- Tämän viestiketjun aihetta on käsitelty toisessa ketjussa otsikolla "Pakanoiden ja pienten lasten pelastumisen perusteet". Nämä asiat liittyvät toisiinsa, vaikka niitä voidaan käsitellä ja usein käsitelläänkin erillään.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15846499/pakanoiden-ja-pienten-lasten-pelastumisen-perusteet
Tämän viestiketjun alkuperäinen aihe on kohdan Matt 27:52-53 selitys ja erilaiset tulkinnat: miten itse kukin sen kohdan ymmärtää. Olemme tuoneet veljien kanssa ilmi sen, että kristityt teologit ja uskovaiset eivät ole samaa mieltä siitä, mitä tämä kohta tarkoittaa. Erimielisyyksiä on myös tähän aiheeseen usein liitettyjen muiden Raamatun kohtien ja tuon toisen keskustelun aiheiden tulkinnassa.
Tulkintaamme ja arvioitamme voi lukea tuolta (sisältää näistä viesteistä muokattuja versioita):
http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/helvetti-linkit.htm
On hyvä lukea myös muuta tuotantoa tähän liittyen:
http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/index.htm
https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2019/07/page/1/
Teemme edelleen yhteistyötä näiden kahden eri sivuston tekijöiden välillä, vaikka me emme ole kaikista asioista yhtä mieltä. Meitä ajaa samaa rakkaus: rakkaus totuutta ja sen tuntemista kohtaan, olipa se sitten mitä tahansa.
Jos jokin perustelu osoittautuu paremmaksi kuin aiemmin totena pitämämme, niin me olemme valmiit muuttamaan mieltämme, vaikka Raamatun kirjoitukset tai aiempi uskomme olisi tätä uutta ja paremmin perusteltua näkemystä vastaan. Puolueeton tutkimus ja totuuden etsintä mukautuu näytön mukaan sen sijaan, että tutkija pitäisi aiempaa näkemystään lukkoon lyötynä lopullisena totuutena ja kieltäytyisi muuttamasta mieltään näytön edessä.
Mielipiteen ja näkemyksen tulee perustua havaintoihin ja (tieteelliseen) näyttöön tai johdonmukaisiin hyviin perusteluihin ja maalaisjärkeen sen sijaan, että pidettäisiin kiinni aiemmin totena pidetyistä ja muilta omaksutuista näkemyksistä.
On ihmisiä, joihin on syytä ottaa välimatkaa ja pitää etäisyys riittävän suurena, ellei sitten ole masokisti. Tämän palstan tunnettu kirjoittaja - muuan multinikki ja Anonyymi - on sellainen. Noudatan tässä ystäväni hyvää neuvoa ja jätän hänen viestinsä pääosin lukematta enkä vastaa niihin. Suosittelen samaa viisasta neuvoa muille. Se perustuu vuosien kokemukseen ja kyseisen henkilön tuntemiseen livenä sekä keskustelufoorumien kautta. - "Yksi tulkinta on se, että Pietari viittaa tässä niihin, jotka ovat kuulleet eläessään evankeliumin, mutta ovat kuolleet sen jälkeen. (1Piet 4:5-6). He ovat siis kuolleita kirjeen kirjoittamisen hetkellä, mutta olivat eläviä kuullessaan evankeliumin. Ne, jotka olivat uskoneet evankeliumin elämänsä aikana ja pysyneet uskossa loppuun saakka, olivat pelastetut ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivossa, mutta muut joutuisivat kadotukseen tuomion ylösnousemuksessa. Tämä tulkinta on linjassa kaiken muun "Jumalan sanan ilmoituksen" kanssa, sillä Raamattu ei lupaa kerran kuolleille ihmisille toista mahdollisuutta pelastua. Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen, mutta sitä seuraa tuomio. (Hebr 9:27-28) Ilmestyskirjan loppu ei puolla kaikkien ihmisten pelastumista eikä sitä, että ylösnousemuksen jälkeen tai sitä ennen tuonelassa tuomiota odottaville julistettaisiin vielä evankeliumia ja annettaisiin siten toinen mahdollisuus pelastua.
Loppusana (?) tästä kaikesta on se, että me emme tiedä varmasti oikeita ja totuudellisia vastauksia näihin kysymyksiin. Me voimme perustella omaa näkemystämme ja mielipidettämme erilaisilla Raamatun tulkinnoilla, alkukielen tuntemuksella, käännösvaihtoehdoilla, kirkkoisien opetuksilla ja vaikkapa siten, että "Jumala on opettanut minua Pyhän Hengen kautta", mutta kenenkään ei tarvitse muodostaa omaa kantaansa tai asettua jonkun tulkinnan puolelle tai toista vastaan, jos ei kerran tiedä, mikä on totuus. Ja ne, jotka väittävät totuuden tietävänsä, todistakoon sen, että "Jumalan sana tulee heidän kauttaan" ja "Kristus puhuu heissä"! Jos he eivät pysty sitä todistamaan, niin miksi he kerskaavat ikään kuin Jumala puhuisi vain heille ja muut eivät kuule Hänen ääntään tai tunne "meidän Herraamme Jeesusta Kristusta ja Jumalaa, hänen isäänsä" tai edes "pyhiä kirjoituksia"?
Toiset selitykset on paremmin perusteltu kuin toiset. Mielestämme paras perustelu on se, että Jeesus ei saarnannut lainkaan ihmisille tuonelassa. Hän saarnasi vasta kuolleista heräämisen jälkeen niille enkeleille, jotka odottavat nyt pimeyden kuiluissa ja syvyydessä iankaikkista rangaistusta. (2Piet 2:4; Jda 1:6-8) Tämä siis Raamatun kirjoitusten mukaan. On sitten kokonaan eri asia, ovatko Raamatun kirjoitukset tältä osin totuudellisia vai eivät. Onhan tunnettua, että Raamatussa on lainattu sen ulkopuolisia "juutalaisia taruja" (Ginzberg, ibid.) ja Raamattu itsekin pitää sisällään kokonaan tai osittain epätosia taruja, myyttejä, legendoja ja asiavirheitä historiallisessa kerronnassa. Nämä epätodet kohdat Raamatussa eivät ole tietenkään puhdasta ja virheetöntä tai erehtymätöntä Jumalan sanaa, ellei niitä sitten sellaiseksi arvioida niiden sisältämien kielikuvien ja hengellisen opetuksen vuoksi."
http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/helvetti-linkit.htm#top
Muiden viestien lainaukset ovat samasta lähteestä (ibid.). - "Saarnasiko Jeesus siis tuonelassa oleville ihmisten hengille tai sieluille vai langenneille enkeleille vai jollekin muulle joukolle tai näille kaikille ja milloin hän saarnasi? Jos saarnasi ihmisille, niin saarnasiko hän sitä vain Aabrahamin helmassa oleville vanhurskaille Raamatun profeetoille ja muille Vanhan testamentin ajan pyhille vai saarnasiko hän myös tulessa tuskaa ja vaivaa kärsiville israelilaisille ja pakanoillekin? (Luuk 16:19-31) Mitä hän saarnasi? Evankeliumia vai voiton sanomaa vai jotakin muuta? Sitä ei Raamatussa kerrota, joten kaikki vastaukset ovat ihmisten tulkintaa ja järjellistä pohdintaa sen sijaan, että olisivat suoraa ja selväsanaista "Jumalan sanan" ilmoitusta. Mielipiteet ja näkemykset hajaantuvat tästä syystä paljon jopa oppineiden uskovien teologien välillä.
Pietarin mukaan Herra saarnasi "vankeudessa oleville hengille", jotka olivat olleet muinoin tottelemattomia. (1Piet 3:17-20) Jos tässä on kyse ihmisten hengistä eikä enkeleistä, niin nämä sanat eivät voi tarkoittaa vanhurskaita sieluja: niiden täytyy tarkoittaa syntisiä ja jumalattomia, jotka ovat syvän kuilun erottamia vanhurskaista, niin että he eivät pääse sen ylitse vanhurskasten puolelle. (Luuk 23:43) Nämä tottelemattomat eivät olleet israelilaisia: he olivat pakanoita, sillä Israelin kansaa ei ollut vielä olemassa sinä aikana, jolloin nämä henget olivat olleet tottelemattomia: Nooan ja vedenpaisumuksen aikana. Toinen vaihtoehto on se, että Jeesus saarnasi niille enkeleille, jotka olivat vankeudessa ja heitä säilytetään pimeydessä, syvyyden kuiluissa, viimeisen päivän tuomiota varten. (2Piet 2:4; Jda 1:6-8) Tämä kaikki siis Raamatun kirjoitusten ja sen erilaisten tulkintojen mukaan.
Mutta saarnasiko Jeesus näiden lisäksi myös vanhurskaille ja juutalaisille/israelilaisille? (1Piet 4:5-6) Joidenkin mielestä kyllä, mutta on myös eriäviä mielipiteitä: varmaa totuutta ei tietäne kukaan apostolien ajan jälkeen eläneistä ihmisistä ja koska Uusi testamentti ei kerro apostolien omaa näkemystä eivätkä muut tästä asiasta edes suoraan puhu kuin Pietari, niin miten kukaan voisi olla täysin varma siitä, mitä Pietari tarkoitti sanoillaan? Jos Pietari piti totena Raamatun ulkopuolisia juutalaisia taruja kuten Etiopialaisen Eenokin kirjaa, niin hän on voinut puhua niistä langenneista enkeleistä, jotka olivat vankeudessa odottamassa viimeistä tuomiota, ihan yhtä hyvin kuin vanhurskaista ja jumalattomista ihmisten sieluista: näistä molemmista. Sitäkään me emme voi tietää varmuudella, ovatko nuo juutalaiset tarut, joista Louis Ginzberg on koonnut kirjan The Legends of the Jews, totta vai eivät ja kokonaan vai osittain?" - "Jos pelastumisen ehto olisi mielenmuutos pois synnistä ja Jumalaan uskominen, niin sekin olisi paljon helpompaa uskoa tuonelan tulen tuskassa ja vaivassa kuin maan päällä, jolloin synnistä saa vielä lyhytaikaista nautintoa ja hyötyä monella eri tavalla. Parannussaarnalla on paljon enemmän vaikutusta niihin, jotka kärsivät paljon syntiensä vuoksi kuin niihin, jotka eivät niistä kärsi. Olisi siis sangen todennäköistä, että suuri joukko kuoleman jälkeen evankeliumin kuulevista ja tuonelan tulessa kärsivistä muuttaisi lopulta mielensä, niin että kääntyisi pois pahuudestaan ja tahtoisi elää siitä eteenpäin Jumalan tahdon mukaan.
Pelastumisen mahdollisuuden tarjoaminen ruumiin kuoleman jälkeen tuskien keskellä johtaisi mahdollisesti kaikkien ihmisten pelastumiseen, mutta Raamattu ei tue sellaista mahdollisuutta. Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen ja sitä seuraa tuomio. (Hebr 9:27-28) Raamatussa ei ole annettu ihmisille lupausta mahdollisuudesta pelastua ruumiin kuoleman jälkeen evankeliumin kuulemisen ja uskomisen kautta. Jos joku vielä kuoleman jälkeen pelastuu, niin sen täytynee tapahtua puhdistavan tulen ja kurittavan rangaistuksen vaikutuksesta.
Ellei tätä tapahdu, niin sitten ikuinen kohtalo ratkaistaan jo maan päällä: näin Raamattu näyttäisi opettavan. Ilmestyskirja päättyy kuvaukseen kahtia jaetusta ihmiskunnasta: vain Karitsan elämän kirjaan kirjoitetut saavat iankaikkisen elämän, mutta muut ihmiset heitetään tuliseen järveen ja heiltä evätään pääsy Pyhään kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin. Se, ovatko Raamatun kirjoitukset totta näiltä osin tai ovatko kaikki ihmisten tulkinnat edelleen virheellisiä tästä aiheesta, on sitten toinen asia. Me emme tiedä sitä varmasti." - "2 Jumala ei pyyhi ihmisten muistia tyhjäksi ylösnousemuksessa. Ilmestyskirjan sanat jakeissa 21:1-8 viittaavat Jesajan kirjan profetiaan, jonka mukaan uudessa maassa ja uusissa taivaissa "Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu." (Jes 65:17) Tämä liittyy suurempaan kokonaisuuteen, jossa kerrotaan siitä, miten pelastettujen autuus ja ilo ovat niin suurta luokkaa, että se saa heidät unohtamaan "entiset ahdistukset" ja ne ovat "peitossa silmiltä". (j.16) Pelastetut ovat niin iloisia ja onnellisia nauttiessaan ikuisesta rakkaudesta, levosta ja rauhasta Jumalan läsnäolossa, että he eivät muistele entisen elämän tuskaa, ahdistusta, vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa. He eivät ole sitä kaikkea unohtaneet, mutta onni estää heitä suremasta ja jopa ajattelemasta niitä asioita. Sama tilanne vallitsee jo nyt niiden ihmisten elämässä, jotka ovat onnen ja rauhan saavuttaneet. Eivät he muistele jatkuvasti entisen elämän kauhuja ja vastoinkäymisiä, kun ovat niin iloisia ja onnellisia nykyisessä elämässään! Sovella tuota pelastettujen elämään ikuisuudessa, niin ymmärrät ehkä sen, mitä kirjoittajat ovat alunperin näillä sanoilla tarkoittaneet. (Ilm 21:1-8; Jes 65:13-66:24)"
http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/kuolleistanousemisen-mielekkyys.htm - "Viitteet
1 Joku voi sanoa, että kuolleen uskovaisen palauttaminen takaisin elämään maan päälle on hyödyllistä ja tarpeellista hänen elossa olevia läheisiään ajatellen ja sen vuoksi, että hän vosi todistaa ylösnousemuksellaan uskosta osattomille Jumalan voimallisista teoista ja ihmeistä. Vaikka tämä on jalo ja epäitsekäs ajatus, niin on jo kerran "perille päässeen" ja pelastuneen altistaminen uudelleen kiusauksille ja viettelyksille sekä kaikelle maailman pahuudelle raaka teko häntä kohtaan. Jos seurakunta toimisi Jumalan tahdon mukaan ja uskoa riittäisi, niin eivätkö tämän menehtyneen omaiset tulisi toimeen myös ilman häntä? Mitä kuolleista herätettyjen todistusvoimaan tulee, niin Jeesus sanoi, että "eivät he usko, vaikka joku kuolleista heräisi ylös ja varoittaisi heitä!" (Luuk 16:19-31) On siis ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen kristuksena ja herrana, vaikka joku heräisi kuolleista ja varoittaisi heitä tulevasta tuomiosta. Tämä on muuten nähty evankeliumin teksteissä, kun fariseukset eivät uskoneet senkään jälkeen, kun herra oli herättänyt ystävänsä Lasaruksen kuolleista! (Joh 11-12)
2 Jumala ei pyyhi ihmisten muistia tyhjäksi ylösnousemuksessa. Ilmestyskirjan sanat jakeissa 21:1-8 viittaavat Jesajan kirjan profetiaan, jonka mukaan uudessa maassa ja uusissa taivaissa "Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu." (Jes 65:17) Tämä liittyy suurempaan kokonaisuuteen, jossa kerrotaan siitä, miten pelastettujen autuus ja ilo ovat niin suurta luokkaa, että se saa heidät unohtamaan "entiset ahdistukset" ja ne ovat "peitossa silmiltä". (j.16) Pelastetut ovat niin iloisia ja onnellisia nauttiessaan ikuisesta rakkaudesta, levosta ja rauhasta Jumalan läsnäolossa, että he eivät muistele entisen elämän tuskaa, ahdistusta, vaivaa, kärsimystä ja kuolemaa. He eivät ole sitä kaikkea unohtaneet, mutta onni estää heitä suremasta ja jopa ajattelemasta niitä asioita. Sama tilanne vallitsee jo nyt niiden ihmisten elämässä, jotka ovat onnen ja rauhan saavuttaneet. Eivät he muistele jatkuvasti entisen elämän kauhuja ja vastoinkäymisiä, kun ovat niin iloisia ja onnellisia nykyisessä elämässään! Sovella tuota pelastettujen elämään ikuisuudessa, niin ymmärrät ehkä sen, mitä kirjoittajat ovat alunperin näillä sanoilla tarkoittaneet. (Ilm 21:1-8; Jes 65:13-66:24)"
http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/kuolleistanousemisen-mielekkyys.htm - "Monet kristityt uskovat, että Jumala tekee elämän ylösnousemukseen pääsevistä silmänräpäyksessä täydellisen synnittömiä ihmisiä: sellaisia kuin Jeesus kristus on. Jos Jumala pystyisi tekemään sellaisia ihmisiä "tuosta vaan", niin mitä järkeä tällä elämällä ennen ylösnousemusta on? Onko Jumala sadisti ja tahtoi nähdä ihmisten ja koko luomakunnan kärsivän sitä ennen, koska ei tehnyt heti kerralla sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan lankeaisi syntiä tekemään? Vai onko niin, että sellaisten rajoitetusti vapaiden olentojen tekeminen on mahdotonta, jotka eivät pystyisi koskaan syntiä tekemään (nousemaan kapinaan luojaansa vastaan)?
Elämän ylösnousemuksessa on järkeä vain siinä tapauksessa, että se johtaa joko uuteen elämään ennen lopullista tuomiota ja ihmisen ikuista osaa, tai tulen koetteluun, jossa ihmiset puhdistuvat kaikesta pahasta. Tämä olisi kasvattava rangaistus, joka johtaisi kaikkien sen läpikäyneiden ihmisten täydelliseen pyhitykseen ja Kristuksen kaltaisuuteen, niin että kukaan ei enää syntiä tekisi, vaikka se teoriassa olisi rajoitetusti vapaille olennoille edelleen mahdollista.
Niin kauan kuin vaihtoehtona on nousta kapinaan luojan tahtoa vastaan, on myös synti mahdollista. En osaa kuvitella mitään muuta ihmisten todellisuutta Jumalan valtakunnassa kuin sellaisen, jossa kapina on tosin mahdollinen ja syntiä voidaan tehdä, mutta kukaan ei tahdo sitä tehdä, koska menneen elämän kokemukset ja tieto siitä, mihin se johtaa, yhdistettynä puhdistavan tulen ja kasvattavan rangaistuksen vaikutukseen, saa aikaan täydellisen synnittömän ihmisen, joka ei tahdo tehdä syntiä ja pysyy järkähtämättömänä sen asian suhteen ikuisesti: mieli ei enää koskaan muutu hyvän ja rakastavan Jumalan tahdon vastaiseksi.
Pelastetut tahtovat elää ikuisesti kiitollisina sellaiselle luojalle, joka on tehnyt heistä niin hyviä ihmisiä kasvatuksen ja kurituksen kautta. Muuten se ei olisi ikinä onnistunut!
Jos Jumalalle on siis mahdotonta tehdä kerralla sellaisia rajoitetusti vapaita olentoja, jotka eivät voi nousta kapinaan häntä vastaan ja tehdä syntiä, niin sitten tämä nykyinen "koelaboratorio" eli maailma on edes auttavasti selitettynä järkevä "Jumalan teko". Ei sekään selitä sitä, miksi kaikkivaltias ja kaikkitietävä (jopa tulevaisuuteen näkevä) hyvä ja rakastava Luoja on säätänyt niin ankaria rangaistuksia, kirouksia ja kärsimyksiä kaikille luoduille yhden ihmisen tekemän synnin vuoksi. Miten voisi olla oikeudenmukaista ja oikeamielistä rangaista lapsia vanhempien tekemästä synnistä? Eikö lievempikin rangaistus olisi riittänyt?
Raamatun luomismyyttejä ja kertomusta syntiinlankeemuksesta ei tulisi ymmärtää kirjaimellisesti, koska se tekee kristinuskosta käsittämättömän ja järjettömän opin, jota mm. nuoren maan kreationistit yrittävät epätoivoisesti puolustaa luonnontieteellistä tietoa ja maalaisjärkeä vastaan. Ylösnousemuksen toivo ja sitä kautta saatava ikuinen elämä ovat kristittyjen toivo: pitäkööt siitä kiinni, jos se tuo lohtua kuoleman pelon edessä ja antaa tarkoituksen elämään, mutta järkeä ei ole viisasta heittää roskakoriin sen vuoksi, että joku ikivanha pyhien kirjoitusten kokoelma ja siihen näkemyksensä perustava papisto ja aiemmin myös kansanjohtajat ovat sanoneet jotakin sellaista totuudeksi, jota kukaan ei voi tietää tai todistaa.
On järkevää ja jopa Jumalan tahto, että kristityt panevat oman uskonsa ja Raamatun kirjoitukset koetukselle: kovaan testiin! Jos ne läpäisevät testin, niin usko vahvistuu ja tätä kautta saadun todistuksen kautta yhä useammat kääntyvät Jumalan tykö ja antavat elämänsä Herran haltuun Jumalan pojan Jeesuksen kristuksen uskossa! On siis hyödyllistä ja mielekästä pohtia näitä asioita ja etsiä järkeviä sekä loogisia ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin. Jos Raamatun kirjoitukset ja usko eivät kestä koetusta, niin silloin ne on syytä hylätä, sikäli kuin jokin muu selitys osoittautuu järkevämmäksi ja paremmin todellisuutta kuvaavaksi kuin "raamatullinen usko"."
H.
Lähde:
http://www.kolumbus.fi/~w462389/helvetti/kuolleistanousemisen-mielekkyys.htm
Aiempien viestien lähde on sama. - Kyse on Raamatun tulkinnoista ja ihmisten oikeustajusta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Raamattu ei opeta "helvetissä" kärsivien pelastumista puhdistavien tulien ja kurittavan rangaistuksen kautta. Sitä opettavia kutsutaan universalisteiksi, joita Jehovan todistajat, adventistit ja suuri osa unitaareista eivät ole.
Universalismin mukaan lopulta kaikki luodut ihmiset ja enkelit MUUTTUVAT HYVIKSI JA SYNNITTÖMIKSI taivaallisten puhdistavien tulien, koettelun ja kurittavan rangaistuksen kautta. Heistä tulee siten Kristuksen ja valon enkelien kaltaisia eivätkä he enää koskaan lankea syntiä tekemään. Niinpä taivas on tämän tulkinnan mukaan kuitenkin taivas, vaikka sinne kaikki lopulta pääsisivät.
Ei pidä vääristellä toisten tulkintoja ja sanomaa, jos sitä kritisoi! En tiedä minkään nimeltään kristityn ryhmän opettavan oppia, jonka mukaan "taivaaseen" pääsisi jotakin saastaista, syntistä, jumalatonta ja kauhistusten tekijää.
Monet uskovat niin, että jopa pelastuneet käyvät läpi "kiirastulen kaltaisen" puhdistavan tulen koettelun ja jopa kurituksen, niin että heidän pyhityksensä saatetaan loppuun vasta kuoleman jälkeen. Heistä tulee Kristuksen kaltaisia vasta pyhityksen jälkeen ja koska se on jäänyt useimmilla kesken maan päällisen elämän aikana, on se vietävä loppuun ylösnousemuksen jälkeen, jotta kukaan ei enää lankeaisi syntiä tekemään.
Sellaisella pahan karttamisella, joka tapahtuu rangaistuksen välttämisen pelosta, ei ole mielestäni mitään arvoa "Jumalan silmissä". Yhtä arvotonta ovat hyvät teot, jotka tehdään palkinnon saamisen toivossa. Paljastit olevasi juuri sellainen ihminen, kun luulet rajoitetusti vapaiden olentojen pystyvän synnittömään elämään Jumalan yhteydessä vain rangaistuksen pelosta.
Näin sanojasi tulkitsen. Tuo ajattelu- sekä käytöstapa on hyvin yleinen nimeltään kristittyjen keskuudessa. Jos he eivät pelkäisi helvetin tulta, niin syöksyisivät suinpäin syntiä tekemään?!
Jumalan silmissä on mielestäni arvokasta vain sellainen hyvän tekeminen ja pahan karttaminen, joka tapahtuu epäitsekkäistä syistä eikä sen ansiosta odotetaan mitään palkintoa tässä eikä tulevassa elämässä. Moni joutuu pettymään Kristuksen tuomiolla ja viimeisellä tuomiolla, Raamatun mukaan, kun teot paljastuvat itsekkäistä syistä tehdyiksi ja melkein koko pyhitys on valituillakin oman itsensä pelastamisyrityksistä johtuvaa.
En nyt väitä sitä, että Jehovan todistajat, adventistit tai unitaarit ja muut määräaikaiseen helvettiin uskovat olisivat sen parempia vaellukseltaan ja pyhityksessä kuin muut nimeltään kristityt ihmiset - monet näistä toimivat nimenomaan itsekkäästi ja yrittävät pelastaa itse itseään teoillaan sekä pahan karttamisella - mutta toin tämän asian esille sen vuoksi, että lukija ymmärtäisi, mitä Jumala mielestäni toivoo ihmisistä ja millaisiksi hän tahtoo meitä muuttaa.
Tuskinpa Kristuskaan teki hyviä tekoja ja karttoi pahaa sen vuoksi, että pelastaisi itse itsensä vai oliko se hänen motiivinsa pyhään elämään? Vai tekikö hän sen kaiken rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, jotta muut pelastuisivat hänen uhrauksensa kautta? Tämä siis Raamatun kirjoitusten sisältämän sanoman mukaan. Miten siis on? Itsekkäät vai epäitsekkäät syyt? Kumpi ovat arvokasta Jumalan silmissä ja kummat "teot" palavat tulessa Kristuksen tuomioistuimen edessä? - 11.8.2019 10:35 kirjoittamani viesti on edelleen lainausta lähteestä, jonka paljastan myöhemmin. Tekstiin on ehkä syytä tehdä lisäys Kristuksen korotuksesta kuoleman jälkeen taivaissa, sillä se mainitaan usein evankeliumin julistamisen yhteydessä heti ensimmäisellä kerralla.
"Evankeliumi on lyhykäisyydessään ilosanoma siitä, että Nasaretilainen Jeesus on kuollut ristillä ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista: onpa vielä korottanut hänet tämän jälkeen kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi, niin että Jeesuksella on valta myös tuomita eläviä ja kuolleita evankeliumin sanan mukaan! ..."
H. (jäi nimmarikin pois, mutta väliäkös tuolla: nimettömänähän täällä nikitkin kirjoittavat) - "Samat kysymykset koskettavat myös kadotukseen tuomittuja kuin pelastuneita. Minkä ikäisinä ja missä tilassa he heräävät tuomiolle?
Kirkkoisät olivat sitä mieltä, että kadotetut heräävät siinä tilassa, jossa he kuolivat: vanhaat vanhoina ja raihnaisina, sairaat sairaina, vammaiset vammaisina, jne. Raamattu ei näistä asioista mitään puhu, joten kaikki tämä on järjellistä pohdintaa ja joidenkin mielestä turhaa spekulointia. Nämä ovat kuitenkin mielenkiintoisia asioita, joita erityisesti uskosta osattomat pohtivat paljon.
Jos uskovaiset voisivat antaa näihin kysymyksiin tyydyttäviä vastauksia ja se olisi todistus Jumalan hyvyydestä, oikeamielisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, niin se saisi epäilijätkin uskomaan ja pelastettujen määrä vain kasvaisi! Koska kristityt eivät pysty vastaamaan järkevällä tavalla näihin kysymyksiin, johtaa se monien uskovien kohdalla uskosta luopumiseen ja uskosta osattomat eivät tahdo kääntyä kristityiksi, koska kristinusko ei anna vastauksia perimmäisiin kysymyksiin ja kristittyjen Jumala ei vastaa heidän käsitystään hyvästä ja oikeamielisestä Jumalasta, rakastavasta isästä.
Oletetaan, että kadotus olisi ikuinen piinahelvetti, josta ei ole poispääsyä: sinne tuomitut ihmiset kärsivät ikuisesti tuskaa tulisessa järvessä eivätkä he kuole koskaan. Ovatko he ruumiillisia olentoja? Kirkkoisien mukaan ovat, sillä Jumalalle ei riitä se, että hän jättää aineettomat henget tai sielut kitumaan tuliseen järveen: tuska ja kipu lisääntyvät, kun nämä henget puetaan kuolemattomaan ja katoamattomaan ruumiiseen, jota kärvennetään helvetin liekeissä loputtomasti!
Kuulostaako oikeamielisen ja hyvän ja rakastavan Jumalan tuomiolta tämä? Lyhyen ajan kestänyttä pahan tekemistä ja rajallinen määrä pahoja tekoja johtaa loputtomaan tuskaan ja vaivaan, äärettömästi! Täytyy sanoa, että kristittyjen oikeustaju on perin kummallinen, jos he pitävät tuollaisen tuomion säätänyttä ja sen toimeenpanevaa Jumalaa hyvänä ja rakastavana isänä sekä oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä tuomarina.
Uskosta osattomien ihmisten oikeustaju ja moraali on paljon korkeampi kuin niiden kristittyjen, jotka uskovat ikuiseen piinahelvettiin, vaikka tuntisivat helvetin historian: sen, että oppi ihmisen elämän jatkumisesta tuonelassa henkenä tai sieluna on peräisin muinaisesta Babylonian mysteeriuskonnosta ja se on kehittynyt vuosituhansien saatossa Egyptin, Kreikan ja Persian mytologian ja juutalaisten uskonnon kautta nykyiseen katoliseen muotoonsa.
Onko tuomion ylösnousemuksessa järkeä siinä tapauksessa, että kadotetut kuulevat oikeudenistunnossa syyt ikuiselle kuolemalle ja tuholle, mutta he eivät kärsi lainkaan sitä ennen? Tämä kysymys liittyy näkemykseen, jonka mukaan Jumala herättää syntiset ja jumalattomat tuomiolle, mutta tuhoaa heidät heti sen jälkeen. Ilmestyskirjan "toinen kuolema" on tulinen järvi, joka kuvaa kadotettujen ikuista tuhoa ja hävitystä: heitä ei sen jälkeen ole enää olemassa. (Ilm 21:8; 20:10-15; 2:11) Tämä on eri "tulimeri" kuin se tuli, jossa poltetaan tuhat vuotta kestävän Kristuksen ja pyhien hallituskauden aikana Herrasta luopuneiden ruumiita Jerusalemin lähellä olevalla kaatopaikalla, Gehennassa. (Ilm 14:9-11; Jes 66:23-24)
Joku voi olla sitä mieltä, että on oikeamielistä antaa syntisen ja jumalattoman kuulla syyt sille, miksi hän ei saa elää ikuisesti, mutta aika moni on varmasti sitä mieltä, että sen lisäksi olisi oikeudenmukaista ja oikeamielistä rangaista näitä ihmisiä määräajan kestävällä vankeudella ja kärsimyksellä, joka on sopivassa mittasuhteessa heidän tekemiensä pahojen tekojen laatuun, määrään ja kestoon. Näin itse asiassa ne kristityt ajattelevat, jotka uskovat Jeesuksen viitanneen tähän evankeliumin teksteissä, ja jotka pitävät ikuista piinahelvettiä joko Raamatun kirjoitusten vastaisena tai muuten vain väärämielisenä rangaistuksena. (Matt 5:21-26; 18:32-35) Helvetin historia osoittaa tällaisen ajattelun kehittyneen jo Egyptin faraoiden aikana ennen kuin se siirtyi juutalaisuuteen ja Raamattuun. "
H. - "On monia ihmisiä, jotka toivovat elävänsä ikuisesti sellaisessa olotilassa tai maailmassa, jossa ei tehdä mitään pahaa heidän oman moraalitajunsa ja oikeuskäsityksensä tai mahdollisesti Jumalan ikuisen moraalilain mukaan. Kun otetaan huomioon ihmisen kyky oppia jotakin uutta ja hyvän tekemisen loputtomat mahdollisuudet, niin aikakaan ei kävisi pitkäksi: tekemistä, pohdittavaa ja hyvää seuraa riittäisi loputtomiin! Ja vaikka ihmisten rajat tulisivat joskus vastaan, niin "taivaaseen" päässeet ihmiset osaisivat tyytyä niihin rajoihin, jotka heille on asetettu, eivätkä pyrkisi aina vain korkeammalle tasolle. Koska Jumalan valtakunnassa ei tehtäisi koskaan pahaa toiselle ihmiselle, niin elämä olisi ikionnellista ja täynnä rakkautta. Sellainen elämä olisi mielekästä eikä kukaan tahtoisi siitä luopua ja vajota tiedottomaan tilaan: kadota ja lakata olemasta.
Pelastettujen osa on hyvä ja autuas: ikuinen elämä voi ainakin teoriassa olla mielekästä sen sijaan, että olisi pitkästyttävää ja vastenmielistä, niin että muodostuisi lopulta helvetiksi, josta ihminen tahtoisi päästä pois ja hävitä jäljettömiin vaikka tappamalla itsensä, jos se ei muuten onnistuisi. Ongelmallista raamatullisen ylösnousemuksen opissa on se, millaisina ihmiset heräävät kuolleista ja ketkä kaikki pääsevät tähän "elämän ylösnousemukseen"? Missä vaiheessa ihmisestä tulee pelastuksen arvoinen ihminen? Onko hedelmöitynyt munasolu sellainen ihmisarvot omaava olento? Entä sikiö ja missä vaiheissa kehitystään? Pelastuvatko poisnukkuneet vauvat: myös ne, jotka ovat pakanoiden tai jumalattomien ja syntisten lapsia? Entä sylilapset ja leikki-ikäiset? Missä vaiheessa lapsesta tulee vastuullinen omista teoistaan ja elämästään Jumalalle, niin että joutuu kadotukseen kuollessaan ellei ole uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen tai edes Jumalaan?
Minkä ikäisenä ja missä tilassa pelastetut nuosevat ylös kuolleista? Herääkö vauvana kuollut terveenä ja aikuisena ihmisenä? Jos herää, niin hän ei tiedä juuri mitään maanpäällisestä elämästään, koska hänen tietoisuutensa sikiönä ja vauvana ei yltänyt koskaan ihmisten kieltä ymmärtävälle tasolle. Entä dementoituneet vanhukset? Millaisina he heräävät kuolleista? Muistavatko he jälleen kaiken tarpeellisen menneisyydestään vai onko heidän muistinsa edelleen pyyhitty pois monien tärkeidenkin asioiden kohdalta? Se tiedetään – tai kristityt luulevat sen tietävänsä – että pelastetut heräävät kuolleista täysin terveinä ja ikuisesti elävinä, niin että he eivät voi tuntea enää edes kipua tai mielimurhetta, vaikka joutuvatkin näkemään ensimmäisten tuhannen vuoden aikana paljon kärsimystä ja kuolemaa, koska hallitsevat maan päälle eloon jääneitä syntisiä ja jumalattomia yhdessä Kristuksen kanssa Raamatun ennustusten mukaan. Mutta miten käy ihmisen muistin?2
Jumala ei kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti jos pelastaisi automaattisesti kaikki sikiönä tai lapsena kuolleet ihmiset antamatta heille mitään mahdollisuutta joutua kadotukseen. Jos nämä pelastuvat, niin silloin kaikkien ihmisten täytyisi lopulta pelastua "kiirastulien" puhdistavan ja kasvattavan rangaistuksen kautta. Muuten Jumala olisi puolueellinen sen sijaan, että hänellä olisi suosikkeja, jotka pelastaa, ja inhokkeja, jotka tuomitsee kadotukseen antamatta käytännössä paljonkaan mahdollisuuksia ikuiseen elämään. Jos kaikki eivät pelastu, niin sitten Jumalan pitäisi vähintään antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet joutua kadotukseen tai pelastua. Vauvana kuolleiden pitäisi antaa kuolleista heräämisen jälkeen joutua tosi testin eteen koeteltavaksi, jotta nähtäisiin, miten he suhtautuvat Jumalaan tai evankeliumiin, vanhurskauteen ja syntiin.
Eri ikäisinä kuolleita tulisi koetella yhtä kauan ja paljon kuin vanhaksi eläneitä ja nuorina kuolleille tulisi antaa yhtä monta tai kauan kestävää mahdollisuutta "valita elämä" kuin vanhaksi eläneillä on ollut. Kuolemaa tulisi siis seurata uusi elämä monien kohdalla tai sitten kaikki ihmiset tulisi puhdistaa lopullisesti synnistä taivaallisissa puhdistavissa tulen liekeissä ja kasvattavan kurituksen kautta. Jokaisen uskovaisen pyhitys tulisi niin ikään saattaa loppuun kiirastulen kaltaisessa koettelevassa, puhdistavassa ja kasvattavassa tulessa. Tätä eivät kristityt tyypillisesti kuitenkaan usko. Heidän kuvansa jumalasta ei ole oikeamielinen ja ihmisiä yhdenvertaisesti kohteleva ja oikeudenmukaisesti tuomitseva Jumala. Heidän jumalansa on puolueellinen, mielivaltainen, väärämielinen ja itse asiassa paha jumala sen sijaan, että hän olisi oikeudenmukainen, oikeamielinen, hyvä ja rakastava isä."
H. - "Miksi ihminen ei synny suoraan taivaaseen? Sinne paradiisiin."
Mitä kristityt uskovaiset vastaavat tähän?
Käsittelen tätä asiaa josku myöhemmin niin ikään kysymällä samaa asiaa ja herättämällä lisää kysymyksiä ja jopa vastausehdotuksia.
H. - Ketä meidän tulee rukoilla?
Jeesuksen opetuksen ja apostolien esimerkin mukaan meidän tulee rukoilla isää Jumalaa: ei poikaa tai pyhää henkeä. (Matt. 6:6ss.; Luuk 11:11-13; Apt. 4:24-30) Tästä on olemassa toinen hyvä kirjoitus, joka on osoitteessa
https://kristinusko.wordpress.com/2015/01/04/keta-meidan-tulee-rukoilla/.
Lue sieltä. Tässä ei ole tarpeen käsitellä sitä asiaa tämän enempää. - Ehkäpä Jumala johdattaa löytämään hänen suunnitelmansa yksilön elämässä, kun sitä häneltä pysytään? Voi olla, että Jumala antaa kestävästi rukoilevalle lapselleen jotakin sellaista, jota ei muuten antaisi (vaikkapa sen Mersun Ladan sijasta). Tai sitten ei.
Miten voisimme tietää edes sitä, mitkä ovat varmuudella rukousvastauksia ja mitkä sattumaa tai muista syistä johtuvaa? Jokainen miettiköön omaa rukoustaan nämä asiat tiedostaen ja toimimalla sen mukaan, mikä on omasta mielestä terveen harkinnan jälkeen järkevää ja/tai Jumalan tahto, niin että se myös ymmärretään sellaiseksi.
Sokea anominen ja harkitsemattomat pyynnöt voivat olla ajan haaskausta ja hukkaan heitettyä energiaa. Varo erityisesti niitä "uskovaisia", jotka orjuuttavat sinua monilla rukouspyynnöillään ja kehottavat sinua rukoilemaan jatkuvasti, lakkaamatta. Muista myös se, että ahkera Raamatun lukeminen ja sen jatkuva tutkistelu eivät ole pelastumisen ehto. Tavallisella ihmisellä ei ole nykyisenä aikana aikaa rukoilla jatkuvasti ja lukea Raamattua. Tuskin on ollut minään aikana. Valitut ovat silti pelastuneet Raamatun mukaan kaikkina aikoina ja pelastuvat, syystä tai toisesta. - Luulevatko kristityt, että M/S Estonian onnettomuudessa hukkuneet olisivat pelastuneet, jos heidän puolestaan olisi vain rukoiltu riittävästi? Tai että vuoden 2004 tsunamissa eivät kaikki ne olisi kuolleet, joiden puolesta olisi rukoiltu. Ja samaa voidaan kysyä mistä vain onnettomuudesta tai luonnonkatastrofista tai sairaudesta tai kuolemaan johtaneesta tapahtumasta. Jumala ei estä niitä tapahtumasta eikä paranna sairaita. Hän ei siis joko välitä ihmisistä sillä tavalla tai sitten hän ei tahdo puuttua näihin asioihin. Olipa syy mikä tahansa, niin rukoukset tällaisissa tilanteissa vaikuttavat vähintään turhilta, elleivät ne ole sitten jopa typeriä.
Jumala ei muuta mieltään eikä toimi ihmisten tahdon mukaan, vaikka sitä häneltä kuinka paljon tahansa rukouksessa pyydettäisiin. Onko siis järkevää pyrkiä taivuttamaan Jumala ihmisten tahtoon? Vai onko järkevää tyytyä siihen, mitä tapahtuu Jumalan tahdosta tai sitä vastaan, koska me emme voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun rukouksen avulla? Toisten ihmisten pelastaminen on ainakin mahdotonta rukoilemalla heidän puolestaan, mutta kenties jotkut paholaisen ja pahojen ihmisten suunnittelemat pahat teot jäävät toteutumatta, jos pyydetään varjelusta Jumalalta? - Onko järkevää pyytää isää Jumalaa taipumaan ihmisten tahtoon, kun häntä rukoillaan? Uskovatko jotkut todella niin, että Jumala muuttaa mielensä ja tekee ihmisten tahdon mukaisia asioita sen sijaan, että toimisi vain oman tahtonsa mukaan? Sitähän monet itse asiassa yrittävät! Saada Jumala muuttamaan mielensä ja taipumaan ihmisten tahtoon! Joku saattaa rukoilla itselleen puolisoa, jota Jumala ei tahdo hänelle antaa; toinen työpaikkaa, kolmas koulutusta, neljäs asuntoa, viides autoa ja kuka mitäkin. Eikö olisi järkevämpää tyytyä Jeesuksen opetuksen mukaan siihen, että rukoilee Isän Jumalan tahdon tapahtumista, olipa se sitten mikä tahansa? (Matt. 6:6ss.)
Nykyään saadut rukousvastaukset ja väitetyt Jumalan tekemät ihmeet liittyvät usein henkilökohtaiseen johdatukseen. Rukousten avulla on saatu Jumalan tahdon mukainen ammatti (koulutus), työpaikka, asunto tai puoliso tai sitten Jumala on johdattanut evankeliumin julistamisessa johonkin tiettyyn seurakuntaan tai paikkaan. (vrt. Apt. 13:4; 16:7; 20:23; 21:4-14; Room. 15:17-25) Jos joku on ollut eksynyt tai ei ole löytänyt etsimäänsä henkilöä, niin hän on voinut saada rukousvastauksen siten, että on löytänyt perille tai etsitty henkilö on ilmestynyt kuin ihmeen kautta hänen eteensä. Melko tavallista on myös se, että puutteessa elävä tai vaikeuksissa ollut uskovainen on saanut rukousvastauksena taloudellista ja käytännön apua muilta ihmisiltä.
Rukouksessa on järkeä vain siinä tapauksessa, että pyydetään Jumalaa ilmoittamaan hänen tahtonsa niissä asioissa, joita ei tiedetä ja tehdään sitten se Jumalan tahto. Rukous on myös paikallaan silloin, kun se on spontaania kiitosta tai ylistystä ja miksei myös avunpyyntö? Hädässä oleva turvaa usein Jumalaan, mutta silloinkaan ei ole varmaa tahtooko Jumala auttaa tai kiinnostaako häntä edes koko asia. Historiassa ja jokaisen ihmisen elämässä on tapahtumia, joissa Jumala ei ole laittanut tikkua ristiin vastatakseen uskovien pyyntöihin ja anomuksiin. - Vapaissa suunnissa ja herätyskristillisten piirissä on yleistä rukoilla läheisten ihmisten puolesta, että nämä pelastuisivat tulevalta kadotustuomiolta: että Jumala vastaisi heidän rukouksiinsa ja pelastaisi heidät. Tällaiset pyynnöt kuulostavat ehkä ensin Jumalan tahdon mukaisilta, mutta ne ovat vastoin sitä, mitä Raamatussa Jumalasta ja pelastuksesta sanotaan. Jumala ei pelasta vastoin ihmisten tahtoa niitä, joiden puolesta rukoillaan, vaikka rukoiltaisiin jatkuvasti ja paljon. Jumala ei pelasta kutsuttuja vastoin näiden tahtoa. Ja jos joku uskoo Jumalan pelastavan valitut vastoin näiden tahtoa, niin mitä järkeä silloinkaan on rukoilla, että Jumala pelastaisi jonkun läheisen ihmisen? Hän tekee sen riippumatta ihmisten tahdosta ja rukouksista.
Raamatun mukaan Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. (1. Tim 2:3-7; 2. Piet. 3:9) Jos Jumala voisi pelastaa kaikki ihmiset vastoin näiden tahtoa, niin mitä järkeä on rukoilla sen puolesta? Kaikki pelastuvat lopulta joka tapauksessa. (universalismi) Jos Jumala ei pelasta muita kuin valitsemansa harvat ihmiset, niin mitä järkeä on rukoilla silloinkaan tätä asiaa? Ne eivät pelastu, joita Jumala ei ole kutsunut ja valinnut, joten ne rukoukset ovat hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Rukoukset läheisten sielujen pelastamiseksi ovat siten typeriä ja turhia. Jumala saattaa korkeintaan vaikuttaa joidenkin uskovien läheisten ihmisten asioihin ja elämäntilanteeseen tahtomallaan tavalla, kun sitä pyydetään, mutta ei pelasta ketään uskovien rukousten johdosta. Se olisi vastoin sitä, mitä Raamatussa tällä alueella sanotaan.
Vapaissa suunnissa käytetään paljon aikaa tyhjään huutamiseen ja rukoiluun, vaikka sillä ei ole mitään vaikutusta sielujen pelastumisen kannalta sen mukaan, mitä siitä Raamatussa opetetaan, tulkitaanpa sitä miten tahansa (universalistit, kalvinistit, sidotun ratkaisuvallan kannattajat ja vapaan tahdon tai rajoitetun ratkaisuvallan kannalla olevat). Toisten puolesta rukoileminen ei johda heidän pelastumiseensa eikä saa Jumalaa muuttamaan mieltään tai toimimaan ihmisten vaatimusten mukaan. Toki uskosta osattomien puolesta voidaan kiittää Jumalaa niin kuin Paavali pyysi tekemään, mutta sekin tuntuu vähän typerältä, sillä mitä sen avulla luullaan saatavan aikaiseksi? (2. Tim. 2:1-7) Leppyykö Jumala vihastaan, jos uskovaiset pitävät esirukouksia ja rukoilevat jumalattomien puolesta tai heidän sijastaan? - Tiedämme varmasti todeksi sen, että Jumala ei paranna kaikkia sairaita eikä herätä kuolleista ihmisiä ainakaan ennen yleistä ylösnousemusta Kristuksen väitetyssä toisessa tulemuksessa. Jumalan tahto ei siis ole parantaa kaikkia sairaita, vaikka menestysteologit väittävät muuta ja valehtelevat Jumalan parantaneen monia, vaikka ketään ei ole parantunut. Jotkut ovat uskotelleet tulleensa terveeksi sairauksista, vaikka sitä ei ole tapahtunut. Jotkut ovat antaneet väärän todistuksen siitä, että Jeesus on parantanut heidät, vaikka he ovat edelleen sairaita. Tämä siitä syystä, että heitä on neuvottu niin tekemään.
Valheet siitä, mitä Jumala tai Jeesus ovat tehneet, vaikka eivät ole tehneet mitään, häpäisevät Jumalan nimeä ja Jeesusta. Ne antavat väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan. Onkin ihmeteltävää, miten uskovaiset saattavat kertoa epätosia asioita siitä, mitä Jumala ja Jeesus tekevät nykyisenä aikana. Ja koska Jumala ei tee nykyään sellaisia ihmeitä kuin teki Jeesuksen ja apostolien aikana, niin eikö ole syytä kyseenalaistaa myös ne ihmeet? Miksi ne olisivat historiallisesti tosia?
Kristinusko oli alussa juutalainen lahko. Se levisi pian pakanoiden keskuuteen. Pakanoita oli vaikea saada uskomaan tavalliseen ihmiseen, joka hävisi kunniassa ja loistossa sekä ihmeiden määrässä pakanoiden jumaltarujen sankareille. Niinpä on täysin mahdollista, että Jeesukseen liitettiin pakanalähetystyön yhteydessä epätosia kertomuksia. Hänen väitettiin syntyneen neitsyestä niin kuin jotkut pakanoiden jumalat olivat neitseestä syntyneet. Häntä sanottiin synnittömäksi, vaikka ihmisenä hänen olisi tullut tehdä syntiä ja olla syntinen niin kuin muutkin. Lopulta hänet korotettiin kaikkia muita luotuja ylemmäksi ikivanhaksi taivaalliseksi jumal-olennoksi ja jopa isän vertaiseksi iankaikkiseksi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, vaikka hän on pelkkä ihminen.
Ainakin osa tästä kehityksestä on nähtävänä Uuden testamentin teksteistä ja sen ulkopuolisista lähteistä. Raamatun tieteellinen tutkimus on paljastanut monia asioita, jotka eivät ole Raamatussa historiallisesti tosia. Vanhassa testamentissa tällaisia epätosia myyttejä tai kertomuksia on paljon, mutta myös uuden liiton kirjoituksissa on epätosia legendoja ja asiavirheitä "historiallisessa" kerronnassa. Tämän asian tunnustaminen ei ole estänyt kristillistä uskoa kaikilta tutkijoilta. Esimerkiksi Aimo T. Nikolainen oli tunnustava kristitty loppuun asti, vaikka piti osaa Uuden testamentin kirjoituksia historiallisesti epätosina. Samaa voitaneen sanoa monista teologiaa opiskelleista kristityistä, jotka eivät ole menettäneet uskoaan, vaikka ovat tunnustaneet ilmeiset tosiasiat ja epäilleet monia kohtia Raamatussa historiallisesti epätosiksi. - Kaikki kristityt eivät täyttyneet heti pyhällä hengellä Samariassa, niin että olisivat saaneet armolahjoja sen seurauksena. (Apt. 8:5-24) Nykyään monet itseään uudestisyntyneinä pitävät kristityt eivät ole täyttyneet pyhällä hengellä omasta mielestään eivätkä myöskään seurakunnan muiden jäsenten mielestä, koska sellainen hengellinen kokemus tai näkyvät ja kuuluvat armolahjat kuten kielillä puhuminen puuttuvat heidän elämästään. Jotkut täyttyvät monta kertaa pyhällä hengellä, mutta toiset eivät koskaan. Onko se merkki siitä, että joku ei olekaan aidosti uskossa ja Jumalan lapsi?
Miksi Jumala pihtaisi armolahjojen jakamisessa ja antaisi niitä vain sellaisille, jotka osaavat pyytää niitä? (1. Kor. 12 ja 14) Eikö käytäntö ole osoittanut sen, että niitä armolahjoja saadaan jopa pyytämättä? (Apt. 10:43-48; vrt. 8:5-24) Tuskinpa Jumala sellaisia armolahjoja jakaa, joita joku ei hänen suunnitelmansa ja tahtonsa mukaan tarvitse? Miksi sitten kaikilla seurakunnilla ei ole käytössään kaikkia armolahjoja vaan ainoastaan osa niistä tai ei yhtään? Eikö Jumala tahdokaan antaa armolahjoja jokaiselle uskovien ryhmälle?
Kaikki eivät puhu kielillä, kaikki eivät osaa selittää kieliä, kaikki eivät profetoi eivätkä kaikki saa ilmestyksiä tai toimi sanan opettajina. Raamatussa on monia armolahjoja ja palvelustehtäviä, jotka on jaettu vain harvoille ja valituille palvelijoille. Kaikkien uskovien ryhmissä ei ollut kaikkia armolahjoja edes apostolien aikana, joten eikö Jumala tahdo jakaa kaikkia lahjoja kaikille ryhmille? Miksi hän panttaa armolahjoja toisilta, mutta jakaa niitä muille? Eivätkö kaikki ryhmät tarvitsekaan kaikkia armolahjoja? - Yksi tapa perustella rukousten tarpeellisuutta on se, että Jumala kylläkin tietää, mikä hänen tahtonsa ei ole, mutta uskovaiset eivät sitä aina tiedä! Niinpä heidän täytyy kysyä sitä rukouksessa Jumalalta. Jumala vastaa jotakin jollakin tavalla, jos on vastatakseen ja uskovaiset sitten kuulevat hänen äänensä ja saavat vastauksen, jos saavat. Myös sitä, että Jumala ei vastaa rukouksiin vaan vaikenee, pidetään rukousvastauksena (kielteisenä sellaisena). Näin on mahdollista saada tietää mm. sellaisia asioita, jotka eivät ole suoraan syntiä tai vanhurskautta. Raamattu ei kerro kaikkea tältäkään alueelta ja jokaisen tulee etsiä omakohtainen Jumalan johdatus rukouksessa, jos mielii toteuttaa hänen tahtonsa omassa elämässään.
Jumala voi johdattaa niitä, jotka "kulkevat rukoillen" ja neuvoa käytännön asioissa, joita ei ole mahdollista tietää pelkän Raamatun luvun avulla. Jumala saattaa esimerkiksi auttaa uskovaista löytämään oikean puolison, ammatin tai asunnon, jos häntä rukoillaan. Tai sitten hän johdattaa julistamaan evankeliumia oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa sekä antaa oikeat sanat kuhunkin tilanteeseen, kun sitä häneltä pyydetään. Jumala voi siis varustaa uskovaiset hengellisillä aseilla sodankäynnissä pahaa vastaan ja evankeliumin hyväksi, jos sitä pyydetään häneltä. (Efe 5:13-20; 2. Tess. 1:11-12) Mutta eikö hän tekisi sitä muuten kuin sen vuoksi, että sitä häneltä pyydetään?
Onko Jumala samanlainen kuin meidän maallinen isämme? Hän kyllä tietää, mikä on meille parasta, mutta ei anna sitä kaikkea pyytämättä? Joitakin asioita hän ei anna kuin sen vuoksi, että pyydämme niitä kestävästi rukouksessa häneltä? Uskovainen on siis kuin vanhemmiltaan jotakin lelua, peliä tai käyttöesinettä jatkuvasti mankuva pikkulapsi ja Jumala on verrattavissa isään, joka saattaa lopulta antaa pyydetyn lahjan, vaikka se ei välttämätön tai tarpeellinen olekaan. Jumala antaa uskovaiselle esimerkiksi uudehkon Mersun, vaikka vanha Lada olisi riittänyt ja ollut hänen alkuperäinen tahtonsa? Muuttaako Jumala siis sittenkin mieltään tällaisissa asioissa, kun häneen vedotaan rukouksissa?
Antaako Jumala pyhän hengen lapsilleen, kun he pyytävät sitä häneltä? Jeesus neuvoi opetuslapsia pyytämään pyhää henkeä isältä, joten sen pitäisi olla Jumalan tahdon mukainen rukous. (Luuk 11:11-13; 24:48-50; Apt 1:4-8) Vaikka jokaisen uudestisyntyneen Jumalan lapsen uskotaan saaneen pyhän hengen sinetiksi uudestisyntymisessä, niin miksi kaikki eivät täyty pyhällä hengellä sen jälkeen? Eivätkö kaikki olekaan uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, joista niin ajatellaan ja pyhä elämä siitä myös todistaa?