- Kun klikkaa auki nuo kaksi alinta kuvalinkkiä, ja varsinkin tuon Venäläisen, niin ei pitäisi olla mikään ihmetyksen- tai vitsin aihe kun tuon näköisten aitouteen ei uskota. Katso nyt miten tietokonekuvan näköistä ne on, ja mieti samalla että jokin ihmisen lähettämä kamera kiertäisi valtavalla nopeudella maapalloa yli 35000 kilometrin päässä, mutta tekee sen niin että maapallo pysyy täysin samassa kohdassa kaiken aikaa, eikä pientäkään vaappumista synny. Siellä ne nököttää avaruudessa täysin paikoillaan suhteessa toisiinsa. Eikö vaikuta lainkaan merkilliseltä nuo kaikki arkijärjen vastaiset avaruusjutut? ...Varsinkin kun niistä kertovat kuvat näyttää aivan tietokonegrafiikalta.
Ja tuosta Himawarista, Japanissa on sää-supertietokone joka yhdistää sirpaleista, mutta jatkuvasti kerättävää säädataa, ja kuinka ollakaan heillä on myös Himawari-sääsatelliitti. Tässä lyhyessä videossa näytetään kuinka pirstaleisista leijereistä Himawarin kuva koostuu.
https://youtu.be/T3S9P5KlH7Q - Jos näkymää jatkuu silmänkantamattomiin, eikä se katkea siis mihinkään pallon kaareen, niin kaikki vaan supistuu silmiesi keskelle perspektiivin pakopisteeseen. Silmät rajaa siihen kaiken yläpuolisen ja alapuolisen horisontiksi. Niin vaan on. Emme tiedä miksi silmät toimii niin. Emme muutenkaan tiedä juuri mitään mistään. Enkä puhu nyt littareista vaan ihmisistä.
- Tässä nousee pallo stratosfääriin ja horisontti pysyy samassa kohtaa ruutua koko matkan, vai väitätkö ettei? Kameran heilumista tasoittava gimbal-mekanismi on siitä kiva että se pitää kameran vaaterissa koko matkan. Aavistuksen se silti heiluu ja tasoittuu vähän myöhässä. Itse katsoin kännykkä käännettynä koko näytölle ja seurasin että alin kohta johon horisontti heilahduksissa laskeutui oli kännykän reunassa lukevan samsung-tekstin M-kirjaimen päälle. Jos horisontti olisi laskeutunut matkan aikana, niin se alin heilahduskohtakin olisi muuttunut alemmaksi. (Ps. Horisontti on tuossa kaarella, mutta se johtuu linssistä, ja sen näkee siitä että kuva on yhtä kaarella myös matalalla. )
https://youtu.be/WKWSuOkFPyg
Jos olet joskus nähnyt, tai siis on näyttänyt että horisontti olisi silmien tasoa alempana, niin veikkaan että horisontti on ollut silloin tosi utuinen, ja kuten linkitit laivan joka näyttää leijuvan ilmassa, niin kaikenlaisia valon taittumisilmiöitäkin tapahtuu. Mutta silloin kun sellaista ei ole, horisontti seuraa silmiä tai kameraa samalla tapaa kuin jos makaat rannalla katse ulapalle ja nouset siitä seisomaan. - Mitä ne heijastavat pinnat auttaa luotaimessa, kun ainakin kaikki havainnollistuskuvat näyttää perinteisiä ulokkeita kuten antenneja, lautasia ja paneeleita. Mutta ilman niitäkin, heitä sellainen koureltaan 11 cm, ja hienoa elektroniikkaa sisältävä luotain keskelle sulaa laavaa, jossa olisi Wikin mukaan vain 700-1200 astetta, kun taas luotain joutuisi muka oikeasti kestämään yli 1300 asteen kuumuutta, jopa 1400°. Pelkkä tietokoneen jäähdytyksen kehittyminen on ollut historiallisen hidas prosessi, vaikka asiassa on ollut kilpailutilanne vauhdittamassa.
Yhtä kumma on tuo 200 km sekunnissa -vauhti. Vaikka siellä ei olisikaan ilmanvastusta, mutta avaruuden äärimmäinen kylmyys olisi aina varjopuolella. Luotain joutuisi kiitämään muuttuvien lämpöerojen tärinässä ja repeytyisi halki tuollaisen nopeuden takia. Ilman tuota nopeusongelmaakin, lämmön riittävä tasautuminen olisi uskomaton suoritus järjestöltä jotka ei osaa kehittää avaruuspukuihin edes vessaratkaisuja. - Ok. Taidat olla oikeassa, mutta se että näkymien matemaattinen katoamiskohta ei ole virheellinen, todistaa että sen sijaan koko malli ehkä on, koska havainnot ei tue mallia tässäkään asiassa.
- Jos katsotaan syitä miksi Maata ollaan pidetty ja pidetään pallona, niin ei oikein vakuuta.
1. Laivat katoaa pohja edellä horisonttiin, jota usein ajatellaan vastaan tulevana maapallon kaarena. Edes Wikipedia ei väitä ykkösselityksenä horisontin olevan maapallon kaari. Muuta selitystä tukee myös se että horisontin paikka/ etäisyys vaihtelee sääolosuhteiden mukaan huomattavasti. Horisontin kaarevuus ei erotu, eikä edes kuuluisi erottua, ainakaan erään kuuluisan astrofyysikon mukaan vielä reittilentokoneen korkeudessakaan. Niinpä minusta ei ole loogista olettaa että myöskään rannasta ulapan suuntaan näkyisi pudotusta kuin vasta pitkien matkojen päästä. Mutta sellaisen kaaren sijaan näemmekin kaukana rakennuksia, ja jopa vuoria joiden pitäisi olla kokonaan kaaren takana piilossa. Sellaisten maisemien pitäisi aina olla jotain ilmakehän nostamia harhakuvia.
2. Erastotheneksen laskelmat. Niillä "todistetaan" auringon varjoista että Maa on pallo, mutta laskelmat perustuu maapalloon josta puuttuu ilmakehä. Juuri yllä mainitussa horisonttiasiassa ongelmat ratkaistaan ilmakehän suurella taittovoimalla, vaikka näissä pallomittauksissa se vaan ohitetaan. Mutta onneksi nyt ollaan testein huomattu että matemaattisesti täysin samaan lopputulokseen auringon varjoista päästään sillä että ilmakehä levittää valoa. On mielestäni ihan oletettaavaakin, että ilmakehä taittaa valoa leveämmäksi. Siksi litteän Maan yllä varjot pitenevät kauempana, aivan kuin oltaisiin pallon pinnalla, josta tosin puuttuisi se taittava ilmakehä.
3. Kuu ja planeetat. Sen jälkeen kun pienien planeettojen ympärillä havaittiin teleskoopilla vielä pienempiä kiertäviä pisteitä, niin niistä on ilmeisesti tehty johtopäätös, jota nykyisin avaruusjärjestöt ylläpitää scifiltä kuulostavin ja näyttävin tarinoin, että sellaiset liikkuvat pisteet ovat kaukaisia versioita Kuusta, ja että olisi loogista ajatella että tämä meidän näennäisesti tasainen ja paikoillaan oleva Maa-alustamme olisi samanlainen kuin sellaiset pienet taivaan ilmiöt jota ne vielä pienemmät pisteet kiertää. Mutta taivas on taivasta ja maa on maata. Yhtä hyvin voisimme katsoa vaikka mikroskooppiin ja huomata sielläkin jonkin kiertävän hiukkasen ja vetää siitä samanlaiset johtopäätökset että taivaan ilmiöt vertautuisi skaalautuen mikroskooppisista havainnoista. Matematiikan saisi varmaan kikkailtua mihin vain hypoteesiin, koska taivaan ilmiöt noudattaa ennustettavaa 19 vuotista kiertoa, ainakin Antikytheran koneen mukaan.
Kuun vaiheet sopii kyllä hienosti teoriaan Maapallosta, vaikka ei poissuljekaan tasaista maata, mutta ei ihmekään että toimii jos toimiakseen Kuun saa siirtää järjettömän kauas Maasta, jota se silti valaisee öisin heijastavalla hiekallaan ja näyttää aina vain yhtä kylkeä, vaikka sitä katselisi miltä tahansa puolelta pallon muotoista katselualustaa. Ja ei ihme jos teoria toimii, kun samalla sallitaan täysin todistamattomat taikavoimat jossa kaikki asiat pysyy pyörivän pallon pinnalla, vaikka Maan asukkaat ei huomaa eikä tunne muuta kuin tasaista, eikä mitään todisteita sellaisesta voimasta ole olemassa. Ainoa mitä näemme ja tunnemme on tasaista ja horisontti seuraa silmiemme mukana sitä mukaa kun nousemme korkeammalle.
Mitkä olikaan niitä kaikkein parhaimpia todisteita pallosta? Olisi kiva kuulla joskus muuta kuin ainoastaan ilmiöitä joiden selitykset sopii ideaan pallosta, kun samalla pitäisi unohtaa kaikki mikä sopii huonommin ja pahimmillaan hylätä terve järki ja arkiset kokemukset esim. painovoimaselityksissä ja kosmologian kohdalla. Tuntuu että pallopäät perustelee malliaan enemmän taivaan ilmiöillä ja lättäpäät Maan tasaisuutta maanpäällisillä kokemuksilla ja aistihavainnoilla.
Helpoin tapa keikauttaa vaaka litteään suuntaan on ottaa selvää avaruussalaliitosta joka on ollut niin pitkään toiminnassa, että matkaan mahtuu paljon paljastumisia ja ristiriitaiset tarinat on täynnä reikiä ja jutut silkkaa scifiä. Uusin uutinen jonka huomasin oli luotain joka tutkii aurinkoa yli 1300 asteen kuumuudessa. Luotaimen kuori on 11 senttiä paksu ja nopeus 200km/ sekunnissa. - Joo. Juteltiin tästä sun kanssa joskus tietopisteen foorumilla. Sanoit silloin, että oliko se muistaakseni 500 metrin päässä jokin alkoi hävitä alhaalta päin, kun uidessasi sitä katselit. Sanoin siihen että se todistaa että syyt on muualla kuin maan kaarevuudessa, koska niin pian se kaari ei kerkeä nousta esteeksi edes silmät ihan siinä veden pinnalla. Tässä asiasta tarkat lukemat kun nyt jatkat samaa asiaa.
Etäisyys kohteeseen: 0.5 km
Silmän tason korkeus: 0.001 m
Tulos:
Kaaren taakse piiloon jää: 0.0118 m
Sama kilometrin etäisyydellä:
Piilossa 0.0618 m
Vasta kilometristä eteenpäin matematiikka alkaa olla vähitellen puolellasi, mutta jos pidät silmiäsi aivan veden tasolla niin miten voit poissulkea etteikö silmiesi ja kohteen väliin keräänny vettä esteeksi pienen aaltoilun takia, joka katkaisee näkymän siihen kohteen alaosaan? Se että kadotit kohteesta alaosan sellaisella matkalla jossa niin ei edes kuulu maapalloteorian mukaan käydä, niin ainakin mun näkökulmasta asiaa on turha vääntää enempää. Sitäpaitsi toi sun refraktiokuva taittaa alaspäin, vaikka haluisit varmaan että ne kaukaiset näkymät nousisi näkyviin, eikä laskisi entisestään? - Ok.+Ihan+hyvä+perustelu.+Ehkei+tämä+sitten+olekaan+aivan+100%+todiste+siitä+että+maa+on+suorassa.+Kääntyikö+jopa+litteätä+maata+vastaan?+Mielestäni+ei+sentään.+Pähkäilijän+alla+oleva+linkki+tosiaan+sopii+tähän+väliin+oikein+hyvin.
- Tuttu kuva. Olen laskenut että kaikki nuo vuoret jää maapallon kaaren taakse piiloon. Se selvisi kun tiedoissa oli annettu kuvauskorkeus ja noiden huippujen korkeudethan siinä lukeekin. Mutta aiemmin mainitsemani refraktiolaskurin mukaan kaikista nousisi sellaisen mukaan vähän huippuja näkyviin. Olisi kiva kuulla että miksi niistä silti näkyy selvästi enemmänkin kuin huiput. Yleensä sanotaan että refraktiota voi olla vain tietyn verran... että sen tietyn määrän jälkeen kyseessä olisikin yläpuolinen kangastus yms. Mietin vaan että silloin kun selitys muuttuu toiseksi niin mitä tapahtuu sille alkuperäiselle selitykselle? Se vaan vaihtuu.
Pähkäilijä, tuossa kuvassa lähimmän ja kaukaisimman vuoren välillä on 57 km. ja myös perspektiivissä asiat pienenee. Miten kangastus tai refraktio, joka on käytännössä valon taittamaa oikean näköistä valekuvaa, voisi nostaa maiseman niin pitkältä matkalta jatkuvasti jyrkkenevän kaaren takaa niin johdonmukaisesti, että kuva näyttää kuin olisi tasaisella maalla kuvattu. Tuossa tilanteessa oli otettu toinenkin kuva jossa näkyi meri paremmin. Se oli suoraa kuin peili. Välissä näkyvät saaret tai niemet oli hyvinä kohdistavina merkkeinä ettei merimaisema näyttänyt kaartuvan, vaikka laskurin mukaan maiseman olisi pitänyt pudota kaaren mukana alaspäin 15 km verran. - jaaha
- Hups. nyt tuli vahingossa ihan turha korjaus.
- Tuo kohta mihin laitoin: "Mutta siis siltikin tuollaisen standardin refraktion mukaankin maailman korkein kohta jäisi pallon muotoisessa maailmassa kokonaan piiloon jo 363 km päässä." Siis 339 km !!! piti kirjoittaa. Tuo isompi luku oli sen refraktion kanssa.
- Tälläinen väite oli: "vuoret näkyvät joissakin paikoissa satojen kilometrien päähän jo maan pinnalta katsoen, jos ovat tarpeeksi korkeita."
Näin ei kuuluisi olla pallon pinnalla, enkä ihan usko että niin on edes tasaisella maalla. Laitoin luvuiksi maapallon kaareutumista mittaavaan laskuriin,
(https://www.metabunk.org/curve/ Katselukorkeudeksi ilmoitin polvenkorkeuden 0.5m ja kohteen etäisyydeksi 363 km, koska sillä etäisyydellä korkein vuori, Mount Everest (huikeat 8848 m) jäisi kokonaan maan kaaren taakse piiloon, jopa laskuriin upotetulla refraktiovähennyksellä. Se on tuohon kaarevuuslaskuriin kuuluva selittely-innovaatio jonka tarkoitus on pienentää maapallon kaaren piilottavaa vaikutusta, koska asiat ei oikeasti katoa näkyvistä matematiikan mukaisesti. Teoreettisen tieteen harhapolkuja on juuri tuollaiset väännökset joita keksitään selitykseksi kun teoria ei sovi havaintoihin. Ne yritetään laittaa sopimaan, ja sellainen sallitaan koska sittenhän sopii paremmin Daah ! Mutta siis siltikin tuollaisen standardin refraktion mukaankin maailman korkein kohta jäisi pallon muotoisessa maailmassa kokonaan piiloon jo 363 km päässä.
Toiset laskurit keskittyy vain matematiikkaan, mutta myös tässä Metabunkin laskurissakin se oikea matemaattinen luku ilmoitetaan kyllä hyvin selkeästi. Sen mukaan, oikeasti kaaren takia jäisi piiloon 10km ja 190m, mikä muuttaisi korkeimman vuoren matemaattiseksi katoamisetäisyydeksi jo 339 km.
Alpit ja Mont Blanc jäisi kokonaan kaaren taakse piiloon 273 km päästä katseltuna, ja siinä laskussa on mukana ne refraktiovähennykset pallomaan hyväksi ja katselukorkeudeksikin laitoin 2 m. eikä siis se maan pinnan taso. Samoilla spekseillä Euroopan korkein huippu, Venäjän Elbrus (5642m) katoaa 296m päässä, ja ilman refraktiolukemia etäisyys olisi vain 274 m. - En ymmärrä mikä asia siinä on ristiriitaista. Uskon testattaviin faktoihin. Vaikkapa siihen miten aine kiihtyy kohti maanpintaa tai kohti merenpohjaa ja niihin laskelmiin, ja kaikkeen fysiikkaan jossa ei ole mukana teoreettisia johtopäätöksiä sellaisesta mihin en usko. En itse kummemmin joudu edes turvautumaan tulkintoihin tässä asiassa kun kerron mitä aineen liikkeistä voi sanoa havaintojen mukaan.
Kiihtyvyydestä voin esimerkiksi huomata että silloin kun aine hakeutuu kiireesti kohti lepotilaa/ järjestystä, niin siitä paineesta syntyvään kiihtyvyyteen vaikuttaa monet muuttujat, jos ei nyt ihan tyhjiötä katsota. Jos vaikka kappale on ympäristössä jonka tiheys on radikaalisti pienempi kuin itse kappaleella, niin sieltä poispäin pyrkivä vauhti vaikuttaisi olevan silloin suurempi kuin jos kappaleen ja ympäristön tiheys olisi lähellä toisiaan. Mutta kappaleen vauhtiin nähdään vaikuttavan esim. aerodynamiikka, ilmanvastus , tai minkä tahansa aineen vastus. Jos tennispallon ja keilapallon pudottaa yhtä aikaa, niin ne putoaa samaa vauhtia koska selvästikin ovat kumpikin niin kaukana sellaisesta ympäristöstä jonka tiheys olisi lähellekään sama kuin niillä itsellä on. Ilmassa ovat siis kumpikin melkein yhtä väärässä ympäristössä. Tennispallo voi jopa ennättää maahan ihan aavistuksen aiemmin, vaikka on kevyempi, koska pienempänä kappaleena puhkoo ilmaa tehokkaammin ja sellainen saattaa olla merkityksellisempää kuin se että keilapallo on aavistuksen tennispalloa vääremmässä ympäristössä. Oletukseni ovat fysiikassa niin arkipäiväisiä kuin vaan voi olla, mutta toki pienikin oletus on aina riski siihen että voi mennä väärin. Siksi on loogista pitää oletukset fysiikassa mahdollisimman varovaisina. Jos nyt tai aiemmin löytyi jokin selvä virhe niin väännä se mulle vaikka rautalangasta että varmasti sen tajuan ilman pidempää kirjeenvaihtoa. - Ei se noin mene. Asiat ei ole niin monimutkaisia kuin ensikuulemalta luulisi. Etsin sinulle linkkejä tutkittavaksi kun kerkeän.
- Ilma ohenee hyvin nopeasti kun katsoo suoraan ylös. Matkustajakoneet ei lennä yli 12 km korkudessa koska silloin ilma alkaa olla jo aika ohutta. Stratosfääri alkaa keskimäärin 15 km korkeudessa ja ilmakehän sinisyys alkaa loppua. Ilma maan pinnan tasolla on siihen nähden hyvin sakeaa. Siinä on mukana kosteutta ja epäpuhtauksia joiden läpi voi nähdä kuitenkin parhaimmillaan jopa 100 km. Jo 50 km sakeimman ilmamassan läpi räjäyttää tajunnan. Tässä Tietopisteen kuva teknisine tietoineen Tallinnan rakennuksista yli 50 km päästä. Kameran zoomikyky on sama kuin hyvillä amatöörikaukoputkilla. Jos jossain tuolla Tallinnan rannan jälkeen olisi vuoria, niin ne tietysti pienenevät suhteessa rannan rakennuksiin aina sen mukaan mitä etäämmällä niistä ovat, ja tarpeeksi etäällä pienenevät lopulta niitä rantarakennuksia matalammalle, eli jääävät piiloon. Teoreettinen tähtitiede on jutuillaan aivopessyt kaikki kuvittelemaan että muutamat kymmenet tai sadat kilometrit ei ole mitään etäisyyksiä, vaikka ne on aivan valtavia havainnointietäisyyksiä, eikä esim. alla olevasta kuvasta kuuluisi näkyä mitään alle 96 metriä korkeaa jos Maa olisi pallo.
https://tietopiste.com/tallinnan-keskustan-rakennukset-todistavat-litteasta-maasta/ - Aine haluaa nopeasti lepotilaan. Putoava aine ei ole järjestyksessä, kuten ei ole eri tiheyttä olevat nesteet kun maljaa sekoittaa. Tuollaisen kiihdyttämällä saavutetun painottomuuden voisi varmaan järkeillä ihan niin yksinkertaisella päättelyllä, että jos vapaan pudotuksen päälle kiihdyttää tavalla tai toisella lisävauhtia niin oma luonnollisesti kiihtyvä putoamisvauhti muuttuu. Jo pelkästään yllättävästi syntyvä vapaapudotus voi varmaan tuntua vatsanpohjassa.. Ei mulla ole mitään oikeaa vastausta tähän, mutta ei tämä nyt vaikuta sellaiselta että mitään aika-avaruutta täytyisi tällaisen takia alkaa taivutella.
- Yllätys ettei tiede ole laskenut litteästä Maasta kertovia laskelmia jos asian voi yhtähyvin nähdä pallona. Tietysti ilmakehäkin on olemassa, mutta se sivuutetaan kolmiomittaustilanteessa, vaikka ilmakehän opetetaan kyllä muissa tilanteissa vaikuttavan auringon sijaintiin. Esim. auringon nousussa todellisen auringon sanotaan olevan paljon alempana kuin se näennäisesti onkaan.
Tässä juttua sellaisesta:
www.hko.gov.hk/m/article_e.htm?title=ele_00493 - Hylkään Einsteinin painovoimajutut siksi koska niissä ei ole mitään järkeä, mutta se on kyllä lempiaiheeni, joten hupi on molemminpuolista.
Tämän hetkinen yleisesti faktana pidetty "tieteellinen" näkemys painovoimasta perustuu yksittäisen patenttivirkailijan yli 100 vuotta sitten kehittelemiin mielikuvituksellisiin aivoituksiin, jotka hän (Einstein) ideoi ratkaisuksi korvaamaan tärkeän eetterin, koska kaikki tuota oletettua väliainetta koskevat testit olivat epäonnistuneet heliosentrisellä mallilla.
Einsteinin mukaan kaikki massa kaareuttaa jostain syystä ympäriltään aineetonta "aika-avaruutta". Sen takia aine saa mystisesti tietää suunnan mihin päin se voi ilman selitystä pudota pitkin niitä (t)aika-avaruuden neliulotteiseksi kuvailtuja, kirjaimellisesti olemattomia liukumäkiä. Tuollainen selittelymalli ei edes anna mitään selitystä, vaan siirtää sitä putoamisselitystä konkreettisesta metafyysiselle tasolle, jossa aine putoaa ilman oikeaa selitystä, mutta monimutkaisen näennäisselityksen takia se sivuutetaan ja opetetaan eteenpäin faktana.
Tuollainen teoria edellyttää paljon enemmän todistamattomia oletuksia kuin se että asiat putoaa vain koska tiheämpi aine syrjäyttää harvemman. Sellainen on jokatapauksessa testein havaittavaa todellisuutta, oli painovoimaa tai ei. Helpoiten aineen järjestäytymisen tiheysjärjestykseen voi nähdä nesteiden fysiikassa. - Olet aivan oikeassa, ja ennen kun sanon MUTTA, täytyy todeta että usein maan lättänyyttä koitetaan kumota pelkästään sillä hassulla oletuksella että aurinko olisi yhtä iso ja yhtä kaukana kuin pallomallissa, joten varjot eivät voisi mitenkään olla eri mittaisia. Sellaiseen on helppo sanoa että ota taskulamppu ja katso, mutta tämä sun pointti oli edistyksellisempää ajattelua ja sen lisäksi vielä paikkansa pitävä väite. Mutta nyt iso MUTTA, onko kaukaa haettua jos olettaisi että ilmakehällä olisi vaikutusta lopputulokseen? Jos kolmiomittaukset tekisi uima-altaan pohjasta, niin varmasti ymmärtäisit huolen veden vaikutuksesta auringon todelliseen sijaintiin.
Alla olevassa videossa on tehty testit jonka ensimmäisessä vaiheessa tuo sun väite kokeiltiin pienoismallilla ja tulokset varmistettiin 3D ohjelmalla paikkansa pitäväksi. Sitten seuraavaksi sama tehtiin niin että valo tulee koveran linssin läpi samaan pienoismalliin, jonka keskellä oleva ruuvi oli taas kohdistettu varjottomaksi, ja sen ympärillä olevien naulojen varjot mitattiin. Kun varjojen uudet mitat laittoi 3D mallinnokseen, se todistikin että tasainen pöytä oli matemaattisesti kaareva kuin pallo, siis varjojen mukaan.
https://youtu.be/bol8vZ7pcu8