- Paksu viltti vaan alle. Ainoa haaste on kasan painautuminen mutta oikeilla asentovalinnoilla tätä voi kompensoida. Tämä siis toisten kavereiden puolesta kerrottuna.
Ennemmin kuitenkin heinälato kuin hetekka; tämäkin tieto siis muiden puolesta. - ".........yhteiskuntaa ja muita ihmisiä se tuntuu välillä häiritsevän" Ihan mielenkiinnosta olisi tietää että mistä näkökulmasta tulee tuo kokemus että asia häiritsee yhteiskunnan tasolla. Meillä kuitenkin on syrjintä kielletty.
Nuorempana välillä on ollut tilanteita joissa on ollut vaikea päättää loukkaantuako vai ei. Jos on ollut vaikka vieraassa kaupungissa ja sanonut naiselle hei niin vastaus on samantien tyyliin "olen varattu." Siihen on sitten tullut vastattua " anteeksi kun en tiennyt että täällä sormus tarkoittaa sitä ettet tiedä missä tori on. Etsin sitten jonkun sinkun niin löydän perille." Toisaalta haluaisi ymmärtää että jos usein joutuu torjumaan iskuyrityksiä niin alkaa se jo väsyttää. Toisaalta tuntuu vähän kohtuuttomalta tällainen kollektiivi "rangaistus" ja toivoisi tulevan kohdelluksi yksilönä.
Nykyään some on herkullinen alusta loukkaantua toisten puolesta ja sitä kautta saada näkyvyyttä ja "hyvyyspisteitä."
Ehkä uusi tapa loukkaantua on piilottaa tämä loukkaantuminen ja iskeä sillä vastaan kun paikka aukeaa. Varmaan muistatte kyselyn mies-karhu jossa kysyttiin naisilta kumman kohtaisi ennemmin metsässä. Kesti jonkin aikaa ja tuli juttu jossa oli kyseessä lapsen surma niin johan alkoi kysely siitä kumpi on lapselle turvallisempi; karhu vai äiti.
Loukkaantuminen piilotetaan joko huumorilla tai vähätellään asian painoarvoa mutta jotakin jätetään hampaankoloon. - Mellä taas kuulemma amistanssit on tarpeettomia kun lukion tytöt kuitenkin tulee hakemaan amiksesta ne pojat lukion tansseihin. Ei lukion pojat tahdo riittää kuin muutamalle nopeimmalle tytölle.
- "Poliisista vahvistetaan, että peräkärrymielenosoituksesta oli ilmoitettu etukäteen"
Ainakin itse tulkitsen että luvallinen mielenosoitus olisi ollut kyseessä ja hiukan epäilen että ensi viikolla käydään lupaosastossa keskustelua siitä miten näin pääsi käymään että nämä mielenosoitukset pääsivät kohtaamaan.
Aina tietysti harmi jos keskustelemalla ei päästä sopuratkaisuihin. - Onnittelut suorituksesta. Mukavaa että on päämääriä joita kohti kulkea.
Itse kävin aamulla salilla ja nyt olen sellaisen suuren kysymyksen äärellä kuin hommatako action-kamera vai pleikkari 5. Toki nyt toit esimerkilläsi sellaisen vaihtoehdon pintaan kuin läppärin hommaaminen ja lähtisi työn ohessa opiskelemaan. - Minusta täällä taas on melko leppoisa meininki sitäkin taustaa vasten että kirjoitellaan nimimerkkien takaa. Tuossa kun on seuraillut menoa x:ssä niin ollaan kyllä jäljessä mitä tulee ilkeilyyn ja varsinkin väärin ymmärtämisiin.
- Mitä kiltteys sinusta tarkoittaa? Millainen ihminen on sinun mielestäsi kiltti?
Yritän tiivistää. Kiltteys on minusta yksittäisiä ja useampia tekoja tai muuten annettuja ilmaisuja joilla osoitetaan että toinen on tärkeä ja että lopputuloksena on win-win-tilanne.
Jos esim kotityöt jakautuvat toisen mielestä epätasaisesti niin minusta ei ole kiltiä myöskään siltä joka kokee epäoikeudenmukaisuutta olla asiasta hiljaa koska se alkaa nakertaa ihmistä sisältäpäin ja saattaa aiheuttaa esim katkeruutta.
Minusta kiltti ihminen pyrkii tekemään toisen elämästä parempaa mutta ei hinnalla millä hyvänsä vaan itseän kuunnellen.
Luottamustoimet ja kiltteys on vähän kuin 0-tapaturmaa tavoite. Hyvä pyrkiä mutta aina jotakin sattuu. Jos olen lautakunnassa joka lakkauttaa koulun niin vaikea kuvitella että koulun piirissä olleet näkevät sitä kilttinä ratkaisuna. Muualla ehkä sitten näkevätkin koska sillä säästetään opettajan palkka ja varnistetaan sijaisten saanti. - Kiltit eivät kelpaa koska se kiltteys ei realisoidu aina arvostukssena. Sinun pitää tehdä oikeita asioita tai olla muulla tavoin ensin kiinnostava jonka jälkeen vasta pystyt tuomaan asian esille.
Katselin tuossa jälkilähetyksiä NHL-finaalin jälkeen ja pisti silmään fanipaitojen jakautuminen. Joukkueissa on pelaajia jotka blokkaa laukauksia, voittaa aloituksia, pelaa alivoimaa jne ja tekevät ne asiat hyvin. Nämä auttavat joukkueita eteenpäin samoin kuin pelaajat jotka tekevät maaleja ja keräävät pisteitä.
Vaikki kaikki pelaa yhteiseen hyvään niin kyllä fanipaitojen myynti on suurempaa ykköskentän kavereilla kuin neloskentän pelaajilla. Jos ykköskentän pelipaidat loppuvat niin kelpaako enää neloskentän pelipaita; näinä aikoina kun korostetaan ettei haluta tyytyä vaan ollaan ennemmin ilman niin ne paidat jäävät henkariin.
Kyllähän tuossa helposti tulee olo että kiltit eivät kelpaa koska paitoja ei myydä vaikka teet kaiken ihan oikein ja toivomusten mukaan. Ehkä ollaan jopa menossa siihen suuntaan että parhaiten myy negatiiviset asiat tai tekijät jotka ovat harmaalla alueella.
Omalta kohdalta; en ole kiltti, hyväntahtoinen kyllä ja kompromissihakuinen toki. Itse ajattelen kiltteyden enemmän sellaisena reagointina tilanteisiin jossa ajatellaan toisen parasta. Itse taas nykyään ajattelen asioita syy-seuraus näkökulmasta ja myös katsoen tulevaisuuteen ja se vaikuttaa ulkoa katsottuna jopa laskelmoivalta. - Kävin kiintorasteilla. Hyönteisten lisäksi kyy paistatteli päivää kalliolla, kauris oli pellonreunassa juomassa ja nyt illalla poistin punkin nivusista.
- Osalla on ulkoiset ominaisuudet sellaiset jotka miellyttävät suurempaa osaa joten tulevat sitä kautta paremmin huomioiduiksi. Lisäksi henkiset piirteet ovat joillakin sellaisia jotka tekevät heistä helpommin lähestyttäviä tai ovat luontevampia lähestymisissä.
Sitten olosuhteet vaikuttavat enkä niistä sen tarkemmin tiedä mutta huomioita omasta seutukunnasta. Kyllä tällä lääkäri löytää lääkärin ja työtön työttömän mutta ne ovat ääripäät. Kun mennään keskiluokkaan tai isoon massaan niin tilanne muuttuu. Raudoittajalle ei löydy raudoittajaa, ei muuraria tai betoniauton kuljettajaa. Sorvaajalle ei löydy sorvaria eikä koneistajaa eikä myöskään hitsaajaa. Peruskoulun opettajalle ei löydy peruskoulun opettajaa, ei lukion tai saati sitten varhaiskasvatuksen opettajaa. Ehkä ammattikoulusta voisi löytyä tinen opettaja.
Elinkeino rakenne on hyvin sukupuolittunut ja sen lisäksi opettajia on huomattavasti vähemmän kuin metallialan työntekijöitä joten tilastollisestikin kaikki eivät löydä kumppania jos heteropareista puhutaan.
Joskusolen miettinyt miksi siten raudoittaja ei löydä opettajaa. Tämä siis puhtaasti omaa mielikuva-ajatelmaa mutta kohtaavatko nämä oikeasti. Molemmat käyvät salilla mutta toinen tekee maastavetoa ja toinen on ohjatussa ryhmäjumpassa toisella osastolla. Molemmat käyvät kansanopistoa mutta toinen hitsaa mattotelinettä ja toinen lukee Bulgarialaista runoutta. Todelliset kohtaamiset puuttuvat ja sanoisin että tähän joku Tinder tai muut deittisovellukset on ihan hyviä kertomaan että ollaan lähekkäin mutta ei kohdattu.
Sitten håeman ehkä jo aiheen vierestä mutta yleinen asenne. Itselle tullut olo että etuoikeuskehäajattelun jatkeeksi on tullut jopa kilpailua siitä kenellä menee kaikkein huonoiten.
Tämän vastakkainasettelun jälkeen herää perusteltu kysymys siitä mihin sitä kumppania tarvii jos itse on itsenäisesti pärjäävä. Tämä on asia jonka kanssa täällä monet nuoret miehet aikansa kipuilevat ennenkuin saavat tehtyä päätöksensä tulevaisuudesta.
Yksi ehkä milenkiintoisimmista asioista seurata miten oppivelvollisiuuden nosto tulee vaikuttamaan tähän "kaupunkien tytöt-maaseudun pojat" -asetelmaan.
Ehkä tämän seutukunnan pikku erityispiirre löytyy hengelliseltä sektorilta. Ateistit eivät löydä toisiaan koska tytöt lähtee ja pojat jää ja sama ilmiö on kyseessä kun puhutaan ns tapakristityistä. Kuitenkin kun katsoo nuoria pareja niin tietyn seurakunnan nuoret kyllä löytävät toisensa.
Monet puhuvat arvomailmojen kohtaamisesta mutta ilkeämmät sanovat että taustalta löytyy enemmän tai vähemmän seurakunnan ohjaavuutta - Itse sain inspiraation pestä keittiön lattian. Ei tuo kappale sitä varsinaisesti tehnyt mutta kun pistin Faijan tuotantoa tulemaan niin kappaleen Suomalaisen miehen kyyneleet -kohdalla tuli olo että voisi tuon siivoustoimenpiteen tehdä.
- Onnellista juhannusviikkoa siihen suuntaan.
Itsellä selkeät juhannussuunnitelmat sillä aatona on iltavuoro ja juhannuspäivänä ja sunnuntaina sitten yövuorot. Sen jälkeen vapaat joiden perään alkaa kesäloma.
Ensi viikolla alkaa päiväkin lyhetä eli kesä alkaa olla ohi ja voi ruveta miettimään uusien jouluverhojen ostoa. - ".....kumppanin hyväksi?" Omalla kohdalla nimenomaan tuo vaikutta siihen joustanko vai en.
Jos nukkuu kun väsyttää niin toki joustan ja jos nyt verkkareilla mennään kauppaan niin ei mitään ongelmaa. Sitten jos nukkuminen alkaa olla jatkuvaa tai verkkarit on siksi että ei ole jaksanut pestä pyykkiä viikkoihin niin saattaa olla että joustaminen loppuu ja nostan keskustelun asiasta selvittääkseni onko kaikki hyvin.
Toinen asia mistä en jousta on tilanteet joissa halutaan loukata toisia ihmisiä. Siinä ei ole voittajia
Kolmas asia jossa en jousta on turvallisuus. Vaikka miten haluaisi niin peltikatolle ei mene pudottamaan lumia ilman turvavaljaita.
Ihan bonukseen niin vaikka minulla ei naisten suhteen ole itsetunto kovinkaan korkea niin se on kuitenkin hyvin leveä. Siihen voi rauhassa törmäillä ja sen matalalla oleva painopiste pitää sen silti pystyssä. - Rakkaussuhde johon käytäntöjen tasolla vaikuttaa ihmisten toiveet ja luonteet sekä ulkoiset tekijät.
Aina voi harkita ja voi toimia tai sitten ei. Nyt puhutaan ikäluokasta puoli vuosisataa joten lapset on isoja ja todenäköisesti lähteneet tai lähtemässä kotoa.
Yksi huomioitava asia on työelämä. Itse olen vuorotöissä ja kohta järjestelmässä jossa 4x12h töitä ja kuusi vapaata. Työajatkin 06-18 ja 18-06. Käytännössä siis kiinni työhommissa neljä päivää ja kuusi päivää aikaa kaikkeen muuhun. Se miten se sopii toisen työrytmiin vaikuttaa asumisjärjestelyihin. Lisäksi työmatkat on syytä huomioida.
Toinen asia on minun autottomuus alueella jossa julkiset liikennepalvelut loisstavat poissaolollaan vaikuttaa asiaan. Jos hänellä on auto niin helpompi hänen on tulla minun luokseni kuin toisiinpäin jos etäisyyttä on enemmänkin. Tai sitten joutuu minua kuskaamaan.
Eläkkeellä sitten on taas uusi tilanne. JOs lapset ovat samoilla suunnilla niin myydään nykyiset asunnot pois ja ostetan yhteinen lähempänä molempien lapsia. - Palkkaneuvottelut on hyvä hetki kysyä tuo varaus.
Ei meilläkään kukaan olisi tuota tajunnut tehdä jos asiakas ei sitä olisi vaatinut eli alihankkijana pitää pystyä turvaamaan muutamien asiakkaisen toiminta. Henkilöstöpäällikkö ei edes tiennyt mistä on kyse joten nakitti työnjohtajille tämän työn. - Töistä tullessa kävin. Ei ollut muita. Ajokortista ottivat viivakoodin ja sitten äänestämään.
Jälkikasvua myös asiasta muistutin ja jos heidän äänestytottumuksensa ei ole muuttunut niin toinen on äänestänyt ennakkoon ja toinen puuhailee kaikkea muuta ja sitten hirveällä kiireellä juoksee äänestyspaikalle ennenkuin se menee kiinni. - En ole varma mutta minusta tuntuu että tämä pitäisi olla rutiinitoimenpide ainakin isoissa yrityksissä mutta jäänyt tekemättä. Nyt kun sota teki näkyväksi pohdinnan toimimisessa kriisiaikoina niin firmat heräsivät.
Sen verran kurkkasin että kyseessä on ns vap-varaus joka on voimassa viisi vuotta. Lisäksi
"Varaajan tulee ilmoittaa aluetoimiston päätöksestä varatuille henkilöille"
Jos enemmän kiinnostaa niin kysäseppä oletko varattu tunnuksella rt,ht vai t.
Jos olet rt, niin et joudu sotimaan mutta muissa tapauksissa vaikeassa tilanteessa sinut voidaan korvata.
https://puolustusvoimat.fi/henkilovaraushakemus - Näinhän se on että elämän alku- ja loppuvaiheessa ihminen on kulu yhteiskunnalle ja työelämässä ollessaan taas tuottava. Siksi pitäisi jaksaa työelämässä pidempään ja hyvä jos aikaisin sinne menee.
Meidänkin seudulla on se ongelma että miesvaltaisilla aloilla on työvoimapula ja naisvaltaiset työpaikat puuttuvat. Lapsimäärät vähenevät ja yhä vähemmän on naisvaltaisilla aloilla kuten opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa työpaikkoja. Jos ei mitään keksitä niin tämä on sellainen miesreservaatti. - Kiitokset, siellä mennään muiden matkassa. Motivoi pitää itseään fyysisessä kunnossa.
Tuosta sun varauksesta sen verran että pv oli kuulemma hetken ihmeissään kun sodan läheisyys herätti firmat varaamaan avainhenkilöt turvaamaan omat toimintonsa. Hiukan kyllä outoa että eivät siitä sinulle ilmoittaneet. - Surullinen mutta siinä mielessä asiallinen juttu että ei haettu syyllisiä vaan todettiin asiat ja mietittiin ratkaisuja.
Sinänsä fiksu miettiä juuri Oulua tai Jyväskylää eli yliopistokaupunkeja. Täytyy vain toivoa että Juvalla saadulla koulutuksella ja hieman alaspainetulla itsetunnolla homma natsaa. Muutto itsessään on aina mahdollisuus joten ehkä sitten elämän muillakin osa-alueilla onnistaa kuten työpaikan saannissa.
Joku ika sitten lueskelin kainuun (lähinnä Kajaanin ympäristön) elinkeinoelämästä jolla menee hyvin. On data-ja peliteollisuutta, kiskovaunutuotantoa, lääketeollisuutta ja esim kaivostoimintaa. Paljon työpaikkoja miesvaltaisilla aloilla mutta palvelusektori laahaa hieman perässä.
Käytännössä pienien paikkakuntien pojilla on kaksi mahdollisuutta; Kajaanista työpaikan etsintään tai yliopistokaupungeista kumppanin hakuun. Tämä siis näin kärjistettynä.
Ihan sivuajatuksena tuo kommentti jossa kertoi auttavansa vanhempiaan. Vähän mietityttää että ollaanko menossa siihen suuntaan että yhteiskunta ei enää kaikkia auta vaan oletetaan heidän itse hommaamaan auttajansa.