- Jostain on jäänyt mun mielee että potilaan ja lääkärin pitäis olla yhteisymmärryksessä lääkityksen kanssa. Potilaallakin pitäis olla sanansa sanottavana ettei lääkäri pelkästään voi sanella miten asia on ja tehdä päätöksensä potilasta kuulematta. Mulle yks lääkäri ja yks hoitajakin on sanonut että syön tätä neuroleptiä mikä mulla on niin loppuikäni. Ekan kerran kun olin osastolla niin luin jonkun paperin että skitsofreniasta voi parantua. Tiedän että monet ovat päässeet lääkkeistä ja yks juttu mun kohdalla on ollut yhteiskunnallisuuden ymmärtäminen mihin kuuluis jonkunlainen työelämä että lääkäri vois kirjottaa työkyvyttömyyseläkkeeltä takaisin tavalliseen yhteiskuntaan. Monilla joilla on skitsofrenia niin lääkäri katsoo työkyvyn alentuneen Jos lähtee kuntoutumaan tähän suomalaiseen yhteiskuntaan ja on motivoitunut tähän menoon positiivisesti eikä ole negatiivinen ja työtävieroksuva niin tällä on merkitystä kun lääkärin kanssa juttelee että onko terveempi vai sairaampi.
- Tänään sitte tapasin hoitajani ja kerroin lääkityksen vähentämisestäni ja että pyrin kokonaan eroon. Hän suhtautuikin asiaan asiallisesti ja kirjasi asian ylös. Mulla on mennyt yksi 5 mg Olanzapiinipilleri 3-4 vuorokauden välein kun vielä puoli vuotta sitten se oi 20 mg illassa ja 5 mg aamussa. Nyt on menny 4 vrk ja tää lääkkeittenpottoväli voi nyt vissiin alkaa pidentyä viikkoon. Siis kerran viikossa yks 5 mg Olanzapiinia. Olanzapiinia voi kuulemma ottaa vain tarvittavana vaikkapa nukahtamisvaikeuksiin. Olen nyt yhteisymmärryksessä hoitajani kanssa tämän asian suhteen vaikka hän kyllä heti tarjosi sitten muuta lääkitystä ja aikaa lääkärille. Kieltäydyin kohteliaasti ettei nyt uusia lääkekokeiluja vaan koitan tulla ilman toimeen. Se voi olla että noitten hoitajien ja lääkärien kanssa voikin jollain tavalla tulla toimeen. Kumminkaan ei mitään apua lääkityksen lopettamiseen tällä kertaa tarjottu.
- Se onkin tärkeää että tietää että kuka on ja missä menee. Lääkkeissä se harhaisuus vaan tuonkin asian suhteen lisääntyy.
- Lääkityksen tarvetta ei olekkaan kun saa elämän asiat mallilleen. Minusta tuossa avoin dialogi dokumentissa kävi hyvin selville kuinka avoimessa dialogissa osataan osallistua psykoosiin sairastuneen elämään että lähdetään ratkomaan niitä asioita mitkä sen psykoosin aiheuttivat. Eikä siihen aina tarvita lääkitystä ollenkaan.
- 2 kertaa ollu injektiot. Molemmilla kerroilla sain vaihdettua pillereihin. Nyt yritän päästä pillereistäkin.
- Itte tässä yritän olla syömättä mulle skitsofreniaan määrättyjä neuroleptejä. On menny jo jonkin aikaa että vähemmän kuin reseptin mukaan ja välillä on päiviä ettei ollenkaan. On jo vuosien kokemus mielisairaanhoidosta ja 4 osastolla käyntiä. Koitan päästä kokonaan eroon jos mitenkään mahdollista. Mitään hyvää neuroleptit ei mulle mun mielestä ole aiheuttaneet.