- Polariz-,
tämä on asiallista keskustelua, kiitos että näet vaivaa selittääksesi kantasi ymmärrettävästi.
Katsoin niitä NASA:n julkaisuja. Tässä kysymyksessä kiinnostavin osa oli tiedoitteiden viesti siitä, miten ennusteet on laadittu. Kerron, miten minä olen nämä julkaisut ymmärtänyt.
Voi johtua väärinkäsityksestä jossain sinun tiedonsaantiväylälläsi, mutta lukemani perusteella minun täytyy kiistää käsitys, että NASA:n julkaisemat pimennystaulukot perustuisivat kiinteisiin antiikkisiin Saros-sarjoihin, joista ne on nykyaikaan siirrettynä julkaisuun editoinut yksi mies.
Käänsin linkkisi kappaleen ”Johdanto”:
Sitaatti alkaa.
”Johdanto
Auringonpimennysten jaksottaisuudessa ja toistuvuudessa vallitsee Saros-sykli, joka on noin 6 585,3 päivää (18 vuotta 11 päivää 8 tuntia). Kun kakhden pimennyksen väli on yksi Saros-jakso, niillä on hyvin samanlainen geometria. Molemmat pimennykset esiintyvät samassa noodissa [1] kuun kanssa lähes samalla etäisyydellä maasta ja samaan aikaan vuodesta. Siten Saros on käytännöllinen ryhmiteltäessä pimennyksiä perheisiin tai sarjoihin. Kukin sarja kestää tyypillisesti 12–13 vuosisataa ja sisältää 70 tai useampia pimennyksiä. Jokainen Saros-sarja alkaa useilla osittaisilla pimennyksillä lähellä maapallon napa-alueita. Sarja tuottaa sitten useita kymmeniä keskeisiä [2] pimennyksiä, päättyäkseen ryhmään, jossa on osittaisia pimennyksiä lähellä vastakkaista napaa. [Lisätietolinkki Auringonpimennysten sarjan jaksollisuuteen]”
Sitaatti päättyy.
Käänsin myös kappaleen ”Ennusteet”:
Sitaatti alkaa.
”Ennusteet
Näissä ennusteissa käytetyt Auringon koordinaatit perustuvat VSOP87-teoriaan [Bretagnon ja Francou, 1988]. Kuun koordinaatit perustuvat ELP-2000/82-teoriaan [Chapront-Touze ja Chapront, 1983]. Lisätietoja: Solar and Lunar Ephemerides. Kuun sekulaariseen kiihtyvyyteen käytetty tarkistettu arvo on n-piste = -25,858 kaarisek / cy², mikä johdettiin Apollo(-ohjelman) kuun laserlaskentakokeesta (Chapront, Chapront-Touze ja Francou, 2002).
Pimennysennusteiden suurin epävarmuus johtuu maapallon pyörimisen vaihteluista, jotka johtuvat pääasiassa Kuun aiheuttamasta vuorovesi-kitkasta. Tuloksena oleva kellonajan liukuma ilmaistaan ΔT: nä ja se määritetään seuraavasti:
1. ennen 1950-lukua: ΔT laskettiin empiirisistä yhteensopivuuksista historiallisiin tietueisiin, jotka ovat johtaneet Morrison ja Stephenson (2004)
2. 1955-nykyaika: ΔT on saatu julkaistuista havainnoista
3. tulevaisuus: ΔT ekstrapoloidaan nykyisistä arvoista, joita painotetaan vuorovesivaikutuksista johdetuista pitkän aikavälin suuntauksista
Joukko polynomilausekkeita on johdettu yksinkertaistamaan ΔT: n arviointia milloin tahansa välillä -1999 - 3000. Tämän jakson ΔT: n epävarmuus voidaan arvioida mittauksien hajonnasta.”
Sitaatti päättyy.
Kuten nähdään, ennusteet lasketaan kyllä uusien auringon ja kuun kulloistakin sijaintia kuvaavien tutkimustulosten ja julkaisujen perusteella (Bretagnon ja Francou, 1988, Chapront-Touze ja Chapront, 1983, Chapront, Chapront-Touze ja Francou, 2002).
Saros- jakso on nimitys sille keskenään samanlaisten pimennysten *jaksottaisuudelle*, jonka antiikin tähtitieteilijät havaintosarjoistaan löysivät. Siis sen, että on jaksotaisuutta, keksivät nämä fiksut silloin, tälle jaksottaisuusilmiölle annettiin tuo nimi ja löydettyä jaksottaisuutta käytettiin hyväksi silloisissa ennusteissa ja myös Antikytheran koneessa. Kuun väri pimennyksessä riippuu pimennyksen osittaisuudesta tai täydellisyydestä, ja kone siis eritteli eri tyyppiset pimennykset. Tämä on luonnollista, koska sarjoissa oli juuri jaksottaisuudesta samantyyppisten pimennysten esiintymisessä, eikä pimennysten jaksottaisuudesta yleensä. Tällainen yksi Saros-jakso on 1200-1300 vuotta pitkä (vaihtelee) ja sisältää yli 70 pimennystä ennenkuin *pimennystyypit* alkavat taas toistaa itseään lähes samanlaisena sarjana.
Kun pimennyksiä lasketaan, niin tuloksista lasketaan joka kerta uudestaan myös näiden jaksojen tarkat pituudet ja uudet ennusteet ryhmitellään Saros-jaksoiksi. Taulukoissa esiintyvät Saros-jaksoja koskevat tiedot eivät siis ole viittauksia taulukon antiikkiseen lähdeaineistoon. Ne ovat uusia analyysituloksia näiden jaksojen pituuksille ja sijaintiin Saros-kategorioissa kulloinkin laskettuna aikana.
Tämä yksi mies, Fred Espenak, “assumes full responsibility for the accuracy of all eclipse calculations.” Hän on NASA:n sisällä vastuussa laskelmien oikeellisuudesta. Laskelmia tetäessä on tietenkin käytetty noista tutkimustuloksista johdettuja algoritmeja ja niille rakentuvia ohjelmia, joita käyttää varmasti useampikin työntekijä. Tämä Fred on näiden taulukkojulkaisujen nimetty vastuuhenkilö. - Voi Pyhä Sylvi.
Kerkesköhän se edes vetää henkeä välillä? - Joo taidat olla oikeassa. Ei parodiaa voi parodioida.
- Päinvastoin,+taulukothan+korreloivat+erittäin+hyvin+auringon+ja+kuun+gravitaatiovoimien+resultanttiin.+Vedenkorkeudessa+on+pieni+viive,+vuoksiaalto+laahaa+hieman+gravitaatiohuipun++perässä+veden+hitausvoimien+vuoksi.+
- Listauksen rakenne:
1) seikka
2) vasta-argumentit, jotka kumoavat seikan
3) vasta-argumenttien leimaaminen merkityksettömiksi ilman niiden kumoamista
Ero flättäreiden kirjoituksiin on siinä, että tässä MINÄ esitän sekä argumentin, että vasta-argumentin ja totean, ettei sillä ole merkitystä. Olen siis ottanut vuorotellen flättärin ja flättärin vastustajan roolin. Hauskaa siinä on se, miten vasta-argumentti pyyhkäistään sivuun. Alkaa rautalanka käydä vähiin. - Niin, pulssi ei ehkä ole aivan osuvin termi tähän. Vuorovesi-ilmiö on kuitenkin kuun nosteen aiheuttama aaltoliike eikä virtauksen eteen syntyvää pinnan nousua 'kummuksi'. Ehkä sitä voisi paremmin verrata jalkapallokatsomossa kulkevaan "La Ola"-aaltoon. Aalto silminnähden kulkee, mutta katsojat eivät siirry, vain nousevat kerran seisaalleen, kohottavat kädet ja istuutuvat jälleen.
Sanomani ydinhän oli, että vuorovesi aiheuttaa, tai on, hyvin vähän virtausta, siis tästä - tuonne ja hyvin paljon isoa aaltoliikettä, siis ylös-alas.
Vuorovesi hyppääkin mantereiden yli - tai tarkemmin sanoen vetovoimavaikutus kulkee mantereiden yli ja aiheuttaa niissäkin vastaavan, vain pienemmän ilmiön "earth tide". Mantereen takana seuraavaan mereen syntyy uusi vuoksiaalto, kun vetovoimavaikutus on siirtynyt sinne asti. - voi jessus. täällä ei sitten sarkasmia ja flättäreiden asenteiden parodiointia taideta ollenkaan ymmärtää. no ei sitten.
- Tuohon linkin takana olevaan tauluun vielä:
Alareunassa ei ole turhaan merkitty sekä auringon että kuun nousu- ja laskuajat. Ne molemmat vaikuttavat yhdessä, olet lukenut huolimattomasti taulukkoa.
Mutt nekään eivät vielä selitä ihan kaikkea paikallista vaihtelua. Talukkoja ei myöskään ole turhaan laadittu tietyille paikkakunnille. Ne pätevät vain osoitetulla paikalla, koska siihen miten korkealle veden aaltoliike juuri tässä nousee, vaikuttaa suuresti myös rannikon muoto ja rantojen jyrkkyys.
Katso tähän seikkaan ylempänä 1010101010101:lle antamani selventävä kommentti rannikon muodon vaikutuksesta paikallisen vuoksen korkeuteen. - Ennen+oli+yläasteetkin+parempia.+
- Juu totta kai, ei minun takia olis tarvinnut.
- Se, kuinka korkealle vedenpinta rantaviivalla nousee, riippuu hyvin paljon rannikon maaston muodosta, koska rantaviivalla vuorovesi käyttäytyy aallon tavoin.
Laakealla loivalla pitkällä suoralla rantaviivalla (kuten hiekkarannalla tai Wattemeerillä) vuoksiaallon korkeus kuvastaa paremmin ympäröivän merenpinnan todellista korkeusvaihtelua, koska vedenpintaa nostaa puhtaammin vain vuorovesi-ilmiön aiheuttavat voimat.
Sensijaan esimerkiksi kilometrejä pitkässä koko ajan kapenevassa jyrkkärantaisessa lahdekkeessa (kuten vuonot) sinne tuleva vuoksiaalto nousee lahden pohjukassa hyvinkin korkeaksi. Vuoksiaallon lahden suulle tuoma koko vesimäärä kiilautuu tähän suppiloon, tilaa sivuille on yhä vähemmän ja vesi pääsee vain ylöspäin.
Tuo linkkaamasi video on kuvattu juuri sellaisen valtavan suppilon perällä Bay of Fundussa Nova Scotian kainalossa. - Trexona,
kyllä, juuri niin se painovoima toimii. Se ei ole niinkuin magneetti, jossa vetovoiman suuruus riippuu vain magneetin voimakkuudesta.
Painovima/vetovoima/gravitaatio on kaikkialla läsnä oleva ilmiö, periaatteella, että k a i k k i massat vetävät toisiaan puoleensa ja vetovoiman suuruus (ja siis havaittava vaikutus) riippuu m o l e m p i e n kappaleiden massasta (ei vain toisen).
Kuun puolelta vetovoiman osuus on sama valtamerelle ja kahvikupille, mutta niiden massassa - ja siis vetovoiman vaikutuksessa - on valtava ero.
Ja tämä kaikki tapahtuu maapallon vetovoiman vaikuttessa kaiken aikaa sekä mereen etä kahviin.
Tämä on jo vaikeampaa: Vetovoiman suuruus eli vaikutus riippuu massan lisäksi kappaleiden välisestä etäisyydestä toisiinsa, paljon voimakkaammin kuin niiden massoista: massan tuplaaminen tuplaa vetovoiman, mutta etäisyyden tuplaaminen vähentää vetovoiman neljäsosaan. Etäisyys vaikuttaa toiseen potenssiin. - Polariz-,
ei ennustettavuus sinänsä ole todiste pallon puolesta, koska Saros-jaksoillakin voidaan ennustaa, on oikein päätelty. Mutta Saros- jaksot perustuivat "tilastolliseen menetelmään", pitkien aikojen havaintojen analysointiin ja sieltä löydettyihin jaksoihin. Ne ovat olemassa, ja niillä voidaan ennustaa, milloin samanlainen pimennys tapahtuu uudestaan, kyllä.
Että mikä hyvänsä jaksoittainen ilmiö voidaan havainnollistaa rattaiston ja osoittimien avulla, on selvää. Koneen laskutulokset olivat varmaankin siedettävällä tarkkuudella sopusoinnussa tähtitieteellisten muistiinpanojen kanssa. Mutta että tällä seikalla taas ei ole mitään tekemistä maan muodon kanssa eikä todista muuta kuin että havaintoja analysoitiin fiksusti, on myös selvää.
Pallon puolesta todistaa sensijaan se, että nykyiset laskelmat eivät perustu ollenkaan tilastoille, vaan aurinkokunnan matemaattiselle mallille, jonka perusteella voidaan l a s k e a planeettojen ja kuiden liikeradat, asemat ja vaikutuksen toisiinsa sekä tehdä tarkat ennusteet myös kuun- ja auringonpimennyksille. Tällä periaatteella Antikytheran kone ei toiminut. Se vain mekaanisesti toisti tilastollista aineistoa uudestaan ja uudestaan.
Kone ei ollut erityisen tarkka eikä voinut ottaa huomioon hiljakseen tapahtuvia siirtymisiä, 'valumista' pois löydetyistä jaksollisuuksista. Ei koneen suhteellisesta tarkkuudesta oman aikansa taivaanlaskimena voi päätellä, että kaikki jatkuu hammasrattaiden kuvaamalla tavalla ikuisesti. Pitkään riitti Ptolemaioksen vallitsevaksi maailmankuvaksi propagoima maakeskinen malli, vaikka se ei ollenkaan ollut tarkka - oltiin suurpiirteisiä, kun ei ollut parempaakaan mallia, ja vielä enemmän väljyyttä antoi se, että havaintovälineet olivat (nykyisiin verrattuna) epätarkkoja: ei ollut optiikkaa, oli vain astelevyt, haaratähtäimet, harpit ja ja viivoittimet. Havaintoihin perustuvien teoreettisten mallien tarkkuus ei voi ylittää heikoimman havaintovälineen tarkkuutta.
- Kristinusko pönkitti pitkään maakeskeistä mallia, kuten tiedät, ja siten osaltaan jarrutti tähtitieteen kehittymistä.
Että taivaan ilmiöt nouda t t i v a t kellontarkkuutta, johtui siis siitä, että taivaankappaleiden vaikutukset toisiinsa - myös nykisen mallin mukaiset - sisältyivät jo niihin havaintosarjoihin, joiden perusteella laite rakennettiin. - Muutoksia, joita mielestäsi pitäisi esiintyä, kyllä esiintyykin, mutta yliarvioit niiden merkityksen. Jättiläisplaneetta Jupiter on tosin iso, mutta kaasuplaneettana kevyt, joten se ei jaksa kiskoa kavereiden kiertoratoihin kovin merkittävää mutkaa lähellekään osuessaan.
Pitkän ajan kuluessa koko planeettajärjestelmä "elää" kyllä hieman. Aurinkokunnassamme käy suuriakin komeettoja, jotka aiheuttavat häiriöitä tai muutoksia. Kaikki riippuu massasta ja etäisyydestä - ylivoimaisesti eniten etäisyydestä: 10-kertainen muutos massaan vaikuttaa 10-kertaisesti vetovoimaan. Mutta 10-kertainen etäisyden muutos muuttaa 100- kertaisesti vetovoimaa. Etäisyyden toiseen potenssiin.
Ja Polariz-, huomaathan, että aurinkokuntaa esittävät kaaviot, joista tilannetta tarkastellaan, ovat planeettojen kiertoratojen välimatkojen osalta m a s s i i v i s e s t i kutistettuja. Muuten ne eivät olisi luettavia, ja planeettoja ei oikeassa keskinäisessä mittakaavassa pystyisi piirroksessa näkemään - niin pieniä ne olisivat. - HolyProphet00007,
litteä maa heiluu epäsymmetrisesti? Heiluuko? Millä tavoin heiluu?
HolyProphet00007,
"Poikkeamaa vuorovesi-ilmiössä ei voida selittää mitenkään yhden kuun teorialla, joten maalla täytyy olla 2 kpl kuita. "
- Niin tai maa ei ole litteä, vaan pallo ja vuorovedet aiheuttaa yhden kuun, yhden auringon ja käytännössä merkityksettömiltä osin muiden planeettojen vetovoimien yhteisvaikutus.
Koska samanaikaisesti ei ole nähty koskaan kahta kuuta missään, ja samanaikaisesti eri puolilla maata havaitut kuut ovat identtisiä, mutta ennen kaikkea, koska maalla on vain yksi kuu, niin nähdäkseni mullistava tähtitietellinen keksintösi kahdesta kuusta on nolo floppi.
- Minkälaisina tumpeloina sinä kymmeniä tuhansia vuosia taivasta tutkineita viisaita ja maailman astronomeja itseesi verrattuna oikein pidät? Kaksi kuuta? tämähän käy aina vain hauskemmaksi. - HolyProphet00007,
poikkeamaa, mitä poikkeamaa vuorovesi-ilmiössä tarkoitat?
Onko siellä vielä selittämätön poikkeama?
Kerro! - pähkäilijä 25.1.2019 7:06:
"Ennen vanhaan uskottiin, että se m a a -niminen taivaankappale, jonka päällä me asumme, on litteä kuin pannukakku."
hähähähähähähääääää 25.1.2019 20:02
"Niin. Ennen oli ennen."
Aivan, kyllä kyllä, justiinsa juu, ennen oli ennen. Silloin uskottiin, että maa on litteä kuin pannukakku.
Ettei vaan Anttilan muori tai Seppälän vanha isäntä tai hra hähähähähähähääääää aateveljineen sitä uskoisi vieläkin? - Juu aurinkokelloja käytettiin myös raamatun ajan jälkeen vielä monta sataa vuotta ja käytetään nytkin, ei aurinkokellot ole lakanneet toimimasta.
Mutta tämä minua niin hymyilyttää: "kun aurinko oli hävinnyt perspektiivin pakopisteen taakse, "
Siis katsohan poikaseni, perspektiivi ei ole paikkakunta, jossa torilla tolpan nenässä säilytetään sen arvokkainta ja tunnetuinta omaisuutta pakopistettä.
Pakopiste on perspektiiviopin käsite, jolla tarkoitetaan kuvattavien yhdensuuntaisten linjojen leikkauspistettä valitussa perspektiivityypissä (yhden, kahden tai kolmen pakopisteen). Pakopisteen "taakse" ei edes piirustuksessa ole pääsyä, koska se piste jo valmiiksi sijaitsee piirustuksen kuvaamassa todellisuudessa äärettömän kaukana. Pakopiste on siis olemassa vain perspektiivipiirroksen apuviivojen leikkauspisteenä, ei tuolla todellisuudessa ole missään mitään pakopisteitä, joiden "taakse" aurinko voisi kadota näkyvistä.
Kun ajattelet tarkemmin sen määritelmää, niin (ehkä) huomaat, että pakopisteen määritelmä sijoittaa tämän kuvitellun pisteen äärettömyyteen, missä hieman metafyysisesti ajatellaan yhdensuuntaisten viivojen leikkaavan toisiaan. Euklidisessa geometriassa viivojen yhdensuuntaisuus muuten määritelläänkin juuri näin: Kaksi viivaa ovat yhdensuuntaisia, jos niiden leikkauspiste on äärettömän kaukana.
No kyllähän se hieman huvittavaa on, kun kerrotaan, että aurinko joka ilta katoaa "äärettömyyden taakse" sen sijaan että se ihan normaalisti laskisi horisontin alapuolelle. Jokainen merellä auringonlaskun nähnyt tietää, että se liukuu komeana ja yhtä isona (32 kaariminuuttia) kuin ennenkin hiljakseen horisontin taakse ja kajastaa näkyvistä kadottuaankin vielä pitkään taivasta ja pilviä isolla alalla valaisten. Ei se kiidä hiljakseen pienenevänä pisteenä satojen miljardien galaksien läpi alkuräjähdyspisteen taakse kallistamaan päänsä yöksi kuule. - Hei KäytännönTasonHavainto,
käsitit ihan väärin, mitä flättäri tähtikuvioista selitti.
Hänen mukaansa ennen vanhaan "hyvään aikaan", kun maa vielä oli litteä, niin tähtikuviot pysyivät paikoillaan ja ihmiset näkivät taivaalle vilkaisemalla, etä aha, varttia vaile seittemän, pitääpä panna iltakavit tulemaan ja huhuilla eukko navetasta.
Mutta sitten tuli tämä vääräoppinen pallomaa, jonka myötä tähdet alkoivat liikkua niin, että tähtikello ei enää nykyään toimi ja eukko tekee vahingossa ylitöitä navetalla.
N ä i n puhui ystävämme flättäri 24.1.2019 22:21. - hähähähähähähähää:
25.1.2019 19:56
Kuun vetovoima nousuveden aiheuttajana ei kestä todellista tarkastelua.
"Tiedemiehet" höpäjävät sitä mitä heidän palkanmaksajansa käskevät.
Lausunto, jonka painoarvo on arvioitavissa vasta, kun on määritelty käsitteet "todellinen" sekä "tarkastelu".
Lausunnon ensimmäinen teesi saattaa tietyin edellytyksin olla tosikin, esimerkiksi kontekstissa, jossa "todellinen" tarkoittaa hra hähähähähähähähään itsensä suorittamaa, ja "tarkastelu"lla tarkoitetaan vertailua youtuben litteän maan profeettojen vastaaviin selityksiin. Näiden profeettojen palkanmaksajahan on youtube, jonka mainotuloista ahkera ja kekseliäs profeetta voi tienata klikkausprovisioina hyvinkin usean tuhannen dollarin kuukausitulot.
Tiedemiesten lahjottavuuden ja lahjojan motiivien arvailu on minulle vaikeaa. Olisiko esimerkkiä heittää, ketkä maksavat riippumattomien yliopistojen ja tutkimuslaitosten vuorovesitutkimuksen tulokset mieleisikseen, miksi ne näin tekevät, ja montako sataa miljardia niiden lahjontabudjetti yhteensä on? Nasan budjetti, noin 20 miljardia dollaria ei ainakaan riitä, semminkin kun kun valtaosa jo menee palloteorian pönkittämiseen ja lahjontaan sillä puolella. - Muuten ok, mutta 50 jalkaa ei ole 18 metriä.
U.S. imperial foot (jalka) on tasan 0,3048 metriä. 50 x 0.3048 = 15,24 metriä.
Jos litteässä maassa kerran ei ole nousuvettä, niin tämä todiste kumoaa litteän maan teorian.
Ja koska se on todiste litteätä maata vastaan, niin se on jälleen nasan maalareiden surkea töherrys, näkeehän sen sokee reettakin ettei tuollaista ole olemassakaan...
Surkee debunkkausyritys, vai mitä rakkaat uskonveljet ja vallankumoustoverit? - Keskustelupöytäkirja tässä ketjussa:
Litteän maan kuunpimennyksen selitykseksi on esitetty seuraavia syitä:
1) Musta aurinko menee kuun eteen
- ehdotusta ei ole kannatettu.
2) Kuu ruostuu ja puhdistuu jälleen
-ehdotusta ei ole kannatettu.
3) Litteä maa kallistuu ja sen reuna estää auringonvalon pääsyn kuuhun
- ehdotusta on kannatettu ja siitä on käyty vilkasta keskustelua, jossa on todettu mm että
- kallistuminen ei siirrä meriä, vaikka auringon eteen noustakseen maan reunan täytyisi kohota 100 - 5000 km. Syynä tähän on painovoima, jota ei ole olemassa.
- Kallistumista ei tottumisen (akklimaation) vuoksi kukaan huomaa.
- Kallistuminen aiheuttaa kaikkialla maailmassa paitsi kuunpimennyksen, myös valinnaisesti joko äkillisen poikkeusaikataulua noudattavan auringonlaskun ja -nousun, tai täydellisen auringonpimennyksen, mutta tämä jätetään tässä tarkastelussa huomiotta.
- Kallistuneen maan varjo ei tee sirppimäistä kuunpimennyksen vaihetta, vaan varjo on suora ja siirtyy alhaalta ylöspäin kuun pinnalla. Tämä poikkeaa hieman tavanomaisesta kuunpimennyksestä, mutta se jätetään seuraavan ketjun ratkaistavaksi.
- Kallistuneen maan varjo kuun päällä palaa takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin, kun pimennys loppuu. Tämä poikkeaa hieman todellisista havaituista pimennyksistä, mutta siihen ei tässä tarkastelussa tarvitse kiinnittää huomiota.
- Vielä käsittelemättä on osittainen kuunpimennys sekä pimennyksen vaiheet, mm. puolivarjopimennys
Voitanee todeta, että kuunpimennys on käsitelty tyhjentävästi ja litteän maan versio on voittanut äänestyksen.