- Kyllä tämä alkaa kallistua sinne eron puolelle jo. Ihastumista on ollut puolin ja toisin tässä vuosien varrella ja niistä ollaan juteltu ihan suoraan. Nyt kun tätä suhteen nykytilaa ollaan käyty läpi nämä viime kuukaudet niin asiat on aika paljon kärjistynyt vaikka muka yritetään selvittää näitä. Sellaista nyt ihmettelin että kun tuota läheisyyttä ei ole viime vuosina ollut, satunnaista seksiä kyllä mutta ei sellaista arjessa tapahtuvaa huomioimista. Niin nyt kun on tämä tilanne että ollaan kaikki kortit levitetty pöydälle ja puhuttu asiat suoraan. Niin nyt jotenkin tuo läheisyyden puute haittaa vaimoa. Haittaa jopa niin paljon että sanoi tänään kääntyvänsä kohta muiden puoleen sitä huomiota hakemaan. Minkä helvetin takia se ei aikaisemmin haitannut yhtään? Vastasin hänelle että toivon että ennenkuin se siihen menee niin puhutaan asiat läpi ja tehdään ihan oikeasti päätöksiä. En todellakaan ryhdy miksikään aisankannattajaksi vaikka ei niitä tunteita enää olekaan.....
- No et ehkä täysin tyrmännyt mutta kuitenkin se kun kyseenalaistit tunteeni tuntui pahalta. Ei ollut todellakaan helppoa avautua näistä tunteista ja en yleensä edes niin suoraan asioita sano. Silloin vain tuntui että se on väärin pitää ne sisällään ja halusin antaa meille mahdollisuuden. En ole vuosiin tuntenut olleeni niin elossa kun sinun kanssa juttelin. Tuntui että olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Ne seuraavat kuukaudet meni aivan sumussa ja odotin vain että viestittelymme jatkuu ja niin se jatkuikin. En vieläkään ymmärrä miksi kaikki kuivui sen jälkeen kokoon niin yhtäkkiä ilman selkeää syytä. Sinusta tuli jotenkin etäinen enkä saanut enää vastakaikua. Tuntui että suljit oven edestäni etkä päästänyt enää lähelle. Ehkä halusit ottaa etäisyyttä tai olet huolissasi siitä kun olemme samassa työpaikassa? Kyllähän se minuakin mietityttää mutta en vain kestä tätä epätietoisuutta. Voi kunpa se olisit oikeasti se ja saisimme väleihimme edes jonkinlaisen tolkun.
- Olen mies ja ei sen taida olla väliä kenelle tätä kirjoitan. Ei hän kuitenkaan täällä ole.
- Siis millä tavalla olet ilmaissut tälle M miehelle kiinnostuksesi. Itselläni on kanssa puolen vuoden myllerrys ihastuksen kohteen kanssa takana enkä pääse yli tästä. Tällä hetkellä toinen on niin etäinen että en saa millään keskustelua aikaiseksi.
- Kauanko olet tästä M miehestä haaveillut? Itse yritin tehdä asian eteen jotain mutta se ei johtanut muihin kuin kiusallisiin tilanteisiin. En halua toiselle aiheuttaa mitään harmia vaan päinvastoin. Kun keskustelun aikaan saaminen ei onnistu kaikkien viestien jälkeen niin ei ole enää keinoja tehdä asian eteen enempää. Plus että asiat jäi vähän siihen tilaan että viestin lähettäminen tässä vaiheessa alkaa olla jo ehkä liian tungettelevaa.
- Sama täällä. Minun täytyy varmaan sulkea kaikki sosiaaliset mediat että en eksy enää katselemaan hänen profiilejaan. Korpeaa kun olen näin heikko että en pääse tästä yli. Jos asiat vain olisi olleet toisin niin ehkä siitä olisi kehittynyt jotain. Miksi sitä aina haaveilee mahdottomia?!?!
- Ikää on yli 30 ja alle 40 vuotta. Sen tarkempaa en halua sanoa. Alasta en voi myöskään kertoa koska on niin pienet piirit että joku vielä tunnistaa.
Pakko se on kyllä myöntää että kyllä tuo työ on minullekin aika pyhä asia. Elämässä voi kumppanit vaihtua mutta hyvä työpaikka missä viihdyt pysyy. Tavallaan se työ ja arki mikä pyörii rakentaa sellaisen perustan että sen avulla selviää näistä elämän tyrskyistä. Se antaa sellaiset työkalut millä pystyy sitä omaa elämää rakentamaan sellaiseen suuntaan kuin itse haluaa. Töihin pääsee välillä pakoon näitä yksityiselämän ongelmia. Saa muuta ajateltavaa ja pääsee ottamaan happea.
Se ehkä tällä hetkellä harmittaa että laitoin itseni likoon ja puhuin näistä tunteista liian suoraan. Laitoin toisen hankalaan tilanteeseen ja koska tunne ei ollut molemmin puolista niin ehkä toinen voi kokea minun läsnäolon vaivaavana. Onneksi työni on niin liikkuvaa että ei tarvitse ihan joka päivä nähdä ja onneksi paikalla on aina muitakin kun kohdataan. Se on nyt löydyttävä minusta se vahvuus että jätän toisen rauhaan ja kärsin vaan tämän yksin. - Outoa.....todella outoa.
- INFP-A eli sovittelija. Sopii kyllä kuin nenä päähän meikäläiseen. En tiedä voiko tällaiset luokittelut pitää paikkaansa?
- Sitä samaa sinulle!
Olisihan se ollut kohtalolta liian selkeä merkki jos olisin häneen täällä törmännyt. Ei minun tarvitse valita mitään koska nämä minun arvot on minut tähän asti tuoneet ja niin ne johdattaa minut siihen elämään mikä minun on tarkoitettu elää. - Mistäpäin kirjoittelet? Minulla on vähän outo tunne tästä.
- Ehkä se mikä itselläni on että se kahden ihmisen välinen liitto on minulle se pyhin asia. Eli jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin se menee kaiken edelle. Mikään työpaikka tai maallinen mammona ei tule ikinä menemään sen edelle. Ja jos oikeasti toisesta välittää ja rakastaa niin sitä saa asiat toimimaan. Itse ehkä kokeilisin sinun sijassa onneani. Elämä on liian lyhyt siihen että jää jossittelemaan ja se lopulta jää vaan vaivaamaan jos kokee että ei tehnyt asioiden eteen kaikkea.
- Voihan se olla että asiat olisi toisin jos olisin jo saanut virallistettua tämän. Nämä on vaan niin monimutkaisia ja aikaa vieviä asioita että luulen että hän ehtii omalla tahollaan jo alkaa seurustelemaan ennen kuin nämä asiat selviää. En tällä hetkellä halua juosta kilpaa vaan haluan hoitaa asiat hyvin loppuun asti.
Parisuhteen ymmärrän esteenä mutta tuo työpaikka vähän ihmetyttää. Työ on työtä. Tottakai kemiat ja niiden toimimattomuus voi haitata mutta puhumallahan niistä selviää. Olen ollut oman kumppanin kanssa samassa työpaikassa ja pystyimme toimimaan ammattimaisesti koko sen ajan. Teimme sellaisen rajan että töissä ei mitään romanttisia eleitä osoiteta. Tottakai lounaat söimme yhdessä ja kahvitauot mutta ei siinä mitään huomionosoituksia tehty. Eli voihan se toimia jos on tarpeeksi tahtoa. - Miksi et ota riskiä ja kysy häneltä. Tuollaiset tunteet on aika harvinaisia ja voi olla että kahlaat läpi elämän törmäämättä ikinä enää tuollaisiin tunteisiin. Minä ainakin ottaisin sen riskin että nolaisin itseni. Sille voi ainakin nauraa myöhemmällä iällä mutta se että ei edes yritä niin vaan kaduttaa myöhemmin. Itselläni on nyt sellainen tunne että olen kaikkeni yrittänyt ja se ei vaan tapahdu. Olen laittanut itseni likoon ja tavallaan tehnyt itseni naurunalaiseksi mutta ainakin yritin. Voin ehkä tämän takia jättää tämän taakseni ja jatkaa eteenpäin. Kohtalo on välillä pottumainen mutta sitä pitää silti kunnioittaa ja hyväksyä se.
- Minullakin on sellainen tilanne että olen vielä omalla tahollani "varattu" . Heittomerkit sen takia että olemme jo siinä pisteessä että kumpikaan ei pidä enää edes vihkisormuksia kun ollaan jo sillä tolalla että puhutaan osituksista sun muusta käytännön asioista mitä vääjäämättä tuleva ero tuo tullessaan. Se on vaan kun kaikki kusee tässä hommassa ajoituksesta lähtien niin tuntuu että joku "kohtalo" tässä lyö kapuloita rattaisiin ja asioita ei olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Hitto kun olisi saanut edes jonkun merkin niin olisi voinut sanoa kaiken minkä sydämmessään kantaa. No mutta se on elämää ei sen kummempaa. Täällä saa sen minkä ansaitsee, ei sitä mitä haluaa.
- Kyllä tämä on nyt tässä. Minun on pakko saada tämä tapettua tai oma elämäni lähtee raiteiltaan. Kerroin hänelle aikaa sitten suoraan tunteitani ja hän kyseenalaisti ja vähätteli niitä. Eilen laitoin viestiä ja toivotin hyviä lomia. Ehkä ajattelin että saan keskustelun aikaiseksi hänen kanssaan mutta ei siitä mitään tullut. Jos se olisi tarkoitettu tapahtuvaksi niin eiköhän nämä asiat menisi omalla painollaan eikä olisi näin nihkeää. Sitä on vain niin saatanan tyhmä että ei meinaa uskoa vaikka toinen selkeästi viestii että ei kiinnosta.
- Enpä saa minäkään sinua mielestäni. Näköjään molemmat valvotaan ja kärsitään tästä. Jos tietäisin että olisit juuri SE henkilö jota en saa ajatuksistani pois, tulisin luoksesi ja ehkä sitten saisimme molemmat rauhan ja saisimme nukuttua.😋
- Valitettavasti ei ole molemmin puolista. Eli aika toivotonta tämä on. Olen aina uskonut että elämässä tapahtuu se minkä pitääkin tapahtua. Kaipa tässä joku opetus on itselleni naamioituna.....
- Meillä kerroin vaimolle suoraan asiasta. Olen moraalisilta arvoiltani sen verran ankara itselleni että en ala valehtelemaan asioista ja pystyn puhumaan myös niistä vaikeista asioista. Meillä on pitkä liitto takana joka on rakoillut pahasti jo monta vuotta. Välillä meillä menee monta viikkoa että emme edes koske toisiamme ja riitelemme todella pahasti.Eli kaikki on aikalailla romantiikan osalta kuollutta. Silti roikumme tässä ehkä lasten takia. Ei siinä ihastumisessa ole mitään väärää. Sitä sattuu myös onnellisissa liitoissa. Ihminen ei tunteille en voi mitään mutta teoilleen voi. Itselläni oli sen verran onni matkassa että ihastukseni on yksipuolista. Myös ihastukseni kohde on aika moraalinen ja hyvä ihminen joten en usko että mitään välillämme tapahtuisi vaikka en pystyisi pitämään näppejäni kurissa. Asiasta puhuimme ja päätimme että on parempi ottaa vähän etäisyyttä ettei vaan pahenneta tätä liiton tilaa.
- Sulla on kyllä todella hyvät ajatukset seurustelusta ja toisen rakastamisesta. Itsellä on kanssa aikalailla samanlaiset ajatukset näistä asioista. Yleensä nämä ihastumisen ja rakastumiset on omalla kohdalla tapahtuneet itsestään ja edenneet omalla painollaan ilman mitään pyrkimyksiä. Jos toisiaan kohtaan tuntee rakkautta ja kiintymystä niin ei siinä ole sijaa materiaalisille asioille. Kaupankäyntiä se ei missään nimessä voi olla.