- Tiede opettaa että kaikkeus laajenee valoakin nopeammin "ei mihinkään", mutta ilmeisesti jalkojen alla olevaa maa ei voi olla syvyydeltään ääretön eikä äärellinen, vaan sen pitäisi leijua ikuisessa tyhjyydessä, koska muuten se olisi ilmeisesti hassu ajautus. Onko pilarit ja kilpikonnat hassumpia kuin ikuisessa tyhjiössä pyörivä, näkymättömien ja aineettomien aika-avaruuskaareutumien ohjailema leijuva vesipallo, joka syntyi eräs päivä sattumalta neulanpäätäkin pienemmästä pisteestä ja synnytti tiedottomasti tietoisuuden joka pystyi selvittämään tuon kaiken?
- En usko että lentäjä valehteli. Yksi vaihtoehto on että lapsesta asti ohjelmoitu mieli on voinut liioitella jotain mahdollisesti pilvien tai silmän muodostamaa näennäistä kaartumista, varsinkin jos kerran se näky oli kuin jostain avaruusaluksesta, mikä taas saattoi viitata ennemmän siihen että taivas oli ylhäältä musta, vaikka toimittaja kirjoittikin sen perään ne jutut kaarevuuden näkymisestä, kuin juuri se olisi syynä avaruusalus-vertaukseen. Juuri se kohta ei ollut suoraa lainausta, siksi mietin tuollaista. Artikkelin keskellä oli onneksi linkki alkuperäiseen haastatteluun, jos joku on tilaajana muistaakseni Kauppalehti, niin voi katsoa kerrotaanko siellä tarkemmin mitä oikein sanottiin. En nyt saa enää auki mitään juttua, en edes tätä mistä puhun kun availin linkkiä jo kolme kertaa.
Moni kosmologisesti ohjelmoitu kuvittelee että reittikoneen kyydistäkin ovat nähneet "todisteet" maapallon kaarevuudesta. David Copperfield vertaus oli siis hyvä, mutta se kapsahtaa esittäjän omaan maailmankuvaan. Maailman kuuluisin astrofyysikko Neil DeGrasse Tyson kertoo alla olevassa videoklipissä ettei maapallon kaarevuutta voinut nähdä edes Felix Baumgartner, joka hyppäsi avaruuspuku päällään laskuvarjohypyn melkein 39 km korkeudesta, joka on lähes tuplasti korkeammalla kuin tässä meillä aiheena oleva 20 kilometrin maksimilentokorkeus. DeGrassilla on siinä rantapallo kädessään ja hän perustelee sanojaan, että jos olet 2mm tämän pallon yläpuolella et näe kaarevuutta ja "that stuff is flat".
https://youtu.be/jzh1hU2UpPs
Artikkelissa oli myös mielenkiintoinen kommentti siitä että Mikkelin ja Savonlinnan välistä saattoi nähdä kirkkaalla ilmalla selvästi Norjan vuoret. Katsoin että suoraan lännessä onkin juuri Norjan korkeimmat vuoret, mutta ne on yli 1000 kilometrin päässä, niin että 5/6 osaa korkeimmasta vuoresta olisi piilossa ja vain huiput voisi pallogeometrian mukaan näkyä. Tällä kertaa tästä ei siis ihan saatu uutta litteän maan näyttöä. Mutta niitähän riittää. Kikkailua on ainoastaan niillä jotka väittää kosmologiansa pakottamina, että kirkkaalla ilmalla kun näkee pitkälle niin silloin kaukaiset näkymät on kangastuksia, ja sitten kun ei ole kirkas ilma, niin on normaali palloteoriaan sopiva sää ja maisemat on kaaren takana piilossa todistamassa maan pallomaisuudesta. - "...Se ei ole mikään tieteellinen kuva, vaan pelkkä "logo" monille muslimimaille. Mielestäni logoja ei pitäisi käyttää todistusaineistona luonnontieteellisistä asioista.."
Pidän tuota ainoastaan mielenkiintoisena asiana en sinäänsä todisteena. Tähtitieteeseen perehtyneet muslimit valitsevat itselleen logon jossa on tyylitellysti kuvattuna tuollainen harvinainen tähtitieteellinen havainto, joka siis myöhemmin tehtiin myös astronomisessa Royal Societyssa.
"...Tein sinulle nyt kuitenkin 3 versiota tästä kuutähtilogosta. Keskimmäinen, jossa tähti on tarkalleen kuun reunan kohdalla, on se alkuperäinen kuva jonka otin netistä..."
Ei ole tuollainen. Sanoinhan että koitin etsiä niitä sellaisia missä tähti on kunnolla kuunsirpin sisällä. Voisi jopa sanoa, että ne liput missä tähti on Kuun reunalla tai vieressä, on siirretty myöhemmin sieltä keskeltä pois, koska tässä on se alkuperainen lippu vuodelta 1402. Ennen tuota ei ole näkynyt lippuja joissa olisi kuu ja tähti.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/47/Coat-of-Arms-Malacca-Sultanate-330px.png - "Sinulle tähdet siis ovat "taivaankuvun" takana avaruudessa olevia tähtiä kuten palloteoriassakin? "
Ei ole. Vaan lähempänä kuin Aurinko, kuten olen nyt monta kertaa koittanut selittää.
"No, palataanpa takaisin minun inttämääni kysymykseen. Tähdet siis ovat sinullekin selkeästi kauempana kuin litteän maan aurinko"
Selkeästi? Kiinnostaisi tietää miten päädyit tuollaiseen, vai trollaatko nyt? Samaa mietin vähän jo Delphinistäkin.
"Ei voi pitää jonkun äijän väitettä todisteena tähtien näkymisestä kuun pintaa vasten."
Ei voi. Eikä tarvitsekaan pitää, koska havainnot on tehty jo 1794. Laitoin tuon videon lähinnä niiden alkutekstien takia, mitkä voi kuka tahansa tarkistaa. Jos haluat kahlata papereita niin tässä on julkaisu vuodelta 1795: Sivu 58
https://books.google.fi/books?id=suVKAQAAMAAJ&printsec=frontcover&hl=fi&source=gbs_ge_summary_r&cad=0#v=onepage&q&f=false
"Faktaksi havainto muuttu vasta kun se on kenen hyvänsä toistettavissa samoin tuloksin. Koskee myös alussa mainittuja valistuksen ajan havaintoja."
Joo. Olet oikeassa ettei tuota voisi sanoa todistetuksi asiaksi. Uskon silti että se voi olla totta. Jos olisi, niin havainnon harvinaisuus paljastaisi että Kuu ei ole läpinäkyvä, koska silloin tähtiä näkyisi jatkuvasti Kuun läpi. Uskon että harvinaisesti jotain on osunut Kuun eteen, ja se jotain olisi nykyään useimman mielissä tietysti satelliitit, eikä asiasta ehkä osata siksi tehdä numeroa vaikka joku sen bongaisikin.
Tässä vähän maita joiden nykyisissä lipussa on Kuun sirppi jonka sisällä on tähti tai useita. Nämä kaikki ovat sellaisia missä tähti on kunnolla siellä sirpin sisällä, eikä kuun vieressä, niinkuin joissakin maissa.
Eli ainakin: Algeria, Komorit, Mauritania, Pakistan, Singapore, Tunisia, Turkmenistan...
Kahlasin aikoinaan myös käytöstä poistuneita maiden lippuja läpi. Niitä juuri tuollaisia kuu-jossa-tähti -lippuja oli valtavasti aikojen saatossa. Vanhin minkä löysin oli Malesian lippu vuosina 1402-1641. Lipussa oli kuin yötaivaana tosi tummansininen tausta jossa oli keltainen kuunsirppi jonka sisällä keltainen tähti. Tuo on laajempaa kuin pelkkä Islamilaisuuden symboli, mutta mielenkiintoisesti juuri Islamilaiset maat oli suvereeneja edelläkäviöitä tähtitieteessä. - "Käytännössä voidaan tietysti todeta, että valon voima voi heiketä niin paljon että sitä ei ihmissilmä enää havaitse tai sen aallonpituus muuttuu ihmisen näköalueen ulkopuolelle. Kyllä.
Mutta että sitä ei voi nähdä ei vielä merkitse, että valo olisi loppunut tai pysähtynyt."
Tarkoitinkin, ettei mikään mittalaitekaan sellaista voisi enää havaita. Mainitsinhan että poistutaan ensin näköalueelta ja sen, että ei voi MILLÄÄN TAVALLA havaita. Mielestäni aaltoa ei enää ole sen jälkeen kun se lakkaa aaltoilemasta ja katoaa.
"Jos jokin vähenee loputomasti puoleen entisestään, niin se ei silti ikinä lopu, kaavan mukaan ja periaatteessa. Akilles ja kilpikonna."
Ja taas päädyttiin loputtomaan teoreettiseen avaruuteen. Mutta aaltoilut ei pääse tuollaiseen ikuisen puolittumisen limboon jos elämme litteässä maassa jossa kaikki aaltoilu tapahtuu muun aineen keskellä. Vaikka ikuinen avaruus olisikin totta, niin tuollainen ikuinen puolittuminen olisi silti vain matemaattista teoriaa sen jälkeen kuin valoa ei enää mikään mittalaitekaan enää erota.Ties vaikka vuorovaikutus aineellisen ympäristön kanssa olisi juuri se syy miksi aaltomuoto ylipäätään muuttuu, eikä jatku ikuisesti muuttumattomana.
"Tuo maksimietäisyys ei tule kuuloonkaan litteän maan kuvussa killuvien tähtien kohdalla."
Olenko väittänyt että tähdet katoavat näköpiiristä himmenemällä? Ja kuten sanoit, maksietäisyys ei tulisi vastaan. Tähdet leikkautuvat horisonttiin samalla tavalla kuin aurinko ja kuu. Petellä oli siihen hyvin eritelty vastaus.
"Kysehän meillä on siitä, miksi aurinkoa kauempana olevat tähdet näkyvät mutta aurinko yhtäkkiä ei."
No hei haloo!
"Minun on vaikea uskoa, että kuulet kuvussa olevista himmeistä fosforitähdistä ensi kertaa minulta. Minä en ole tähdille mitään muuta selitystä littareilta ikinä kuullutkaan"
Olen kuullut littareilta kaikenlaista mikä tulee suoraan toisesta korvasta ulos, eikä niistä aina tiedä onko ne sanottu tosissaan vai mitä... Ja sinäkin olet ilmeisesti sitä hokenut, mutta olen tainnut ohittaa sen vain olkiukkomaisena väliprovona, kuten tuossa juuri jatkoit senkin jälkeen kun kerroin etten ajattele niin. Jos väärinkäsityksemme olisi perustunut vaikka siihen että luulisit minun uskovan että tähdet on sieluja, olisin ollut yhtä ihmeissäni että miten niin.. en ole sellaisen pohjalta edes osannut ajatella asiaa, vaikka sellaisiakin heittoja lentelee. Olen pohtinut ainoastaan sitä kuinka läheisiä tähdet voivat olla, koska niitä on nähty kuun edessä jo ennen satelliittiaikaa.
https://youtu.be/Fy1Sz6jEz0s - "Käsitykseni litteän maan konseptista on, että aurinko kiertää taivaankuvun alla ja tähdet on kiinni kuvussa."
Nyt käsitän miksi emme ymmärrä toisiamme. Tuollainen "tähdet on kiinni kuvussa" on minulle aivan uusi asia. En ole koskaan edes miettinyt mitään tuollaista, enkä tiedä mikä viittaisi sellaiseen. - Vastaan tähän alkuun ensin anonyymille joka opasti että punasiirtymän takia kaikkialla ei ole pelkkää tähtien valoa. Se punasiirtymä on mielestäni juuri sitä valon himmenemistä, eli valon aaltopituus pitenee. Ja siihen liittyen sulle, Fat_Earth; Se valon etenemisen maksietäisyyskin tulee ainakin arkijärjellä ajateltuna vastaan aina kun valoteho heikkenee heikkenemistään. Ensin valo himmenee pois näkyvältä alueelta ja jos sama aaltomuodon suoristuminen jatkuu, niin maksimietäisyys on varmaan silloin kun valon aallonpituus on yhtä suoraa viivaa, eikä sitä voi enää millään tavalla havaita. Mielestäni siis sen punasiirtymän, tai ylipäätään aaltomuodon loiventumisen voi ajatella mekanismina miten aaltomuoto "haihtuu" pois kuten laineet vedessä. Voi myös katsoa ääniaaltoja jotka heikkenee saman kaavan mukaan kuin valo.
Ei ole kyllä mikään helpoin keskustelun aihe. Wikipediakin toteaa:
"On varsin tavallista sekoittaa toisiinsa tähden säteilemä energiamäärä ja tähden säteilemä näkyvä valo eli kokonaisluminositeetti sekä kirkkaus aurinkoina eli visuaalinen luminositeetti. Molemmista käytetään nimitystä luminositeetti." - Hoet tuota samaa että aurinko laskee ja sitten näkyy tähdet jotka on kaukaisempia. Niin voi olla ehkä pallokosmologian mukaan, mutta jos puhutaan miten ne näkyy Maassa joka on litteä, niin siksi kerroin miten esim. päiväntasaajalla zeniitissä olevasta tähdestä näkee miltä se näyttää meidän perspektiivistä täältä Suomesta käsin. Siitä näemme että aurinko näkyy pidemmältä kuin tähdet. Tähtien himmeys/ kirkkaus on tässä yhteydessä epäoleellista. Ne joko erottuu tai ei.
Siitä päästään seuraavaan aiheeseen. Sanoit:
"Valo jatkaa ilmakehässäkin kulkuaan loputtomasti. Näemmehän me tähdet."
Eikö ole vähän paradoksaalista että jos valo kerran jatkaa kulkuaan loputtomasti, silti on olemassa himmeitäkin tähtiä, eikä avaruus ole pelkkää valoa, vaikka jokainen maailmankaikkeuden tähti lähettää sitä loputtomiin kulkeutuvaa valoaan tähden ympäriltä joka suuntaan... Todellisuudessa tähden näennäinen kirkkaus on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön, eli valo himmenee jopa siellä pallomallin kuvailemassa tyhjiöavaruudessakin kaavan mukaisesti, kuten toki tiedät. Jos tieto valon loputtomasta kulkemisesta estämättömänä perustuu ihan oikeaan tieteeseen esim. johonkin valokuitutekniikkaan yms, eikä mihinkään kosmologiseen kehäpäätelmään, niin todelliset havainnot tähdistä paljastaa, että tähdet ei ole tyhjiön keskellä, jossa niiden ei pitäisi koskaan himmetä. Jos tähdet on yksinkertaisesti ilmiöitä ilmakehässä, niin ei tarvitsisi keksiä että maailmankaikkeus laajenee nopemmin kuin valo kulkee. Mieti, pallomallin tähdet himmenee ilmeisesti tuollaisen syyn takia, mutta maan päälliset valot himmenee etäisyydessä samalla kaavalla mutta ihan muusta syystä..
"Aurinko valaisee ilmakehän ylempiä kerroksia."
15 kilometristä ylöspäin taivas on päivälläkin mustaa kuin avaruus, mutta mielestäsi aurinko valaisee juuri niitä pimeitä osia, eikä sitä osaa joka on sininen? Tieteen Kuvalehti kirjoittaa näin: "Sinisen sävy riippuu vedestä.
Sironnan takana ovat ennen kaikkea sellaiset ilmakehän pikku molekyylit kuin happi (O2) ja typpi (N2). Niitä suuremmat kokonaisuudet, kuten vesipisarat ja pölyhiukkaset, taittavat, heijastavat tai imevät valoa lähes riippumatta sen aallonpituudesta. Taivaan sävy heijasteleekin ilmakehän kosteutta."
Tuon perusteella voidaan nähdä että olin väärässä kun luulin että valon siroaminen jalokaasuista antaisi sen sinisen sävyn ja siitä korjasitkin. Korjasit myös että ilma on kaasuseos eikä ohut versio nesteestä, ja niinhän toki on, mutta ymmärrät varmaan tuosta Tieteen kuvalehden jutustakin miksi käytin tuollaista vertausta.
Ihmettelit:
"...puhut ikäänkuin meillä olisi kahdenlaista vaihtoehtoista ilmakehää käytössä sen mukaan, mitä maan muotoa kukin kannattaa? "
Maapallomallissa ilmakehä kaartuisi nopeasti pois edestä, kun taas litteässä maassa se on aina taivaankappaleiden ja katsojan välissä. Siitä tuossa oli kyse. Vaikuttaa välillä kuin et edes yritättäisi ymmärtää mitä viestissä lukee, vaan kritisoit pelkästään kritisoimisen ilosta.
Halusit jopa korjata minua että:
"Hämärän aikana taivas ei enää ole sininen." Pitääkö minun tosiaan neuvoa että odota pilvetöntä iltaa ja ihastele yhä tummemmaksi käyvää syvän sinistä taivasta?
Halusit myös opettaa erilaisista taivaan värisävyistä. Ne ei ole oleellisia tässä, vaan oleellista on mikä vain sävy taivaalla joka on auringon valaisemaa ennen mustaa yötaivasta... Noniin... näetkös, meinasin kirjoittaa pelkästään "yötaivas", mutta ajattelin että rupeat varmaan sitten opettamaan että kesällä taivas on kaikkea muuta kuin musta. Teen näköjään sinua varten tuollaisia ihan turhia tarkennuksia ettet puuttuisi epäolennaisiin juttuihin. - Olen kertonut tämän sinulle jo, mutta koitan uudestaan jos muistan enää oikein: Googlen satelliittipalloprojektia selitettiin heidän omassa mainosvideossaan niin että vertasivat ensin maassa paikoillaan seisovaa mastoa joka välitti signaalia liikkuvien ihmisten puhelimiin, mutta he tekivät saman toisinpäin. Kuukausia taivaalla kestävien pallojen rypäs muodosti taivaalla liikkuvan, mutta yhtenäisen ketjun joka lähetti signaalin maassa paikoillaan olevaan vastaanottimeen. En ymmärrä teknisiä yksityiskohtia, mutta mielestäni tuo kuvailtu tekniikka selittää kyllä perustoimintatavan sellaiseen viestintään jossa ei pelkät maanpäälliset mastot tai kaapelit riitä. Pallojen ketju tarvitsee olla vain tarpeeksi kattava, ja miksei se olisi.
- Jos Maa ei ole pallo, niin ilmaa joka on käytännössä ohut versio nesteestä, kasaantuu läheisen auringon ja katsojan väliin aivan eri tavalla kuin maapallomallissa, joten turha mainita että valo jatkuu ikuisesti niinkuin se avaruudessa jatkuisi. Mieti mielummin kuinka nopeasti valon kulku loppuu päivänvalosta pilkkopimeäksi kun sukelletaan meren syvyyksiin. Näistä kaikista on kyllä monta kertaa juteltu. Siitäkin miten taivaankappale joka laskee perspektiivin takia näennäisesti horisonttiin, leikkautuu jos se ei pääse ilmakehän suurennuksen takia luonnollisesti pienenemään vaikka perspektiivi laskee sitä etäisyyden takia alemmaksi.
Auringon himmenevä valohan näkyy sen jälkeenkin kun aurinko on leikkautunut pois näkyvistä. Miten auringonlaskun jälkeinen hämärä edes toimii pallomaassa jossa ilmakehän siniseksi värjäytyvä kerros on vain 15km korkuinen. Ja jos annetaan siihen vielä varmuuden vuoksi 5km lisää korkeutta, niin siellä 20km korkeudessa horisontti näkyy noin 500 km päässä. Olen joskus tutkinut tuotakin asiaa ja todennut että hämärää voi olla vaikka aurinko on laskenut joka puolella säteellä joka on paljon pidempi matka kuin 500 km. Sanoit itse että yksikin kumoamaton todiste riittää. Jos ala-ilmakehän jalokaasuihin osuu auringonsäteitä jotka antaa sinistä sävyä, on silloin todiste että auringon säteet osuu niihin, vaikkei aina geometeisesti pitäisi maapallossa.
Niistä tähdistä puhuin koska väitit niistä sellaista mihin en usko. Ja siihen liittyen anonyymille joka ei ymmärtänyt zeniittihommaa; Stellariumin mukaan yksi orionin tähdistä siis kiertää aina pelkästään päiväntasaajan yllä. Tietenkään se ei voi olla kaikille päiväntasaajalla olijoille zeniitissä samaan aikaan. - "Vastaamatta on mm. kysymykseni, onko littamaassa sellainen auringonvalo, että se loppuu eli pysähtyy 10000 km etäisyydellä? Ja miksi sen takana paljon kauempana taivaankuvussa olevat tähdet auringon kadottua näkyvät, mutta aurinko ei näy? "
Tästä ollaan kyllä juteltu. Orionin yksi tähti on aina näkyessään zeniitissä päiväntasaajalla. Siitä näkee miten kauaksi tähdet näkyy esimerkiksi Suomesta. Myös Suomessa Orion ja tuo sen yksi tähti näkyy oman kokemuksen ja Ursankin mukaan aina samalla tavalla.
Aurinko on kauriinkääntöpiiriltä näkyessään Suomessa korkeammalla kuin tuo suoraan päiväntasaajan kohdalla kiertävä tähti. Vastaamatta on ainoastaan se miten maapallon matkatessa kieppuen avaruudessa, yksi tähti voi lukuttua kiertämään aina päiväntasaajaa ja samaan aikaan Pohjantähti vaappuu aina paikallaan taivaalla pohjoisessa.
"Kommentoimatta on jäänyt (myös sinulta, veli hyvä) tunnettu 200 vuotta rakennettu, myös maapallon muodon todistava kolmiomittauspisteverkko, joka ei suostu oikenemaan tasoksi. "
Juteltiin vähän tästäkin. Korjasit minua kun vilkaisin huonosti linkkiäsi joka esitteli tuota asiaa. Sain puheistasi kuvan että ne mittailut olisi tehty todistamaan maan pallomaisuutta ja puolustin erehdyksissäni aivan erilaista maanmittauskeskustelua. Kiinnostuin kyllä väitteistäsi ja jäin jälkikäteen tutkimaan niitä tarkemmin. Tämä mittausprojekti ei todistanut Maan muotoa siten kuin annat ymmärtää. Maata pidettiin 200 vuotta sitten tieteessä ja varmaan yleisestikin ihan yhtä vahvasti pallona kuin nykyäänkin, eikä sitä asiaa tarvinnut koskaan erikseen tieteellisesti todistella. Nuokin mittaukset koitti vaan selvittää kuinka tarkasti kartat vastaavat todellisuutta. Jos maata pitkin mitattu reitti olisi luultua pidempi tai lyhyempi se paljastaisi että maan kaarevuutta olisi enemmän tai vähemmän, verrattuna siihen miten tähdet näkyy zeniitissä.
Tieteessä väiteltiin tuohon aikaan olisiko Maapallo navoiltaan litistynyt mandariini vai päiväntasaajalta litistynyt sitruuna. Mun näkökulmasta tuo oli vain pitkä mittatikku jota Suomessa laajennettiin vielä omien kartoituksien tarkennukseksi. Jos kolmiomuoto on ainoa tapa miten kartoituksen saa kietaistua pallon pinnalle, se ei tarkoita etteikö mittaukset toimisi tasossa. Jos katsot miten se kolmioketju kulki, niin siinä se menee tasossa, eikä todista yhtään mitään siitä onko Maa pallo vai taso. Todisteet liittyi ainoastaan Maapallon mallin parantamiseen, joten tottakai artikkelit julistaa että näin saimme selville Maan muodon.
Satelliiteistakin on ollut vaikka kuinka paljon hyviä esimerkkejä. - Eli hehkulanka hehkulampussa on suunnilleen puolet niin kuuma kuin auringon pintalämpötila? Ok. Ei kuulosta kovin pahalta. Vain ne luvut kuulostaa. Mieti hehkulampussa tuollaisia lukemia. Huh!
- Linkissä luki että perustuu kulmamuutoksiin. Nykyään on lättäpää-maanmittaajiakin ja debattina on ollut juuri tuo laskeva kulma. Eräs 30 vuotta maanmittaajana ollut sanoo ettei perspektiiviä huomioida. Niin voi hyvinkin olla. Jos uskoo elävänsä pallon päällä ja katsoo kaukoputken läpi kuinka kaukaisempien kohteiden kulmat laskee alemmaksi, siinä voi perspektiivin vaikutukset unohtua, varsinkin kun se kaukoputki lyttää niitä etäisyyseroja, eikä ehkä ymmärretä että sellaisessakin näkymässä kauempi kohde laskee perspektiivin takia alemmaksi. Jos olisi esim. kaksi mittatikkua, kaukaisemman pienempää kokoa ei ehkä huomaa etsimen läpi niin selvästi kuin sitä, että se on matalammalla. On myös voitu etukäteen tietää paljon kulman täytyisi laskea pallossa ja ajateltu että siihen matematiikkaan on sisällytetty perspektiivi mukaan.
- Jos haluat mitata yhtä kuumia lämpötiloja maan päällä, tarvitset optisen pyrometrin sellaisen mittaamiseen, ja se taas perustuu siihen samaan spektri-ideaan.
- "Auringon pintalämpötilan tulee olla sama kuin oikeallakin auringolla, 5778 K, sillä auringonsäteilyn spektri syntyy ainoastaan tällä lämpötilalla."
Auringolle ei ole tässä todellisuudessa vertailukohtana mitään toista yhtä isoa, kirkasta ja kuumaa kohdetta että voisit sanoa noin. Alunperin tieteessä päädyttiin Auringon etäisyyteen käsittääkseni sen oletuksen kautta että Venus olisi saman kokoinen kuin Maa ja siitä sitten vertailtiin laskennallisia etäisyyksiä ja parallakseja ja varmaan kaikkea muutakin, mutta tuskin sentään mitään spektrejä vielä, kuten ei Auringon pintalämpötilakaan perustu sellaiseen. Se pintalämpö on ollut helppo löytää laskennallisesti sitten kun etäisyys on selvillä, koska lämpöenergian heikkenemiselle on yksinkertainen kaava, jossa lämmön pitää heiketä Auringon etäisyydestä kaavan mukaisella tavalla sellaiseksi kuin sen lämmön täällä koemme. Se Auringon säteilyn spektri ei siis todellakaan täydy vastata jotain heliosentrisen mallin älyvapaita auringon lämpötiloja jotka siinä mallissa spektriin on liitetty. - Jos ihmettelen miten roskakasalta näyttävä heppoinen rakennelma pysyi kasassa lähtölaukauksesta, niin miksi on oleellista tietää että LEMin sisällä onkin jokin uskottavampi ohjaamo mitä ei valokuvista näe, koska näkeehän videoista ettei sellainen kuoriudu suojakuoren sisältä, vaan alus joka videokuvassa nousee ehjänä kuun pinnalta ylös, oli täsmälleen samannäköisenä jalkojen päällä ennen laukaisuakin.
Kuvittelit ehkä että debunkkasit jo koko jutun kun kaivoit kaavakuvat esille ja osoitit etten tiedä LEMin rakenteesta mitään, mutta taisitkin vain pahentaa selitystä, koska nyt lähtölaukauksessa olikin mukana myös kertomasi pulttien räjäytykset. Mistään ihan pikku pulteista ei varmaan puhuta jos vain 4 kpl pitää kiinni koko ohjaamon alaosassa. Miten se auringon suojaksi kyhätty kevyt suojakuori, jonka luulin olevan LEMin seinää, ei sinkoutunut tuhansiin osiin ja lennellyt kevyeksi kerrotussa kuun painovomassa, kun ne pultit räjähtivät ja aluksen näkymättömästi toimiva rakettimoottori sysäsi LEMin takaisin kuun kiertoradalle?
Kysyit, että mitä ajatuksia herättää että kiihdytetään tyhjiössä. Terveellä järjellä ajateltuna sen ei pitäisi ehkä olla edes mahdollista, koska tyhjiössä ei ole ilmaa mitä vastaan raketti työntää. Siis sama ongelma mikä lentokoneilla tulee vastaan stratosfäärin alussa. Ja ennenkuin kerkeät sanomaan etten ymmärrä mitään fysiikasta, niin Hesarin vanhoja lehtiä lukemalla selvisi, että 1920-luvulla fyysikot oli pilkanneet raketti-insinöörejä jotka pohtivat rakettien avaruuskelpoisuutta. Kuumatkojen yhteydessä yksi sellainen avaruusrakettikriitikko esitti julkisen anteeksipyyntönsä, koska oli tullut todistettua vääräksi. - Orionin tähtikuvion keskellä, monille tutussa kolmen tähden rivissä, niistä ylin tähti, Mintaka, on Stellariumin mukaan matemaattisesti aina suoraan päiväntasaajan yllä. Suomesta katsottuna Mintakan alapuoliset tähdet on siis päiväntasaajaa kauempana.
Etelä-Suomessakin Ursan tähtikartan mukaan Orion on ihan aina päivittäin/öittäin samalla korkeudella eteläisellä taivaalla, vaikkei sitä pystyisi näkemäänkään päivän tai yön valoisuuden takia. Katsoin että Helsingin korkeudella se on kuitenkin näkyvissäkin syyskuusta huhtikuuhun. Kokonaiset 8 kk ja Ursan mukaan olisi vuoden loputkin kuukaudet jos päivällä voisi nähdä tähtiä.
Se miten perspektiivi toimii taivaan optiikan kanssa on silkkaa spekulointia. Virallinen malli Maailmasta sen sijaan on faktaksi väitettyä, mutta täynnä järjettömyyksiä. Eikö olisi tieteellisesti hedelmällisempää koittaa haastaa sitä selitysmallia johon ollaan virallisesti asettauduttu ja miettiä esim. kuinka Maapallon pyöriessä kallistettuna avaruudessa moneen suuntaan, silti yksi tähti voi kiertää vuodesta toiseen kaiken aikaa zeniitissä päiväntasaajalla ja toinen pysyttelee lukossa suoraan pohjoisnavan yllä.. - Se miten pitkälle ja missä määrin ilmakehä kaasuineen vaikuttaa, näyttäisi olevan tieteessäkin ihan uutta asiaa. Aiemmin tänä vuonna kerrottiin, että vetyatomeita on havaittu poukkoilevan 630 000 km päässä Maapallosta. Tietysti sen kerrotaan olevan äärimmäisen harvaa siellä, mutta jostain syystä Euroopan avaruusjärjestö halusi uutisotsikossaan trollata, että Maan ilmakehä ulottuu Kuuhun asti ja etäämmälle.
https://www.esa.int/Science_Exploration/Space_Science/Earth_s_atmosphere_stretches_out_to_the_Moon_and_beyond - Kuvien perusteella LEMiin johtavien tikapuiden päädyssä on aivan pahvilta näyttävä sisäänkäynti, ja ehkäpä siitäkin kerrotaan jossain, että onkin jotain suoja-asbestia tms. En tiedä kumpi on kaukaa haetumpi vaihtoehto, se että Kuuhun laskeuduttiin valmiiksi folioidulla aluksella, niin että kaikki ne askartelut pysyi kyydissä laskeutumisessa, vai se että Astronautit askarteli ne paikan päällä Kuussa nakkisormineen.
- En ole varma puhuttiinko Tinteissä pakonopeudesta jolla pääsee Maapallon painovoimakentästä. Apollo miehistö olisi joutunut kärsimään jonkin aikaa 38 939 km/h nopeudesta. Se on 13.5 kertaa kiväärin luodin lähtönopeus. Tintti taisi olla oikeilla jäljillä. Taju siinä pitäisi lähteä.
Helsingin sanomat kirjoitti aiheesta kuuretkien aikaan näin:
(HS 23.10.1968)
"...Nousuvaiheessa vaikuttaa lentäjään jopa 9 G:n voima, mikä merkitsee sitä, että veri tulee yhtä painavaksi kuin rauta. Elimistön omaa painoa voidaan kuvitella ajattelemalla miten vaikeaa on liikkua tai liikuttaa jäseniään jos avaruuslentäjien päällä olisi yhdeksen hänen painoistaan henkilöä"
"...Palatessa suoraan avaruudesta aluksen nopeus on n. 8300 m/s, mikä saattaa aiheuttaa hetkellisesti jopa 14 G:n suuruisen hidastusvoiman."
"Kun kiihtyvyyden voima on 4G, avaruuslentäjä ei pysty nostamaan päätään tai jalkojaan. 8G ssä hän ei enää pysty käyttämään käsivarsiaan. 6G n ja sitä korkeampien G-voimien vaikuttaessa elimistöön tulee hengitys hyvin vaikeaksi voiman rajoittaessa rintakehän ja pallean liikkuvuutta, myös keuhkojen hapensaanti vaikeutuu huomattavasti."