- Iltapäivää!
Nyt täytyy tunnustaa, että olen tullut vanhaksi! Kas, kun ensin männäviikolla olin 2-päiväisellä saarikierrksella ja heti sen perään 3 päivää kissa-ja koiravahtina, niin jopas tunsin, että nyt on voimat mummolta viety.
Saman todistivat lapsenlapseni, jotka eilen turhaan kilkuttelivat ovikelloa, mummo se vaan veteli hirsiä, eikä olisi varmaan pitkään aikaan herännyt, mutta onneksi tuo reipas vahtikoirani valppaana herätteli minut ovea avaamaan. No, siellä pari lastenlastani oven takana ja ihmeissään, kun kello näytti jo puoli kahtatoista, eikä mummoa kuulu ovelle! Luulivat minun jo kuolleen, kun en edes puhelimen soittoon ollut herännyt.
Enpä ole aikoihin niin pitkään nukkunut, myös tänä aamuna nukuin yli 10 tuntia.Eipä taida kannattaa enää lupautua monen päivän menoihin, ikä on jo tehnyt tehtävänsä, liika on aina liikaa!
Ihailen Skillania, joka jaksaa moneen asiaan ja menoon ottaa osaa, minä sen sijaan väsähdän ihan pelkästä oleilusta, enhän mitään edes joutunut tekemään, elukoitten ruokinta oli pääasia, ja saarikierroksella vain nautin maisemien katselemisesta.
Olen sentään vasta 81 ja ennen paljon liikkunut.
Hyvää päivän jatkoa vaan kaikille tasapuolisesti, jaksellaan! - Kuurosateita on ryöpsähdellyt vähän väliä, onneksi koiralenkin sain tehtyä kastumatta.
Nyt minulla on hoitokoira huushollissa, kun nuorempi tytär miehensä kanssa lähti eilen jonnekin festareille, oliskohan ollut Brysseliin, sanoi myös mitä meni katsomaan ja kuulemaan. Mutta eihän minun päässä mitkään ulkolaiset yhtyeet pysy, enkä varmaan musiikkejaankaan ole kuullut.
Tärkeintähän on se, että labbikselle on hoitopaikka, tulevat oman koirani kanssa hienosti
toimeen, sehän onkin pääasia. Kolme päivää on nämä omistajat matkassa.
Kovasti on minulla ollut menoja, viikonloppuna käytiin taas kiertämässä Saariston suuri rengastie. Minua pyydettiin erään lapsenlapseni perheen mukaan, ja tottakai mielelläni lähdin. Ilmatkin suosivat meitä, ja hyvin päästiin losseilla ja yhteysaluksilla kulkemaan ilman pitkää jonotusta. Ja muuta ei voi sanoa kuin, että taas silmä lepäsi saariston kauneutta katsomassa.
Meillä päin on myös asuntomessut käynnissä, niihinkin pitäisi vielä keretä, joten kiiruutta piisaa. Kuulemma on joka päivä paljon katsojia, jospa koulujen alettua paremmin mahtuu ja jaksaa kiertää tämänkin tapahtuman. Saas kattoo ny, sano eilinen flikkakin!
Hyvää illanjatkoa! - Samaa mieltä olen kuin demeter, joku rotihan tähän puskakirjoitteluun on saatava. Lieneisikö ylläpitoon yhteys auttaa, epäilen kyllä vahvasti sitä, että siihen olisi apua.. Eihän sieltä liikene resursseja tonkia joka kirjoitusta.
Minun mielestäni ei kannattaisi ottaa kantaa puskakirjoitteluun, ei meidän vakkarien, eikä korppiksenkaan. Aina kun hän vastaa noihin heittoihin, on kuin lisää löylyä kiukaalle heittäisi.
Normaalisti on mukava lukea kaikkien tuttujen kirjoituksia, kivasti aika kuluu, kun niitä lukee.
Ottaisivatpa nuo nimettöminä kirjoittajatkin jonkunlaisen vakionimimerkin, uskon, että silloin myös he tuntisivat olevansa osa tätä mukavaa joukkoa!
Mites olisi teidän mielestänne tämä ehdotus, kyselen tätä niin anonyymeiltä kuin vakkareiltakin!
Hyvää päivänjatkoa vaan kaikille kaikille, ketään unohtamatta! - Iltapäivän puolta jo elellään, minulla aamupäivä terveysasemalla vierähti, pikkuvaiva, mutta hoitoa vaati. Nyt vain pillereitä napsimaan ja jokos se vaiva tokenee.
Koiraressukka joutui täällä kotona monta tuntia odottamaan, ilosta hyppeli vastaan, näytti tyytyväisyytensä kun emäntä kotio saapui. Muutenkin se osoittaa mielensä miten sitä lenkillä ollessakin liikutaan. Jos tämä emäntä liikaa kiirehtää lenkin aikana, niin jopas ilmaisee tassut tiukasti maahan tökäten, eikä liikahdakkaan, no siihen on emännän sopeuduttava ja vauhtia hidastettava, pomohan minullakin on oltava!
Eilen oli tosi mukava päivä, osa lomalaisia palasi reissuiltaan ja kävivät tälle mummolle kertomassa kuulumisiaan. Voi että mieltä lämmitti, kun taas pitkästä aikaa nähtiin.
Kyllä se niin on, että ikävä kerkesi minulle tulemaan kun parikin viikkoa vierähti nuorten matkoillaoloon, nyt taas mieli on korkealla kun kaikilta matkat hyvin sujui ja kotiintulokin oli heille juhlaa!
Poikani oli moottoripyöräretkellä poikansa kanssa ihan Lofooteilla asti, mahtavia kuvia ja videoita sain katsella, tyttäret Italian matkaltaan myös kuvia ja videoita näytti, mukavia matkakertomuksia kaikilla oli. Nyt vain nauttimaan muistoista, talvi-iltoina videot pyörimään, siinähän ne ihanat matkat uudelleen voi elää! - Tervehdys taas pitkästä aikaa täältä lounaasta! Kylläpä täällä ollaan ahkeria, säilömistäkin harrastatte, kaikesta muusta puhumattakaan.
Minusta on tullut niin laiska, että enpä aio muuta tehdä esim. mustikoille, joita naapurinmies minulle toi, pakkaseen pussukoissa vaan, siitä sitten helppo tehdä vaikkapa mustikkasoppaa pitkinä talvipäivinä.
Nykyään on niin helppoa ostaa valmista, tämän tavan olen laiskuuttani oppinut, kuinkahan laiskaksi voi vielä tullakaan, kas siinäpä kysymys, johon en vielä tiedä vastausta, aikahan tuon näyttää!😅
Makriinan tavoin hajamielisyys on vallannut mieleni, jatkuvasti tuntuu joku tavara olevan kadoksissa, juurihan eilen sen varmasti tuonne laitoin ja kas kummaa, eihän se siellä nyt olekkaan!
No, siinähän päivä menee tavaroita etsiessä, eihän yksinäisen ihmisen elämässä enää paljoa tapahdu, varsinkaan nyt, kun sukukin vain lomailee, kuka missäkin , eikä paljoa mummoa muista, kun elämännälkä on heillä suuri kaikkea mukavaa matkan varrella kohdatessa.
Ihan jo odotan syksyn saapumista, kun kaikki ovat jo kotoutuneet ja työt alkavat, silloin taas tavanomaiset päivärutiinit pitävät päivärytmit normaaleina.
Nyt vanhana jo yksinäisyys monasti valtaa mielen, tulee mieleen omat vanhemmat, jotka kuitenkin saivat elää pitkän elämän yhdessä, silloin ei lapsien menot varmasti paljoa haitanneet, onnellisia he, kun saivat tukea toisistaan, toista on monella yksinelävällä.
No, tämä on vähän ikävänluontoista tekstiä minulta, ehkäpä tästä yksinäisyydestäni vielä tokenen, kun joku läheisistäni piipahtaa mummoa tervehtimään. Älkää pelästykö, ohi tämä alakulo menee.
Jospa paineleisi koiran kanssa lenkille, sekin jo mieltä piristää! - Hyvää sunnuntaiaamua, vaikkakin viileältä tuntuu, kun vain 13 astetta mittarissa.
Olen taas maalla hupulaisena oleskellut parisen viikkoa, kun kissa-ja koirahoitoa monet sukuni jäsenet ovat tarvinneet. Kesälomaa ovat lähteneet viettämään, osa on suuntautunut Lappiin ja sieltä Hammerfestiin, osa etelän lämpöön hakeutunut.
Mutta mikäs minulla täällä olla, hyvin tulevat hoidokkini keskenään toimeen aidatulla alueella. Mummon tehtävänä vain huolehtia lemmikkien ruokapuolesta, muuten rauhaisaa on oleiluni täällä.
Metsikössä käväisin hakemassa mustikkaa piirakkaa varten, enempää en viitsikään keräillä, kun tuo pää alaspäin olo ei minulle oikein passaa, tuota hyvälaatuista asentohuimausta olen potenut, siihenhän ei ole muuta apua kuin sängyn reunalla päätä käännellen, huimaus ei meinaa vain loppua.
No, tulevalla viikolla täytyy muutenkin tilata lääkärissä käynti, on noita pikkuvaivoja ilmentynyt, jospa sieltä avun saisin.
Naapurin mukava isäntä on luvannut taas minullekin kerätä pakastimeen marjat, sienimetsästä herkut ja sitä rataa.... on se mukavaa kun on niin avulias ja hyväntahtoinen naapuri. Uimassa olen pariin otteeseen silloin hellejaksolla käynyt, nyt vain rannassa koiria uittelen. Mukavasti täällä maalla aika kuluu, pikkupuuhia tehden.
No, tässä taas oli ilmoittautumiseni, jatketaan kun jaksellaan! - Niin se kesän lämpö tuntuu ihan luissa ja ytimissä asti, mutta ei parane enempää valittaa, nautitaan vain nyt lämmöstä, kylmenee ne päivätkin ajallaan.
Minä olen viettänyt maalla aikaani, kissa- ja koiravahdiksi minut on vallan nimetty, mielelläni sen pestin olen itselleni ottanut. Muutaman kerran olen meressä käynyt uimassa, jos sitä nopeaa pulahtamista voi uimiseksi sanoakaan, viilentää kyllä kummasti.
No, nyt tulin kotiin katselemaan, miten on kukkaseni pihamaalla voineet. Sen kastelupestin annoin pojalleni, joka asuu tässä ihan lähitienoolla, työssä vielä käy ja töitten jälkeen pistäytyy muorin kukkia hoitelemassa. Hyvin on pestinsä hoitanut, komiasti kukkivat kaikki kasvit!
Tänään kävin eka kertaa juhannuksen jälkeen ruokakaupassa, voi sitä asiakaspaljoutta, joka siellä oli, kärryt oli monilla täpötäynnä, varmaan samalla tavoin harventaneet kauppareissujaan. Säästyyhän siinä menemisen vaiva kun harvakseltaan käy.
Täytyy vielä onnitella Skillania asunnon vaihdosta, kova homma se on, mutta palkitseva, näin muistan minäkin poisheitettäviä tavaroita oli todella paljon, kun pienempään asuntoon muutti. Tyytyväinen olen ollut , enkä yhtään ole kaivannut entiseen asuntoon.
Ynnämuullekin myöhästyneet onnittelut merkkipäivän johdosta, samoihin lukuihin on vielä minulle matkaa, ylpeä saa olla kun tuon virstanpylvään on saavuttanut!
Nyt päiväkahville pihamaalle, heissulivei vaan kaikille! - Sateista viikonlopun alkua täältä länsirannikolta. Enpä ole nojatuoliin edes puukstaavia ehtinyt jättämään, niin kiiruutta on pitänyt, kun olen tyttären ja miniänsä sekä 6 ja 11- vuotiaitten poikien kera päässyt erilaisiin kesätapahtumiin.
Ollaan reissattu vesibusseilla pitkin ihanaa saaristoamme, matkustettu junalla vieläpä lähikaupungin rock- tapahtumiin ja kaikkea muuta siltä väliltä. Pojat ovat innoissaan kaikissa tapahtumissa, virtaa riittää vaikka muille jakaa. Tämä isomummo on kuitenkin hyvin pärjännyt fölissä, vaikka se rock- konsertti olikin korville aikamoinen kokemus, mutta hyvin selvisin, kun seurasin varsinkin nuoremman innostusta, tämä kun osasi yhtyeen esittämät laulut kaikki ulkoa, ja kaikkein onnellisin poika oli kun sai tavata idolinsa henkilökohtaisesti ja yhteiskuvaan niitten kanssa vielä pääsi! Nuorena näköjään jo aletaan seurailemaan ja ihailemaan musiikkejaan, ja into on kova.
No, käytiin jossain vaiheessa myös erään kahvilan seinillä olevien Kaj Stenvallin Putin-maalauksia esittävässä näyttelyssä, kohahduttavia ja kantaaottavia olivat teoksensa.
Onneksi pienimmät eivät paljoa maalauksia vilkaisseet, jäätelö ja muu ympärillä oleva enemmän kiinnosti, mutta me vanhemmat sitä vastoin monenlaisin ajatuksin kuvia katselimme.
Näin tämä kesälomalaisten kanssa vietetty aika sopii tälle mummolle hyvin, tyytyväinen olen kun seurani vielä kelpaa! Uni tulee alta minuutin, kun illalla pään tyynyyn lasken.
Mukavia päiviä muillekin! - Iltapäivää!
Niin se äitienpäivä on taas juhlittu, tässä iässä jo tuntuu juhlinta, nukuin tänä aamuna puoli kymmeneen asti, joten kaikki aamutoimet jäi myöhäisiksi. Koirakin pääsi päivälenkilleen vasta puolenpäivän maissa. Normaalisti käydään pitempi lenkki kahdeksan jälkeen, tänä aamuna taisi moni muukin koirankuljettaja olla myöhässä, kun vastaantulijoita oli liikkeellä tavallista useampi ja tervehdykset ja merkkaukset vei entistä enemmän aikaa!
Muistamisia ja kukkia tuli taas paljon, mukava oli nähdä myös noita tämän vuoden puolella syntyneitä pikkuisia , hymy oli jo herkässä pienillä, kun isomummi pääsi lepertelemään ihanaisia!
Kaikkein ihanimman lahjan sain , kun 6-vuotias lapsenlapsenlapsukaiseni oli tarhassa tehnyt isomummille tyynyliinan, johon oli sydämen muotoon omin käsin painettu erilaisia niittykukkia ja vielä tikkukirjaimin kirjoitettu kaikkien isomummon lapsikatraan nimet! Kova homma on tytöllä muistamisessa ja kirjoittamisessa ollut, kun niitä nimiä on jo aikamoinen joukko. On se hienoa, että tarhatädit jaksavat opastaa monenlaisissa tehtävissä hoivattaviaan.
No, nyt sitten siivouksen kimppuun, tulihan tässä jo tarinaa! - Aina yhtä mukava lukea Ramoonan soljuvaa matkakerrontaa. Samanlaisia matkoja mekin mieheni kanssa aikoinaan tehtiin, nyt vain muistoissa ne ihanat ajat. Yhtenä vuonna tehtiin kolmen viikon matka Islantiin ja se on jäänyt kaikkein mieluisempana matkana ihmeellisen luontonsa ja todella ystävällisten maan asukkaidensa johdosta. Onneksi vielä muistaa tämän matkan, otettiin valokuvia ja videoitiin vesiputouksia ja geysereitä.
Olen usein miettinyt, miten onnellisia oltiin kun se matka tehtiin, miehenihän nukkui pois pari vuotta matkan jälkeen, ja sen jälkeen matkustus ei enää minua kiinnostanut.
Nyt nuoret ovat kiinnostuneita tekemään saman matkan, mutta lentäen, kiireisiä kun ovat. No, mikäpä siinä, mutta minusta siihen matkaan on varattava aikaa, että pystyy näkemään kaikki Islannin ihmeet ja voi oman mielensä mukaan tahtinsa määrätä.
Tässä sitä mummo jäi haaveisiinsa, nyt on otettava järki käteen ja pihalle haravoimaan viime syksyn lehtiä, kohtahan koittaa aika kun kukkamyymälät kutsuvat taas hankkimaan kesäkukat. Mikäpä sen ihanampaa, kesä vielä kokonaan edessä, sitä tässä odotellaan! - Kovasti sitä kesää tässäkin odotellaan, aurinko piilottelee itseään ja navakka tuuli oksia heiluttelee.
Nyt sitten alkoi myös päiväkotilapsien kiikuttelu mummuloihin, lakot antavat vauhtia mummojenkin päiviin. Käväisin tyttären luona ja jo siellä oli 3 päiväkoti-ikäistä telmimässä ja mummon herkkuja napostelemassa. Kivaa oli kuuulemma mummolassa olla, ei vielä kiirettä tarhaan kun paras on mummon syli ja hoito. Siinä vähän aikaa katselin sitä touhua ja muistot mieleen tulivat, tuommoista oli joskus meidän ikäisilläkin, nyt vain sivusta seuraten helpolla pääsee.
Minulla on lenkkeilykin vähiin käynyt, kun koirakaverini etutassunsa loukkasi rapun trallien välissä. Lääkärireissu siitä tuli ja kipulääkkkeen voimalla muutama päivä siinä meni. Tänään oli jo kivuton päivä, joten kaikki on taas kohdallaan!
Näin ne päivät eteenpäin soljuvat, eipä muuta erikoista , kunhan ilmaisin osallistumiseni. Mukavaa päivää kaikille! - Nyt voi jo sanoa, että kevät on tullut. Tuossa aamulenkillä koiran kanssa näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot, leskenlehtiä näin jo parisen viikkoa sitten. Kiurujakin näin, ja lokkeja on naapuritalon katolle jo monia saapunut ja räkättirastaiden kanssa kilvan kirkuvat. Kovasti räkätit räksöttävät ja koettavat pitää puoliaan reviireistään , mutta taitavat jäädä toiseksi ainakin äänensä puolesta, niin kova on lokkien kirkuna ja poishätistely.
Tässä sitä pihalla kahvimuki kourassa on mukava seurata eläinmaailman kevättouhuja. Lenkillä ollessa oli myös oravalla ja harakalla joku reviiririita, orava koetti kovasti puussa oksalla pitää puoliaan, mutta toiseksi jäi, niin kovaa meteliä harakka piti ja voitti.
Näin se päivä mukavasti alkaa, lämpöä jo 15 astetta, mikäs tässä on ollessa laiskana, onneksi jo on aamutoimet suoritettu , eikä tarvi lorvailuaan hävetä.
Samanlaista rentoa oloa toivotan muillekin nojatuolissa kävijöille! - Hyvää pääsiäismaanantaita, niin sitä viimeistä pyhää jo viedään. Nopsaan on muutenkin koko huhtikuun alku sujunut, kun on nuita juhlia riittämiin suvussa ollut. Kastetilaisuuksiakin pari on mahtunut joukkoon, niin herkkiä tilaisuuksia, että karskimmankin osallistujan silmäkulma on kastunut. Eilen oli tämä toinen tilaisuus ja trubaduuri omilla sanoituksillaan esitti niin koskettavan esityksen, että silmiä pyyhkeili jokainen.
Olen myös pari maaseutumatkaa tehnyt, ja muuttolintuparvia on niityillä lepäilemässä sadoittain näkynyt, suurimmat joutsen- ja kurkiparvia, mahtavia näkyjä!
Kyllä se kevät nyt vauhdilla etenee, nyt lokit jo kirkuvat tuolla viereisen kerrostalon katolla, ilma on täynnä kevään riemua.
Täällä olette puhelleet verhojen vaihdoista, minä olen jo viimeisen muuttoni jälkeen suosiolla antanut pojalleni moisen tehtävän suorittamisen, en laiskuuttani, vaan koska poika vaatimalla vaati lopettamaan sen kiipeilyn. Hyvä niin, koska huimausta on minulla ollut jo parin vuoden verran. Parempi onkin varoa niitä kiipeilyjä, ettei muori kupsahda alas tikkailta pää edellä!
No, tämmöistä tänään, nyt ulos kauniiseen auringonpaisteeseen. Heippa! - Tuulinen on päivä, mutta onneksi aurinko paistaa ja kuivattaa pahimmatkin lätäköt. Mikäs tässä on sitten kävellessä ja nauttiessa kevättuulen raikkaudesta. Vielä kun sorat meidän ahkerat huoltomiehemme saavat lakaistua pois, niin kelpaa sitä keväisiä polkuja tallailla!
Kovasti on noita lyhyitä viestejä saatu aikaan, vaikkakin turhia sanomisia nuo valittelut on. Ja kenenkään ei ole pakko täällä kaikkea lukea, valinnan saa ihan itse tehdä! Pääosinhan mukavia kirjoittelijoita täältä löytyy.
No, se siitä aiheesta, mutta murhemielin lueskelen noita Ukrainan sotauutisia ja sääliksi käy kansa, joka joutui tuon kaiken pahuuden kestämään.
Tänne meille päin on tullut paljon ukrainilaisia pakolaisia, hiljaisina seisoskelevat maahanmuuttoviraston jonoissa poliisilaitoksen edessä. Onneksi saavat apua osaavilta auttajilta, mielenterveyspalveluja on heille myös tarjolla, vain tulkeista on pulaa,
englanninkieltä eivät kaikki tietenkään kaikki hallitse, joten helppoa ei heillä ole täälläkään vieraan maan keskellä, voi hyvin aistia sen tuskan, joka heillä on, vaikka kielimuuri estää puhumisen. - Aurinkoista keskipäivää!
On se taas ihanaa, kun tiet ja tienoot ovat melkein vapautuneet lumi- ja jääkuorestaan. Kelpaa siis askeltaa pidemmänkin reitin ja kuinka ollakkaan, jo ensimmäiset leskenlehdet pilkoittivat tienpientareella. Koirakin haistelee innoissaan kevään merkkejä, eikä ole moksiskaan, vaikka lenkki on pidentynyt monella kilometrillä. Jäisillä teillä se ei millään tykännyt kävellä, liukasteli tassuillaan ja pyrki vain takaisin kotia kohti. No, enhän minäkään siitä liukkaudesta pitänyt, vain pakollisen lyhyen lenkin tein, että koira pääsi tarpeilleen.
Mutta nyt on toista, kevään tulon aistii joka solullaan, kaikki kynnelle kykenevät vain ulos haistelemaan ja aistimaan ihanaa kevätilmaa. Ja vaikka kuinka sääennustajat povaavat ensi viikonlopuksi kylmempää ilmaa, niin hetken se vain kestää ja taas jatkuu kevään tulo.
Niin se vain on, että ulkona reippaillessa maailman murheet kaikkoavat, joten ylös, ulos ja lenkille, sanoi aikoinaan Tarvajärvikin! - Aurinkoista iltapäivää!
Pari tuntia vierähti lenkillä koiran kanssa, kun niin hyvä oli kävellä jäistä vapailla teillä. Kilometrejä ei kuitenkaan neljää enempää tullut, kun monet tuntemattomatkin vastaantulijat jäivät ensin silittelemään koiraa ja siitähän sitten jutunjuurta sai keskusteluunkin. Niin vain auringon paiste sulattelee ihmisten mieletkin, oikein huomasi, että seinien sisällä ollaan oltu pitkän aikaa ja vailla juttuseuraa. Hyvä niin, siitä se mielialakin kohenee kummasti, kun ulos kirkkaaseen ja raikkaaseen ilmaan pääsee, eikä enää tarvi varoa joka askelta liukkauden tähden.
Nyt sitten iltapäiväkahvia ryystämään terassille kasvot kohti aurinkoa. Hyvää päivänjatkoa muillekin! - Hyvää naisten päivää kaikille palstan naisille! Ja onnittelut Eliaanalle kun sukuun teillekin tuli uusi tyttövauva. Niin suloisia nuo pienet palleroiset ovat, minäkin jo olen ne meidän uudet tulokkaat molemmat nähnyt, saanut pitää sylissäkin kumpaakin. Valokuvia on otettu paljon, kun yli 80 vuotta on ikäeroa kuvattavilla.
Voi vain toivoa ja rukoilla hyvää elämää näille vastasyntyneille, maailman toivoisi hyväksi muuttuvan ja kaikenlaiset pahuudet poistuvan.
Täältä meiltä päin tuttavamies lähti kohti Puolaa Punaisen ristin tarvikkeita viemään, takaisin tullessaan tuo ilmeisesti bussilastillisen ukrainalaisia hädänalaisia Suomeen. Varmasti on mieleen jäävä reissu, kun kovia kokeneita ovat kaikki kuljetettavat, mutta kunnioitan kaikkia niitä, jotka näitä hädässä olevia auttavat. - Makriinalle vastaus, kyllä sitä mukavia asioitakin täällä tapahtuu, vaikkakin nuo sodasta kantautuvat uutiset saavatkin mielialan laskemaan. On vain uskottava hyvän voittavan, ja maailman tilanteen rauhoittuvan.
Niin, niistä hyvistä asioista puheenollen, tänne minun sukuuni minulle on nyt kolmen viikon sisällä syntynyt 2 lastenlastenlasta, ensimmäiseksi tyttären tyttärelle syntyi tyttölapsi helmikuun alussa, nyt pojan tytär sai poikavauvan tämän viikon alussa. Joten onneksi niitä iloisia perhetapahtumia on tullut ja pitänyt tämän isomummon kiireisenä.
Pitkin tätä vuotta olen tuleville vauvoille kutonut töppösiä ja vaikken mikään käsityöihminen olekaan, olen kuitenkin saanut aikaiseksi tehdä pari villanuttuakin, jotka ihme kumma onnistuivatkin, vaikken aiemmin sellaisia ole tehnytkään.
Nyt sitten oli instagrammissa kuva ekasta vauvasta isomummon tekemät neulotut sukat ja nuttu vauvan yllä. Voi kuinka hyvä mieli tuli, kun käyttöön tulivat.
Sen ensimmäisen vauvan olen jo nähnytkin ja varovaisesti sylissäni pitänyt, kuviakin tapahtumasta on , tällä viikolla olen menossa katsomaan sitä maaliskuun alussa syntynyttä vauvaa, äiti jo eilen kotiutui vauvan kanssa. Kovin aikaisin nykyään sairaalasta pois pistävät, muistelen, että viikon meikäläinen joutui aikoinaan siellä olemaan.
Joten kiirettä on piisannut mummollakin, kun näitä mukavia asioita on tapahtunut! - Tänään on pronssiottelu, Ruotsi vastaan Slovakia. Huomenaamulla 5.30 alkaa se jännittävin, Suomi vastaan Venäjä, kultapeli.
Kummasti olen jaksanut seurata näitä muitakin, ei pelkästään Suomen pelejä. Se eilinen peli meni ihan tappiin asti, kunnes Venäjä sai rangastuslaukauksella ratkaisevan maalin.
Enpä olisi uskonut, että niin täysin hurahdan pelien katsomiseen! Mutta jännittävämpää katsomista kuin ainaiset väkisin nauretut muka hupailut.
Tänään on muuten ollut tosi mukava kävelyilma, siispä pistelin muutaman kilometrin, koirakin selvästi nautti, kun sai taas merkkailla kavereilleen! Nyt on sitten iltapäiväkahvin aika ja sitten kohta jääkiekon pariin, illalla sitten sauna, joten kivasti menee tämäkin päivä! - Hyvää iltapäivää kaikille!
No, enpä tiedä jos se niin hyvää on kaiken tämän liukkauden keskellä. Tänään päätin, että nyt kyllä lähden ulos koira kanssa ja teen normaalia pitemmän lenkin, kun ovat ne jääneet vain pieniksi piipahduksiksi.
Mutta, voi miten siinä sitten kävikään, liukasta oli vielä enemmän kuin eilen, ja niinpä kun päästiin siihen meidän "pääkallo"tieosuudelle, jo siellä oli eräs naapuritalon vanha rouva kaatunut pahasti. Onneksi postinjakaja sattui samaan aikaan paikalle pyöränsä kanssa ja oli jo soittamassa ambulanssia paikalle. Rouva oli niin pahasti loukannut itsensä, ettemme uskaltaneet edes yrittää häntä ylös maasta. Onneksi ambulanssi tuli nopeasti paikalle ja ammattitaitoiset hoitajat varovaisesti nostivat vaikeroivan rouvan paareille ja kohti sairaalaa lähtivät. Siitä minäkin sitten pyörähdin takaisi kotia kohti, ei tullut mieleenkään lähteä sille tieosuudelle taiteilemaan pystyssä pysymistä.
Monta kertaa ollaan jo pyydetty hiekotusta sille tieosuudelle, mutta turhaan. Saa nähdä saammeko hiekoituksen siihen, varmasti rouvan loukkaantuminen tulee tien hiekoituksesta päättäjien tietoon, ja toivottavasti uusilta kaatumisilta vältytään. Jonkunhan on otettava vastuu, tie vie kauppa-alueelle ja on normaalisti kovassa käytössä.
Vielä riittää näitä kelejä pitkään, kunnes kevät ja aurinko sulattavat tiet. Harmittaa myös se, kun kuntokin vaan laskee, kun ei niitä tarpeellisia lenkkejä pääse tekemään.