- "4. Mistä johtuu pohjoisen ja eteläisen taivaankannen erilaiset tähdistöt?"
Hieman kärjistetyllä analogialla, ajattele huonetta jonka katto olisi normaalilla korkeudella, mutta se huone olisi muuten kaupungin kokoinen. Jos kävelet sellaisessa huoneessa, etkö näkisi uusia lamppuja katossa?
5. Miksi emme näe Alppeja tai Himalajan vuoristoa teleskoopilla?
Oletko nähnyt kuvia missä on vuoria, joista kaukaisempi on aina edellistä haaleampi ja lopulta ne on melkein saman sävysiä kuin taivas..? Nythän ihmiset on keksinyt modifioda superzoom kameroistaan infrapunakameroita ja niitä vuoria alkaakin näkyä paremmin. Mutta silti, jos siinä edessä on liian paksusti sakeaa ilmaa, niin ei niitä vuoria näe loputtomasti. Perspektiivikin pienentää etäisen kohteen todella tehokkaasti. Täytyisi olla melkoiset laitteet... Yllätyksenä tuli ainakin mulle että todella kalliit isotkin teleskoopit keskittyy usein enemmän valovoiman maksimointiin kuin suurennostehoon. Lättäreiden videokamerat on samoissa suurennostehoissa ja enemmänkin kuin monet kalliit kaukoputket.
6. Mitä ovat planeetat?
En osaa sanoa. Niillä on tähdistä poikkeava liike ja niitä kutsuttiinkin ennen vaeltaviksi tähdiksi. Olen tarkkaillut puol-vuotta Venusta ja se erottuu usein vasta silloin kun Ursan mukaan sen pitäisi kadota näkyvistä. Sen reitti menee aina taivaalla noin 45 asteen kulmassa alas laskien, ja se näkyy toisinaan tunteja auringonlaskun ja Ursan ilmoituksen jälkeenkin, vaikka sen pitäisi olla Maapallolta sisemmällä radalla auringon suuntaan. Öisin emme voisi katsella siihen suuntaan pallon pimeältä puoleta.
7. Miksi planeetat kuitenkin ovat pallomaisia geoideja?
Niin ovat. Mutta onko Maa taivaankappale? Mielestäni ei. Se että planeetoilla näkyy vaiheita kuten Kuulla johtuu siitä että kaikki kiertää samaa litteää maata ilmakehän yläpuolella, jossa auringon valo pääsee esteettömästi valaisemaan niiden kylkiä.
8. Mistä johtuu vuorovesi-ilmiö?
Suurimmassakaan järvissä ei ole vuorovesi-ilmiötä. Asiasta voi saada aluksi kuvan että järvissäkin sellaista olisi, mutta tarkemmalla tutkimisella selviää, ettei veden pinnan vaihtelun kerrota eroavan sään aiheuttamista syistä. Jos taas vain merissä sitä on, ja enemmän kaikkein syvimpien merien rannoilla, niin ehkä vuoristot on syynä vuorovedelle... Nimittäin harva edes tietää että maailman suurimmat vuoristot on merenalaisia. Jos veden syklinen virtaus ajaa vettä niiden taakse, ja ehkä luolastojen läpi ja ties mistä, niin eikö sellainen näkyisi rannoillakin? - Yllempänä väitettiin kaikenlaista, joista eniten särähti tämä kohta:
"...sama pätee pimeään aineeseen ja energiaan; niiden olemassaolosta ei ole mitään epäilystä, mutta niiden syytä ei vielä tunneta. "
Nuo "teoriat" vain keksittiin tuulesta temmattuna täysin ilman näyttöä kun havainnot ei sopinutkaan gravitaatioon, jota ei haluttu kyseenalaistaa. Miksi mistään niin epämääräistä kuin gravitaatio halutaan pitää kiinni kynsin-hampain?
Samanlainen tunnettu tieteen popularisoija kuin meillä on Valtaoja ja Enqvist, on jenkeissä astrofyysikko Neil deGrasse Tyson. Hän sanoi että me vain tiedämme mitä gravitaatio tekee, mutta emme tiedä mitä se on. Ja tosiaan, kaksi ainoaa arvausta siitä on hieman ristiriidassa keskenään. Newton arveli kappaleilla olevan jokin selittämätön voima joka veti niitä toisiaan kohti, ja Einsteinin arvauksessa ei ne kappaleet vedä, vaan niiden ympärillä taipuva avaruusmatto pudottaa kappaleita avaruuden näkymättömiä alamäkiä myöten. Onko tällaisesta mitään näyttöä... ja miksi sitä että asiat putoaa selitetään teorialla johon sisältyy samanlainen asioiden putoaminen, jota ei kuitenkaan selitetä muuten kuin, että niin vain tapahtuu. Olen aiemminkin todennut että maan päällä havaittu putoaminen selitetään gravitaatiossa virtuaalisella pudotuksella... Eli jos pallo putoaa maan päällä kuoppaan, se selitetään gravitaatiossa, että oikeasti kuoppa onkin suuri ja näkymätön aika-avaruuden kuoppa jonka painava maa-pallo on kaareuttanut. Se oikea pallo, joka putoaa oikeaan maanpäälliseen kuoppaan on korvattu teorialla joka ei selitä yhtään enempää. - Komppaan palloviskiä. Flat Earth societyn harhaanjohtavat jutut on aika villejä.
- Ylempänä linkitettiin esimerkkejä menneiden aikojen mysteereistä jotka on kytketty Bermudan kolmio-myyttiin. Niitä kuitenkin on kumottu ahkerasti. Tässä yksi linkki, josta taitaa löytyä debunkkaukset joka kohtaan.
https://www.americanhauntingsink.com/bermuda/
Siinä ylhäällä olevassa linkissä jota tässä diskreditoin, oli kuitenkin hyvääkin ja aika kuvaavaa kerrontaa. Halusin ihan suomentaa siitä esittelytekstin tähän. Erityishuomiona että koko Bermudan kolmio -myytti synnytettiin vasta 1964. Ja aivan erityishuomiona Columbus-kohta. Litteän maan aiheita tutkineena muistin, että Columbuksesta kerrottua aikaisempaa historiaa on nyttemmin kumottu ja väitetty valheelliseksi. Kyseessä on "litteän maan myytti" -niminen historian päivitys, että keskiajalla ei oltaisikaan enää uskottu maan olevan litteä, ja siis samalla historian kertomus Columbuksesta on päivittynyt. (Hän ei ilmeisesti edes ole tässä tarkennetussa nykykäsityksessä astunut jalallakaan Pohjois-Amerikkaan ja muuta yllättävää...)
Ja kuten"Maailman historia" -lehti kirjoittaa:
"On myytti, että kirkko olisi keskiajalla julistanut maan olevan litteä. Myytti syntyi 1800-luvulla ja levisi muun muassa Kolumbuksesta kirjoitetuissa kirjoissa, joissa oli keksittyjä tapahtumia ja puhtaita valheita."
Tässä alla se suomennos jossa on hyvää yleistä juttua Bermudan kolmiosta:
"Bermudan kolmio, joka tunnetaan myös nimellä paholaisen kolmio, sattuu olemaan mystisimpiä paikkoja tällä planeetalla. USAn kaakkoisrannikon suunnasta Atlantin valtamerelle, Bermudan, Floridan ja Puerto Ricon välillä sijaitsevasta alueesta on tullut selvittämättömien mysteerien keskus. Tuo 708111 kilometriä kattava alue merta on osa maailman ruuhkaisimmista rahtiliikennereiteistä. Lukuisat alukset kulkevat siitä päivittäin Amerikkaan, Eurooppaan ja Karibialle.
On selittämättömistä päätelmistä johtuvaa, että Bermudan kolmio on niin tutkittu, ja silti arvoituksellinen osa Maan pintaa. Vuosisatojen ajan on suuri määrä aluksia ja koneita ilmoitettu kadonneeksi salaperäisesti alueella. Tätä paholaisen kolmiota on syytetty myöskin tuhansien ihmisten katoamisesta viime vuosikymmeninä. Termiä "Bermudan kolmio" käytti ensimmäisenä Vincent Gaddis vuonna 1964 artikkelissaan Argosy-lehdessä.
Tarinat Bermudan kolmiosta alkaa Christopher Columbuksen aikana, kun hänen reportoidaan nähneen liekehtivän tulen rysähtäneen mereen kolmion alueella, hänen ensimmäillä reissullaan uuteen maahan. Mutta kuitenkin, alueen mystiset tapahtumat tulivat yleisön tietoisuuteen vasta 1900-luvulla kun merivoimien alus, USS Cyclops, katosi miehistöineen Bermudan kolmion alueella. Viimeisin tällainen tapahtuma alueella oli pienen kaksimoottorisen koneen katoaminen toukokuussa. Koneessa oli neljä ihmistä ja se katosi yllättäen tutkasta kun se oli matkalla Puerto Ricosta Floridaan. Jäänteet, jotka ilmenivät koneen osiksi, löytyivät myöhemmin. Viimeisin tapahtuma joka koski laivaa, oli kargo-aluksen uppoaminen Bermudan kolmiossa tappavan voimakkaan hurrikaanin aikana lokakuussa 2015." - Eri tähdillä näyttäisi olevan Nikon p900:n perusteella yksilöllisiä kuviointeja jotka näkyy toisinaan kun ilmakehän lepatus joskus hetkeksi laantuu. Tässä sellaista ei näkynyt. Usein sieltä takaa paljastuu 2-ulotteisen näköinen ympyrä, jossa voi olla piste keskellä ja rengas tai kaksi sen ympärillä, ja muita kuvioita.. Niinkuin tuossa Pähkäilijän linkkaamassa. Ne näyttää mun mielestä vähän joltain mikroskoopin näkymiltä. He jotka haluavat asian automaattisesti kieltää, sanovat yleensä että kyse on kameran epätarkkuudesta, ja voihan se tosiaan ollakin vain sitä, koska vähän samanlaisia saa kun kuvaa illalla kirkkaita värivaloja epätarkasti. Myös ihmetyttää sama mikä Pähkäilijääkin että miksei ilmakehä väpätä niissä yhtään. Jos olisi kokonaan epätarkkuutta niin sehän selittäisi kyllä... Mutta entä vaikuttaisiko korkeus horisontista ja lämpötila? Ainakin alempana tähdet väpättää tosi reippaasti. Ihan paljailla silmilläkin näkee välillä kun värit vaihtelee kuin tuossa aloitusvideossa. Jos niissä väpättämättömissä ympyröissä olisi kyse epätarkkuudesta, niin en ole ihan varma saako vastaavasti epätarkkoihin värivaloihin sellaisia mikroskooppisen näköisiä kuvioita jotka ei näytä epätarkoilta.. Myös vähän oudosti niitä samoja kuvioita näkyy eri videoilla niin, että tietyllä tähdellä on samoja tiettyjä kuvioita, enkä nyt puhu mistään Saturnuksen rinkuloista.
Odotan että ihmiset alkaa kuvaamaan tähtiä sillä uudella Nikon P1000 kameralla, jossa on ilmeisesti maailman paras zoomiteho: 125 x optinen zoom, kun P900 oli "vain" 83x. Olen myös kuullut ettei p900:ssa ole manuaalitarkennusta, mutta tuossa uudessa on, ja silloin se tarkennusväite saa vähän tarkennusta. Myös 4k laatu voi auttaa erottamaan yksityiskohtia. - Tuhansiin kilometreihin mahtuu paljon ilmaa väliin ja sillä on luonnollisesti merkitystä miten aurinko sen läpi näkyy. Esimerkiksi tässä viime päivinä juuri on uutisoitu kuinka yhdysvaltojen maastopalot värjää täällä Suomessa auringonlaskut tosi punaiseksi (mikä on aika outo selitys pallon pinnalla, jossa maapallon kaaren mukana myös ilmakehänkin pitäisi taipua täältä nähtynä vain kapeaksi töyssyksi horisonttiin).
Ja joo, ilmankosteus vaihtelee maailman eri kolkissa maan pinnalla, mutta se pysyy niistä eri paikoista nähtynä keskimäärin samana koska auringon ja silmien väliin mahtuu erilaista ilmankosteutta jotka etäisyys tasaa. Poikkeuksena päiväntasaajan seutu jossa ilmakehän merkitys on pienempi kun aurinko on lähempänä. Uskon myös että esim. koneen lentokorkeudessa ilmankosteus ei pienene edes saharan yllä merkittävästi. Eikä se 10 km korkeus edes ole mitään kun puhutaan todella suurista välimatkoista. Ymmärrän että nykytieteen scifi-etäisyyksiin tottuneille todelliset maailman etäisyydet voi tuntua pieniltä, mutta paljon enempää ei ehkä edes ole.
Jos tuo järkeilyni ilmankosteuden määrästä ontuu, niin täytyy ottaa myös huomioon, että pelkkä se ilmankosteuden tarkastelu vesihöyryn muodossa voi olla vähän yksipuolista jos unohdetaan kaikki mitä ilma sisältää. Muunmuassa jalokaasut, jotka värjää taivaan siniseksi kun aurinko paistaa niiden läpi, ne voi mahdollisesti sellaisenaan riittää selittämään miksi ilmakehän suurentava ominaisuus vaikuttaa pysyvän niin muuttumattomana. Tässä on monta asiaa mitä pitää ottaa huomioon, mutta jotenkin noin siis uskon siinä tapahtuvan. Voit uskoa toisin ja kertoa miksi, mutta haukkuminen on turhaa ja noloa. - Katsoin tuon videon. Hän keskittyi todistelemaan kuinka perspektiivi pienentää ja teki sen ihan vakuuttavasti, mutta se ei ole vaikeaa koska niinhän perspektiivi tekee. Hän ei kuitenkaan suostunut hyväksymään sitä ratkaisevinta asiaa, ettei perspektiivi pääse vapasti pienentymään pisteeksi asti jos välissä on suurentavaa ilmakehää, mutta ei perustellut miksi niin ei voisi olla, muuten kuin ivailemalla että tänään auringonlasku on peruttu koska ilmassa ei ole tarpeeksi kosteutta. Siihen haluaisin sanoa, että todella pitkällä matkalla, väliin mahtuva ilman kosteuden vaihtelu on varmaan prosentuaalisesti niin minimaalisen pientä heittoa, että suurentavuuden määrää voisi pitää melkein vakiona, tiettyjä erikoispoikkeuksia lukuunottamatta. Niistäkin voidaan puhua, ja hieman yllättäen tuon videon tyyppi ottikin ihan asialliseen käsittelyyn ne pienenevät auringot joita monilla videoilla näkyy. Itse uskon että niissä näkyy auringon harvinainen pieneneminen, mutta kameratekniikka korostaa ilmiön epäuskottavan paljon. Esim. Laakulmalinssi pienentää etäämmällä olevat asiat entistä pienemmäksi ja kameran kirkkaussäädöt polttaa kirkkaan auringon isommaksi kuin onkaan. En ole nähnyt pienenemistä itse, mutta ei nuo videot näytä mitenkään luonnottomilta, vaikka ilmiö niissä onkin uskoakseni korostunut.
Hänellä oli myös esimerkkipiirros litteän maan auringosta ja etäisyyksistä siihen, joita ei ole vielä edes tutkittu kunnolla, mutta jos leikitään että ne olisi oikein siinä, niin en näe pahaa ongelmaa että pään päällä 5000 km korkeudessa oleva aurinko on puolta suurempi perspektiivien lakien mukaan kuin 10 000 km päässä, ja kun samalla pään yllä ei ole ilmakehää kuin ainoastaan vähän päälle 25 km. (ilmakehän sinisyys alkaa hävitä jo15 km jälkeen.) Niinpä suoraan pään yllä aurinko olisi minimaalisen vähän suurentunut ja taas 10 000 kilometrin päästä katsottuna jopa puolet suurentunut... ja siis vastaavasti perspektiivin takia puolet pienentynyt. Siksi koko pysyy näennäisesti samana 10 000 kilometrin janan kummassakin päässä vaikka aurinko on niistä vain yhden päädyn yläpuolella. - Mulle ei näkynyt noi kuvat, mutta tiedän ilmiön ja se on kyllä ihan varteenotettava selitys.. kuitenkin muutama kysymys herää: Mikä on sitten oikea määrä näkymää, niin ettei siinä ole sitä perspektiiviharhaa? Varmaan luotatte time and date piste comiin? Sen mukaan myös kuusta kuvattu "blue marble" kärsii samasta perspektiiviongelmasta, vaikka se on väitetysti kuvattu niinkin kaukaa kuin keskimäärin 384 400 km päästä, eli moninkertaisesti kauempaa kuin satelliitit korkeimmillaan maasta.
- "1) Miten tuossa videossa esitetty "selitysmalli" selittää sen että aurinko katoaa auringonlaskussa merellä näkyvistä siten, että ensin katoaa alaosa ja lopulta yläosa? "
Videossa näytettiin ensin tuttu havainto, että perspektiivi laskee alaspäin ja pienentää etääntyvää kohdetta. Sen jälkeen siinä havainnollistettiin että jos kohde on suurentunut, se laskee silloinkin samalla tavalla kuten se laskisi ilman suurennusta.
Sen jälkeen pitäisi ymmärtää Horisonttia hieman pintaa syvemmin.
Wikipedia kertoo tähän liittyen horisontista näin: "..näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa."
Noin sen itsekin ymmärrän. Horisontti muodostuu perspektiivissä näkökyvyn erottelun päätepisteeksi rajaamaan maan ja taivaan. Ja se raajaa ne silmien kohdalta. Sen voi testata jos katsoo hyvin erottuvaan horisontiin esim. merenrannalla maaten. Horisontti on silloin silmiesi kohdalla, ja kun nouset se nousee mukana.
Kaikki alhaalla ja ylhäällä oleva maisema pienee kohti sitä perspektiivin päätepistettä, mutta aurinko joka on muuta maisemaa kaukaisempi ja suurempi pitää kokonsa, koska jos se etääntyy, niin se silloin myös laskeutuu suurentavan ilmakehän taakse. Mitä muita vaihtoehtoja silloin edes voisi olla kuin se että auringon alaosa häviäisi näkyvistä? Miten muutenkaan se voisi näkyä jos auringon normaali perspektiivin mukainen pieneneminen estyy ja silti, tuon testinkin havainnollistamana tiedetään että kohde jatkaa silti perspektiivin alas laskevaa suuntaa. Jos mielestäsi kokeessa tarkoitushakuisesti haettiin sopivan vahvuinen suurennos, niin mielestäni oleellisempaa tuossa kokeessa on juuri tuon alaspäin jatkuvan suunnan pysyminen suurentumisesta huolimatta.
"2) Miksi videolla väitetty ilmakehän suurentava vaikutus ei vaikuta muihin kohteisiin samalla tavalla?"
Mielestäni nimenomaan vaikuttaa. Taivaankappaleiden voi ajatella olevan tarpeeksi kaukaisia että niissä sellaisen voi nähdä. Tietysti kaukaiset maisemat voi varmaan olla myös aavistuksen suurentuneita, kun niitä katsoo superzoom kameroiden ja kaukoputkien läpi. Tähdissä ainakin näkyy sama leikkautuminen kuin auringolla. Uskon että tähdet pyörii yllämme, ja lähelle horisonttia päätyessään mahtuu tähden ja tarkkailijan väliin niin paljon ilmakehää ettei perspektiivin mukaista pienenemistä silloinkaan syntyisi. Hyvin korkealla olevat taivaankappaleet ei välttämättä edes muuta pahemmin etäisyyttään katsojaan kun ne kaartaa ylitse näkökentässä. silloin ei tietenkään koon muutoksetkaan ole odotettavia. Ainoastaan lähellä horisonttia kun kappale on kaartamassa selvästi etäämmälle, silloin koon pienentymistä voisi odottaa, mutta suurentava ilmakehä katkaisee näkymän aiemmin kuvailemallani tavalla.
3) Miksi horisontin taakse näkyneen auringon saa näkyviin uudelleen jos kiipeää korkeammalle tai vaikkapa käyttää dronea?
Kun nousee, niin silmien yläpuoliset näkymät, kuten se laskeva aurinko muuttuu perspektiivissä loivempaan kulmaan, eikä se silloin katkea näkyvistä yhtä nopeasti.
4) Kuinka lähellä aurinko on litteää maata?
En tiedä. Toisessa ketjussa eräs heliosentrisyyden todistaja koitti juuri laskea auringon korkeutta lättykosmologiassa kahden eri etäisyydeltä otetun korkeuskulman perusteella, mutta perspektiivin lisäksi kulmiin vaikuttaa taittava ja suurentava ilmakehä. Eli kärjistetysti: Kas kun ei laskenut uima-altaan pohjasta niitä lukuja..
5) Minkä kokoinen aurinko on?
En tiedä. Mutta ainakaan en usko että sen sisään mahtuisi 1.3 miljoonaa maapalloa, tai että se sattuisi osumaan auringonpimennyksessä kuun kanssa aivan yks-yhteen koon puolesta, koska sattumalta äärimmäisen valtava etäisyys onkin juuri oikea, ja vieläpä sattumalta auringon vuotuinen reittikin kulkee zeniitissä täysin samasta kohtaa kuin kuun kuukausittainen... Aurinko ja kuu ovat siis tieteellisen kertomuksen mukaan äärimmäisen eri kokoiset ja kulkevat äärimmäisen eri ratoja avaruudessa, mutta jos uskoo mielummin omia aistejaan on höynäytetty hölmö? - Paitsi että toi prosentti minkä sanoin meni väärin. Katsoin vahingossa vääriä lukuja tosta tekstistä... anyways... kreikka jää vähän puolvälin alle.
- Ei ole tuollaista ongelmaa. Väännät 7.69 prosentin heitosta, mutta et huomaa että olet itse mennyt aika osuvasti saman verran metsään sen puolväli-etapin arvioinnissa.
- Mietin noita valtavia pallo vs. lätty -etäisyyseroja päiväntasaajan eteläpuolella, joilla aina koitetaan kumota litteää maata. Ajattelin ettei ainakaan tunnu että niissä voisi olla niin paljon eroa. Päädyin testaamaan asian helpolla tavalla:
Käärin pallon nenäliinalla ja piirsin pisteet vastakkaisille puolille palloa, niin että ne oli selvästi "päiväntasaajan" alapuolella. Sitten mittasin narulla pallosta lyhimmän lentoreitin, eli pisteiden välin. Ja kun avasin nenäliinan, mittasin saman välin suoristettuna ja tulos oli aina sama pituus. Toistin sen monta kertaa eri kohdista. Ainoastaan aivan pallon pohjalla, jossa pallon ympäryysmitta muuttuu aivan naurettavan pieneksi, niin matkan pituuserot hypähti hetkessä puolet isommiksi. Muuten ne oli aivan samat. Syy siihen on se että maapallon kaari pidentää matkaa siinä missä lätyksi levitetty eteläinen pallonpuoliskokin, mutta se matkaa pidentävä pullotus ei näköjään ole niin ilmeistä. Hoksasin sen vasta näin vähän selkä seinää vasten, joten kiitos kun haastoit. - Auringon ja katselijan välissä on aina niin valtavasti etäisyyttä, että jos ilmakehä toimii suurennuslasin tavoin kuten tieteessäkin kerrotaan, niin mielestäni se ei ole silloin poissuljettu, vaan hyvinkin uskottavaa, varsinkin kun se pystytään pienoismallillakin toistamaan, toisin kuin lukuisia maapallon ominaisuuksia..
Itse en usko sen enempää kuin sinäkään siihen että aurinko olisi vain 30 km korkeudessa matalimmillaan. Oliko väitteen lähde kenties flat earth society...? Ylipäätään jos jotkut flättärit (tai sellaisina esiintyvät) kertoo hatusta vedettyjä arvioita ja teoria-ideoitaan kuin ne olisi varmaa tietoa, niin sellaisia voi koittaa kumota. Voin itsekin osallistua kumoamaan niitä joitakin väitteitä, mutta vaikka yksi huono selitysehdotus saadaan karsittua, niin se ei silti tarkoita etteikö Maa voisi olla litteä. Kannattaa keskittyä niihin suoriin todisteisiin jotka muka näyttää että maassa olisi kaarevuus joka laskee aina jalkojemme juuresta eksponentiaalisesti jyrkkenevänä alaspäin, ja mitä tutkimuksia sellaisesta on tehty...Tai voit myös jatkaa täysin maan muotoon liittymättömien huomioiden listausta, jos olet kiinnostunut miten niiden toimivuutta voi omasta mielestäni parhaiten järkeillä tasaisella alustalla. Aika laaja aihe se lentoreittikysymys, koska siihen liittyy kartta asiat. Palaan siihen myöhemmin kunhan kerkeän... - "Aloitetaan nyt vaikka siitä, miten laivat ja Aurinko painuvat horisontin taa alapuoli ensin..."
Horisontti ei ole edes Wikipedian mukaan ensisijaisesti mikään maapallon fyysinen kaari, ja miten se voisikaan olla, kun etäisyys siihen vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Jos laiva katoaa pohja edellä, siihen pitää katsoa parempia syitä. Näköetäisyydellä maapallon kaarevuus ei riitä pudottamaan laivaa ennenkuin perspektiivi pienentää laivan liian pieneksi että sellaista voisi erottaa. Jos taas esim. superzoom kameralla katsoo monien kilometrien, jopa kymmenien päähän, niin eikö sitten ole lainkaan oletettavaa että pinnan ylle muodostuu kosteuden ja valon aikaansaamia ilmiöitä? Jos pienikin sellainen näköeste on laivan edessä, niin silloinhan laiva pienenee sinne esteen taakse juuri pohja edellä. Samanlaisia ilmiöitä nähdään pallon mittojen kannalta liian lähelläkin, mikä todistaa että kyse on aivan muusta kuin veden kaartumisesta. Sellaisesta taikuudesta ei ole muutenkaan mitään todistetta olemassa, ainoastaan tämä keskiaikainen käsitys että laiva meni pallon taakse piiloon.
Auringon osalta sellainen käsitys on ymmärrettävämpi, mutta sekään ei todista etteikö maa voisi olla litteä, koska pienoismallilla pystytään selvästi näyttämään kuinka tieteen kuvailema suurentava ilmakehä pitää auringon koon samana ja kuitenkin etääntyvä aurinko laskee kuten perspektiivissä ja leikkautuu pohjasta. (Monet väittää että auringon voi nähdä jopa pienenevän kun olosuhteet on hyvät... )
"...ja siitä että yöllä Aurinko ei paista."
Tämäkö on TODISTE että eläisimme pallon pinnalla ja litteän maan vaihtoehto on täysin poissuljettu. Läheinen kirkaskaan valo ei kanna ilmakehässä loputtomiin. Ihmettelisit mielummin niiden triljoonien tähtien valovoimaa, jos ne kaikki on aurinkoja, ja jopa keskimäärin meidän aurinkoa paljon suurempia.. Jos osa niistä on sellaisia jättiläisiä että oma aurinkomme on vain rusina niiden rinnalla, niin mihin se kaikki valovoima katoaa valon matkalla aineettomuudessa?
"Sitten voitkin jatkaa tutkimaan lentoaikoja eteläisen pallonpuoliskon mantereiden välille, niiden pitäisi olla moninkertaisia jos ne olisivat lättämaan ulkokehällä."
Ja kuinka ollakaan, koneiden jäljityssivuilla lentonopeudet muuttuu valtamerien yllä arviotilaan, joissa välissä vilahtelee suuria nopeuksia jollaisia ei tunneta matkustajakoneissa olevankaan. Nuo samat pitkänmatkankoneet sanotaan olevan erikoisvalmisteisia sääolosuhteiden takia. Tulevista koneista on ilmeisesti lähdössä ikkunatkin pois ja tilalle saadaan diginäytöt. - Aloituksessa kysyttiin auringon leikkautumisesta ja pyydettiin testattavissa olevaa selitysmallia siitä. Käytännön koe linkattiin heti alle vastaukseksi, niin mitä täällä vielä räksytetään? Tässä vielä se uudestaan:
https://www.youtube.com/watch?v=s-PhStb6mTQ&feature=youtu.be&t=209
Jos nyt kuitenkin halutaan jatkaa analysointia, että vastaako näkymät veden äärellä pallon pintaa vai tasaista, niin alla on hyvä timelapse-säävideo, jossa kamera on koko päivän paikoillaan lämpötiloineen ja kellonaikoineen. Kai se on näkökulmakysymys tuleeko maisemaa esille pallon kaaren takaa vai peittyykö maisema kosteuden ja lämpötilan aikaansaamilla ilmiöillä. Päätä itse omilla aivoillasi, mutta mun mielestäni pallo-selitys vaikuttaa aika kummalliselta monestakin syystä.
https://youtu.be/GyLzdQFU3Og
Kuvausetäisyyttä ei tuossa ilmoitettu, mutta kommenteissa luki näin:
"he is on the shore at port Dalhousie, just north of st. Catherine's, pointing NNW (pohjoisen ja luoteen väliin) towards Toronto across lake Ontario, which is over 30 miles (48km) at this point as the lake gets wider the further east you travel."
Jos etäisyys on totta, niin koko näkymä olisi kokonaisuudessaan kangastusta. Laitoin etäisyyden kaarevuuslaskuriin, johon laitoin katselukorkeudeksi arviolta 10 metriä. Kaaren taakse jäisi piiloon silloin 106 m ...ja pallon kaaren kohta, eli horisontti olisi 11 km päässä, joka olisi aika alkumatkaa tuohon näkymään... minkä arviointi olisi tietysti vähän hassua jos kohde olisi kokonaisuudessaan kangastusta. Sama juttu katselukorkeuden arvioinnin kanssa, mutta se ei ainakaan näytä siltä että olisi yli 10 m. Jos sen nostaisi 20 metriin, piiloon jäisi silloinkin yli 80 metriä maisemaa 48 kilometrin päästä.
Alussa kun lämpötila oli vain noin 12 C°, niin horisontti oli niemenkärjen takana. Sekin olisi kangastusta, siis niemenkärki ja horisontti sen takana -näkymäkokonaisuus... silloinkin vaikka otettaisiin huomioon se mahdollisuus että kamera olisikin niin lähellä ettei maisemasta kuuluisikaan kadota enempää kuin mitä tuosta videosta näkee, eli sen näkyvän vaihtelun verran. Silloin pallomaailmassa oikeaa kuvaa olisi se lämpimimmän ajanjakson aaltoilevin ja häiriöisin kuva jossa maata näkyy vähiten, ja taas kangastusta olisi aamun viileydessä kuvattu virheettömin kuva, niemenkärjen takana näkyvine horisontteineen.
Ei ole pakko käyttää omia aivojaan, mutta ole myöskään mitään perusteita jatkaa räksytystä.
Jos litteä maa on pölhö asia, niin miksei maapalloteoria pärjää sitten vertailutilanteissa vaikka kaikki resurssit on käytössänne. Voisiko olla että totuus on puolellamme ?.. Mutta sitähän ei tiede ja siihen uskovat edes suostu tutkimaan, silti mollaavat mielellään vääräuskoisia. Onko edes kovin tieteellistä fakkiintua johonkin vuosisatoja sitten lukittuihin vastauksiin ja pitää näkemyksestä kynsin-hampain kiinni, sivuuttaen kaikki uudet havainnot ja loogisemmat tulkintamallit? - Kiitos linkistä. Siitä selvisi uusi tiedonmurunen että vanhin muistiinpano tähtikuviosta kerrotaan olevan 32 000 vuotta vanha mammutin luuhun kaiverrettu orion-tähtikuvio. Sen sanottiin olevan uskomattoman lähellä nykyistä orion-kuviota. Tuo jos mikä on kiistatonta näyttöä siitä ettei tähtikuviot muutu.
Tietysti joutuvat mallinsa pakottamina väittää muuta, mutta ainakaan mitään oikeaa näyttöä sellaisesta ei voi koskaan löytää jos mahdollisesti 32 000 vuotta sitten kirjattu havaintokaan ei riitä.
"Pyramidien rakentamisen aikaan pohjoisen taivaan napatähti ei ollut nykyinen. Silloin se oli Lohikäärmeen tähdistön tähti Thuban."
Ja tämän aiheuttaisi prekessio, jonka ongelmia kuvailin juuri. - HETKINEN... tuo prekessio-selityshän on räikeässä ristiriidassa maapallon vuodenaika-selityksen kanssa. Ei sitä kallistusta voi mennä muuttelemaan koska vuodenajat häiriintyisi pahasti ja pysyisivät sellaisina tuhansia vuosia.
- Tarkoitat varmaan 25800 vuotista kiertoa nimeltään: "The great year" ?, eli "precession of the equinox". Suomeksi prekessio. Siinä opetetaan että Maapallo keikkuu hitaasti hyrrän tavoin ja vaihtaa siten tähtikuvioiden sijaintia
aiempaan verrattuna. Vertailukohtana käytetään päiväntasaajan pään yläpuolista näkymää (zeniitti) kevättasauksessa. Maapallohyrrästä kun vetää suoran viivan päiväntasaajalta sinne taustatapettiin missä tähtikuviot on, niin ne kuviot saadaan kyllä vaihtamaan sijaintiaan, mutta mielestäni vain sellaisella liikkeellä, joka olisi pakosti maasta nähtynä aika vino, tai jopa lähelle vertikaalia suuntaa.
Historiallisesti, muinaisten siviilisaatioiden, Mayojen ja muiden kerrotaan olleen perillä siitä "the great year". Se ilmiö kuvataan niissä aina sellaisena kellomaisena kiertona jossa tähtikuviot tulevat yksinkertaisesti siirtymään eteenpäin vuodenaikoihin nähden, koska litteällä maalla tähtikuviot vaan kiertäisivät sen verran nopeammin aurinkoon verrattuna, että tuollainen hidas siirtymä ennenpitkää toteutuisi.
Voi olla todella vaikea verrata havaintoja, koska siirtymän sanotaan olevan vain asteen 72 vuodessa. Mutta yksi tapa voisi olla, jos vuonna 1946 tai siinä lähivuosina olisi otettu valokuva tähdistä niin että kuvassa olisi maamerkkejä jotka voisi nyt kohdistaa uudessa kuvassa täysin samaan kohtaan. Siinä pitäisi olla samanlainen objektiivikin varmaan. Ennen kaikkea vuorokaudenaika täytyisi olla tiedossa ja minuutilleen sama... mielummin jopa sekunnilleen, koska tähdet pyörii muutenkin jo neljässä minuutissa sen saman asteen mitä tuossa lähes mahdottomassa vertailussa pitäisi erottaa.
Helpompaa onkin ottaa Pohjantähti tarkkailuun, koska maapallon kallistelu-selityksessä sivutuotteena on samanaikainen pohjantähden siirtyminen pois paikoiltaan. Onko mitään linkkiä jossa edes mainittaisiin että Pohjantähden paikalla olisi ollut tyhjä paikka vain muutama sata vuotta sitten?
Myös se tähtikuvioiden kasassa pysyminen sopii niin huonosti Maapallon selitysmalleihin, että samalla joutuvat väittämään niidenkin jossain vaiheessa erkanevan toisistaan, mutta silloin katoaisi historiallinen pohja siltä mitä kuvaillaan nimellä "the great year" tuttuine eläinkuvioineen. Olisiko se muka vain suuri metamorfoosi sitten? - Taivaankappaleiden kellontarkkuus ei vaikuta yhtään järkeen käyvältä heliosentrisessä gravitaatiomallissa. Jos Maapallo (muka) matkustaa radallaan planeettojen ympäröimänä huikeat 942,000,000 km vuodessa, ja mukana ympärillä kiertelee myös jättiläisplaneetta Jupiter vaihtelevalla vetovoimavaikutuksella... ja aivan Maan ympärillä pyörii Kuu, niin että sen gravitaatio riittää nostamaan Maapallon meriäkin... ja kaikki tämä tapahtuu Auringon liikkeiden ympärillä niin, että etäisyys ja samalla painovoimavaikutus siihen vaihtelee. Sitten se Maapallon melkein miljardin kilometrin soikea reitti menee niin kellontarkasti että taivaankappaleiden pyörähdykset mitä siitä seuraa on voitu konkreettisesti kopioida hammasrataslaittaisiin jo ennen ajanlaskun alkua.. eikä mikään näytä käytännössä muuttuvan koskaan. Opetetaan kyllä että muuttuu, mutta samat jaksot löytyy sieltä antiikin ajoilta, kuten myös tähtikuviot on samoja tuttuja sieltä asti kun niitä on ruvettu nimeämään. Ja jos Pohjantähti olisi vaihtunut aikojen saatossa, niin näkisimme pientä muutosta jo... joku on laskenut että 70 vuodessa... no sanotaan vaikka 100 vuotta.
- Pimennykset on jaksottaisia ja siten täysin etukäteen tiedossa. Suppeimmillaan asia näkyy 18-vuotisessa ( 11vrk 8h) Saros-jaksossa jonka jälkeen Maa, aurinko ja kuu on samassa asennossa toisiinsa nähden, mutta sijainti muttuu tietyn matkaa länteen. Paikatkin löytyy siten ilman väittelyä maan muodosta.
Antiikin kreikassa, ennen ajanlaskun alkua oli jopa mekaaninen kellokoneisto nimeltään Antikytheran kone joka näytti jaksottaiset taivaan ilmiöt niin tarkasti että se näytti jopa sen, oliko kuunpimennyksen väri samanlainen punainen mikä meillä juuri näkyi heinäkuun lopulla. BBC:n dokumentissa Antikytheran kone valmistettiin uudestaan arkeologisista palasista ja röntgen-kuvista. Laitteen rakentaja sanoi että sen kosmologia siinä perustui litteään maahan.
Antikytheran koneesta löytyi näköjään myös Saros-jaksoa laajempi Ekseligmos-jakso.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ekseligmos