- Iltapäivää Nojatuoliin ! Mikähän tämä ilmiö on, kun tuntuu, että vastikään eletty kuvio pysyy mielessä ja kun herää uuteen aamuun tuntee olevansa siinä missä vastaikään oli, ei ollenkaan täällä, tässä hetkessä ?
Niinpä tänäkin aamuna valmistautuin aamuasioilleni kuin olisi "vuorelle nousu" edessä - kotitalossa hotelli helpotus löytyy mäen päältä.
Iloinen yllätys oli kun asiointi onnistui muutaman askelen päässä ja vielä helposti, normaalia hygieniatasoa noudattaen.
Muuten kyllä tuntuu, kuten Hil-la pohdit, että tämä nykyisen kodin mukavuustaso palvelee sopivasti rapistuvaa olemustani vaikka täytyy sanoa, että toikkarointi muhkuraisella pihamaalla kotitalossa kävi lihastreenistä - ikäänkuin tasapainokin olisi parantunut, en metsässäkään kaatuillut vaikka läheltä piti..))
Harmillisia sattumuksiakin tuli kohdattaviksi: pikku muurahaiset vilistivät edelleen
kylppärin lattialla, vaikka poika oli niitä jo poissaollessani yrittänyt häätää. Isompi haaveri oli pesukoneen lukkiutuminen kesken ohjelman - vieläkin ovat pyykit koneessa.
Yömyöhään lähetin viestiä huoltofirmalle - paljon informaatiota sisältävä tekstiviestivastaus tuli, mutta ei palvellut minua, huoltokäynti maksaa 157 euroa ja asentaja tulee paikalle 3-6 päivän kuluttua !!??. Jos lukitus täytyy uusia lasku on yli kolmesataa. Näin meillä ruuhkasuomessa palvelu pelaa.
Maalla tämäntasoiset ongelmat hoituisivat paikallisen moniosaajan toimesta muutaman kympin veloituksella. Näin olen antanut itselleni kertoa.
Osaisinpa minäkin varustautua syksyyn/talveen omatekoisten säilykkeiden turvin.
Mahtaa olla makukin toinen kuin tehdasvalmisteisissa tuotteissa? "Hengentieteilijathän" katsovat että ruuan valmistaja siirtää ruokaan omaa laatuaan, sanotaanhan, että ruoka on rakkautta. Rakastava ihminen laittaa varmasti hyvää ruokaa..))
Juttua irtoaisi taas vaikka miten, mutta asiointi tekstiviestillä huoltoliikkeen kanssa on tuskallista, kun en edes tiedä mikä on pesukoneen nukkasihti, miten "pumppu" puhdistetaan...
Kun kännykkäänkin pitää aina asentaa uusia päivityksiä, olen hukassa senkin kanssa kun näyttö on taas erilainen. Miksi nykymaailma on tehty sellaiseksi, ettemme siinä enää selviä, että digiosaamisen puute tulee esteeksi tavallisten arjen asioiden suorittamisessa - kuten minulla nyt vaatehuollon kohdalla ?
Parempaa ja osaavampaa päivää muille kirjoittajille,
demeter1 - ¨Keskipäivää ! "Korvat luimussa" istahdan kiikkustuoliin, väsyneenä, "eloonjäämisleiri" takanapäin..))
Eli tuli sitten vietettyä tovi lapsuudenkodissa, sadetta pidellen, puolittaisessa sivilisaatioaskeesissa. Poika "heitti" minut sinne ja palasi saman tien takaisin, ajoa kertyi yli 500 kilsaa, mutta "nuorena" jaksaa. Ruokaostoksilla ja vesireissulla kävimme ja niillä pääsin alkuun.
Sisälämpötila talossa oli 17 astetta, katsoin sen riittävän. Kaikki tuntui olevan hollillaan kuten aina on ollut kun sisään astutaan.
Hyväätekevä hiljaisuus oli taas vastassa ja siitä sain nauttia ensimmäisen illan - ennenkuin alkoi seurustelurumba. Olin ilmoittanut tulostani parille lapsuudenystävälle ja päivien ohjelma oli oikeastaan lyöty jo lukkoon. Askaretta riitti alkeellisissa oloissa, eipä sitä tule ajatelleeksi, millaisia virityksiä pelkästään aamutoimet siellä vaativat.
Ystävien kesken tilitimme tämänhetkistä oloamme eikä oikein voinut olla vertamatta sitä vuodentakaiseen, "vuosi vanhan vanhentaa" piti kyllä paikkansa meidän kohdalla,
87, 82 ja 80 - siinä rouvien ikähaarukka. Omillaan pärjääviä olemme kuitenkin kaikki, toistaiseksi...
Kun nyt olen täällä "etelässä", kotona, tuntuu kuin sielu olisi jäänyt lapsuudenkotiin, täytyy ihan skarpata että muistaa missä on..))
Jos sielu ei ole vielä asettunut tänne, arkinen olemus on ja tuntuupa mukavalta kun kraanasta tulee myös lämmintä vettä eivätkä vessareissut vaadi "vuorelle kiipeämistä" kuten lapsuudenkodin puitteet vaativat.
Aktiivista elämää ovat kollegat täällä viettäneet, viesteistä päätellen, ja palautettakin näyttää tulleen taas. Jos kauneus on katsojan silmässä, sama taitaa päteä myös mielen liikkeisiin, oma olemus määrittää pitkälti sen minkä sisällön lukemalleen antaa.
Minulla oli vain kännykkä yhteydenpitovälineenä matkassa, lukeminen sujui, kirjoittaminen ei niinkään, nakkisormilla.
Kiva kuitenkin, että muilta kirjoittelu onnistuu paremmin. Ramoonaa minäkin olen kaipaillut - ymmärsin, että hän koki tuon edellisen ketjunvalloituksen vieraannuttavana.
Toivottavasti saamme muitakin kadonneita takaisin ja nykyinen sopuisuus säilyy.
Hyvää torstaipäivää kaikille,
demeter1 - Kiitos Eliaana. Kullanarvoinen neuvo. Muistan sinun neuvoneen hormin lämmittämistä hiustenkuivaajalla, mutta tuohan onkin sitten jo ylivertainen, yksityiskohtainen ohje.
Joskus kun on yritetty tulentekoa ilman noita taikakeinoja, savu levisi naapurienkin riesaksi ja viipyi talossa koko päivän.
Kivaa on elosi siellä, hyvää jatkoa ja Väinölle terveisiä !..)) - Iltapäivää ! Säät muuttuivat täällä epävakaiksi, koleiksikin. Niinpä sain vaihteeksi sopivan verkkaisen päivän pienen viestin värkkäämiseen.
En muista milloin kesäni olisi ollut näin "kiireinen" : vierailuja, pikku matkoja, marjastusta.
Tietysti kaikki tämä ottaen huomioon, että "hitauden kulttuurissa" elellään.
Nuorempi voisi nähdä elämäni aika tapahtumattomana.
Viimeinen iso ponnistus on nyt matka lapsuudenkotiin. Poika on luvannut sinne kuskata - eihän julkista liikennettä enää ole sinnekään. Takaisin olen päättänyt selvitä itse: taksilla tai ystävän kyydillä "radan varteen", matkaa 70 kilometriä, siitä junalla Helsinkiin, siitä
junalla/bussilla kotiin, eihän se vie kuin yhdeksän tuntia..))
Paloma kertoi tuolla omista retriittihaaveistaan lapsuudenkodissa. Sama suunnitelma minulla.
Vaikka talossa on vesi, viemäri ja pesutilat en ole ollenkaan varma pystynkö niitä käyttämään, viimeksi vesipumppu latasi vesisuihkun päin naamaa kun yritin saada vesihuollon toimimaan. Kantovesi ja ulkohuussi oli pakko ottaa käyttöön.
Niin luultavasti nytkin. Lämmityksen kanssakin voi tulla probleemaa. Takka ja pönttömuuri savuttavat yleensä alkuun vaikka olen auttavasti oppinut niiden kanssa toimimaan.
Ulkoa päin rakennus näyttää kai samalta kuin ne kaksisataatuhatta muutakin autiotaloa Suomessa - asumattomuus lyö leimansa. Onneksi pihanhoidosta on sopimus voimassa, naapuri hoitaa.
Ihmetystä, korkeintaan myötätuntoa olen saanut osakseni tuosta omasta mieltymyksestäni vanhoihin rakennuksiin, juuri noin ne arvotetaan kuten täälläkin tehtiin. Olin ikionnellinen kun kälyni kertoi pienen sukulaispoikansa ihastelleen taloa - että vielä löytyy nuorissakin niitä, joilta löytyy sopiva viritys nähdä ja ymmärtää vanhan talon päälle..))
Alkuperäinen ideani oli toteuttaa reissulla kunnon sivilisaatioaskeesi: ei mitään vaikutteita ulkoapäin, vain omaehtoista oleilua ilman työlistaa ja suunnitelmia. Niin tein joskus nuorempana kun elämä koetteli rajummin. Viikonloppu lapsuudenkodissa hoiti minut työkuntoiseksi, terveeksi, niin koin.
"Ikä ja terveys" ovat tietysti jo vieneet terää omasta selviytymistaidosta, metsässä liikkuessa tasapaino-ongelmat ovat läsnä lähes koko ajan. Vaikka olen yrittänyt ylläpitää lihaskuntoa ei se silti häävi ole. Vaikka syväkyykky onnistuu (!) en siinä pysty pitkään olemaan, selkä saattaa myös kipeytyä vaikeissa asennoissa.
Ehkä ei pitäisi kehua Keinutuolin raikasta ilmapiiriä, mutta teen sen silti. Luontevasti tarinat kulkevat ja mikä siinä kehumisessa nyt on niin ärsyttävää, että siitä pitää heti huomautella ?
Minulla ei kyllä ole vaatteisiin oikein mitään suhdetta, nykyisin. Jos jotakin niin luultavasti pukeudun "huolettomasti" tai "sporttisesti". Vaateostoksille minua ei kyllä vapaaehtoisesti saisi.
Sama pätee muuhunkin koristautumiseen - vaikka se käsittääkseni luetaan ihan normaaliin itsehoitoon - "sivistykseen". En käytä koruja, en juuri meikkaa, kampaaja vain leikkaa hiukseni, ei muuta, onneksi hius kuitenkin taipuu sopivasti...
Kyllä vanhan sopisi tietysti vähän itseään kohentaa ja ehkä se aika vielä tulee. Terveyttäni olen kyllä aina hoitanut hyvin, vaikka itse sanonkin (ovat kyllä muutkin sanoneet..)) Ja sieltä kai se yleisilme lähtee?
Kivasti tulevat muistot kirjoitteluunne mukaan. Onko niin, että tässä elämänvaiheessa nekin väkevöityvät, tulevat osaksi nykyisyyttä eri tavalla kuin ennen ?
Olen alkanut epäillä, että tuo Carpe diem, tartu hetkeen- kehotus onkin markkinoiden juoni: että saadaan krääsää ja elämyksiä kaupaksi ja raha kiertoon - kun porukka hakee kuuliaisesti sitä "täyttä elämää"... itselleen..))
Ja miksi elämänkulku ja sen vaiheet pitää määrittää, eikö me olla täällä vain yhdellä jatkumolla, tässä kohden elämää ? Ja vanhana on kaiken ikäinen..))
Oli miten oli, vielä pitää vähän järjestellä paikkoja, kun talo jää yksin, hälytysjärjestelmästäkin luovuin "tarpeettomana", en oppinut sitä käyttämään...
Mukavaa kesän jatkumista kaikille,
demeter1 - Enhän minäkään muistanut vaikka Leinon runot ovat omaa aarteistoani.
En taida olla kovin kultturelli persoona ja koen, että Leinoa voi muistaa muutenkin - vaikka joka päivä... - Sama havainto minulla hyttysistä, Eliaana. Eipä niitä varsinaisesti kaipaa, mutta jos/kun epäilee sen liittyvän tähän isompaan ilmiöön, luonnon monimuotoisuuden katoamiseen niin kyllä kai siitä(kin) huolta kantaa... Ja ovathan pikkuhyönteiset ravintoa linnuille, joiden vähenemisestä myös kannetaan huolta.
Tuttuni maalla sai avun käärmeongelmaan - pihaan tuppasivat eivätkä komentoa totelleet - hankkimalla jyrsijäkarkottimen. Toimii kuulemma hyvin.
Pojan koiraneitonen "kerää" myös punkkeja, mutta alistuu aina kiltisti kaikkiin hoitotoimiin ja eiköhän sillekin jotakin "estolääkitys" annettu.
Onhan tuo lääkityksen lisääminen aina tylsää, mutta jos/kun sillä saavutetaan terveyshyöty niin enpä ainakaan itse osaa vastaan pistää.
Minulla on tällä hetkellä hyvä suuntaus meneillään, Tyrazolia on vähennetty kahdesta "tabusta" puolikkaaseen, mutta eipä näistä tiedä, eikä verenpaineestakaan, joka on nyt tavoitetasossa.
Ihanat puitteet sinulla siellä kuitenkin on, vesikin lähellä uimiseen ja kalastamiseen - kelpaisi minullekin. Kuten myös Väinö seuralaiseksi..))
Mukavaa kesänviettoa sinne,
t. demeter - Iltapäivää ! Olipa kiva herätä "aamulla varhain", minulle se tarkoitti 5.30.
"Aamuhetki kullan kallis" vakuutetaan ja alan tulla samaan vaikka olenkin ikäväkseni ollut enempi iltaihminen.
Iltahetki on mielestäni tarjonnut hyvää hiljaisuutta - tai tarjosi ainakin ennen, kun vielä pidettiin kiinni vuorokausirytmistä, ei kajottu siihen.
Liikenne hiljeni ja ihmiset asettuivat aloilleen - ehkä sinne kuuluisalle "kotisohvalle", ainakaan ei hilluttu "kartsalla" kuten nykyisin saattaa olla..))
Nyt aamuhetket saattavat sisältää samaa levollisuutta: unenjälkeinen aika on avointa mahdollisuuksille: mitähän jännää tänään on tiedossa - näin ainakin itse yritän ajatella, vaikka mitään ei olisi tiedossa..)) Ihmettä ja yllätystä voi silti olla jos mieli on sopivalle taajuudelle virittynyt.
Toista kertaa pääsin aamulenkille ennen kuin työmatkaliikenne alkoi ja se oli kyllä "yhtä juhlaa", metsäkauris seisoi metsäautotiellä hievahtamatta ja niin seisahduin minäkin.
Aina sama rituaali meillä metsänväen kanssa: katselemme toisiamme kunnes jompikumpi lähtee liikkeelle - yleensä se on metsänasukas.
Toinenkin kohtaaminen tuli samalla lenkillä. Joko kauriin tai peuran vasa ylitti tien, ei jäänyt tunnustelemaan kulkijan laatua vaan loikkasi vauhdilla tiheikköön.
Seuraavalla aamulenkillä olikin sitten erilaiset kohtaamiset: Espanjansiruetana ylitti tietä, "pitkä" niljainen otus se on, en oikein tykkää, enkä tykkää kotiloistakaan, vaikka ne sentään ovat värikkäitä ja mielenkiintoisen näköisiä.
Niin ja kyykäärme makoili myös metsäautotiellä, ensimmäinen käärmehavointo tänä kesänä. Kehotin kyytä siirtymään sivummalle, ettei jää auton alle, mutta ei se ollut tietäkseenkään, kohotti vaan päätään ja jatkoi makoiluaan.
Jos teen lenkkini vasta kymmenen jälkeen "mitään" ei juuri tapahdu, joku koiraihminen joskus, mutta harvoin heitäkään. Mutta kuten sanottu, urbaani elämä on kuitenkin jo alkanut ja sehän tuo heti ilmapiirin tiettyä hektisyyttä.
Silti katson olevani onnekas, kun metsäluonto on minulla noinkin lähellä.
Telkkarista kun on tullut tuo Juhani Seppäsen metsäohjelmasarja siinä on muistutettu meitä siitä, että melkein kaikilla suomalaisilla on metsä sellaisella etäisyydellä että siihen voi saada ainakin jonkinasteisen kosketuksen. Ja paljon on jo tutkimusnäyttöäkin siitä miten miten monin tavoin metsäluonto vaikuttaa ihmisen kokonaisterveyteen.
Pidetään metsästä huolta niin se pitää meistä..))
Voi voi! Taas tuli sitä (liian) pitkää ja tylsää kirjoittelua - mutta onpahan kriitikoille aineistoa..))
Sadetta taitaa taas olla tarjolla pitkin maata ja hyvä niin. Kaivojen kuivamistakin pelätään. Muistan niin tapahtuneen lapsuudessa ja silloin hevosmies toi tynnyreissä kuorman vettä kaivoon kaadettavaksi ja taas selvittiin...
Sadevedetkin otettiin tarkasti talteen ja kyllä tulivat hiukset kuohkeiksi kun sadevedellä pestiin...
Mukavaa alkuviikkoa !
demeter1 - Kyllä annan myönteistä palautetta Ano 00029, useimmiten mielessäni koska, kuten sanottu, täällä siihen suhtaudutaan yleensä negatiivisesti - kuten tästäkin ketjusta näkee...
Manipulointia, mielistelyä, nuolemista...On kuultu monta kertaa.... - Meinaatko noin, Ano 00101 ? Täytyypä tarkistaa. Luulo ei ole tiedon väärti..))
- Hyvä kuulla, että voit jo paremmin, Paloma. Ikävä kuulla noista rajoituksista Eeva Kilven tuotannon osalta. Onneksi minulla on runsaasti hänen kirjojaan hyllyssäni..))
Kipuiluun liittyen, hänellä on siihenkin oivallinen runo: (saakohan sen julkaista tässä?)
"Ikäänkuin minussa olisi oltava tämä määrä kipua,
jollei sielussa niin ruumiissa, jollei lavassa niin kyljessä,
jollei sydänalassa niin polvissa.
Heikkous elää minussa urheasti ja taistelee olemassaolostaan.
Kenties se on koskaan kokeilematon vaihtoehto.
toinen laji elämää, jonka olemme tehokkuudessamme
runnoneet syrjään,
herkkä, hellä olemassaolon muoto
joka itkee meissä."
Tuolla kirjaketjussa Eeva Kilpi mainittiin Merete Mazzarellan ohella kirjailijana, jolta löytyy sopivaa sanottavaa (myös) meille vanhoille naisille..)) - Aamupäivää ! Sadetta luvattu lähes koko päiväksi tänne. Onneksi sain eilen katsastettua metsän tapahtumia. Mustikat alkavat jo sinertää. Lakka/hilla/suomuurain, millä nimellä marja missäkin kulkee, on alkanut levitä "omalla" suollani.
Nopeasti se siitä häviää, enkä tahdo kisaamaan ruveta - mustikka riittää, siitä olen kiitollinen. Sain lahjaksi pitkävartisen poimurin, sellaisen mitä "ammattilaisetkin" käyttävät mutta saa nähdä opinko sen käyttäjäksi.
Minulla on Eliaanan kanssa sama harrastus: uusien kasvien bongaus. Kotipihallekin niitä ilmestyy enkä kaikkia tunnista, mutta yritän opetella.
Jättibalsami on uusi vieraslaji, joka valtaa vauhdilla alaa, Alppiruusukin pakkaa jäädä sen jalkoihin vaikka onkin vahvartinen ja runsaskukkainen.
Olisipa minullakin tori lähellä. Jos markettien varassa on, ei juuri saa tuoretta tavaraa.
Ehkä pitäisi laajentaa niitä "omia tiluksia" - Hil-la siihen kannustit..)) Rehkimiset ovat jo unohtuneet kun katson kylvön edistymistä.
Eeva Kilpi on nyt ollut paljon muistelun kohteena. Jossakin ohjelmassa haastateltiin hänen ystäväänsä ja yhteistyökumppaniaan Anna-Riikka Carsonia. Kun hän kuvasi Eevaa tuli heti mieleeni Hil-la ja hänen tapansa olla yhteydessä toisiin: vahva läsnäolo ja aito kiinnostus.
Tuosta Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin yhteiskirjasta välittyy, että ystävänsä avulla Eeva pystyi pitämään kiinni omasta laadusta loppuun saakka. Ihana tietää se.
"Tapahtumaton" päivä tulossa. Hyvin kelpaa minulle, toimiteltavaa löytyy aina.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1 - Lujille ottaa, näköjään myönteinen palaute täällä (Eliaana). Vaikea uskoa, että asialla ovat kahdeksankymppiset mummot. Enempi tuntuu, että jokin puolivallaton juorukerho on päättänyt ryhtyä mummojen kiusaajiksi.
- Kiitos aloittaja sinulle tuosta selvennyksestä. Satunnainen vierailija ei tietenkään voi tietää, että kehuminen/positiivisen palautteen antaminen on täällä arvelluttavaa.
Yleensä paikalle tulee joukko "toisinajattelijoita", jotka kertovat miten asiat todella ovat..))
Ikävä sinullekin, että vilpittömyytesi asetettiin kyseenalaiseksi.
Uskon silti, että moni (?) meistä otti palautteesi vastaan ja sai siitä ainakin hetken ilon.
Toivottasti et säikähtänyt vastaanottoa ja olet mukana jatkossakin. Hyvää tahtoa ei ole koskaan liikaa, sitä tarvitsemme enemmän kuin epäluuloa ja kitkerää kritiikkiä, mielestäni. - Tuollainen lyhyt muistelmakertomus olisi varmasti paikallaan jokaisen kirjoittaa. Mdk. Sellainen toive esitettiin takavuosina hoitokotiin tai hoitolaitokseen siirryttäessä.
Henkilökunnan on helpompi tutustua ja asioida asiakkaan kanssa kun tuntee taustaa. - Oliko näin, että piruilua ? Minulle se nyt kuitenkin oli osuva, hyväntahtoinen kuvaus tutusta väestä. Haittaako, jos pidän oman käsitykseni ?
- Iltapäivää ! Täytyy heti alkuun kertoa, että meitä - tai teitä..)) - on kehuttu - jos joku ei ole huomannut tuota kirjoitusta "Tehopakkauksia"..))
Ei mitään turhia tyttöjä !
Paloman iloon kodikkaasta kerronnasta on helppo yhtyä. On sentään kiva, että meitä on vielä tämänkin verran tallella - Hil-lan lempeässä suojeluksessa..))
Ikävä kuulla vaivastasi Paloma. Onneksi meillä ja varmasti teilläkin on toimiva terveydenhuolto, apua saa, mutta ainahan tuo epävarmuus rassaa ennenkuin hoitotoimet saadaan käyntiin. Sappikivivaiva tiedetään erityisen tuskalliseksi, toivottavasti lääke tehoaa hoitotoimiin saakka.
Tsemppiä,
demeter1 - Hienosti kiteytit Mazzarellan tuotantoa, Ano 00062.
Kyllä hän taitaa olla monen lukijan kestosuosikki. Minulla on parhaillaan meneillään
"Aurinkokissan vuosi"vuodelta 2015. Siinä on kerrontaa hänen kolmannesta ja nykyisestä avioliitostaan. Aika intiimiäkin, mutta Mazzarellalla on taito siirtyä sulavasti yksityisestä yleiseen. Perpektiivi avartuu, eikä lukija koe itseään tirkistelijäksi..))
Uskomattoman tuottelias kirjailija hän on ja kun yleissivistys on tuota luokkaa sanottavaa riittää - hänen seurassaan ei väsy..)) - Niin minäkin muistelin, Ano 00073..))
- Olipa mahtava tarina, Mdk, ei voi olla ihastelematta. Toivottavasti joku on tehnyt tästä sankarittaresta ja sisaristaan muistelmakirjan - olisivat kyllä muistelemisen arvoiset. Kulttuuripiireihinkin oli kosketusta, vrt Wilhelm Moberg.
Mobergin Maastamuuttajistahan on tehty elokuvakin, näytetty telkkarissakin meillä ja kirjasarja noteerattiin myös näkyvästi kun se ilmestyi.
Ethän unohda niitä omia muistelmiasi, Mdk - kerroit suunnittelevasi niiden kirjoittamista/julkaisemista - kuvitettuna...Kiinnostaisi varmasti monia.
demeter1 - Olen tainnut lukea vain yhden kirjan Claes Anderssonilta, olisiko ollut tuo Oton elämästä ?
Pitkään häntä kyllä "seurailin", olihan hän näkyvä persoona, esillä monessa yhteydessä...