- Jos olet tuota mieltä, ettei pilvimatto tai lentokone nouse ensin pään ylle ja kaarru sieltä alas perspektiivin takia, vaan se olisi maapallon muotojen myötäilyä, niin olisi kiva kuulla mitä muut on mieltä ja voidaan vaikka katsella niitä avaruusrakettien laukaisuja jossa jokainen lento päättyy siihen että raketti näyttää tulevan aivan kohtisuoraan takaisin maahan. Yleensä niissä on selityksenä juuri se että ne menee siinä kiertoradalle, paitsi silloin kun raketti ei ole menossa kiertoradalle, silloin se vaan näyttää siltä perspektiivin takia :)
Lentokoneen kohdalla se perspektiivin vaikutus on helppo osoittaa matematiikan avulla. Jos lentokone lentää 900 km/h, ja sen näkee maasta vaikka minuutin ajan, niin se tekee 15 km minuutissa. Sillä matkalla maan kaarevuutta olisi vain 17,66 metriä. Ei siis kummoinen kaari. Jos nopeus olisi vähemmän, vaikka 500 km/h, niin minuutissa se tekisi vain 5 metrin pudotuksen 8 km matkalla. Eri nopeuksia ja realistisia katseluaikoja voi kokeilla ja huomata ettei näköetäisyydellä pään yli menevä kone kerkeä koskaan tekemään huomattavaa kaarta, niin pieni on näkökenttä ja suurta se perspektiivin vaikutus. Asian voi testata hyvänä päivänä myös moottoritiellä jos edessä on matalalla horisontissa tunnistettavan muotoinen pilvi, ja kun napsauttaa trippimittarin päälle, niin voi pian huomata ettei se ollutkaan kuin ehkä noin 20km päässä. Kaarevuutta sillä matkalla olisi vain 31 metriä, mikä ei ole piven kokoon nähden kovin paljon. - http://walter.bislins.ch/bloge/index.asp?page=Flat Earth Dome Model&state=--6~18-1117.68067-11.3829787-178.05042-111.634118-2639.65882-217320.319-10-10-10-11-71.5462185-3#App
kartan_palloa, tässä on vähän samantapainen ohjelma kuin tuo sun tekemäsi, ja on myös littanavastaisen ihmisen tekemä, mutta tämä ottaa huomioon myös sen että elämme ilmakehän keskellä ja perspektiivin vaikutuksessa. Etenkin perspektiivi rajaa havainnoitsijan näkökyvyn rajat tuollaiseen ikäänkuin kuplaan, jonka voi ehkä ymmärtää jos ajattelee yläpuolella olevaa pilvimattoa tai lentokonetta joka näyttää kaartuvan kuin pallon muotoista ilmakehää lentäisi (olisiko yksi syy miksi Maata luullaan palloksi ?) vaikka oikeasti koneiden lentoradat on nousun jälkeen suoria, kuten myös pilvimatot on tasaisia, ainakin littananmaanteorian mukaan (ja myös jos koneen ikkunasta katsoo). Perspektiivin takia näkökyvyllä on rajat. Taivaankappaleet näkyy vain siellä ilmakehän ja näkökyvyn rajojen kuplassa, jos ne taivaankappaleet on sillä etäisyydellä tästä kuplasta että taittokulma riittää ne siihen näyttämään. Tuo ohjelma näyttää suuntaa-antavasti mistä on siinä hypoteesissä kyse. Tässä vielä videokuvaa siitä ohjelmasta.
https://youtu.be/4yy8Y-9OuUc - kartan_palloa, niinhän sitä luulisi että pimennykset perustuisivat jonkin tutkimusryhmän nykyaikaisiin laskelmiin, mutta Nasa itse ilmoittaa tulevien pimennysten löytyvän Saros-jaksojen avulla, eikä sen selvittelyyn tarvita kuin yksi ihminen. Hänen nimensä on Fred Espenak.
https://eclipse.gsfc.nasa.gov/SEsaros/SEsaros129.html
Tuo on mahdollista siksi että ne muinaiset tilastot on niin paikkaansa pitävän tarkkoja, että Antikytheran konekin näytti jopa minkä värinen kuunpimennys oli milloinkin tulossa. Se koneen pois valuminen jaksottaisuudesta on taas yksi väite jolla ei ole mitään muuta pohjaa kuin oletus siitä että uskot asian olevan niin, mutta tosiasiassa koneesta löytyi myös Sarosta laajemman Ekseligmos-jakson osoitin.
Ymmärrän että haluat myös vähätellä kappaleiden painovoimavaikutuksia, koska tiedekään ei niitä sen kummemmin ihmettele, vaikka kuitenkin samalla sanotaan Jupiterin vaikuttavan aavistuksen jopa vuorovesiin. Olet hyvä matematiikassa, mutta tiesitkö ettei tieteessä osata laskea useamman kuin kahden kappaleen painovoimasuhteita? Ongelma oli alunperin nimeltään kolmen kappaleen probleema, eikä siis edes sellaista pystytä matemaattisesti tieteessä vieläkään kuvaamaan. Mieti sitä. Hämäävästi sama termi on otettu käyttöön hiukkasfysiikassa, antaen vaikutelman että myös alkuperäinen selvittämätön ongelma olisi samalla tavalla filosofisen mystinen kuin kvantti-ilmiöt on.
Alla olevassa 1,5 vuotta sitten julkaistussa artikkelissa kerrottiin että supertietokoneella ovat löytäneet tuloksia yksittäistapauksiin kuvaamaan kolmen toisiaan vetävän kappaleen ratoja. Mun mielestä vaikuttaa aika epätoivoiselta kun kyse on vain kolmen, eikä sen useamman kohteen matemaattisesta kuvauksesta, eikä sitäkään saada yleispätevästi kuvattua. Kyllähän supertietokoneen voi pakottaa arpomaan yksittäistapauksien ratoja kun haluttu lopputulos on sinne ohjelmoitu.
https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/kolmen-kappaleen-ongelma-sai-yli-tuhat-uutta-ratkaisua.html - Tässä vielä videokuvaa sellaisesta.
https://youtu.be/QUkjb4bbjpc - Ei näköjään tarvinnut kaivaa Wikipediaa syvemmältä. (Lunar eclipse --> types of lubar eclipse --> Selenelion -otsikon alta löytyy) Sen mukaan kuu ja aurinko on silloin molemmat nousseet refraktion nostamina ylemmäksi kuin niiden todellinen sijainti on. Optista harhaako siis vain?
- Toki. Täytyy kaivaa.. palataan siihen lähipäivinä. Ja sillävälin aihetta sivuten, huomasin aiemmin tänään toisessa aiheessa sellaisen kuvitelman että kuunpimennysten ennustettavuus olisi todiste että elämme pallon pinnalla. Kyse on vain toistuvasta Saros-jaksosta, jossa kuun- ja auringonpimennykset toistuu säännöllisesti, siirtyen aina tietyn matkaa länteen. Se tiedettiin jo 2600 sitten kun maata pidettiin litteänä. Siitä 200 vuotta eteenpäin, asia saatiin esittettyä myös kellokoneistolla laitteessa nimeltä Antikytheran kone. Historia opettaa että silloin oli jo ensimmäisiä matemaatikkoja ja filosofeja jotka ehdottivat että Maa saattaisi olla pallo, mutta kyse taisi olla vain yksittäisistä ajattelijoista jotka halutaan nostaa ymmärrettävästi jalustalle. Antikytheran kone on onnistuttu rakentamaan uudestaan röntgen-kuvaamalla siitä ajan syövyttämät hammasrattaat. Ainakin BBC:n dokumentin mukaan muinaisen laitteen tekijöiden maailmankuva perustui litteään maahan. Sen kertoi dokumentissa rakentaja joka selvitti miten laite toimi.
Se että taivaan ilmiöt noudattaa tuollaista kellontarkkuutta, todistaa mun mielestä, ettei taivaankappaleiden keskinäiset gravitaatiovaikutukset, tai siis väitetyt sellaiset, vaikuta mitenkään niiden kellontarkkoihin liikeratoihin. Esimerkiksi jättiläisplaneetta Jupiter lähestyy ja erkanee muita planeettoja, mutta koskaan historiassa mikään harvinainenkaan planeettojen muodostelma ei ole saanut ratoihin ja toistuviin jaksoihin muutoksia. Olisi hassua ajatella että kaikki tähtitieteellisen pitkät kiertoradat menisi aina täsmälleen ennustettavalla tarkkuudella kuin kiskoilla, kuitenkin niin epämääräisen ohi-putoamisselityksen takia mikä kerrotaan olevan painovoimassa kiertoratojen syy. - "Aurinko on tähdeksi pieni ja toisin kuin väität, suurin osa tähtitaivaalla paljain silmin näkyvistä tähdistä on sekä huomattavasti suurempi, että myös absoluuttisesti huomattavasti kirkkaampi kuin aurinkomme. "
En ole väittänyt mitään sellaista, vaan nimenomaan että Auringon sanotaan olevan keskivertoa pienempi tähti. Eikä ne kaikki Aurinkoa isommat tähdet liity mitenkään siihen, että voimme nähdä paljain silmin niitä joitakin Auringon kokoisia- tai pienempiä tähtiä. Tuon heittämäsi olkiukon ansiosta löysin kyllä yhden virheen siinä mitä sanoin. Väitin epähuomiossa että ne paljain silmin näkyvät Auringon kokoiset tai pienemmät tähdet olisi satojen valovuosien päässä. Ne on "vain" joidenkin valovuosien päässä. Esim. Aurinkoa vähän pienempi Epsilon Eridani on 10,5 valovuoden päässä. Se että väitteestäni löytyi tuollainen moka on noloa, mutta ei se ei paljon paranna ajatusta, kun vertaillaan miten paljon perspektiivissä sitä pienentymistä tapahtuu vain valominuuteissa. Siitä ajatusta voi jatkaa valotuntiin ja aivan järjettömäksi asia muuttuu valopäivän etäisyydellä... siitä kuitenkin mennään vielä etäämmäksi: valoviikko, valokuukausi ja lopulta valovuosi, joita on kuitenkin useita tässä kyseisessä esimerkissä, vaikkei sentään satoja. Pahoittelut.
Jos olisin puhunut tähdistä joiden koot voivat olla jotain aivan muuta kuin oman Aurinkomme koko, niin olisin ottanut puheeksi kaukaisimman paljain silmin näkyvän tähden, jonka arvellaan olevan "Deneb" arviolta 1400- 3000 valovuoden päässä. Sen näkymistä perustellaan sillä että se valaisee suurta kosmista sumua. Sellainen selitys puuttuu monilta muilta paljain silmin näkyviltä suurilta ja kaukaisilta tähdiltä jotka mollottavat tyhjyydessä valaisten ainoastaan aurinkokuntiensa planeettoja ja niiden liepeillä pyörivää harvaa ainesta. Sellaiset tähdet voivat olla niitä jotka teorian mukaan näkyy sieltä satojen valovuosien päästä ja ovat tietenkin moninkertaisesti aurinkoa suurempia, mutta etäisyys niihin on niin järjetön, ettei niitä tähtiä kuuluisi näkyä matemaattisesti mitenkään niillä perspektiivin lainalaisuuksilla jotka tosielämässä vaikuttaa. Mielestäni ne sivuutetaan totaalisesti kuten itsekin teit. Mitä edes tarkoittaa näkyvyyden estävät perspektiivirampit, joita ei mielestäsi ole avaruudessa? Ymmärtäisin kirkkausselityksen jos jokin äärimmäisen pieni piste sen kirkkauden avulla erottuisi, mutta jos etäisyys on yksinkertaisesti näkökyvyn ulottumattomissa, eikä mitään todellista pistettäkään pitäisi enää aikoihin näkyä, niin henkikökohtaisesti ymmärryskyky on koetuksella. - Vaikuttaa kuin yrittäisit sanoa räjähdyksen olevan pieni ja paikallinen, mutta joka erottuu kaukaa vain kirkkautensa vuoksi. Tarkalleen sillä tavalla ajateltuna ilmiö ei voisi edes toimia Maapallolla. Maapallo kaartuisi tuollaisella matkalla niin paljon, että näkymää jäisi horisontin taakse piiloon 77km korkeudelta. Kangastukset ei nouse ilmakehän yläpuolelle, eikä niin korkealla pitäisi olla enää paljon sellaisia partikkeleita joita alapuolella tapahtuva räjähdys valaisisi, ainakaan siinä määrin että ne näkyisi 1000 km päähän. Ja vaikka olisikin, niin vain yli 77km korkeudessa oleva näkymämä voisi matemaattisesti näkyä, mutta käytännössä sitä valaistua aluetta täytyisi jatkua paljon korkeammalle avaruuteen jos siitä näkyvästä kaistaleesta jotain kuvittelisi erottuvan perspektiivin pienetessä sen 1000 km. Lopullinen niitti tällaiselle vaihtoehdolle tulee siitä ettei edes aurinko valaise ilmakehää 20km korkeammalla, niin tuskin sitten pommikaan siellä jopa 77km ja siitä ylöspäin.
Ainoa tapa miten tuollainen voi näkyä Maapallolla, on räjähdyksen kulkeminen sen 1000 km sivusuunnassa kaartuvaa ilmakehää pitkin, niin että sen kirkkaus valaisee koko sillä matkalla ilmakehän jalokaasut samalla tavalla kuin Aurinko niitä valaisee. Se taas ei olisi mikään pieni paikallinen ja kaukaa kirkkautensa takia erottuva välähdys, vaan koko sen matkan laajuinen ja siellä kaikkialla paikallinen ilmakehän aineiden välähdys. Eikä selitä mitään niistä aurinkojen näkymisistä mitä yritit tällä huonolla esimerkillä perustella.
Ja tuohon alkuperäiseen ihmettelyyn muistutukseksi: Auringon opetettu etäisyys on 8 valominuuttia. Ne muut
paljain silmin erottuvat Auringon kokoisiksi kerrotut tähdet on satojen valovuosien päässä. Ajattele valominuutti-valotunti-valokuukausi-valovuosi... ja mieti miten perspektiivin lainalaisuudet menee. Ne pienetää "vain" kahdeksassa valominuutissa Auringon sellaiseksi miten sen taivaalla näemme, ja sen lähtökoko on (teorian mukaan) niin suuri että sinne Auringon sisään mahtuisi 1,3 miljoonaa Maapalloa. Jos Auringon etäisyyden tuplaisi, eikö perspektiivi pienentäisi sen täältä nähtynä puolella? Se olisi vasta 16 valominuuttia. Tästä kun jatkaa ajatusharjoitusta niin voi ehkä ymmärtää mikä tässä on ongelmana. - Ai ne pituuspiirit vaihtuukin sillä tavalla... Katsoin vaan että Suomen kohdalla ei varmaan kuuluisi olla miinus-alkuiset pituuspiirit, mutta toisaalta ei sillä varmaan niin merkitystä kun ei niitä koordinaatteja laiteta siinä näppäilemällä. Hyvä lisäys se etäisyys aurinkoon. Kiitos. Olet kyllä kätevä.
- Oho. Onpas hieno ja kätevä! Sellaisen pienen yksityiskohdan huomasin että pituuspiirit on tuossa mennyt väärinpäin; Pohjoisella puoliskolla ei pitäisi olla pituuspiirit miinus-alkuisia, vaan etelässä. Ja oliko tarkoituksena että tieto etäisyydestä aurinkoon muuttuisi kun korkeutta vaihtelee? Jos oli niin se ei toimi.
Muuten aivan upea työkalu asian tutkimiseen. - En usko Mandela-efektiin, mutta on kyllä kiinnostavaa miettiä mitä kaikkia asioita monet muistaa samalla tavalla väärin. Siksi tykkään katsella välillä niitä Mandelajuttuja ja mietin monesti mukana, että minäkin olen ihan varma että esim. "Fazerin parhaat" oli varmasti olemassa eikä mikään "Fazerin parhain", sillä erotuksella että uskon silti että muistan sen vaan väärin. Ehkä joku unohtunut mainos on voinut ohjata väärään käsitykseen siitä nimestä. Onko niitä Suomalaisia Mandela-ehdotuksia enempää? Muutama vuosi sitten kun näin ensimmäistä kertaa niitä Mandela juttuja, niin mua huvitti kun ne oli kaikki niin Amerikkalaisia asioita etten ollut kuullut puoliakaan tuotteista mitkä oli muka muuttunut. Osa väitetyistä muutoksista ei ole edes totta. Kerran ihmettelin että onpas vaikuttava Mandela väite, että Queenin We are the champions -kappaleessa ei tulisi missään vaiheessa lauseen jatketta "of the world". No se oli nopeasti todettu vääräksi koska Youtubessa oli alkuperäinen kappale jossa se oli. Osa väitteistä on vaikea tarkistaa. 60/70-luvun Star Trek sarjassa ei muka ikinä sanottu "beam me up, Scotty" Muistan että sanottiin, mutta pitäisi katsoa koko sarja että tietäisi miten on.
Hyviä mandeloita:
-Monopolimiehen monokkeli,
-Fruit of the loomin runsaudensarvi,
-007 rautahampaan tyttöystävän hammasraudat,
-USAn 52 osavaltiota (nyt vain 50)
Oli niitä muitakin mutta en nyt ihan muista :D - Olisko jotain linkkiä sellaisiin kauriinkääntöpiirin eteläpuolelta kuvattuihin auringonpilkkuihin, jotka on näkynyt etelämmästä kuin idän suunta? Tai vaikka vain pelkkä Aurinko?
Sanoinhan että en tarkoita mitään peilikuvaa auringosta joten ei tarvitse ihmetellä miten aurinko vaihtuisi peilikuvasta oikeaksi. Ihmettelisit mielummin miten se mainittu Maapallon kaaren takaa optisena illuusiona noussut näennäinen, mutta aivan oikean näköinen Aurinko vaihtuisi oikeaksi Auringoksi saumattomasti.
Siinä mun kuvailemassa skenaariossa Auringon heijastunut valo olisi valaissut taivaanrannan virallisen auringonnousun aikaan, siellä kaakon suunassa sen näköisesti, että sitä valoisuutta katsellessa voisi varmaan kuvitella katsovansa Aurinkoa kuin paksun sumun läpi paistaisi, sellaisena isoksi levinneenä kirkkaana valona.
Se valo leviäisi ja levittyisi sieltä vähitellen itäänpäin, koska sieltä saapuva Aurinko vaalentaisi taivaanrannan koilliseen saakka jo ennen kuin Aurinko sieltä näkyy. Samalla se kaakkoinen valon heijastus sulautuisi siihen idempään ja aluksi heikonpaan taivaanrannan valoon, ja siinä vaiheessa kun Aurinko sieltä ilmaantuu näkyviin, niin voi varmaan näyttää kuin Aurinko olisi kulkenut kaakosta idän suuntaan, pysytellen kokoajan aivan siellä horisontin tuntumassa.
Tämä hypoteesi kannattaa pitää mielessä, katsella miten on ja kommentoida, jos niillä leveyksillä matkustelee tähän vuodenaikaan. - Asia selittyy taivaankannella, jonka ei tarvitse edes olla mikään Raamatullinen kristallikupu, vaan se voi olla vain ilmakehän kaikkien kerroksien muoto. Wikipedia kertoo että Stratosfäärin alaraja on Antartiksella vain kahdeksassa kilometrissä, kun päiväntasaajalla se alkaa korkeimmillaan jopa 50km korkeudessa. Litteällä Maalla ilmakehä siis laskee etelään päin samalla kun se kaartuu kupiksi, koska Maailma on tässä teoriassa Auringon kierron sulattama allas ikijään keskellä. Kun se Auringon kierto menee lähemmäksi kauriinkääntöpiiriä, eli lähemmäksi etelää ja niitä ilmakehän reunamia, niin sen valon voi helposti kuvitella heijastuvan vastassa olevasta kuvun muotoon kaartuvasta "taivaankannesta". Enkä tarkoita mitään peilikuvaa Auringosta, vaan pelkän valon levittymistä, niin että näyttää valoisalta kuin Aurinko olisi jo noussut, vaikka kirjaimellisesti ei vielä olisikaan.
Vastauksen ymmärtäminen vaatii perehtymistä siihen kuinka vaikea voi olla määritellä todellista auringonnousuaikaa. Jos siellä kauriinkääntöpiirin eteläpuolella näyttää tähän aikaan vuodesta melkein valoisalta kuin Aurinko olisi jo noussut vaikkei tarkalleen ottaen olisikaan, niin ei ne Maapallon matematiikkaan uskovat säämiehet sano että "teidän laskelmissa on virhe. Aurinkon noususta ei ole vielä näköhavaintoa." Vaan he katsovat kuinka valoisaa on jo, ja menevät matematiikan mukaisesti, koska joka päivä ei muutenkaan saa säiden takia näköhavaintoa auringonnousuista ja -laskuista.
Tässä Ilmatieteenlaitokselta muutama lainaus esimerkiksi kuinka matematiikka edellä auringonnousu- ja laskuajat määritellään ja kuinka epämääräistä se voi toisinaan olla:
"valon taittuminen ilmakehässä "nostaa" aurinkoa näennäisesti suunnilleen auringon säteen verran ylöspäin horisontista. Myös tämä ilmiö on otettu huomioon niissä kaavoissa, joilla auringon nousu- ja laskuajat lasketaan."
Jos siis matematiikka niin vaatii, niin jo noussutta Aurinkoa voidaan pitää laskuissa vain jonain näennäisenä ilmiönä eikä aina siis todellisena auringonnousuna.
Toinen esimerkki, myös ilmatieteenlaitokselta:
"Miten auringon lasku määritellään?
- Ilmoittamamme auringon nousu- ja laskuajat perustuvat yleisesti käytössä oleviin tähtitieteellisiin kaavoihin ja niistä johdettuihin laskuohjelmiin. Kansainvälisen käytännön mukaan näissä kaavoissa ajat lasketaan auringon yläreunan suhteen. Siten auringon nousu on se kellonlyömä, jolloin auringon yläreuna tulee esille horisontin takaa. Vastaavasti laskuaika on silloin, kun yläreuna häviää paikkakunnan horisontin taakse."
Paitsi jos ei satu olemaan sellainen näennäinen auringon reuna. Tai jos Aurinko ei näykään silloin kun kaavioiden mukaan pitäisi, niin silloin edessä on sitten varmaan jotain ilmatieteellisiä esteitä. Auringon nousu- ja laskuaikoja on helppo parannella malliin sopivammaksi ainakin niillä alueilla ja aikona jolloin on paljon puolivaloisaa hämärän aikaa, jolloin ei ole niin kovin selvää että milloin se aurinko tarkalleen laskikaan. Koska sen näkeminen riippuu säästä, korkeudesta ja esteettömästä näkymästä.
Tässä vielä lisätietoa josta voi ymmärtää että monien pikkujuttujen yhdistelmällä auringonnousu- ja laskuaikoihin voi kasaantua selviä virheitä jotka ei kuitenkaan näyttäydy virheinä koska valon määrä ja matematiikka näyttää oikealta.
"Miksi auringon nousu- ja laskuajat vaihtelevat eri lähteissä?
- Auringon nousu- ja laskuaikoja määritteleviä tähtitieteellisiä kaavoja on useita erilaisia. Kaavojen tulokset poikkeavat toisistaan hieman, koska niissä käytettävät vakiot ovat erilaisia. Yksi esimerkki näistä eroista on, että ilmakehä taittaa auringon valoa ja ”nostaa” aurinkoa ylemmäs taivaanrannassa, ja tämän ilmiön suuruus on voitu arvioida eri kaavoissa eri tavoin.
Eroja aikoihin syntyy myös siitä, lasketaanko nousu- ja laskuajat auringon keskipisteen vai yläreunan suhteen. Ilmatieteen laitos noudattaa yleisintä käytäntöä, jossa ne lasketaan yläreunan suhteen.
Pientä eroa syntyy myös sen mukaan, mitä paikkakoordinaatteja (maantieteellinen leveys- ja pituusaste) laskuissa on käytetty, koska kullekin paikkakunnalle ilmoitetut ajat on laskettu yhdelle määrätylle pisteelle.
Kun lopputulos pyöristetään täysiin minuutteihin, erojen ei tarvitse olla suuria. Esimerkiksi jos yhden kaavan mukaan laskettu aika minuuttien ja sekuntien osalta on 10 min 29 sek, lopputulos 10 min. Toinen kaava antaisi arvon 10 min 31 sek, lopputulos 11 min. Vaikka laskuissa ei ollut kuin kahden sekunnin ero, pyöristetyt ajat eroavat täyden minuutin.
Kaamosajan ja yöttömän yön kynnyksellä, auringon noustessa ja laskiessa hyvin loivasti, pienetkin erot laskukaavoissa korostuvat." - Tässä vähän luettavaa aiheesta.
https://www.scienceabc.com/nature/have-you-seen-tides-in-a-lake-really.html
Tuo juttu auttaa ehkä ymmärtämään että niin pieni vuorovesi mitä suurimmissa järvissä uskotaan teoreettisesti olevan, ei olisi helppoa erottaa sään aiheuttamista syistä, jotka isoimmissa järvissä vaikuttaa näkyvämmin. Jutussa esiteltiin havainnekuvin tietynlainen aaltoilu, joka näyttää aivan vuorovedeltä ja saattaa nostaa ihan metrejäkin järven pintaa, mutta kyse on siis vain aaltoilusta.
Pari vuotta sitten palstalla käytiin aivan sama keskustelu. Silloin Maapalloa puolustanut epäkohtelias keskustelukumppani linkkasi Jenkkien meren- ja sääntutkimusorganisaatio NOAA:n jutun, jota ei enää ole netissä siksi, koska NOAA:lta on viety rahoitus ja pulju on parhaillaan, ainakin osittain suljettuna. Jos tuo laitos jolla on aiemmin on ollut yli ~5 miljardin vuosibudetti saa joskus tulevaisuudessa vielä nettisisältönsä avattua, niin tässä linkki juttuun, josta siis tällä hetkellä jäljellä vain tragikoominen info:
http://oceanservice.noaa.gov/facts/gltides.html
Tuossa menetetyssä jutussa käytännönläheiset tutkijat koittivat painottaa ettei muutaman sentin (teoreettinen) vuorovesi erotu suurimmissakaan järvissä millään tavalla säiden aiheuttamista syistä, ja niinpä tämä auktoriteetti piti kaikkia järviä vuorovesi-ilmiöstä vapaina. Vaikka emme voi lukea juttua ainakaan tällä hetkellä, niin keskustelimme onneksi vähän siitä mitä jutussa oikein luki.
Kirjoitin:
"Tossa sun linkkaamassa jutussahan tuli ilmi että kuitenkin käytännössä ei voi sanoa muuta kuin että on ilmatieteellisistä syistä johtuvaa.
"...Consequently, the Great Lakes are considered to be non-tidal."
Johon nimimerkki "wjdbvcl" vastasi:
"Siinähän sanottiin että noilla toisiinsa yhteydessä olevilla suurilla järvillä jotka ovat jotakuinkin kooltaan Itämeren luokkaa vuorovesi-ilmiön vaikutus vedenpinnan korkeuteen on suurimmillaankin alle viisi senttiä, ja vedenpinnan korkeuteen vaikuttavat ilmatieteelliset syyt voimakkaammin joten suuria järviä kutsutaan vuorovedettömiksi."
Jos vuorovedet ei olisi mitään Kuun nostamaa vettä, (hassu väite jos emme olisi tottuneet ajatukseen), vaan mahdollisesti pohjan geometristen taskujen ja reittien pumppausta, joka syntyy päivän ja yön kiertoliikkeen hämmennyksestä lämpövaihtelun avulla, niin sellaista ainakin tukee se, että juuri tietyillä alueilla ilmiö on aina suurempi, eikä tietenkään matalissa vesissä sellaista pääsisi niin helposti syntymään kuin vaikka jonkun vedenalaisen vuorijonon liepeillä.
"Jos vuoristot ovat vuoroveden syy niin miksi ihmeessä vuoroveden vaihtelut kuitenkin noudattavat ihan säännöllisesti kuun ja auringon liikkeitä?"
Yö ja päivä tulee säännöllisesti ja lämpövaihtelut vaikuttaa veden virtauksiin. Teoriassa myös Kuu voisi vaikuttaa jollain sähkömagneettisella tavalla. Sellaiseen mahdollisuuteen uskotaan littariyhteisössä koska juuri suolainen vesi johtaa sähköä mutta makea järvivesi ei. Mutta se aiemmin kuvailemani vaihtoehto ei edellytä mitään taikatemppua. Oletko itse tietoinen että maapallon vuorovesiselityksessä se vuorovesi ilmaantuu samaan aikaan yhtä vahvasti myös pallon toiselle puolelle vastavuokseksi? Siellä ei ole kuuta vetämässä. Katso Wikipediasta niin näet ihan kaaviolla esitettynä... paitsi että huomasin nyt että se näkyi vain enkkuversiossa haulla "tide". Suomenkielinen Wikipedia kertoo näköjään osittain jopa samaa mitä itsekin koitan tässä sanoa.
Siellä lukee:
"Paikalliset maantieteelliset tekijät voivat johtaa jopa yli kymmenen metrin vuorovesivaihteluun." (Paitsi että sellainen ei taida edes kuulua vuorovesi-ilmiön määritelmään jonka pitäisi olla painovoiman tekemä temppu)
Suomiversiossa selitellään myös miksi vuorovesi ei tule aina Kuun kanssa ihan samaan aikaan, siis muutenkin kuin siellä pallon vastakkaisella puolella missä se ei koskaan tule muutenkaan.
Silmään osui myös tämä:
"Vuoroveteen vaikuttavat muun muassa rantaviivan muodot, meren syvyyssuhteet ja coriolis-ilmiö." Coriolis hah! Tästä haluaisin kuulla tarkemmin :) - Tarkistin väitteesi. Litteämaa-kielteisen Metabunkin kaarevuuslaskin kertoo, että maapallon kaaren taakse jäisi 80 km päässä Tallinnassa 235,32 metrin korkuudelta maisemaa piiloon jos katselukorkeus Helsingissä olisi 50 metrin korkeudessa. Metabunk on myös keksinyt väittää että refraktio olisi pitkillä matkoilla aina vakiona mukana. Sellaisen standardi-refraktio selityksen jälkeen piiloon jäisi silti Metabunkin mukaan 187,08 metriä maisemaa, vaikka näkymästä olisi siis jo noussut 48m refraktio selityksen takia. Mutta koska refraktio on kangastuksia hillitympi efekti, jolla on tietty yläraja, niin miten käytännössä ne kangastukset/ fata morganat yms. ottaa siitä ohjat käsiin ja nostaa loputkin 187 metriä näkyviin siitä jo osittain refraktion nostamasta näkymästä, niin että näyttää kuin Maa olisi litteä? Nimittäin Tallinnan rannikon rantapientareetkin näkyy Lauttasaaresta, eikä katselukorkeus ollut niissä kuin muistaakseni 16 metriä vedenpinnasta. Ei ainakaan lähellekään 50 metriä, niinkuin näissä lukemissa. Ei siis kuuluisi näkyä kuin se puolikas TV -torni. Kaikki muu olisi oikeinpäin pysyttelevää ja kummallisen selkeää kangastusta.
- "...Eli tuo väitteesi "Jos etäisyys (48km) on totta, niin koko näkymä olisi pallomaailmassa kokonaisuudessaan kangastusta" on taas littuotsille tyypillistä sössötystä ja puhdasta paskapuhetta"
Joo olin vähän epätarkka, muotoillaan siis uudestaan. Kelpaako jos sanon että kaikki alle ~100m korkeat asiat pitäisi olla kokonaisuudessaan kangastusta yms harhakuvaa, ja muuttuiko asia siitä jotenkin paremmaksi? Silloin kun jotain sellaista yli 100 metristä törröttää horisontin yläpuolella, eikä se näkyvä kohta ole siis mitään harhakuvaa, niin miten sitten se harhakuva oikein liimautuu siihen todelliseen näkymään saumattomasti siten, että siihen kohteeseen tulee kirkkaalla ja viileällä säällä alaosaa enemmän ja puhtaammin näkyviin, mutta juuri se alaosa olisikin jotain kangastusta ( tai sitten refraktiota jos kyse olisi vain vähäisestä efektistä). Ja lämpimällä säällä kun alaosa siitä näkymästä menee peittoon, niin jäljelle jäävä aaltoileva yläosa olisi todellista näkymää. Pallomaassa kangastukset ovat näköjään selvempää kuvaa kuin oikeat näkymät. - "41. Jos Suomesta soitat klo 12.00 keskipäivällä Alaskan Nomeen, ja kysyt sikäläistä kellonaikaa, mitähän mahdat arvella saavasi vastaukseksi?"
Mikähän mahtaa olla pointtisi? Jos aikavyöhykkeistä puhutaan, niin niiden yksi selkeimmistä tavoitteista on saada Auringon korkein kohta taivaalla osumaan mahdollisimman lähelle keskipäivän aikaan klo 12.00. Maapallossa keskipäivä olisi Auringon valaiseman pallonpuolen keskellä ja pituuspiirillä joka siinä kohtaa menee, vaikka tietenkin samalla pituuspiirillä on mahdollista että toiset maat ovatkin päättäneet kuulua silti eri aikavyöhykkeisiin. Mutta siitä valaistun pallonpuolikkaan keskikohdasta, eli keskipäivästä ei ole matkaa fyysisesti kuin ehkä vain vähän yli 2000 km sinne, missä aurinko on vielä sen verran alempana, että on aamupäivä ja siksi vielä viileämpää. Kuitenkin ne kummatkin paikat, keskipäivä ja aamupäivä näyttäisivät avaruudesta katsottuna olevan molemmat lähellä maapallon valaistuna olevaa keskikohtaa. Jos asiaa testaisi pienoiskoossa, niin jokainen tajuaisi testaamattakin ettei lämmitetty kaareva pinta olisi sen kaarevuuden takia niin paljon eri lämpöinen mitä maapalloteoriassa uskotellaan tapahtuvan. Myös valon kirkkauserot on suuria keskipäivällä ja ilta-auringossa, vaikka avaruudesta molemmat paikat näyttäisivät kylpevän kokonaan auringon valossa siinä Maapallon valaistulla puolella.
"42. MIksi aurinko nousee aiemmin Suomen aikaa Joensuussa kuin Vaasassa?"
- Auringon kulkusuunta on idästä länteen. Joensuu on joitakin satoja kilometrejä Vaasaa idempänä, niinpä Joensuussa aurinko tulee näkökenttään joitakin minuutteja aiemmin. Vaasassa näkyy silloin vasta aamuauringon kajastus. - "Olet tässä kyllä väärässä. Oikeastaan kaikki merkittävät tieteenalat soveltavat muiden tieteenalojen tietoa ja osaamista jatkuvasti. Esim. tähtietede soveltaa niin matematiikkaa, fysiikkaa kuin kemiaakin ihan sujuvasti yhteen. Eivät tieteet siis ole missään omissa laatikoissaan vaan muiden alojen tuloksia seurataan ja sovelletaan."
- En tiedä miksi haluat saivarella, kun koitin vain perustella miten helposti tiede voi sivuuttaa sellaiset havaintojen tulkinnat jotka johtaisi jonnekin paradigman ulkopuolelle. Eikö niin sitten muka ole? Matematiikka on apuväline jota käyttää niin meteorologi kuin maanmittaajakin, mutta kuitenkaan eivät ymmärrä ammatillisesti toisiaan. Myöskään kemia ja fysiikka ei ole sellaisia erikoisaloja, jos nyt haluat ymmärtää esimerkin.
"Ongelma on juuri siinä että vaikka asioiden pitäisi litteässä maassa selittyä todellakin hyvin yksinkertaisesti (yläasteen matikka riittää) niin ne eivät vain täsmää havaintoihin. Sen voi jokainen itsekin tarkistaa, ei siihen mitään tiedemiehiä tarvita."
- Katso vettä. Niinkin yksinkertaisen suoraviivainen asia kuin jokien virtaus selitetään pallossa todella monimutkaisella gravitaatiotempulla.
Se että pitkät joet virtaisi pallon pinnalla kaarevassa muodossa, selitetään että painovoiman veto keskittyy pallon ytimen suuntaan. Se taas tekisi "veden taso" -selityksestä "etäisyys keskiöön" -kysymyksen, joka tarkoittaisi että gravitaatio tunnistaisi maapallon kokoon nähden epäoleellisen ja pieniä etäisyyseroja sinne Maapallon keskiöön. Jo muutenkin epäuskottava teoria väittää lisäksi että se pallo ytimineen pyörii, vaikka peilityynellä ilmalla näyttää kuin maa ja vedet siinä olisi ihan yhtä paikallaan kuin on loogista olettaakin. Voimme vain kokeilla miten käy märän tennispallon vedelle kun sen heittää kierteellä pyörimään akselinsa ympäri. Voimme myös havaita ja ymmärtää että kaikesta päätellen meren pinnantaso on ns. vaaterissa eikä mikään pallo. Sitä tukee myös kaikki ne liian kaukaiset näkymät mitkä pitäisi olla kokonaan kaaren takana piilossa.
Sen sijaan että linkkaisin esimerkiksi Helsingistä zoomattuja Tallinnan rakennuksia, jotka pallomaassa olisi pallon kaaren takaa horisontin kohdalle kohonneita kangastuksia, niin kaivoin mielummin vanhasta aiheesta erittäin kuvaavan timelapse-säävideon, jossa kamera on koko päivän paikoillaan lämpötiloineen ja kellonaikoineen.
https://youtu.be/GyLzdQFU3Og
Kuvausetäisyyttä ei tuossa ilmoitettu, mutta kommenteissa luki näin:
"he is on the shore at port Dalhousie, just north of st. Catherine's, pointing NNW (pohjoisen ja luoteen väliin) towards Toronto across lake Ontario, which is over 30 miles (48km) at this point as the lake gets wider the further east you travel."
Jos etäisyys (48km) on totta, niin koko näkymä olisi pallomaailmassa kokonaisuudessaan kangastusta. Laitoin etäisyyden kaarevuuslaskuriin, johon laitoin katselukorkeudeksi arviolta 10 metriä. Kaaren taakse jäisi piiloon silloin 106 m. Jos katselukorkeuden nostaisi 20 metriin, piiloon jäisi silloinkin yli 80 metriä maisemaa.
Alussa kun lämpötila oli vain noin 12 C°, niin horisontti oli niemenkärjen takana. Sekin olisi kangastusta, siis "niemenkärki ja horisontti sen takana" -näkymäkokonaisuus... silloinkin vaikka otettaisiin huomioon se mahdollisuus että kamera olisikin niin lähellä ettei maisemasta kuuluisikaan kadota enempää kuin mitä tuosta videosta näkee, eli sen näkyvän vaihtelun verran. Silloin pallomaailmassa oikeaa kuvaa olisi se lämpimimmän ajanjakson aaltoilevin ja häiriöisin kuva jossa maata näkyy vähiten, ja taas kangastusta olisi aamun viileydessä kuvattu virheettömin kuva, niemenkärjen takana näkyvine horisontteineen.
Toivon että analysoit näkemääsi sekä pallomaa- että lättymaa-näkökulmasta ja mieti kumpi tuntuu loogisemmalta ja kumpi naurettavalta. - "1.+Missä+hypoteettinen+"kuuhuijaus"+kuvattiin?"
- En nyt ihan ymmärrä Trexnonarin "Einstein oli flättäri" juttuja. Einstein taisi vaan sanoa että samaan loppupäätelmään pääsisi sillä ylöspäin kiihtymisellä minkä nyt Flat Earth Society on ottanut mallikseen. Kyseinen huuhaa on siis Einsteinin aivoituksista lähtöisin, mutta ainanaan se ei tee Einsteinistä flättäriä ja vähän epäilen niitä muitakin syitä.
Mutta täällä on nyt kyselty lättäreiltä putoamiskiihtyvyydestä ainakin parissa ketjussa samaan aikaan, aivan kuin se olisi siinä Einsteinin painovoimateoriassa sitten jotenkin tosi hienosti selitetty. Einsteinin teoriassahan avaruus taipuu kuopalle kaiken massan ympäriltä. Ja mitä suurempi massa on, sen laajempi se aina vain jyrkkenevä aika-avaruusmäki on, joka vie kohti massan keskikohtaa. Siinä teoriassa putoaminen on vain sen taipuneen aika-avaruuden muotojen myötäilemistä, eli niiden syntymekanismiltaan arvoitukseksi jäävien muotojen täysin selittämättömällä tavalla vietäväksi joutumista.
Putoamiskiihtyvyyttä voisi siinä teoriassa varmaan yrittää koittaa perustella sillä että massan ympärillä sen neliulotteisen kuopan jyrkkyys kasvaa massan keskikohtaan päin eli "mäki" jyrkkenee. Mutta se että kiihtyvyys kasvaisi siitä syystä niin nopeasti että harva uskaltaa hypätä vain jostain kolmen metrin korkeudesta on hassua maapallon kokoon suhteutettuna, jossa se kolmen metrin pituudelta erottuva aika-avaruuden jyrkkyyden muutos olisi täysin mitätöntä. Aivan kuten sekin että painovoimassa vedet virtaa alaspäin millimetrinkin kallistusta, koska sen mitättömän kallistuksen yläjuoksu on sen millimetrin kauempana maapallon keskikohdasta, jossa se painovoiman veto on suurimmillaan ja painovoima rekisteröi sellaisen mitättömyyden. Jos taas pinta on vaaterissa, vesi jää lätäköksi keskelle, koska teorian mukaan lätäkön reuna on silloin yhtä kaukana maapallon keskiöstä kuin lätäkön muutkin reunat. Melkoiset faktat siinä teillä.
Tietyt fysiikan ilmiöt selittää kiihtyvyyden. Aine pyrkii lepotilaan mahdollisimman nopeasti ja suorinta reittiä. Liikehän avittaa liikettä myös vaakatasossa mentäessä, mutta koska siinä on samalla kitkaa ja maatakin kohti pyrkivää liikettä jarruttamassa niin siitä ei synny kiihtyvyyttä niinkuin putoamisessa. Ihan perus juttuja mitä löytyy fysiikasta. Niitä fysiikan mitattavia lakeja tässä ei kyseenalaisteta vaan niiden hassuja selityksiä.