- Totta! Se, mitä koira tulee kokemaan uudessa kodissaan, ei ole aina ennakoitavissa ja ennustettavissa. Itsellä tämä koira on saanut jonkun verran negaa, niistä en voi muuta kun nillittää jälkikäteen, toki syyttää itseäni ja syytänkin joistakin tilanteista ja niiden väärästä hoitotavasta. Negatiivisten kokemusten jälkiä paikkaillaan vielä jatkossakin koulutuksessa, todennäköisesti koiran loppuelämän ajan. Olen joutunut luovuttamaan joistakin tietyistä visioista, joista haaveilin pentua ottaessa, niiden tilalle on vaan sitten tullut jotakin muuta.
Tietynlainen pohja sieltä perimästä toki tulee ja nekin muokkaavat sitä, miten koira reagoi asioihin. Koirani on reaktiivinen ja se näkyy joissakin tilanteissa hyvin voimakkaasti. Tämä on kuitenkin huomattavasti helpompi nykyään käsitellä, mitä silloin oli, kun koira oli nuori/junnu. Nyt kun katson aikaa taaksepäin, ihmettelen, miten sisukas ja päättäväinen itse olin, välillä oli aika hirveää.
Itse en ihan täysin alleviivaa, etteikö kävisi myös ensikoiraksi, muutamia oikein onnistuneita tapauksia olen nähnyt.
Ja mitä keskustelupalstoilla huuteluihin tulee, niin jokainen on vastuussa omista kirjoituksistaan. Jotkut voivat pikaistuksissaan ladella sellaistakin, mitä voivat myöhemmin katua ja kokea, että tuli kirjoitettua vähän turhankin kärjistetysti. Jokainen muodostaa omat mielipiteensä ihmisistä ja sekin on toki suotavaa. Mutta se, miten asiat esittää, onkin toinen juttu. - ^Hyviä pointteja! b
On kuitenkin asioita, joita ei kristallipallon avulla näe, kun en edes omista sellaista.
Tämä yhdistelmä, josta koiran otin, vaikutti ensialkuun oikein kivalta ja potentiaaliselta yhdistelmältä
Tapasin kummatkin vanhemmat, eikä ollut moitteen sijaa. Erityisesti ihastuin pentueen emään, jota kerkesin muutaman kerran nähdä ennen yhdistelmän olemassa oloakin ja mielestäni oli oikein reipas yksilö. Olisiko lie ollut ruusunpunalasit silmillä.
Jälkeenpäin kuulin uroksen omistajalta, että ei se elämä aina ihan niin kivaa sen koiran kanssa olekaan siellä kotona. Samassa yhteydessä kuulin, kun olin itse yhteydessä ärhäkän remmirähinän takia. Remmirähinää pentueen isäkin harrastaa/harrasti, mikä toki meni omistajan itsensäkin mielestä ihan sinne remmin talutuspäähän syy. Tästä pentueen emästä kuulin jälkeenpäin toisten ja myös kasvattajan itsensä kokemana, että koira on epävarma ja ettei eräs toinen kasvattaja olisi ikinä huolinut siitä yhdistelmästä pentua(tämä kasvattaja itse keskustelussa mulle kertoi). Niinikään tämä toinenkin kasvattaja on kuitenkin jälkeenpäin suosinut kys. yhdistelmää ja myös pentueen isän käyttöä.
Minua harmittaa, että rodun piirissä pyörii niin paljon kaunaa ja katkeruutta, toisten saavutuksia dissataan ja samalla myös toisia kasvattajia/kenneleitä halvennetaan ja mollataan ihan suotta, kun kuitenkin mielestäni monilla on kasvattamisessa ihan ideaakin mukana, ei pelkkää "roiskitaan nartut tiineiksi" ja "dollarinkiilto"-mentaliteettia. Myönnän sen, että tämä on vaikuttanut voimakkaasti myös minuun vuosien varrella.
Rodun tulevaisuudesta toivonkin, että joskus ne pahimmat riidat/väännöt hiipuisivat pois ja muutenkin rodun terveys menisi parempaan suuntaan, myös tuon epävarmuuden kanssa, kun muuten nämä, kuten myös oma koirani on hienoja yksilöitä. Niistä muutamasta vilkkaasta hermokimpusta en tiedä, että miten arjessa toimivat.
Minusta esim. koirien suuresta koosta vääntäminen, tai miten koiria ylipäänsä kehässä esitetään, on tässä vaiheessa se kaikista pienin asia. - Minua ärsyttää räksytys, ei oikeastaan mikään muu
- Tarkistitteko löytyykö Jimmy Hoffan ruumis sieltä?
- Oma koirani söi muitten pentujen mukana toistensa jätöksiä. Kasvattaja väitti, että ovat ottaneet emosta mallia.
Kasvattajan mukaan antama ruoka ainakin oli surkeaa RC-paskaa ja vaihdoin hyvin pian ruokamerkkiä. Kummasti loppui oman paskan pupeltaminen. - Ja taas yks paikka poissa pelistä :(
- Joku kahvila toimisi kokoontumispaikkana. Biljardia ja dartsia, ehkä hedelmäpeli.
Siihen sivuun voisi perustaa jonkun muksuparkin pleikkareineen, kun eihän kolarilaisilla ole muutakaan tekemistä, kun tehdä lapsia. On niin säälittävä ja autio Kolarin keskusta. Toista se oli silloin about parisenkymmentä vuotta sitten, kun ihmisillä oli vielä edes jotain yritystä ja elämänhalua jäljellä. - Hei!
Ikävää, että sinulle on sattunut juuri tästä yhdistelmästä pentu. :(
Itse pidin henkilökohtaisesti tätä yhdistelmää ihan mahdottomana, ja arvelin että pentueessa saattaa mahdollisesti esiintyä paljon ongelmia käytöksen suhteen.
Toivottavasti saat apua, mikäli vielä tarvitset neuvoa koiran kouluttamiseen. Tsekkiporukat ovat yleensä tosi avuliaita ja neuvokkaita, älä jää yksin, vaikka kasvattaja heittääkin piut paut, häneltä et muutenkaan kovinkaan järkeviä neuvoja edes tule saamaan, en mäkään aikanaan saanut.
Itsellä on samasta kennelistä koira ja juurikin tuon pentueen isän puolen lähisukulainen. Pakko myöntää, että melkoiset väännöt olemme koulutuksen suhteen käyneet.
Minä olen tavannut kymmeniä tsekkejä ja ostasta voin sanoa, että hermot vuotaa toivottoman paljon yli. Sen lisäksi näillä tämän kennelin pentueilla ei ole tavatonta epävarmuus, mikä todennäköisesti sunkin koiralle on periytynyt. Se vaatii todella paljon työstämistä. Oon tästä yhdistelmästä yhden pennun nähnyt koiranäyttelyssä, en uskaltanut lähestyä, koska oma koira oli mukana ja tämä pentu veti hirmu kilarit jokaisesta koirasta, joka tuli liian lähelle, eikä mulla ollut aikaa jäädä hengailemaan paikalle, kun piti lähteä. :( Olisin mieluusti käynyt juttelemassa koiran omistajan kanssa ja yrittänyt opastaa mistä saa haettua mm koulutusapua, mutta tämä pentu ei todellakaan antanut minkäänlaiseen kontaktin hakemiseen mahdollisuutta. :(