- Keskipäivää, Hil-la. Yritin ottaa kantaa tuohon "mitättömyys"-aiheeseen ketään "nimeltä mainitsematta". Uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kannanottosi kuten sen tarkoitit, totuuskomissio tapansa mukaan käänsi sen omiin tarkoituksiinsa sopivaksi.
Ihan kohtuutonta on taas tämänhetkinen saamasi maailitus. Pitäisikö ilmoittaa ylläpidolle ?
Onhan tuo selvästi sääntöjen vastaista "esittää asiatonta sisältöä muista käyttäjistä".
Totuuskomission jatkuvat, ennen muuta sinuun kohdistuvat maalitukset ovat jo niin räikeitä että ne voisivat hyvin käydä kunnianloukkauksesta.
Tässä yhteydessä kiitän omasta puolestani kaikkia ystävällismielisiä kirjoittajia, jotka tuossa edellisessä ketjussa esittivät selkeitä ja mielestäni täysin tasapuolisia näkemyksiä siinä jupakassa missä itse jouduin syytettyjen penkille "kiihotuksesta toista kirjoittajaa vastaan" - olisikohan tuo nyt oikea jurdinen termi tässä "keississä"..))
Tiedän että sinusta Hil-la ei ole rettelöimään, eikä minustakaan. Siili25 - kiitos kirjoituksestasi - esittikin tähän saumaan sopiva sitaatin: "koirat haukkuu, karavaani kulkee".
Siitä saakin totuuskomissio sopivan aiheen seuraavaan sessioonsa: "ketkä ovat koiria"..))
Kohta ollaan selkä seinää vasten kun "kauniisti" tivataan tarkennusta...))
Mutta tosissaan. Surullinen olen siitä, mihin taas ollaan päädytty, Nojatuolin alkuperiäinen henki, millaisena sen itsekin vielä sain kokea, on enää varjo entisestään ja sinä Hil-la olet siihen täysin syytön. Silti minäkin tahdon uskoa ja nähdä, että meissä on voimaa ja sitkeyttä pitää Nojatuoli hengissä, jo sinun esimerkkisi velvoittaa siihen.
Yhä enemmän me tarvitsemme toisiamme, vertaisina, kun maailma on mitä on ja tuskin paremmaksi muuttuu.
Kiitos sitkeydestäsi ja jaksamisestasi ! Sinnitellään.
demeter1 - Ikävä kuulla Neeasa, selkävaivoistasi. Lumitöitä tehdessä selkä tulee aina testatuksi. Ei paljon lohduta tieto siitä, että melkein kaikilla on jossain elämänvaihessa selkäongelmia.
Toivotaan, että omasi menevät ohi tai ainakin helpottuvat.
Toisaalta lumi on kyllä kaunistanut maisemaa, pakkaskelillä puutkin olivat uskomattoman kauniista ja tietysti valoisuuttakin saimme enemmän synkän syksyn jälkeen.
Kaikella on hintansa..)) Mutta yritetään me mummot selvitä!
demeter1 - Älä puhu minun puolestani, korppis, sillä minä en tiedä, "todellisia syitä" tämän tekaistun draaman syntyyn. Veikkaan jonkinasteista turhautumista omaan rooliisi täällä.
Odotat toisenlaista palautetta viestittelyysi ja kun sitä ei näyttäisi tulevan, uhriudut ja syytät toisia, tällä kertaa minua.
Niinhän se on aina mennyt. Ellet mielestäsi tule ymmärretyksi, vastapuoli ei "sisäistä" viestiäsi, luetun ymmärtäminen ei ole hänellä hallussa.
Juuri koskaan en ole nähnyt sinun arvioivan omaa osaasi viestittelyssä, olisiko siinä sellaisia puutteita, mikä saa toisen/toiset reagoimaan ei-toivotusti.
Tässä erityisessä tapauksessa jätin vastaamatta tivaukseesi koska uskoin sen olevan vain sinulle tyypillinen provo. Hil-lallekin taisit tuon kysymyksen esittää ja samaan tyyliin voin itsekin vastata: ellet itse näe omassa käytöksessään syytä kielteisen palautteen saamiseen, toisten arviot tuskin muuttavat tilannetta.
Tuliko sinusta nyt mielensäpahoittaja kun ilkesin kirjoittaa epäilyni positiivisuuden voimasta ja nähdä , että sitä nykyisin tarjotaan yleislääkkeeksi lähes kaikkiin ihmiselämän vaikeuksiin.
Tapasi on aina ollut sovittaa esittämäni yleisluontoinen kritiikki itseesi. Aina ei ole kyse sinusta !
En mielestäni esittänyt suoraa kritiikkiä sinulle ja täysin posketon on väite, että pystyisin provosoimaan Anot sinua vastaan ? Siihen minulla ei olisi kykyä eikä haluakaan..))
Anojen monet viestit tässäkin ketjussa ovat mielestäni esimerkkejä vain hyvästä keskustelutaidosta: kiihkotonta viestittelyä, tarkentavia kysymyksiä (yhteenkään et vastannut) hyvää tilannetajua, hyväntahtoista huumoria ... Siitä arvostus ja kiitokset heille.
Sellaiset tuomiot, mitä minulle olet langettanut nyt ja aikaisemmin, "kiero" "ei-rehellinen"
ansaitsisivat mielestäni jonkinlaisia perusteluja, vaikka olen samaa mieltä monien kirjoittajien kanssa siitä, että jokainen täällä tekee omat johtopäätöksensä asioista ja toisista kirjoittajista.
Samaa mieltä olen myös toisen kirjoittajan kanssa siitä, että kahdenkeskinen välienselvittely ei kuulu tänne. Ja ehkä muistat, että olet itse ehdottanut "lähestymiskieltoa" meidän välille. Itse olen sitä pyrkinyt noudattamaan, oletko sinä ?
Mitään vihanpito ei mielestäni ole syytä harrastaa. Ihmisten väliset luonne-erot vain ovat joskus niin isot, että etäisyyden ottaminen on hyvä vaihtoehto kanssakäymisessä.
Sitä toivon jatkossa. - Kiva että sait Celesten käsiisi ja aloitettua, Paloma. Itse olen lukenut vain 70 sivua mutta tuntuu siltä, että tuo kaikki olisi täysin mahdollista myös Trumpin hallinnossa. Ja tietysti järkyttävää on aina tuo, ettei uskota, ei uskottu juutalaisten kansanmurhaa Hitlerin aikaan ja mieluummin torjutaan uutiset Gazasta, Ukrainasta ja kaikkialla missä julmuuksia tapähtuu tälläkin hetkellä. "Hyvä estää näkemästä" kuului jokin iskelmäsanoitus ja sitähän meillä vielä toistaiseksi riittää, maailman onnellisimmassa maassa.
Tuo Atwoodin Orjattaret meni meillä TV-sarjana, kirjaa en ole lukenut.
Varmasti näin kuin sanot: Jos itse joutuu täällä myrskyn silmään mielestään aiheettomasti sitä ei juuri siedetä eikä jäädä maalitettavaksi. Pari mukavaa kirjoittajaa on poistunut ja osa pitää
omien sanojensa mukaan paussia tiukan paikan tullen. Pysyvää rauhantilaa tänne tuskin saamme.
Silti olen itse täällä viihtynyt eikä minua huonosti ole kohdeltu, pikemminkin päin vastoin.
Palstaystäviksi voisin monia kirjoittajia täällä nimetä ja paljon omasta mielentilastakin riippuu kulloinenkin viihtyminen.
demeter1 - Heh, Korppis...)) Ketähän tässä nyt siteeraisin? Lainavaloillahan tässä on joutunut kulkemaan kaiken aikaa...
Tivaamalla ei vastausta yleensä saa tai ainakin se herättää helposti ärsytystä. "Ei kukko käskien laula"..))
Sitäpaitsi, niin paljon olet saanut viesteistäsi palautetta että luulisi sinun jo itse tietävän mistä kyseiset palautteet johtuvat. Ano 15.28 sitä jo oivallisesti selvensikin. - Minähän tuota alatyylistä "pärstä"-sanaa ensin käytin. Hävettää jo..))
- Niin Hil-la, se lukeminen taitaa olla niitä lahjattoman ja laiskan ihmisen harrastuksia..)) Tuskin se sen kummenpaa on kuin muukaan harrastuneisuus. Useimmilta ikätovereilta se vain on jäänyt keskittymisvaikeuksien tai silmäongelmien vuoksi.
Eikä siitä jää edes mitään näkyvää jälkeä..)) Olen kertonutkin siskostani, jonka kädentaidot ovat ilonani lähes joka päivä eri muodoissa, milloin hartioita lämmittämässä, milloin silmän ilona kun katson ympärilleni: kudos seinällä, poppanaliina pöydällä, matto lattialla.
Niiden kautta sisko on kanssani aina - jos niin tahdon.
Historiasta minäkin hengenravintoni haen, tämä päivä tarjoaa lähinnä vain vierautta ja ulkopuolisuuden tuntua. "Ennen oli kaikki paremmin"..))
demeter1 - Suorastaan musertava on esimerkkisi oman elämän haltuun otosta, Mdk. Mdk..))
Pakko nähdä tämä oma rääpälemäisyys, mutta onhan sekin tuttua ja turvallista. Ja kun vielä opetetaan itsearvostusta ja itsensä hyväksymisen tärkeyttä niin tässähän minäkin tärkeilen..))
Moneen päivään en ole lenkille lähtenyt, vaikka se vielä12 asteen pakkasessa olisi onnistunut naamaa suojaamalla.
Eilen sentään tein lumityöt pihalla, kevyen pakkaslumen kohdalla se vielä onnistuu.
Jumppakin on jäänyt kun sähkömiehet parveilevat missä milloinkin.
Luotan siihen, että kunto ei kovasti ehdi romahtaa parissa viikossa kun sentään kotiaskareita on kaiken aikaa tarjolla. - Enpä yhtään ihmettele kuvaamaasi hetkellistä alakuloa, Paloma, kun kaiken tuon olet nähnyt ja kokenut ja muistojesi kanssa elät.
Isojen muutosten ja uhkien keskellä elämme enkä minäkään suuremmin luota ihmisen kykyyn käsitellä ja hallita niitä. Kun oma maailmantuskani oli isommillaan päätin ruveta luottamaan ihmeisiin..)) Luultavasti vaan opettelin niitä näkemään ja/ tai sitten vaan sekotin toiveet ja todellisuuden. Maailmantuska kuitenkin muuttui siedettävän kokoiseksi ja sen kanssa yritän edelleen sinnitellä. Nyt se vielä onnistuu kun olot ovat meillä verrattain vakaat, miten käy jatkossa, sitähän emme tiedä.
Onko yhdysvaltalainen kirjailija Celeste Ng, sinulle tuttu ? (Vanhempansa ovat Hong Kongista) Hän käsittelee tuonkin kaltaista problematiikkaa uudessa kirjasaan "Kadonneet sydämet". Se on dystopia mutta se voisi yhtä hyvin kuvata tätä päivää - jos siis median välittämään todellisuuteen vertaa. Olen vasta kirjan alussa, mutta kylmäävältä tuntuu jo nyt. Olen lukenut muitakin Celeste NG:n kirjoja, arvostettu ja palkittu kirjailija Yhdysvalloissa ja noteerattu muuallakin.
Kyllä tuonkin tyyppinen kirjallisuus minulle lohtua antaa koska melkein aina niissäkin on mukana toivon siemen.
demeter1 - Hieno siteeraus, Ano 9.41. Liisa Keltikangas-Järvinen olikin eilen telkkarissa (TV 3, viiden jälkeen). Hän maalasi selkeän ja vakuuttavan kuvan vallitsevasta kulttuurista ja nykyihmisen tilasta, sellaisen, mihin arki-ihmisenkin on helppo yhtyä.
Suuren huijauksen uhreja olemme olleet, jos olemme tahtoneet pysyä "ajan hermolla", markkinoiden ja "asiantuntijoitten" talutusnuorassa. - Hyvä kirjoitus, aloittaja, ja hyvä kehotus muistiin merkittäväksi..))
Sellainen varovainen muistutus vain, että kaikki "tekeminen" ei aina näy ulospäin. esimerkiksi töiden suunnittelu tai vaikka kirjoittelu täällä ja/tai muualla. Silti ne jonkin tason toimeliaisuutta vaativat.
Itseäni ja omaa laiskuuttani yritän puolustella sillä, että Ihminen on sittenkin muuta kuin hänen suorituksensa..)) Sitä tietysti täytyy pohtia, millaisen arvosanan omalle ihmisyydelleen antaa, siinä riittää aina petraamista. - Oletpas Hil-la onnekas unenkin osalta ! Itse en tunne ketään 80+, joka ei ajoittain univaikeuksista kärsisi.
Melatoniinikin meni arvelluttavaksi. Sitä olen itse poikkeustapauksissa käyttänyt. Stressiherkkä kun olen niin usein pieni matka tai vain rutiinien muutos aiheuttaa huonounisuutta. Tuo makuuhuoneen kylmentäminen tuntui myös ihmeesti auttaneen. Lukeminen usein auttaa, miksei myös nämä perinteiset hengitys- ja rentoutumisharjoitukset. Monenlaista olen kokeillut ja nykyisin kun ei ole pakko nukkua sitä säädettyä aikaa, voi valvoakin välillä..)) - Huomasin kyllä Fagerholm-esittelysi, Paloma, ja päätinkin sen pohjalta, etten hätäile kirjan lukemisella. Sitä tuskin kirjastosta saa pitkään aikaan.
Hil-la jo tilannekuvaa antokin suurvaltasuhteista ja meidän omasta ahdingosta. Ei hyvältä näytä. Näin jännitteistä aikaa en itse muista kokeneeni.
Toivottavasti saat talokaupat viedyksi loppuun, huojennuksen paikka varmasti vaikka haikeuttakin hetkellisesti tuottaisi.
Eihän tämä vanheneminen kivaa ole. Minäkin vasta sitä opettelen. Kyllä minulle on ollut vaikeata hyväksyä kaikki iän tuomat muutokset vaikka toistaalta pystyn tuntemaan iloa siitä, mitä sittenkin on jäljellä ja mikä oikeastaan on paremmin kuin ennen ja jos tämän terveyden saa pitää. Joka päivä voi olla kiitollinen jo tästä vapaudesta, minkä vanhuus meille tarjoaa: kaikki aika omassa käytössä..)), useimmiten...
Energian puute, voimien väheneminen ja asioiden aloittaminen takkuaa useinkin mutta sitä isompi on ilo kun saa jotakin tehdyksi. Minäkin tein tänään lumityöt..))
demeter1 - Kiitos synninpäästöstä, Ano 15.13..)) Ihan noin kovalla kädellä minua ei kasvatettu,
perheen nuorempana ja isän lemmikkinä sain paljon etuoikeuksia ja veikkaan että meillä sodan jälkeen syntyneillä elämä oli sittenkin helpompaa, vaikka niukkuutta mekin jouduimme jakamaan.
Silti tuo kuvauksesi tuntui tutulta, isommat sisarukseni varmasti jakoivat kokemuksesi, ja kun muistelen heitä ja heidän itseluottamustaan on ollut pakko nähdä, että oma epävarmuuteni ja "laiskuuteni" johtuu ihan tuosta erityisasemastani ja tietysti myös paremmista ajoista.
Eli melkoinen lahja tuo "työhön pakottaminen" on sittenkin tainnut olla ja muuttunut siunaukseksi myöhemmin - ettei pelkää tarttua uusiin haasteisiin ja luottaa siihen, että niistä selviää. Se varmuus minulta on aina puuttunut, mutta aina se työ tekijäänsä opettaa. - Mites nyt noin ankeissa (?) tunnelmissa Paloma, jonka tulevaisuudenusko on aina ollut vahva - jos olen oikein ymmärtänyt. Tyynenä olet ottanut vastaan täälläkin ilmenneen kestonaljailun, jatkanut vaan sitkeästi omalla linjallasi. Siipi maassa sinua ei juuri ole täällä nähty.
Enkä tarkoita, että tuo olisi merkki mistään heikentymisestä vaan pikemmin päin vastoin: että on voimia ja uskallusta nähdä ja kokea tämäkin puoli itsestään ja elämästä yleensä.
Ehkä olet saavuttanut sen tyyneyden tason, jota moni tavoittelee mutta harva saavuttaa ? "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun" (Kaarlo Sarkia) ? Tai ehkä "sisäinen johdattajasi" (Hermann Hesse) on päättänyt ottaa sinut puhutteluuun..))
Oli miten oli. Heitit nyt minullekin haasteen oman tilannekuvani tarkistamisesta - missä kohden itse olen omalla elämäntaipaleellani, pitääkö vielä yrittää kursia kokoon sitä mikä meni rikki vai tyytyä tuttuun keskeneräisyyteen, jättää se kannel "suurelle virittäjälle" (Eino Leino).
Sisäisen puheen paikka taas..))
demeter1 - Heh, johan sattui ! MInä kun olen hidas kirjoittaja niin monta viestiä ehti jo tulla näytölle ennen omaani, lähettäessnäni niitä oli vain kaksi..))
Mutta ihan kiva - lukemista riittää.... - Aamupäivää täältäkin tavallista isomman kaaoksen keskeltä. Sähkösaneeraus taisi nyt vaikuttaa niin, että toinen jääkaappi/pakastin-yhdistelmä meni pimeäksi.
Siispä ensimmäiseksi piti alkaa pelastamaan sen sisältöä. Onneksi pakasteet eivät ehtineet sulaa ja kuulemma pieni lämpötilan muutos ei vielä vaikuta ainakaan marjoihin, joita eniten tahdon varjella ja onneksi pakkasta on vielä -18, joten ulkoilmakin tulee avuksi.
Ja onneksi takana on hyvin nukuttu yö, vielä eivät stressipisteet oli tapissa..))
Meidän omat "teräsleidit" taas päivän täällä aloittivat - aina heidän viestinsä kannustavat tsemppaamaan itsekin.
Hil-la iloa peräänkuulutti ja uskoa tulevaan. Ihan samoilla linjoilla tahdon itsekin olla, vaikka elämänasenteeni on lannistuneempi.
Hyvä muistutus noista meidän luontaisista, kaikille tarjotuista mahdollisuuksista (riittävän) hyvän elämän rakentamiseksi. Kaunis luonto ja sen seuranta onnistuu vielä useimmilta ja vaikka elintasomme lienee laskusuunnassa, elämisen tasoon se ei mielestäni välttämättä vaikuta. Jos terveyttä on riittävästi, meillä on elämän opettamaa neuvokkuutta ja useimmilla myös sitä tunnettua suomalaista sisua - niillä on selvitty pahemmastakin, vai eikö ?
Oma mielikuvitus on myös verraton seuralainen, vaikka aina ei sen sisältöä voi hallita -
minä ainakaan en voi - tajunnanvirta kulkee omien lakiensa, ei minun toiveitteni mukaisesti. Mielelläni sieltä pelkkää iloa poimisin..))
Mielikuvitus on kuitenkin vähintäinkin hyvä työväline oman sielun- ja mielentilan seurannassa ja myös kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa - ilman sitä emme ehkä osaisi tuntea vertaisuutta emmekä myötätuntoa, mikä ainakin minulle tuntuu olevan entistä tärkeämpää.
Tuntuu, että täälläkin useimmat kirjoittajat ovat tehneet paljon työtä hyvän elämän eteen ja myös onnistuneet sen rakentamisessa.
Itse olen tainnut olla liian laiska tai lannistettu tuohon työhön, eli ajopuu olen pikemminkin ollut: ottanut - ja huolinut - sen minkä elämä on tarjonnut ja yrittänyt tehdä siitä parhaan mahdollisen.
Grafologi, käsialojen tutkija ja pappi Leo Pennanen, teki minulle kerran luonneanalyysin, jossa todettiin muun muassa: "hän jos kuka sopeutuu, alistuu vaikka diktatuuriin"..))
Ei kovin hyvä suositus "maailmanparantajalle" jollaisena olen itseni tahtonut nähdä..))
Voi, voi ! Taas eksyn tähän sisäiseen jaaritteluun, se minulta luonnistuu, ei se, mikä olisi tälläkin hetkellä tärkeätä, edes alkeellisen järjestyksen saaminen tämän oman kaaokseni keskelle. Remontin lisäksi se tunnettu "kuolinsiivous" alkaa olla välttämätön.
Onneksi en ole sen pakon kanssa yksin. Jokainen ikätoveri vakuuttaa samaa: tavaraa on liikaa...Jotkut osaavat sitä hallinnoida, minä en. Siipä opettelemaan sitäkin !
Hyvää loppiaista kaikille, eikös arki sentään ole kivaa ? Siinä voi levätä, sen osaa..))
demeter1 - Ymmärsin, että Sannan isä oli alkoholisoitunut, mahtoiko pystyä maksamaan elatusmaksua. Mutta totta: eiköhän se toinen äiti tullut aika pian kuvioon...
- Kirjan mukaan Sanna Marinin isä jätti perheen kun Sanna oli kaksivuotias.
Onneksi olkoon lastesi menestyksestä !
Monet ovat katsoneet että työssä käynti viivästyttää valmistumista. - Eikös Sanna Marin ollut tunnetusti kaupan kassallakin ? Yksinhuoltajan lapsi joutui varmasti opintojaan rahoittaakseen tekemään töitäkin opintojen ohella.
Juu, minä se vasta lahjaton olen, Ano 18.56, kun vieläkin pitää "opiskella" - nyt tätä vanhuutta..))
Se "elinikäinen oppiminen"..))