- Heippa!
En jaksa lukea koko ketjua läpi, enkä sitä, mitä itse olen kirjoittanut.
Mutta kun aiheen ympärillä vellovassa keskustelussa, kun ei ihan hirveästi toivoa jaeta, katson tarpeelliseksi ilmoittaa, että ihan oikeasti olen parantunut.
En jaksa myöskään kommentoida asiaa kovin laajasti, sillä haluan keskittyä enemmän elämääni siltä osin, mitä se on nyt sukeltamatta syvemmälle elämäni synkimpään kauteen.
Se mikä minua auttoi eniten, oli keskittyä elämään tavalla, minkä koki oikeaksi. Tavallaan se oli helppoa, sillä mielihyvä hedonistisista houkutuksista oli riisuttu tyystin pois. Niin kauan, kun ihminen suunnittelee tulevaa, sillä on toivoa. Otin aikaa itselleni paljon ja sitä tarvitsinkin.
Keskeisin asia oli luopua liiasta foorumeiden selaamisesta ja parannuskeinojen etsimisestä ja antaa keholle ja mielelle toipua tapahtuneesta. Kun aika oli tehnyt tehtävänsä, tunteet voimistuivat ja KYLLÄ lopulta seksuaaliset halut palasivat. Muutos oli hidasta, mutta koen elämäni olevan nyt parempaa kuin koskaan ja tuo oli tarpeellinen kiirastuli käytäväksi, jotta pääsin tähän hetkeen.
Asenne vaikuttaa paljon, mutta aika vielä enemmän. Älkääpä menettäkö toivoa. :) - Heippa ihmiset!
En ole hirveästi jaksanut tänne kirjoitella, joten pahoittelut siitä, koska koen välillä, että minun täytyisi niin tehdä. Toinen syy, miksi en kirjoittele tai lueskele tätä tekstirypästä niin tiuhaan on se, että yritän elellä ja olla miettimättä sitä, mitä elämälleni on tapahtunut. Valitettavasti niihin seikkoihin törmään päivittäin joka tapauksessa aina jotakin kautta.
Kommentoin tuonne väliin jo äskön vähän, joten en viitsi tähän hirveästi toistaa itseäni. Kuitenkin sanottakoon vielä, että foorumi olisi oikein hieno juttu. Asiaa voisi organiseerata eteenpäin jotenkin niin, että anonymiteetti ihmisillä säilyy.
Koen, että seksuaalisuuteni on muutamalla desimaalilla määrittelemättömällä seksuaallisuuden mittayksiköllä mitattuna kasvanut. Vaikka monet täällä kirjoittaneista ovat kokeneet vääryyttä ja muutosta seksuaallisella tasolla, pitää muistaa, ettei olemassa vain yhtä oikeaa seksuaallisuutta. Nyt siis en puhu mistään seksuaallisista suuntautumisista vaan siitä, että ei ole olemassa määrää, minkä verran seksiä pitäisi harrastaa tai minkä verran pitäisi asiaa ajatella. Tottakai muutoksia on tapahtunut ja ne ovat valitettavia, mutta pointtini on se, että toivottavasti kukaan ei tunne syyllisyyttä siitä, mikä oma seksuaallisuuden tila tällä hetkellä on. Jos keskustelu näistä asioista olisi avoimempaa, voisivat ihmiset kokeilla paljon paineettomammin, mitkä jutut tällä hetkellä toimii ja mitkä ei. Seksihän ei ole pelkästään fyysistä himoa vaan siinä on kyse mm. myös läheisyydestä. Joskus on ihan hienoa päästä vaan niin lähelle toista ihmistä kuin on mahdollista. Se on vaan paljon hankalempaa, jos asian joutuu ottamaan tilanteen jo koittaessa esille.
Valitettavasti aivoni ovat hieman rullalla tähän kellon aikaan, enkä saa kirjoitettua niin hyvin ajatuksiani, kuin tahtoisin.
Lopuksi haluan tässä vielä kirjoittaa siitä, että toivon kunnioitusta ja arvokasta kohtelua tähän ketjuun kokemuksistaan kirjoittavia ihmisiä kohtaan. Samaa toivon myös siinä tapauksessa, jos joku uskoutuu näistä asioista kasvotusten. Olkaa tukena, älkääkä huudelko toisten asioita eteenpäin. - Kiitokset onnitteluista! Toisaalta aika surullista, että monilla on negatiivisia kokemuksia näistä lääkkeistä. Se tosin on erittäin positiivista, että asioista on saatu keskustelua aikaiseksi, jopa ihan asiallistakin.
Olen paljon miettinyt, että tulisin ihan oman nimeni ja naamani kanssa siitä kaapista ulos, johon olen kätkenyt itseni näiden ongelmieni kera. Se vaan tuntuisi tärkeältä, mutta myös vähän liian pelottavalta. Toisaalta tuntuu itsekkäältä oman pelon vuoksi olla tuomatta esiin kokemuksia, millä voi olla vaikutusta niin monen ihmisen elämään.
Kirjoitat tosi samaistuttavasti tunteettomuudesta. Tai tunteettomuus on väärä termi, mutta kuitenkin tiedät mitä tarkoitan. Omalta kohdallani mielihyvättömyys ja suppeampi tunteiden kokeminen on vienyt elämää siihen suuntaan, että pyrkii elämään mahdollisimman "oikein". Tarkoitan tuolla ilmaisulla sitä, että kun tunteet eivät enää sanele niin paljon toimiani, elän entistä enemmän tavalla, jossa ajattelen luonnon ja yhteisön etua ensisijaisesti. Yritän vissiin herättää ihmisiä ajattelemaan vähemmän itsekkäästi ja olla itsekkin vähemmän taakaksi tälle pallolle.
Sille foorumille on tosiaan tilausta. Olisi hienoa saada jotain keskustellullista vertaistukea tai jotain toimintaa, missä jokainen voisi olla ongelmistaan huolimatta mukana. Osaan kuvitella tapahtuman, missä olisi joukko ihmisiä, jotka reagoisivat kaikkeen siistiin lähinnä latteasti! :D Sekin olisi välillä ihan hienoa, että voisi hyvällä omalla tunnolla katsella vaikka jotain revontulia ilman, että niitä tarviisi hehkuttaa sen enempää, kuin tällä hetkellä on kapasiteettia tuntea.
Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä taitaa olla se, että tekee niitä asioita, mistä on joskus tykännyt, ilman että ottaa asioista niin suunnatonta painetta, ettei asiat sykäytä samalla tavalla kuin ennen. - Ketipinor on aika kauheaa myrkkyä myöskin. Omakohtaisten kokemusten perusteella voin sanoa, että nuo seksuaaliset haitat istuvat mielialalääkkeiden piiriin. Toki eri sukupuolen edustajana en voi väittää, että kaikki mainitsemasi ongelmat olisivat henkilökohtaisten kokemusten kautta tuttuja, mutta ne seikat, joista ei ole itsellä kokemusta, täydentyy lukemani perusteella siihen olettamukseen, että kyseessä todellakin ovat ssri/snri lääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Toki nuo neuroleptitkin vaikuttaa varmasti seksuaalisuuteen ja tunne-elämään.
- Pahinta tyhjyyden tunnetta ja kyvyttömyyttä mielihyvään ovat aiheuttaneet juurikin SSRI-lääkkeet. Jos lopettamisen jälkeen huomaat ongelmia noilla osa-alueilla, en suosita lääkkeen jatkamista.
- http://survivingantidepressants.org/
Tuolla on tullut höpöteltyä. Liity ihmeessä sinäkin! :) - Todella ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan vastaavaa! Voin lohduttaa, että pieniä valonpilkahduksia on jo näkynyt ja asioiden kanssa on oppinut jollain tapaa elämään, vaikkei tämä hirveän hääviä ole.
- Tässä tätä aloittamaani keskustelua lukiessani tuli mieleen, olisiko ihmisillä kiinnostusta perustaa suomenkielistä foorumia, jotka käsittelee PSSD:tä ja muita psyykelääkkeiden haittoja? Englanninkielisiä foorumeita löytyy ja niitä itsekkin käytän, mutta myös omalla äidinkielellä olisi hyvä voida käydä näitä asioita läpi ja tehdä näkyvyyttä tälle asialle.
- Empä ole minä tätä kirjoittanut!
- Tilanteeni ei ole korjaantunut seksuaalisuuden tai ylipäätään asioista nauttimisen osalta.
- Jeps, tutun kuuloista ja tuohon kuvioon jää koukkuun. Tuttua!
Ikävä kyllä homma kun jatkuu tarpeeksi pitkälle, et halua enää ollenkaan ja ei seiso kunnolla. Sitten harmittelit, että mikä meni vikaan. - Olen ollut nyt seitsemän kuukautta ilman ssri-lääkitystä. Söin Sertralinia kuusi vuotta, mihin mahtuu yksi puolen vuoden tauko. Lääke aiheutti sen, että seksuaalisuuteni katosi, mikä avasi silmäni lopettamisen suhteen ja tein päätöksen. Nyt seitsemän kuukautta myöhemmin seksuaalisuus on yhä tiessään. Pystyn harrastamaan seksiä, mutta se ei aiheuta tunnereaktioita. Tunteet ovat myös ongelmallisia. Tarkemmin sanottuna tunteettomuus, mikä on ilmennyt lääkkeen lopetetettuani, joskin jotain merkkejä siitä oli huomattavissa jo lääkettä syödessäni. Nyt lopettamisen myötä olen kadottanut kyvyn itkeä tai ylipäätään tuntea mitään ääritunteita. Muutenkin tunteet ovat hyvin supistuneita ja ainoat fiilikset, mitä jäljellä on, ovat toivottomuuden tunne ja ahdistus siitä, että palaudunko enää siksi ihmiseksi, mikä olin, vai elänkö tässä zombie-moodissa lopun ikääni. Myöskään musiikki ja taide ei enää säväytä minua. Kasa levyjä, muutama kitara ja basso ovat muistona siitä, mikä oli joskus tärkeintä elämässä minulle.
- Lin-3, olet kirjoittanut tosi tutun kuuloista tavaraa, koita vaan kestää! Omassa tilanteessani ei ole järkyttäviä muutoksia tapahtunut. Ystävien seura on tosin jo alkanut maistua enemmän. Muutenkin mieliala on ollut hieman parempi. Johtuisiko siitä, että on tässä puolen vuoden vieroitusprosessin aikana tottunut jo hieman siihen, että on tilanne niin sanotusti päällä ja siihen kuuluu, mitä kuuluu.
Musiikki ei oikein kuulosta miltään, se harmittaa yhä, vaikkakin pientä muutosta silläkin saralla on tapahtunut. Seksiä olen harrastanut jokusen kerran ja sekin tuntuu jo hieman paremmalta. Olen ottanut nyt Anksilonia, mistä olen puhunut edellä. Voxraa en ole aloittanut, vaikka lääkäri sitä minulle määräsikin. Tuntuu liian häijylle myrkylle, kun ottaa huomioon, että samoja oireita on aiheuttanut ihmisille, mitä SSRI-lääkkeetkin.
Olen pyrkinyt liikkumaan paljon ja olen Detox-kuurilla. Ajatuksena on pitää mieltä virkeänä ja kuluttaa rasvaa, jos kudoksessa sattuisi olemaan lääkeaineita. Detoxilla pyrin taas puhdistamaan maksaa, jos sinne olisi varastoitunut lääkeaineita. - Ongelmahan juuri tuossa tunteiden pintaan päästämisessä on se, ettei tällä hetkellä juuri ole tunteita. Toivon kuitenkin, että aikanaan nekin palaavat.
- En katso tarpeelliseksi nostaa hanskoja naulaan siltikään. Uskon, että tila voi kohentua tai jopa parantua, se vaan ottaa aikansa. Ehkä myös lääketiede kehittyy tai löytyy tapa aiheutetun vahingon hoitamiseen. En usko, että negatiivisuudesta kohdallani on hyötyä.
Olen lukenut tapauksista, missä seksuaalisuus on palannut ja seksistä on pystytty nauttimaan vaivan jälkeen. Joku määrittää sen, että on oppinut elämään vaivan kanssa, kun taas itse luokittelisin sen parantumiseksi. Tilanne on nyt tämä, mutta mielummin uskon, että se muuttuu. Mitä muuta voisin muka tehdä? :) - En jaksa lukea nyt, mutta myöhemmin luen. Kiitoksia! :) Olen itsekkin lukenut vastaavista tapauksista. Joillakin mennyt kaksi vuotta joillakin jopa kahdeksan. Jonkin verran toki on niitä tapauksia, jotka eivät ole kymmenessäkään vuodessa parantuneet, mutta itse en jaksa uskoa siihen kohdallani. Mitäpä se ylipäätään auttaisi ajatella niin?
Liikun nyt niin perkeleesti, että se saa minut parantaa ja positiivinen ajattelu. Sen olen tässä oppinut, vaikka välillä tuntuikin tosi toivottomalta. Loppujen lopuksi enemmän on surettanut kuitenkin tunne-elämän kuoleminen. Toisaalta osa siitä on herännyt jo henkiin. Mimmit eivät välttämättä näytä vielä minulle seksikkäiltä, mutta kauniilta ja söpöiltä. Kehitystä sekin! :) Vielä kun musiikki ja taide alkaisi kiinnostamaan, olisin tosi iloinen! - Se jäi vielä lisäämättä, että onko itselläsi kokemusta asiasta, vai mistä olet saannut tiedon, ettei vaivasta voi parantua?
- Suomenkieliseen aineistosta en ole minäkään juuri löytänyt parantumistapauksia PSSD:hen liittyen, mutta taas englanninkielellä olen eri foorumeilla törmännyt ihmisiin, joilla tilanne on palannut entiselleen. Se voi ottaa toki aikaa.
- Hoi! Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne taas. Omassa tilassani ei ole erikoisempaa muutosta tapahtunut. Mieliala on hieman kohonnut, mutta muuten ollaan aika samoissa kuopissa. Tunteet ovat aika kateissa ja seksuaalisuuskin vielä kateissa melko pahasti, vaikkakin ajoittain väläyttelee snadisti olemassa olostaan. Ei mitenkään kovin konkreettisesti.
Olen käynyt yhä akupunktiossa. Paras saavutus sillä saralla on ollut lähinnä osittainen tunteiden hetkellinen palaaminen. Kävin myös psykiatrilla, jolle juttelin tilanteestani. Kirjoitti minulle reseptin Voxraa ja Anksilonia. Lääkkeet ovat siis tässäkin ketjussa mainitut Bupropioni ja Buspironi. Katsotaan uskallanko aloittaa ne.
Onko jokin löytänyt tähän pulmaan ratkaisua tai onko tapauksia ilmennyt lisää. Antaa keskustelun jatkua! :) - Kiitos keskustelusta! En itsekkään yömyöhällä jaksa katsoa Pylvään linkkaamaa materiaalia, mutta katson läpi jossain välissä ilman muuta!
PSSD oireissa ei ole tapahtunut helpotusta. Nyt tulee käytyä salilla kaksi kertaa viikossa ja pelattua jalkapalloa. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu fillarilla. Katsotaan, nopettausiko liikunta toipumista. Mäkikuisma ekstrakti on uusin "troppi", mitä olen kokeillut. Joillain ihmisillä vissiin toiminut seksuaalisen kyvyn palauttajana, mitä olen eri englanninkielisiä foorumeita lukenut.
Vieroitusoireista sen verran, että vatsa vaivaa välillä aika rajusti, vaikka syön terveellisesti. Myös nälän tunne on olematon. Myös virtsaamisen tarve on vähentynyt radikaalisti, mistäköhän johtuu? Akupunktio auttaa vatsa ja virtsaus asioihin joksikin aikaa, mutta PSSD-oireet on ja pysyvät ainakin toistaiseksi.