- Suomella on ydinvoimalat. Saksa on luopunut niistä. Se on riippuvainen kaasusta.
Suomi ymmärsi että omavaraisuus on välttämätöntä.
Helpostihan kaasuhanan voi kiertää kiinni. - DNA on siunaus niille, jotka ihmettelevät esivanhempiaan. Lähettämällä sylkinäytteen tutkijalle saa tietää, onko esi-isissä apinoita vai ei
Moni on jo ottanut selvää.
Kaikki eivät ole tuloksista paljon kehuskelleet.
Eihän se julkista tietoa olekaan. - Kamala miten koleaa tänä aamuna. Sisälläkin. Villasaali tas hartioilla ja villasukat jalassa. Talo jäähtyy.
Kun vedin verhot sivuun aamutuimaan, oli koko maisema harmaan sumun sisällä. Ihan sääliksi käy omenapuita, kun ne pinnistelevät nuppujensa kanssa luottaen kevääseen.
Lueskelin netistä puutarhapalstoja ja löysin ohjeita lehtokotilon hävittämiseen. Inhaa on, että jokainen poimittu kotilo pitää tappaa ja äkkiä, mieluimmin kiehuvaan veteen heitettynä. Onneksi niitä ei juuri minun kukkapenkeissäni möyri. Sen verran kuitenkin, että ovat tutuiksi tulleet.
Joku ohje antoi neuvoja niiden syömiseen, kuulemma Martoilla on reseptit, mutta minua inhotti koko ajatus niin, etten pysty edes lukemaan niitä.
Eilen seurasin jääkiekkoa Tampereelta. Suomi pääsi loppuotteluun ja kisaapi nyt tänään sitten kullasta Kanadaa vastaan. Varmuuden vuoksi kuulemma Haavis-Manta ympäröidään faneriaidalla, koska se ei kestä intoutuneitten faniensa halailua enää, vaan on murtumassa paloiksi rakkaudenosoituksista. Vappuisinhan Mantan lakitus on jo vuosia suoritettu nostokurjen avustuksella, mutta lätkäkansa ei siihen pysty.
Manta on Helsingin kauppatorilla ja kisat Tampereella, mutta lätkän juhlijoita varmasti riittää satamäärin myös Helsinkiin, jos voitto tulee.
Tänään on pakko seurata peliä, sen verran on innostusta meikäläiselläkin, vaikka kauppatorille en meinaa lähteä.
Innostavaa päivää kaikille palstalaisille, kyllä tällaisia hyviä kokemuksia tarvitaan synkkien uutisten joukkoon. - Tähän ikään mennessä voi muistaa vuosikymmeniä sota-aikaan saakka! Aika kuitenkin jo himmentää lapsuuden muistot. On niistä ajoista jo kauan.
Lueskelin artikkeleita aikani kuluksi, ja pakko on tuntea itsensä taas fossiiliksi.
Minulle kun joku 60-70- luvun tapahtuma ei ole mitenkään vanha asia. Muistan hyvin omat tilanteeni niillä vuosikymmenillä, eikä siitä nyt niin kauan ole.
Minulle ei todellakaan ole ikänsä puolesta säästämisen ja arvostamisen asia joku muistoesine niiltä ajoilta, "suvussa kulkeva perintö", ei tosiaankaan. Suurimman osan irtaimestani olen itse kaupasta ostanut. Annan niille kuitenkin arvoa, koska olen aikanani niistä pitänyt ja pidän vieläkin.
Kyllä itsekin nuoruudestani muistan, että sain 60-luvulla periä ikivanhan tuolin isovanhempien asunnosta. Tällä hetkellä ko. mööpeli on 120 v. joten ikä on kaksinkertainen, eikä kuitenkaan oikeastaan vielä antiikkia, vaan jatkuvassa käytössä.
Mutta pois en mitään osaa heittää, niin että niitä "suvun perintökalleuksia" riittää kaappieni kätköistä, kun aikanaan purkavan tämän huushollin minun jälkeeni. - Esitit kysymyksen, miksi meidän tulisi pelastua.
No miksi?
Osoitat eri tapoja ko. tavoitteelle, mutta et vastaa, miksi meidän tulisi pelastua ja miltä?
Osa on elämästä kyllikseen saanut, raatanut pitkän työrupeaman, kestänyt köyhyyden ja kieltäytynyt omista toiveistaan lastensa vuoksi, sairastanut ja kärsinyt, ja toivoo nyt vain hyvää ja rauhallista unta.
Eikö se mielestäsi ole tavoittelemisen arvoista?
Haluavatko kaikki todella ikuisen elämän? - Skillan se jaksaa reissutella. Ihan kivojahan ne ryhmämatkat ovat. Toivottavasti saat hyvät kukkaset parvekkeelle.
Aikoinani jouduin jonkinmoiseksi matkanvetäjäksi työpaikallani. En muista, mistä se lähti, mutta hommasin linja-auton, 40 matkustajalle, ja työkaverit ilmoittautuivat mukaan ja maksoivat kimpassa kustannukset. Kävimme tutustumassa eri kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin. Aamulla lähdettiin, illalla kotiin.
Muistan, että minulle tuli liuta ruokailuohjeita, jokaisella tuntui olevan omat toiveateriansa. Siihen aikaan ei ollut keliakiaa eikä muita ruoka-allergioita, ne ilmaantuivat sitten myöhemmin, joten onnistuin tilaamaan sentään ihan kohtuullisella vaivalla ateriat. Jokaiselle saman, en sentään ruvennut erillisiä tilauksia keräämään.
Nyt ei retkuilemisesta enää tulisi mitään, sillä kulkuni on ihan toivotonta. Eilen olin kaupungissa ja kävelin taas ylämäkeä satoja metrejä bussipysäkille ja kaupungissa lisää. Yöllä heräsin suonenvetoihin tunnin välein. Sain loikata seisomaan kouristuneelle jalalle. Onhan minulle lääkäri antanut relaksireseptin ja muistin myös sen suolan syönnin, mutta huoh. . . Tämä päivä on taas otettava rauhallisesti.
Kuuntelin ykkösaamua, jossa haastateltiin Jaakko Iloniemeä. Hän on 90-vuotias ja täysissä sielun voimissa, selväsanainen ja asiallinen. Julkaissut juuri muistelmansa.
Lapsuudessani yhdeksänkymppiset olivat kummajaisia, joiden pitkää ikää jaksettiin ihmetellä. Nyt, kun itsekin alan lähestyä tätä rajapistettä, niin uskallan toivoa, että omakin järjenjuoksu säilyy vielä silloinkin. Onhan meillä muitakin hyviä esimerkkejä pitkäikäisistä kansalaisistamme, kuten Tellervo Koivisto ja Aira Samulin, esimerkiksi.
Sadesäätä on luvassa. Tällä hetkellä pilvistä, mutta sade on lakannut. Nurmikolle tekee hyvää, ja katupöly hiukan laantuu. Onkin ollut kurkku käheänä viime aikoina, kun tuuli on pöllyttänyt pölypilviä päiväkausia.
Kesä kuitenkin on tullut.
Hyvää viikonloppua! - Eli ydinkatastrofi on ennustettu jo Raamatussa.
Sitä ovat odottaneet uskonlahkot toinen toisensa perään, ja monen lahkon pääpointtina on tämä viimeinen päivä, jolloin vain tähän uskoon siunatut tulevat pelastumaan, ja kaikki muut palavat poroksi. Varma päivämääräkin on ilmoitettu monta kertaa, mutta toistaiseksi on siinä ennustuksessa erehdytty. Raamattu tosin ilmoittaa, ettei kukaan voi tietää etukäteen sitä hetkeä, mutta ennusmerkkien tulkintaanhan jokainen on oikeutettu.
Eräässä uskonsuuntauksessa odotellaan joitain neutroonipommia, joka tuhoaa ihmiset, mutta jättää rakennukset ehjiksi, ja sen jälkeen uskovaiset voivat valita asuinpaikkansa näistä tyhjiksi jääneistä kaupungeista ja maaseutukartanoista.
Pelastautuminen onnistuu vain niiltä, jotka ovat omistautuneet uskoon, jota oma yhteisö julistaa.
Kukaan ei mielestään usko väärin, joten jokaisella uskovalla on varma vakaumus oman sielunsa pelastuksesta, kunhan täyttää ne velvollisuudet ja palvelee Jumalaansa ja yhteisöään tunnollisesti ja nöyränä. Joissakin suuntauksissa nöyryyttä opetetaan lapselle joka päivä, niin että jäljet pysyvät sielussa koko elämän ajan, ja yhteisön jäsen oppii seuraamaan esipaimeniensa määräyksiä ja yhteisön sisäisiä lakeja mukisematta.
Uskon varjolla voidaan murskata toiset vuosikymmenten pituiseen ahdistukseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Heille suotakoon pääsy valoon ja rauhaan tuonpuoleisessa. - Eikös inkvisitio vetänyt Galileo Galilein tuomittavaksi, kun hän väitti että maapallo pyörii akselinsa ympäri.
Kirkko ja inkvisitio vaativat häntä peruuttamaan lausumansa, jonka hän sitten peruuttikin jumaluusoppineiden edessä, ja mutisi hiljaa itsekseen: "Se pyörii sittenkin".
(Raamatussa ei maapallosta taida olla mainintaa. Kertokaa, jos on.)
Kirkon asenteet ja määräykset ovat muuttuneet niistä ajoista. Kirkko seuraa aikaansa.
Kaikeksi onneksi.
Raamattu on joustava, Sen jakeiden tulkinta ja käsittely muuttuu vuosisatojen aikana, mutta se pääasia kuitenkin on kautta aikojen pysynyt samana.
Maailma olisi varma parempi paikka, jos uskovaiset oppisivat nojautumaan enemmän Uuteen Testamenttiin. Monet ohjeet ja määräykset perustuvat VT:in profeettojen sanoihin. - Moikka vaan! Vaikka juuri aamulla kirjoitin, ettei pidä ruveta vastailemaan turhaan, niin kuitenkin itse samaan lankesin. Olen pannut merkille, että puolustuspuheessa on otettava kaikki detaljit huomioon, muuten "kritiikki" jatkuu.
Noudatan nyt kuitenkin omaa ohjettani lopun päivää.! :)) - Kyllä. Siten lapset oppivat, että ruokaillaan yhdessä. Lapsi oppi syömään samaan tahtiin muiden kanssa. Vanhemman asia on tietää, kuinka paljon lapsi jaksaa syödä. Syöttötuoli-ikäinen ei vielä määräänsä osaa ilmaista. Enää ei olla pakkoruokinnassa, eikä meillä oltu edes 60 v. sitten.
Yleensä lapsi syötettiin, eikä häntä aikaisempina aikoina pakotettu kahmimaan ruokaansa lautaselta käsin, kuten nykyisin kasvatukseen kuuluu. Lapsen pitää kuulemma saada tuntuma ruokaan, joten saa opetella itse ruokakulhonsa ääressä. Ehkä heidät nykyisin ruokitaan ennen muiden perheenjäsenten ateriointia. En osaa sanoa. - Tavallisen ihmisen tietomäärä on parissa sadassa vuodessa kasvanut moninkertaisesti Suomessakin.
Kirjapainoja saamme kiittää siitä, että kirjat ja yleissivistys laajentuivat tavallisen kansankin ulottuville. Suomenkielinen koulu on alkanut 1800-luvun puolivälissä. Lukutaito oli ollut pakollinen opittava jo aikaisemminkin ripille pääsyn ehtona, mutta luettavaa ei tainnut työn raskaan raatajilla olla.
On turhaa vedota entisajan tietoja tämän päivän tiedontulvaan. - Hmm. Minä olen opettanut lapsilleni, ettei koskaan saa hyökätä kimppuun, eikä kaveria jätetä. Se kuuluu myös pöytätapoihin, odotetaan vuoroa, kiitetään, kun lautanen on tyhjä, vaikka se ei olisikaan mieliruokaa, ei marista, eikä poistuta pöydästä, ennen kuin kaikki ovat syöneet.
Yhteiset pelisäännöt ovat myös erittäin tärkeät liikennekasvatuksessa. Yleisohjeita voi liittää kaikkiin neuvoihin, joita muistaa lapsilleen antaa.
Hyvin ovat elämässään selviytyneet.
Palstan avoimuus koskee myös minua. - Kuinka monen maan kanssa soditun sodan jälkeen Venäjä on joutunut maksamaan sotakorvauksia?
Mainitse muutama. - Minä olen aina sanonut, että kun lapsille opettaa pöytätavat ja liikennesäännöt, pääsee pitkälle elämässä.
Mutta yleisenä huomiona palstalla vuosia roikkuneena voin sanoa, ettei täällä ole viisasta puhua mistään omakohtaisista asioista, sillä aina löytyy joku, joka alkaa vaatia selityksiä. Olemme joidenkin mielestä toisillemme tilivelvolliset.
Selittelyyn ei kannata ruveta, jokainen voi tulkita kirjoitukset haluamallaan tavalla.
Rivien välistä lukijoitakin löytyy useita, itse en siihen joukkoon mahdu, sen on kokemus opettanut.
Sää on taas viilentynyt ja muuttunut sateiseksi. Pihapuussa sirkuttaa taitava laululintu, en tiedä, mikä, mutta mustarastas tässä on pesinyt vuosikausia, ja vähän kauempana metsikössä satakieli. Kainona esiintyjänä lintu ei näyttäydy kuulijoille.
Miten se jääkiekko onkin innostanut minua tällä kertaa seuraamaan kisoja! Vuosiin en ole katsonut, nyt jännäsin eilen hiki otsalla. Viikonloppu vielä edessä samaa stressiä. Nitropurkki pöytään! - Ukrainan ja karkaavan inflation vuoksi on alettu korostaa, että kodeissa tulisi olla muutaman viikon varavarasto ruokatarvikkeita.
Minä mietin eräänä päivänä. mitä varastoon pitäisi hankkia, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Mistä minä tiedän, kuinka kauan mikäkin ruoka säilyy, sillä jääkaappini on pieni, eikä siihen voi varastoida viikkokausien sapuskoita. Ruokakomeron hyllyllä ei voi näkkileipäpakettia pitkään säilyttää, kyllä siihen varmasti ilmestyy jotain hyönteisiä. Samoin jauhot ja ryynit. Säilykkeet säilyvät. Ajatus, että ostaisin hyllyt täyteen nötköttiä ja sardiineja saa niskakarvani pystyyn. Kiitos ei.
Auttakaapa nyt ohjeita tunnollisesti seuraavia ikäihmisiä, joilla on eläviä muistikuvia pula-aikojen ankeudesta. Siihen aikaan säilöttiin kurkkuja, sieniä, hilloja, suolattiin kalaa ja ostettiin laarillinen perunoita. Kellarit oli jokaisella. Nyt ei kenelläkään. Kerrostaloissa on verkkokellarit, mutta ei niissä ruokatavara säily.
Miten voimme varavarastoomme hankkia? - Iäkäs täysraitis tätini osti Alkosta kolmen vartin konjakkipullon ja vei sen vanhainkotiin ystävälleen. Ihmettelin, miksi hän sellaista meni tekemään, ja täti selitti, että ystävä tarvitsee sitä unilääkkeeksi jota ottaa iltaisin. Hän on ihan hyvän hyvyyttään käynyt sitä ystävälle ostamassa, kun tämä ei rollaattorinsa kanssa pääse Alkoon.
Sopii se varmaan yskänlääkkeeksikin.
Hädässä ystävä tunnetaan. - Jo kauan olen ajatellut, kun läheisistäni aika on jättänyt, että nyt he tietävät. Nyt se salaisuus on heille paljastunut. Kukaan ei ole palannut kertomaan, mitä lopullisen lähdön jälkeen tapahtuu.
Nyt se kokemus on meitä tämän palstan kirjoittajia yhä lähempänä.
Me saamme tietää. - Odottaminen varmaan rassaa, Demeter. Siihen tottuu kuin migreeniin.
Ihanaa, että on ollut edes muutama lämmin päivä, että olet voinut nauttia pihakeinusta. Minulla on pihakeinu ollut purettuna jo monta vuotta. Sen kokoaminen ja purkaminen ei minulta käy, eikä lähipiirissä ole innostuneita apupoikia tarjolla. Elämäntoveri sen aina pystytti ja purki talveksi pois, mutta nyt hän keinahtelee pilven reunalla huolta vailla.
Innostuin pari päivää sitten puhdistamaan pihalaattoja sammaleesta. Mutta kyllä tiedän, ettei mikään myrkky niitä enää pelasta, vuosikymmeniä ne ovat keränneet koloihinsa multaa, joka riittää sammaleille. Viime vuonna ne olivat jo kauniin vihreän sametin peittämät.
Nyt viimeinen ponnistus. Rakosissa kasvaa voikukkaa ja heinätuppoja. Trimmerillä panin matalaksi, niin että multa pöllysi. Myrkyt perään.
Turhaa työtä varmasti.
Katsoin pari iltaa sitten Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelun. Pitkiin aikoihin en ole seurannut. Nyt oli jännitys päällä. Täytyy varmaan tänään jatkaa seuraamista.
Fiinumummu on ollut todella hyvä opas vierailleen. Jaksoitkin noin moneen paikkaan lapsia kuljettaa. Toivottavasti siellä päin on säät vielä tänään lämpimät. Lupailevat sateita ja viileää.
Villatakki mukaan! - Unohdin siis mainita, että tarkistin tietoni Googlesta ja sain tietää, että vietämme Helatorstaita Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Se on 40 päivää pääsiäissunnuntaista.
- Olemme samaa mieltä, ja omaa huonoa ulosantiani oli, etten osannut noin asiaa ilmaista. Perusajatuksenani on vaan, että näissä uskonnoissa ikään kuin palvellaan eri puolilta
samaa Pyhää, joka näyttäytyy näissä uskonnoissa hyvin eri tavoin palvelijoilleen. .
Kristinuskoon kuitenkin kuuluu anteeksiantamus ja armo, ja jokaiselle kristitylle luvattu pääsy ikuiseen elämään uskontunnustuksemme mukaan.
Suurimman osan maailman tietämyksestäni olen poiminut elämäni varrelta sieltä täältä. On virhe minulta ruveta keskustelemaan näin laajasta ja suuresta asiasta.
Tietämykseni on niin kapea, että en edes muistanut, mikään tapahtuman vuoksi vietämme tänään Helatorstaita.
Hyvää pyhäpäivää.