- Olemme toivon mukaan kaikki.
- Mielenkiintoista. Entä jos väitän, että teismi on puolestaan hurjasti ihmistä määrittelevä "juttu"? Yksilön elämä muuttuu radikaalisti teismin myötä. Siinä tapauksessa myös ateismi määrittelee yksilöä hurjasti, koska se kieltää teismissä vaikuttavan muutoksen. Toisin sanoen ateismi on myös hurjan määrittelevä "juttu", koska se torjuu tältä pohjalta elämän radikaalin muutoksen.
- Sanot suhtautuvasi lähes kaikkiin asioihin avoimin mielin. Entä äskettäin mainitsemani kuolemanjälkeinen elämä? Oletko avoin sille mahdollisuudelle, että kuoleman jälkeen on elämää? Voisitko uskoa siihen, vaikka sinulla ei ole siitä mitään kokemusperäistä tietoa? Kumpaan on mielestäsi hyödyllisempää uskoa: siihen ettei kuoleman jälkeen ole elämää vai siihen, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu?
Toisekseen puhut syvästä epäuskosta sisäisesti ristiriitaisiin asioihin. Et ole kuitenkaan onnistunut vielä osoittamaan, kuinka Raamatun Jumala on ristiriitainen. Eikö Kaikkivaltiaalla ole kaikki valta myös epäonnistua? Miten määrittelet epäonnistumisen tässä suhteessa ylipäänsä? Entä mistä päättelet, ettei Jumala osaa antaa anteeksi tappamatta jotakuta? Sinusta on ehkä hoitamaan pientä akvaariotasi, mutta entäpä kaikkia meren kaloja? Puhumattakaan ihmisistä. - Ensinnäkin tahdon korostaa, että olen esittänyt tässä vain mielipiteitä, en siis liioin omaa näkemystäni. Olen siis siinä mielessä neutraali tässä keskustelussa, että en ole väittänyt uskovani varsinaisesti mihinkään vielä.
Jos puhutaan vapaudesta, niin mietin ennen kaikkea mielen vapautta. Voidaan ajatella, että meillä on vapaus nimenomaan uskoa vapaasti siihen, mihin haluamme. Kristitty voi myös uskoa, että meillä on vapaus hyvyyteen ja pahuuteen. Ihminen voi siis esimerkiksi vapaasti mielensä mukaan valita, toteuttaako hyvän vai pahan teon. - Millä tavalla erotat mielikuvat tosiasioista? Onko nyt niin, että jos minulla on mielikuva vaikkapa hevosesta, niin hevonen on siinä tapauksessa mielikuvitusolento?
- Vielä ei ole kukaan kuitenkaan ottanut kantaa siihen, että ateismia näyttäisi määrittävän vain yksi ainut tekijä: nimittäin teismin vastustus. Näyttää siltä, että jos teismiä ei olisi, niin ei olisi ateismiakaan. Ateismi ei ole itsenäinen maailmankatsomus vaan ainoastaan teismiä vastaan esitetty protesti. Ateismi on siis riippuvainen teismistä, toisin sanoen uskosta Jumalan olemassaoloon! Paradoksaalista, eikö totta?
- Olet kaiketi oikeassa, että uskonnot ovat "mahdollistaneet" hirvittäviä vääryyksiä. Samaa voitaisiin toisaalta väittää myös ateismista. Uskoisin kuitenkin, että mitä tahansa maailmankatsomusta on täysin mahdotonta pitää vastuussa mistään pahuudesta. Paljosta murheesta ja kärsimyksestä on vastuussa vain ja ainoastaan se, joka on kyseisen pahuuden aiheuttanut, eli ihminen.
Ideologiaa on turha syyttää, koska ideologioilla ei ole itsessään mitään kykyä toteuttaa vääryyttä. Ja sitä paitsi, ideologiatkin ovat viime kädessä täysin ihmisistä riippuvaisia. Joten se, että uskontojen seurauksena on ollut paljon pahuutta ja vääryyttä tuskin vaikuttaa millään tavalla ateismin tai teismin totuusarvoon. - Näkisin, että jääpalapussin kohdalla on kyse pikemminkin tiedollisesta asiasta. Uskon ja tiedän kokemuksesta (!), että jääpalapussi jäätyy toimivan pakastimen sisällä yön aikana.
Sen sijaan jumalauskoon liittyvissä asioissa ei kyse ole aina kokemukseen perustuvasta tiedollisesta varmuudesta. Esimerkiksi usko kuolemanjälkeiseen elämään ei sisällä tiedollista varmuutta vaan perustuu yksinkertaiseen uskoon. Kenelläkään ei ole kokemuksen tuomaa tietoa siitä, onko kuoleman jälkeen elämää vai ei. Kukaan ei koe kuolemaa kuin kerran eikä pysty siten ennen sitä asiaa kunnolla varmistamaan. Siksi kristitty ei sano kuolemanjälkeisestä elämästä "tietävänsä" sitä todeksi vaan ainoastaan "uskovansa" sen todeksi. - Hyvä kysymys. Voisin miettiä ainakin seuraavia vaihtoehtoja:
Kristitty uskoo...
- hyvyyteen
- totuuteen
- lähimmäisen rakkauteen
- vapauteen
- tasa-arvoon
- oikeudenmukaisuuteen
- maapallon pyöreyteen
Tässä taas muutamia mainitakseni. Kelpaavatko? Lisääkin voisi keksiä, jos halutaan pysyä siis nimenomaan jumaluskon "ulkopuolella". Tokihan nämäkin näkemykset jollakin tapaa nojaavat kristityn käsitykseen Jumalasta tai ne voidaan ainakin pyrkiä oikeuttamaan uskolla Jumalaan. - Nämä ovat erittäin hyviä ja toki terveitäkin uskomuksia. Mutta millä tavalla ne liittyvät ateismiin tai määrittelevät itseäsi ateistina? Yhtä hyvin kuka tahansa muu voisi uskoa noihin asioihin hylkäämättä kuitenkaan uskoansa Jumalaan.
- Kristitty uskoo varmasti ainakin seuraaviin asioihin:
- Jumalan armoon ja rakkauteen
- Jumalan toimintaan ja persoonalliseen läsnäoloon maailmassa
- Jeesukseen historiallisena henkilönä
- Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen
- Jeesuksen ihmisyyteen ja jumaluuteen
- Jeesukseen ihmiskunnan ainoana Pelastajana ja Vapahtajana
- Raamattuun Jumalan pyhänä kirjana
- Pyhään Henkeen
Siinä noin keskeisimpiä mainitakseni. - Eli ateisti uskoo jumalhahmojen olemassaolon puuttumiseen tässä maailmassa. Voidaanko siinä tapauksessa ateismia kuitenkaan määritellä itsenäisesti? Jos ateismi on jumaluskon puutetta, silloinhan sen sisältö määrittyy ainoastaan teismin kautta. Siis ainoastaan teismin olemassaolo voi oikeuttaa ateismin olemassaolon. Olenko oikeassa?
Sanot myös, että ateismi on vain pieni ja mitätön piirre ihmisessä. Entä jos ateisti uskoo, että toisten ihmisten rajaton hyväksikäyttö on oikein, koska hän ei joudu siitä tämän- eikä (varsinkaan) tuonpuoleiseen vastuuseen? Onko silloin ateismi vain pieni ja mitätön piirre yksilössä? - Eivätkö mielikuvitusolennotkin ole osa tätä todellisuutta? Ja jos ihmisellä on käsityksiä joistain asioista, niin mikä sinä olet sanomaan niitä mielikuvitukseksi?
- Mitä väliä sillä on, onko universumi ymmärrettävissä vai ei? Eikö Jumala voi olla yhtä hyvin olemassa, vaikka ymmärtäisimme maailmankaikkeudesta jo kaiken? Ja vaikka emme ymmärtäisi maailmankaikkeudesta yhtään mitään, niin mikä todiste se olisi toisaalta Jumalan olemassaolonkaan puolesta? Niin tai näin, Jumalan olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta ei voida liioin myöntää taikka kiistää universumin ymmärrettävyyden nojalla.
Toteat hyvin, että "ei universumilla ole velvollisuutta olla meidän ymmärrettävissä". Samaa pätee minun mielestäni myös Jumalaan. Jos Jumala on olemassa, ei Hänellä ole velvollisuutta olla meidän ymmärrettävissämme, tiedettävissämme tai uskottavissamme. Samoin ei meilläkään ole lähtökohtaisesti mitään velvollisuutta ymmärtää, tietää tai uskoa Jumalaan. Maailma on siinä mielessä ihmeellinen, että se on vapaa paikka.
Minusta "uskovaisuus" ei lepää niinkään minkään tiedollisen vakuuttelun vaan kokemuksen varassa. Yksilö elää läpi sellaista elämän todellisuutta, jossa kokemus Jumalasta on joko läsnä tai sitten se ei ole. Minun mielestäni kaikki kokemukset tuonpuoleisuudesta ovat aina vain plussaa, jos ne rikastuttavat elämää positiivisella tavalla. Jos eivät, niin ihminen on kai sitten ateisti. - Ensinnäkin ensimmäinen perustelusi menee aivan mönkään. Yrität johtaa seksuaalimoraalia koskevan periaatteen lisääntymistä koskevista tosiasioista. Oletkohan kuitenkaan sattumoisin koskaan kuullut Humen giljotiinista? Se nimittäin leikkaa tässä kohtaa aika tehokkaasti turhat luulot pois. Siitä, miten asiat ovat ei voida päätellä siitä miten niiden pitäisi olla. Eli deskriptiivisistä väitelauseista ei voida tehdä moraalia koskevia normatiivisia johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa siis lisääntymistä koskevia tosiasiallisia väitteitä, joista ei voida johtaa seksuaalisuuteen liittyviä normatiivisia moraalisääntöjä.
Toisekseen sinun olisi syytä lukea Raamattuasi ehkä hiukan paremmin. Missä kohtaa Raamatun luomiskertomusta todetaan, että mies ja nainen luotiin toisiaan varten? Minäpä kerron: Ei niin missään vaan kyseessä on urbaanilegenda. Jumala totesi ainoastaan, että ei ole ihmisen (Adamin) hyvä olla yksin. Siksipä hän loi juuri Adamille sopivan kumppanin. Tässä ei kuitenkaan puhuta mitään sen tapaisesta yleistyksestä, että mies ja nainen olisi universaalisti luotu toisiaan varten. Mitä se edes käytännössä tarkoittaisi? Luomiskertomuksesta emme voi päätellä mitään sen enempää, kuin että Eeva luotiin Adamia varten ja siinä kaikki.
Sinun näkemyksesi perusteella vaikuttaa siltä, että miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan mielen mukainen niin kauan, kunhan se vain on hedelmällinen. Sellaisilla ominaisuuksilla kuten uskollisuus, rakkaus ja luotettavuus ei näytä olevan mitään merkitystä Jumalan mielen mukaisen avioliiton kannalta sinun mielestäsi niin kauan, kunhan hedelmällisyys vain säilyy.
Valitettavasti et siis ole onnistunut kirjoituksessasi lainkaan perustelemaan näkemystäsi, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien liitot eivät ole Jumalan luomistyön mukaisia suhteita.