- Teoriassa kyllä. Käytännössä jo nyt on mahdollista hakea toimeentulotukea hautauskuluihin. En ole varma mutta epäilen että tämä säilytysmaksu rinnastetaan pakollisiin hautausmenoihin.
- Omat kokemukset kellonajasta eivät kyllä tue tuota artikkelia. En sitten tiedä vaikuttaako se että minä ja miltei koko lähipiiri on vuorotyöläisiä. Vurotyöläisistäkin yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki tekevät keskeytymätöntä kolmivuoroa eli arki ja viikonloput eivät juuri eroa toisistaan.
Sen minkä allekirjoitan on yhteinen ympäristö. Parhaat keskustelut ovat käyty saunassa, vaelluksella iltanuotiolla tai kun on istuttu kylmän reiän ympärillä eli oltu pilkillä. Joskus myös ihan automatkalla on päästy normaalista pintapuolisesta jutustelusta pintaa syvemmälle. - Eihän tuo nyt mikään uusi juttu ole. Ennen lakia osa hyvinvointialueista on jo tuota maksua perinyt. Käytäntö on ollut vaihtelevaa ja minusta on hyvä että tuohon tulee joku katto vaikka jatkossakin hyvinvointialueet voivat päättää perivätkö maksua.
Oikeastaan tuossa on kolme asiaa joka itseäni mietityttää.
Ensinnä alaikäiset vainajat. Heillä tuskin on vielä perikuntaa joten lasku menee ilmeisesti vanhemmille. Oman lapsen menettäminen on kuitenkin itsessään jo niin suuri suru että näissä tapauksissa jättäisin maksun lähettämättä.
Toinen asia on säilytyksen lisäksi perittävä ruumiinavausmaksu. Toivottavasti tämä yhdessä säilytysmaksun kanssa ei johda siihen että lääketieteeliset ruumiinavaukset vähenevät nin radikaalisti että se haittaa jo lääketieteen tutkimusta ja -koulutusta.
Kolmantena asiana on lain tarve julkisen talouden vahvistajana. Ymmärrän käytännön tarpeet laille ja siinä mielessä minusta tarpeellinen laki. Kuitenkin se että joka vuorokausi kun vainaja on säilytyksessä se vähentää hyvinvointialueen valtionosuutta 10e/vrk. Minusta turhaa byrokratiaa. - Itselleni kyllä vaikuttaa tuo syy. Kun pakit tulee pituuden tai työn takia niin jään kyllä pohtimaan että onko vika minussa vai siinä että kohdattiin esim sähköisen viestimien kautta.
Jos taas arvopohja olisi erilainen niin se ei siitä muuttuisi kohtaamistavasta riippumatta.
Tästä oli laajempi tutkimuskin jossa kumppanin löytämisestä kyseltiin.
Miehiltä kun kyseltiin niin "joka toinen suomalainen sinkkumies kokee kumppanin löytämisen vaikeaksi, ja vain hyvin pieni vähemmistö kokee, ettei kumppanin löytämiseen liity minkäänlaisia ongelmia,"
Elikä omaltakin kohdalta aikalailla kuulun tuohon enemmistöön.
"Normit ovat muuttuneet ulkonäkökeskeisemmiksi: myös sellaiset ihmiset, jotka eivät olisi välttämättä ulkonäkökeskeisiä tavallisessa sosiaalisessa elämässä, saattavat näiden sovellusten kautta yhtäkkiä muuttua sellaisiksi"
Tämä nyt ei pelkästään liity minusta parin löytämiseen vaan myös ympäristöön joka muuttuu yhä enemmän yksilökeskeiseksi.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008419620.html - Ihan näin äkkiseltään kolmenlaista ajatusta.
Ihan itsekkäistä lähtökohdista kun miettii niin itse olen saanut pakit sekä pituuden puutteen vuoksi että työelässä sijoitun organisaation alalaatikostoon eli duunariosastolle. Jäin vain miettimään että mitkä ovat ne normaalin miehen speksit pk-seudulla jotka mahdollistvat pääsyn arvopohjakeskusteluihin naistenkanssa.
Toinen asia sitten tämä sosiaalinen media. Paljon on tullut vastaan naisten näkemyksiä joissa todetaan että he ovat kouluttautuneet, tienaavat rahansa, heilä on ystäviä ja harrastuksia ja lihalliset himotkin hoituu härpättimillä. Jos miehen ottaisvat rinnalleen niin sen pitäisi tuottaa jotakin lisäarvoa heidän elämään. Tähän "vaatimukseen" katsoen niin kyllä pk-sudun tavismiehet on hyvin korkeaa tasoa.
Tuohon kun peilaa vielä yleisen keskustelun miehistä joka usein sisältää termejä toksinen, miesvauva, miesselittäminen tai miten miehet ei tee kotitöitä tai miehet eivät itke niin joku nyt ei nyt ihan kättele tässä yhtälössä.
Netti on tietysti netti mutta jos menen omaan kuplaani niin siellä taas tilanne on juuri päinvastoin. Mitä nuorempiin mennään sen todennäköisempää on että he jäävät yksin ja iso osa varmasti myös yksinäiseksi. Tämä näkyy on kyse sitten työkavereista, harrasteporukoista tai miehistä joita tunnen järjestö tai luottamustehtävien kautta.
Vanhemmilla miehillä on suurimmalla osalla kyllä kumppanit ja mitä heidän juttujaan olen kuunnellut niin lähikylistä se kumppani on löytynyt ja joskus miettinyt että kertooko Hanna Ekolan kappale -He juuri heistä.
Mitä nuorempiin tulee niin täällä on se paljon puhuttu jako lukion tyttöihin ja ammattikoulun poikiin. Tytöt jatkavat kouluja yliopistokaupungeissa ja täällä pojat käyvät koulun jälkeen asevelvollisuuden ja sitten menevät töihin. Se suurin ongelma ei ole koulutuksen eriytyminen vaan elinkeinorakenteen yksipuolisuus. Metalli ja muussa raskaammassa teollisuudessa on kyllä töitä mutta naisvaltaiset alat , kuten palvelu ja sote, ovat kuihtuneet olemattomiin. Niin kauan kuin kotiseuturakkaudella ei voi maksaa laskuja on hyvin vaikeaa rakentää tänne tulevaisuutta. - Tulikin aatto kahdesti vaikka jälkimmäinen piti olla vappupäivä.
- Vappuaatto; herätys 4.30. Työpäivä 06-18 jonka jälkeen sauna ja iltapala.
Vappuaatto; nukun niin pitkään kuin unta riittää ja siten salille. Päiväunet ja työpäivä 18-06. - Onhan noita havaintoja, seka laajemmalta että suppeammalta alueelta. Jos noita eduskunnan kyselytunteja katsoo niin välillä tuntuu että tärkeintä ei ole se asia vaan saada joku toinen poliitikko nolattua jolla hänen uskottavuuttaan ja osaamistaan kyseenalaistetaan.
Jos sheimaaminen ei edellytä julkista verkkoa vaan kelpaa esim yrityksen oma intra niin sieltä sitä on kitketty pois. Sinne kun pystyy kirjaamaan viat, laatupoikkeamat, puutteet jne niin niitä sinne kirjattiin ja jakelu paljon laajemmalle piirille kuin oli tarvetta. Vaikka henkilöä ei koskaan mainita niin vuorolistasta heti näki kuka missäkin koneessa oli työskennellyt.
Annettiin ohjeet että jakeluun vain työnjohtaja ja toimenpiteet kerrotaan koko osastolle eikä vain sille jolle virhe oli sattunut.
Itse en nyt ole millään tavalla tunnettu vaikka luottamustoimissa olenkin mukana mutta tuo ilmiö on hyvin tunnistettavissa kun kyselee ihmisiä mukaan toimintaan. On kyse sitten puolue tai muista luottamustoimista niin vaikea on saada ihmisiä mukaan. Toki syitä on varmaan muitakin mutta tuo muiden mukana.
Toki sitten se kolikon toinen puoli on turva. Ei siitä taida olla pitkä aika kun mies pelastui raiskaussyytteeltä siksi että älykello oli nauhoittanut lakanoiden rypistelyn. - Jos on kertaluontoisesta jutusta kyse niin eipä kannata huolestua. Voi olla stressiä, unettomuutta jne ja eihän se mies mikään kone ole. Joskus vaan a-studio voi voi olla kiinnostavampi kuin kumppani lakanoissa.
Jos taas alle nelikymppisillä on toistuva ongelma niin menisin lääkäriin,
"Erektiohäiriön esiintyvyys on sepelvaltimotautipotilailla suuri. Lisäksi erektiohäiriö esiintyy usein ennen sepelvaltimotaudin ilmaantumista. Sepelvaltimotautipotilaista 49-67 %:lla erektio-ongelmat edeltävät sydänoireita"
https://www.duodecimlehti.fi/duo98065 - Ehkä siksi että heillä ei ollut oikeutta jäädä hoitamaan kotiin sairasta lasta. 80-luvulla sitten tilanne muuttuii sellaiseksi että isä sai kyllä jäädä hoitamaan sairasta lasta mutta siihen piti saada äidin lupa.
Mutta vakavasti ottaen niin ainakin perhe-elämän suhteen on tilanne parantunut. Vaikka eroja tulee tiuhemmin niin nykyään on esim vuoroviikkoratkaisuja joilla varmisetaan se että isä on lapsien elämäsä läsnä. Samoin isät pääsevät mukaan synnytyksiin mikä ei ollut mahdollista esim oman isäni kohdalla.
Olivatkohan onnellisia ja onko nämä ihan vertailukelpoisia sillä pitää muistaa että 70-luvulla työelämässä oli vielä miehiä jotka olivat syntyneet vuosina 1910-1920. Nämä olivat niitä miehiä jotka viettivät nuoruutensa sekä aikuisuutensa kynnyksen rintamalla puolustaen maamme itsenäisyytttä. Kuolleita enemmän kuin Porissa asukkaita ja haavoittuneet päälle. Harvassa olivat ne jotka eivät ainakin jollakin tasolla traumatisoituneet.
Traumoja ei juuri ehtinyt käsitellä vaan kun pystykorvat oli luovutettu niin piti vetää haalarit niskaan jotta sotakorvaukset saatiin hoidettua.
Se mikä näissä sotatraumoissa on tympeetä on niiden ylisukupolvisuus. Ensimmäinen sukupolvi kokee ne kauhut, seuraava sukupolvi kärsii ne trauman seuraukse ja vasta kolmas tai joskus vasta neljäs sukupolvi alkaa olla kuivilla näistä muistoista.
Voisi siis ajatella että 40-luku ja heti senjälkeen syntyneet oivat se toinen sukupolvi ja vasta me 70-80 luvulla syntyneet ollaan niitä joilla ei ole enää tätä taakkaa. - Saatesanoissa hän toteaa että kirja pohjautuu tutkimustietoon muta jos lähteet olisi laitettu niin lähdeluettelo olisi kirjaa paksumpi. Samoin hän toteaa että kyseessä ei ole yksittäinen tutkimus vaan jopa satojen tutkimuksien konsensus.
Ainakin itse tulkitsen tämän nimenomaan tietokirjaksi joka on kirjoitettu tavalliselle tallaajalle ymmärrettävämpään muotoon.
Olen siinä uskossa että kirjan kirjoittajan tutkimuksen ydintä on temperamenttitutkimus. Hänhän teki laajan tutkimuksen miten temperamenttipiirteet vaikuttavat kouluarvosanoihin pojilla ja tytöillä. - Kai muistit tehdä myös ilmoituksen kompostorista? Onhan tuossa vaihtoehtona liittyä erilliskeräykseen. Ainakin ennen raja oli 10t asukkaan taajama mutta en tiedä voiko kunnat tulkita tuota taajama-termiä eri tavalla.
Itse olen kuullut että joissakin tarkastetaan vain niitä asuntoja joista ilmoitusta ei ole tehty. Meillä linja kuulemma on että tekevät pistokokeita joissa katsotaan ettei kompostoriin pääse haittaeläimiä sekä että kompostorissa on edes jotakin tavaraa ettei se ole ihan silmänlumeena.
Itsellä prosessi menee niin että ensin biojätteet menee keräilyastiaan, sen täytyttyä ne siirtyvät bokashi kompostointiin ja sen jälkeen vasta ulos pihakompostoriin. Yksinasuvalle ei ehkä ihan optimi sillä pihakompostoriin ei tule täytettä kovin säännöllisesti vaan kerralla sitten isompi pompsi. - Jälkiteollinen aika Yhdysvalloissaja suurissa Euroopan maissa alkoi 1950-1960 luvulla ja Suomessa n 1980-luvulla. (kirjan mukaan, en tarkistanut muualta). Ihan ei käynyt selville onko tämä tutkittu asia vai tällainen syy-seuraus pohdinta.
Ihmiskuva peilaa yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita sen mukaan ikä on tarkoituksenmukaista.
Itsekkin muistan ajan jolloin itsevarmaa ja ulosanniltaan äänekästä ihmistä pidettiin koppavana; varsinkin jos hallitsi vielä small talk-puhetavan. Silloin vaatimattomuus oli hyve.
Nykyisin pitää osata brändätä itsensä vähän joka elämän sektorilla jos haluat menestyä. - Yksi on sosiaalinen media ja toinen on jälkiteollinen aika. Ajallisen yhteyden lisäksi näillä on yhteistä että se ei muuttanut pientä piiriä vaan vaikutus meni läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien.
Jälkiteollisen muutoksen yksi piirre oli palvelusektorin kehittyminen. Siinä yrityksen menestys riippuu paljon työntekijän henilökohtaisista ominaisuuksista. Tämän seurauksena alettiin arvostamaan mm sosiaalisia taitoja ja extrovertiydestä tuli hyve. Kun henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat tulokseen alettiin myös siirtyä kohti henkilökohtaisempia palkkajärjestelmiä.
Tämä näkyy vielä tänä päivänä koulumailmassa siinä että tietyt temperamenttipiirteet nostavat tai laskevat lasten kouluarvosanoja suhteessa siihen mikä heidän osaamisensa edellyttäisi.
(nämä ajatukset siis kirjaan pohjautuen) - Taidampa jossakin määrin olla kun puhutaan työelämästä tai luottamustoimista.
Ainahan ei tarvi olla edes väärässä vaan asiat tehdään oikein mutta minusta hieman "kevyin" perustein. Esim meillä oli töissä harjoittelija joka piti kuulosuojaimia kuten kuului. Kun kysyin miksi hän kuulosuojaimia pitää niin vastaus oli että pomo käski. Lopputulos oli toki oikea mutta kerroin että perimmäinen syy on kone jonka tuotama iskumelu voi vaurioittaa kuuloa.
Se miksi halusin perusteet korjata ei ollut pomon toiminnan arvostelu vaan haluan muuttaa työturvallisuuskulttuuria siihen suuntaan että riskejä huomioidaan ja niistä raportoidaan ja uskalletaan rohkeasti kertoa myös läheltäpiti tilanteista.
Luottamustoimissa taas harvoin on oikeaa tai väärää vaan porukalla pitää päättää mikä on se oikein tai vähiten väärä ratkaisu. On sinun näkökantasi se mikä tulee päätetyksi tai hylätyksi niin ollaan sovittu että yhdessä seisotaan päätösten takana. Kun joku kaupassa pysäyttää ja kysyy miksi päätitte näin niin mitä tarkemmin pystyt perustelemaan päätöksen sen parempi.
Vähän sellainen pelko on pyörinyt mielessä että onkohan sitä vanhana kovakin nillittäjä itselleen. Nyt kun pidempään on ollut yksin niin yhä tarkemmaksi on tullut missä mikin esine on ja mitä kotitöitä tehdään minäkin päivänä.
Jos tuohon vielä kumppani kylkeen kapsahtaisi niin taas pitäisi opetella vanhat tavat pois lihasmuistista ja tehdä kompromissejä. - Itse en kyllä ole hirveän laaja-alaisesti näitä mietiskelijöiden ajatuksia lukenut. Toki jonkin verran mutta kun kyseessä on emeritaprofessori jolla on yliopisto takana., lisäksi käytössä on muita tutkijoita.
Kun hän vielä tuntee Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin niin tällaisen henkilön näkökulmille annan kyllä painoarvoa. - Itsellä kirja kesken mutta minusta ydin tuossa on ääriyksilöllisyys ja sen vaikutus sekä yksilöön että yhteiskuntaan. Käytännössä joka elämänalueelta pitää löytää se "sun juttu"
Ennen ei töissä mietitty onko työ mielekästä ja onko se nyt sitten sun juttu. Ennen työn merkitys ja mielekkyys tuli siitä että sai laskut maksettua. Ennen ajateltiin että työ palveli myös yhteiskuntaa mutta nyt se palvelee vain yksilön omia tarpeita. Kun omat toiveet ja vaatimukset ovat ristiriidassa työelämän realiteettien kanssa ollaan työupumusten ja työpahoinvoinnin äärellä.
Ehkä tänne palstalle kiinnostavin kohta oli ihmissuhteet joita kirjassa kutsuttiin jo hyötysuhteiksi tunnesuhteiden sijaan. Nykyään ihminen voimaantuu, löytää itsensä eikä enää ole valmis kompromisseihin vaan jos joku löytyy niin sillä pitää olla lisäarvoa omaan elämään. Koska pysyvyys ja suhteiden pituus ei ole enää mikään mittari tai arvo suhteiden eteen ei enää nähdä vaivaa.
Hiukan on itselläni vielä kesken tuo kirja mutta hän on kyllä hyvin kysytty vieras eri ohjelmissa ja nämä samat asiat nousevat esiin myös niissä. - 1. Töissä, rahakas päivä ja perheelliset voisivat olla läheistensä kanssa koska heillä mahdollisesti vapata.
2. Joskus maistoin ja oli kyllä hämmentävä.
3. Ehkä toi brunssi, muutenkin tulee askelia tarpeeksi. Isommalla porukalla.
4. Suklaalevy; joku pieni kahvin kanssa.
5. Kotona pääsääntöisesti, jos ei mitään velvollisuuksia ole.
8. Jos pääsiäispupulle toiveen saa esittää niin mun yksi kaveri lähti perjantaina treffeille. Ei ensitreffit joten ainakin hyvältä näyttää mutta jos nyt jotakin rakkauspölyä heidän ylleen ripotat niin olisi mukava.
Ei oikein hymyilyttänyt mikään mutta toisaalta ei mikään myöskään harmittanut. Päivä josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville.
9. Salilla tuli kohteliaat tervehdykset vaihdettua mutta siinäpä se. - Lapsilla nyt näyttää elämä loksahtaneen paikoilleen, ex-kumppanit on saaneet elämänsä järjestykseen ja isäkin on hyvässä kunnossa. Jos katsotan vielä kauemmas niin sekä kunnassa että omalla työpaikalla työtyytyväisyys on parantunut, tapaturmataajuus näyttää parempaan suuntaan sekä sairauspoissaolojen määrä on laskussa.
Se kun ympärillä näkee että muilla menee mukavasti niin se kyllä ruokkii omaa tyytyväisyyttä. Tokihan kaikilla ei mene yhtä hyvin mutta yritetään auttaa minkä pystyy lähinnä tuolta luottamustoimien kautta.
En nyt osaa sanoa nautinko minä tästä elämästä mutta sellainen pieni tyytyväisyys on olemassa. Tämä perustuu siihen että on asioita jotka ei kaduta jos ne tulee tehtyä. Aina ei huvita siivota mutta eipä juuri ole kaduttanut siivouksen jälkeen että tuli tehtyä. Salille on joskus vaikea lähteä mutta tyytyväisempänä sieltä salilta on tullut poistuttua.
Ihan nyt viimeisenä ilmoittauduin vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin. Vaikka aikanaan pakollista asevelvollisuutta suorittaessa olin sitä mieltä että kyllä se 11 kuukautta riittää niin aina noista kertauksista on mukava ollut palata reserviin kun on vähän joutunut haastamaan itseään erilaisissa olosuhteissa. - Eihän siitä ole kauaa kun vasta edellinen poistettiin.
https://yle.fi/a/3-8244312