- ihmiset osaa olla niin julmia jo koulussa, ihan kamala ajatella että suakin joka koulussa missä oot ollu niin on kiusattu. En pysty edes kuvitteleen miten pahalta susta on tuntunut ja mitkä jäljet se on jättänyt. Kiusaajat ovat jatkaneet hyvillä mielin elämäänsä, idiootit.
- kiitos, sitä harvemmin muistaa mutta niinhän se on.
- Ymmärrän, hienoa kuitenkin että kokeilit ryhmäterapiaa ja sählyä,annoit mahdollisuuden. Joo en mäkään ehkä isossa porukassa niin viihdy, itelle koira on ollut henkireikä. Joskus mennään koirapuistoon jos siellä ei tosiaan hirmusti ole porukkaa ja välillä kun haluaa todellakin olla itekseen niin metsän rauhaan.
Olet varmasti täysin oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi ettei voi tai saa ruveta epäsosiaaliselle tuputtamaan sosiaalisuutta, varmastikin pahentaa tilannetta.
Mulla ei ole todettu minkäänlaista oireyhtymää, ainoastaan psykologi sano että mulla hyvinkin vois olla epävakaa persoonallisuushäiriö, lueskelin jonkun verran siitä ja tunnistan kyllä itseäni.
Täytyy tunnustaa etten paljoa tiedä aspergeristä, onko todettu jo lapsena? - Voi, ikävää että olet noin yksin asioiden kanssa. Ymmärrän sinua hyvinkin sillä olin itse aloittamassa keskustelua miten koen itseni niin yksinäiseksi nykyään, kavereilla perheet tai parisuhteet. Tapailen miestä mutta todella harvoin hänellä on mulle aikaa, tyhmää alistua tiedän mutta koska sinkku kavereita ei juurikaan ole ja käyn vähän missään niin en voi tavata myöskään ketään ja niinkuin sinäkin en osaa lähteä yksin niin sekin on ollut tyhjää parempi vaikka mua sattuukin koska en saa sitä mitä toivoisin. Ja tiedän että pitäs vaan arvostaa itseään mutta en arvosta ja tyydyn tähän, siitäkin olen vihanen itselleni. Työskentelen kotona joten senkin tiimoilta vietän aikaa paljon yksin. Nyt olen huomannut että lääkitsen asiaa alkoholilla mikä ei ole hyvä, en joka pv mutta joka vkl tissuttelen himassa joskus käyn yhden kaverin kanssa viihteellä.
Sinulle ulkopuolisuus niin oletko ajatellut että ottaisit vaikka koiran, monesti siitä syntyy sosiaalisia tilanteita ja kuka tietää vaikka koirapuistossa tutustuisit paremminkin ihmisiin ja sitä kautta saisit kavereita/kaverin.
Itse olen aina liikkunut aktiivisesti, nyt on meinannut sali jäädä joka on myös paikka jossa voi tutustua ja saada kavereita. Olen myöskin todella hukassa elämäni kanssa ja onneton, minulla alkoi juuri parin viikon vapaat ja tarkoitus oli mennä salille tänään vaan en kyennyt mikä ärsyttää, ens viikolla päätin ruveta jotenkin saamaan oman hyvinvointini jälleen haltuun ja sitä kautta mielenrauhaa.
Sinulle ulkopuolisuus sanoisin että älä luovuta, harrastusta suosittelen sosiaalisten tilanteiden vuoksi. En luovuta minäkään ja muista että olet tärkeä niinkuin jokainen meistä vaikka ei niin tuntuisikaan.