- Tuo on kyllä osittain totta.
En pyöräile "pelastaakseni maailmaa" enkä minkään muunkaan vastaavan syyn takia, vaan siitä yksinkertaisesta syystä että MINÄ tykkään kyseisestä puuhasta. En tiedä miksi jotain muuta syytä tuohon pitäisi olla kuin tuo.
Jollain muulla on joku muu syy, minulle se on tuo. - Kerrotko kenelle liikuntavammaiselle tuollainen huippuosilla varustettu sähköavausteinen täysjoustomaastopyörä on tarkoitettu? Kummallisesti ainakin niiden markkinoinnissa ei tuota puolta ole missään vaiheessa käytetty hyväkseen...
- Voin kertoa miten itse päädyin tuohon valintaan, jokainen tietysti loppupelissä vastaa itse omista päätöksistään ja valinnoistaan (ja toisten valintoja on suhteellisen turha kritisoida).
Ensinnäkin sanon suoraan että mitkään ekologiset seikat eivät itselläni harrastukseni valinnassa paina juuri millään tavoin, jos vaikka haluan ostaa uuden pyörän, niin sitten ostan sen. Jos haluan ajaa autolla pyörä kyydissä satoja kilometrejä vain päästäkseni jollekkin uudelle kiinnostavalle ajokohteelle niin sitten teen sen.
Mutta toisaalta yritän "kunnioittaa" ajoympäristöä/luontoa niin että en aja alueilla missä ei saa ajaa, en sotke ja huomioin muut liikkujat.
Mutta miten itse olen nykyiseen harrastukseeni (mitä se hyvin vahvasti on) päätynyt.
Aikoinaanhaan oma vakavakin haarsutukseni oli ihan vakavankin/tuloshakuinen saliharjoittelu (jota tuli tehtyä luokkaa 25vuotta aloittaen alle kaksikymppisenä, nykyään tulee salilla käytyä vain aina silloin tällöin ja hyvin kevyesti) johon sitten mietin tuossa noin 15vuotta sitten jotain mielekästä aerobista tekemistä sen sivuun ja olikohan se vuonna 2013 kun mietin että maastopyöräily voisi olla sellainen aeroobinen juttu mistä voisin pitää ja hankin ensimmäisen "oikean" maastopyöräni (nuorena polkupyörä oli hyvin isossa osassa liikkumisessa paikasta paikkaan, sitten se jäi kun tuli auto yms. kuvioihin mukaan ja pyöräilyyn tuli sellainen 20v. tauko).
Muutaman vuoden siinä sitten kävinkin aina aika-ajoin maastopyöräilemässä "luomulla", periaatteessa tykkäsin lajista mutta silti en sitä täysin kokenut omakseni ja kiinnostus lajia kohtaan hiipui.
Sitten olikohan se vuonna kun 2018 ostin ensimmäisen sähköavusteisen maastopyörän ja sen myötä sitten tuo harrastus sai aivan uuden kipinän ja innon. Maastoajosta tulikin suhteessa hieman enemmän "ajamista" ja vastaavasti hieman vähemmän "polkemista". Olin noiden sähköavusteisella ajettujen lenkkien jälkeen ihan yhtä "poikki" kuin olin ollut manuaalipyörällä ajaessanikin, mutta ajon luonne oli muuttunut, keskinopeus noussut ja matkat pidentyneet, se mikä oli polkemisessa helpottut oli sitten korvautunut pyörän hallinnan ja ajamisen raskautumisena keskinopeuden ja ajetun matkan nousun myötä.
Tuo koronakesä oli sitten itselläni se viimeinen "sysäys" harrastuksen parissa, työt loppuivat tilapäisesti oli ensimmäisen kerran vuosiin aikaa harrastaa ja ajoinkin suht paljon, taidot karttuivat (aloitin homman vakavammin kuitenkin vasta yli nelikymppisenä), ajokalusto parani ja löysin tuosta "oman juttuni" mitä olenkin aktiivisesti harrastanut näihin päiviin asti. Ja on hyvin iso osa omaa vapaa-ajan ja lomien viettoa. Olen mm. hankkinut toiseksi autoksi pakettiauton (ja rakennellut sitä pyörien kuljetukseen sopivaksi) johon saa helposti useamman pyörän mukaan kulkemaan.
Samalla kuvioon tullut mukaan noiden pyörien parantelu ja rakentelu (kaikki kuitenkin noita 250w. luokiteltuja pyöriä) joka on omalta osin myös mielenkiintoista.
Tuo tosiaan oma "kehityskulkuni", jakaisella on varmastikkin omansa. Olen itse vienyt useitakin kavereitani (itselläni siis suht isohko pyöräkokelma) mukanani maastoon ajelemaan noilla sähköavusteisilla pyörillä ja kyllä lähes kaikkien kommentit olleet hyvinkin positiivisia ja useampikin on sittemmin omaa pyörää hankkinut.
Tuo on sellainen asia että se pitää itse ensin kokeilla että pystyy oikeasti oman mielipiteensä muodostamaan, pelkillä ennakkokäsityksillä se ei oikein onnistu. Ei tuo harrastus luonnollisestikkaan ole kaikille, mutta kehoitan silti testaamaan jos mahdollisuuksia siihen on. - Eli ei siis ole kokemusta maastoajaosta, siltä vaikuttaa...
Maastossa ajaminen tarkoittaa:
Kivikoita, juurakoita, kuoppia, "hyppyreitä", hiekkaa, mutaa, huonoa pitoa, pujottelua, nopeita suunnan- sekä nopeuden vaihtoja, keulan sekä perän "hyppyyttämistä" esteiden yli, ajolinjojen etsimistä ja päättämistä vauhdissa, kehonpainopisteen siirtoja eri tilanteissa, jyrkkiä ala- ja ylämäkiä, kaatumisia, oksien "hakkaamista" eri puolille kehoa yms.
Maastoajo on myös hienoja maisemia ja onnistumisen elämyksiä, mutta siihen menee joku aika että oppii ajamaan haastavammassa maastossa. ja sitä ei oikeastaan muuten opi kuin ajamalla.
Sitä on maastoajo parhaimmillaan ja hauskimmillaan.
Maastoajo on mm. tätä:
https://i.ibb.co/MkVc1KtK/maasto1.jpg
https://i.ibb.co/MDjgz61K/maasto2.jpg
https://i.ibb.co/mVqMt10K/Maasto3.jpg
https://i.ibb.co/xKRFs7nb/maasto4.jpg
https://i.ibb.co/kgHG9CLc/maasto5.jpg
https://i.ibb.co/cM3wGxh/Maasto6.jpg - Oho kerrotko lisää tästä pyörän akusta syttyneestä suopalosta, on mennyt täysin ohi.
Mutta sitten hieman laitetaan asioita oikeisiin mittakaavoihin, pelkästään Huhtikuussa pelastuslaitokset sammuttivat noin 750kpl maastopaloja. Niin JOS yksi olisikin akusta syttynyt, niin sekö se kaiken ongelma on? - Kerrotko mikä se sinun ”kosketuspintasi” on:
A) Sähköavusteisiin polkupyöriin, minkälaisilla pyörillä olet ajanut ja paljonko sekä missä olosuhteissa?
B) Paljonko olet ajanut maastoajoa joko ”manuaalilla” taikka sähköavusteisella?
C) Paljonko olet liikkunut noilla hieman syrjäisemmällä reiteillä? Pyörällä/kävellen taikka talvella suksillla/lumikengillä?
Niin saadaan hieman paremmin kuvaa tuosta ”kosketuspinnastasi”. - Juurihan kerrostalo sai pahat palovauriot Grillaamisen takia, mitä mieltä siitä?
- Miten muut asiat jotka ovat todella yleisempiä tulipalon alkulähteitä kuin nuo sähkö(avausteiset) pyörät? Kai sentään kolet kieltämässä niitäkin?
Ei ilmeissisti, koska eihän sinulla todellisuudessa ole kiinnostusta paloturvallisuuteen, vaan vain tuo älytän "ristiretki" noita sähköavusteisia pyöriä vastaan... - Näinpä, ja kun lihasheikkousmiehellä ei muutenkaan ole oikeastaan mihinkään tämänkään keskustelun aiheeseen juuri mitään kosketuspintaa. Ei tiedä sähköavausteisista pyöristä, ei maastoajosta eikä näistä maastopoluista oikeastaan mitään.
- Lähde joskus mukaan maastolenkille sähköavausteisella pyörällä. Ihme jos et ole toista mieltä tämän jälkeen.
Ai niin, maastossa tietysti pitää osata ”ajaa” ihan oikeasti, pelkkä polkeminen ei riitä kuten maantiellä. - Polkupyöräily maastossa / luonnossa on lähtökohtaisesti sallittua mikäli sitä ei ole nimenomaisesti kiellettyä.
Ja vaikka kuinka kiukututtaa ja ei ole omaan mieleen, niin sähköavausteinen polkupyörä on polkupyörä, ei moottoroitu ajoneuvo. Tämän määrittee lainsäädäntö, ei jonkun oma mielipide. - Itse olen henkilö joka ajaa runsaasti maastokohteissa mukaanlukien myös ne kansallispuistot joissa pyöräily on sallittua. Eli saatamme kohdata reiteillä joskus, vaikka itselläni seuraavat Lapin ajelut ovat näillänäkymin vasta joko Elokuun loipussa taikka Syyskuussa.
Muistathan että kansallispuistojen ulkopuolella pyöräily on jokamiehenoikeuksien (jokaisenoikues) alaista tapahtumaa, eli on lähtökohtaisesti sallittua ellei ole jonkin erityisen syys takia kielletty jollain yksittäisellä alueella/reitillä.
Kansallispuistoissa sitten pyöräily on ennalta määriteltyä kyseisillä alueilla, on joko kokonaan kiellettyä taikka on sallittua tietyillä reiteillä/aluella. Oman näkemykseni mukaan näitä rajoituksia noudatetaan suhteellisen hyvin.
Eli polkupyörillä liikkuvilla on täsmälleen samanlainen liikkumisoikeus reiteillä kuin sinullakin, ellei pyöräilyä ole nimenomaisesti kielletty.
Nuo maastossa olevat polut ovat monissa paikoin senverran kapeita että niissä ei kaksi henkilö mahdu rinnan kulkemaan, sivuuttamaan taikka ohittamaan toisaan. Jos näin on, niin miten akattelit pyöräilijän sitten pääsevän ohitse, jos hitaammin etenevä taho ei hetkeksi siirry polun sivuun ohittamisen ajaksi? Osassa maastoista on tietysti mahdollista ohittaa "maaston puolelta", mutta runsaissa paikoissa ei.
Näistä tälläkin palstalla esiityvistä puheista huolimatta en juuri muista että itselläni olisi ollut maastossa juuri koskaan ongelmia niin toisten pyöräilijöiden kuin kävelijöidenkään kanssa. - Ainakin tuolla Bolle:lta löytyy myös edullisempaa pyöräilyyn kohtuullisesti soveltuvaa lasia heidän suojalasi mallistostaan. SItten Bollen varsinaiset pyöräilylasit ovat ihan hinnakkaita, mutta myös hyvälaatuisia.
- Onneksi yhä maassamme on valinnanvapautta siihen minkälaisella polkupyörällä kukakin ajaa.
Jos haluaa luomusinkulalla ajaa niin hyvä, jos ei niin sitten ajaa jollan muulla. Toisen valintoihin ei kannata ihan kauheasti takertua.
Itse ajan isolta osin maastossa, siellä ei luomusinkuloita näe eikä niillä siinä touhussa juuri käyttöä olisikaan. - Tietysti jos/kun tarvitsee vahvuuksia aurinkolaseihin, niin silloin valikoima vähenee selvästi.
Katsoin tuon Ray-Ban:in malliston mielenkiinnosta läpi (yli 700 eri mallia niin aurinko- kuin silmälasi kategoriassa).
Hyviä laseja aivan 100%:n varmasti, mutta yksikään malli ei vaikuttanut siltä että olisi mitenkään pyöräily (taikka edes liikunta/urheilu) spesifinen malli. Sopivat kyllä terassille, autoiluun taikka vaikka lentämiseen, mutta pyöräilyyn on parempiakin malleja/valmistajia olemassa kuin Ray-Ban. - Oikeasti, ketju joka koskee henkilön kuolemaa (siis ihan todellista uutisoitua aivan tuoretta) pitää taas vetää tuohon. Sori mutta on sitten totaalisen lapsellista ja naurettavaa,
- Kyllä ne Tokmannin lasitkin ovat varmasti ”asiansa ajavat” kos/kun ovat ns:”urheilumallin” lasit. Ihan lasit kuin lasit ei yö mielestäni ole pyöräilyyn soveltuvat (mallin tulee olla sellainen ettei hieman kovempaa vaihtia ajaessaan tapahdu isompaa tuulen pyörteilyä lasien ja silmien välissä.
En sano että hinta sinänsä on määräävä tekijä missään tapauksessa, itselläkin on helvemmanpään (20-25€) aurinko/ajolaseja jotka ovat erittäin toimivia, mutta on niissä yhä iso ero noihin Oakleyn laseihini.
Sen tietää kutodellisuudessa vasta kun ajaa pidempiä aikoja eri olosuhteissa. - Oakleyn Jawbreaker (mielenkiintoinen mallinimi), nyt on ainakin yksi käytetyimpiä ellei jopa se käytetyin pyöräkäyttöön tarkoitettu aurinkolasimalli, sitä käytetään niin masto, Gravel kuin maantiepuolellakin.
Kyseessähän on vaihdettavalla linssillä oleva aurinkolasimallisto jossa on eri värisävyisiä ja eri tummuusasteilla olevia linssejä valikoimassa luokkaa +15kpl erilaista, eri käyttöympäristöihin.
Itsellä kyseistä mallia löytyy useilla eri linssivaihtoehdoilla ja en voi kuin suositella pyöräilykäyttöön, on siihen paras aurinkolasimalli mitä ikinä olen testannut.
Huonona puolena voinee olla joidenkin mielstä ulkonäkö joka ei sitten muussa käytössä välttämättä ole niin kaikkien makuun.
Ja ei tuo tietysti ihan ilmainenkaan ole. - Kannattaa muistaa että tuo Sama pelko on ollut Kiovassa jo yli neljän vuoden ajan, mutta Teille Moskovaan tul pelko on saapunut (vasta) viimeaikoina, mutta tuskin ihan heti on poistumassa.
- Kannattaa muistaa liioittelussakin fysikaaliset tosiasiat.
Laser aseet tarvitsevat suoran ”näköyhteyden” kohteeseen. Ja kun tuo maan kaarevuus huomioidaan niin saadakseen näköyhteyden 400km:n päässä olevaan kohteeseen, tulee kohteen olla noin 13km korkeudessa, kun droonit päinvastoin lentävät matalalla.
Tietysti teidän Anolaisten litteässä maassa tuo voisi toimia…