- Varsinkin viimeinen lause kommentissasi pätee paremminkin "liberaaleihin" vihervassuihin kuin populisteihin. Voivat populistitkin olla väärässä. Tärkeintä olisi, että tunnustettaisiin tosiasiat kun hommat menee pieleen. Orban sentään tunnusti tappionsa. Euroopan populistit tunnustavat olleensa väärässä Trumpin suhteen. Vihervassut eivät tunnusta yhtään mitään. Ryhdikkäästi eteenpäin vain marssitaan kohti ideologista tavoitetta ja tuhoa kuten maolaiset kommunistit aikoinaan. Kiinan kommunistit pelasti pieni mies monenvärisine kissoineen. Kiinassa otettiin uusi suunta, se suunta oli realismi. Se toimi. Monomaanisten vihervassujen kannattaisi kokeilla samaa.
- Jos murskatappio tarkoittaa tappiota seuraavissa eduskuntavaaleissa niin eihän niissä äärioikeisto voi tappiota kärsiä kun eduskunnassa ei ole äärioikeistoa. "Äärioikeisto" on äärivasemmiston perussuomalaisiin iskemä leima, joka on silkkaa propagandaa ja valhetta. Perussuomalaiset putsasivat ääriainekset puolueesta jo Halla-ahon aikana. Liberaali valtamedia pehmensi leimaa jo aiemmin kirjoittamalla äärioikeiston sijasta "laitaoikeistosta". Nyt YLE käyttää jo "laitaoikeiston" rinnalla termiä "kansalliskonservatiivinen", joka on asiallinen, mutta vähän turhan pitkä sana.
"Populismi" voisi olla mielestäni ihan hyvä käsite. Haukkumasanahan sekin on alun perin, mutta se voisi muokkautua tarkoittamaan aitoa kansanvaltaa vastakohtana elitismille ja ohjatulle demokratialle.
YLE kirjoittaa Euroopan "laitaoikeistossa" tapahtuneesta muutoksesta suhtautumisessa Trumpiin. On totta, että Euroopan ns "liberaalien" syrjimät kansallismieliset näkivät Trumpissa vahvan liittolaisen. Nyt on kuitenkin jouduttu tunnustamaan karu tosiasia, joka minulle oli selvä jo alusta alkaen. Trump on enemmän uhka kuin toivo Euroopan kansallismielisille puolueille. Trump on Euroopan ja demokratian vihollinen melkein siinä missä Putinkin. Irtaantuminen Trumpista on uusi askel terveempään suuntaan eurooppalaisessa demokratiassa. Se ei kuitenkaan riitä niin kauan kuin vastaavaa liikettä ei tapahdu polarisaation toisella puolella. Euroopan vasemmistossa ei näy merkkiä "liberaalin" äärivasemmistolaisen kiihkoilun lientymisestä. - Olen ihmetellyt, että miksi Suomen valtamedia YLE, joka oli kampanjoimassa Orpon hallituksen kaatamiseksi masinoiduilla rasismikohuilla heti alkuunsa tuntuu nyt melkein suopealta Orpon hallitusta kohtaan ja silittelevän Purran päätä, että jatka vaan samaan malliin. SDP puolestaan kritisoi hallitusta lähinnä muodollisesti odotellen vain, että kypsä hedelmä putoaa syliin. Näyttää siltä, että valtamedialle ja vihervasemmistosta ainakin SDP:lle sopii oikein hyvin, että PS tuhoaa itsensä. Síllä ei ole väliä miten Suomen ja suomalaisten käy kunhan persut saadaan siivotuksi pois politiikasta. "Liberaalien" harmiksi voi kuitenkin käydä niin, että PS ei kuitenkaan kokonaan katoa Suomen politiikasta. "Liberaaleille" sekin kuitenkin käy. Jos PS:n alamäestä seuraa se, että kansan vastareaktio "liberaalille" tekopyhyydelle kanavoituu oikeasti äärioikeistolaisille marssiliikkeille niin siitä "liberaalit" voivat sitten syyttää persuja. Sillähän ei ole mitään väliä, että persujen syyttäminen on paksu valhe kun "liberaalien" oma politiikka tulee olemaan syy demokratian vastaisten ääriliikkeiden kasvuun.
- Ei Suomen taloutta korjata vain leikkaamalla. Kun leikataan vain leikkaamisen vuoksi niin leikataan myös toimivia osia. Kun leikataan toimivia osia niin leikataan BKT:tä. Kun BKT alenee niin julkisen talouden osuus BKT:stä ei alenee ja valtiolle tulee uusia menoja aiheutetuista vahingoista.
Suomi on maa, missä toimiva julkinen sektori on merkittävä osa maan taloutta, ei sitä pidä lähteä ideologisen kiihkon vallassa hampaat irvessä leikkaamaan. Järjen pitää olla mukana. Suomi ei voi olla Monaco eikä Qatar, ei edes Luxemburg tai Sveitsi. Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio, missä kaiken kansan ostovoimalla on huomattava merkitys. Suomen yksityinen sektori on heikompi kuin muissa pohjoismaissa, hyvin toimiva julkinen sektori osittain korvaa tätä heikkoutta. Ei yksityinen sektori automaattisesti vahvistu kun julkista sektoria leikataan. Voi käydä vaikka päinvastoin. Yksityistä sektoria ei ohjaa valtio - ei Suomi ole Kiinakaan tai Venäjä. Valtio voi luoda vain puitteet yritystaloudelle. Suuryhtiöiden johto ja PK-yritysten omistajat tekevät tärkeimmät päätökset. - Huvittaa se tai ei niin "jälkiteollinen" on taloustieteen termi, joka määrittelee, millainen yhteiskunta on. Maatalousmaassa valtaosa ihmisistä tekee töitä pelloilla ja laidunmailla, pienempi osa valmistaa tarvekaluja käsityönä ja myy niitä niille, joilla on rahaa. Rahaa on lähinnä pienellä yläluokalla, joka myös käyttää valtaa ja pitää kansaa kurissa. Suomi oli pääosin maatalousmaa vielä 1950-luvulla vaikka maassa oli jo teollisuutta, Maatalousmaaksi Suomi kuitenkin oli määriteltävä kun niin suuri osa ihmisistä eli maaseudulla, viljeli maata ja kasvatti tuotantoeläimiä. Suomessa oli kuitenkin teollisuutta jo 1800-luvulla. Oli näitä ruukkeja eri puolilla maata lähinnä koskien partailla. Koskista saatiin käyttövoimaa. Kaupungeissa oli jonkin verran pienteollisuutta. Suomesta alkoi tulla teollisuusmaa vasta 1960-luvulla. Maalta muutettiin kaupunkeihin ja herrojen harmiksi myös Ruotsiin, joka oli jo teollisuusmaa. Teollisuusmaissa valtaosa ihmisistä asuu ja saa elantonsa kaupungeissa. Teollisuus on työvaltaista ja palkat matalia. Näin oli edistyneimmässä osassa Eurooppaa jo 1800-luvulla. Se oli riistokapitalismin kulta-aikaa. Työvoimaa riistettiin surutta ja kapitalisteista tuli yhteiskunnan uusi yläluokka. Sitten peliin tuli uusia juttuja, tuli nationalismi, demokratia ja sosialismi. Työväestö alkoi vaatia parempaa palkkaa ja parempaa elintasoa. Kun sosialismi uhkasi vallankumouksella, missä tuotantovälineet eli pääoma otettiin valtion haltuun niin demokraattisissa yhteiskunnissa alettiin säädellä työn ja pääoman välistä ristiriitaa. Ay-liike laillistettiin. Palkat ja elintaso lähti nousuun, mikä säteili koko yhteiskuntaan. Nyt rahaa oli kaikella kansalla. Koitti kulutusyhteiskunnan aika. Kaupan ja muiden palveluelinkeinojen osuus alkoi kasvaa. Kun työ kallistui niin tuottavuutta piti nostaa. Automaatio alkoi kehittyä. Kun tuottavuus on korkea niin tavaraa voidaan tuottaa suuria määriä. Kun yleinen elintaso on korkea niin tavaraa voidaan myydä ihmisille suuria määriä. Kapitalistit rikastuvat ilman työvoiman riistoakin. Valtio saa niin paljon verotuloja että voi ylläpitää toimivaa infrastruktuuria. Vaikka siis teollisuus on talouden moottori niin jotta se voi toimia ja sen kannattaa toimia täydellä teholla niin vaaditaan myös hyvin toimivaa valtiota ja kansalaisten korkeaa elintasoa ja ostovoimaa.
Sellainen siis on jälkiteollinen yhteiskunta. Jälkiteollinen valtio voi olla hyvinvointivaltio kansalaisille jos kaikki toimii. Teollisuuden kannattaa tuottaa tavaraa täydellä tehollaan jos se tavara saadaan myytyä, siksi kansalaisten ostovoiman ja kulutuksen on oltava korkea. Ei teollisuuden kannata tavaroita hyllyyn tuottaa. Tavaran pitää liikkua ja rahan pitää liikkua. Jos köyhät ovat rutiköyhiä ja rutiköyhiä on liikaa niin rahan liike hidastuu. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa talouden kaikkien osatekijöiden pitää toimia ja kyetä toimimaan myös yhdessä ja hyvässä tasapainossa. Se voi olla haasteellinen juttu. Jos joku talouden osa prakaa niin se vaikuttaa muihin osiin, mikä voi panna alulle rappiokierteen. Rappiokierteet ovat tuhoisia ja niitä on nähty. Rappiokierteiden torjunta ja niistä ulospääsy on iso haaste taloustieteelle. - Huono ajatus jos se tarkoittaa sitä, mitä maan nykyinen hallitus on yrittänyt tehdä. Pieleenhän se on totaalisesti mennyt. Ideologiat pitäisi nyt panna syrjään ja ymmärtää toimivan talouden kokonaisuus, talouden kaikkien osien toimiminen erikseen ja yhdessä.
- Ei minulla ole minkäänlaista tietoa mistään persujen trollitehtaasta. Minä vain uumoilen ja arvailen, mutta olen siinä aika hyvä. Hyvin usein arvailuni on osoittautunut oikeaksi.
Oletko itse ihan uusi vierailija tällä palstalla vai täysi pölkkypää? Miksi Oikonomi olisi jo aika hemmetin monessa kommentissa haukkunut Orpon hallituksen talouspolitiikan pystyyn jos olisi joku persutrollin alias? Vaikka olen haukkunut pystyyn Orpon hallituksen ja PS:n osallistumisen siihen niin en silti ole vihervassutrollikaan. En kirjoita kenenkään laskuun, kirjoitan vain omasta puolestani ja totuuden puolesta sellaisena kuin sen itse näen. Taidan sitten olla melko outo tyyppi tällä palstalla, mutta ei maha mittän. Ajat ovat ankeat ja sinne tänne potkittu totuus-parka kaipaa edes jonkun puolustajan. - Miksi juuri perussuomalaisten trollitehtaasta pitäisi tehdä ohjelma kun Suomessa kaikki poliittiset aatesuunnat harrastavat trollausta? Persut ovat liittyneet mukaan muiden perässä ja siihen on kaksi syytä. Vihervasemmiston trollit ovat olleet jo pitkään valheineen nimenomaan persujen kimpussa, mutta vasta kun Orpon hallituksen politiikka alkoi mennä pahasti persiilleen PS:lle tuli tarve yrittää korjata tilannetta trollaamalla. Jotain sen suuntaista viitettä PS:n puoluejohdolta on tullut, että kyseessä saattaisi olla ylhäältä päin käynnistetty mielipidevaikuttaminen eli "tiedottamisen parantaminen" kuten PS:n johto on asian ilmaissut. Yksi Mr Perfect ei kyllä trollauksesta sinänsä vielä järjestelmällistä tee jos nimimerkin takana on vain yksi henkilö.
Olisi todella mainio juttu jos valtamediassa tehtäisiin ohjelma tai juttusarja kaikesta poliittisesta mielipiteiden ohjailusta tämän päivän Suomessa, mutta miksi YLE tai Sanoma-konserni sellaisen tekisi kun itse ovat olleet vahvasti mukana kaikenlaisissa kampanjoissa? YLE ja Hesariko tekisivät juttuja omien toimittajiensa touhuista - heh heh, enpä usko. - Totesin, että yritykset ovat markkinoilla erilaisessa asemassa riippuen siitä millainen niiden asiakaskunta on. Monilla yrittäjillä on vähän ikävä taipumus tuijottaa vain omaan napaansa. Onhan se täysin ymmärrettävää. Jokainen yrittäjä pyrkii maksimoimaan tuloksensa ja niinhän sen markkinataloudessa on oltava. Pieleen kuitenkin menee jos yrittäjä tekee johtopäätöksiä koko maan taloudesta vain oman firmansa hyvän tai huonon menestyksen pohjalta. Mikrotalous ja makrotalous ovat kaksi eri asiaa.
Taloustieteessä valtiot jaetaan karkeasti kolmeen luokkaan. On maatalousmaat, teollisuusmaat ja jälkiteolliset maat. Jako tapahtuu sen perusteella, miten valtion BKT syntyy. Maa on jälkiteollinen jos palvelusektorin osuus on kaikkein suurin, joidenkin kriteerien mukaan muistaakseni yli puolet BKT:stä pitää syntyä palveluelinkeinoista. Monelle se voi olla aika vaikea ymmärtää, mutta jos sen ymmärtää niin alkaa pieni valo vilkuttaa sen tajuamiseksi, miksi Orpon hallituksen talouspolitiikka on mennyt niin perusteellisesti pieleen kuin se on mennyt. - "Velkajarrun" voivat sen keksineet työntää hanuriinsa. Sillä vain yritetään peitellä sitä, että hallituksen älytön ja vastuuton reunaoikeistolainen talouspolitiikka on räjähdysmäisesti kasvattanut Suomen velkaantumista. Nyt velat maksuun ja maksajiksi ne, jotka maksamaan kykenevät. Progressiiviseen tuloveroon sellainen korotus, että kusi loiskuu päissä, joihin se on kohonnut.
- Kyllä minä yrittämisen perusasiat ymmärrän. Tärkein asia yrittämisessä on, että yrityksen tuotteilla on kysyntää. Tuotteen hinta- laatusuhteen pitää olla kohdallaan. Jos yrityksellä on asiakaskunta, joka luottaa yritykseen ja sen tuotteisiin niin yritys on kestävällä pohjalla.
Markkinatalous perustuu kilpailuun. Yrittäjät kilpailevat asiakkaista. Kilpailussa pärjääminen on yrittäjän omalla vastuulla, mutta kaikkiin asioihin yrittäjä ei pysty vaikuttamaan. Asiakkaiden ostovoima on yksi asia, johon yksittäinen yrittäjä ei pysty vaikuttamaan. Maailman menoon, joka nostaa tuotantokustannuksia ei yrittäjä pysty vaikuttamaan. Suomen valtiossa, suomalaisilla kotimarkkinoilla toimiva yrittäjä on maan hallituksen armoilla. Suomen valtio voi auttaa yrittäjiä tekemällä sellaista talouspolitiikkaa, joka ylläpitää kuluttajien ostovoimaa. Jos Suomen talous on hyvässä kunnossa ja tasapainossa niin Suomen hallitus voi helpottaa maailman menon aiheuttamia kustannuspaineita. Huono talouspolitiikka voi ajaa PK-yrittäjiä konkurssiin ja vaikeuttaa isojenkin yhtiöiden toimintaa.
Yrittäjät voivat olla hyvin erilaisessa asemassa sen mukaan, millainen ja missä niiden asiakaskunta on. Jos asiakaskunta on suppea ja varakas niin yritys pärjää vaikka maassa tuloerot kasvavat. Jos asiakaskunta on laaja ja siihen kuuluu ihmisiä kaikista tulotasoista niin yritys voi joutua vaikeuksiin jos osalla asiakkaista ostovoima romahtaa.
Suomi on kehittynyt jälkiteollinen maa, mikä tarkoittaa, että valtaosaa ihmisistä työllistävät palveluyrittäjät. Se on mahdollista koska teollisuus on tehokasta ja tuottavaa. Tuottava ja kansainvälisesti kilpailukykyinen teollisuus tuo maahan rahaa, joka panee talouden pyörät pyörimään kun raha leviää talouteen riittävän tasaisesti. Siinä auttaa monipuolinen yksityinen yrityssektori, mutta myös julkinen sektori, joka ylläpitää infrastruktuuria ja auttaa kuluttamaan myös niitä ihmisiä, joiden oma tulotaso on matala. Siitä hyötyvät PK-yrittäjät ja yksityiset ammatinharjoittajat. Kauppa, rakennusfirmat, korjaamot ravitsemusliikkeet ym hyötyvät, mutta myös yliopistojen ja ammattioppilaitosten kouluttamat ihmiset. Kun talouden pyörät pyörivät niin valtiolle kertyy verotuloja oman työsarkansa hoitamiseen. Jos Suomi putoaa jälkiteollisten maiden joukosta halpaa työvoimaa hyödyntäväksi maaksi niin se merkitsee koko maan köyhtymistä ja rappiota.
Jos nyt joku, vaikka reunaoikeistolaisesti ajatteleva palstalainen on sitä mieltä, että en ymmärrä yrittäjyyttä niin hän voisi vastauksessaan täsmentää, että mitä en ymmärrä. - Sinänsä ei olisi ihmeellistä jos Suomeen syntyisi jonkinlaista YYA-nostalgiaa. Omastakin mielestäni oli joitain asioita, jotka olivat paremmin ennen milleniumin vaihtumista. Suomalaiset olivat isänmaallisia. Kaikilla suomalaisilla taistolaisia kommunisteja lukuun ottamatta oli yhteinen viitekehys. Kaikkien puolueiden piti toimia oman maan ja sen ihmisten hyväksi. Kun asioista oltiin eri mieltä niin erilaiset näkemykset kuvastivat todellisia ristiriitoja ja niiden todellisten ristiriitojen sääntelyä varten oli demokratia ja sen instituutiot.
Milleniumin vaihteen jälkeen Suomeen tuli ulkoa päin uusia ajatuksia, näitä ns "liberaaleja". Ne loivat kuvitteellisia ristiriitoja, joita on vaikea säädellä millään järkiperäisillä perusteilla. Ihmiset vain sitoutuvat niihin ja uskovat niihin. "Liberaalius" toi Suomeen globalismia, EU-federalismia ja monikulttuurisuuden ihannointia, jotka olivat perinteitä ja isänmaallisuutta vastaan. Isänmaallisuus nähtiin jopa pahana nationalismina. "Liberaalien" mielestä kaikki, mikä oli nationalismia eli kansallismielisyyttä vastaan oli hyvää. Se synnytti vastarektion, jota "liberaalit" ensin kutsuivat "populismiksi" ja sitten "äärioikeistolaisuudeksi". Syntyi kansaa jakava polarisaatio.
Kun Putin määräsi Venäjän hyökkäämään Ukrainaan niin maltillisempien "liberaalien" kansallisvastaisuus lieveni. Isänmaallinen sai taas "liberaalikin" olla tietyissä asioissa. Eli nyt sitten Repe_Ruutikallio ja Oikonomi ovat Nato-asiassa samalla puolella niinkuin on aivan valtaosa suomalaisista. Natovastaisuus on suunnilleen samaa luokkaa kuin oli taistolaisen kommunismin kannatus YYA-aikana. Tämän päivän taistolaiset, Putinin Venäjän etäpäätteet ja muut "venäjämieliset" nyt sitten yrittävät vedota suomalaisten nostalgisiin tunteisiin ajasta, jolloin suomalaiset eivät vielä olleet niin jyrkästi kuvitteellisten aatteiden ja arvojen jakamia kuin tänä päivänä ovat. - Minä olen arvioinut Venäjän uhkan aivan itse. Jos se ei nyt ihan välitön uhka ole niin se on ukrainalaisten ansiota. Ei Natoon liityttäessä tiedetty, että ukrainalaiset taistelevat Venäjän hyökkäystä vastaan niin sitkeästi ja tehokkaasti kuin ovat tehneet. Jos Venäjä olisi vallannut Ukrainan nopeasti niin ei se siltikään olisi välitöntä sodan uhkaa aiheuttanut. Venäjä olisi aloittanut painostuksella ja kovenevilla vaatimuksilla. Ensimmäinen vaatimus olisi varmaan ollut, että Suomen olisi pitänyt sitoutua pysymään poissa puolustusliitto Natosta.
- Kyllähän se huonolta nyt näyttää Purran kannalta, mutta ei hänen silti kannata toivosta luopua. Kusipäisyys on nyt Suomessa vallannut kaikki puolueet vaikkakaan ei ihan sama kusipäisyys. Purra ja persut ovat hölmöilleet pahemman kerran, mutta muut puolueet voivat panna vielä pahemmaksi. Kauhulla odotan, mitä uusi SDP-johtoinen hallitus keksii Suomen tuhoksi.
- Natoon liityttiin siksi, että normaali aika oli ohi kun militaristinen valtakunta naapurissa oli aloittanut sotimisen valtapiirinsä laajentamiseksi. Ajat ovat mitä ne ovat eikä Suomi niille mitään voi. Suomen on vain vastattava ajan vaatimuksiin.
- No en tietenkään ole itse lämpötiloja mittaillut, mutta tilasto on kyllä omalla tietokoneella ja itse olen ITL:n raakadatan taulukkomuotoon ja grafiikaksi muokannut.
Kommenttini oli kyllä vähän mutu-tuntumalla heitetty, mikä kyllä siitä ilmeneekin. Pitänee olla vähän varovaisempi jatkossa ettei tarjoa liian helppoja syöttöjä alarmistien mailan lapaan.
Tämän vuoden maaliskuussa tuulet puhalsivat itsepintaisesti etelän puolelta ja aurinko paistoi monena päivänä kirkkaalta taivaalta. Hienoja keväisiä kelejä oli. Mukavaa oli, että tiet ja polut sulivat nopeasti ja ikävä loska-aika jäi lyhyeksi. - Oma tilastoni, joka on imuroitu ITL:n avoimesta datasta sanoo, että vuoden 2007 maaliskuu oli jotakuinkin yhtä lämmin, Helsingin Kaisaniemen sääasemalla molemmat noin +3*. No olkoon sitten tämän vuoden maaliskuu ennätyslämmin kun ITL niin sanoo, mutta hiuksenhienolla marginaalilla varmaankin.
- Tässä ketjussa nyt paiskotaan valheita molemmilta puolilta syvän polarisaatiokuilun yli. Orpon hallitus ei todellakaan ole korjannut yhtään mitään, pikemminkin romuttanut Suomen taloutta. Suomen talous on nyt kaikilla mittareilla mitattuna synkkääkin synkempi eikä sen tarvitsisi olla.
Marinin hallituksen viimeinen vuosi oli huono, mutta ei niin huono, ettei tilanne olisi ollut korjattavissa helposti jos Orpon hallitus olisi toiminut oikein. Orpon hallitus ei ole taittanut velkaantumista vaan pahentanut sitä järjettömällä reunaoikeistolaisella politiikallaan. Orpon hallitus on yksinkertaisesti asettanut oikeistolaiset ideologiset tavoitteensa Suomen talouden ja suomalaisten suuren enemmistön hyvinvoinnin edelle. - Ei vaan olisi pitänyt aloittaa sopeuttaminen harkitusti niin, ettei pienituloisten kulutus olisi liikaa kärsinyt. Budjetin tasapainottamiseksi olisi pitänyt väliaikaisesti korottaa tuloveroa. ALViakin olisi voinut korottaa prosenttiyksikön toisin kuin itse ensin ajattelin koska polttoaineiden matalan hinnan ansiosta inflaatio pysyi paremmin kurissa kuin odotin. Kysynnän ylläpitäminen on näinä ankeina aikoina talouden A ja O, sitä ei Orpon hallitus tajunnut. Jos Orpon hallitus olisi siirtänyt ideologiansa aikaan parempaan ja hoitanut talouden järjellä niin nyt olisi tilanne toinen. Velkaantuminen olisi taitettu, konkursseja olisi ollut vähemmän, työllisyys olisi säilynyt paremmin ja pienituloisetkin kykenisivät kuluttamaan vähän yli kaikkein välttämättömimpien tarpeiden. Valtion verotulot olisivat pysyneet hyvinä eikä leikkaus- velka- ja lamakierrettä olisi syntynyt. Nyt hallitus voisi laskea tuloveron ja ALVin takaisin vuoden 2023 tasolle ja luvata vaikka jatkossa lisää veronalennuksia kunhan hallituspuolueet voittavat vaalit. Ihan hyvin muuten voisivat voittaa vaalit jos olisivat toimineet niin kuin meikänoomi ajatteli joten vasemmiston näkökulmastahan asiat ovat niinku hyvin vaikka ne Suomen ja suomalaisten - etenkin pienituloisten kannalta ovat todella huonolla tolalla.
- Ei Suomen talous Marinin hallituksen aikana mihinkään noussut, junnasi vain paikoillaan, mikä sinänsä kyllä oli ihan hyvä saavutus ajan ongelmat huomioon ottaen. Työllisyyden säilyminen oli hyvä saavutus. Homma hoitui kysyntää ylläpitämällä ja lainaa ottamalla, mikä sekin oli ihan OK kun lainaa sai helposti matalalla korolla. Suomi ei ollut mitenkään poikkeus, kaikki jälkiteolliset maat ylläpitivät kysyntää velalla. Suomen julkinen velka suhteessa BKT:hen oli kyllä korkeampi kuin muissa pohjoismaissa, mutta EU:n vertailussa keskitasoa. Kolme ensimmäistä vuotta siis Marinin hallituksella meni OK, mutta sitten ajat muuttuivat ja politiikan olisi pitänyt muuttua. Ne eväät, jotka Marinin hallitus oli saanut edeltäjältään oli syöty eikä hallitus pystynyt tekemään tai ei halunnut tehdä sitä, mitä olisi pitänyt uudessa tilanteessa tehdä.