- Samaistat juutalaiskristillisen jumalauskon nyt pelkoon. Ikään kuin ihmiset uskoisivat Jumalaan yksinomaan pelosta. Saanen kysyä, millä tavalla tämä samaistaminen on mielestäsi kuitenkaan perusteltua?
- Sitä paitsi taisit puhua itsesi pussiin. Minusta on ihan luontevaa kysyä mitä juot, jos et juo maitoa. Yleensä jos joku tarjoaa vaikka maitoa ja sanon, että "en juo maitoa", niin minulta sitten kysytään aina se jatkokysymys, että "no mitä sitten juot?". Ihan loogista, mutta hölmöytesi takia et taida ymmärtää näin yksinkertaisia elämän tosiasioita.
- Tämän ketjun otsikon kysymyshän on puhtaasti vain, että "Mihin ateisti uskoo?". Aloitin toteamalla, että ateismi määritellään usein negatiivisessa muodossa, mihin ateisti EI usko. Sen sijaan halusin kuitenkin kuulla ateismin määritelmän positiivisessa muodossa, "mihin ateisti uskoo?", siis mikä uskomus tekee atesta juuri aten.
Ei tässä ole mitään sen kummempaa. Ei kai ole pakko vastata, jos kysymys tuntuu typerältä. - Ei kiitos, en ole pyytänyt tekemään ateismista uskontoa. Kyllähän niitä jumalia on varmasti tuhansia ihmisten mielikuvissa, niin kuin on mielipiteitäkin. Ihmisten jumalakuvia on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Se, onko yksikään niistä totta tai vastaavatko ne sitten todellisuuden kanssa, jää nähtäväksi.
- Puhuin isolla alkukirjaimella Jumalasta, koska elämme lännessä, jossa kristinusko on valtauskonto.
Miksi Jumalan olemassaoloa pitäisi todistaa? Onko Jumalan olemassaolo ja Jumalan oma itsetunto jotenkin riippuvainen näistä ihmisten vajavaisista todistuksista? Vai onko kyse pikemminkin teistin tai ateistin itsetunnosta?
Millä tavalla kristinusko on mielestäsi "kaunis valhe"? Mielestäni kristinuskon historian tutkiminen osoittaa, että se on kaukana kauneudesta tai kaunistelusta ja ennen kaikkea lähempänä karua totuutta kuin mitään muuta. - Mistäs sinä sen tiedät, mitä kaikkia asioita reaalimaailmassa on olemassa? Oletko käynyt mukamas universumin kaikilla laidoilla? Ethän vaan nyt leikkisi liikaa kaikkitietävää?
Voihan minulla ihan hyvin olla hevosen mielikuva päässäni ilman mitään objektiivista todistetta siitä. Voin tämän mielikuvan ansiosta vaikka piirtää tämän hevosen paperille, ennen kuin olen edes koskaan nähnyt yhtään reaalimaailman hevosta tai edes tietäisin mikä hevonen on. Kyseessä olisi siis aivan hurja sattuma. Olen onnistunut kuvittelemaan hevosta ennen kuin minulla oli edes ainuttakaan objektiivista kuvaa tai todistetta siitä. Mahtavaa! Kannatti kuvitella! - Eli onko niin, että nimenomaan käytäntö ja kokemus ovat lopulta johtaneet sinut ateismiin, ei älyllinen päättely?
- Uskosi liittyy siis vahvasti asioiden perusteluihin. Voisitko kuitenkaan koskaan kuvitella uskovasi mitään täysin intuitiivisesti, siis ilman mitään selkeitä ja loogisia perusteluja tai todisteita?
- Eikö ateismin positiivinen määritelmäsi sopisi aivan yhtä hyvin teismiinkin? Täytyykö yliluonnollisten voimien vaikuttaa johonkin, jotta yksilö voi uskoa Jumalaan? Eivätkö ihmiset saa olla onnellisia sellaisenaan vapaina uskonnollisista dogmeista, jos uskoo Jumalaan?
- Mitkä seikat sen sitten voisivat määrittää? Mikä tekee ateistista ateistin?
- Ja että miksikö kysyn asiaa niin, että mihin ateisti uskoo Jumalan sijaan? No tietenkin siksi kun kyse on ateismista. Hölmökö olet?
- Taas kerran esiintyy tämä tyypillinen saunatonttu/vaaleanpunainen elefantti/mikä tahansa olio-argumentti. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä ateismin ja teismin välisen kiistan kanssa. Lue yläpuolelta lisää, jossa kommentoin tätä asiaa jo kerran yhdelle aikaisemmalle saunatontulle.
- Milläköhän tavalla kuolemanrajatapaukset ovat todisteita Raamattua vastaan? Ikään kuin koko Raamattu lepäisi noiden viittaamasi Luukkaan evankeliumin 12 jakeen varassa. En edes ymmärrä miten päin luet tuota kertomusta niin, että muka NDE kokemukset todistaisivat sitä vastaan. Eihän siinä opeteta mistään muusta kuin siitä, että kuolemasta ei auta kenenkään tulla maan päälle käännyttämään ihmisiä ja varoittelemaan läheisiä helvetin tuskista. Jos ihmiset eivät kuuntele lakia ja profeettoja, eivät he suostu uskomaan, vaikka joku kuolleista nousisi ylös.
- Jaahas, ja parahin hihhulihan se taitaakin saapua sieltä itse viimein lavalle. Bravo! Eikös se ole niin, että joka toista haukkuu, on se itse!
Vai niin, että Jumala on taas ateistin maailmankuvassa vastuussa kaikesta pahuudesta. Olipa taas uutta. Mutta eihän sitä jumalaa ateistin mukaan ole! Siispä syy lankeaa jumalattomassa maailmassa lopulta kaikkien niiden ateistin kohtalontovereiden harteille, jotka ovat pahuudellaan kärsimyksen aiheuttaneet. Voi harmi, mites tässä nyt näin kävi? Jatketaanko vielä hiukan lisää toistemme parjaamista ja sen yläkerran pilven reunalla loikoilevan parrakkaan mielikuvitusukon lapsellista syyttelyä vai aletaanko pikkuhiljaa jo katsomaan toisiamme silmiin ja itseämme myös peiliinkin, aikuistumaan ja ottamaan vastuuta? - Mikä kokemus? Kenen kokemus? Taidat puhua nyt kokeellisesta luonnontieteestä. Mikään tieteellinen koe ei voi kuitenkaan todistaa, mikä on subjektin kokemus kuoleman jälkeen. Eihän kokeellinen luonnontiede voi paljastaa edes ihmisen kaikkia subjektiivisia mielentiloja silloin, kun tämä on elossa. Ainoastaan subjektin oma kokemus ja kertomus voi paljastaa hänen mielensä todellisen sisällön. Jos filosofian kauaskantoinen ajatus sielusta pitää paikkaansa, niin silloin ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on täysin mahdollinen. Mikään tieteellinen näyttö ei estä uskomasta siihen niin kauan, kun mikään empiirinen koe ei pysty tavoittamaan ihmisen tietoisuutta, eikä siten myöskään kuolemanjälkeistä tietoisuuden tilaa.
- Mielestäni vapaus voidaan sisältää ihmisen rajallisiin kykyihin. Tietenkään vapaus ei tarkoita sitä, että voin vapaasti ajatella vaikkapa vieraalla kielellä, josta en tunne sanaakaan. Vapaus ei tarkoita myöskään sitä, että voin lentää, koska yhtäkkiä vaan päätän niin. Tottakai vapaus on rajoitettu meidän inhimillisiin kykyihimme. Kuitenkin inhimillisten kykyjemme asettamien rajojen puitteissa me olemme vapaita. Voin alkaa opettelemaan vierasta kieltä, jos haluan niin. Olen myös vapaa suunnittelemaan lentokoneen, jos tahdon lentää.
Toisin sanoen kaikki kuviteltavissa olevat asiat ovat vapaasti meidän ajateltavissamme. Samoin kaikki käytännössä mahdolliset teot ovat meidän vapaasti toteutettavissamme. Näitä ei minun mielestäni rajaa mikään. Toki yksilön vapautta voidaan rajoittaa monin eri tavoin, mutta lähtökohtaisesti jokainen ihminen on vapaa omien kykyjensä ja rajojensa puitteissa. Vapaus on siten hyvä ja tärkeä arvo, jota tulee suojata.
Sanot myös, että mitään absoluuttista hyvää tai pahaa ei ole olemassa. Mikä tekee kuitenkaan eron "absoluuttisen" tai "ei-absoluuttisen" hyvän ja pahan välillä? Jos annat vauvalle tuttipullon, eikö se ole hyvää? Ja jos vauvalla on juuri ehdoton tuttipullon tarve, niin eikö se tee siitä silloin juuri "absoluuttisen" hyvää, sen sijaan, että antaisit vauvalle vaikkapa vain karkin tai käärmeen?
Toteat myös, että yksi syy miksi uskonnot syntyivät, oli oikeudenmukaisuuden vaatimus. Se on kuitenkin vain "yksi syy" monien joukossa, ja varsin mitätön uskontojen syntyyn vaikuttanut tekijä. Uskontojen syntymiseen vaikuttaneet syyt ovat kovin moniselitteisiä ja laajoja, eikä niitä voida pelkistää jonkin yhden syntyyn vaikuttaneen tekijän varaan varsinkaan silloin, jos se ei ole edes kovin merkittävä tekijä. Samoin se, että uskontojen avulla on hallittu ja käytetty ihmisiä hyväksi on vain sen yksi ulottuvuus, sen pimeä puoli niin sanotusti. Maailmassa on tuskin yhtään ideologiaa, joka olisi säilynyt siinä mielessä "puhtaana". Sinulla näyttää olevan kuitenkin pakonomainen tarve korostaa yksipuolisesti juuri uskontojen negatiivisia puolia, ikään kuin mitään positiivista puolta ei olisi olemassakaan. - Suosittelisin kyllä perehtymään teologiaan hieman tarkemmin, koska esittämäsi karikatyyri ei löydä perustelujaan kristinuskosta vaan ainoastaan omasta hölynpölystäsi.
- Isäsi on kyllä ateisti. Teismin "vastustaminen" on siinä mielessä ehkä vähän hankala termi kuvaamaan ateismia kokonaisuudessaan, vaikka se varmasti usein älyllisissä keskusteluissa onkin sitä. Teismin "vastakkaisuus" on varmasti täsmällisempi ateismin määritelmä, mutta kuten todettua, ateismi ei määrity siten itsenäisenä katsantokantana vaan ainoastaan teismistä riippuvaisena näkemyksenä. Ateistiksi tulee vasta, kun joku uskoo jumalaan tai itse hylkää oman jumalauskonsa, mikä on sikäli minusta vähän hassua. Herää vain tietty ajatus, että teismin täytyy olla varsin varteenotettava ja vaikutusvaltainen näkemys, jos monet ihmiset kokevat tarpeelliseksi määrittää itsensä ateisteiksi.
- Mutta eikö ateismi ole juuri sen myöntämistä, että teismillä on joku todellinen kohde johon se viittaa? Jos teismi ei viittaisi mihinkään todelliseen kohteeseen, ei olisi tarvetta myöskään ateismille.
Samoin vaikkapa käsitteiden seksuaalisuus ja aseksuaalisuus välillä. Seksuaalisuus viittaa johonkin kohteen todelliseen luontoon. Jos ei olisi seksuaalisuutta ja sellaista todellisuutta, jossa seksuaalisuus on totta, ei olisi tarvetta myöskään käsitteelle aseksuaalisuus.
Toisin sanoen tätä samaa periaatetta soveltaen voitaisiin myös todeta, että jos ei olisi teismiä ja sellaista todellisuutta, jossa teismi on totta, ei syntyisi ateismiakaan. Paradoksaalista kyllä, ateismi näyttää siis vahvistavan, että teismi on totta tai ainakin sen, että se kohde, mihin teismi viittaa (eli Jumala) on todellinen tai mahdollinen. - Sanot, että ateismi ei vastusta teismiä. Samalla kuitenkin väität, että on parempi kun jumalat jäävät uskomuskulttuurista pois. Mitä muuta tämä sitten on, jos ei teismin vastustamista?
Toisekseen väität, että usko Jumalaan tai jumaliin olisi jäämässä sivistysvaltioista pois. Suosittelisin kuitenkin tutustumaan hieman aatehistoriaan ja tilastotieteeseen, koska tämä väite ei pidä lainkaan paikkaansa. Päinvastoin, teismin määrä on ollut nykyaikana vain kasvussa ja ennemmin ateismi on potenut henkistä kriisiä.
Kolmannekseen on otettava kantaa naurettavaan saunatonttuiluusi, jota näkyy näillä palstoilla kyllä valitettavan usein. Usko saunatonttuihin ei ole näet millään tavalla analoginen jumalauskon kanssa. Saunatonttuihin uskominen ei ole ollut koskaan maailmanhistoriassa sillä tavoin merkittävä ilmiö, että sitä olisi ollut syytä tutkia tai edes harkita sen tutkimista. Sen sijaan teismin kulttuurihistorialliset vaikutukset ovat olleet massiiviset ja ovat sitä yhä tänäkin päivänä, halusitpa sitä tai et. Jo historian aamuhämärästä alkaen teismi on muovannut ja uudistanut ihmiskunnan historiaa ja kehityskulkua aina nykypäivään asti lukemattomilla eri tavoilla. Ja teismin voima näkyy yhä edelleen nykyaikana monilla eri tavoilla. Joten taidat olla vain sinä tässä se uskomaton saunatonttu, joka keksii näitä mielikuvitustarinoitaan omassa ateistisessa pikku päässään oman pikku ateistisen harhankuvitelmansa tueksi ja lohduksi.
Neljänneksi et mielestäni onnistunut mitenkään kumoamaan ajatusleikkiäni esimerkilläsi joulupukista. Tarkoitushan oli osoittaa, ettei ateismi ole välttämättä vain pieni ja mitätön piirre yksilössä. Eikö epäusko joulupukkiin ole aika merkittävässä ja määrittelevässä roolissa, jos yksistään se rohkaisee olemaan rajattoman tuhma läpi koko vuoden?
Lopuksi olet myöskin sitä mieltä, että esitän kuvitelmia omasta uskovan näkökulmastani. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan väittänyt olevani uskova sen enempää kuin ateistikaan. Sinulle tulisi varmaan täysin shokkina, jos kertoisin, että en usko juuri minkään sortin jumalolentoihin tai taruhahmoihin. Olen tässä keskustelussa esittänyt vain mielipiteitä ja koetellut niiden kestävyyttä. Siinä kaikki.