- Otan osaa, Ano 16.11. Niinhän tavataan sanoa - sopiiko se tilanteeseen vai ei. Sinun kohdallasi taitaisi olla paikallaan onnitella arjen sankaruudesta.
Hyvää jatkoa sinulle. Pysytään onnellisten tähtien alla, vaikka se ei olisikaan meistä kiinni..)) - Aloituksessa onkin tuhannen taalan kysymys ja lista häiriökäyttäytymisestä mikä lienee tuttua täälläkin.
Että mikä mättää kun tällaista ilmenee jopa ikäihmisten keskuudessa ? Keskeneräisiä taidamme olla kaikki, minä ainakin, mutta mikä saa kiusaamaan - sitä onkin pahempi tietää. Veikkaan jotakin varhaista kokemusta vaille jäämisestä - tätä selitystä kai nykytietämyskin tarjoaa ?
Se ei kuitenkaan taida selittää kaikkea, jos/kun voidaan katsoa, että moni meidän ikäpolvesta kuuluu tuohon samaan, vaillejääneiden sarjaan ?
Oman kokemukseni mukaan ihmiset tulevat juttuun keskenään jos löytävät jonkin riittävän ison yhteisen kokemuksen tai elämänkohdan. Vanhuus voisi mielestäni hyvin olla sellainen vaikka ei aina siltä tunnu - täällä - elävässä elämässä se tuntuisi luonnostaan alentavan suojausta ja johtavan aitoihin kohtaamisiin ihmisten kesken.
Niihin kaikki eivät kuitenkaan enää kykene, vertaisseuraa ei välttämättä ole enää helposti saatavilla.
Siksi voi oikeastaan vaan pahoitella tätä nykytilannetta täällä ja ilmeisesti muillakin somealustoilla. Että myös täällä kilpaillaan: näkyvyydestä, suosiosta, pätevyydestä...
Minä, minun - ei me, meidän...
Toivottavasti päättelyni ei ole yleispätevää, että muunkinlaista kokemusta löytyy.
Kiva olisi kuulla niistä. - Hilla@
Minusta on häpeällistä, että sinua kohdellaan näin kuin (tällä hetkellä) kohdellaan: kritiikkiä, neuvoja, alentuvaa kohtelua.
Ilo on kuitenkin nähdä, että sinulla riittää omanarvontuntoa, ja "silmää" nähdä kokonaisuus, kohdata se lannistumatta ja toivon mukaan myös jatkaa "kuin mitään ei olisi tapahtunut"..))
Se on paljon toivottu, näissä oloissa, mutta ymmärsin, että se olisi sinullekin yksi vaihtoehto. Toivottavasti päädyt siihen. Toivon myös, että ne "hyvät voimat" joita täältäkin mielestäni löytyy, saisivat lisätilaa ja voisimme "kaikessa rauhassa" vaihtaa oman arkemme ja pienen elämämme kuulumisia - ne tuskin ovat keneltäkään pois ?
Ja onhan nähtävissä, että kannustusta on tarjolla ja se tuntuisi kuitenkin painavan enemmän kuin satunnaiset herjat ja irvimiset, jotka lukijoidenkin on helppo laittaa sanojan piikkiin.
Tänään joudun selvittämään tämän oman kotini sähköjärjestelmän problematiikkaa - pahimmassa tapauksessa se tietää taas kallista investointia minulle. Turvallisuudesta on kuitenkin kysymys kun tiedetään että suurin osa asuintalojen/asuntojen tulipaloista liittyy sähköjärjestelmään. Se on pidettävä kunnossa, maksoi mitä maksoi...
Hyvää päivää kaikille ! Kyllä se tästä. Tai sitten ei.
demeter1 - Hyvä pointti, Ano 6.42 ! Jospa täällä pyörii sarja: "Ikäihmisten salatut elämät"..))
Itse olen sillä tavalla yksoikoinen, että otan ihmiset, ehkä elämänkin, vakavasti. Se palkitsee jos/kun välillä saa kokea ihmisten aitoa kohtaamista, täälläkin.
"Tuiskussa yhteen jos yhtyvi kaks, käy kulkukin helpommaks" (Eino Leino/Hymyilevä Apollo)) - Olipa kiva kuulla, Ano 7.46, että toinenkin "ajopuu" löytyi..)) Saman ihmetyksenkin jaan siitä, että "hyvin" on sittenkin käynyt - ainakin tähän saakka.
Herrman Hesse puhui sisäisestä johdattajasta, jospa se on korvaan kuiskutellut ? - Sorry, siteerasin Saarikoskea ulkomuistista.
Tarkka sitaatti: "ihminen ei ole elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että meidän itsemme oli valittava polkumme " - Kiitos huolenpidosta, Ano 12.02. Taidat olla oikeassa, mutta "rohkea rokan syö" - eikös sitä niin sanota ?
Sama toivotus sinulle: mukavaa joulunalusaikaa ! - Hyvä tietää, Ano 20.43..)) Joku kyllä taisi väittää että minäkin kuulun siihen.
Sitoutumattomana tahtoisin pysyä... - Hyvä aloitus ! Muistelen, että etenkin meitä synkkämielisiä on kehotettu pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa ?
Itse olen siihen liian laiska mutta pidän sitä kyllä päässäni. Niinkin, etten enää puhu tyytyväisyydestä tai hyvistä fiiliksistä vaan kiitollisuudesta - tietäen miten vähän pystyn vaikuttamaan elämäni kulkuun.
"Jumalat ohjaavat meidän kulkumme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että me itse valitsimme polkumme" (Pentti Saarikoski/Nuoruuden päiväkirjat). - Taisin kirjoittaa, Ano 13.27, että kokemukseni mukaan isosta ryhmästä erotettu pikku ryhmä ei yleensä toimi tai menesty. Samaa mieltä olen edelleen, vaikka näyttää siltä,
että myöskään se iso ryhmä ei toimi eikä menesty..)) - Kiitos Paloma. Sanattomaksi tässä sivustakatsoja menee - sellaisena itseni tätä nykyä koen kun en osaa mennä meteliin mukaan, enkä tehdä mitään asioiden korjaamiseksi.
Kiva kuitenkin että sinä pysyt mukana, ettet ole menettänyt suomalaista perimääsi, sisua tietysti tarkoitan..)) Eiköhän tässä - tai siinä - iässä jo osaa ne sudenkuopat välttää senkin kohdalla ? - Hil-la @
Olin lähdössä kerhoon kun aamulla katsahdin tänne. Tyrmistynyt olin ja tietysti pahoillani siitä, että meno senkun pahenee.
Ei voi millään ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse. Joku veikkasi joulustressiä. Se nyt lienee selvää, että sinä Hil-la joudut taas syyttömänä puskoroimaan tätä kaaosta.Ja joku vielä kehtaa irvailla ja syyttää huomionhakuisuudesta puhumattakaan kylmäntotuuden kylmäävistä viesteistä ja tivaamisista.
On helppo sanoa: "älä välitä" niin kauan kun ei itse joudu maalituksen kohteeksi. Vaikka itsensä tietäisi, ikävä viestittely heijastuu kauas, vaikuttaa kaikkien viihtyvyyteen, ellemme ole teflonia.
"Katsellaan ja luetaan" on minustakin hyvä asenne. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun tilanne tuntuu ajautuneen umpikujaan. Enempää ei kukaan olisi palstarauhan eteen voinut tehdä kuin sinä olet tehnyt - pallo on nyt meillä.
Itse joudun yhä useammin näkemään oman tietämättömyyteni ja taitamattomuuteni myös niissä asioissa missä olen kuvitellut olevani vahvoilla - kuten ihmisten kanssa...))
Paloma tuolla edempänä kirjoitti, että kun täällä tulee turpiin, me samme yleensä muualta niitä hyviä, korvaavia kokemuksia. Jospa täytyy ruveta laskemaan niiden varaan ja ottaa tämä kirjoittelu jonkinlaisena siedätyksenä -meissä on myös tällainen puoli: "kateeelinen, vihamielinen ja rakkaudeton" (kuten joku amerikkaisprofessori meidän kansanluonnetta kuvasi vuosia sitten..)).
Se nyt ei tietenkään ole koko totuus meistä, eihän ?
Että jospa meillä kaikilla olisi taas näytön paikka? Haluammeko pitää Hil-lan ja Nojatuolin ja yrittää olla ihmisiksi ? Uskon, että jokainen tykönänsä tietää mitä se tarkoittaa.
Illankorvaa, sanoisi Eliaana - ja parempaa huomista,
demeter1 - Onpa taas hyvin asiat Ruotsissa, Paloma. Hyvä kun kuvasit niitä vertailukohdaksi.
"Vapaa-ajan koti" en ole tuota nimitystä kuullutkaan.
Pelkään, että meillä mennään huonompaan suuntaan näiden leikkaustenkin vuoksi.
Onhan edistystäkin tapahtunut vuosien varrella: on tultu tietoisiksi erityislapsista, nähdään heidät, tunnistetaan heidän tarpeensa ja yritetään niihin vastata.
Asenteetkin lienevät muuttuneet, nousihan täällä Peltsi Peltolan Osmo-poika, down-lapsi, tähdeksi tähtien joukkoon - hellyttävä on heidän isä/poika-suhteensa. - En osaa sanoa heidän pätevyydestään (nepsyohjaajat). Käsittääkseni ovat tukityöllistettyjä ja ehkä tuo ambulanssi/poliisi-kutsu kertoi siitä, ettei löytynyt keinoja tilanteen hallitsemiseen...
- Hyvät naurut sain tällekin päivälle viestistäsi, kiitos Ano 11.24..))
Ei taida tuo utopia kovasti houkuttaa tätä mukavuuksien pilaamaa porukkaa ?
Eikös meillä joskus ollut sellainen kunta, jolla oli tuo tavoite: houkutella seniorikansalaisia asumaan sinne ? Ei ole siitäkään hankkeesta mitään kuultu jälkeenpäin.
En edes muista kunnan nimeä, Ristijärvi ?
Mutta ihan totta. Jos Suomessa on tällä hetkellä 200000 autiotaloa ja mietitään mitä niille pitäisi tehdä niin ei kai se vanhusreservaatti niin huono idea olisi ? - Aamupäivää ! Mukavaa keskustelua on taas käyty. Minun täytyy oikaista erästä viestiäni kun kerroin pikkumiehen koulussa tapahtuneesta välikohtauksesta. Ei pitäisi kierrättää kuulemaansa, aina on vaarana että lisää siihen omaa tunnelataustaan tai olettamuksiaan.
Tapaus jossa koululle jouduttiin kutsumaan poliisi ja ambulanssi sattui ns Nepsy (=neuropsykiatrinen häiriö)- luokituksen saaneen oppilaan kohdalla, eikä kyseessä ollut luokkahuone vaan koulun iltapäiväkerho, jonne myös erityslapset voivat mennä.
Kun kerroin tapauksesta nuoremmalle pojalle hän oivalsi heti millaisesta lapsesta oli kyse.
Heille lienee ominaista tunteiden hallinnan vaikeus eikä ole tavatonta, että välillä sattuu näitä raivokohtauksia heidän kohdallaan. Poikani kertoi, että hänen työpaikallaan, "asiakkailla" on usein kypärä päässä heidän oman turvallisuutensa takaamiseksi. Eli heitä yritetään hoitaa, ottaa heidän erityislaatunsa huomioon. Heitä ei luultavasti edes kannata mitata meidän mittareillamme, heidän oma sisäinen maailmansa ei välttämättä avaudu meille.
Oma mieleni ainakin tyyntyi kun kuulin tästä. Jospa maailma ei sittenkään ole niin paha eikä kenenkään tilanne ole toivoton kuin äkkiseltään ajattelisi ? Ja aina on toivoa jos/kun riittää niitä ihmisiä jotka rinnalla tahtovat kulkea, omastaan antaa.
Siitäpä onkin hyvä siirtyä "hyvän tekemiseen", mistä olikin puhetta. Tuli minullekin kiusaus listata sosiaalisen aktiivisuuteni sisältöjä, kun aina jään alakynteen kun puhutaan osaamisesta, pätevyydestä ja suorituksista..))
Monessa olen ollut mukana kuten varmasti jokainen meistä - eiköhän meillä sodan aikana ja heti sodan jälkeen syntyneillä ole kokemusta jaetusta niukkuudesta ja siitä luonnollisesta yhteisöllisyydestä mistä ei silloin numeroa tehty. Kaveria ei jätetty.
Tänä päivänä kun omat osallistumisen reunaehdot ovat kaventuneet jää vaihtoehdoksi usein vain se "lesken ropo", mikä ei juuri ainakaan minun mieltäni ylennä. Ikävää on tietysti myös lukea niistä väärinkäytöksistä, joita tuntuu löytyvän tunnettujenkin toimijoiden keskuudesta.
Perinteisesti olen joulun aikaan tehnyt pieniä lahjoituksia eri tahoille, vain Itämeri saa minulta kuukausilahjoituksen.
Olen myös ajatellut, että ehkä tulisi ruveta arvostamaan myös sitä "näkymätöntä työtä" mitä me ikäihmiset vielä luonnostaan teemme yhteisen hyvän eteen. Eliaana niitä jossakin ketjussa ansiokkaasti listasikin. Me annamme aikaamme, me kulutamme , työllistämme ja ehkä myös välitämme tiettyä vakautta hektisen ajan keskelle.
Ennen meidän tehtäväksi luettiin myös perinteen siirtäminen jälkipolville, sitä me kaikki pystymme tekemään - ei lannistuta siinä, vaikka vastaanotto ei välttämättä olisi sitä mitä sopisi odottaa...)) Ellei nyt niin joskus myöhemmin ?
Hiljalleen satelee räntää täällä. Onneksi sain eilen tehtyä metsälenkkini ja aamulla jumpattua Sofian kanssa..)) Taisi olla Eliaana joka ynnäsi myös sen säästön minkä yhteiskunta saa jos/kun huolehdimme itsestämme ja selviämme ilman apuja. Ainahan niin ei ole, mutta kai avunkin ottaa levollisemmin vastaan kun on itse tehnyt osansa ?
Hyvää perjantaipäivää kaikille,
demeter1 - Kiitos Paloma sinullekin ansiokkaasta kirjoituksestasi. Sinulla on "kahden maan kansalaisena" tilaisuus tarkastella asioita ainakin kahdesta vinkkelistä - tai kuten tiedämme useammastakin..))
Lohdutottomalta näyttää minunkin kotikuntani katunäkymä, kirppareita on, pari uneliasta baariyritystä, pizzeria, pari kampaamoa, kuntosali, elintarvikeliikkeitä, apteekki, kirkko ja terveyskeskus...
Hetkinen! Kun tarkemmin ajattelen, että siellähän on kaikkea mitä ihminen arkeensa tarvitsee kun vielä laskee mukaan vanhusten rivitaloasunnot ja palvelukeskuksen ja työttömien ja mielenterveyskuntoutujien kahvilan puhumattakaan kiireettömästä ilmapiiristä, puhtaasta ilmasta, vehreästä luonnosta ja silmiin katsovista kanssakulkijoista, jotka antavat vieraalle tilaa niin ei kai enempää voi vaatiakaan..))
Olen aikaisemminkin todennut että ellei minulla olisi perhettä ja muita läheisiä täällä voisin hyvin muuttaa kotikuntaani. Sukua, samaa ikäpolvea siellä ei enää ole, pari lapsuudenystävää kuitenkin, jokunen ikääntynyt naapurikin. Mutta siellä on (autio) kotitalo ja tutut maisemat.
Muistan joskus lukeneeni Suomen eri murteita käsittelevän kirjan. Siitä jäi mieleen yleistoteamus: Itä-Suomessa asuvat samaistuvat sukuun, Länsi-Suomessa asuinpaikka ja sen ympäristö painottuu merkityksellisyydessä.
Paljon tärkeitä kysymyksiä esitit pohdittaviksi. Jospa keskustelu niistä jatkuisi: tuttu teema: ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät..))
Voisi vielä lisätä: ne jotka palasivat. Olisi kiva kuulla heistäkin....
Hyvää jatkoa mielenkiintoiselle keskustelulle, itse joudun taas valitettavasti muihin tehtäviin...
demeter1 - Älähän nyt Hil-la: omasta ajattelusta ja ajatusten ilmaisemisestahan se keskustelu syntyy ja siinä voi sitten käydä niin, että jää (lähes) yksin puolustamaan omaa kantaansa...))
Niinhän kävi Kari Suomalaisellekin ja hän vain totesi, että hän on mieluummin yksin oikeassa kuin lauman mukana väärässä..))
Aluepolitiikka on tämän sotesopan vuoksi tainnut nousta päivän puheenaiheeksi ja kun se tasa-arvo nyt on meidänkin tavoite joka alalla, niin miksei tässäkin? Siitäkin huolimatta, että mielestäni ihmiset ovat ja pysyvät epätasa-arvoisina "niin on aina ollut ja niin on aina oleva" (Sinuhe/Waltari).
Siitä olen Hil-lan kanssa yhtä mieltä, että nykyinen asiantila, alueellinen epätasa-arvo on arvovalinta, että Raha on se ylivaltias, joka määrää mitä/missä/milloin ja me olemme sille kuuliaisia, uskomme, että talouskasvu on meidän "onnellisuutemme" tae.
Nuo Hil-lan kuvaamat tosiasiat, joista vähäisin ei ole lasten ja nuorten oirehtiminen, ovat mielestäni jo niin näkyvä merkki metsään menosta, että olisi jo syytä havahtua, yrittää puuttua syihin, eikä vain askarrella seurauksien parissa.
Suurkaupungit ja taajamat eivät ainakaan rikostilastojen valossa ole ihanteellisia asuinalueita, jos "joukossa tyhmyys tiivistyy" - siinä tiivistyy paljon muutakin ja markkinatalouden sisäänrakennettu keskinäinen kilpailu ei ole omiaan lisäämään yhteisvastuuta, solidaarisuutta eikä empatiaa.
Aiheesta täälläkin virinnyt keskustelu oli minustakin avartavaa, vaikka tässä elämänvaiheessa en ainakaan itse enää jaksa/viitsi aktiivisesti osallistua alue- enkä muuhunkaan politiikkaan.
Oman kannan, oman mielipiteen ilmaisu asioista on kai kuitenkin meidän jokaisen oikeus, ellei suorastaan velvollisuus ja mistä me lopulta tiedämme miten paljon se kokonaisuuteen vaikuttaa - tai ei vaikuta..))
Kun luin viimeaikaisia Hesareita, niistä löytyi mielenkiintoisia artikkeleita mm Kiinasta ja Japanista, niiden talouden noususta ja laskusta. Minusta merkit näkyvät jo meilläkin, helppo yhtyä Hil-lan ennustukseen jonkinlaisesta romahduksesta - arkijärki ja eletty elämä lopulta kertovat meille missä mennään, jos vaan tahdomme tuota hiljaista puhetta kuulla.
Kiitos Hil-la ajatuksistasi ja kiitos kaikille kantaaottavista kirjoituksista, niistä jäi paljon "käteen", niistä sai uskonvahvistusta siihen, että meissä on "potentiaalia", voimavaroja. Vaikka ne eivät näkyisi, ne tuntuvat, "lisänä rikka rokassa" - näin tahdon uskoa..))
Hyvää pakkaspäivää kaikille,
demeter1 - Läpielämistä minäkin kannatan - siis ohittamista sillä tavoin, ano 18.42...
Ehkä samaa tarkoitettiin ?
Sanotaan kuitenkin, ettei ihmiselle anneta suurempaa taakkaa kuin hän pystyy kantamaan.
Tänne saakka ollaan selvitty, jospa se varjelus toimisi myös jatkossa... - Kiva oli kuulla sinustakin Neeasa..)) Sinua ajattelinkin jonakin päivänä kun näitä syystöitä listasin. Ajattelin, että sinulta ne ovat aina sujuneet paremmin kuin minulta, poropeukalolta..))
Jumalanpalveluksia myös seurailemme. Mielelläni pidän arjen ja pyhän erillään minäkin.
Onnistuneesta lonkkaleikkauksesta jaksan kyllä olla kiitollinen kun niin paljon kuulee niidenkin epäonnistumista. Sinullahan oli polvi, eikö niin ? Onko ollut oireeton ?
Ollaan tyytyväisiä kaikesta lääketieteellisestä avusta, mitä meille tänä päivänä on tarjolla - varaosia joka lähtöön...
Valkosipuli(kapselit) olivat minullakin lisäravinteena pitkään, mutta ne pakkaavat unohtua väliilä...))
Antoisaa marraskuun viettoa sinnekin,
demeter