tapio522
Yhteystiedot:
Tapio522@suomi24.fi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia662 aloitusta · 7700 kommenttia
- JEESUS PESEE OPETUSLASTEN JALAT
Joh.13:1-20
13:10 Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
--
Uusi Testamentti lyhyesti selitettynä (SLEY) selittää jakeen seuraavasti:
”Jeesus sanoo ne, joiden jalat hän nyt pesee, muutoin puhtaiksi.
Pääsiäisaterian viettäjät olivat luultavasti puhdistautuneet juhlaa varten (11:55).
Siitä puhdistuksesta, jonka perusteella apostolit jo olivat puhtaat, Jeesus käyttää sanaa ”kylpenyt”; se on koko ihmisen puhdistus yhdellä kerralla.
Evankeliumin lukijat tunsivat saman kr. ”kylpemistä” tarkoittavan sanan kasteesta käytettynä, esim. Tiit. 3:5 (pesu=kylvetys) ja Ef. 5:26 (”pesi puhtaaksi vedellä ja sanalla”).
Tämän sanan käytön kasteesta täytyi olla alkukristillisyydessä tuttu.
Samoin kuin Jeesus puhuu Joh. 3:5 Nikodeemukselle ”vedestä ja Hengestä”-syntymisestä, on hänen tässäkin (13:10) jo varhain nähty puhuvan pyhän kasteen puhdistavasta merkityksestä.
Kaste taas liittyy Kristuksen kuolemaan (Room. 6:4), joka oli juuri edessä”.
Kristus sanoo:
"Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)
Mistä tämä jalkojen epäpuhtaus pesemisen jälkeen? Eikö Hänen sanojensa mukaan kylpenyt tullakseen puhtaaksi kuitenkin tarvitse vielä jalkojen pesemistä?
Mitä tämä merkitsee muuta kuin että synti kasteessa annetaan kokonaan anteeksi ja jää kuitenkin olemaan, niin kuin myös Paavali sanoo Room. 7. luvussa?
Läpi koko elämän pestään jalat, myös niiden, jotka jo ovat kokonaan puhtaat, niin kuin hän sanoo: "Tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat" (Joh. 13:14).
Kaikki synnit on pesty pois ja kuitenkin on jäljelle jäänyt jotakin, mikä on pestävä.
Miksi synti vielä on pestävä pois, ellei siksi, että se todellisesti on ihmisluonnossa vielä jäljellä.
-- - jaikal: "Olet ehkä ollut kotikokouksissa. Niissä on tavallista että uskovat keskustelevat Jeesuksesta. Kukaan ei opeta toista, tai ei pyri opettamaan, uskovat vain keskustelevat Herrasta täysin tasavertaisina uskovina."
<<<<<<<<<<<
Eikä kotikokouksissa opeteta mitään Raamatusta?
Kol. 3:16
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; OPETTAKAA JA NEUVOKAA toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne - ”Minä väitän että uskova ei ole SYNTINEN” (Jaikal).
--
Jos väitteesi pitää paikkaansa, niin siinä tapauksessa Paavali valehtelee, kun hän sanoo itsestään siinä hetkessä: ”OLEN SYNTISISTÄ SUURIN” (1.Tim. 1:15) -Huom! Aikamuoto preesens.
(Toisaalla jaikal muuttaa aikamuodon imperfektiksi "OLIN syntisistä suurin! Miksi?)
”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä” (1.Joh. 1:8.).
Mielestäni jaikal on eksyksissä, kun ei OIKEASTI tunnusta syntisyyttään Jumalan edessä.
Vai onko jaikalilla vain pinnallinen syntikäsitys? - Aloittajan esille tuoma aihe on tärkeä.
TE EKSYTTE
JEESUS ENNUSTAA OPETUSLASTEN LUOPUMISEN
Mark.14:26-31 (Rinnakkaistekstit: Matt. 30-35)
--
--Jeesus ennustaa opetuslapsien jättävän hänet (Joh. 16:32). Tämä on
kirjoitettu Sak. 13:7.Jeesus on paimen, opetuslapset lampaita. Ennustus
helpotti langenneiden nousemista jälkeenpäin. Ylösnoustuaan Jeesus tulee
vielä kokoamaan heidät Galileassa (Mark. 16:7, Matt.28:7).
Pietari, kuten usein aikaisemminkin, tuo esiin yhteiset ajatukset. Hän
yliarvioi omat voimansa ollen mielestään vahvin joukossa (30,31). Jeesus
sanoo hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä,
ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät" (30). Sitä
syvempi on lankeemus, kun se uudistuu. Pietari ei ollut vilpillinen, vaan
heikko.
Mitä enemmän hän kerskui, sitä selvemmin hän osoitti lihan
heikkoutta. Kaikki kerskuivat (31), mutta suurin kerskuja lankesi
syvimmin.
Meidän on hyvä muistaa: ” ... joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei
lankea”.
----
Minulla on tallella lukukirja (Aukusti Salo: Meidän lasten aapinen), jota
luettiin 50-luvulla alakansakoulussa. Kannessa on kukon kuva. Kukko
symbolisoi tietoa ja oppia.
(Olen saanut useampana vuotena seurata kukon tekemisiä kanalaumassani.
Kukolla on tärkeä tehtävä kanalauman johtajana. Se vie laumansa hyville
ruokapaikoille. Se myös varoittaa laumaa, jos sitä uhkaa vaara. Jos joku
hyökkää kanalauman kimppuun,on kukko eturintamassa puollustamassa
laumaansa. Joskus kukko menettää henkensä siinä, kuten omalle kukolleni
kävi muutama vuosi sitten.)
Samoin kuin kukko tiedottaa vaarasta, samoin mekin saamme opetusta ja
ohjausta Jumalan Sanasta (kirjoituksista) varjeltuaksemme oikeassa opissa
ja uskossa.
Jeesus varoittaa meitäkin: "Te eksytte, koska te ette tunne
kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Mt 22:29 ).
Seurakunnissamme tarvitsemme hyviä johtajia,
"tähystäjiä", jotka varoittavat etukäteen tulevista vaaroista
(harhaopeista) ja oikein opettavat Jumalan Sanaa. On laitettava itsensä
"likoon". - Kol. 4:6
"Olkoon puheenne aina suloista, SUOLALLA HÖYSTETTYÄ, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata"
Kun etsin ko. sananpaikkaa Suomi24 keskustelupalstalle, eräs uskova veli toi juuri silloin minulle lahjaksi pienen puusta tehdyn sydämen kuvan, jonka keskelle oli ripustettu kuivattua leipää ja pieni suolapussi ja teksti "Kodin onneksi".
Meidän on hyvä rukoilla virrentekijän sanoin:
3.
Tee suolaksi sä minut maan,
niin että raikkautta
tuon turmeluksen maailmaan,
sen saastaan puhtautta.
Myös minut, Herra, pelastit
ja toisten luokse lähetit
ja lausuit: Auta heitä!
(Virsi 435:3) - Rikkaus ja mammonan tavoittelu on monille lankeemukseksi. Moni ajattelee usein, itsekin mukaan lukien, että kun ensin saan sitä ja tätä, sitten tulen onnelliseksi. Tämä ajattelu on pettävää.
Mammonan tavoittelussa unohtuu tärkein asia; suhde Jumalaan!
"...jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen" (1.Tim. 6:9).
OPETUSLASTEN TULEVA PALKKA
Mark.10:28-31 (Rinnakkaisteksti: Matt. 19:27-30)
-
10:28 Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".
10:29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
10:30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
10:31 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
-
Joka Jeesuksen ja evankeliumin tähden luopuu kaikesta, saa tilalle satakertaisesti hyvää (29,30). Tosin eri muodossa: hän saa uusia uskonveljiä ja -sisaria (Mark. 3:33-35) ja koko rikkaan uuden yhteisön.
Tähän kaikkeen liittyy myös olennaisena osana häpeä ja vaino.
Tämä kaikki tulee jo tässä ajassa, mutta tulevassa ajassa saadaan iankaikkinen elämä.
--
Pietari toteaa, että hän on luopunut kaikesta seuratakseen Jeesusta.
Rikkauksia tuskin opetuslapsilla olikaan, mutta mitä maallista oli, niin sen he olivat jättäneet (Esim. Pietarilla koti;Matt. 8:14 Matteuksella virka; Matt. 9:9).
Jeesus lupaa niille, jotka luopuvat omastaan Jeesuksen nimen ja evankeliumin tähden satakertaisesti takaisin ”nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja” (30). Veljiä ja sisaria kristityt saavat toisistaan. Jeesus ei ota meiltä ja jätä meitä ”tyhjän päälle”, vaan korvaa kieltäymykset runsain määrin, ei ainoastaan ulkonaisesti, vaan ennen kaikkea sisällisesti. - Maaperässä pieneliöt ja madot muokkaavat koko ajan maata, jotta se muuttuisi kasveille sopivaan muotoon, eli mullaksi. Niin Jumalakin muokkaa meidän sydämemme maaperää itselleen sopivaksi ja otolliseksi. Tässä hän joskus käyttää kovaakin kättä. Joudumme kärsimyksiin ja ahdistuksiin.
Kaiken takana on kuitenkin Jumalan hyvä tahto meidän parhaaksemme, jotta toteutuisi Matt.13. luvun jae 23, jossa Jumalan sanan siemen osuu hyvään maahan ja tuottaa paljon satoa:
"Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa; kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää".
Aivan kuin pienellä kasvin taimellakin on edessään omat vaaransa, niin myös Kristus-tielle lähtenyt joutuu alttiiksi monille vaaroille. Ympäröivältä maailmalta ei tule ummistaa silmiään. Nämä vaarat on otettava todesta, jottei ” kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen” (8).
On hyvä, että näistä vaaroja tuodaan esiin tänäänkin, Paavalin tavoin. Olisi tärkeätä, että seurakuntiemme paimenet ja opettajat pitäisivät laumastaan huolta. Tästä muistuttaa seuraavat virren säkeet:
4. Suo, että etsisin vain sinun kunniaasi, laumaasi hoitaisin kalliisti ostamaasi. En etsi kiitosta, en pelkää maailmaa, kun epäuskosta pois autan hukkuvaa.
5. Hengellä vahvista, kun saarnaan totuuttasi, synneistä nuhdella suo sinun voimallasi. Varjele, Herrani, niin etten julista ihmisten mieliksi, vaan pysyn sanassa.
6. Kun sanan saarnassa tuon julki totuutesi, suo minun puhtaana se tuoda laumallesi. Saan kylvää sanaasi näin peltoon sydänten. Sinulta, Herrani, kasvua rukoilen.
(Virsi 252) - Jokaisen kristityn tulisikin lukea ahkerasti Raamattua vahvistuakseen uskossaan.
Kristityn ei pitäisi olla vain toisten ihmisten opetusten varassa; on itsekkin tutkittava kirjoituksista, onko opetus sen mukaista kuin on kirjoitettu.
Berean kristityistä sanotaan, että "he ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa" (Apt 17:11). Pyrkikäämme mekin tähän!
--
”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme” (Virsi 183:1 - Joh.20:24-31
TUOMAAN TUNNUSTUS
--
Opetuslasten murhe muuttui iloksi (Joh.20:20), kun he omin silmin näkevät ylösnousseen Jeesuksen. He ymmärtävät, että ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Jeesuksessa he kohtaavat elävän Jumalan.
Tuomaan kohdalla tämä tapahtui viikkoa myöhemmin (Joh.20:24-31). Tuomaan sanat ”minun Herrani ja Jumalani” vastaavat hyvin Johanneksen evankeliumin alussa lausuttua Sanan ihmiseksitulon tarkoitusta. ”Hänessä oli elämä” (Joh.1:4).
Uskon kautta elämä tulee tänään Kristuksen omien omaksi niillekkin, jotka ”eivät näe” (Joh.20:28).
20. luvun loppujakeet (26-31) sopivat hyvin evankeliumin kokonaisuuden päätökseksi. Tuomaan jalo tunnustus on koko Johanneksen evankeliumin loppuhuipennus. Herran haavojen jäljet havaitessaan Tuomas tunnustaa näkevänsä hänessä Jumalansa. "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" (Joh.20:29). - Profetian sisältö : Lehtiartikkelissa toimittaja kertoi, että tämä körttiukko ennusti merkkillisiä asioita, että 15 vuoden kuluttua Suomi joutuisi Venäläisten hyökkäyksen kohteeksi ja tätä sotaa nimitettäisiin historiassa talvisodaksi ja se kestäisi n. 100 päivää. Hän kertoi talvisodan jälkeisestä välirauhasta ja uudesta pitemmästä sodasta, joka alkaisi kesäkuussa 1941 ja myöskin Lapin hävityksestä.
Sotien jälkeen 1945 alkaa kukoistava jälleenrakennuskausi, joka kestää kymmeniä vuosia. Venäjä elää silloin mahtinsa toista kautta, eikä sitä kukaan pysty voittamaan.
Sitten kuitenkin tapahtuu räjähdys Venäjän sisällä ja kommunismi luhistuu.
Sitten puhkeaa uusi sota saman sukupolven eläessä, joka oli kokenut edelliset sodat ja se sota alkaa Israelista ja Egyptistä ja se vetää syövereihinsä koko maapallon. Se on tuhoisampi kuin mitkään edelliset sodat. Tuossa sodassa käytetään hirmuista uutta sota-asetta, joka aiheuttaa kärsimyksiä kaikille kansoille.
Kukaan ei selviä voittajana tuossa sodassa. Se sota on kauhea, mutta lyhyt ja se kun se sota on lopuillaan, niin vieraan valtion joukot nousevat maihin Porin kaupungin seutuvilta ja Suomi miehitetään.
Tässä sodassa Britteinsaaret lähes vajoavat mereen.
Toisessa suurvallassa Yhdysvalloissa, tapahtuu myöskin yllättäviä asioita. - UUSI KÄSKY
1.Joh.2:7-11
--
2:7 Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.
2:8 Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa.
2:9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.
2:10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.
2:11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
--
Jeesuksen käskyt voidaan ilmaista yhdellä käskyllä, joka on samalla kertaa vanha ja uusi käsky.
Tämä käsky löytyi jo pyhistä kirjoituksista ja Jeesus saattoi yhtyä aikansa kirjanoppineiden kantaan:
Mark.12:29-33
12:29 "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
12:30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
12:31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Jeesus liittää Israelin uskontunnustuksen ”Jumala on yksi ainoa” (5.Moos.6:4) rinnalle rakkauden käskyn (29-31). Nämä kaksi käskyä ovat lain ydin.
Rakkaus-käsky on yli kaiken ulkonaisen uhrimenon (33). Sydänjuuriin menevä rakkauden velvoitus on mahdollista vain sille, joka uskoo yhteen ainoaan Jumalaan.
Tähän käskyyn apostolit usein palaavat ja sitä eri puolilta selittävät (Room. 13:9, Gal. 5:14, 1. Tim. 1:5, Jaak. 2:8). - SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA SOVITUS
1.Joh.1:8-2:1
1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
--
”Totuuden tekeminen” ei ole synnittömänä elämistä (8). Juuri valkeudessa eläminen paljastaa meidän syntisyytemme (8). Monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
Ihmisen on vaikea tunnustaa syntisyyttään. Tämä johtuu ihmisen luontaisesta puolustusjärjestelmästä. Sen tähden toistuu yhä uudelleen sama tilanne: ”sanomme, ettemme ole syntiä tehneet” (10).
Varokaamme etsimästä sellaista pyhyyttä, ettemme enää pidä itseämme syntisinä.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9).
Tämän jakeen kirjoitti eräs uskonveli Raamattuni loppuun. Se muistuttaa minua Jumalan uskollisuudesta ja anteeksiantamuksesta.
--
Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
Uskontie on kasvuntie.
Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).
Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
---
"...kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2.Piet. 3:18). - Luther selittää itämaan tietäjistä:
”Kun näet oli päätetty, että Vapahtajan piti tulla Juudan kansasta, ei suurena kuninkaana, vaan niin köyhänä, että hänellä syntyessään tuskin löytyi sijaa, niin tämä hänen tulemisensa oli monelle sangen suureksi pahennukseksi ja loukkaa se vieläkin juutalaisia.
Oli siis sangen tarpeellista, että Jumala ilmoitti hänet pakanoillekin ja saattoi hänet heille tunnetuksi, että hänestä, vaikka hän esiintyikin köyhyydessä ja alhaisuudessa, kuitenkin kaikkialla puhuttaisiin ja saarnattaisiin. Ei näet se ollut ensinkään vähäpätöinen seikka, että itämaan tietäjät tehtyään niin pitkän matkan, levittivät sanoman tästä lapsesta Jerusalemissa, samoin kuin Simeon ja Hanna temppelissä, enkelit paimenille ja nämä taas Beetlehemissä.
Nuo viisaat miehet ensin saapuivat Jerusalemiin, etsien Kristusta. Kun kerran Jerusalem oli maan pääkaupunki, ja tämä lapsi oli oleva juutalaisten kuningas, eivät he voineet ajatellakaan muuta, kuin että hän löytyisi Jerusalemista. Mutta juuri nämä ajatukset eksyttävät heitä; he eivät löydäkään lasta suuresta Jerusalemin kaupungista, vaan pienoisesta Beetlehemistä.
Tämä seikka tarkoin huomatkaamme. Jos mekin tahdomme tulla tämän lapsen tykö ja löytää hänet, emme saa seurata omia ajatuksiamme ja omaa järkeämme, vaan pysyä yksinomaan Jumalan sanassa, antamatta minkään meitä siitä luovuttaa; sillä jos jätämme Jumalan sanan, on loukkaantuminen pian tarjona.
Jeesus-lapsella on tosin suuri ja korkea nimi, mutta hän esiintyy kuitenkin köyhänä ja alhaisena, eikä hän ole löydettävissä Jerusalemista ylhäisten ja korkeiden henkilöiden parista.
Meidän tulee siis ottaa näiden viisaitten eli tietäjien esimerkistä vaarin, että riippuisimme sanassa, emmekä antaisi maailman loiston eksyttää itseämme.
Mutta joka jättää Jumalan sanan, tahtomatta kuulla, mitä Raamattu todistaa tästä lapsesta, tahtoen päättää ulkonaisen näkemisen mukaan, hän ei varmaankaan tule Kristuksen luo eikä ikinä löydä häntä”.
”Sanan valossa nyt meitä, Jeesus armas, kasvata.
Harhateille eksyneitä luoksesi näin johdata.
Anna kirkas tähtesi kaikkialle valoksi”. (virsi 46:3). - Itämaan tietäjät olivat kotoisin todennäköisesti Irakin tai Iranin seuduilta. He edustivat pakanoita.
Aluksi he saapuivat Jerusalemiin, mutta eivät löytäneet Jeesusta sieltä.
Jerusalemissa he kuitenkin saavat kansan ylipapeilta ja kirjanoppineilta tietää, että juutalaisten kuningas syntyy ennustusten mukaan Beetlehemissä (Matt. 2:1-6, Miika 5:1). Tähden johdattelemana he lopulta saapuivat perille.
Tietäjät lankesivat maahan Jeesus-lapsen eteen ja kumarsivat häntä. He antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa (j. 11).
Näin täyttyivät Vanhan Testamentin ennustukset ja juutalaisten odotus (Ps. 68:30, Ps. 72:10, Ps. 76:12).
Kulta kuvaa Kristuksen kuninkuutta, suitsukkeet hänen jumaluuttaan, mirha hänen inhimillisyyttään ja kuolemaansa.
”Kun viisaat itämaasta luo seimen saapuivat,
he tiedon kuninkaasta ja tähden tunsivat.
Nyt meitä sanan tähti johdattaa luoksesi.
Se taivaastasi lähti valoksi, oppaaksi”. (Virsi 45:2) - Nykyinen kristittyjen käyttämä ajanmääritys tuli voimaan Roomassa apotti DIONYSIUKSEN toimesta (kuoli v. 556 j.Kr.).
Hän kuitenkin erehtyi ajanmäärityksessä; Jeesus syntyi oikeasti joko v:den 4 alussa tai v:n 5 lopussa e.Kr. (Voit tarkemmin lukea tästä Aapeli Saarisalon toimittamasta kirjasta Raamatun Sanakirja, jos sen mahdollisesti jostain löydät).
Jeesuksen syntymävuoden ajoitus on vaikeaa.
Herodeksen kahden pojan surmauttaminen 6-7 e.Kr. viittaa juuri siihen, että Jeesus olisi syntynyt 4-5 e. Kr.
Herodeshan käski tapattaa kaikki poikalapset Beetlehemistä, kaksivuotiaat ja nuoremmat (Matt.2:16) sen mukaan kuin hän oli Jeesuksen syntymän aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut. - Uskova on SAMALLA KERTAA syntinen ja vanhurskas.Meidän uskomme luetaan meille vanhurskaudeksi.
Room. 4:8
Autuas se mies, jolle Herra EI LUE syntiä!"
Miten kelpaamme Jumalalle?
”Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala EI LUE meille syntejämme, vaan antaa ne Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät”
HUOMAA:EI LUE!
Room. 4:8
Autuas se mies, jolle Herra EI LUE syntiä!"
Synnittömät ajattelevat ehkä näin:
"Autuas se mies, jolla EI OLE syntiä!"
Näillä kahdella opilla on suuri ero. Kysymys on vanhurskauttamisopista. - Vuorisaarna: Matt. 6:19-34, Taivaalliset aarteet ja Jumalan huolenpito
Minulla on kotonani huoneentauluna, jossa on Matt. 6:33 ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”.
Kumpa tämän aina muistaisimme. On aina suuri vaara miellistyä ajallisiin.
Tämä ilmenee tavaran ja omaisuuden (mammonan) ylenmääräisenä hamuamisena ja (j. 19-23) ja murheena ajallisista (j. 24-34).
Murhetta on sekä köyhillä, että rikkailla: köyhällä toimeentulosta, rikkaalla tavaransa säilyttämisestä.
Jeesus ei kiellä omaisuuden kartuttamista, vaan sen asettamista Jumalan rinnalle (j. 24). Sanoohan Jeesus toisaalla: ”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin” (Lk 16:9).
Omaisuudella voimme palvella Jumalaa.
<<<
”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on, sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme.”
(Virsi 183:1) - Matt. 6:25
Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet
1. Tim. 6:8
mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin - 2Pt 2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
Kristittyjen ei tarvitse turvautua miekkaan, vaan meillä on vielä väkevämpi ase; Jumalan Sana:
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija."(Heb 4:12)
Me niin helposti tavoittelemme ihmiskunniaa. Yleinen mielipide sanelee, mitä me saamme opettaa ja puhua.
Raamatun Sana ei saakkaan olla enää oppimme ja elämämme korkein ohje!
Paavali toteaa Gal. 1:10 ”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan?” - Kerrompa erään kokemuksen pääskysen poikasista ollessani ulkotöissä kasvihuonetta rakentamassa:
(Jumala puhuu tavalla taikka toisella.)
"Ympärilläni lenteli pari räystäspääskypoikuetta emoineen. Taloni räystään alla niitä on pesinyt jo vuosikausia.
Poikueet olivat luultavasti juuri lähteneet pesistään ja iloisesti visertäen liitelivät taloni ympärillä vapaasti.
Välillä kuului emojen varoitushuutoja, kun harakka ilmestyi paikalle. Ne myös yhdessä yrittivät hätistellä tunkeilijan pois. Näin kokemattomat poikaset tiesivät olla varuillaan emojen suojeluksessa."
Mitä tästä opimme?
Myös meidän tulee tiedostaa ne vaarat, mitkä saattavat kohdata meitä matkamme varrella (synnin houkutukset/harhaopit).
Ei niistä turhaan varoitella Raamatussa (Tiit. 3:10-11).
Rukoillaan myös sellaisia paimenia seurakuntiimme, jotka oikein opettavat Jumalan sanaa pelkäämättä. Heillä on suuri vastuu ja huoli laumastaan, kuten pääskyemolla poikasistaan.
Tt 3:10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti.