- Kyllä jatko varmasti hyvin menee, korppis ja jos on Buranaankin tottunut, niin voihan olla, että kestää noita tujumpiakin "nappeja" paremmin...Apuvälineitäkin on tarjolla, täällä ainakin. Minullakin oli pesutuoli, sukanvetolaite ja tartuntapihdit.
Sängynjalkoihin saa korotuspalat ja Wc-istuimeen korotuksen - varmasti tiedätkin nämä...
Itse en juuri käyttänyt rollaattoria, liikuin sauvojen kanssa.... - Napapiikki oli tosiaan epämiellyttävä, itse se piti pistää, vatsapoimusta kiinni pitäen.
Minulle se annettiin "varmuuden vuoksi", laskimotukoksen estoon. - Näin olen kuullut, Ano 18.33, että polvi on pahempi, myös lopputuloksen osalta. Pari yötä minäkin vietin sairaalassa ja heti lähdin kotiin kun se oli mahdollista siitä neljän hengen sekahuoneesta, missä mies huudatti telkkaria mielensä mukaan eikä kunnon ruokaakaan saanut..))
- Oletpas nokkela, Ano 11.44...)) Hyvät naurut sain noista aikeistasi...
Minä olen kirja-addikti ja suren jo valmiiksi sitä, että kun minua ei ole, kirjani jäävät ilman kotia. Tosin nuorempi poika on osoittanut kiinnostusta ja yksi lapsenlapsi on "superlukija", tokaluokalla sellainen kuulemma valitaan...
demeter1 - Kiitos. Laitan tilaukseen. Toivottavasti onnistuu....
deme - Ai jaa ! Mitähän nyt tarkoitat, Ano 15.03. Joutuukohan tässä nyt erityistarkkailuun..))
- Hyvä kun otit asian puheeksi, Ano 14.17. Juuri eilen viimeksi ajattelin, että minun täytyy alkaa niitä metsästämään kun lukeminen on aina vain siirtynyt.
Kun olin lukupiirissä, siellä käsitellyt kirjat piti lukea ensin ja sitten tietysti nämä Bestsellerit, joita aina helposti sain meidän omasta pienestä kirjastosta ja niissähän laina-aika on vain kaksi viikkoa. Myös tutuilta tulee joskus lukemispyyntöjä..))
Arvostelua en kirjoita. Rahkeeni eivät siihen riitä, mutta kokemukset ja miljöökuvaukset kiinnostavat. - Noinhan se arkijärjelläkin ajatellen menee, Paloma, että teksti on kirjailijan omaisuutta ja hänellä on siihen enemmän sanottavaa kuin lukijalla..))
Vähän kärjistin tätä tilannetta mikä täälläkin vallitsee, että ainakin rekattu kirjoittaja on vapaata riistaa, eikä hän juuri pysty omaa asiaansa ajamaan.
Joku kirjoittaja onkin todennut, että ellei sinua/viestiäsi ymmärretä heti, sitä ei ymmärretä selittämälläkään.
Eli Wiion laki toimii: viesti ei mene perille. Jos se menee, se ymmärretään väärin..)) - Kyllä sinä Paloma kirjailijana tiedät, että lukija on kunkku. Hän viime kädessä päättää millainen kirja on ja hän tulkitsee sitä oman mielensä mukaan, kirjailijalta kysymättä.
Eli me rekatut olemme se kirja eikä meillä juuri ole sanomista siihen miten meitä luetaan..)) - Hieno kirjoitus, Ano 23.25, kiitos ajatuksistasi. Pohdittavaa riittää...
- Riidanhaastajia löytyy yhtä lailla rekattujen kuin Anojenkin joukoista, Ano 19.43 ja kuultu on, että kaikilla on oikeus kirjoittaa täällä. Portinvartijoita ei ole. Eikä sitä vastuutakaan aina...))
- Paljon on sinulla nyt sulateltavaa Makriina, monta harmia samaan aikaan.
Tuntosi ovat kyllä tuttuja minullekin, voimat, mukana olo ja innostus vaihtelevat, kukapa meistä olisi täydessä iskussa kaiken aikaa?
"Niinkuin on päiväs, on myös voimas" luvataan ja " joka aamu on armo uus" luvataan myös.
Lohduttomalta kuulostaa myös läheisesi tilanne eikä yhtään helpota kun tietää, että näin voi tänä päivänä käydä missä vain, kenelle tahansa. Ei kai siinäkään voi muuta kuin tyytyä siihen, että kaikki on lopulta "korkeemmas käress"...
Voimia ja jaksamista !
demeter1 - Varmasti näin, Ano 10.13. Nuoria kannattaa kuunnella, mutta kun se "ammatti-ihminen" on kuitenkin se, jolla on valta (ja vastuu) koulutoimessa niin katson kyllä hänen sanansa painavammaksi.
Ja kuten tiedetään, demokratiassa on "niin monta mieltä kuin on miestäkin". Kaikkien mielen mukaan ei voi toimia...
demeter1 - Tuo on kai ihan tutkimuksilla vahvistettu, Ano, 19.02, että nuoret tietävät paljon. Kuitenkin sanotaan, että tieto on aika hajanaista, nippelitietoa, ja sen soveltamisessa erilaisiin tarkoituksiin on puutteita.
Ammattikoululaisten kohdalla tästä muistaakseni puhuttiin, mutta tietämykseni tästä on hataraa ja kun tämä "uuslukutaidottomuus" on sittenkin aika uusi ilmiö niin ajantasaista tutkimustietoa ei välttämättä ole edes saatavilla - ainakaan meille tavikseille.
Itse luotan kyllä ammatti-ihmisiin, opettajiin. joilla on asiasta ensikäden tietoa, ja he ovat kyllä aiheesta huolissaan, eivätkä mielestäni ollenkaan turhaan. - Aivan, Eliaana. Dualistinen maailmankuva jähmettää helposti keskustelun juuri tuolle vastakkainasettelun ja inttämisen tasolle tai sitten sen yhden ainoa totuuden julistamiselle.
Kai tuo on jonkinlainen turvallisuuskysymyskin, noiden varmuuksien hakeminen ja niistä kiinni pitäminen.
Avoimuus ja epävarmuus asioiden edessä nähdään yleensä heikkoutena, ainakaan päätöksenteossa sille ei ole sijaa...
Totta, paha voi saada aikaan hyvää ja siinä kohdin me tosiaan voimme vaikuttaa asioihin, valita oman puolemme... - MInulle kävi tuon Haidtin kirjan kanssa samoin, Ano 16.21. Ehdin vain selata sitä, mutta nuo mainitsemasi asiat jäivät kyllä talteen. Ehkä yritän lainata kirjan uudelleen.
Minusta tämän ajan hektinen ilmapiiri ei ole omiaan kutsumaan ketään kirjojen pariin. Lukeminen vaatii kuitenkin rauhoittumista ja eri tason keskittymistä kuin netissä surffailu.
Ainakin vielä omat lapsenlapseni, 8-13 v, pystyvät keskustelemaan je heille on määrätty ruutuaika. Odotan mielenkiinnolla tuota tulevaa kännykkäkieltoa kouluihin...
Mielestäni me aikuiset olemme kyllä suunnannäyttäjiä tuon lukuharrastuksenkin kohdalla. Jos kotona luetaan, kyllä se jonkinlaisen mallin ja vaihtoehdon tarjoaa lapsillekin. Ainakin luulisi..)) - Hyvää pohdintaa edelleen, Eliaana..)) "Yks syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen", runoili Leino ja sitä kai sitten on tuo pohjavire, johon viittasit.
Varmasti siihenkin voi vaikuttaa, mutta yhä kyselen miksi joku kuitenkin valitsee ne huonot kortit ? "Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima" - tulkitsi Leino ja siitä minustakin on kyse, jos/kun ihminen ei aina pysty muuttumaan, korjaamaan esim omaa tuhoavaa käytöstään.
Dostojevski ja monet muutkin taiteilijat ovat varmasti näitä, joilta puuttuu tuo halu elää
niinkuin heille ja heidän läheisilleen olisi hyväksi, siis yleisillä normeilla mitaten.
Kuitenkin he ovat rikastuttaneet ihmiskuntaa enemmän kuin me tavikset, jotka noudatimme hyviä tapoja ja elimme ihmisiksi.
"Suuret sielut ovat meteoritteja. He tuhoavat itsensä valaistakseen maailman"...
Tätä taustaa vasten tuo hyvän ja pahan erottaminen toisistaan muuttuu hankalaksi.
Täällä joku taisi hiljakkoin kirjoittaakin tuosta, että ihmisen käsissä hyvä voi muuttua pahaksi ja päinvastoin...
demeter1 - Samaa olin sanomassa Neeasalle. Hänestä säteilee aina "hyvää energiaa"..)) ja se on saanut ansaitsemaansa huomiota täälläkin.
Hyvä ohje tietysti tuo peiliin hymyily. Minäkään en ihan heti taida uskoa sen taikavoimaan..))
Mutta jospa harjoitus tekisi mestarin siinäkin? ..))
demeter1 - Heh, Ano 16.20 onhan tuosta tavasta (siteerata) tullut palautetta, pilkallistakin.
Se on nähty briljeeraamisena, itsekorostuksena, vaikka itse koen, että jos joku toinen
osaa ilmaista jonkin asian paremmin, monipuolisemmin ja yleispätevämmin kuin itse osaisin, niin miksi en voisi siteerata häntä ?
Yleensä, oikeastaan melkein aina, mainitsen kyllä näissä siteerauksissa lähteen, vaikka itse ajattelisin samalla tavalla. Vähän kömpelöltähän sekin tekstissä tuntuu, mutta on silti suositeltu tapa, ainakin virallisemmissa yhteyksissä.
demeter1 - Kyllähän me vakikirjoittajat olemme täällä ankaran syynin alla kaiken aikaa, Paloma. Yksikin "väärä" sana riittää huomauttelun aiheeksi, viestin kokonaisuutta ei juuri arvioida puhumattakaan viestin hengestä ja sanomasta.
Kirjoittajalta liiallinen oman viestin kontrollointi taas vie kirjoittamisesta iloa, sen on moni todennut ja kun väärinymmärtämisestä on tullut maantapa, mikä näyttää pesiytyneen tännekin, niin kyllä motivaatio kirjoittaa on välillä vähissä. Tämänkin lienee moni todennut - ainakin omassa mielessään, ellei ääneen...
Kyllä rohkaisisin sinua lukemaan "Lehmää", ainakaan kirjan päähenkilö ei ole luotaantyöntävä, jollaisena Bollan päähenkilöä saatettiin pitää. Tässä kirjassa päähenkilö herättää pikemminkin sympatiaa ja muun lohduttomuuden voi laittaa sodan piikkiin - tai sitten vain ihmisluonnon keskeneräisyyden.
Jos ollaan kestetty Kaarna ja Punaorvot niin kyllä tämänkin voi kestää, ajattelen, ja kun kyseessä on kuitenkin kielellisesti ja ilmaisullisesti mestariteos niin olisi sääli jättää se lukematta...
Leppoisaa joulunodotusta sinnekin, kaikesta huolimatta...
demeter1