- Hei Heikku,
Onpa surullista huomata, että täällä yksi häirikkö näyttää ottaneen palstan "komentoonsa", hänelle ei pidä antaa periksi. Olisikohan ensimmäinen paikka elämässään, kun tulee kuulluksi, kaipaa uhreja, sijaiskärsijöitä.
Älä ainakaan pahoita mieltäsi mokoman typeryksen tähden, heitähän maailmaan mahtuu,
Oikein hyvää suven alkua sinulle. - .. friidu pistää nyt vaan suun kiinni ja pään tyynyyn, kyllä se siitä helpottaa...!
- ,, ja mitä tulee tähän nikin rekisteröimiseen, olen rekisteröinyt sen jo vuonna 2017, ja niihin aikoihin tänne kirjoitellutkin, mutta koska elämässä on onneksi muutakin sisältöä kuin suomi 24, en ole täällä vuosiin käynyt. En siis tiedä, mitä kukin on tänne suoltanut, nyt vaan sattui silmään kommenttisi Heikulle, joka oli ainakin aikanaan yksi tämän palstan mukavimpia kirjoittajia.
Ne ikävätkin kirjoittajat osin muistan, mutten halua heitä muistella. Levätkööt rauhassa, missä lienevätkin. - Päivitä aivosi tälle vuosikymmenelle, ja opettele käytöstavat.
En todellakaan ole mainitsemasi henkilö, ihan omilla aivoilla ajattelen. Huonoa käytöstä en suvaitse keneltäkään, en elävässä elämässä, enkä täälläkään. - Johan oli paksua tekstiä sinulta. Hyi, aikuinen ihminen.
- Muistan aikanaan, siis kauan sitten, olin ollut Lintsillä kuuntelemassa nimekästä Jazz - laulajatarta, ja meni ilta vähän pitkäksi. Piti päästä jollain kyydillä Lahteen.
Seisoin jossain Helsingin pikatien varressa (ei ollut silloin vielä moottoritietä), peukalo pystyssä, pysähtyi pakettiauto, ja mies sanoi: "Hyppää tyttö äkkiä kyytiin." Hän oli tuomassa Hesareita jakeluun, oli jo aamuyön puoli.
Hän sanoi: "Muista, ettet tee tätä ikinä koskaan enää, ihan liian vaarallista!"
Olin sellainen huoleton koulutyttö, joka luotti siihen, että kaikki on hyvin tässä maailmassa. Ei ollut huonommasta kokemusta, ja maailma oli silloin vielä, siis mielestäni, turvallinen paikka.
Nyt en kuunaan tekisi samaa keikkaa, jos olisin saman ikäinen. Enkä vähän vanhempanakaan. Huh, oli mulla hyvä tuuri. - Miksi elämä on meille niin vaikeaa, vaikka se voisi olla ihan yksinkertaista:
https://yle.fi/uutiset/3-10505319 - Voi miten mukavasti kirjoitit. Tuli oikein hyvä mieli. Muistan, miten tykkäsin laittaa äitini hiuksia, ja miten meikkasin hänet kauniiksi 80-vuotisjuhliinsa. Sellainen hento meikki. Äiti säteili niissä juhlissaan, kaikki palvelutalon asukkaat ja hoitajat oli kutsuttu juhlimaan. Kahvipöydässä herkkuja, ja laulettiin yhdessä.
Ja kaikki näyttivät kauniilta ja hyväntuulisilta. Toit tämän kaiken mieleeni, kiitos siitä. - Nainen tulevaisuudesta. Kohtaavatko koskaan menneisyys ja tulevaisuus?
- Haluaisin ainakin valita, kenen kylkiluusta minut luodaan. Pitää olla parasta AAA luokkaa. Muuhun en suostu tai alistu. Tai, sitähän ei minulta kysytä. Kysytäänkö sinulta?
- Aika pahaenteistä on tekstisi. Tänä vuonna ovat maailmankirjat olleet todella sekaisin. Ilmasto ja luonnonmullistuksett muistuttavat meitä siitä, ettemme voi hallita kaikkea. Pahoja tuhoja kaikkialla. Emme enää pysty hallitsemaan tätä kaikkea. Suomi vielä aikamoinen lintukoto.
- Mitä höpäjät siellä? Viljankukkakin katselee kaukaa ja näkee hyvin, sinne lähelle.
Bengalitikku, peukku sinulle :-) - Suomi on ihana maa, ja sen rikkaus ovat vaihtelevat vuodenajat. Kesä tuntuu kesältä ja talvi talvelta. Paras maa maailmassa meille suomalaisille. Syksyn ruska, ja kevään hento viherrys, niissä on jotain, mitä ei muualla koe.
- Onpas sinulla rumat jutut. Jos on kestänyt sinua 45 vuotta, ansaitsee urhoollisuus- mitalin. Kaikkeen sitä naisparka joutuukin.
- Kun katsoo kaukaa, voi nähdä lähelle...
- Kaunista.
- Niinpä, meillä ne rapujuhlat vain pienen piirin juttu. Kaatokänni ja pieni tappelunnujakka sopivat enemmänkin kesäjuhliimme. Satuin juuri tänään lukemaan jutun, jossa käräjäoikeudessa setvittiin grillijuhlien päättäjäisiä, Onneksi ei ihan tavanomainen päätös, aina ei tule ruumiita.
- Aikamoisen runon kirjoitit. Oli kuin suomifilmistä kohtaus.
- "levällään hiipivät ranteessa roikkujat", olipa hauskasti sanottu.
- Venetsian karnevaalit ja naamiojuhlat ovat kuuluisat, en ole koskaan ollut siellä niiden aikaan, koska niitä vietetään talvella.
Sen sijaan Venetsialaisista tässä hyvää tietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Venetsialaiset
Sisämaassa asuneena, tuo villitys ei ole ollut tapana. Pohjanmaan rannikolla pitkät perinteet. Jotenkin ei ihan istu härmäläiseen mentaliteettiin, mutta ajat muuttuvat, ja me sen mukana. Ruotsin sukulaisetkin viettävät kyllä elokuussa monet rapujuhlat, mutta varsinaisesti "venetsialaisista" ei ole koskaan ollut puhe.