- Voi kun olis joskus muitakin kuin a-kääpiöitä....
- Toronto+on+yksi+maailman+multikulteimmista+kaupungeista.
- No tuota, jos pari opiskelijapimua teki raflaavan jutun housuun kakkimisesta bussissa (sun linkkis "suomi-naisten edesottamuksista), niin kyllä niillä Aasian naisilla on myös "edesottamuksensa"monenmoisessa seksialan ja huoran työssä. Miljoonamäärin. Siitä vaan arvostelemaan ja valkkaamaan, kumpi sitten fiksumpaa...
- En ole tyytyväinen, etsin koko ajan parempaa huomista. Kun sulla oli tärkeetä ne jutut ja mulle taas noi jutut, ei yhteinen tulevaisuus voi olla rauhaisaa ja tyydyttävää. Toivotaan että löydetään kumppani, jonka kanssa voi rakentaa samaa mökkiä, eikä vain vaieta, syytellä ja paeta.
- Mee sä töihin! Älä jää jumittaa muiden pahaan oloon. Pliis.
- Tottakai jotkut ihmiset ovat "seksusuaalittomia", ehkäpä kovin ikävien, käsittämättömien kokemustensa vuoksi.
Mutta pääasiassa ihminen syntyy kikkelin tai pimpan kera. Siispä aivan vauvoillakin on sukupuoli, johon he väjääämättä tulevat tutustumaan yhä enemmän vuosien kuluessa. Toivottavasti he kehittävät hyvän ja tasapainoisen suhteen omaan sukupuolisuuteensa. Hyvin paljon, ellei kaikki, riippuu ympäristöstä. Tästä sitten kehittyy sukupuolinen identiteetti, joka lie valmis joskus 20 -vuotiaana taikka hieman sen jälkeen.
Ihmisen kehitys ja kypsyminen tuppaa sukupolvi sukupolvelta jotenkin viivästymään - tai siihen tulee ikäänkuin uusia häiriöitä, varmaankin kulttuurin tuomia ja luomia. - Kaipaat läheisyyttä, se on normaali tunne. Itse asiassa, taidat olla läheisen umpiluotettavan ystävän puutostilassa?
- P-Karjalassa (esim. Lieksassa) oli paljon tummatukkaisia savo-karjalaisia, iloiset ruskiat tai vihriät silmät ja eloisa luonne. Ja on edelleen.
- dfxxxx, mikä nikkisi nyt olikaan - hyvinpä ja kaikenkattavasti kerroit sf -oireryhmästä. Olen elämäni aikana tuntenut neljä henkilöä, joille lätkäisty tuo diagnosi - juuri mitään merkittävää yhteistä tekijää en heissä havaitse - paitsi että ovat kukin omalla tavallaan "epäonnistujia", virallisesti ja kovalla kädelle ylhäältäpäin leimattuja.
- Onkohan vielä olemassa "Psykiatrian uhrit ry" - muistelen, että sellainen yhdistys oli n. 10 vuotta sitten?
- Miehet tuppaavat lykkäämään isäksi tuloa nykyään todella kauas. Eikä heillä ole edes tietoa riskeistä, ts. siittiöiden mutaatiotaipumuksesta ikääntyessä. Siis jo 30 ikävuoden jälkeen alkaa riski nousta.
- Tottakai ihmiset voivat oppia sopimaan, elämään enemmän sovussa, tekemään kompromisseja - jos molemmilla on siihen vahva motiivi ja tietty kypsyys. Kuka nyt raakoja omenoita tai päärynöitä viitsisi edes noukkia, maistelusta puhumattakaan.
- On ihmisiä, joiden kanssa ei onnistu puhuminen, kun ei onnistu enää tapaaminenkaan. Välttelee, ei vastaa edes puhelimeen. Meiliin vastaa satunnaisesti, ja silloin esittää omia vaatimuksiaan tai jotain sekavaa hörinää,
Viisas välttää tuollaista henkilöä kuin ruttoa. - Kyllä. Erittäin useat ovat tai tulevat olemaan Luojan epäonnistuneita kokeiluja.
- Ja mistäs tiedät onko Sua huijattu laskelmoiden, vaiko ihan typeryyttään ja tietämättömyyttään. Molempi tapaus loukkaa ainakin mua. Ja molemmissa tapauksissa voi mainiosti syyttää omaa naiviuttaan ja ikuista paskamaista epäonneaan, joka ei koskaan näytä jättävän.
Kirottu olkoon hän, nyt ja aina! - Miten niin "rakkaus on suurinta, mihin kykenemme"? Rakkaus voi olla monen kohdalla mahdotonta, mahdoton tavoite, eikö ole väärin asettaa silloin tuollaista rimaa henkilölle, joka ei moiseen pysty ? Miksi pitäisikään? Sikiäminen on tärkeintä ja suurinta, eikä siihenkään mitään ylimaallista "rakkautta" tarvita. Riittää ihan biologinen hoivavietti ja itsesuojeluvaisto. Varsinkin, jos tekee lapsen yksin, kuten niin monen kohdalla on.
- Sulla on aika kivoja juttuja. Millanenhan ihminen oot...?
- Aloittajan kanssa aivan samaa haaveillut teinitytöstä saakka.
Sitten elämä hieman opettanut realiteetteja.
Olen elämän epäonnesta ja omista huonoista valinnoista johtuen masentunu nainen.. Olen ikäloppu 48 -vuotias. Minulla oli hellä oma mies yli 20 vuotta sitten. Mutta hän tissutteli jatkuvasti, poltti ja mökötti. Hän oli juuri avioeronnut - saanut kunnolla siipeensä itsevarmalta exältään. Oli virhe alkaa seurustelemaan hänen kanssaan - mutta sen elämä eteeni toi. Tykästyttiin luontevasti toisiimme.
Tuon jälkeen ei ole ollut oikeaa seurustelusuhdetta. Vuoden olin kuolemansairaan ukkomiehen kanssa. Vaikka olimme jossain määrin sielunkumppaneita, juttu jätti itsetuntoon haavoja.
Sitä on, mitä tekee. Tekemisiään ei saa tekemättömiksi, oli millainen sankaritar hyvänsä.
En ole saanut mieheltä paijausta yli 10. vuoteen.
Olen alkanut miettiä, mistä voisin ostaa hellyyttä? Tosin olen taloudellisesti melko köyhä.
Näyttää todellakin siltä, että miesten on helpompi saada ihan ilmaiseksi hellyyttä, tukea, sympatiaa ja lohdutusta kuin naisten. Eivät miehet osaa eivätkä jaksa antaa lohduttomalle, "epäonnistuneelle" naiselle hellyyttä.
Olen ollut nuorempana luova, innostunut ja tehnyt vaikka mitä suorituksia. Nyt katson tekemisiäni kuin vieraan - miten viitsinkin, jaksoin, mistä sain motivaation moiseen?
Ilman rohkaisua, läheisyyttä, hellyyttä en ole mitään, voisin aivan hyvin lakata olemasta ja siirtyä ikuiseen uneen.
En pysty kohtamaan onnistuneita, hyvinvoivia ihmisiä kuin erittäin pinnallisesti ja ohimenevästi. Olen viikkoja yksin, puhun vain kunto-ohjaajan ja kaupan kassan kanssa.
Mietin, onko täällä lukemassa samanlaisia miehiä ja että voisimmeko auttaa toisiamme pääsemään eteenpäin näistä synkistä aatoksista.
Pari yritystä masentuneen miehen kanssa ystävystymisestä mulla on, mutta ystävyys ei edennyt kirjoittelua pidemmälle. - Monet hemmot ovat rautaisen äitinsä hemmottelemia,niin että uskovat vielä ränsistyneinä viiskymppisinäkin että ovat jotain ihmeellistä yläluokkaa, vaikka ovat tavisperheestä eivätkä ole erikoisen koulutettujakaan.
Näille miehille sopiikin alaluokkainen, koulujakäymätön nainen jostain kehitysmaasta. Hiljainen passaaja, jolla ei ole vaatimuksia eikä oletuksia, tai ei ainakaan uskalla sellaisia ilmaista, vaikka ukon henki haisisi ja läheisyys rajoittuisi ruokailuun - jos mies nyt viitsii nousta sohvalta. Etua on myös se, että kun toinen ei osaa kieltä, ei tarvitse vaivautua neuvottelemaan mistään, eikä kovin syvälliseen sanaharkkaankaan.