- 1. Missä hypoteettinen "kuuhuijaus" kuvattiin?
Maassa.
2. Kuka kuvasi hypoteettisen "kuuhuijauksen"?
Monet uskoo että Stanley Kubrick olisi
vähintäänkin osallistunut ellei kokonaan ohjannut kuvauksia. Hän oli vain vähän ennen kuuhuijauksia toteuttanut taidokkaasti aikaansa edellä olevaa "front screen projection" trikkikuvaa avaruusseikkailu leffassaan, jossa näkyi valetaustana hyvin samankaltaisia vuoria kuin Apollo-kuvissa nähtiin. Leffan kuvauksissa oli myös pyörinyt teknisenä avustajana kaksi Apollo-ohjelmastakin tuttua NASA:n asiantuntijaa. Tiedetään myös että myöhemmin Kubrick halusi omaan elokuvaansa NASA:lta tietyn valovoimaisen linssin, jonka hän sai heiltä lainaan. Olisiko yhteistyö ollut niin yksipuolista että vain Kubrick sai pyydellä NASA:lta palveluksia tekemättä heille mitään...?!
Kubrick epäilemättä piilotti selviä Apollo-vihjeitä leffoihinsa, mutta se miksi hän niin toimi on tietysti tulkinnan varaista. Hohdossa, joka julkaistiin 11 vuotta Apollo 11 jälkeen, siinä pikkupojalla on villapaita jossa näkyy Apollo 11 teksti ja raketti jossa on nokka ylöspäin. Sitten poika nousee paitansa kanssa hitaasti ylös lattialta, keskeltä kokolattiamaton kuviota joka vastaa muodoltaan täydellisesti Houstonin laukaisualuetta lintuperspektiivistä ja sitten poika kävelee hitaasti pitkää käytävää huoneeseen 237. Apollo 11:n matkahan oli virallisesti 237 000 mailia. Kubrick on erikseen halunnut muuttaa huoneen numeron tuollaiseksi, vaikka kirjassa johon leffa perustuu numero oli 217, eikä 237. Kubrickin viimeisen leffan, joka kertoo salaseurasta ja sen rituaalisista orgioista, julkaisupäiväksi hän halusi valita Apollo-retkien 30-vuotisjuhlapäivän.
Tietysti voidaan ajatella että Kubrick halusi vain leikitellä salaliittoteoreetikoiden kustannuksella. Mainitsin tässä vain aivan selvimmät viittaukset, mutta niitä on muitakin. Jos miettii että hän tosiaan olisi ollut toteuttamassa kuuhuijausta, niin tuolla tavoin taiteeseen piilotettuna sen paljastaminen olisi ymmärrettävämpää kuin vaivannäkö ilman kunnollista pointtia. Tuossahan toteutuisi se yleinen argumentti on että jos salaliittoja olisi, niin ihmiset on sellaisia että he haluavat ennenpitkää paljastaa ne tavalla tai toisella. Olisiko taiteilijat erilaisia...?
3. Millaiselle filmille hypoteettinen "kuuhuijaus" kuvattiin?
Käsittääkseni valokuvat otettiin samankokoiselle 70mm filmille mitä Kubrick käytti aiemmin avaruusseikkailu leffassaan. Muuten kuvattiin varmaan ihan tavalliselle filmille jonka ei tarvitse kestää säteilyä, suuria paine-eroja, valtavia lämpötilaeroja tai mitään muitakaan ääriolosuhteita. Ja ainakin valokuvia kuvattiin sellaiselle filmille joka ei tarvinnut ympärilleen kovin tiiviitä suojauksia vaikka väittivät avaruudessa olevansa... Nimittäin eräälle filmille oli läikkynyt appelsiinimehua joka näkyy sen rullan kuvissa, johon selityksenä oli että astronautin kypärässä ollut mehuhuikkaletku oli vuotanut ja mehut oli päässyt sieltä kameraan. Olen nähnyt aikoinaan tästä keissistä monia hyviä videoesityksiä, mutta enää en onnistunut löytää kuin vain yhden tuollaisen, mutta siinäkin näkee niitä kuvia ja asian pääpiirteittäin.
https://youtu.be/0eOS3kj0Ve4
4. Miten filmi jolle hypoteettinen "kuuhuijaus" kuvattiin kehitettiin?
Filmiä on selvästi kuvattu valtavat määrät, mutta niiden julkaisua on pantattu ja tipotellen näytetty aina näihin päiviin saakka. Aikalaisille ei ollut yli pariin kymmeneen vuoteen katseltavana muuta filmiä kuin taidokkaasti kuvattua pysäytyskuvaa, jotka väitetysti oli ottanut nakkisormillaan avaruuskypäräpäiset ex-sotilaslentäjät avaruuden ääriolosuhteissa.
Mitään filmin kehitystä ei koskaan tarvinnut paljastaa siitä suttuisesta TV lähetyksestä, jossa tarinan mukaan oli valmiiksi huono laatu, koska se piti lähettää muutaman sadan tuhannen kilometrin päästä maahan, jossa se vastaanotettu lähetys kuvattiin sitten TV- kameralla "livenä" monitorista. TV-ryhmä oli kutsuttu yhden ruudun ympärille todistamaan live tapahtumaa. Siitä oli mukamas myös back up nauha, jossa piti olla kuvan kylkiäisinä myös antureiden keräämää "telemetria" dataa, mutta ne filmit, kuten ihan kaikki muutkin kuuretkien telemetrianauhat ovat olleet kaiken aikaa hukassa. Siihen on keksitty kertoa että 80-luvun alussa Apollo nauhojen päälle nauhoiteltiin muuta aineistoa säästösyistä.
Jostain syystä vasta 90-luvulla näytettiin julkisuuteen hyvälaatuista liikkuvaa kuvaa, jossa astronautit kuvailee keskenään väitetysti kuussa. Ennennäkemätöntä Apollo-kuvaa on tiputeltu vielä ihan tässä viime vuosinakin uusissa dokumenteissa. - "Kaksiulotteisella kartalla tosiaan on ongelmia näyttää maa kunnolla johtuen maan kaareutumisesta. Tämä on karttaprojektioiden ongelma."
Mun pointti oli että kaksiulotteisella karttalla ei ole mitään ongelmia näyttää metrin tarkkuudella missä mennään, tai samalla tarkkuudella mittailla etäisyyksiä niin pitkälle kuin sitä tarkkaa kuvaa jaksaa skrollata. Vain siinä on ongelmaa että tarkkuudella toimivan kaksiulotteisen kartan väitetään olevan projektio pallosta jota ei saa kuvattua tarkkuudella kaksiulotteisena.
Pallon muotoisessa maailmassa ei pystyisi liittää yhteen metrintarkalla navigointitarkkuudella eri lähialueiden karttoja kuten Google Earth ne meille liimaa, koska kaareva matka on pidempi kuin suora matka ja lisäksi se kaarevuuden jyrkkyys on riippuvainen matkan pituudesta. - "Maapallon liikkeen ei pitäisikään tuntua miltään liikkeen jatkuvuuden lain takia."
Maapallossa olisimme eri vuodenaikoina eri jyrkkyisillä kiertoradan mutkilla, koska ellipsillä radalla on pari tiukempaa mutkaa, mutta vaikka rata olisi täydellinen ympyrä, niin ympyräratakin aiheuttaa jatkuvaa kiihtyvyyttä. Osuvampi esimerkki kuin kiskoja suoraan kulkeva juna olisi autolla ajaminen kaarteessa ilman jarruttamista tai kiihdyttämistä. Samaan aikaan tuon kiertorata-kaarteen kanssa olisi akselin ympäri pyörintä, johon sopii paremmin se juna vertaus, mutta yhdessä noiden liikkeiden ja suuntien muutoksia kuvaisi ehkä osuvimmin jokin huvipuistolaite.
"..päiväntasaajalle, jossa voi havainnoida sekä eteläistä ja pohjoista tähtitaivasta samanaikaisesti. Tässä joku onkin kuvannut tähtitaivasta päiväntasaajalla:
http://sguisard.astrosurf.com/Pagim/From_pole_to_pole.html#Picture2
Jos maapallon pyörintä olisi liikkeellään piirtänyt tuon kuvan kameraan, niin siinä ei näkyisi enempää kuin yhtä suuntaa kerralla, koska yhdestä sijainnista taivaalle tähtäävä kamera ei tietäisi mitään siitä että maa kaartuisi sen sivuilta alas palloksi, eikä siksi piirtäisi taivaallekaan muiden sijaintien näkymiä. Olenko väärässä? Olisi kiva kuulla miksi.
Se Tallinnan TV-torni on niin korkea, että itseasiassa tuo verkkokaupan katolta kuvattu näkymä tornin yläosasta olisi pallomallissa aikalailla oikein ihan ilman niitä refraktio puheita. Paitsi että eihän se torni siinä näytä ihan normaalilta, vaan suhteettoman isolta, joka kertoo että välissä on paljon kosteutta, eli ei mikään otollisin hetki zoomailla Suomesta Viron suuntaan. Ilmeisesti maapallossa hyvä sää, mahdollisimman vähäisen kosteuden muodostumisen kannalta, ei ole se otollisin hetki näyttämään todellisuutta, koska silloin nähtävät superkaukaiset yksityiskohdat on kaikki aina refraktiota ja silloin kun sää on huono kosteuden takia, niin on paras mahdollisuus saada maan mittoihin osuvia näkymiä.
Eikä tuo kuva edes näytä mun mielestä kovin superzoomatulta sen perusteella, että etualan saaressa näkyy niin hyvin perspektiivisyyttä. Ilman valtavaa zoomia, näkyisi mikroskooppiseksi pienentynyt TV-torni ilmakehän suurentamana ehkä juuri tuolla lailla osittaisena.
Sitten se lauttasaaren lintutornista kuvattu Tallinna-otos. Sehän ei ole mikään yksittäinen harvinaisuus. Tietopisteessäkin oli jopa samasta paikasta kuvattu ainakin tämä:
https://www.tietopiste.com/littea-maa-jalleen-todistettu-todeksi-helsingista-nakyi-viron-rannikko/
Tässä eri paikasta, mutta silti saman pituinen matka:
https://www.tietopiste.com/eestin-energian-savupiippu-todisti-jalleen-littean-maan-todellisuuden/ - "Jätit keskustelun kesken n. 2 viikkoa sitten tällaiseenn ongelmaan:
Aurinko on korkeudella X..."
En tiedä mikä tuossa oli niin ongelmallista. Tuo esimerkkihän on mitattu näköjään Helsingin tuntumasta, josta ei näe koskaan aurinkoa 24/7, vaan aurinko kiertää pohjoisen takaa, eikä se silloin näy juuri tuon ison etäisyyseron takia.
" Jos Google mapsin mitat pitää paikkansa, niin Gleasonin kartta ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Molemmat ei voi olla oikeassa."
Joo, Google maps näyttää varmaan maa-alueet kutakuinkin metrin tarkkuudella joten uskon että Australia on sen muotoinen miten Google sen esittää, eikä sellainen venytetyn näköinen.
Google Earthissa voi vetää metrintarkkaa mittausviivaa lähinäkymässä joka vastaa kaksiulotteista paperikarttaa jossa näkyy kaupunkien kohdilla teitä, taloja ja muita vastaavia todennettavia pituuksia. Sellaista tarkaksi zoomattua näkymää voi skrollata mittaimen kanssa useita minuutteja/ satoja kilometrejä ja lopuksi vetää näkymän laajaksi ja huomata että saman välin voi mitata yhtä hyvin laajassa kuvassakin, eikä pinnan pallomaisuus vaikuta mittauksiin mitenkään, vaan kaikki etäisyydet on samoja kuin lähikuvassa.
Esim. 300km matkalla olisi maapallossa yli 7 km syvyinen kaari. Kaksiulotteiseen karttaan sitä kaarta ei voisi sisällyttää valmiiksi, koska sen kaarevuuden eksponentiaalinen jyrkkyys riippuu aina tarkastelussa olevasta välimatkasta. Lähikuvassahan maapallon kaarevuus olisi niin olematonta että pallomaailmaa voisi kuvata kaksiulotteisella paperikartalla hyvällä tarkkuudella, mutta se ei silti tarkoita että lähikuvista kasattua jotain stadionin laajuista paperikarttojen mattoa voisi kääräistä palloksi ilman että mikään muuttuisi. Miten siis ymmärrettävästi toimiva ja tarkka tasokartta voisi kuvata palloakin siinä samalla ? Molemmat ei voi olla oikeassa. - Oli niin kärttyisen oloinen kommentti etten viitsi linkata mitään sellaista mitä en pysty todistettavasti osoittamaan aidoksi. Mutta onneksi totuus on puolellani ja voidaan hyvin katsella vain mitä tiede ja yleisesti hyväksytyt asiat kertoo.
Ensin siitä merisäästä. Se 50 km ei ole mikään näkyvyyden maksimi edes. Se oli vain sellainen minkä kuulin viime viikolla radiosta. Olen mielestäni kuullut joskus 60 km, ja nyt kun katsoin wikipediasta, niin siellä sanotaan että näkyvyys voi olla 70 kilometriäkin.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Näkyvyys
Tässä sitten vähän tieteellistä analyysiä kaukaisimmista näköhavainnoista.
https://www.osapublishing.org/ao/fulltext.cfm?uri=ao-59-21-F11&id=432262
Siinä kerrottiin mielenkiintoisesta havainnosta: "In 1948, a record visual range observation was reported with a distance of more than 530 km from a plane in 4 km height near Cologne, Germany to the Mount Blanc in the Alps [4] and very recently a claim for a similar observation was made."
Päätin itsekin analysoida tuossa annettuja lukuja, koska tuohan huutaa maan litteyttä. 4000m katselukorkudella ja 530km etäisyydellä maapallo jättäisi geometrisesti piiloon 7260 m korkeudelta näkymää. Kohteena ollut Mont Blanc on korkeimmasta kohdastaan 4 811m, joten huippu jäisi piiloon 2449 metrin syvyyteen. Kokonaan näkyvänä illuusiovuori leijuisi alaosansa kohdalta siellä yli 7 km korkeudessa näyttämässä sattumalta siltä kuin maa olisi litteä. - "refraktio ja perspektiivi taivuttelevat valoa niin että kaikki näyttää toimivan kuten maapallolla"
Maapallon muoto tai liike ei näy eikä tunnu missään asiassa.
Asiat siis toimii nimenomaan kuin maa olisi litteä vaikka sen väitetään olevan pallo. Ainoastaan osa taivaan ilmiöistä selittyisi kivasti pallokosmologialla, mutta suurimmaksi osaksi ne avaruushöpinät on aivan uskomatonta science fictionia, johon ainakaan oma uskoni ei riitä.
Luotan ennemmin omiin havaintoihin, esim. mainitsemani virtaava puro toimii mittakaavassa johon ei liity maan kaareutumista. Purot on helppo nähdä jokien pienoismalleina. En ole koskaan nähnyt pallon pinnalla toimivaa puroa. Pelkkiä litteän maan virtauksia vain.
Meille ei myöskään ole mahdollista nähdä maapallon kaareutuvaa reunaa horisontissa x- akselilla. Toisethan sanoo että lentokoneesta näkyy sellainen, toiset että hävittäjästä. Olisi helppo perustella ne turhiksi luuloiksi, mutta onneksi minun ei enää tarvitse, koska maailman tunnetuin astrofyysikko Neil DeGrasse Tyson esitelmöi muutama vuosi sitten, ettei edes Red Bullin järjestämä laskuvarjohyppy stratosfääristä 39 km korkeudesta ole tarpeeksi korkealla siihen että maapallon kaarevuus voisi erottua niin lähellä maapallon pintaa. "That stuff is flat" oli muistaakseni hänen sanamuotonsa vaikka palloon toki uskoo. Ja mielenkiintoisesti kuvat kaarevuudesta siinä Red Bullin tempauksessa oli hänen mukaansa vain kameran linssin tekemää harhaa. Vain astronautit, joita vuosien varrella on kerrottu olevan yhteensä vain noin 500, voisivat nähdä onko horisontti kaartunut. Kaikille meille muille that stuff is flat.
Myöskään horisontin y-akselia tarkkailemalla ei selviä että Maa olisi pallo, vaan kaukaisista näkymistä puhuttaessa unohdetaan usein joko koko se maan pallomaisuus, tai sitten refraktio otataan niin itsestäänselvyytenä ettei ehkä edes huomata milloin näkyvyys muuttuu geometrian näkökulmasta mahdottomuudeksi johon on vain keksitty jokin selitys josta on tieteellisyys kaukana.
Kuuntelin radiosta merisäätä, ja siinä kerrottiin 50km näkyvyydestä aivan kuin meressä ei olisi sillä matkalla 196 metrin syvyistä kaarta. Geometrisesti, niin kaukaa ei pitäisi näkyä mitään alle 159m korkuista asiaa jos katselukorkeus olisi 2m. Jos katselukorkeuden nostaa kymmeneen metriin, niin luku putoaa 118 metriin, mutta siinäkin on korkeutta reippaasti yli puolet enemmän kuin suomen korkeimmassa majakassa, Bengtskärissä, jonka tiedoissa myöskin ilmoitettiin näkyvyyksiä joiden ei kuuluisi olla geometrisesti mahdollisia vaikka katselukorkeutta nostaisi huimasti ylöspäin.
Kirkkaalla ilmalla voimme myös zoomailla Helsingistä Tallinnan rannikkoa niin että ihan talot näkyy, vaikka maapallossa matkalla pitäisi olla puolen kilometrin syvyydeltä kaarevuutta. Kaikki ei siis näytä että maa olisi pallo, vaan pikemminkin päinvastoin. - Väännetään+rautalangasta:
- Etäisyyseroilla tarkoitin yksiselitteisesti etäisyyksien eroja kääntöpiiriltä toiselle. Voit katsoa kuvastasi kuinka ne on silminnähden pienemmät taivaalla verrattuna mitkä ne etäisyyserot on maassa. Jos et näe kuinka viivojen pituuserot kaventuuu korkeammalla voit kokeilla mitata viivat tai nostaa pallot ylemmäs taivaalle niin näet sen selvemmin.
Turhaan hoet kuinka perspektiivi pienentää, koska tässähän juuri on mietinnässä se ettei se välttämättä näkyisi jos välissä on tuhansia kilometrejä pientä kosteutta joka lisäksi tihenee alaspäin.. Enkä ymmärrä miksi väität ettei perspektiivi laskisi !? Oletko koskaan tarkkaillut isoja kumuluspilviä, sellaisia joita vanhoissa suomileffoissa mielellään näytetään... Niistä pitäisi huomata hienosti kuinka perspektiivi laskee alemmas pilvi kerrallaan, mutta en tiedä luuletkohan sitä kenties maapallon ympärille kiertyneeksi ilmakehäksi kun sanot ettei perspektiivi laske? ja mietit taas varmaan että eikö niiden pilvienkin pitäisi sitten suurentua ilmakehän takia ?!.. mutta voit joskus kokeilla moottoritiellä mitata matkamittarilla kuinka läheisiä sellaiset pivet onkaan. Olen mittaillut ja arvioinut että kaukaisimmat näkyy vain jossain 20km päässä. Meren äärellä varmasti paljon pidemmällä, mutta puhutaan silti vain kymmenistä kilometreistä. Maapallossa kaarevuutta ei olisi 20km matkalla kuin 31 metriä. Perspektiivi olisi siksi pallomaailmassakin syynä sille että ne pilvet näyttävät laskevan alemmas, mutta ymmärrän jos lapsesta asti pallomalliin ohjelmoitu mieli ei sitä näe niin. Lentokoneesta voi mennä katsomaan sinne pilvimaton päälle kuinka se on siitä perspektiivistä tasainen silmänkantamattomiin ja voit jatkaa matkaa vesilasi kädessäsi tekemättä etuperin volttia milloinkaan. - Kääntöpiirien etäisyysero on isoimmillaan 4600 km. maata pitkin mitattuna. Mutta kun ne sieltä maasta nostaa taivaalle, niin niiden viivotinsuorat etäisyyserot maasta katsottuna vähenee sitä mukaa mitä korkeammalla ne on.
Partaveitsi-periaatteella maapallo selittää paremmin sen miksei auringon koko vaihtele, kun taas litteässä maassa asiaa on vaikea järkeillä muuten kuin jonkinlaisella ilmakehän suurennusefektillä. Mutta voiko sanoa edes niin turhaksi oletukseksi, että litteän maan näkökulmasta katselijan ja taivaankappaleen välissä on ilmakehää aina vain enemmän kun etäisyys kasvaa? Lisäksihän ilmakehä tihenee juuri sinne alas minne perspektiivi kappaletta laskee. Mutta onhan siinä toki ylimääräistä oletusta, että ilmassa on kosteutta jolla on suurentava vaikutus, mutta se on perusteltu oletus, koska sitähän ilmatieteilijätkin ovat käyttäneet selitellessään maapallolle liian kaukaisia näkymiä, mutta käsitellessään kuitenkin paljon lyhyempiä välimatkoja kuin mistä nyt puhutaan. Koska sellaista vaihtoehtoa ilmakehäekspertit ei ymmärrä ottaa huomioon, että koko ilmakehä on yhdessä tasossa, eikä mikään maapallon päällä oleva kapea kaistale, joka kääntyy kokoajan katselijan ympäriltä pois tieltä. Ja kuitenkin sillä kapealla kaistaleellakin nähdään monenlaisia ilmakehän temppuja.
Miten paljon ymmärrettävämpää on että aurinko suurenisi kun sitä katsoo KAIKEN ilmakehän keskeltä, kuin että se ei suurenisi. Ja mihin sitten se perspektiivin laskeva vaikutus siitä katoaisi kun kohde on suurentunut? Ainakin pienoismallitestien mukaan etääntyvä kohde laskee vaikka kameran ja kohteen väliin laittaisi suurentavan kalvoluiskan joka estää kohdetta pienenemästä. - "Kaikki asiat tippuvat alaspäin, paitsi kuu ja aurinko eivät tipu alaspäin, eikä tähdet"
Meinaatko että Maapalloteoria painovoimineen osaa selittää asian ja siksi se on parempi kuin teoria jossa myönnetään että emme tiedä?
A ) Tiede on onnistunut selvittämään tämänkin. Maapallo vetää kuuta samalla kun kuu vetää maata, kiskoen meretkin ylemmäs (mystisesti samaan aikaan maapallon molemmilta puolilta. Katso "vastavuoksi") Se miksi maan ympärillä pyörivä kuu ei magneetin tavoin paiskaudu maahan, johtuu siitä että se putoaa kokoajan ohi.
B ) Emme tiedä. - En tiedä kenen kuvitelmia luettelit, mutta aloitetaan ensimmäisestä. Kuu ei minunkaan mielestäni tuota omaa valoaan, vaan se valo on selvästi peräisin auringosta.
Siihen liittyvä HAVAINTO:
Päivätaivaalla näkyvä kuu näyttää johdonmukaisesti kuinka aurinko valaisee sitä, mutta silloin tällöin aamuisin kun aurinko on vielä matalalla horisontin tuntumassa, niin samaan aikaan korkealla näkyvä kuu onkin valaistuna yläviistosta, eikä sieltä alaviistosta missä se aurinko, eli valonlähde näkyy.
Vaihtoehto A:
Kiertäessään Maan yllä, aurinko on ainakin sillä kertaa kuuta ylempänä, kuten kuun vaihe kertoo, mutta perspektiivin takia katselijasta näyttää että vasta näkyviin saapunut aurinko olisi paljon alempana kuin kuu, vaikka kyse on vain perspektiivistä.
Vaihtoehto B:
Aina aamuisin ilmakehä nostaa vielä piilossa olevan auringon näkyviin maapallon kaaren takaa 4 minuuttia ennen kuin todellinen aurinko on oikeasti siinä suunnassa missä se näkyy. (Näin tosiaan opetetaan) Yläviistosta valaistun kuun näennäinen valonlähde on silloin entistä enemmän väärässä suunnassa, koska on todellisuudessa vielä horisonttiakin alempana maapallon takana. Mutta ei se mitään koska etäisyydet ovat niin valtavia että valo voi tulla aamulla tässä tilanteessa kuuhun ylhäältä siitä huolimatta. Muina aikoina päivätaivaalla näkyvän kuun valaistus seuraa auringon valon suuntia hyvällä tarkkuudella. Vain aamulla ei. Koska etäisyys. - 3. HAVAINTOA:
Talvella auringon lämpö on niin vähäistä ettei sitä meinaa tuntea iholla edes keskipäivällä kun aurinko on korkeimmillaan taivaalla.
A ) Se on selvä merkki siitä että aurinko on talvella kauempana meistä.
(Mitkään kallistukset ei auttaisi jos palloa käristäisi tai vaikka vaan vähän lämmittäisi jollain liekinheittimen tapaisella, koska pallon virtaviivainen muoto kuljettaa ja tasaa lämpöä sen pinnalla. Myös vähemmän virtaviivainen, mutta kuitenkin pyöreähkö nyrkkiin laitettu käsikin siirtyy ihan automaattisesti kauemmas tulesta jos sitä meinaa polttaa. Olisi hyvin vaikea vastustaa tuota refleksiä vaikka kuinka olisi vakuuttunut ja matemaattisesti tutkinut että pelkkä nyrkin pieni kallistus riittäisi vähentämään poltetta. Kyseinen refleksi todistaa, että sisimmässään kaikki ymmärtää että kallistuksen aiheuttama vaikutus lämpöeroihin olisi aivan minimaalista.
Maapallon kallistusselityksen voi helposti poissulkea myös vertailemalla auringon korkeuskulmista, kuinka vähän aurinko lämmittää talvella keskipäivällä verrattuna kesäaamujen/ -iltojen paljon matalampia korkeuskulmia joissa aurinko lämmittää mukavasti jos on pilvetöntä. )
B vaihtoehto:
On yleinen harhaluulo että talvella aurinko olisi kauempana. Itseasiassa aurinko on aina tammikuun alussa muutaman prosentin, eli yli 5 miljoonaa kilometriä lähempänä maapalloa kuin heinäkuun alussa, eikä suinkaan kauempana. Se mihin auringon lämpöteho häviää talvella on monien monimutkaisten syiden yhteisvaikutusten summa joista tietää paremmin vain siihen erikoistuneet asiantuntijat. Taviksille tarjolla oleva tieto kertoo kallistuskulmien yhteydessä mm. että osa lämmöstä heijastuu avaruuteen, säteilyä absorboituu ilmakehään ja "Matalalta paistava Aurinko lämmittää vähemmän Maata, koska säteily leviää isommalle alueelle." - En vedä johtopäätöksiä nykyisistä rappareista, eikä yleisen käsityksen mukaan natsit olleet vapaamuurareita vaan päinvastoin olisivat vaikeuttaneet heidän toimiaan. Mutta kiinnitin vaan huomiota että natsien yhteys vapaamuurariuuteen vaikutti silti selvältä. On kuin Suomen veljeilyt natsisaksan suuntaan olisi ollutkin vaan vapaamuurareiden keskenäistä yhteydenpitoa ja jotain muurariveljeyttä. Esimerkkinä: vapaamuuranina tunnettu kenraali Paavo Talvela oli Wikipedian mukaan Mannerheimin luottomies, joka neuvotteli Saksan korkeimman johdon kanssa.
- Mielessäsi joku on vaan vilpittömästi käynyt asettamassa kameran ja hakenut sen vuorokausi myöhemmin, ja juuri ehkä se kaikkein viattomimman oloinen ohjaajan vaimo jonka kudontablogin löysit. Unohdat sen pikku seikan että kuvaus näytti aivan käsittelemättömältä ilman niitä pilvianalyysejämme ja sen halutun lopputuloksen eteen on vaivauduttu. Silloin kun et vielä uskonut että videota olisi voitu käsitellä koska sellaisesta olisi jäänyt jotain jälkiä, sanoit: "Samojen pilvien toistamisessa ole budjetilla tehdyn videoeditoinnin kannalta mitään järkeä."
Olen samaa mieltä. Nämä tekijät eivät ole keitä tahansa retkeilijöitä, vaan ohjaajan aiemmista töistä löytyi mm. NASA dokkari: "The story follows an international team of astrophysicists trying to launch a multi-million dollar telescope on a NASA high-altitude balloon."
Huomasin myös että "Consulting Producer" (joka googlattuna on näköjään usein entinen maksava- tai co-producer joka ei enää työskentele projektin parissa mutta neuvoo ohjaajaa.) ...on Costa Botes, joka teki taru sormustenherrasta -ohjaajan kanssa "Unohdetut kuvat"
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Unohdetut_kuvat
Kyseessä oli niin kiistanalainen leffa että sitä kutsutaan usein mockumentary:ksi tai siitä käytetään sanaa hoax. Botes ja Jackson esiintyy siinä omina itsenään, kuin tekisivät oikeaa dokumenttia, kuten myös haastateltavat asiantuntijat, mutta kaikki olikin fiktiota. Wikipediasta:
"Elokuvaa mainostettiin etukäteen dokumenttina ja esimerkiksi The Listener -lehdessä julkaistiin elokuvasta ja Colin McKenziestä laaja artikkeli, jonka kirjoittaja oli juonessa mukana."
Ihan hyvän kuuloista taidetta, ei siinä mitään, mutta kertoo kuitenkin jotain tuosta taustavaikuttajasta, että millaisiin asioihin hän on ollut aiemmin(kin?) halukas venymään. - "Testasin, enkä huomannut yhtään framea missä olisivat olleet täsmälleen samanlaiset. Täsmälleen samanlaisuus olisi tärkeää, koska jos joku juttu tällaisessa on "melkein samanlainen", niin silloin sitä ei voi oikein käyttää todisteena."
Hassu esitelmä pilvistä. Rippasin tuon videon koneelle ja tarkistin video-editorilla että freimit ovat prikuulleen identtiset. Vaikka näkeehän sen paljain silminkin että pilvet jotka tulee siitä vuoren yli on aivan saman näköiset ja aivan samoissa asennoissa kun pilviä kohdentelee muun maiseman kanssa pysäyttelemällä videota, mutta halusin tällä kertaa kiven kovan varmistuksen asiasta, koska tästä on ennenkin kiistelty. Nyt ainakin itse tiedän täydellä varmuudella miten asia on.
Tässä se toinen keissi mistä puhuin. 8 minuutista eteenpäin:
https://youtu.be/7Mdg5k-WBFw
Siinä näytetty webbikamerakuva on otettu NOAA:n sivuilta, johon löytyy linkki videon esittelyteksteissä. - Uskon että etelästä voi heijastua valoisuutta "coffee cup caustic" ilmiön takia, mutta en usko että aurinko siellä näkyisi yöllä, koska miksi muuten täytyisi feikata 24/7 timelapseja etelän yöttömästä yöstä. Yhdessä sellaisessa antarktiksen tutkimusaseman timelapse-kamera näytti vakuuttavan näköisesti yötöntä yötä silloin kun siellä sellainen olisi pitänytkin näkyä, mutta kuvissa näkyi pienellä päivämäärän lisäksi myös kellonajat. Ne paljasti että välistä oli napsaistu aina yöisin muistaakseni noin 7h pois. Jeranism meilasi heille, ja jos puhui totta niin sai vastauksen että jotain ongelmaa siellä oli kaistan kanssa ja heidän kamera oli siksi ohjelmoitu katkeamaan aina kun on pimeää, vaikka piti olla yötön yö. ISS käyttää vähän samanlaista taktiikkaa väittämällä ensin että olisi 24/7 live video, mutta puolet ajasta kun ollaan maapallon pimeällä puolella niin katkaistaan kuva koko ajaksi koska on turha näyttää pimeää kuvaa, eikä voida käyttää esim. automaattivalaistusta tai jotain toista kameraa jossa olisi yöhön sopivat säädöt. Toisinaan katkoajalla näytetään vähän aikaa sellaista "hetkinen" -tyylistä selostustekstiä jossa paljastetaan että silloin voidaan näyttää jotain muuta valoisaa kuvaa, mikä käytännössä tarkoittaa uusintoja. Kummassakin tapauksessa annetaan ymmärtää että koko päivä näkyy vaikka niin ei ole.
Toinen "kuvatodiste" Antarktiksen yöttömästä yöstä oli hiotun näköinen timelapse 24 tunnin aurinkoisesta päivästä tutkimusasemalla. Päivän lopussa taivaalle kulkeutui pilviä jotka eteni samaan kohtaan mistä se päivä oli alkanutkin ja ne pilvet jatkoivat taas siitä matkaansa aamulla sulavasti luupissa. Päivän ensimmäinen ja viimeinen freimi olivat sama identtinen kuva. - Väität ettei olisi niin pitkää tasaista suoraa että katuvalot näyttäisivät kaartuvan maanpinnan kaareutumisen mukaan ja puhuit kilometreistä. Katsoin sizecalc.com:illa että katuvalo jonka korkeus on 6m, joka ilmeisesti on pyöräteillä pylväskorkeus, pienenee vain kolmessa sadassa metrissä sellaiseen kokoon joka vastaa kahta senttiä kun pidät kättä suorassa edessäsi (20dmm). Hain myös kuvahaulla jotain referenssiksi. Wikipedian mukaan katuvalojen väli on 25m. Katso kuinka reippaasti perspektiivi pudottaa valoja pylväs pylväältä:
https://www.tejuka-lehti.fi/image-3.119034.c0acf0ebe2?size=512
Kaikki mitä maan päällä näkyy putoaa silmissäsi alemmas ainoastaan perspektiivin takia. 5km on mielenkiintoinen raja. Siinä kohtaa seisomakorkeudelta, maapallo olisi kaareutunut 2m peittämättä mitään piiloon. Ja vasta sen 5km jälkeen maapallon horisonttitöyssy alkaisi vähitellen kätkeä maisemaa taakseen. Hauskasti tuo noin 2m korkeus viiden kilometrin päässä on juuri silmän totaalinen erottelukyvyn raja. - En ole eri mieltä tuosta kuvastasi, mutta siitä puuttuu sellainen tilanne missä perspektiivi on laskenut valon niin alas että katoksen alla silmät kiinni katossa sen näkisi, vai olisiko niin ettei sellaista tilannetta voisi koskaan edes tapahtua joidenkin perspektiivin lainalaisuuksien yms. takia?
Jos niin ei ole ja sinulla on suora näköyhteys valoon jota katsot siinä katossa kiinni, niin ainakin itselleni tulee mieleen että valo paistaisi sinne kattoon jos olisi tarpeeksi tehokas, koska sillä ei pitäisi varmaan olla paljon eroa kerääkö silmä vai katon pinta sen valon. Ikkunankarmi-vertaukseesi koitin vain sanoa että se on vain sellaista liikuttelua auringon ja karmin suhteen, vaikka sanoin vähän väärin sen mikä siinä liikkuu. Silmät olisi siis kiinni katoksen alla katossa ja vain perspektiivin laskeva vaikutus olisi tarkkailussa. Ikkunasta näkyvä aurinko ei liity perspektiiviin jos uskot maapalloon. - "Mitähän sekoilua tuo taas oli? Tietenkin Aurinko ja Kuu voivat olla yhtäaikaa näkyvissä, koska olen omin silmin tuon nähnyt kymmeniä kertoja, vai mitä tuo sekava sepustuksesi tarkoitti?"
Kyse oli siitä että aurinko ja kuu ovat molemmat horisontin yläpuolella KUUNPIMENNYKSESSÄ. Maapallossa sen katselija olisi maapallon korkeimmassa kohdassa pallon päällä ja horisontin yläpuolella olevat kappaleet olisivat sitä korkeammalla. Ongelma siinä on että maapallon kuuluisi olla auringon ja kuun välissä varjostamassa kuuta. Asia ratkeaa sillä että aurinko ei oikeasti ole siellä missä silloin näyttää, vaan se on refraktiota. - "Sinä voit visuaalisesti nähdä auringon ikkunasta keskipäivälläkin, eikä se tarkoita että aurinko silloin olisi ikkunan karmin alapuolella."
Ikkunan karmithan liikkuvat suhteessa aurinkoon kun liikutat päätäsi. Pallomallissa aurinko ei olisi näennäisesti alempana tai ylempänä perspektiivin takia. Miten siis se valon lähde, eli aurinko näkyy alhaalla horisontissa, vaikka samaan aikaan ylempänä kuussa se valo tulee siihen jostain vielä ylempää? Selvästi ymmärrät asian kuin se olisi perspektiiviin liittyvä asia, mutta en näe miten se sopii ideaan maapallosta. Ongelma näkyy vain aamulla. Myöhemmin kun aurinko jo on korkeammalla, niin kuun vaiheet seuraa sitä auringon valoa hienosti.
Jokainen voi itse testata asian pitämällä palloa kädessään jolla tähtää kohti kuuta. Jos aurinko silloin osuu palloosi, näkyy siinä aivan sama varjo kuin kuulla. Ainoastaan aamulla kun aurinko on matalalla niin ne valon suunnat ei aina päde lähimainkaan jos valo sattuu tulemaan kuuhun yläpuolelta. Aivan kuin aurinko olisi silloin matalalla vain näennäisesti perspektiivin takia.
Maapallossa ei pitäisi olla mitään eroa onko aurinko taivaalla ylhäällä vai alhaalla, paitsi aivan auringonnousun hetkillä, josta puhuin edellisessä kommentissani. Aurinko olisi silloin oikeasti vielä alempana kuin näyttää ja se auringon valon suunta näkyisi kuun pinnalla entistä huonommin jos valo sattuu tulemaan siihen yläkautta, niinkuin se toisinaan tulee.