- Iltapäivää ! Kiitos Hil-la viisaista sanoistasi ja kiitos muillekin kirjoittajille. Kyllä leppoisa, kotoinen viestittely tekee hyvää, minulle ainakin - oman arjen vastapainona - itselleen/itsekseen puhuminen on väliillä tylsää.-))
Ihan sain työlistaani lyhennettyä, tutun apulaisen putsaamaan räystäskouruja ja kampaajan leikkaamaan hiuksia. Kampaaja on korona-ajan löytöjä, tulee kotiin, ei tarvi lähteä minnekään.
Apumies lupasi myös hoitaa kolmemetriset puut klapeiksi. En millään tahdo vaivata poikaa kun tiedän hänen oman työlistansa pituuden.
La Promesaa on tosiaan tarjolla tänään. Vaikka välillä tökkii onhan siinä aina yllätyksiäkin tarjolla - Petrakin taitaa olla pehmenemään päin - Samuelin diplomityö?..))
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1 - No niin. Unohtui päivittää sivu tuon kirjautumisen jälkeen. Näin on monelle käynyt.
- Olen ottanut molemmat tarjolla olevat rokotukset: korona, kausi-influenssa. Niistä ei ole koskaan tullut minulle minkäänlaista oirehtimista, ei edes kosketusarkuutta pistoskohtaan.
Minulla on lisäksi pneumokokki- ja punkkirokotukset. Vyöruusurokotusta ei ole, mutta olen harkinnut. - Aamupäivää ! Itsekin olen taas miettinyt omaa motiiviani kirjoittaa täällä - tai kirjoittaa ylipäänsä. "Kaikki on jo niin puitu" kirjoitti Eeva Kilpikin runossaan, mutta ei hänkään kirjoittelua osannut lopettaa..))
Nuori Pentti Saarikoski - ja varmasti moni muukin hänen jälkeensä - on sanonut, että kirjoittaminen on tapa vahvistaa omaa identiteettiään. Tuon allekirjoitan. Kun oma mieli tuntuu jatkuvasti laukkaavaan, poukkoilevan sinne tänne, kirjoittaminen pysäyttää tai ainakin hidastaa sen liikettä ja auttaa jäsentämään omaa ajattelua ja tietysti pysymään myös paremmin kartalla tässä yhä kaoottisemmaksi käyvässä maailmassa ja - ajassa.
Voisihan samaa tietysti tapahtua "livessäkin" tuttujen kesken, mutta se on työläämpää: pitäisi lähteä jonnekin, sovitella aikatauluja ja tietysti valmistella itsensä sopivaan kuosiin. Helpompaa on istahtaa koneelle ja antaa palaa..))
Live-kohtaamiset ovat tietysti omalla tavallaan antoisampia, samoin yksityinen kirjeenvaihto, mitä vielä itse harrastan. Niissä välttyy yleensä väärinymmärrykseltä, kilpailultakin (mikä tunnetusti aiheuttaa kateutta, eripuraa ja maalitusta). Live-kohtaamisista taas saattaa puuttua yllätysmomentti, uutuudenviehätys. Molempi parempi.
Pari kertaa on minunkin henkilöni täällä viesteissä vilahdellut, mainittu palstadraaman osapuolenakin. Korppis, tunnettuna "tunnistajana" ja "uutisoijana" kertoi minun kirjoittelevan Anona. Valeuutinen ! (Häneltä, jota ei kuulemma ole koskaan saatu valheesta kiinni..))
En edelleenkään kirjoita Anona, mutta en aina jaksa kirjoittaa rekattunakaan teknisten syiden vuoksi. Allekirjoitus on kuitenkin aina mukana.
Saattoihan tuo "uutinen" liittyä uuteen mustamaalaamiskampanjaan, mikä nähdäkseni alkoi vuolaalla todistelulla epäluotettavuudestani. Perusteluja ei tietenkään koskaan esitetä ja olisi aika typerää yrittää todistella omasta puolestaan..)) Kuten joku täällä kirjoitti: mukana olijat tekevät omat johtopäätöksensä toisista kirjoittajista.
Nuorisorikollisuudesta oltiin huolissaan. Sopii varmasti ollakin. Kyläkerhossa kuulin meidänkin asuinyhteisössä tapahtuneista rikkomuksista ja häiriköinneistä. Niinkuin usein on, media ja uutisointi antaa siitä oman kuvansa, me sen keskellä elävät emme välttämättä sitä tunnista - vai tunnusta ?
Sen verran varovaiseksi olen kuitenkin tullut, etten juuri enää harrasta iltamenoja - juna-asemat ovat tunnetusti levottomia missä tahansa.
Suppilovahverot on nyt kerätty - pari mökkireissua tehtiin eri kokoonpanoissa ja kuivuri on pyörinyt ahkerasti. Poutapäivän kunniaksi pidän nyt vapaapäivän ja toivotan kaikille
mukavaa perjantaipäivää ja tulevaa viikonloppua.
demeter1 - Minusta on kiva herätä "aamulla varhain", 6-7 on ehkä minulle soveliain aika, senjälkeinen herääminen tuntuu kuin olisi menettänyt jotakin tärkeätä: "aamuhetki kullan kallis" - niinköhän se on ?
Eilen juttelin tuttuni kanssa - hänen, jolle "tyttöystävä" oli tarjonnut masennusdiagnoosia, hän kertoi välillä heräävänsä vasta puolen päivän aikaa, eikä pitänyt sitä minään.
Meillähän on toki kaikilla "lupa" herätä milloin tahdomme, valvoa jos valvotuttaa ja ottaa vaikka niitä päivätorkkuja.
Itse en niihin oikein halua tottua, etenkin kun sanotaan niiden verottavan yöunta.
Illanvirkku taidan kuitenkin luonteeltani olla: iltayön tunnit tarjoavat omanlaisensa rauhantilan kun hyörinä ympärillä on laantunut. Näin ainakin täällä omassa lintukodossani, minne liikenteen äänet eikä yöelämä häiritsevästi kuulu.
Sofian kotijumppa notkisti mukavasti jäseniä, mutta ei juuri innostanut tarttumaan arjen askareisiin, eilen niitä taas päässäni pyörittelin, listasinkin, mutta saa nähdä tottelenko nyt itseäni vai keskitynkö vain " nauttimaan elämästä" kuten kunnon kansalaisen kuuluu tehdä..))
Niin syrjäytynyt olen, etten edes TTK-ohjelmaa ole seurannut, enkä Elämäni biisiä, enkä Vain elämää ja mitä muita ohjelmia minunkin tutut katselevat, niistä tietävät ja osaavat jotakin sanoakin.
Minulla on vain La Promesa ja joitakin asiaohjelmia satunnaisesti - niin ja elokuvia tietty.
Niissä on vain ikävää se, että hyvät elokuvat kierrätetään eri kanavilla ja niin tiheään että jopa näinkin muistamaton muistaa ne nähneensä..))
Meidän kerho-ohjaaja ei katso telkkaria lainkaan, eikä ole mielestään menettänyt mitään, seuraa kyllä lehtiä ja uutisia sieltä.
Vaikka en kovasti hehkuta digimaailman ihanuutta, olen silti tyytyväinen siitä miten hyvin se kuitenkin palvelee tiedonsaannissa: reittiopas, on minulla autottomalla ahkerasti käytössä, muutakin asiointia se helpottaa merkittävästi, samoin arkista uteliaisuutta: eilenkin mietin, Valamoon liittyen, mikä on veljestön koko, munkkien määrä tällä hetkellä.
Yllättäen (?) se on lähes kaksinkertaistunut vakiintuneesta kymmenen munkin määrästä, 19-20 heitä on tällä hetkellä.
Vielä on poutaa, joten sinne metsäkirkkooni ajattelin lähteä.
Leppoisaa alkuviikkoa kaikille,
demeter1
P.s. Perunalettuja en olekaan keksinyt tehdä, itse teen muusintähteistä perunarieskoja,
hyviä nekin ovat.
Täällä on välillä ivailtu näistä ruoka-aiheista. Minusta ne ovat kivoja, niistä otan paremmin kopin kuin yleisestä reseptitarjonnasta - siinähän voi jakaa oman makuelämyksensä toisen (tutun?) kanssa..)) - Kaunis kirjoitus minustakin, Ano 12.26, kiitos ! Onko tuo "Mustaa valoa" Kaarina Huttusen kirja ?
Esittely kuulosti samansisältöiseltä kuin hänen kirjansa, "Surun istukka", kertoi siis lapsen itsemurhasta?
"Kahden maan kansalainen" Esa Ruuttusen esittämänä kuuluu minunkin suosikkeihini uusien hengellisten laulujen joukossa." Pidä minusta kiinni" on toinen suosikkini. Jaakko Löytyn sävellys sekin.
Ehkä tässä ajassa on hengellistä liikehdintää, "taivasikävää", siitä uutisoitiinkin, kerrottiin että kiinnostus on kasvanut ennen muuta nuorten poikien/miesten keskuudessa.
Kun olimme Valamossa pari viikkoa sitten, nuoret miehet olivat palveluksissa yliedustettuina, nuoria naisia oli vain muutama, hekin vieraiijoita kuten minäkin. Ehkä oli sattumaa tai sitten ei. - Tosiaan, Katsomosta löytyy, niinhän se oli ?
- Harmi että minulta meni ohi tuo Juha Hurmeen ohjelma - täytyy katsoa Areenalta.
Minäkin tykkään hänestä. Hän teki lähtemättömän vaikutuksen kun tuli meidän lukipiiriin vieraaksi reisitaskuhousuissa ja kulahtaneessa arorakissa, ei koreillut vaatteilla eikä tärkellyt muutenkaan, innottavasti esitteli Niemi-kirjaansa, mikä on valitettavasti minultakin vielä kesken.
Ymmärtääkseni hän ei ollut millänsikään kun kustantaja poltti suuren määrän, muistaakseni 20000, myymättä jäänyttä Niemi-kirjaa varastointivaikeuksien vuoksi. Sehän oli kansakunnan häpeä, ei hänen. - Aivan, tuttuja nimiä paljonkin "kaapista tulleiden" listalla. Miki Liukkosen elämä päättyi traagisesti, liian nuorena.
Vaikka uskoa ja uskovia on täälläkin välillä pilkattu, uskoon tulo on tiettävästi myös tervehdyttänyt monia, Tuomas Enbuske on kai viimeksi siitä kertonut. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja huumetaustaa.
Ortodoksikirkko näyttää olevan ehdoton avioeron kohdalla, pappi joutuu erotessaan eroamaan myös pappisvirasta. - Keskipäivää ! Yöhön saakka venyi eilinen päivä minulla, kun aloin lukea Johannes Lahtelan kirjaa "Yksinäisen miehen poika".
Ei niin raskasta luettavaa kuin olin kuvitellut, selviytymistarinaksi kai kirja voidaan katsoa: päihitettävinä alkoholismi ja erilaiset muut riippuvuudet. Rakastumisetkin katsottiin sellaisiksi ja niin voimallisia ne olivat, että viimeisin niistä johti 19 vuotta kestäneen avioliiton päättymiseen ja eroon ortodoksikirkosta, missä Lahtela ehti olla pappina lähes kymmenen vuotta.
Ylisukupolvisista traumoista puhutaan nykyisin ja niihin Lahtelakin viittasi omaa elämänpolkuaan tarkastellessaan. Suurin trauma hänen kohdallaan oli kuitenkin tuoreempi: oman isän, kirjailija, kulttuurivaikuttaja Markku Lahtelan itsemurha 44-vuotiaana, Johanneksen ollessa 4-vuotias.
Kirjaa lukiessa tuli kyllä mieleen, että keskinkertaisuus on sittenkin hyvä suoja erilaisia mielenterveyden häiriöitä vastaan, se on kyllä ainakin ammattipiireissä todettukin ja onhan meillä julkisuudessa useita diagnoosin saaneita, lahjakkaita henkilöitä: Tellervo Koivisto antoi aikakaan kasvot masennukselle kertomalla omastaan, sairastumisestaan ovat kertoneet myös Juha Hurme, Tapani Kansa, Cheek ja keitä muita vielä ?
Tuntuu, että lähes kaikki julkkikset ovat olleet koulukiusattuja, moni kertoo pitkäkestoisesta psykoterapiastaan. Ehkä tämä on vähentänyt leimautumisen stigmaa mutta on sanottu, että se on myös madaltanut kynnystä avun piiriin hakeutumissa niin, että ei enää kestetä normaalia, elämään kuuluvaa ahdistusta tai muita kielteisiksi katsottuja tunteita.
Taas tulee mieleen tämän oman ikäpolven kuntoisuus siinäkin asiassa. Me emme taida sittenkään olla mielensäpahoittajasukupolvea vaan suhtautuminen vaikeuksiin on luontevaa ja omillaan pärjäämisen tarve elää meissä vahvana, vaikka sitäkin on välillä arvosteltu.
Pojan kanssa vitsailtiin eilen, että jos meille nyt tehtäisiin masennustesti, vähintäinkin "keskivaikea masennus" olisi melkovarma tulos - senverran on taas stressiä päällä..))
No, vitsi, vitsi - kyllähän mielenterveyden häiriöt alkavat meillä jo olla kansansairaus - eivätkö ne ole suurin syy varhaiseläkkelle jäämisessä, muistelen ?
Niin, että voisiko ajatella, että kaikista "ylisukupolvisista traumoista" ja sodan läheisyydestä huolimatta, meillä oli kuitenkin hyvät valmiudet rakentaa omaa elämäämme, emmekä ole mielestäni leiviskäämme tuhlanneet vaan tehneet työtä myös nykyisen hyvinvoinnin eteen. Se, että se näyttäisi tuottaneen myös pahoinvointia osalle kansaa, ei taida mennä meidän piikkiin - ainakaan kokonaan.
Haastetta riittää ja meitäkin vielä tarvitaan ellei muuhun niin muistuttamaan siitä,
että elämä rajallinen ja muuttaa muotoaan, hoivan antajasta voi tulla hoivan tarvitsija, pääroolin esittäjä voi joutua siirtymään sivurooliin tai kokonaan katsomon puolelle.
Aktiivinen ote elämään ja se tyytyväisyys, mitä vanhusväestö tilastojenkin valossa kokee, on mielestäni myös omiaan tasapainottamaan ajan hektisyyttä ja jatkuvien muutosten keskellä kamppailevan työikäisen väestön elämänsisältöä - vai onko liikaa sanottu, "väärin ajateltu" ? ..))
Sadetta tarjolla täälläkin. En postilaatikolle päässyt kastumatta.
Hyvää päivää kuitenkin kaikille,
demeter1 - Niin Ano 11.23. "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta"..))
Ajattelin vain samanmielisyyteni ilmaista. - Aamupäivää ! Kerhopäivä minulla tänään, mutta vähän tekee mieli ottaa kantaa eiliseen.
Villiä menoa, en oikein ehtinyt/jaksanut/viitsinyt olla mukana, en juuri edes seurailla,
mutta sellainen päätelmä minullekin jäi, että valtataistelu oli meneillään, vai oliko vallanvaihto jo tapahtunut ja oma sijoitus piti varmistaa ?..))
Vallan luonne jäi minullekin epäselväksi: päätösvaltaa täällä ei tunnetusti ole kenelläkään, tilaa voidaan tietysti ottaa haltuun - siitäkö oli kyse? - vaikutusvalta ei taida olla
kummoinen kenelläkään - siitä pitää "ilvesheimo" huolen: "yksi jos kohoopi heistä sen he iskevät iäksi"...))
Niinko turhautuneita ollaan, että barrikadeja on pakko pystyttää ja pitää yllä, rakentaa viholliskuvia oman kilpensä kiillottamiseksi?
Hil-la kertoi saunakaverinsa alavireisyydestä - sitä on mielestäni liikkeellä. Ovatko sodat jo heittäneet varjonsa meidänkin mieliin siinä määrin että edes ympärivuorokautinen viihteen tarjonta (TV ja muut mediat) ei enää riitä pitämään ahdistusta kurissa ?
Näen kyllä että meidän ikäpolvi joka on vähintäinkin elänyt sodan varjossa ja ainakin jossain määrin kärsinyt sen seurauksista, on sittenkin vahvoilla myös tässä ajassa: meillä on arjen neuvokkuutta, niistä Hil-la ja moni muu on taallä muistuttanut, emmekä ole käsittääkseni koskaan aliarvioineet sitä tukea, mitä omaiset ja läheiset voivat meille tarjota ja ennen muuta osaamme käsittääkseni ottaa kiitollisina vastaan ne palvelut, mitä yhteiskunta meille tarjoaa - ne eivät ole meille "oikeus" vaan etuoikeus. Vai olenko väärässä meistä ?
Tätä taustaa vasten tuntuu aika keinotekoiselta ja turhalta kehitellä suurta draamaa tämän palstan tapahtumista, eipä niillä juuri taida merkitystä olla isommassa kuvassa ja tämä pöhöttynyt "minä" on sittenkin vain hiekanjyvä maailmakaikkeudessa.
Siitäkin huolimatta meillä on uskoakseni kaikilla ruokaa ja katto päämme päällä, ilmakin näyttäisi siedettävältä täällä. "Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto" - jos he sitä haluavat..))
Näissä merkeissä, hyvää päivää kaikille,
demeter1 - Ai niin. Samaa mieltä otsikosta: koti on paras paikka ja oma apu paras apu - niin pitkään kun terveyttä riittää. Tänään on riittänyt, huomenna voi olla toisin.
- Ei minustakaan Samuel ole kovin uskottava pappina(kaan) ja liian usein heittelee pelkkiä kliseitä. Petran käsittely taisi olla poikkeus..))
Leocardiaa alan minäkin epäillä, Kapteeni on liian ilmeinen ja Jacobi tarvitsisi rikoskumppanin.
On tää niin jännää vaikka välillä puudottaakin., - En sanoisi edes noin, Ano 12.33 (vastenmielisyyttä, ärtymystä) vaan lähinnä varautuneisuutta. "Ei tupata jos ei tykätä"..))
Suomalainen lämpenee hitaasti uudelle, oudolle, mutta ei syrji ilman syytä. - Eikös tuo "onnellisuus" vaihdettu jo "tyytyväisyydeksi", ihan uutisoinnissakin ?
Eikä tuo linkin muukaan sisältö taida kovin yllätyksellistä olla ? Pidättyväisiä kai me edelleen tunneilmaisussamme olemme ? Täälläkin huomautetaan helposti "lipevyydestä" ja "makeilusta" ja myönteistä palautettakin epäillään..))
Vihan vähäistä määrää voi kai kuitenkin ihmetellä - jos miettii vaikka näitä some-alustoja.
Toisaalta, ei kai meillä vielä aseitten kanssa kovasti heiluta ja turpiin jos tulee, niin siitä kirjoitetaan vielä "uutisena", vai miten ?
Ei tainnut käydä ilmi, mikä taho tuon tutkimuksen teki ja koska ? - Keskipäivää ! Minun tiistaiaamuni ovat nykyisin "varattuja". Pikkumies - tai ei kai hän enää niin pienikään ole - alkaa koulunsa vasta 10.30 ja lupauduin viihdyttämään häntä aamutunteina (vanhempien toivomus, ei hänen..)).
Hän on isänsä tapaan hyvin seurallinen - aina tulee puhetta kaverista, jota en tunne, vaikka kartalla yritän pysyä.
Hyvä tietysti, että edes jossakin pystyy vielä olemaan avuksi. Yksi vanhuuden ikävämpiä puolia on mielestäni juuri tuo, ettei ole enää tarpeellinen, antamassa panostaan yhteiseen hyvään - toisten kuorman keventämiseen.
Vaikka kuinka painotettaisiin "elämästä nauttimisen" merkitystä, en osaa tehdä siitä itselleni elämäntarkoitusta tai -tehtävää. Hyvä mieli, ilokin, on minusta aina sivutuote, en osaa sitä itselleni erityisesti metsästää.
Tai no. Olen kyllä ajatellut turvautua kirkasvalolamppuun tänä syksynä kun valo väistyy ja päivät ovat harmautta täynnä.
Pientä kyselyä tein koululaiselleni kun aamulla kerrottiin uutisissa, että nykyisin vain puolet oppilaista syö kouluruokaa joka päivä. Poika kertoi, että heillä esim hernekeitto jätetään syömättä, jäteastiaan menee lähes koko määrä.
Ja niin hyvältä kuin se meille - tai ainakin minulle - maistuukin - ainakin sen ruskistetun jauhelihan kanssa..))
Kyllähän pakastaminen on verraton apu meidän ruokataloudessa - aikaa ja rahaa säästävä.
Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman pakastinta - tai muita kodinkoneita. ?
Toisaalta ajattelen, että mukavuus on arvo, mikä ei ole meille pelkästään hyväksi. Kun itse en ole erityisen taitava missään kodin askareissa, saan kuitenkin onnistumisen kokemuksia siitä, mitä olen auttavasti oppinut tekemään. Siksi kai en ole siivoojaakaan vielä hankkinut ja yritän tuota pihaanikin hoitaa vaikka se voimille välillä ottaa.
Keskustelua kaivataan, mutta aloituksia odotetaan vain muilta, Ano 21.32 ..)) Niin se on minullakin. Olenkohan yhden aloituksen tehnyt 60+:lla - siinä kaikki. Toisaalta en ole mielestäni myöskään moittinut muiden aloituksia, enkä häiriköinyt niissä - mitä nyt myrkkysoppaa olen keittänyt, - kuulemma..))
Hil-lan tapaan yritän myös harrastaa itsetutkiskelua, vaikka edellinen tutkimussessio päättyi siihen, että en voi täällä olla varpaisillani - punnita ja ennakoida jokaista sanaani ja sen vaikutuksia näinkin suureen ja heterogeeniseen joukkoon - nuo lukukerrat kai antavat viitteitä siitä, miten iso joukko väkeä tälläkin alustalla liikkuu.
Ja jos kovasti alkaa tulla lunta tupaan, siitä voi kai jo tässä elämänvaiheessa vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että aika on ajanut minusta ohi - ja tietysti niinkin, että myös yhteistö on voinut muuttua sellaiseksi, ettei sitä omakseen enää koe.
Silloin oma poistuminen ei ole kenellekään iso menetys - siinä kaikki voittavat..))
Sumuinen päivä taas, mutta kuten sanottu: kosteus tekee hyvää iholle, hengitysteille,
silmille - aina löytyy ilon aiheita..))
Mahdollisimman mukavaa päivää kaikille,
demeter1
P.s. La Promesan pappi Samuel antoi eilen (katselin kaikki jaksot) näytteen ammattitaidostaan: sai Petran pään käännetyksi, ymmärsi mikä on Petran tunnekylmyyden takana: ilmaisematon suru. Onkohan sitä täälläkin, kun tylytys välillä valtaa alaa? ..)) - Minä ainakin kerroin pöperöistäni, Ano 17.10 ja minut äänestettiin voittajaksi ! Hyvä sinä,
Ano 17.30 ! Kyllä köyhän nyt kelpaa..))
Saa nähdä mitä Hursti seuraavaksi tarjoaa meille yksinäisille... - Minäkin olen lukenut kaikki Ferranten suomeksi käännetyt kirjat. Ehkä hänen suosioonsa on vaikuttanut eniten tuo Napoli-sarja, että hän on osannut tästä ajasta löytää ison, monia koskettavan teeman: ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät. Sehän on meidän suomalaistenkin omaa tarinaa - iso yhteiskunnallinen rakennemuutos, mikä vaikutti merkittävästi myös naisten asemaan.
Napoli-sarjan jälkeen julkaistut kirjat eivät mielestäni yllä samalle tasolle, vai vaikuttaako tarinan jatkuvuus - kolmessa kirjassa - siihen ?
Uutta kirjaa minäkin tietysti odottelen, enkä takuulla jätä sitä lukematta..)) - Aamupäivää Hil-la ja muutkin kirjoittajat/lukijat ! Minulla oli etiäinen Hil-lan uudesta tulemisesta: sunnuntaina, mutta odottelin jo viime sunnuntaina..)) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
Kunpa nyt osaisimme ihmisiksi olla! Äkkiseltään ajattelisi, ettei se nyt niin paljon vaadi, mutta kai se oma luonne on "kohtalo" ja määrittää pitkälti omaa olemistamme täälläkin.
Olit Hil-la kyllä vahvasti mielessä kun ajelimme Varkauden ohi viikko sitten, mutta aikataulu oli kireä, kuten nuorilla aina: yksi päivä perillä Valamossa ja se oli tarkkaan ohjelmoitu, vaikka se alkoi jo kello 6.00 aamupalveluksella.
Tykkäsimme kyllä kaikki olostamme ja pahoittelimme pikaista vierailua - vähintäinkin viikko olisi tarvittu perusteelliseen irtautumiseen arjen "rasituksista"...
Paljon oli Valamossa tapahtunut sitten viime vierailun - "leikkauksia" oli selvästi jouduttu tekemään sielläkin - vastaanotosta alkaen. "Henki", hengellisyys oli kuitenkin vahvasti läsnä ja palveluksissa oli yllättävän paljon väkeä.
Matka oli siltä osin rasittava, neljä tuntia istumista, että kun olin potenut iskias/noidannuoli-oireyhtymää se tietysti paheni stuessa.
Kyläkerhossa sain niin paljon hoito-ohjeita, etten ole vielä puoliakaan päässyt kokeilemaan: magnesium ja Panadol ovat vasta meneillään - ja tietysti jumppa ja normaalit sauvalenkit. Silti, arvaamaton askellus saa aikaan niin pahan kiputilan, että on pakko huutaa ääneen. Onneksi kukaan ei kuule..)) Eikä vastaa huutoonkaan, sen puoleen..))
Kiva kuulla Hil-la, että itse olet voinut hyvin. Runoketjusta saimme vahvistusta, kiitos!
Tihkusadetta on täällä riittänyt, Puolen päivän jälkeen on luvassa vain pilvisyyttä.
Sen varaan lasken ja aion tehdä pikku lenkin, kroppani viestejä kuunnellen..))
Todella hyvältä tuntuu elämä taas..))
Toivon, että niin olisi meillä kaikilla.
demeter1