- Iltapäivää ! Kyllä tuo brinkkalan ahkerointi kunniamaininnan ansaitsee. Ei minusta olisi.
Vähän vähältä minäkin yritän paikkoja kohentaa mutta ellei ole vieraita tulossa, annan olla.
Koen mieluummin sitä "kotihäpeää" - uusi sana minulle - kuin siivoan..))
Nyt kun "puutuitte asiaan", Hil-la ja brinkkala niin olihan se aika rankka veto asiakaspalvelijalta tuo "omakuva yöpöydällä" - minua se kyllä vaan nauratti, naurattaa vieläkin. Jos nyt tilannetta analysoin niin taidan kallistua brinkkalan päätelmään - minun ulkoinen olemukseni ei suinkaan viesti arvokkuutta - kiitos vain brinkkala - vaan pikemminkin päinvastaista. Ellei nyt ihan arvottomuutta niin jonkinlaista huolettomuutta,
minulle sopii sanoa.
Ja totta, jos oma fiilis on hyvä näkee asiat paremmassa valossa kuin myrtsinä ollessa.
Jankkaamiseksi nyt meni, mutta mitäpä tässä muutakaan..)) Kun ei oikein jaksa vakavoitua isojen asioiden äärelle.
Eilen niistä tuli kälyn kanssa puhetta, eikä tarvinnut montaa repliikkiä vaihtaa ennen kuin tiukat äänenpainot saivat sijaa. Mietin, ovatko nämä tiukat kannanotot ja siihen liittyvä tylytys meiltä ikääntyneiltä naisilta todiste siitä, että meitä ei ole kuultu ? Ainakin käly kertoi kärsineensä siitä. Itsellänikin oli vaihe, jolloin julistaminen oli lähes ainoa tapani olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Häpeillen muistan tuota aikaa enkä tiedä, olenko vieläkään tuosta tavasta täysin päässyt.
Eiköhän se ikä kuitenkin tasoita luonteen särmikkyyttä ja ymmärrys lisääntyy sen myötä ?
Toivoa sopii.
Eliaana joskus mainitsi katsoneensa (Teemalta) tuota Studio65. Minäkin seuraan sitä. Tämän päivän aihe on "Diagnoosi myöhäisellä iällä". Kiinnostaa kyllä minua. Veikkaan, että ADHD olisi päädiagnoosi minullekin - olinhan kouluaikanakin ainoa tyttölapsi, joka sai kotimuistutuksia. En ilkeillyt, mutta en myöskään pystynyt keskittymään opetukseen.
Minulla oli myös lukihäiriö, mutta eipä tullut koskaan mieleen, että olisin tullut huomioon otetuksi "erilaisena oppijana". "Tyhmä" riitti silloin diagnoosiksi..))
Tänä päivänä noita diagnooseja satelee niin tiheään tahtiin, että jos meidät testattaisiin, monille meistä voisi olla tarjolla ikioma diagnoosi...Kalliiksi tulisi - ja tulee - senkin seulominen, erityisjärjestelyistä puhumattakaan.
Upea ulkoilusää täällä: aurinkoa ja lämpöä riittää, mutta kylmä tuuli viilentää. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja ihmekin tapahtui: nuori pariskunta tuli vastaan ja tervehti iloisesti..))
Nuorimies oli jo sortseissa liikkeellä. Ehkä niiden aika on kohta.
Neeasa! Sinulta sain nyt innoitusta tuohon kotipihan risujen keräämiseen. Puuskatuulet niitä saavat aikaan ja rumentavathan ne pihaa, maatuneista koivunlehdistä puhumattakaan. "Kyllä olis nuijalla töitä" - vai miten se Simo Salmisen protestilaulu kuuluikaan ?..))
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille,
demeter1 - Minä en ole tainnut nähdä tuota elokuvaa,Rakkautta koleran aikaan, enkä ollut lukenut kirjaakaan, pari muuta olen Marquezilta lukenut tuon Sadan vuoden yksinäisyyden lisäksi, mutta aion lukea sen nyt uudelleen.
Kiehtovaahan tuo kuvaus on, niin aistivoimaista että tuntee itsekin pääsevänsä kohteisiin, todistajaksi tapahtumiin, myös Valkohaikaroissa oli samaa taikaa.
Linkittämäsi musiikkikappaleet olivat upeita, kiitos, en tuntenut niitäkään.
Terveiset sinne ja voimia seuraavaan kirjaprojektiin.
demeter1 - Kyllä nyt on taas tuota manipulointia liikkeellä - en minä, mutta tuo brinkkala..))
Kertoi paistaneensa silakkapihvejä ja niitä minäkin paistoin. Keitin myös parsakaalia.
Jotakin rataa pitkin se manipulointi tapahtui kun näin kävi.
Siivoamaan ei sentään pystynyt minua manipuloimaan, mutta paras pitää varansa jatkossa..)) Tiedä mitä tässä vielä joutuu tekemään... - Samanlaista on minunkin jaksamiseni, Makriina. Jos yhden päivän jaksaa, toinen meneekin jo ketuille. Siihen on vaan nöyrryttävä, minun ainakin.
- "Äitelää manupulointia"..)) Jos noin sanot, Ano 13.03.
Itse en nyt kyllä sellaista löydä, kuten ei moni muukaan näytä löytävän. Neljä kirjaa sittenkin aika lyhyessä ajassa on minusta melkoinen saavutus teki sen kuka tahansa ja kai sen nyt voi "huomata" kuten monet muutkin esiin tulleet taidot huomataan täällä.
Kuten Eliaana totesi: yksi osaa yhtä, toinen toista.
Se alkuperäinen manipulointihavainto oli kyllä minunkin mielestäni niin kiemurainen ja oudosti rakentunut, etten osannut sitä todesta ottaa, yksinkertainen kun olen... - Heh, tulikohan tuo "amerikka" nyt muidenkin näytölle tuon pitkän viestini jälkeen ?
Jokin outo liike tuli kai tehtyä kirjoittamisen aikana. Kyllä sivustokin tökkii välillä...
Sorry nyt. - Oho Makriina ! Enpä ole tullut ajatelleeksi mitä kaikkea digimaailmassa voi tapahtua. Itse en ole mukana edes Facessa - tai olen, mutta en kirjoittele sinne.
Sähköpostiin tulevaa mainospostia ja niissä olevia linkkejä en minäkään avaa, sen verran olen oppinut varomaan.
Villiksi on maailma mennyt.
demeter1 - Hyvä että kerroit noita asioita itsestäsi liekko. Olet vahvasti läsnä, mutta et alleviivaa itseäsi etkä laatuasi. Minusta on iso saavutus jos/kun on tavoittanut tuon tilan: että voi elää hetkessä ja kokea elämän täyteyttä ilman muodikasta elämyshakuisuutta. Eikö se jo ole sitä "täysillä elämistä" ? Ainakin Idän ajattelun mukaan..))
Kiva tuo kissatarina. Aina kun niitä kuulee, alkaa tehdä mieli kissakaveria.... - Olin kuullut "huhuja" että väärinkäytöksiä tapahtuu juuri näiden verkko-ostojen kohdalla ja helppoahan se taitaa olla kun tilanne on tuo, mitä kuvaat, Ano 12.12.
Itse en tee verkko-ostoja (enkä paljon muistakaan ostoja..)) mutta niin vaan keksivät minutkin.
Eipä ole tällaistakaan aikaa ennen koettu, että kaikkea täytyy epäillä, mihinkään et voi luottaa ja kun ainakin itse olen tottumaton digipalvelujen käyttäjä, yritän pysyä niistä erossa aina kun se on mahdollista. - Aivan, 14.42. Tapa viestiä ja se miten suhtautuu toisiin kirjoittajiin vaikuttaa varmasti ratkaisevasti keskustelun kulkuun.
Ja voihan ihminen kertoa omaa tarinaansa alleviivaamatta itseään millään tavalla.
Siitäkin on täällä hyviä esimerkkejä, mielestäni. - Iltapäivää ! En oikein usko, Hil-la, että kukaan tahtoo Nojatuolin loppuvan. Sisältöä kai kriitikot tahtoisivat muuttaa (kuten aina ennenkin).
Vakikirjoittajiin ollaan väsytty jos oikein ymmärsin ja kyllähän se juttu pakkaa usein pyöriä heidän ympärillään kun Anoja ei ole helppo tunnistaa, eikä maalittaa..))
Uuttahan tämä ei ole, rähinää ja tyytymättömyyttä on riittänyt, mutta myös hiljaisia ja sopuisia aikoja - niin täällä kuin muuallakin.
Piste Iin päälle taisi nyt sitten olla tuo sairaalajakson kuvaus. Kaikki eivät tykkää kuunnella/lukea sairauksista - "valittamisestahan" meitä vanhuksia syyllistetään tämän tästä.
Itse en oikein ymmärrä tuota rajausta ja koen, että erilaiset vaivat ja krempat kuuluvat ikäihmisten elämänsisältöön ja ellei niistä saa puhua niin onhan se melkoista sananvapauden rajoittamista meidän kohdalla kun emme kuitenkaan harrasta vihapuhetta emmekä puhu rumia muutenkaan - ainakaan kaikki eivät puhu..))
Hil-lan väsymisen ymmärtää. Varmasti Nojatuolin henki on muuttunut vuosien varrella ja kuten sanottu, ei ainakaan parempaan suuntaan. Silti uskon, että Nojatuolilla on isompi merkitys kuin tiedostammekaan. Sen olemassaolo on tarjonnut monelle meistä mieluisan alustan tavata vertaisia, ikäihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja jakaa sitä kokemusasiantuntijuutta, mitä meillä kaikilla on.
Eihän se kanssakäyminen aina onnistu, ihmisiä omine puutteinemme olemme, eivätkä toiset ihmiset aina vastaa omia odotuksiamme tai toiveitamme- pettymyksiä tulee - joskus tulee pahastikin takkiin, mutta niin kai elämässä käy välillä - kun kaikki ei mene kuin siellä Strömsöössä.
Silti sanotaan, että ihmisyhteys, vajavaisenakin, on meille kaikille tarpeen ja pitää meidät elämässä kiinni eri tavalla kuin pidättäytyminen ihmisyhteyksistä. Ja tänä päivänä meille, joilla jo saattaa olla rajoituksia osallistua muilla tavoin, nettimaailma voi tarjota siihen mahdollisuuden, jota ei ehkä kannata ohittaa - tai ainakaan jättää kokeilematta.
demeter1 - Kiitos tiedosta, Ano 10.39. Pankin vaihto on minullakin käynyt mielessä ja asioinnin siirtäminen sinne, mutta sekin tuntuu isolta askeleelta kun on pitkä yhteinen historia takana ja virkailijat tekevät parhaansa.
Vielä odottelen josko pankillani olisi jokin siedettävä järjestely tarjolla asian selvittämiseksi. - Hyvä kysymys Ano 10.05. En tiedä. Selvitettiin, että jos minulla olisi tili ja pankkitunnukset toisessa pankissa, asia hoituisi. MInulla ei ole.
Nyt yrittävät selvittää onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin lähteä 200 km:in päässä olevaan pankkikonttoriin näyttämään naamaani ja allekirjoittamaan uusi sopimus.
Vähän tuntuu kohtuuttomalta, enhän ole syyllinen vaan uhri.
Odottelen yhteydenottoa pankista. - Juuri noin minullekin kävi Fossen kirjaa lukiessa, Ano 11.38. Ei ollut oikea "viritys" päällä. Se olisi tarvinnut paljon tilaa ympärilleen ja itse luin sen arjen ja kiireitten keskellä.
Ehkä luen sen myöhemmin "oikeassa" mielentilassa...)) - Niinhän tuo taitaa olla, Hil-la: pitkään mukana olleita on vain kourallinen, mutta nyt sekin tuntuisi olevan ongelmallista monille. Itsenikin lasken noihin pitkään mukana olleisiin - kai senkin vuoksi että olen kuitenkin ollut niitä "paljon kirjoittavia" Nojatuolissa..))
Viime aikoina on jonkinlainen väsähdys tapahtunut minullekin - liikaa sitä "oikean elämän" tapahtumista ja siihen liittyvää voimattomuutta. Ja tietysti sitä ottaa tosissaan myös nämä palautteet, mitä on tuolla alempanakin annettu. Jos oma "anti" ei kelpaa, miksi olla tyrkyllä ?
Toisaalta voi kai ajatella, että jokainen, joka ajatuksiaan ilmaisee muille on jotenkin "tyrkyllä", tarjoamassa itseään vuorovaikutukseen, olemaan mukana, yhteydessä muihin. Se on ainakin minulle ollut merkittävin syy mukana olemiseen.
Voiko tästä tyytymättömyydestä (viittaan siis Anojen palautteisiin) sitten päätellä, että meidän ikäiset eivät enää tahdo olla yhteydessä toisiinsa, eivät "saa" siitä mitään ? Muistuu mieleen vanha klisee - kuinkas muuten ? ..)) - "Ystäviä saa olemalla ystävä"...Kiinnostus herättää kiinnostusta - ilman sitä jääkin sivusta katsojaksi ja jos se asema ei tyydytä, monet ilmaisevat oman tyytymättömyytensä leimaamalla muut sen aiheuttajaksi. Ihan tuttua, arkista päätelyä, eikö?
Mielestäni - kuten kauneus on katsojan silmässä niin on myös asioiden ja sisältöjen kiinnostavuus ja merkitys. Ainakin itse olen hyvin riippuvainen omasta mielentilastani kun punnitsen näitä asioita. Joskus oma arkikin näyttäytyy valjuna ja merkityksettömänä, joskus se taas on ihmettä ja yllätyksiä täynnä - vaikka ulkoiset puitteet olisivat samat.
Minulle itselleni tämä kirjoittaminen - ja lukeminen - on tapa etsiä ja löytää noita merkityksiä ja "yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään" (Tove Jansson, Nyyti Nyytiäinen)...))
Hieno ulkoilusää ja itse joudun päivystämään sisällä. Pankista on luvattu ottaa yhteyttä, odotin sitä jo perjantaina. Minulle on käynyt kuten liekolle: tililtäni on tehty nosto, ei tosin isoa summaa, mutta voro siellä oli käynyt. Lähetti minulle pankin nimissä tekstiviestin, jossa pyydettiin antamaan tunnusluku tilille kirjautumiseen. Senhän hölmökin tietää, ettei pankki sellaista tee. Annettiin ymmärtää että pyyntö liittyi juuri tehtyyn maksuun. Nyt ovat tilini suljettuna kaksi viikkoa enkä pysty edes asioimaan kun en saa omaa pankkitunnustani käyttöön.
Maailman kirjat ovat sekaisin silläkin saralla - ennen oli kaikki paremmin..))
Hyvää alkuviikkoa kaikille.
demeter1 - Minä luin Punaisen erokirjan kauan sitten. Oli siinä kaksi isoa teemaa, joilla kai katsottiin olevan yhteiskunnallsita merkitystä: seksuaalisen vähemmistön "ahdinko" ja taistolaisuus ja ero siitä. Näin itse jälkeenpäin tulkitsin mutta lukiessa ne eivät tulleet erityisesti mieleen eikä kirja muutenkaan tehnyt kovin suurta vaikutusta. Siksi olin aika hämmästynyt tuosta valinnasta kuten kai moni muukin tavallinen lukija.
- Kiitos listasta, Ano 20.05. En jaksanut kahlata listaa kokonaan läpi, skarppasin sieltä vain tuttuja nimiä: uusia käännöksiä, uusia painoksia...
Minulle uusi kirjailija, Ann Napolitana löytyi listalta. Juuri luin hänen neljännen kirjansa: "Kaunokaisia" ja ihastuin siihen. Tutut - lähes 500 sivua tekstiä - mutta intensiteetti piti ja luin kirjan muutamassa päivässä. Lukeminen oli helppoa, koska kieli oli sujuvaa ja konstaitelmatonta, luvut nimettynä sen mukaan kenestä kerrottiin.
Kuvauksen kohde oli tavallinen, arkinen perhe. Äiti, isä ja neljä naimaikäistä tytärtä, joista jokainen oli jo omillaan. Perhe piti kuitenkin poikkeuksellisella tavalla yhtä ja kun toiseksi vanhin tytär, Julia, toi yhteisöön poikaystävänsä, hänet liitettiin saumattomasti mukaan perheyhteisöön.
Tietysti sattui ja tapahtui paljon, mutta keskinäinen side kesti hetkelliset ja pitemmätkin etäisyyden otot.
Kirjaa lukiessa ajattelin, että jokaisen perheen perustajan ja perheessä elävän olisi syytä lukea tämä kirja, tällaisena aikana, missä sitoutuminen on taantumuksellista ja muutos edistyksellistä.
Eli minusta kirja kertoo ennen muuta rakkaudesta ja sen voimasta, joka kantaa ja on pohjimmaisena silloinkin kun se näyttäisi kadonneen ja päättyneen.
Kirja on saanut hyvät arvostelut kotimaassaan - mikäpä tyrkyllä oleva kirja ei olisi niitä saanut? - mutta on varmasti kehut ansainnut . "Säkenöivä, nerokkaasti kerrottu" todetaan kirjan takakannessa...
demeter1 - Minäkin katsoin tuon ohjelman ja myös sen Matti-elokuvan, Jesper Pääkkönen Mattina.
Molemmat olivat tosi hyviä - Matti tosin jäi vähän kesken kun tuli niin myöhään.
Näin on, lahjakkuudessa on puolensa. Joku psykiatri on todennut, että keskinkertaisuus on hyvä suoja vakavia mielenterveyden häiriöitä vastaan..))
Taisi tämä eilinen dokumentti todistaa myös siitä, että huomionhakuisuus on parantumaton
tauti - vai luonteenpiirrekö se on ? Melkein säälittävää oli katsella niitä strippauskeikkoja.
Ja Matti Pulli oli kyllä sankarillinen omassa tehtävässään. - Kiitos Ano 21.40, kiva kuulla..))
- P.s. Vaikuttaa siltä, että pystyy estämään nämä tupla/trinpa-viestit kun painaa päivitysnäppäintä oman viestinsä jälkeen...
Siis saa oman viestinsä lähtemään eikä tule ruudulle monistettuna.