- Samaa mieltä olen kanssasi, Makriina. Mikä kumma se on, että kun on vanha ikäihminen, niin semmoiselle kerhoporukalle tyrkytetään vaan virren veisuuta ja Jumalan sanaa, ihan kuin vielä viimeisillä vuosillaan pakanatkin pitäisi käännyttää! Seurakunnan kerho tietysti tuputtaa omaa asiaansa, mutta eivät kaikki vanhat tykkää pelkästä virren veisuusta, voisivat vaikka vanhoja koululauluja laulattaa näissä porukoissa. Muistisairaskin "herää eloon", kun tuntee tutun melodian ja muistaa kummasti sanatkin lauluihin.
Ei muuten niitä vanhuksille kohdennettuja kerhoja paljon taida olla, jossa voisi mieluista musiikkiakaan kuulla, musiikkimakujakin on niin paljon, että isossa porukassa ne vahvimmat ja uskaliaammat saavat omat toivomuksensa läpi. Hiljaiset sitten vain tyytyvät kuuntelemaan mitä tarjotaan.
Ajankuluksi sitä mukaan minäkin menin sinne seurakunnan kerhoon, mutta odotin ehkä enemmän mitä tarjolla oli. No, kunhan päästään tästä koronakurimuksesta eroon, täytyy oikein ajan kanssa seuloa itselle sopiva kerho. Sitä odotellessa, tässä päivä kerrallaan mennään!!!!😊 - Se alakulo on myös minun mieleni vallannut, mikään ei oikein kiinnosta, vaikka kuinka yrittäisi. Tuo joka aamuinen teiden liukkauskin sen tekee, kun ei voi kunnolla lenkkejäkään tehdä, vaikka kummoiset piikit on kenkien alla, niin aina vaan jalka lipsuu. Täällä säästetään hiekoituskuluissa, joissain kohdissa vain muutama hiekan murena, ei edes pääkulkuväylillä ole kunnon hiekoitusta. Eipä niillä paljon kulkijoitakaan ole, tuntuu, että kaikki vanhukset ovat linnottautuneet koteihinsa, kaippa heille ruokatavarat joku kotiin tuo.
Minä kun olen tottunut joka päivä monen kilometrin lenkkejä tekemään, niin tämmöinen paikallaan olo se mielen masentaa.
Pari päivää sitten diakonissa soitti ja kutsui minutkin uuteen seurakunnan seniorikerhoon. No, siellä sitten eilen olin, kun joukkokuljetus taksin kanssa oli vielä järjestetty. Paljon oli osaanottajia siellä, virsiä veisattiin ja kuunneltiin diakonissan jutustelua, oikein ei keskustelua syntynyt, vaikka paljon näytti toisilleen tuttuja olevan. Siinähän tuo parituntinen vierähti, seurakunta vielä tarjosi kahvit ja pullat, mikäpä siinä mutustellessa, mutta ei vielä ainakaan saanut minua innostumaan kerhosta. Parin viikon päästä on seuraava, saapas nähdä muuttuuko mieli ja taas mukaan lähden.
No, nyt aurinko alkoi paistamaan, jospa lähtisi raitille koiran kanssa liukastelemaan! - Netflixiin minäkin olen nyt ajankuluksi turvautunut, kun koiran kanssa lenkkeilyt ovat vähäksi aikaa pakosta jääneet vain pikku pyrähdyksiksi, mutta onneksi jo paremmalla puolella ollaan. Vähän vielä tassuaan varoo, mutta kun jostakin asiasta innostuu, niin ei edes huomaa, että jotain vikaa siinä on.
Minä kun tykkään tehdä niitä pitempiä lenkkejä, olen tosiaankin turhautunut, kun tuota kaveria en viitsi yksikseen jättää, onhan toipilaalla seuraa oltava!😊
Siispä omat lenkille haluamiseni olen koettanut muuttaa noihin leffojen katseluun, eihän sitä viitsi koko aikaa siivotakkaan, villasukkia olen muutamat tässä kutonut, millään ei aika tahdo kulua pelkästään kotosalla oleiluna. Mutta kyllästyy sitä telkun katseluunkin.
Turhautuneisuutta tunnen myös, kun ei kuntosalillekkaan ole päässyt, nyt kait nekin onneksi pian avataan, kohta kroppa rupeaa kenkkuilemaan, kun niin vähällä liikunnalla joutuu olemaan. Lumitöitäkään ei pienellä pihallani niin paljon ole, että ei sitä kunnon kohotukseksi voi sanoa.
No, hyvää päivän jatkoa kaikille, kyllä se tästä paremmaksi vielä muuttuu! - Taas on aamupäivän paseerukeikka suoritettu. Vielä vaan jaksaa nuo tiet ja polut olla tosi liukkaita, siksi lenkit ovatkin jääneet turhan lyhyiksi. Eilinen aurinkoinen päivä ei paljoakaan tienpintoja sulatellut, ja pakkasyö taas jäät esiin toi. Harmittaa ihan koirakaverinkin puolesta joka on tottunut paljon pidempiin kävelylenkkeihin. Mutta näillä nyt mennään, soraa on joku talollinen sentään tieosuudelleen viskannut, useimmissa osuuksissa ei sitten yhtään.
Eilen aamulla kauhulla katsoin, kun yhdestä mäennyppyllällä olevasta talosta tuli köpötellen vanha mies, jaloissaan vain reinoaamutossut, oli nähtävästi kauppaan menossa ja ns. "pienessä sievässä". Seurasin sivusilmällä hänen menoaan, mutta kummasti miekkonen vain pysyi pystyssä, kaupan ovella vähän horjahti mutta sai pylväästä tukeva otteen. Taisi hänellä olla sitä juopon tuuria, vaikka huteraa oli käynti.
Mutta tuuriilla sitä monesti laivatkin seilaa!
No, tämmöistä sitä tänään, jatketaan päivän kulkua taas tänään, kuka mitenkin, hyvää mieltä kaikille toivotan. - Se eilinen lumimyrkkä oli aikamoinen, tänä aamuna täytyi ihan kaivamalla kaivaa auto lumen alta. Kaikki lasit myös paksussa jäässä, aikani yritin sitä putsata, mutta pakko oli luovuttaa, kädet kohmeessa, ei hyvä.
Soitin pojalle, jolla on autokatos ja kunnon sisätilalämmitin, että ehtiskö viemään äitimuoria kauppaan sitten kun hänelle sopii. Sopihan hänelle, iltapäivällä käy minulle kaupassa, ja lupasi myös auton ajokuntoon laittaa. Harvemmin minä olen lapsiani vaivannut, mutta nyt oli pakko pyytää apua.
Täällä meilläpäin tuo pahuksen koronakin on jo lähipiirissä monet altistaneet, onneksi ei vielä sairauden asteelle ole saanut. Kaikki yleisötilaisuudet on peruttu, kuntosalit kiinni, samoin elokuvateatterit, kirjasto kuitenkin vielä auki. Siellä kävin minäkin ennakkoon äänestämässä, ei ollut jonoa, pari kolme ihmistä ennen minua. Taitaa äänestysluvut jäädä mataliksi, sunnuntaina sitten tiedetään. Vaikeita aikoja nyt eletään.
Kaikesta huolimatta, parempia aikoja on varmasti vielä tulossa. Niitä odotellessa, heippa! - Onpas tylsänoloinen keli. Lunta vihmoo kovaa taivaalta , tuuli sitä pöllyttää ja tien pinnat ovat tosi liukkaita.
Enpä viipynyt ulkona koiran kanssa, kuin sen ajan, että koira sai tarpeensa tehtyä, nopsaan kääntyi kotia kohti, pudisteli turkkiaan lumesta,.
Lumipalloja kertyi matalajalkaisen ja pitkäkarvaisen kaverini vatsanaluseen, joten pakko oli lämpimän suihkun alla lumimöykyt sulattaa. No nyt sitten koiruli makoilee tyytyväisenä lämpöisessä kodissa, aamuisen ruoka-annoksensakin jo nopsaan hotki, mikäs nyt sitten on makoillessa!
Kukista puheenollen, se minun amaryllikseni on jo avannut kaikki kukkansa siitä toisestakin varresta, niin painavia ovat kukat, että kolme tukikeppiä oli laitettava, että pystyssä pysyy, kolmas varsi jo pilkottaa. Enpä olisi uskonut,, että noin komeasti kukkii, mutta ihmeitten aika ei ole ohi, kun niin upea on kukkani!
Nyt sitten sisällä oloon menee tämä päivä, ulos en kaipaa tuuleen ja tuiskuun, jospa rupeaisi kaappien siivoiluun, se kun aina tahtoo jäädä vain ajatuksen tasolle, hyödyllinen homma on, tulee lisätilaa kaappeihin ja kaippa hyvä mielikin kun homman saa tehtyä.
Hyvää päivän jatkoa, varokaa liukkautta, jos ulos menette! - Onpas nyt kaunis ja kirkas aurinkoinen ilma. Lunta on yön aikana tullut muutaman sentin, niin kaikki tienoot ovat puhtaan valkoisia. Mikäpä siis oli ulkona kävellessä, sai joissakin paikoin ihan kahlata lumessa, kun tuuli tekee kinoksia. Hyvänolon tunne ulkoilusta tuli, kun reilut kolmisen kilometriä koiran kanssa taivalsin.
Niin, ja täällä on moni kuvaillut amarylliksensä kukkia ja kukkavanoja. Täytyypä minunkin kehaista, ensin tuli 4 isoa kukkaa, uusi varsi on nyt pukannut 5 kukan alkua, ja vielä on tuossa tulossa yksi uusi vana, joten ompas upeasti amaryllikseni lisääntynyt. Ja muutkin saamani kukat vielä hyvin voivat, onkohan minusta tullut viherpeukalo, vaiko sattumaa, että kaikki kukkivat kasvit hyvin voivat!
Jotta tämmöistä ihmettä tänään, vielä on pitkälti päivää jäljellä, täytyy lähteä uudelle lenkille ja pistää aurinkolasit silmille, niin häikäisee tuo auringon valo, että silmiin koskee. - Iltapäiväkahvit tässä on mielessä, uunissa paisti muhii, perunat kattilassa kiehuu, muusaamista sitten vain odottaa, salaatti jo valmiina, joten voisi tosiaan pienet kahvit tässä välissä ryypätä.
Koira tuossa uunin edessä vahtii, niin hyvät tuoksut sieltä uunista tulee, ettei malta liikahtaakkaan, nuuskii ilmaa, josko jo kohta on paisti valmis.
Eilinen meni sillä miltei maatessa, kun edellispäivänä käytiin autolla Hämeenlinnassa, kun oli tarvis, koira oli tietysti mukana, mutta ei tykkää autossa olosta, levottomana takapenkillä liikennettä vahtiessa, siinä syy tuohon väsymiseen.
Olikin takaisintulomatka tosi hankala, osaan matkaa oli satanut hiukan lunta ja räntää, sitten tien pinta oli jäätynyt, eikä suola-auto ollut kerinnyt joka tieosuudelle, joten peilikirkas oli tie monen kymmenen kilomertin ajan. Kieli keskellä suuta oli ajettava pääkallokelissä, onneksi kaikki tienkäyttäjät olivat varovaisia, kukaan ei lähtenyt ohittelemaan, Luojaa kiitin kun kotiin pääsin.
Siispä eilinen päivä meni miltei makoillessa sekä koiralla, että minulla, tarkkaavaisuus tiellä vei voimat. Kyllä nyt taisi tälle mummolle riittää talvikelissä ajelut, vain pakolliset kauppareissut taidan vain tehdä.
No, nyt kahvia ryystämään, voikaatte kaikki hyvin! - No nyt on käynyt niin, että priimaa vaan pukkaa, eikä muuta voi. 😋😍
Nääs, se on nyt niin, että tämä mummo juuri tuli 3:n tunnin hemmottelusessiosta. Ensin spa-jalkahoito, sitten hemmotteleva kasvohoito, sitten vielä rentouttava päähieronta, ja nyt on olo taivaallinen, käynti kuin kuningattarella ja askel höyhenen kevyt.
Ja mistä moinen? No, tietysti syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin käytin justiinsa tämän vanhan mummon hemmotteluun. Ihanat lapseni lahjaksi sen minulle järkkäsivät,
On siitä jo parikymmentä vuotta vierähtänytkin , kun viimeksi kasvohoidossa olen käynyt, jalkahoidossa sentään useammin.
Mutta nyt on mummo hehkeä kuin heinäkuinen päivä, tyytyväinen ja onnellinen olo. En olisi uskonut, miten nykypäivän hoidot koin nyt vielä paremmiksi kuin ne edelliset. Rauhoittava meditatiivinen musiikki soi taustalla, hyvä etten siihen nukahtanut, kaikenkaikkiaan uskomaton olotila.
Nyt jaksaa taas pitkän aikaa tätä tavallista arkea, enempää en enää kehu, ettette kadehtimaan ala!🤗
Joten, hyvää päivän jatkoa kaikille! - Lumi narskui jalan alla mukavasti , kun runsaan 3 kilometriä taivalsin pakkasilmassa. Henkeen ei pakkaslukemat vielä ottaneet, mutta kun pariinkymmeneen asteeseen päästään, jo tuntuu pakkasen purevuus.
Musiikista minäkin pidän, jokapäiväiseen elämääni se sisältyy, nykyään soi useasti levylautasellani Ravellin Bolero, samalla cd-levyllä myös Vivaldin, Bramsin ja monen muun kuuluisan säveltäjän ikimuistoisia sävelmiä.
Mutta kaikkein eniten olen hurahtanut panhuilumusiikkiin. You Tubesta olen löytänyt Leo Rojaksen videoita, joissa voi samalla katsella upeita maisemia, vesiputouksia, ja mahtavia vuoristomaisemia . Näinollen tulee sekä näkö-että kuuloelimille nautintoa samalla kertaa.
Minä tarvitsen joka päivä mieluummin instrumenttimusiikkia kuultavaksi, sanoja ei tarvitse, kun pelkkä musiikki vie mennessään. Näin voi kotitöitten lomassa tuntea, kuin jossain konsertissa olisi, työtkään ei tunnu tylsiltä mieluisan musiikin lomassa.
No, kuuntelen kyllä myös radiosta nostalgista kotimaisten vanhojen solistien esittämää musiikkia, mieli silloin palaa nuoruusvuosiin.
Muisteluissahan jo tämän ikäinen useimmiten elää, varsinkin näin koronakurimuksessa ollessa. jotain mielen virkistystä on saatava, ja musiikki sitä antaa.
Mukavaa päivää kaikille! - Onpa kirkas ja aurinkoinen loppiaspäivä. Se jo antoi intoa ulkoiluun, joten koiran kanssa tehtiin melkein viiden km:n lenkki, ei tuntunut yhtään pahalta talvinen kävely. Icebugit jalassa ei tarvinnut pelätä liukastumistakaan, vaikka lumen alla oli jäätä ihan riittämiin. Paljon oli reippailijoita lenkillä, eipä ihme, kun kuntosalit on kiinni, joten sauvakävelijöitä oli monia. Minäkin olen parina päivänä sauvakävelyä harrastanut, koira on saanut kotona lämpimässä makoilla, ja kun kotioven olen avannut, siellä se jo innoissaan kotiintulijaa tervehtii.
Kukkia minulla on kotona nyt paljon, amaryllis kukkii komeasti, joulukaktus korissa on puhjennut täyteen kukoistukseensa, maljakossa krysanteemit loistossaan, ruusukimppukin vielä hyvänä ja joulun alla hankkimani muut kukatkin vielä hyvin voivat. Mikäs tässä kodin lämmössä on istua ja ihastella kasvien kauneutta.
Kyntteliköt vielä tämän päivän saavat illalla tunnelmaa luoda, huomenissa ne otan pois ikkunoilta, iltasella sitten saa tuikkukynttilät valoa antaa pimenevään iltaan.
Kunhan taas tulisi normaali olotila ja voisi kylissäkin käydä niin kuin ennen, nyt useimmiten vain puhelimitse ystäviä tervehtii, mutta joutaisi tuo koronakurimuksen jo hiipuvan, että tavalliseen tapaan voisi taas elellä.
Mutta näin eletään tätä päivää, hyvää loppiaispäivän jatkoa ystävät ja kylänmiehet! - Kiitos onnitteluista Eliaana. Ei riitä varmaan 10 kertaa, kun olen jo sitä videota katsellut. Ensimmäisistä otoksista on yli 60 vuotta, niin paljon oli ulkonäkö monella muuttunut, että pitkään kesti, että mieleen tuli, ketä kuva esitti. Moni aikoja sitten poisnukkunut on nyt käynyt mielessä, aika kultaa muistot, nuoruus on jäänyt unholaan, mutta muistoissa säilyy eletty elämä,hyvä on näin.
- Hyvää uuden vuoden alkua !
Kiirettä on minulla pitänyt , jo joulun alusaikana oli suvussa monia syntymäpäiviä, uudenvuoden tienoilla myös omani, ja vielä tässä tammikuun alussa on kolmen lapsenlapsenlapsen syntymäpäivät, joten paljon on mummolla muistamista. Vielä onneksi pysyy muistissa nuo päivämäärät, numeromuisti minulla onkin aina ollut hyvä.
Jospa vielä jatkan tätä "sukutarinaa" ja tässä kirjoittelen, sillä ihana oli yllätys, jonka sain edesmenneen siskoni pojalta. Siskon mies oli aikoinaan kova valokuvaamaan ja kaitafilmaamaan. Sukujuhlissa aina kuvasi häät, syntymäpäivät ja hautajaiset ym. ym.
No, filmiä kertyi monenmoista, mutta olipa mieluinen yllätys minulle, kun siskon poika, joka seuraa isänsä jalanjälkiä filmaamisessa ja editoinnissa, oli tehnyt myös minun sukuni juhlista ja tapahtumista ihanan videon. Siinä oli minun ja mieheni alkutaipaletta myöden filmille kuvaus meistä nuorista rakastavaisista, itku silmässä olen niitä otoksia katsellut. Myös lastemme touhuiluja vuosien varrelta, syntymäpäiväjuhlia ja kesäisiä touhuja oli lasten kirmatessa kilpaa uimarannalla ja telmiessä heinäkasoissa.
Arvaatte varmaan, että tämä mummo on töpinöissään moneen kertaan katsonut sitä videota, muistojen tulviessa mieleen siitä ihanasta ajasta, kun lapset olivat pieniä ja suloisia, vaikkakin työntäyteistä aikaa elimme.
Olen todella superkiitollinen siskon pojalle, joka on tehnyt sen videon muisteloksi minulle.
Siispä pakko oli kertoa teille pirttiläisillekin, kuinka mahtavan syntymäpäivälahjan sain. En ikäpäivänä olisi uskonut enkä muistanut, mitä kaikkia ihania otoksia sieltä videolta putkahti eteen.
No, nyt lopetan tämän höpinäni, ettette vallan kyllästy! Mutta sen vielä sanon, ettei koskaan tiedä mitä yllätyksiä tulevaisuus tuo tullessaan!
Uuden vuoden toivotuksin, hyvää vuoden jatkoa kaikille! - Minun puolesta joulu voisi jo tullakin. Melkein kaikki tarvittava on jo tehty, kakut paistettu, lahjat paketoitu, kaupassa käyty... Ei siis tarvi enää ruuhkaisiin kauppoihin änkeytyä. Jouluaaton vietän vanhimman tyttären luona, joulupäivänä sitten nuoremman passattavana. Poikani kulkee kanssani samat kyläpaikat, ei siis itse tarvi edes auton rattiin tarttua, helppoa on tämä mummon joulun vietto.
Niin, eilen sitten käytiin Naantalin kirkossa Valtteria katselemassa ja kuuntelemassa, komiasti lauloi poika, kuulijoita kaikkiaan noin 500. Koronapassit tarkistettiin ovella, maskit naamalla kaikilla ja rauhallisesti sujui uloslähtökin konsertin päättyessä. Joten kaikenkaikkiaan onnistunut tapahtuma.
Täytyisi tästä tomertua kuntosalille lähtöön, tavaksi on tullut tiistaisin ja perjantaisin tunnin siellä laitteissa punnertaa. Näin iltapäivisin siellä ei montaakaan osallistujaa ole tässä vanhuksille varatussa iltapäiväajassa. Monesti vain pari osallistujaa ja maskin kanssa, hyvin on hallinnassa kaikki säännöt.
No, nyt siis menoksi, heipparallaa! - Mukavaahan se on lukea pitkiäkin viestejä. Minä ainakin ihailen niitä kirjoittajia, joilla on taito hyppysissään saada aikaan monisanaisia tekstejä, joista löytää sekä asia-että huumorillakin höystettyjä kirjoitelmia.
Lukemaan tänne on kiva aina pistäytyä , lukea myös niitä lyhyitä tekstejä, aina on kirjoittajalla joku syy miksi tänne pistäytyy. Koitetaan kestää toisiamme, ei yksinään kukaan kauan jaksa tyhjiä sivuja tuijotella.
No, asiasta toiseen taas. Minulla on ilo päästä huomenna Valtteri Torikan konserttiin. Tytär soitteli, että yksi lippu on käytettävissä, kun sen haltija ei pakottavista syistä pääsekään tulemaan. Tottakai olin valmis kuin vilperi sotaan, kun tällainen tilaisuus tulee käytettäväksi.
Näyttää ulos vilkaistuani, että lumihiutaleita hiljalleen satelee, jospa tänne lounaisrannikollekin saataisiin edes pieni lumipeite jouluksi. Valoisuutta tässä kaipailee, päiväsaikaankin joutuu valoja päällä pitämään, kun niin harmaa on maisema.
Niin ja kiitos Skillanille, että avasit taas pirtin, sitä on kaivattu!
Mukavia joulunaluspäiviä kaikille! - Voi, miten hienosti te kaikki osaatte kirjoittaa ajatuksianne ja tuntojanne. Verbaalinen lahjakkuus on ominaisuus, jota meille kaikille ei ole suotu, mutta kovasti mukana koitan pysyä ja omia juttujani tänne yritän riipustaa, että jotenkin taito pysyisi tallella.
No, kirkossa olin laulamassa joululauluja, oli eläkeläisille järjestetty kirkkokonsertti. Koronapassi vaadittiin kaikilta osallistujilta, puolillaan oli kirkko. Siellä meitä oli vanhuksia ja vammaisia, ja kaikki saimme laulaa mukana. Mieliinpainuva konsertti kosketti minua, sillä takanani käytävän vieressä oli muutama pyörätuolipotilas, ja voi miten koreasti kaikki joululaulut he osasivat, vanhat tutut laulut olivat kaikille, vaikka meille ojennettiin kaikille lauluvihko, josta saimme sanat lauluihin.
En ole aikoihin missään konserteissa käynytkään, ehkä siksi se osallistuminen tuntui niin voimakkaasti mielen sopukoihin.
Itsenäisyyspäivänä olen myös menossa konserttiin, jota Leif Segelstam johtaa. En ole koskaan aiemmin ollut hänen konserteissaan, ilolla odotan näkeväni ja kuulevani varmasti upean konsertin, Finlandian ja Maamme-laulun kuuleminen aina koskettaa sisintäni.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, rokotukset minulla on jo kaikki tarvittavat ja käsidesit ja maskit on mukana.
Hyvää tulevaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää kaikille ! - Iltapäivää!
Kyllä on taas hyvä olla, kun flunssa on selätetty ja normaalit päivärutiinit taas menossa.
Oli tänään ihan kelvollinen lenkkeilyilma, ei tuntunut sitä kylmää viimaa, joka edellisinä päivinä vilusta pisti värisemään. Joten 4km: n päivälenkki tuli suoritettua, hyvä minä!
Joulukuu, ja joululaulut taas raikuvat monissa kirkoissa ja muitakin jouluisia tapahtumia riittää. Täällä kirkon tapahtumaan pyydetään ovella näyttämään koronapassia kun mukaan haluaa, saapas nähdä kuinka paljon se verottaa osallistujia, mutta hyvä kun kirkkokansasta huolta pidetään.
Helppohan se passin hankinta on omakannasta, jos vain on verkkotunnukset. Mutta on varmaan monta ikäihmistä, joka ei osaa näin toimia, myös terveysasemiltakin voi hakea paperisen version, jos jaksaa sinne jonottamaan mennä. Hankalaksi ehkä moni vanhus nämä toiminnot katsoo ja pysyy kotonaan.
Mutta tällaista aikaa elämme, jaksettava vain on, jos mukaan haluaa.
Hyvää päivän jatkoa kaikille palstalaisille! - Taitaa olla se flunssakausi alkanut täällä lounais-Suomen puolella, itse tässä viikon jo kärvistellyt mokoman taudin kourissa, onneksi päivä päivältä kunto kohenee. Visusti olenkin fällyjen alla makoillut, eipä ole tullut mieleenkään muuta tehdä kuin vedellä peittoa korville heti lääkkeitten oton jälkeen.
Tänään kuitenkin jo parempi päivä, vähän olen jo ottanut yhteyttä tuttaviini, kun mitään ei heistäkään ole kuulunut ja kas kummaa, flunssan kourissa sielläkin ollaan, pari ystävätärtä on vielä taudilta säilynyt.
Kolmannen koronarokotteen menen ensi viikolla ottamaan, ihan rupeaa pelottamaan, mihinkä sekin kurjimus taas kääntyy.
Tuttavapiiriini kuuluu pari henkilöä, jotka ovat niitä rokotevastasia, toivottavasti eivät joudu katumaan rokottamattomuuttaan, minä en mielelläni heitä nokatusten halua edes tavata, puhelimen välityksellä kuulumiset kerrotaan.
On se kumma, pari vuotta tässä jo pandemian kourissa kituuteltu ja aina vaan kuuluu, että taas on uusi variantti taudista tunnistettu, uskoisin, että rokottamattomat jo myös koronapiikin hankkeisivat, sitähän asiaa nuo terveysviranomaiset koettavat koko ajan esiin tuoda.
Tänään pitkästä aikaa olin lenkillä koiran kanssa, hoidossa on ressukka ollut mummon sairauden aikana. Vain lyhyen lenkin tein, mutta siitä sitten petraamaan seuraavalla kerralla. Eiköhän se siitä taas elämä lutviudu paremmalle puolelle! - Ja eikun sisään vaan, kun on niin puhtoinen pirttikin.
Kummastuneena olenkin lukenut noita viestejä täällä 8-kymppisissä, hyvin tuntuu olevan joillakin vielä virtaa, kun jaksaa soheltaa täällä vanhusten palstalla.
Kävin eilen influenssapiikillä ja kas kummaa, aamulla oli kurkku kuin raastinraudalla olisi vedelty, ja nyt on alkanut nenäkin vuotamaan, johtuneekohan siitä piikistä... täytyy seurata tilannetta. Kehoittivat siellä terveyskeskuksessa tilaamaan aikaa kolmannelle koronarokotukselle, kaippa se on otettava.
Muuten ei minulla muuta kummempaa, koira voi hyvin ja tänäänkin jaksoin lyhyen lenkinkin tehdä, vaikka olo on kurja.
Parempaa tulevaisuutta tänne palstoillekin. Muistetaan lause, että sopu sijaa antaa!
Se o nyt moro vaan kaikille! - Täällähän teitä taiteilijoita on vaikka kuinka monta! Hienoa!
Minäkin aikoinani kävin työväenopistossa kuvataidekursseilla. Pastelliliiduilla tykkäsin maalailla enimmäkseen. Akvarellimaalaus oli mielestäni liian vaativaa minun taidoilleni, joten loppujen lopuksi totesin, ettei minusta saa taiteilijaa tekemälläkään, joten aikani kokeiltuani jätin sikseen.
Nyt luettuani Makriinankin pastellimaalauksista, rupesi minunkin mieleni tekemään uusia kokeiluja liiduilla, joita minulla vieläkin on jäljellä "taiteilijaurani" jälkeen, ans kattoo nyt koska aloitan!
Asiasta toiseen, niin se ensimmäinen kunnon pakkasaamu, 7 miinusastetta, koitti tännekin.
Ja eikös mitä, heti näin ensimmäisenä aamuna olin lupautunut kuskiksi tyttärentyttären neuvolareissulle, joten kova oli lasien raapiminen autosta, ennen kuin matkaan pääsin. Liukkautta ei onneksi ollut, mutta aamuhämärissä ajaminen tuntui ihan jännittävältä näin taas eka kertaa talviseen keliin totuttautumisella. Onneksi kaikki sujui hyvin ja tuleva vauvelikin voi hyvin.
Siellä vauvaneuvolassa istuessani ja odotellessani tarkkailin niitä tulevia äitejä, ikähaarukka oli minusta yli kolmenkympin luokkaa, monella oli myös tuleva isä mukana. Herttaista oli katsella niitä nuoria pareja, kuulemma nykyään neuvoloissa tehdään isyystestejä, paljon on muuttunut nuo systeemit niistä meikäläisten odotusajoista.
Paljon sain uutta nykytietoa tältä minun tyttärentytöltä. Kahvilla käytiin neuvolakäynnin jälkeen ja siinä jutustellessamme vertailtiin näitä kokemuksiamme eri aikakausilta.
On se hyvä, kun nykyäidit saavat pitkät vauvalomat, toista se oli meidän aikoina, pari kuukautta äitiyslomaa ja hyvässä lykyssä kuukausi päälle, jos kesäloma sattui kohdalle.
Mielenkiintoista oli kuunnella näitä tämän ajan kokemuksia.
Tällaista tänään, hyvää päivän jatkoa kaikille!