- Eräällä toisella keskustelupalstalla eräs henkilö kirjoittaa kasteesta mielestäni asiaa:
"Ehkä se mikä henkilökohtaisesti kummastuttaa, miksi uudelleen kastamisen kannalla olevat asettavat luterilaisen kastekäsityksen vastakkaiselle puolelle, ikäänkuin luterilainen kirkko olisi keksinyt lapsikasteen? Olisiko syytä selvittää, miten vanhat perinteiset kirkot, mystiikkaa korostava ortodoksinen kirkko ja katolinen kirkko, jonka historia ulottuu kahden tuhannen vuoden taakse aivan alkukirkon aikoihin, opettaa kasteesta? Ensimmäisen vuosituhannen ajan kirkko oli yksi. Vuonna 1054 katoliset jakaantuivat katolilaisiin ja idän ortodokseihin.
Jos halutaan säilyttää totuudenhakuisuus, kannattaa ulottaa katse kauemmas kuin vain reilun 120 vuoden taakse helluntaiherätykseen. Tai jos uudelleenkastetta tarkastellaan, niin historiallisesti ei päästä juurikaan luterilaisuutta kauemmas. Uudestikastajat (anbabtismi) syntyi luterilaisten ja reformoitujen kirkkokuntien "jälkilöylyissä". Nimitys anabaptismi johtui siitä, etteivät baptistit pitäneet lapsikastetta pätevänä ja näin ollen kastoivat henkilöitä, jotka oli jo kastettu lapsena. Baptismin katsotaan syntyneen vuonna 1609, jolloin Smyth perusti Amsterdamissa, Hollannissa ensimmäisen baptisti nimeä käyttäneen seurakunnan.
Jos siis lapsikaste on ollut 1600 ensimmäistä vuotta väärä, miten Jumalan työ säilyi kaikki nämä vuodet? Oliko mainittu Babtismin perustaja John Smyth ensimmäinen oikea kristitty, jonka jälkeen oikea kaste, uudelleenkastaminen heräsi henkiin 1600 vuotta Jeesuksen kastamisen jälkeen?
Raamattu ei tunne termiä "lapsikaste", mutta ei myöskään termejä "uskovien kaste" tai "aikuiskaste". Raamatussa puhutaan vain kasteesta. Kaste perustuu Jeesuksen antamaan käskyyn. Raamatussa ei erikseen mainita, että vain aikuisia tulisi kastaa.
Ehkä on syytä lähteä totuutta etsivien kanssa pienelle aikamatkalle selvittääksemme, miten isot kirkot, ortodoksinen ja katolinen näkee kasteen?
Luterilaisen kirkon lisäksi myös katolinen ja ortodoksinen kirkko tunnustaa kasteen sakramentiksi." - Itse totesin, että jokin viiraa, ja siksi en ole ollut mukana enää aikoihin.
Miksi et kirjoita itse asiasta vaan menet henkilökohtaisuuksiin viirauksinesi? - Olen vuosikymmeniä ollut mukana esikoislestadiolaisuudessa ja kuunnellut tarkalla korvalla saarnoja varsinkin 1990 luvun alusta alkaen. Minulle on jäänyt epäselväksi, että minkälainen esikoislestadiolaisten seurakuntaoppi oikeastaan on?
Vaikka ei huomioitaisi niiden saarnaajien puheita, jotka on siirtyneet esikoisiin, niin oppi vaikuttaa olevan usein erilainen riippuen siitä, kuka sattuu saarnaamaan.
Onhan Evl-kirkossakin monenlaisia saarnaajia ja kirjavaa opetusta, mutta siellä on sentään tunnustuskirjat joihin onneksi vielä osa papeista nojaa.
Mielestäni esikoisilla ja monilla SLEY-papeilla ja osalla muutakin papistoa on sellainen seurakuntaoppi, jonka olen käsittänyt totuuden mukaiseksi. - Kyllä Heikki on saarnannut oikein.
Käännetäänpä asia toisin päin.
Jos autuuden ehdoiksi yhteisössä opetetaan, että vain meidän saarnaajilla tai jäsenillä on pätevyys saarnata synnit anteeksi. Tai ehdoiksi asetetaan tietynlainen pukeutuminen ja muita ulkonaisia asioita tai edellytetään seurakunnan toditusta tai ehdotonta kuuliaisuutta yhteisön johtajia kohtaan, niin ollaan väärillä jäljillä ja seurakuntaopista tulee helposti Raamatun vastainen. - Pilkkaatte Vaitoa tyhjänpäiväisillä lauseilla. Yrittäkää sen sijaan vastata tai tyrmätä Raamatun sanalla hänen näkemyksiään.
Ei taitaisi moneltalakaan onnistua. - Minkähän näköisiä olisimme jos emme yhtään puuttuisi siihen, millaiseksi Luoja on meidät luonut ulkonäkönsä puolesta, jos esim. partaa eikä tukkaa leikattaisi.
Joillakin vaan näyttää olevan niin tiukat raamit siinä minkänäköinen pitää olla, että sen perusteella luokitellaan ihmiset ensisilmäyksellä uakovaiseksi tai epäuskoiseksi. - Vapaiden suuntien edustajat pitävät vauvakasteen Raamatun vastaisena toimenpiteenä.
Evl kirkon käsitys on, että kaste on Jumalan lahja ja armoliitto, johon langennut ihminen voi palata milloin tahansa.
Pari kysymystä lapsikasteen tuomitsijoille:
Onko lapsen kastaminen mielestänne niin väärä toimenpide, että autuuden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman uudelleen kastamista?
Entä sitten kun ihminen on kastettu aikuisena mielestänne "oikeaoppisesti" ja hän lankeaa myöhemmin pois uskosta. Voiko hän palata Jeesuksen seuraajaksi vai pitääkö hänet kastaa taas uudestaan palaamisen jälkeen vai onko kaste edelleen voimassa?
Itse uskon, että kaste on pätevä, tehdään se kuinka vajavaiselle tai minkä ikäiselle ihmiselle tahansa. Onhan meissä aikuisissakin lapsen tasolla olevia, eikä heitä voi sulkea armon ulkopuolelle. Miksi tästä pyritään tekemään elämän ja kuoleman kysymys? Jos se olisi sitä, niin siitä olisi yksiselitteinen mainita Raamatussa. - Luettelemani asiat ovat Raamatun vastaisia esim. Kolossalaiskirje 3 mukaan.
Evl-opin mukaan ihminen on ns. syntisäkki joka jää kiinni jokaisesta käaskystä ja jonka ainoa pelastus on Kristuksen lunastustyö.
Jos asiaa ajatellaan laajemmin, niin muisden uskontojen vastaavista käsityksistä en tiedä mitään.
Käytäntö näyttää olevan kuitenkin monelta osin, että mihin yhteyteen olet syntynyt, niin siitä pidät jääräpäisesti kiinni. Esikosilestadiolainen pitää jopa vanhoillislestadiolaista usein vääräoppisena ja päinvastoin vaikka opetus on melkein samanlaista.
Saati sitten eri uskontokuntien väliset näkemyserot. - Pieni lapsi on saanut perintönä itsekkyyden. Hänellä on luontainen taipumus esimerkiksi toiselta ottamiseen eli varastamiseen. Useimmat luopuvat tai ainakin pyrkivät peittelemään varastamista sitten kun heille on opetettu, että se ei ole oikein.
Monien moraali venyy vielä aikuisenakin ja suurin pelko on, että jää kiinni ja siitä tulee seuraamuksia.
Monille meistä moraali venyy esimerkiksi työpaikalta varastamisessa enemmän tai vähemmän. - Erimielisyydet johtuvat pääosin siitä, että vapaiden suuntien näkemys on, että kaste on ihmisen teko kun taas evl näkemys on, että se on pelkästään Jumalan antama lahja.
Edellä mainittiin, että Raamatussa ei puhuta vauvakasteesta mitään. Ei sillä perusteella sitä voi tyrmätä, sillä eihän siellä puhuta minkään muidenkaan ikäluokkien kastamisesta eikä esim. älykkyydeltään vammaisten ihmisten kastamisesta joilla ei ole emmärrystä enempää kuin pienillä lapsilla. Pitäisikö heidätkin jättää kastamatta?
Väittämä, että perisyntiä ei ole, kuulostaa omituiselta. Eiköhän pieni lapsikin ole jo syntyessään melkoisen itsekäs tyranni?
Eikö meissä kaikissa ole luonnostaan, siis perintönä monenlaisia synnillisiä taipumuksia kuten ahneus, itsekkyys ja monenlaiset himot. - Oletettavasti mitätöit Lutherin kirjoitukset, mutta laitan tekstiä joka sisältää myös Lutherin näkemyksiä jotka todennäköisesti myös lyttäät.
Kannattaa muistaa, että kaste yksistään ei pelasta ilman uskoa eikä ihmisen kastamisikä ole palstautumiskysymys. Jos olisi, niin varmasti se olisi mainittu Raamatussa.
Apostolit kastoivat kokonaisia perhekuntia.
Tehtävä: Lue Apt. 10 ja 11: Korneliuksen, 16:13-15: Lyydian, 16:25-34: Filipin vanginvartijan, 18:8: Krispuksen, ja 1 Kor. 1:16: Stefanaan perhekuntien kasteet.
Kirkkoisä Origenes (182-254): "Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa pikku lapsetkin."
Luther: "Kasteelle tultuansa ja ... kastajan tehdessä Kristuksen sijassa toimitustansa, Kristus siunaa lapsia antaen heille uskon ja taivaan valtakunnan (Kirkkopostilla)." - Karttamista on monenlaista, mutta tästä näkökulmasta ymmärrän näkemyksesi.
Anonyymi 16.9.2019 22:03 - Kuuntelin Areenasta 12 diktaattoria, sen toisen osan jossa kerrottiin useista uskonnollisista lahkoista joissa opetus johti äärimmäisiin tekoihin.
Kaikille lahkoille on näköjään yhteistä se, että johtajat sitouttavat jäsenet pelottelemalla; jos erotte meistä, niin tulette kohtaamaan hirveitä asioita.
Jos joku on eri mieltä johtajan kanssa, niin hänet vähintään erotetaan tai muuten elimonoidaan.
Toinen yhteinen piirre on, että johtaja on hyvä esiityjä ja kertoo saavansa toimintaohjeita suoraan Jumalalta. Eräskin oli saanut useamman oppisuunnan Jumalalta käytännön ohjeistusta, mikä päti kaikille ryhmään kuuluville.
Myös huono Raamatun tuntemus oli yhteinen piirre niile johtajille, jotka pyrkivät esittämään totuuksiaan Raamatun kirjoituksista.
Yllättävää oli myös se, että lahkon jäseninä oli paljon pitkälle oppinutta väkeä joita johtaja oli pystynyt manipuloimaan. - Jos muutaman tuhannen tai kymmenentuhannen joukkoa julistetaan ainoaksi taivaskelpoiseksi, niin tulee mileen, että onkohan silloin lainkaan mietitty mitä tulee sanoneeksi ja ketä vastaan ja mihin asemaan asettuu tässä maailmankaikkeudessa?
Epäilen, että taustalla piilee kuitenkin epävarmuutta ja profiilia yritetään nostaa aika pienellä raamatun tuntemuksella.
Herää kysymys, että miksi näin saarnataan?
Onko tarkoitus pitää ryhmä koossa pelottelemalla; ulkopuolella ovat raatalevaiset sudet, pysykää siksi tässä siunatussa kristillisyydessä - Tulkintojeni mukaan Vaitovaisen kärkevät kirjoitukset ovat pitkälle yhteneviä Lutherin opetuksen kanssa eikä hän yhdy tiukkapipoisten lestadiolaissaarnaajien käsityksiin, vaan lähinnä Lutherin opetuksiin ja sitä kautta Evl-kirkon oppiin.
Tosin Evl-kirkon nykyisistä papeista suuri osa on Vaitovaisen kanssa eri linjoilla.
Koska helluntalaiset ja muutkin vapaiden suuntien tulkitsijat tyrmäävät Lutherin opetukset, niin heidän kirjoittelunsa tälle palstalle on väärässä osoitteessa. - Kyllä Vaitovainen on siinä oikeassa että meillä, itse kullakin, tuppaa olemaan taipumus seurustella sellaisten henkilöiden kanssa jotka kuuluvat samaan hengelliseen ryhmään tai herätysliikkeeseen ja ovat samanmielisiä kanssamme.
Monilla varmaankin siitä syystä, että eivät pidä kristittyinä toiseen lestadiolaisryhmään kuuluvia.
Ainakin meidän suuressa suvussa hajaannuksen jälkeen kyläily ja muukin kanssakäyminen loppui lähes kokonaan esikoisiin ja esikoislestadiolaisiin kuuluvien välillä.
Itse en ole aktiivinen kummassakaan, mutta vaikuttaa siltä että monet esikoislestadiolaiset eivät pidä esikoisia oikeina kristittyinä.
Sen sijaan esikoiset eivät suhtaudu asiaan yhtä jyrkästi. - Kuunnelkaapa Lähetyshiippakunnan saarnoja ja kommentoikaa:
http://www.lhpk.fi/saarnoja/
Täällä osataan perustella asiat Raamatulla eikä vedota siihen miten ennen on saarnattu. - Vaitovainen kirjoittaa asiaa.
Eräät täällä tekevät päätelmiä, että Esikoiset olisivat puolustamassa kirkon Pride- yhteistyötä yms. toimintaa.
Mitä suurempi yhteisö on, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sinne mahtuu kaikenlaisia äärilaidan mielipiteitä.
Huolestuttavaa tietysti on, että tällaista tekevät osa kirkon johtajista ja että liberalismi leviää kirkossa kulovalkean tavoin.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirkkoon kuuluvat olisivat olisivat syyllistyneet mihinkään ja hyväksymässä em. toimintaa.
Ymmärtääkseni myös Esikoislestadiolaisista moni on edelleen kirkon jäsen ja Rauhan Side- lehden mukaan koko yhteisö on kirkon yhteydessä toimiva herätysliike.
Edellä kirjoitetun mukaan myös he olisivat hyväksymässä toiminnan olemalla kirkon jäsen.
Toisaalta asia voidaan kääntää ympäri:
Ovatko herätysliikkeisden jäsenet henkilökohtaisessa vastuussa kaikista niistä johtajien antamista kyseenalaisista ohjeista jotka ovat johtaneet lakien rikkomiseen, totuuden peittelyyn ja jopa valheisiin? - Luther kirkkopostilla III:
"Mikään teko ei ole niin paha, että se voisi tuomita ihmisen kadotukseen, eikä liioin niin hyvä, että se voisi tehdä ihmisen autuaaksi; usko yksin tekee autuaaksi, ja epäusko tuomitsee meidät kadotukseen.
Se teko, että joku lankeaa aviorikokseen, ei häntä kadota, mutta aviorikos osoittaa hänen luopuneen uskosta, ja tämä tuomitsee hänet kadotukseen." - Lapsen liittäminen kirkon yhteyteen on ok, mutta se tässä saarnaajien kastamien lasten kirkkoon liittämisessä on kummallisinta, kun vanhemmat kiikuttavat lapsen kasteen jälkeen kirkkoon liitettäväksi, niin he antavat kirkkoherralle tai muulle papille sellaisia lupauksia, joita heillä ei ole tarkoitustakaan noudattaa.
Minusta tähän asiaan liittyy vähintäänkin kyseenalaisia piirteitä.