee. Kyse on enemmän intensiivisyydestä, jolla ympäristöön pyritään vaikuttamaan.
En ole vielä tavannut herätyskristillistä henkilöä, joka ei pitäisi oman yhteisönsä dogmeja sellaisina, että muidenkin tulisi ne omaksua joko lainsäädännön keinoin tai muuten suostuttelemalla ja valitettavan usein painostamalla ja pakottamalla. Jopa ne herätyskristilliset piirit, jotka pyrkivät eristäytymään, ovat vaatimassa jotain sellaista, että heidän dogminsa on se oikea ja ainoa tapa elää. Tässä tapauksessa politisoituminen on implisiittiä, mutta silti he vaativat elämäntapansa legitimointia.
Kunkin herätysliikkeen jäsen ajattelee, että juuri hänen dogmistaan tulisi tehdä kategorinen imperatiivi. Tällainen ajattelu on lähes aina kritiikitöntä ja itsekritiikitöntä. Politisoituminen voi ilmetä muutenkin kuin itse aktivoitumalla poliittisesti. Herätysliikkeet ovat aina pyrkineet vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin lobbaamalla ja rahoittamalla poliitikkoja. Lestadiolaisalueilla taitaa toimia jonkinlainen ”lestadiolaismafia”, joka on soluttautunut myös yrityselämään. Tästä olkoon esimerkkinä pääministerin toiminta.
Nämä näennäisesti epäpoliittiset herätysliikkeet ovat politisoineet toimintansa siten, että vahvoilla kannatusalueillaan ne pyrkivät vaikuttamaan kuntapäättäjiin. Siitä touhusta ei ole korruptio kaukana. Minä väitän, että kaikki herätysliikkeet ovat korruptoituneita ja pyrkivät paaluttamaan oman totalitaarisen asemansa hinnalla millä hyvänsä ja keinolla millä hyvänsä. Mitä pienemmästä joukosta on kyse, sitä korruptoituneempi tuo joukko on.
Totalitarismia edustaa myös herätysliikkeiden painostus maakuntalehtiä kohtaan. Kerta toisensa jälkeen esim. lestadiolaiset ovat painostaneet Kalevaa sensuroimaan kirjoitteluaan, jos kirjoittelu on ollut heidän kannaltaan negatiivista.
Tässä nyt vähän siitä, kuinka minä näen herätysliikkeet totalitarismia kannattavina liikkeinä. Paljon parempaa ei kyllä voi odottaa ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet lamaannuttamaan omat kognitiiviset prosessinsa ja vaientamaan omantuntonsa jonkin dogmin nimissä.
P.S. Lähetyskäskyn noudattaminen on yksi totalitarismin muoto: Koko maailma on evankelioitava suopeaksi sille ”ainoalla oikealla” näkemykselle. - "Ne on nuo meidän fundamentalistit, jotka haluaisivat luovuttaa sekä omansa, että meidän kaikkien äänioikeuden suoraan Jeesukselle."
Niinpä, mutta minulle ei ole vain oikein selvinnyt, miten Jeesus panisi toimeen esim. kuolemantuomiot. Jonkun ihmisen täytyisi joka tapauksessa hoitaa pyövelinkin homma. On sinänsä aika yllättävää, että Suomestakin löytyy vankka kuolemnatuomioiden kannattajajoukko ja nämä löytyvät melkoisella varmuudella uskonnollisen oikeiston piiristä. Tekipä uskonnollinen oikeisto mitä tahansa, heillä on aina verenmaku suussaan; sekä konkreettisesti että veratuskuvallisesti - "En ole vielä toistaiseksi kuullut että kukaan suomen kristillisestä porukasta olisi valmis sanomaan että YK:n joukot valtaavat maamme ja oikeat uskovat muuttavat siinä vaiheessa metsiin piiloksiin."
Kyse on kaiketi nyansseista. Kyllä Suomestakin taitaa löytyä tuon suuntaista ajaatelua, mutta ei ehkä ihan amerikkalaisessa äärimuodossaan. - "Tämä on piirre, jota etenkin karismaattisen käyttävät käännytystyössään. Mutta toinen puoli on, että myös perinteinen kristinusko haluaa tarjota Jeesuksen hyvää sanomaa."
Chris Hedges opiskeli teologiaa Harvadissa ja valmistuikin sieltä. Myöhemmin hän johti seurakuntaa Bostonin seudulla sijaitsevassa slummissa. Siellä Hedges menetti uskonsa järjestäytyneeseen uskontoon/uskonharjoitukseen. Asiaan vaikutti se, että Hedges oli perin juurin suivaantunut sellaisiin evankelistoihin kuin Pat Robertson ja Jerry Falwell. Nämä kun olivat tehneet Jeesuksen sanomasta röyhkeää bisnestä. Robertsonista ja Falwellista oli puhetta viime vuoden puolella puhetta yhdessä kristofasismia käsittelevässä ketjussa.
Tuossa elämänsä vaiheessa Hedges oli ollut jo sotakirjeenvaihtajana ja hän näki minkälaisia kauheuksia uskontojen varjolla tehtiin mm. entisessä Jugoslaviassa. Myös tämä sai Hedgesin kriittiseksi kaikenlaista järjestäytynyttä uskontoa kohtaan. Hedges kuitenkin kutsuu itseään kristityksi yhä edelleen. - "Ratkaisu on siis että kaikki ihmiset käännytetään tuohon samaan kristilliseen suuntaukseen, mitä nämä tahot edustavat."
Tällainen uskonnollisen oikeiston ideaali voidaan saavuttaa vain "väkivaltakoneiston" avulla, jossa yksittäisen kansalaisen tekimisiä valvotaan pienintäkin piirtoa piirtoa myöten. Tämä taas on kaikkea muuta kansalaisyhteiskunta, vapaiden kansalaisten vapaaehtoinen yhteenliittymä, mikä puolestaan taas on kapitalismin edellytys.
"Tosin tässä puhutaan siitä kuuluisasta ”näkymättämästä kädestä” (jonka Ahvio muuten kääntää Jumalan ohjauksi) joka ohjaa niiden murusten tippumisesta alaspäin köyhemmille. "
Tämä "näkymätön käsi" on aika perverssillä ja kierolla tavalla väännetty ja käännetty aivan joksikin muuksi kuin mitä Adam Smith teoksessaa Wealth of Nations tarkoitti. Smith puhui suhteellisesti kilpailuedusta tuotteen x suhteen. Vuosikymmeniä sitten amerikkalaisissa yliopistossa Smithin kirja kuului vapaavalintaisten taloustieteen opintojen kirjaluetteloon, ei kuulu enää, mikä on valitettavaa, vaika Smithin teokseen näennäisesti viitataaankin.
Trickle-down-econimics ei ole menestynyt missään olosuhteissa. USA:ssa sitä on yritetty vuodesta 1981 jokaisen republikaanipresidentin toimesta. Ilmiö tunnettiin nimellä supply-side-economics, myöhemmin reaganomics. Jonkinlaisen teoreettisen pohjan sille loi Friedmannin monetaristinen teoria, mutta sitä ei ole koskaan sellaisenaa voitu toteuttaa.
Kun tuo Ahvio käyttää mielellään sanaa "klassinen", niin käytetään sitten. Jos klassinen kapitalismi on sitä, mistä Adam Smith kirjoitti, niin nykyinen Ahvionkin kannattama kapitalismi on perin juuri epä-klassista. - Kyllä Suomestakin löytyy amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston vastine ja ihan eduskunnasta asti. Eräät perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja keskustan kansaedustajat ovat ihan amerikkalaisten esikuviensa linjoilla: Huhtasaari, Niikko, Soini ja muutama muu persuista, kaikki krisujen edustajat paitsi Essayah, eikä keskustalainen pääministerikään selviä puhtain paperein.
Uskonnollinen oikeisto ei ole oikein ryhmittynyt Patmoksen kaltaisten järjestäjen taakse, vaikka sen parista tuleekin yksi fasistisimmista mielipideautomaateista, Juha Ahvio. Kaikki suomalaiset herätysliikkeet suuntauksesta riippumatta kuuluvat uskonnolliseen oikeistoon, koska jokaisella niistä on enemmän tai vähemmän tarkoituksena vaikuttaa lainsäädäntöön ja muuhun hallintoon.
Kansalaisyhteiskunta ei voi mitenkään toteutua uskonnollisen oikeiston ideaalissa, koska päätäntävalta ei ole kansalaisilla edes omien yksityisten asioidensa suhteen vaan viime kädessä jollakin henkiolennolla, johon vedotaan pitipä tuota olentoa olemassaolevana tai ei.
Aivan selvästi Suomestakin löytyy kannatusta uskonnollisen oikeiston valvonta- ja kontrolliyhteiskunnalle. On paradoksaalista, että nimellisesti nämä piirit ajavat pienempää hallintoa, mutta totetuessaan heidän maailmankuvansa vaatisi hallinnon paisuttamista, jotta uskonnollisen oikeiston agendan totetumista voitaisiin valvoa ja kontrolloida riittävän tehokkaasti. - Tuossa avauksessa mainitussa Hedgesin kirjassa esitetään, että uskonnollinen oikeisto värvää ihmisiä tukemaan kapitalismia (Hedges käyttää käsitettä crony capitalism, rosvokapitalismi), mutta toimintatavat ovatkin sellaisten instituutioiden vastustamista, jotka juuri ylläpitävät kapitalismia. Kylmää kyytiä saavat lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta; siis koko vallan kolmijako. Näiden instituutioiden heikentämisen väitetään edistävän jollain käsittämättömällä tavalla kapitalismia, mutta tuloksena instituutioiden heikentämisestä on se, että yhä harvemmat omistavat yhä suuremman osan, samalla kun iso enemmistö jää kokonaan omistavan luokan ulkopuolelle. Kyse ei ole pelkästään tuotantovälineiden omistamisesta vaan myös ihan yksityisestä tavaroiden omistamisesta. Uskonnollisen oikeiston ideaalisessa maailmassa omistaminen on harvojen etuoikeus. Koko kapitalismin idea on oikeasti jotain aivan muuta kuin se mitä usonnollinen oikeisto tavoittelee.
Korporaatioiden ylivallasta tulee korporaatioiden mielivaltaa, johon jokaisen tulee alistua; joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Tälläkään ei tietenkään ole mitään tekemistä kapitalismin kanssa.
Uskonnollisen oikeiston värvää uusia tukijoita kapitalismin nimissä, mutta päämääränä on lopulta harvainvalta, jossa kontrolli ulotetaan koskemaan kaikkea tuon harvalukuisen eliitin ulkopuolella jääviä. Valta ei tässä tapauksessa lisää vastuuta. Eliitin epäeettisestä toiminnasta ovat kategorisesti vastuussa nämä "maaorjan" asemaat pudonneet ihmiset, olivatpa nämä syyllisiä tai eivät. Uskonnollisen oikeiston eliittihän ei voi määritelmällisesti toimia väärin. Kaikenlaista sitä tehdäänkin kapitalismin nimissä.
Tällaisen skenaarion Hedges esitti 10 vuotta ennen Trumpia. American Fascist -kirjan ennusteet ovat osuneet varsin oikeaan: Tämä alkaa olla selvää viime viikkojen tapahtumien perusteella. Yhdysvalloissa oikeuslaitos on vielä riippumaton, mutta paine sitä kohtaan käy kovemmaksi.
Sen mitä minä olen seurannut suomalaista uskonnollista oikeistoa, niin ainakin Patmoksen Ahvio on oikein hyvä esimerkki sitä, mitä Hedges kirjassaan kuvaa. - Nyt joku irvileuka eduskunnassa voisi kansan huvitukseksi vaatia myös tämän Rahkosen ja Turusen masinoiman aloitteen lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä. Aina pitää tehdä lapsivaikutusten arviointi! Siihen menisi ainakin vuosi ja saisimme taas nauttia Puolimatkan ja kumppaneiden jutustelusta.
- Tuossa yllä mainitun "Putkimiesten" ryhmän perusti Nixonin avustaja Charles "Chuck" Colson. Hän oli Nixonin likaisten temppujen toimeenpanija. Myöhemmin eli vuonna 2009 Colson oli toisessa ketjussa mainitun kristofasistisen Manhattanin julistuksen tekstin laatija. Colsonkin tuomittiin Watergaten yhteydessä. Pienet ovat nuokin piirit.
Vielä nykyäänkin voimassa olevan lain mukaan presidentin ja Valkoisen talon henkilökunnan on säilyttävä kaikki paperit, vaikka sitten käsinkirjoitetut muistilaput ja muu sellainen. Nykyään laki koskee myös kaikkia digitaalisia muistijälkiä. Asia tunnetaan nimellä "paper trail".
Tuota lakia nykyisen konnakoplan kärkinimet Valkoisessa talossa, Steve Bannon ja Stephen Miller, kiertävät siten, että juuri mitään ei kirjoiteta paperille tai digitaalisille alustoille, jotta mitään "paperijälkiä" ei jäisi. Tästä seuraa, että suurin osa henkilökunnasta ei edes teidä, mistä on puhuttu ja mistä sovittu. Valkoisesta talosta vuotaneiden tietojen perusteella, asioista päättävät pieni ydinryhmä (Bannon ja Miller) ja Trump ei itse juuri välittäisi menettelytavoista vaan on kiinnostuneempi omasta julkisesta kuvastaan tosi-tv tähden elkein.
Bannon on vuotaneiden tietojen mukaan ollut raivoissaan noista vuodoista ja perustunut ryhmän tutkimaan vuotoja. Kuulostaa ihan Nixonin ajan touhulta.
Valkoisen talon nykyinen hallinto käyttää myös äänitteitä kovin selektiivisiesti. Ilmeisesti Nixonin kompastelusta on otettu oppia. Nixonin lopulta kaatoivat juuri ääninauhat. Aiemmin tällä viikolla Trump puhui puhlimessa eri valtioiden valtionpäämiesten kanssa. Muut puhelut äänitettiin, mutta Putinin tapauksessa äänitys pantiin siksi aikaa pois päältä. Perinteisesti äänityksistä julkaistaan transkriptit, mutta sellaista ei voi tehdä, koska äänitettä ei ole, ei siis myöskään paperijälkeä. Valkoisesta talosta vuodatettujen tietojen mukaan Putin-puhelun aikana läsnä olivat Trump, Bannon ja joku kolmas sisäpiiriin kuuluva jonka nimeä en muista.
Valkoisessa talossa on ihan oma "varjohallintonsa", jopa varapresidentti on ulkona siitä porukasta. Huvittavaa on myös se, että muutaman vuoden takaisessa puheessaan (taisi olla vuodelta 2013) Bannon siteerasi Leniniä ja hänen näkemystään valtaapitävien väkivaltaisesta murskaamisesta ideaalina päämääränä. Bannon (ja Miller) ovat erinomaisesti saaneet Trump toimimaan oman päämääränsä hyväksi. Yhätlössä Trump on se hölmö julkisuustyrkky, mutta todellinen valta ja kaikista destruktivisen joukko on Bannon ja hänen lähipiirinsä. - Trumpin uhkailu lehdistöä kohtaan ei ole mitään uutta ja ennennäkemätöntä. Nixonin kaudella sitä yritettiin todella rajusti. Silloinen oikeusministeri John Mitchell (sai lopulta tuomion Watergaten johdosto) valjasti oikeusministeriön laatimaan "mustia listoja" toimittajista. Kärjessä oli Jack Anderson niminen journalisti. Toimittajien vainot olivat aika moninaisia: Mitchell antoi määräyksen Nixonin käskystä, että paikallinen veroviranomainen IRS (Internal Rvenue Service) pani monen toimittajien kohdalla käyntiinverotarkastukset. Kienot olivat yleensä laittomia.
Koko juttu sai alkunsa siitä kun Daniel Ellsberg niminen RAND Corporation sotilaallinen analyytikko paljasti ns. Pentagonin papereissa Yhdysvaltain Vietnamissa tekemät sotarikokset, väärennetyt tiedusteluraportit, jotta Kongressi saatiin myöntämään lisärahoitus ja lisävaltuudet sodan jatkmiseksi yms. Tämä tosin taphtui jo Johnsonin presidenttikaudella, mutta New Times julkaisi nuo Ellsbergin lehdelle toimittamat dokumentit vuonna 1971. Puolustuministeriö käytti RANDin analyysejä, mutta Ellsberg oli myös ollut ihan itse tutustumassa tilanteeseen Vietnamissa.
Nixon sai tuosta melkoisen raivarin. Touhu meni sellaiseksi, että Nixonin (ja Mitchellin) käskystä Valkoinen talo perusti sisäisen turvallisuuden erikoisjoukon tutkimaan vuotoja. Tuo porukka tunnettiin nimellä "putkimiehet", Plumbers. Sama porukka oli seuraavana vuonna mukana Watergatesta, jonka yhteydessä tuli sitten lopulta ilmi kaikki lehdistöön kohdistuva vaino. Putkimehet murtauivat Kaliforniassa jonkin psykiatrin vastaanotolle varastaakseen Ellsbergin potilaskertomukset, mutta eivät löytäneet mitään.
Nixon uhkaili New YorkTimesia oikeudella yms. jos NYT ei lopeta Pentagonin papereiden julkaisemista. Muutamassa päivässä ja kiireellä juttu eteni Korkeimpaan oikeuteen asti ja siellä päätettiin, että NYT voi jatkaa papereiden julkaisemista. Tässä vaiheessa myös muut lehdet alkoivat julkaista papreita aina päivää NYT:n jälkeen.
Kaikki se mitä Trump sanoo lehdistöstä on jo kertaalleen kuultua ja nähtyä. Meitä on paljon, jotka muistavat nuo ajat ja jopa osallistuivat silloiseen kansalaisaktivismiin. Trumpin mahdollisuudet ovat vielä huonomat kuin NIxonin, kiitos sosiaalisen median.
P.S. Ellsbergin vuotamia Pentagonin papereita voi käydä lukemassa Kansallisarkistossa Washington D.C:ssä, jos satutte siellä päin liikkumaan.
P.S 2. Jos menette Kaliforniaan kannattaa käydä Nixon Presidential Libraryssa. Siellä voi tutustua kaikkiin dokumentteihin, mitä NIxon hallinnolta jäi jälkeen. Aika karua on kertoma. Kaikkia ei ole tutkittu vieläkään, vaikka Nixon avustaja Valkoisesta talosta John W. Dean onkin tehnyt myöhemmin todella ison työn krijoittamalla puhtaaksi Nixon "kriminaaleja" ääninauhoja. Myös Dean tuomittiin Watergaten yhteydessä menettäen asianajajan oikeutensa, mutta hän kirjoittanut paljon (monta kirjaa) Nixon ajasta. Minullakin on niistä pari. - Unohtui mainita, että tuolloin vuosikymmeniä (1970) sitten mm. Kansalliskaarti teurasti opiskelijoita Kent Statessa Ohiossa. Ja oli niitä muitakin samanlaisia episodeja. Ruumiita tulee tälläkin kertaa, mikä on perin valitettavaa.
- Heti meni Hamilolla vikaan. Konservatiivisista nuorista kertovassa jutussa oli lähteenä Hispanic Heritage Foundation, joka nyt vain sattuu olemaan äärikristillisen ja jopa fasistisen puulaakin Heritage Foundation espanjankielinen osasto.
Luuleeko Hamilo, ettei tällaisiin seikkoihin kiinnitetä huomiota?
Hamilo kirjoittaa nuorista, joista on tehnyt ihan oikeitakin tutkimuksia ja ne ovat päinvastaisia kuin tuo Hispanic Heritagen pseudo-tieteellinen sepustus. Nuoret ovat nimittäin aika liberaaleja, joilla on hyvin pesimistinen käsitys tällä hetkellä siitä, mihin suuntaan Yhdysvallat on kulkemassa.
Lohduttavaa asiassa on se, että joka kerta Trump ja hänen hallintonsa laukoo typeryyksiä ja tekee vielä suurempia typeryyksiä, se sataa liberaalien laariin. Ihmiset saavat hyvin pian kyllikseen Trumpin hallinnon touhuista, koska jo nyt lähes jokaisen lähipiiristä löytyy joku, jonka elämää Trumpin (lue Steve Bannonin ja Stephen Millerin) kirjoittamat exucutive orders -jutut haittaavat. Se ei lisää luottamusta hallintoon. Trumpin kannattajien rivit harvenevat, joka kerta kun Trump avaa suunsa.
Muistan oikein hyvin 1960- luvun lopun ja 70-luvun alun mielenilmaisut perustuslaillisine kriiseineen. Silloin kriittisen massan keräämiseen kului vuosia, mutta me lopulta voitimme. Nyt tuhot tapahtuvat nopeammin, mutta niin tapahtuu nykymuotoisen hallinnon kaatuminenkin. Tosin pari vuotta näissä merkeissä on pitkä aika odottaa. Sen jälkeen Trumpilla ei jole äljellä kuin pieni marginaalinen hard core -joukko. Me voitamme tälläkin kertaa, myös Suomessa. - Ahviohan tekee koko ajan argumentaatiovirheitä, jotka tunnetaan nimellä non sequitur. Siinä premisseistä ei seuraa johtopäätös.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Non_sequitur
"Mihin ihmeeseen tämä luku perustuu..."
Jos oikein pinnistän muistiani, niin Mia "Tapsanvaimo" Puolimatka saattoi sanoa jotain tuollaista ajat sitten. En ottanut sitaattia talteen, joten en pysty vahvistamaan sitä.
Loput argumentista ovatkin sitten tuota non sequitur -virhettä. - Ahvion uusin poikkeuksellisesti perjantaina julkaistu blogi oli kyllä aika pitkälti noita "vaihtoehtoisia faktoja" täynnä. Kävin oikomassa niitä ko. blogin kommenttiosuudessa.
- Tänään jatkoin eilen aloittamaani tämän ketjun aloituksessa mainitun Ahvion blogin kommentointia. Seuraava teksti löytyy myös ko. blogin kommenttiosuudesta:
Ahvion inhoama ”Obamacare”, joka tunnetaan myös nimellä ACA (Affordable Care Act) nauttii varsin suurta kannatusta Yhdysvalloissa; näin ainakin ihan viime päivien kyselyjen valossa.
Ahvion ja hänen fanittamiensa Republikaanien kristofasistisen siiven kannalta on aika ironista, että ACA on alun alkaen republikaanien oma idea Bill Clintonin preidenttikaudelta ja vuodelta 1993. Vielä ironisempaa on, että tuon silloisen lakiehdotuksen (Health Equity and Access Reform Today eli HEART) yksi lakiehdotuksen tekstin laatijoista oli Hillary Clinton.
Lakiehdotusta rahoitti konservatiivinen (lue: patavanhoillinen) säätiö Heritage Foundation, joka on ollut monessa mukana, toisinaan jopa kannatettavissa asioissa kuten tuo em. HEART. Tämä HEART ei kuitenkaan päätynyt Kongressissa äänestykseen asti, koska eräät republikaanit olivat sitä vastaan, vaikka se oli heidän vaikutuspiirissään olevan puulaakin ajama ehdotus.
Myöhemmin Barack Obama kopioi oman ehdotuksensa pitkälti tuon HEARTIN pohjalta. Sinänsä ei ole lainkaan yllättävää, että Republikaaninen puolue yrittää nyt kumota perusteiltaan HEARTin kaltaisen ACA:n. Nuoremman polven republikaanit eivät edes tiedä, että takana on heidän oma muinainen ehdotuksensa, mutta kun sen toteutti afro-amerikkalainen presidentti, niin eihän sellaista voi hyväksyä. Eihän? Niin ja edellisissä presidentinvaaleissa republikaanien ehdokkaana ollut Mitt Romney yritti omassa ehdotuksessaan (tunnettiin silloin nimellä Romneycare) jäljitellä ACA:ta. Sekään ei saanut kannatusta.
Tuolloin reilut parikymmentä vuotta sitten silloisen terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksen takana oli monta vaikutusvaltaista republikaania niinkin patavanhoillisilta seuduilta kuin Teksasista ja muista keskilännen osavaltioista. (esimerkiksi presidentiksikin pyrkinyt Bob Dole Kansasista). Tuosta porukasta on aika vähän jäljellä aktiivipolitiikkaan osallistuvia.
Ahvion kirjoituksessa on totta, että Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on tolkuttoman kallis ja tehoton. On kuitenkin huomattava, että aina kun republikaanit ovat saaneet ehdotuksiaan läpi, kustannukset ovat nousseet. HEART ei ollut ensimmäinen yritys padota kustannuksia, ACA taas oli ensimmäinen edes auttavasti onnistunut yritys.
Anekdoottina voi todeta, että tästä ei ole kuin muutama vuosikymmen kun esimerkiksi synnyttäminen oli tolkuttoman kallista, jos naisella ei ollut vakuutusta. Siinä meni elämä äkkiä velanmaksuksi. Tästä syystä tämä nykyinen Ahvionkin abortinvastaisuus saa koomisia piirteitä: monella ei ole varaa omaan ja lasten vakuutuksiin, joten abortti oli se relevantein vaihtoehto. Tilanne ei ole oleellisesti parantunut noista vuosista. Tähänkin ACA oli yritys vastata. Siellä missä tarjolla on kohtuuhintaisia kattavia vakuutuksia ja perhesuunnittelua ehkäisyvalistuksineen, siellä aborttiluvutkin ovat alhaisemmat kuin muualla maassa. Tämä ilmiö on hyvin dokumentoitu ja verifioitu.
Suomessa ovat asiat suorastaan loistavasti kun verrataan suomalaista ja amerikkalaista terveydenhuoltojärjestelmää.
Verkkojulkaisu Politifact antaa lisää informaatiota:
http://www.politifact.com/punditfact/statements/2013/nov/15/ellen-qualls/aca-gop-health-care-plan-1993/ - Ahvion blogin kommenttiosuudessa oiotaan heti tuoreeltaan muutamia Ahvion Trumpista esittämiä väitteitä. Lisäkritiikkiäkin voisi esittää, koska hyvin näyttää Ahvio omaksuneen Trumpin "vaihtoehtoiset faktat". Oikeastaan mikään ei ole niin kuin Ahvio tuossa blogissaan väittää. Kritiikistä tulee pitempi kirjoitus kuin Ahvion blogista konsanaan, jos haluaa esittää kattavan kritiikin. Sen varaan Ahvio laskee: kukaan ei jaksa eikä viitsi.
- En usko, että Ahvio alkaa käyttää "vaihtoehtoisia faktoja" koskaan. Hän tietää, että täällä vastapuolella seurataan hänen kirjoituksiaan ja asiat oiotaan järjestelmällisesti. "Vaihtoehtoiset faktat" olisivat Ahviolta pelkästään noloja. Saattahan hän silti yllättää, eikä se olisi ensimmäinen kerta.
- ”Perinteisesti Amerikan presidentit ovat olleen todellakin vain leimasin niille, jotka todellista valtaa käyttävät.”
No näin ainakin Harry S. Trumanin presidenttikaudesta lähtien. Sitä ennen lähinnä yksittäistapauksina.
”Tuskin nuo piirit jättävät valtaansa käyttämättä?”
Eivät varmasti jätä käyttämättä, kun he vihdoin 50 vuoden urakoinnin jälkeen saavuttivat nykyisen asemansa. Nyt alkanut periodi taitaa vain jäädä amerikkalaisten herätyskristillisten kuolinkouristuksiksi, vaikka eivät nuo piirit mihinkään katoamassa ole. Heidän sanomansa ei vain vetoa nuorempiin sukupolviin, vaikka he ovat yrittäneet värvätä riveihinsä nuoriakin. Kristinuskon merkitys on vähentynyt amerikkalaisessa yhteiskunnassa ja sille vastareaktiona syntyi näilläkin palstoilla viime aikoina jonkin verran huomiota saanut kristofasistinen liikehdintä. Rivien harveneminen on koskenut lähinnä valtavirran maltillisimpia seurakuntia. Nopeiten kasvava demografinen ryhmä taitaa olla tällä hetkellä uskontoihin välinpitämättömästi suhtautuvat ja seuraavana ateistit ja agnostikot. Tässäkin asiassa yhteiskuntaa polarisoituu entistä enemmän.
Tämä on nyt vähän off topic kuuluen kai lähinnä kristofasismia koskeviin ketjuihin, mutta kun tuossa yllä mainitsin uskonnollisen äärioikeiston harrastaman värväystoiminnan nuorten parissa, niin tuo alla linkattu dokumentti on eräs esimerkki ilmiöstä. En muista, että touhu olisi ollut ihan näin vinksahtanutta 60- ja 70-luvuilla. Vasta Reaganin kaudella 80-luvulla törmäsin näihin kreiseistä kreiseimpiin ilmiöihin (pois lukien Jim Jones ja muutama muu).
Jos ei jaksa katsoa koko Teen Mania Christian Cult Group – dokumenttia, niin riittää kun katsoo alusta pari minuuttia ja sitten kohdan 15:00 -17:00 minuuttia. Siinä sitä on kristillistä ”nuorisotyötä parhaimmillaan”.
https://www.youtube.com/watch?v=WaJU00rYHWg - Vielä ei ole selvää kuka kuljettaa ketäkin. Eilen 25.1.2017 Sam Seder käsitteli aihetta ohjelmassaan "Majority Report". Jutun pontti oli se, että viisi vuotta sitten Republikaanien Grover Nordquist sanoi Republikaanisen puolueen tarvitsevan sellaisen presidentin, joka osaa käyttää kynää oikeiston ajamien lakien vahvistamiseen. Siinä kaikki mitä presidentillä vaaditaan. Nyt he näyttäisivät saaneen sellaisen presidentin; tai sitten ei.
Majority Reportin klipin voi katsoa tuolta:
https://www.youtube.com/watch?v=HOIUyCCpJSI