- Hyvä kuulla, Ano 20.31. Sellaista tarvitaan ja kun uutta rakennetaan entisen pohjalle,
hyvä tulee...
Paljon hyviä julkaisuja heiltä olen saanut, vaikka en ole mukaan "ehtiyt"..)) - Jälkiviisaista minäkin Saarikiven bongasin, Eliaana. Sanansaattajia en tainnut katsoa.
Otit tuolla akaisemmin puheeksi nstituutioiden murentumisen. "Koti, kirkko ja isänmaa", tähän aikaan päivitettynä sopisivat mielestäni hyvin sen suuren yhteisen kertomuksen teemoiksi tänäkin päivänä.
Vaikka ihmiset näkevät vapauden säilytettävänä ja tavoiteltavana arvona elämässään, harva sen koko painoa kuitenkaan kestää koska ei ole kykenevä kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Sitä Saarikivikin mielestäni noissa esseissä painottaa.
Itse olen tulevaisuuden suhteen pessimisti, siis isojen asioitten kohdalla. Tai sitten en osaa ajatella suuria. Eino Leinohan ennusti tämän ihmislajin tuhoa ja uuden lajin,
"hiljaisen varaväkevän" syntyä. Sitä emme enää taida nähdä..)) - Taitaa olla niin, että nykyään nähdään, että suositus on yhtä kuin määräys ja eihän vapaassa demokratiassa yksilöä saa määrätä, neuvoa eikä syyllistää...
Rohkea veto Martoilta. - Kiitos tuosta linkistä Tellukka. Ihan täyttä asiaa kuten myös tuo aloituksen linkki.
Minusta Janne Saarikivi on merkittävä ajattelija, näkijä, yhteiskuntakriitikko.
Omahyväisyyteen ei meillä todellakaan ole varaa ja tuntuu siltä, että länsimainen arvomaailma moniarvoisuudessaan on enää pelkkä kulissi ja ihminen on hukassa enemmän kuin koskaan. - Minä ymmärrän tuon niin, että vaikka tekisi parhaansa, sekään ei aina riitä, jos "maailmakaikkeus" on päättänyt toisin..)) Ano 7.23/14.2.25
- Iltapäivää ! Toinen kirjoittaja tuolla muistuttikin talvilomasta kun ihmeteltiin Nojatuolin "käyttöastetta".
Vähän kuulolla ainakin itse olen nyt, kun koululaisilla on lomansa. Kerran jo kävivät joukolla ja ehkä tulevat vielä. Kuten brinkkala arveli, kiitos vaan osanotosta, veljien lähtö, vaikka se ei juuri arjen tasolla minua kuormittanut, laittoi tietysti muuten hiljaiseksi.
Tiibettiläisessä Kuolleiden kirjassa, samoin kuin monissa rajatiedon julkaisuissa, katsotaan, että vainaja viipyy kuolemansä jälkeen "henkenä" tutuissa maisemissa 30 päivää. Pidän tätä mahdollisena siksikin, että kyllä kai se surevan mieli viipyilee vainajassa hyvinkin tuon ajan kun surutyötä tehdään. Varmaa tietoahan meillä ei näistä asioita ole, mutta minusta on hyvä ajatella, että melkein kaikki on mahdollista. "Sama kude meissä kuin on unelmissa"...
(Shakespeare) ja mihin kohtaan kukin tahtoo sen rajan vetää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tuntee tarvetta asettaa tiukkia rajoja eri vaihtoehtojen välille.
On tuo korppiksen sairaalakierros rankkaa luettavaa - jos itsensä siihen kohtaan asettaa.
Että huonolla tuurilla voi läpihuutojutusta muodostua tuollainen kärsimysten tie.
Kuten sanottu, oma kokemukseni tosiaan oli läpihuutojuttu, mutta nuo pari yötä sairaalassa tietysti antoivat esimakua siitä, millainen omastakin operaatiosta olisi voinut tulla.
Ei ole päässyt helpolla liekkokaan. Onneksi pahin taitaa nyt kuitenkin olla ohi, kun on päässyt auton rattiin ja mökille ? Tsemppiä vaan jatkoon.
Ystävänpäiväkin tuli ja meni. Ystäväni maalla kertoi saaneensa 12 korttia ! Hänellä on aina ollut laaja ystäväpiiri ja hän on aina itse ollut aktiivinen muistajaja.
Vasta eilisessä puhelinkeskustelussa huomasin, että Alzheimer on tosiasia hänen kohdallaan. Estolääkitys on luultavasti ollut merkittävä apu hänen kohdallaan, koska vielä pystyy hoitamaan arjen asiansa, 85 v, ja on nyt polvileikkaukseen menossa.
Hän on yksin asuva leski, eikä ole kotihoidon piirissä. Vanhusten rivitaloyhteisössä asuu ja siinä pärjäilee.
Nämä "selviytymistarinat" kiinnostavat tässä iässä kovasti - minua ainakin - ja niitähän mekin täällä jaamme. Jossakin telkkariohjelmassa kerrottiin että nettiterapia on todettu lähes yhtä vaikuttavaksi kuin perinteinen, kasvokkain tapahtuva. Sama tilanne taitaa olla myös tämän vertaisseuran kanssa. Vaikka minulla on nyt oma kyläkerhoni vertaisseurana silti Nojatuoliseura on vähintäinkin hyvä lisä siihen, vaikka ei niin usein olisikaan kirjoittajana mukana. Lukijoilla, "kuuntelijoilla" on myös iso merkitys, näin ainakin itse ajattelen.
Ja edelleen on sanottava, että Hil-lan panos Nojatuolin "emäntänä" ja sen jatkuvuuden takaajana on vertaansa vailla. Ilman häntä täällä tuskin "osaisi" kirjoitella, olla mukana.
Eilen olin liikenteessä niin pitkään - viiden kilometrin lenkkikin niistä askelista kertyi -
että jätän tämän päivän liikkumisen väliin.
La Promesan jaksot on nyt katsottu - jouduin tekemään sarjasta tiliä tuolle mainitulle ystävälle, kun hän vasta pääsi mukaan. Nythän sarja alkaa pyöriä alusta ykkösellä arki-aamuisin, joten voihan sieltä itsekin päivittää unohtunutta..))
Mukavia talvi(loma)päiviä itse kullekin,
demeter1 - Heh, Paloma, veljentyttöni syntyi 29.2. ja pitää kovasti kiinni tuosta päivästä: viettää syntymäpäiviä joka neljäs vuosi !
Niin, kirkkaiden hankien keskelle synnyttiin - näin kai sitä romanttisesti voi kuvitella.
Silloin oli kaikki paremmin..)) - Aamupaivää ! Samantyyppisiä ongelmia minullakin oli sivuston (?) kanssa. Tiedä ovatko jo lauenneet. Hyvä tietää kuitenkin että vika ei tällä kertaa ollut minussa..))
Kiitos vain Ano 10.04/eilen ja Hil-la tuosta synninpäästöstä - viittaan meidän ilotteluun brinkkalan kanssa. Kyllä minäkin jälkeenpäin mietin, että oliko "sopivaa"..))
Toisaalta, itsekin ajattelen, että pieni irrottelu joskus ei niin iso "synti" taida olla.
Älähän Hil-la vähättele itseäsi. Hyvin sinä olet kartalla, muistisi on varmasti parempi kuin monella meistä - tai paras kai puhua vain itsestään - omaa arjen puuhailuani voi välillä kuvata sanoin: "oikea käsi ei tiedä mitä vasen teki" - huonompina päivinä ajatus vain ei pysy koossa eivätkä edes ne tutut rutiinit tunnu olevan tallessa. Vielä laitan paljon tautini syyksi - mutta yhtä hyvin tämä voi olla vanhuutta.
Tosin, kun olen kuvannut näitä "oireita" nuoremmille he eivät pidä niitä minään - samaa aivosumua hekin saattavat aika ajoin kokea.
Ja kuten todettu, unen laatu ja määrä vaikuttavat tuohon omaan olemiseen paljon, uskoisin että meillä kaikilla. Itselläni on pari päivää ollut liian paljon tapahtumia ja se pakkaa heti vaikuttaa yöuneen.
"Ruuhka" jatkuu edelleen, (yllätys)vieraita tulossa ja sen jälkeen kyyditys kyläilemään. Kivoja tapahtumia tietysti, mutta stressiä nekin voivat aiheuttaa:
"paljon" esityötä, paljon jäsenneltävää jälkikäteen.
Riittävän hyvä ulkoilupäivä olisi tänäänkin mutta nyt täytyy jättää väliin.
Mukavaa päivää kaikille,
demeter1 - Takarivistä löytyy..))
- Heh, sinulla brinkkala on niinkutsutusti "sana hallussa", uudissanatkin..)) Nauruun pyrähdin kun tuota ilotteluasi lukaisin..))
Mutta totta, rasvassa vara parempi, meille (yli)kypsille ! - Älä yllytä brinkkala..)) Just tutkailin painoindeksitaulukosta, että minä, hoikaksi mainittu,
olenkin ollut "tanakka". Tuttu, ihan normimuotoinen rouva, taas oli sen luokituksen mukaan "lihava"..)) Kyllä me niin mielemme pahoitimme..)) - Kiitos valistuksesta, brinkkala. "Rasvansiirto" olisi varmasti paikallaan minullekin. Punnitessa huomasin, että kilo oli tullut rasvaa lisää ja tietysti sinne keskivartalolle..))
- Onnittelut minultakin hääpäivän johdosta, Paloma. Kuten myös syntymäpäivien, eikös omasikin ole kohtapuolin (kuten minunkin omani..) ) ?
Räknäsin tuossa, että äkkiseltään muistaen minulla on tiedossa seitsemän samana päivänä syntynyttä - vaikka eri vuonna tietenkin - kaksi julkkistakin, toinen heistä on Erika Wikman !
Yksillä synttäreillä jo etuajassa olinkin. Omiani tuskin viitsin/jaksan juhlia. Vanhempi poika ne viime vuonna järjesti.
Toisaalta harmittaa tämä nykyinen tapa - vai onko se vain meillä ja lähipiirissäni ? - että isompia juhlia ei enää pidetä, kenenkään kotona ainakaan. Lasten syntymäpäivätkin vietetään usein jossakin puuhapaikassa, missä on valmis sabluuna tarjolla.
Jostakin lehdestä luin, että hautajaisetkin vietetään useimmiten vain lähiomaisten kesken.
Näin se meni veljienkin kohdalla. Elävät kohtaamiset taitavat jo olla katoava luonnonvara ?
Aamuyönheräämiset ovat näköjään tuttuja muillekin.Tuosta mielikuvituksesta taitaa olla vain haittaa silloin, suden hetkinä..."On yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin" (Nyyti Nyytiäinen)...
Mukavaa päivänjatkoa !
Ai niin. Eilen sain jo kaikki jaksot La Promesasta katsottua ! Totta, uutta juonta ja juonittelua pukkaa kaiken aikaa. Dona Pian kuoleman lavastus meni jo vähän överiksi mielestäni. MInäkin ehdin jo asettua häntä suremaan ja sitten ilmenenikin, että meitä vain huijattiin...))
Mutta onhan siinä nyt romanssi orastamassa, kun Pia "nousee kuolleista" - Richardo on nyt surun murtama. Elämme mielenkiintoisia aikoja..))
demeter1 - Siltähän tuo on näyttänyt, Tellukka..)) Luulisi että niinkin isosta maasta löytysi "parempaakin ainesta"..))
- Ehkä kyse on sittenkin enempi voimien riittämättömyydestä kuin laskelmoinnista, Ano 17.05. Näin ainakin minun tuntemieni tapausten kohdalla.
Niitäkin tarinoita on paljon, joissa omaishoitajuus toteutuu hoitajan oman terveyden kustannuksella. - Uskon, että mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän osaamme arvostaa arjen kumppanuutta ja samaa sanovat ne tutut, joilla vielä on kumppani vieressä.
"Henkinen tuki" ei tuossa kumppanuudessa varmaankaan ole vähäisintä. Juuri leskiksi jääneet kälyni kuvaavat tilanteita, joissa jokin asia pitäisi kertoa puolisolle ja sitten havahtuvat siihen, että puolisoa ei enää ole.
Parisuhteessa elävät tuttuni ovat myös tyytyväisiä siihen, että kun muisti alkaa pettää, toinen voi toimia apumuistina - yhdessä muistetaan enemmän..))
On tietysti niitäkin, joilla yhdessä eläminen on aina ollut hankalaa ja elämää rajoittavaa ja joiden voimat vaan ovat lopussa. Ja kun yhteiset lapsetkaan eivät enää ole yhtä tarvitsevia kuin nuorempana, ottavat sen ison askelen ja muuttavat erilleen.
Omat vanhempani tekivät tämän ratkaisun, asuivat viimeiset vuotensa erillään ja me "lapset" pidimme sitä hyvänä ratkaisuna. - Nostaa jaksan, mutta jos teen vaikka sen 12:n noston sarjan niin tiukkaa tekee...
Kauppakassia en juuri kannistele, minulla on reppu ja "peräkärry" pienempiä ostoksia varten, isompiin minulla on "kotiinkuljetus". - Oho, Paloma, minulta ei kolmen kilon painot juuri nouse. Vähän voi tietysti poweria tulla puiden kantamisesta ja lumitöistä (jos niitä on), mutta muuten kädet ovat voimattomat. Lankkua jos harjoitan niin kolmekymmentä sekkaa lankussa on maksimi.
Aerobinen kunto ja yleinen liikkuvuus taitavat minulla olla ne parhaat osa-alueet liikkumisessa. Joku fyssari painotti nopeiden, syvien vatsalihasten merkitystä tasapainon ylläpidossa. Ihan tarkkaan en tiedä missä ne ovat, mutta uskon, että ilmapyöräily voisi niitä vahvistaa.
Pyöräilyinto ja muistutus siitä, tuli Hil-lan virutteluohjelmasta..)) - Niin, sanotaan että kansa saa sellaisen presidentin kuin se ansaitsee. Ja jos nyt kansan enemmistö on Trumpin valinnut niin kyllä kai se kertoo ennen muuta kansakunnan tilasta, millaisia ovat hänen äänestäjänsä, vai eikö ?
Tekisi mieli näyttää tuota muotisanaa, manipuloituja. Naiiveja, vailla todellisuudentajua, isompaa ajattelua. Tiedä sitten onko sitä meilläkään, mutta meidän tuottama vahinko on sittenkin eri suuruusluokkaa kuin se, millaista jälkeä Trump saa aikaan ja jättää jälkeensä.
demeter1 - Keskipäivää ! Hyvä, Hil-la, kun otit puheeksi Erika Wikmanin. En itse kehdannut mielipidettäni hänestä sanoa, kun hän nyt on niin ison ihailun ja fanituksen kohteena.
Rohkeutta ja karismaa on kehuttu. Vaatiiko rohkeutta tarjota sitä, mitä "kansa" tahtoo, mikä myy ? Ja tarkoittaako karisma nyt buunattua julkisivua - botoksia ja silikooneja - niukkaa vaatetusta ja vakuuttelua "omana itsenään olemisesta" ?
Ei ihan vakuuta kun äskettäin tilitti omaa oloaan, paniikkihäiriötä ja muuta muodikasta.
Tämän ajan ikoniksi tietysti kelpaa, ja me kriitikot olemme tietysti vain kateellisia..))
Juuri eilen juttelin lankoni, 58 v, kanssa tuosta tämän ajan naisihanteesta ja olin todella otettu, että noinkin "nuori" mies on kanssani samoilla linjoilla, että hukassa ollaan tässä "vapauden", vapautumisen huumassa, missä sukupuoliakin on (toistaiseksi) kolme ja vähemmistöistä on jo tullut enemmistöä, ainakin näkyvyydellä ja etuuksilla mitaten..))
Ehkä tämä riittää tältä päivältä, ettei kukaan pahoita mieltään..))
Mukavaa päivää kaikille. Sää on kelvollinen tänäänkin, täällä ainakin.
demeter1