- "Ainakin Laajasalo tykkää paistatella julkisuudessa..."<
Ei ehkä kuitenkaan ihan Korhosen mittakaavassa. Korhosen aika julkisuudessa saattaa tällä erää olla taputeltu, vaikka haluja julkisuuteen varmasti vielä olisi. Medialla vain taitaa olla "pikkuinen" Korhos-krapula! - a-teisti kirjoitti: "Päätöshän oli, että kirkonkin on noudatettava tässä suhteessa lakia."<
Tässähän kirkko jo noudattaa lakia. Samaa sukupuolta olevien vihkimiselle muodostaa esteen lain kirkolle suoma oikeus päättää vihkimisen ehdoista. (Avioliittolain 16 §) - "No eivät ole tähän asti korvaansa lotkauttaneet Pohjoismaiden käytännölle."<
Eipä lotkauttanut Norjan kirkkokaan, kunnes vihdoin - reilu vuosi sitten - muutti kantansa. - "Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että pappien "kapinoinnilla" - ja sen määrällä - voitaisiin jotenkin vaikuttaa hallinto-oikeuksien ratkaisuihin."
Tällä saattaisi kylläkin olla vaikutusta asiasta vastuulliseen tahoon, eli kirkolliskokoukseen. Tehokkain tapa olisi, että mahdollisimman moni pappi vihkisi, mutta lopettaisi ensimmäiseen varoitukseen. Siis jos haluaa säilyttää virkansa.
Saaduista varoituksista voisi sitten valittaa hallinto-oikeuksiin. tai olla valittamatta. Toisihan valituksista aiheutuneet vastinepyyntöihin vastaamiset tuomiokapituleille mielenkiintoista askaretta! - "Ainakin tuosta saadaa hyvä ennakkopäätös..."<
Vasta irtisanomisesta (ehkä). Joten aikaa kuluu ainakin 3 vuotta. - No, minulle aivan se ja sama. Minua ei juurikaan kiinnosta kirkon tekemiset tai tekemättä jättämiset. Minua kiinnostaa ainoastaan asian oikeudellinen näkökulma. Samoin kuin Laajasalon tapauksessa.
Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että pappien "kapinoinnilla" - ja sen määrällä - voitaisiin jotenkin vaikuttaa hallinto-oikeuksien ratkaisuihin. Tai yleisellä "tsemppaamisella". Tuskin tulee onnistumaan.
Mieleen tulee yksi TV-haastattelu vuosien takaa. Siinä positiivisen ajattelun puolesta puhuva amerikkalainen nainen totesi; "monet ajattelevat postilaatikolle mennessään, että siellä on varmaan vain laskuja. Ja siellähän sitten on. Mutta positiivisella ajattelulla tilanne muuttuu." (!?) :D - Enpä sanoisi noinkaan. Suomi on sentään ainoa Pohjoismaa, jonka ev.lut.kirkko kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Ruotsi hyväksyi vihkimiset lähes kymmenen vuotta sitten. Muut ovat seuranneet perässä aika nopealla aikataululla. Norja tosin vasta viime vuoden alussa.
Suomalaisia yhdistävä tekijä on, että emme halua joutua kiusallisen huomion kohteeksi. Tämä ominaisuus voi vauhdittaa päätöstä. :D - "Tätä pidetään siis mielipidekysymyksenä, saako homopareja vihkiä."<
Niinhän asiat usein demokratiassa ovat. Yhteinen kanta määräytyy - jos on määräytyäkseen - äänestysten kautta.
Piispainkokous ei voi päättää asiasta, mutta se voi tehdä esityksen kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokouksia on kaksi vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa. Ennen marraskuun kokousta on vielä kolme piispainkokousta. Jää nähtäväksi tekeekö piispainkokous esityksen asiasta kirkolliskokoukselle. - a-teisti kirjoitti: "Rajansa sallimisellakin on. Naispappeus kiistoihin liittyvät syrjivät käytänteet ovat tästä hyvä esimerkki. Nöistä teli lopun KHO ja KKO ennakkopäätöksillään. Päätöshän oli, että kirkonkin on noudatettava tässä suhteessa lakia."<
Tapaukset eivät ole identtiset. Tässä vihkimisasiassa laissa nimenomaan sanotaan: "Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan." (Avioliittolaki 16 §)
KKO:n ja KHO:n ennakkopäätösten tarkoitus on täydentää lainsäädäntöä. Ne eivät voi olla ristiriidassa sen kanssa.
Ainoa tapa päästä ulos tilanteesta on, että kirkolliskokous muuttaa kantaansa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Se ei kuitenkaan "pelastaisi" niitä pappeja, joiden irtisanominen ehtii saada päätöksen ensimmäisessä oikeusasteessa (hallinto-oikeudessa).
"Kapinapapit" voivat itse "pelastautua" siten, että malttavat olla kapinoimatta, kunnes kirkolliskokous on muuttanut kantansa. Varoituksesta tehty valitus tuo toki lisää aikaa. Tämä on kuitenkin uhkapeliä siinä tapauksessa, että pappi on jatkanut vihkimisiä valitusteissä olevan varoituksen jälkeen. Tällöin irtisanominen voisi tapahtua heti varoitusvalituksen hylkäyspäätöksen saatua lainvoiman. - Pe.ku on havainnut merkittävän tasa-arvoa loukkaavan epäkohdan: "Lisäksi on kymmeniä muita pappien suorittamia samaa sukupuolta olevien vihkimisiä, jotka ovat menneet läpi ilman kirkon puuttumista asiaan, joten kyse on myös kirkon sisällä olevasta epätasa-arvosta."<
Tasa-arvoa loukkaavat asiat on aina mitä pikimmin korjattava. Ne tapaukset joissa varoitus on annettu, etenevät omassa aikataulussaan, niitä ei voi enää perua. Tasa-arvovinoutuman voi korjata vain yhdellä keinolla: jokaisesta tapauksesta josta varoitusta ei vielä ole annettu, pitää sellainen antaa viipymättä. Ja TADAA, sekin tasa-arvoa loukkaava asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä! - "Sittenhän asia on jo tavallaan ratkennut, vihkiä voi ilman pelkoa irtisanomisesta."
Mitähän tämä mahtoi tarkoittaa?? - Ei avioliittolaki ota kantaa siihen, millä tavalla uskonnollinen yhdyskunta näistä vihkimisen ehdoista ja muodoista määrää. Useissa asiaa koskevissa kommenteissa on väitetty, että tämän määräyksen tulisi olla lain tasoinen säädös.
Samoin on väitetty, että koska kirkkolaissa asiasta ei ole säädetty, niin sitten kieltoa ei ole. On syytä ottaa huomioon, että avioliittolain 16 § pitää sisällään kaikki kirkkokunnat ja muut rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.
Kirkkolaki koskee kuitenkin vain ev.lut.kirkkoa, joten siinä ei voi olla muita uskonnollisia yhdyskuntia velvoittavia säädöksiä. Nämä yhdyskunnat eivät myöskään voi saada aikaan lain tasoisia säädöksiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että asiaa säätelevien säännösten ja määräysten ei tarvitse olla lain tasoisia. Muutoinhan kansalaiset olisivat lain edessä eriarvoisia.
Oikeustapauksissa ratkaisu saattaa olla kiinni siitä, onko hallinto-oikeuden mielestä kirkolla selkeä kanta samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, ja onko se ilmaissut kantansa riittävän selkeästi vihkimisiä suorittaville papeille. Eli peliin astuu näyttökysymys. Voi tietysti käydä niinkin, että joku pystyy uskottavasti todistamaan, ettei ole ymmärtänyt ohjeistusta. :D - Käsiteltäväksi ottamiseen tai asian käsittelyyn ei saa vaikuttaa se, kuinka monia ihmisiä asia koskee. Kaikki oikeuksiin tulevat muutoksenhaut on käsiteltävä, mikäli ne koskevat valituskelpoisia päätöksiä. Poikkeuksena KKO ja KHO, jotka voivat myöntää tai kieltää valitusluvan.
Väittäisin, että yksikään varoitus - moitteesta nyt puhumattakaan - ei etene hallinto-oikeutta pitemmälle. Vakava moite tuskin etenee edes hallinto-oikeuden käsittelyyn asti.
Ensimmäinen KHO:n päätös saataneen vasta (mahdollisesta) ensimmäisestä sinne asti päätyneestä papin irtisanomisesta. Tätä päätöstä tullaan sitten käyttämään ennakkopäätöksenä vastaavissa tapauksissa. Tämä koskee keskenään identtisiä tapauksia. Ja niitähän nämä kyseiset keissit pääasiassa ovat.
KKO: "Prejudikatuurin (ennakkopäätöksen) merkitys suhteessa lainsäädäntöön voi korostua myös sen vuoksi, että lainsäätäjä tietoisesti siirtää poliittisesti tai muista syistä vaikeat ratkaisut tulkinnanvaraisten säännösten muodossa lainkäyttäjälle."<
Tämä sopii tähän aiheeseen erityisen hyvin, sillä lainsäätäjä tosiasiallisesti antoi kirkoille ja muille uskonnollisille yhdyskunnille suvereniteetin suhteessa uudistettuun avioliittolakiin. Kuitenkin osapuolilla on asiasta toisistaan poikkeavat käsitykset. Onko siis kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen käsitys itsemääräämisoikeudesta oikea vai ei? Ev.lut.kirkko on tähän mennessä ainut yhteisö jossa asia on realisoitunut, kun kirkossa päättävät elimet ovat olleet siinä uskossa, että laki antaa oikeuden jatkaa vakiintuneita vihkimiskäytäntöjään, mutta osa papeista on elänyt aivan toisessa todellisuudessa. (Avioliittolaki 16 §) - Kun joku apukoulutasoinen mutupelle jatkuvasti solvaa"kroonisesta homofobiasta kärsiväksi" ja "homofobiseksi trolliksi", niin on varmaa, että myös täältä pesee.
Kyseisen aisaparisi edellä mainitun kaltaiset solvaukset ovat sinun mielestäsi kaiketi hyviäkin heittoja. Varmaan pistätte yläfemmoja tämän tästä. Ja lentosuukkoja toisillenne lähettelette! - Niin eikös tämä Sadinmaa ole virkaheitto pappi. Ainakin jatkuvasti painotetaan, että mitään virkaa ei ole. Tuossa vitsissä olivatkin oikeasti Kuititon ja Lahjaton!
- "Asia on sellainen johon on otettava tuomioistuinten kantaa koska se koskee suurta joukkoa kirkon pappeja ja sillä on yhteiskunnallinen merkitys,..."<
Oikeuteen tullut muutoksenhakuvaatimus on aina käsiteltävä, jos se koskee valituskelpoista päätöstä. Poikkeuksena tästä ylimmät oikeusasteet, jotka ottavat käsittelyyn vain ne tapaukset, joille se on myöntänyt valitusluvan. Tässä ei ole merkitystä sillä, kuinka monia ihmisiä asia koskee. - Urpo Kangas: "Sellainen uhkakuva tietysti on, että tuomiokapitulit onnistuvat kehittämään itselleen aivan ikioman rangaistustyyppinsä, jota ne voivat vapaasti käyttää.."<
Urpo ei ole hoksannut, että kirkolla on jo työnohjauksen nimellä kulkeva järjestelmä, jonka keinovalikoimaan se varoituskin juuri kuuluu.
Mihin muuten näistä laillisuuskeskusteluista on unohtunut se tosiseikka, että lainsäätäjä myönsi de facto kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille suvereniteetin, jolla näille annettiin oikeus jatkaa omaa vihkimiskäytäntöään avioliittolain voimaantulon jälkeen? Avioliittolain uudistajat olivat valmiit tähän myönnytykseen, jotta laki saatiin läpi eduskunnassa.
a-teisti kirjoitti: "Ei ole siis pakko takertua sanoihin "moite" ja "varoitus" vaan niiden verrannollisuutta voidaan tarkastella niiden sisällön mukaan."<
Siinä mielessä on takerruttava, että irtisanomisen proseduuri edellyttää tiettyjen termien käyttöä. Irtisanomisen käynnistäminen edellyttää, että virkamiehelle on annettu varoitus, ja sen jälkeen mahdollisuus korjata käytäntöjään. Mitkään moitteet ja nuhtelut eivät tähän riitä.
Siksi virkamiehelle on tärkeätä torpata saamansa varoitus. Siis jos aikoo jatkaa toimintaansa entiseen malliin. Jos ei aio, niin saamansa varoituksen voi ihan hyvin unohtaakin, sillä varoitus sinänsä ei johda yhtään mihinkään. - Näkyy eräskin Pe.ku-hessale vetävän taas mutulla niin että raikuu. Suomen kieli ei vaan ole oikein hallussa. Viimeksi olen nähnyt jonkun kiertokoulun käyneen kirjoittavan "hallintooikeus". Kyllä se ihan oikeasti on hallinto-oikeus.
Tarkkaavaisuus Pe.kulla on samaa luokkaa suomen kielen taitojen kanssa. Hänen väittämänsä mukaan "Aberkios on nyt myös rustaillu tapauksen tiimoilta muutamia avauksia".
Tarkistuslaskennassa jopa Pe.ku saattaisi huomata, että aloituksia on tasan yksi. Pe.ku itse on aloitustehtailun eittämätön kunkku. Kuvittelee ilmeisesti, että määrä korvaa laadun.
Pe.ku käyttää usein sanontaa "oikeusoppineiden mukaan", mikä Pe.kun tapauksessa tarkoittaa aina samaa Urpoa. Oikeusoppineita ne ovat hallinto-oikeuksien tuomaritkin, silti näiden tekemiä päätöksiä kumotaan tämän tästä. - Mitä olet vetänyt?
- Tuo ei selitä Raamatun suhtautumista vuoheen. Ei se, että suositaan vähä-älyistä lammasta uhrieläimenä, selitä miksi pitäisi kaikilla tasoilla syrjiä älykästä ja individualistista vuohta. Näitä pahuuden ja saatanallisuuden kuvauksiahan riittää "pukinsorkka" vertauksia myöten. Joten niillä on oltava tietty tarkoitus. Joka on itsenäisen ajattelun ja tiedonhankinnan synnillisyys.