- Minulla sama pelko. Taajamassa ajo sujuu ihan hyvin, mutta moottoriteillä ja muillakin missä nopeus on korkea ja pysäyttämään ei heti pääse, alkaa silloin tällöin huimata ja kädet ja jalat puutuu. Olen pyörtynyt paniikkikohtauksen aikana, joten tiedän sen olevan mahdollista. Motarilla 120km/h nopeudessa nimenomaan pelkää pyörtyvänsä, koska jos niin kävisi niin olisi varmasti todella ikävät seuraukset. Siinä sitten ollaankin noidankehässä kun saa kohtauksen pelästessään kohtausta. Lääkärille en uskalla asiasta puhua ettei kortti lähde.
- Se eniten tässä tapauksessa itseäni ihmetyttää kun luvattiin tulla ihan kotoa hakemaan tv, eikä ois tarvinnut lähettää mihinkään. Mitenköhän se olisi Nigeriasta käsin onnistunut...
- No niin. Pari päivää sitten tuli roskapostiin viestiä pankilta, jota en edes jaksanut lukea. Lähes samaan aikaan tältä Markilta meiliä, että katsohan sähköpostisi. En vastannut mitään, kunnes eilen tuli viestiä että mitä on tekeillä kun en vastaa pankille mitään. Vastasin, että soitin Scotiabankiin, eivätkä ole laittaneet näitä viestejä. Sit hiljeni :D Ihmettelen miten joku voisi sortua tällaiseen.
- Minultakin kyseinen henkilö kysyi tilitiedot, jotta voi maksaa tv:n tililleni. Itse on poissa maisemista kuulemma, mutta joku tulisi hakemaan tv:n. Annoin tilinumeron ja jään odottamaan miten tää huijaus edistyy, koska sanoin etten luovuta tv:tä kenellekään ennen kuin rahat näkyy tilillä.
- Kyllä ne jotkut koirat haukkuu ihan ajankuluksikin. Kuten omani joka tietää saavansa huomiota keinolla millä hyvänsä, joten huvikseen tulee loksuttamaan välillä viereeni. Tiedän, koira ei saisi noin käyttäytyä ollenkaan, mutta puolustaudun sen verran että se on tullut minulle aikuisena täysin kouluttamattomana ja nyt alkaa pikkuhiljaa tulla tuloksia kun ollaan väkisin väännetty vaikka mitä pian vuoden ajan. Näykkiminen on kokonaan pois, mitä tämä sankari harrasti alkuaikoina kovasti. Samoin isoin haukkuminenkin, mutta silti se vielä uhmaa kovasti haukkumalla. Ei yksinollessaan, vaan nimenomaan ihan tahallaan välillä kun en ole huomaavinaankaan.
- Meillä uravalmennuksessa ollaan kuukauden aikana päästy pisteeseen, jossa tänään otettiin tietokoneen esille sitä tarkoitusta varten, että kirjoitetaan ansioluettelot. Hakemuksia sitten seuraa ehkä joskus myöhemmin, joskin tämä "ura"valmennus kerkeää päättyä jo varmaankin ennen sitä. Eli kovaa tahtia kohti tulevaa työpaikkaa ollaan edetty.
Päivät on pitäneet sisällään jos jonkinmoista terveysoppia, liikuntaa, esikoulutasoista arkastelua aikuisten täysijärkisten ihmisen kesken ja "luokkaretkiä" ties mihin turhiin kohteisiin ihan vaan päivien täytteeksi. Työn tai opiskelupaikan löytäminen tuntuu olevan täysin sivuseikka.
Tämä on todella surullista. Ryhmässämme on korkeasti kouluttautuneita pitkäaikaistyttömiä ja juuri ammattiin valmistuneita henkilöitä, jotka eivät syystä taisesta ole heti työllistyneet. Omalla kohdallani tähän työkkärin järjestämään valmennukseen innoitti riittämätön koulutus. Ihmettelen suuresti, mitä tällainen ryhmä hyötyy siitä, että päivästä toiseen piirrellään lappusille @-merkkejä tai opetellaan kaunokirjoitusta tai käydään välillä uimassa ja vaikka tutustumassa paikallisen K-kaupan julkisivuun. Tähänkö yhteiskuntamme todella satsaa työttömyyden vähentämiseksi?