- Viimeisin meteli minkä asiasta muistan kuulleeni on lappilaisen kulttuurin omiminen.
Tulli voisi puhua tuoteväärennöksistä.
Näin olen ymmärtänyt.
Tuo mitä aloituksessasi kerroit toi mieleeni, että sitähän se globalisaatio on,
Kaikki sekoittuu kaikkeen.
Vaikutteet liikkuu ja vaikutteita omitaan ja omaksutaan.
Onko se hyvä vai paha?
Tänä ihmisten voimakkaan liikkumisen aikana, kulttuurinvaihtoa, väärentämistä, varastamista tapahtuu vääjäämättä. - Kävin myös hammaslääkärissä viime talvena.
Yhden hampaan kanssa oli vaihtoehtoina juurihoito tai poisto.
Päädyin poistoon. Takahammas, ei poistosta mitään haittaa ole ollut.
Kyllä minullekin on sähköhammasharjaa suositeltu, tavallinen on käytössä.
Käytän parodontax-hammastahnaa,
Minulla on ylhäällä proteesi, joten alahampaita yritän suojella, etten niitä kaikkia menettäisi. - Joku ei nyt mennyt niinkuin tarkoitin.
- Menin ja googlasin, tälläista tuli vastaukseksi.
https://search.brave.com/search?q=mitä+on/tarkoittaa+sivistys&source=newtab&summary=1&conversation=0e0a89120f49041a96e292 - Kerran vuodessa käyn hammashygienistillä poistattamassa hammaskiven.
Ei satu, ei tarvita antibiootteja, noin puolen tunnin homma,
Juuri tänään ajattelin, että pitää tilata aika ensi viikolla.
Hinnat lienee nousseet julkisella puolellakin,
Väinöllekin pitää kevään mittaan tilata hammashoito. - Uuudenvuoden ensimmäinen päivä taas iltaan saa.
Pienen lenkin tein. Liikaakin päälleni vaatetta mätöin. 15 astetta oli pakkasta, mutta ihan tyven. Ei yhtään kylmältä tuntunut.
Tosin vielä syyskuussa saunasta päin järvessä hyppäsin monta kertaa, lienee vähän karaistunut eri lämpötiloihin.
Eilen nuo joululiinat ja vähän muitakin pesin, joten tänään niitä silittäessä kului tovi.
Pikku hommaa pitkin päivää. Joulu on riisuttu kuusta ja valoja vailla.
Voipi olla, että illemmalla otan pari valoakin jo pois.
Kuusen vien aikanaan takaisin mökkimaalle.
Ennen sai viedä määräpäivään mennessä roskispaikalle, niin kerättiin pois.
Sitten laittoivat erillisen maksun, sen jälkeen vienyt sinne mistä hainkin.
Eilen meni myöhään siinä TV:tä katsellessa ja velipojan kanssa kännyssä höpisemisessä.
Kyllä uni sitten maistuikin.
Väinö ei häiritse nukkumistani, oottaa vaan.
Kun sitten puoli 10 nousin ensimmäiseksi ruokaa Väinölle, olikin jo liharuuan nälkä.
Toki naksuja on aina saatavilla.
Pojantytär teettää minulle aina jouluksi, lasten kuvilla (siis omien ja veljensä) somistetun seinäkalenterin.
Laitoin sen seinälle tänään, keväällä vien sen mökille.
Kunpa nuo sotaisat mielet rauhoittuisivat. Kaipaisin maailman johtoon nuorempia ikäpolvia, jotka eivät haikaile mennyttä maailmaa, vaan osaisivat elää ja toimia tässä ja nyt nykyhaasteiden pohjalta.
Meillä on fiksu presidentti. (myös rouvansa)
Uudenvuoden puhe ja Wienin konsertti kuuluvat jo perinteisiini, (varmaan monen muunkin) siitä se uusi vuosi alkaa. - Rakkaan puolison kuolema, voi tosiaan laukaista masennuksen.
Runot ovat koskettavia.
Ehkäpä juuri tuo runojen kirjoittaminen on ollut osa surutyötä. - Siis hallitus on oikeassa, Huom. omasta mielestään.
Kuin myös muut, jotka ovat toista mieltä, ovat oikeassa omasta mielestään.
Moraalikin muuttuu vuosisatojen kuluessa..
Käyttäisin ilmaisua, kunkin ajan yleisesti hyväksytyt normit.
Avoparitkin ovat nykyään täysin yleisesti hyväksy elämisenmuoto.
Oli aika jolloin ´´susiparit´´ olivat moraalittomia. - Jos joku asia masentaa, se ei tarkoita, että sairastat masennusta.
Masennus on vakava sairaus, jota sanontana käytetään väärin.
Tottakai pettymykset, epäonnistumiset masentaa mieltä, muttei sitä pidä sekoittaa sairauteen nimeltä masennus.
Ano 00030 käytti ilmaisua ´´normaali mielenilmiö´´ tässä on asian ydin. - Juurikin näin, sanoit sen hyvinkin selkeästi.
Minunkaan mielestäni toista ei voi olla ilman toista, jos oikeasti sivistyneisyydestä puhutaan. - Siinä se, tekopositiivisuus ei ole positiivisuutta. Se on jotain tekosellaista.
Ei kukkokaan käskien laula, sanottiin ennen vanhaan.
Jokaisen pitää itse oivaltaa, jos on musta mieli, voi tykönään ajatella, löytyisikö asiaan muuta näkökulmaa.
On vain ihmisiä joillain luonteenomainen positiivinen pohjavire ja sitten on heitä jotka ajattelee, ettei ainakaan korkealta putoa, kun ajattelee, ettei mistään tule kuitenkaan mitään.
´´Mitäs minä sanoin´´
Positiivisuus. kun sen oikein oivaltaa, luo uskoa elämään ja onnistumiseen.
Positiivisuus vaatii uskallusta.
Mutta toistan vielä mikään positiivisuuden teeskentely, ei ole positiivisuutta.
Teeskentelyn huomaa, aito positiivisuus istuu luonnollisesti elämään. - Et ilmeisesti lukenut kommenttiani ajatuksella.
Ei ollut ollenkaan kysymys siitä, että kysytään ´´mitä päivälliseksi.´´
Ei myöskään päivällisen syönnin ajasta. - Kiitos myönteisestä palautteestasi.
Oma tapani on aina yrittää ajatella asioista, sijoittaen ne kyseiseen aikaan ja puheessa olevien ihmisten sosiaaliseen maailmaan ja psykologiseen ajatusmaailman.
Silloin näkee sen, miten monia totuuksia on olemassa saman hetken elämää elävillä ihmisillä.
Esim. kun tarkastelee poliittisten puolueiden toimintaa nyky-Suomessa. jos asettuu eri puolueiden lähtökohtiin mielenmaisemassaan, niin jokainen on oikeassa omassa agendassaan.
Meidän kaikkien näkökulma on oikea, meidän omasta tilanteestamme katsoen.
En tiedä nyt osasinko tarkoitustani oikein esittää, aina se ei ole helppoa , sekään. - Vapaan kasvatuksen tulosta, ettei ole auktoriteettia.
Niinkuin ano 00019 sanoo, kotoa se lähtee.
Pelisäännöt pitää olla, pienestä pitäen. Aikuinen päättää ja lasten kanssa on rajat minkä sisällä heillä on vaikutusmahdollisuuksia ja valintaa vaihtoehdoista.
Isä ja äiti eivät ole kavereita, vaan vanhempia. Aikuisena voidaan olla myös kavereita.
Opettajien haastatteluissa on ollut myös puhetta siitä, että on myös pelkoa olla tiukka.
Herkästi arvostellaan ja ´´käydään kimppuun.´´
Supernannyilla on nykyään kysyntää, miksiköhän? - Valkoinen kerros on maassa.
Tuossa tuo radio kertoi äsken, että taas on kaapelinrikkoja Itämerellä.
Myös, että 16-vuotias 3 tytön tappamista yrittänyt, on tuomittu pakkohoitoon.
Hyvin Hil-la päivän aloituksessa kuvailit maailman nykypäivää.
Jaksammeko kuitenkin toivoa parempaa.
Kävin tuolla ´´kesämaalla´´, kun käännyin kylätielle, siinä on harvennus- ja hakkuualueita.
Paha oli myllerrys käynyt. Puita nurissa roppakaupalla. 3 isoa oli tienkin ylittänyt.
Jännitys nousi, mitenhän on? No vanhalla mökillä kaikki hyvin.
Sitten hiivin venerantaan ja sieltä alamökille, kaikki hyvin. Helpotus oli suuri.
Tien vieressä oli 2 haaraa katkennut raidoista ja yksi mänty oli nurissa ojassa.
No ne ehtii kesällä korjata, eivät haittaa ketään, tosin mulla on kyllä aina saha takakontissa mukana, jos kyläteillä joskus tulee kaatunut puu vastaan.
Muistui mieleen kerran, kun olin menossa yövuorosta vapaille mieskaverin luo, aamulla siis, 120km ajaneena. Oli syksy ja pimeää.
Noin 200m ennen taloa oli puu kaatunut tien yli.
Siellä perällä ei ollut, kun kolme taloa. Siihen aikaan juuri koskaan ketään kulkenut.
Ajattelin, voi ei, pakko ruveta tuota puuta sahaamaan.
Sitten näin, kuinka valot alkoivat siintää. Kuin taivaan lahjana, naapurin mies tulee traktorikaivurilla ja nosti kauhalla puun tien sivuun.
Tien päällä pulaan joutuessani, olen aina kohdannut näitä ´´auttavia enkeleitä.´´
Pesukoneeni jauhaa. Laitoin sinne mm. pellavaliinan, jota pidän vain jouluna.
Se on iankaikkisen vanha. Sen on kohta jo 20 vuotta edesmennyt äitini saanut nuorena, muistaakseni tädiltään.
Ihan hyväkuntoinen. Puhdistan aina läiskiä tuossa pöydällä, ennen koneeseen laittoa, siinä se onnistuu hyvin kerniliinan päällä.
Iloista onnenlista ja hyvinvoivia päiviä ensi vuodelle toivotellen kaikille palstan osallisille. 🍀 - Ajattelen, että aitoon sivistyneisyyteen tarvitaan myös sitä sydämen sivistystä, jota ei kirjoista löydy.
Sydämen sivistys taas edellyttää, että on monikulmaista sisäistä näkökykyä.
Eli, että voi ajatella asioista monilta eri näkökulmilta, ottaen huomioon sen, ettei välttämättä ole aina oikeassa ja sen, että useissakin asioissa on monta totuutta, riippuen siitä kuka ja mistä katsoo. - Olen katsonut nuorten haastatteluja asian tiimoilta.
Enemmistö on sitä mieltä, että hyvä asia.
Ei tarvita kun pari hulinoitsijaa, kun kaaos on valmis.
Opetus on mennyt hulinaksi jo aikoja sitten, kun opettajilta on viety kaikki valta.
Enkä tarkoita mitään väkivaltaa.
Vaan luontaista auktoriteettia, jota ennen oli. Ennen uskottiin, kun sanottiin.
Kun oli rajat, kaikilla samat, homma pysyi hanskassa.
Tämä ylipaapomiskulttuuri, kun 2 vuotiaalta kysytään, mitä haluaisit päivälliseksi, on mennyt liian pitkälle.
Sieltä voisi sitä masennusongelman yhtä alkusyytä etsiä. - Niin on.
Suurin osa. Se vain on niin, että se huono kello kuuluu ja kilisee.
Menepä kertomaan, esim. kuinka joku sukulaisnuori on tehnyt sitä ja sitä upeaa , saanut hyviä arvosanoja, hyvän työpaikan tai muuta mynteistä, heti on lauma ilkeyksiä ja syytöksiä leuhkimisesta.
Kulttuurimme on semmoista, jos hyvää kelloa soitat saat sata pahaa kelloa vastaasi.
Sen sijaan pitäisi olla iloinen ja tyytyväinen nuorten onnistumisiin , oli se sitten omien tai vieraiden.
Onnistumisista pitäisi enemmän puhua, ehkäpä hyvä levittäisi hyvää. - Jakolinja, on kuin railo jäässä.
Sitten tulee kevätmyrsky, jäät lähtevät rytinällä, pienemmällä tai suuremmalla.
Ja jakolinja sulautuu vellovaan veteen vähin erin.
Usein siihen tarvitaan sukupolvi, kaksikin.
Kunnes tulee uusi jää ja uusi railo jne...
Mitä on yhtenäiskulttuuri, mielestäni oikeampi sana olisi enemmistökulttuuri, kunnes siihenkin tulee railo.
Niin mikä on totta ja mikä ei.
Ihmiset kertovat vuodesta toiseen, miten Aatami söi omenan.
Minulla on selllaisia raamattuja, joissa ei omenasta puhuta mitään. - Masennus on vakava sairaus.
Sen puhkeamiseen on useitakin syitä, mm. psykologisia, sosiaalisia.
Nykyään, kun on elämänkulkuun tulevia pettymyksiä, hoetaan kuinka on masentunut.
Lehdet pursuaa höpöä, kun ´´kymmenennen kerran taas joku jonkun puolijulkkiksen hylkäsi,´´ ollaan masentuneita ja seuraavassa lehdessä ollaan jo uuden kainalossa.
Ei alakuloisuus, pettymyksen tunne, ei edes pelkää suru ole mitään masennussairautta.
Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan.
Elämän kulkuun kuuluu niin iloja, kun suruja.
Ei tuon Jaakon päätelmät kelpaa diagnoosiksi.