Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Huomenia syksyiseen säähän, ei sada, mut ei paistakaan.
Ikävän tuntuiset kuukaudet edessä, loka ja marraskuu on vuoden ikävimmät kuukaudet.
Odotettavaa kuitenkin ja pientä juttua ja ennustelua lumen ja jäiden tulosta.
Ano 00087 en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit poikani maininnalla, ei hän politiikassa ole koskaan mukana ollut ja vaikuttavalla tavalla vähän minäkään.
Ajatuksiani vaan heittelen ja ihan omatakeisesti seuraan politiikkaa, koska se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan elämäni loppuun asti.
Kantani on tullut vuosien aikaan selväksi ja ei se siitä miksikään muutu.
Joskus tulee tuo lettujenpaisto mieleen ja siltä istuimelta niitä alan tekemään pienen määrän, kauankos se aikaa vie, käryä jonkun verran, isomman satsin kohdalla on palohälytyskin herännyt.
Asunnossa on kaksi palohälytys pistettä, ja molemmat ehtii huutamaan ennen kuin apuun joudun.
Minulla on muistikirja jossa salasanoja pidän, mutta eipä siitä paljon apuja löydy, kun aikaväli käytön suhteen pidemmiksi menee.
Eivät useinkaan hyväksy tarjoamaani, ja siinä sitten pyörin niiden seassa etsien oikeaa ja usein joudun alusta aloittamaan.
Ohjeisiinkaan en jaksa keskittyä ja siinäpä sitten mielessäni kiroilen tätä nykyaikaa.
Pienenä lohtuna tunnen sen, kun nuoremmatkin asiaa todistavat.
Olihan se aika toisenlainen, kun Miina Sillanpää päätösten tekoon pääsi, siinä oli totinen paikka piialle, mutta piikakenraalin nimen kuitenkin sai.
Tänään kuulin radiosta häirintää kansanedustajien koteihin ilmenneen, aikoihin on eletty, mutta kun seuraa tämän hetken härskiä esiintymistä politiikassa, ei mikään hämmästytä, joskin epäilyyn kuuluu myös ulkopuolilta tulevat.
Raukkamaista joka tapauksessa ja demokratian loukkaamista, ihmisten koskemattomuutta myös, onhan koti jokaisen yksityinen alue.
Mitä kaikkea voitaneenkaan vielä odottaa, mitkään aiemmat arvot eivät vakuuta anna.
Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla mietteet kulkee?
Onnistunutta, kivutonta päivää teille kaikille toivotan. - Sumuista huomenta ja 4 astetta lämpöä ulkona, syksy se on todella tullut.
Lokakuun ensimmäinen, tyttärenpojan syntymäpäivä, seuraavat syntymäpäivät ovatkin sitten minun vuoden täyttyminen.
Kevät puolella melkein joka kuukausi joillakin on synttäri, kesäkuu taitaa poiketa, nimipäivät kyllä tällekin kuulle sattuu.
Niin ne vaan vuodet vierii nuoremmillakin, eläkeikä lähenee.
Noista unista, minä olen oikein unien näkijä, mitään ei ole milloinkaan mihinkään johtanut.
Yritän aina pohtia ja seurata onko uneni enteitä, mutta en ole huomannut siihen viittaavaa.
Olen ajatellut, että vilkas mielikuvitus ei päivään tyydy, vaan yöllä menoa jatketaan.
Eilen saunakaveri kysyi, olitko kerhossa, siellä oli uusi kaupunginjohtaja puhumassa, miksi olisin jotain ihmistä mennyt katsomaan, hänen taitonsa ja tietonsa varmaan ajan kanssa selviää.
Uteliaisuus, se vähäkin on tyystin kadonnut, liekö oma harmini, en tiedä, en vaan innostu enää joka paikkaan, varsinkaan jonkun julkkiksen vuoksi.
Kiinnostus on kadonnut niin moneen asiaan ja hyvä oloni oman itseni kanssa lisääntynyt, mikä lienee onnellista.
Tuo vapaus tehdä juuri niin kuin itse haluan on minulle onnentunteen antava.
Silmäpolilta tuli tieto, että parin viikon päästä on pienimuotoinen leikkaus luomen kiristämiseen, alaluomi on virunut ja tuppaa kääntymään nurin, se hankaa silmää ja näin olen hankaloittaa oloa.
Huhtikuusta asti olen tätä odottanut, en kysellyt, ajattelin jo, että unohtivat, no nyt se toteutuu, jos kaikki hyvin menee.
Saatteessa luki, että tekoripsiä ei saa olla, eikä meikkejä, no sekin on helppo juttu, minulta on ne jo kauan aikaa sitten unohtuneet;)
Kirjautuminen omakantaan on taas työläshomma, salasanoja on kirja täynnä, niitä vaaditaan, mutta mikään ei kelpaa, tuskaannun, kun joka kohtaa muutellaan ja ei ehdi kaikkeen oppia.
No tämä sitä tekoäly maailmaa, joka kaiken sotkee.
Kun yhden asian opin, toinen tulee taas pohdittavaksi.
Tätä se on tämä nykymaailma, mikään entinen ei kelpaa, aina paremmaksi yrittävät muuttaa, sekoittaen vanhan pään, no ehkä tämäkin asia selviää.
Voihan olla ihan selvä juttu, mutta olen kuullut muidenkin asiaa valittaneen.
Lipun vetivät tankoon, en muista mikä päivä nyt onkaan, katsoin kalenteriin, ensimmäisen naisministerin, Miina Sillanpään kunniaksi.
Noista ajoista on harpattu pitkä askel, ei aina vaan parempaan, mutta tasa-arvo kuitenkin on aimo askeleen niistä ajoista muuttunut.
Parantamista vielä vaan löytyy.
Tänään taas kaupassa ja torilla käyminen, kyytiä antaa vävy ja tytär.
Apteekissa on käytävä, täydennettävä noita muutamia lääkkeitä, onnekseni ei kovin kalliita ole, mutta menoerä kumminkin.
Sumu vaan leijailee, järvellä varmaan hankala seilata, kun ei näe kuin muutaman metrin eteensä, menevätkin iltapäivällä mökilleen vävy ja tytär, kohta jäät tulee ja sekin ilo vähäksi aikaa on pakko jättää.
Mukavaa päivää teille kaikille;) - Huomenta ja Eliaanan toivomukseen yhdyn, ei politiikka ja kun on kysymys Ruotsin vaaleista, niin emme mielipiteitämme siellä kuulumaan saada, jos ei täälläkään.
Huolissani olen meidänkin tulevista vaaleista, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, eduskuntakin arvovaltansa kadottanut, puhumattakaan ministereistä.
Se siitä.
Taiteen tekeminen on vaikeaa, sen kun pitäisi näyttäytyä taiteilijan sielunelämän tuotoksilta, omasta näkemyksestään, vaikka mallista maalaisi, olisi oma leima näkyviin saatava.
En koskaan siihen päässyt, mallia vaan matkin, joskus lähelle samaan pääsin, ainakin suurinpiirtein.
Joskus saatan seista taideteoksen ääressä ja en vaan saa selvää mitä sillä haetaan, ei se aukea taide kaikille.
Sama on musiikissakin, ihmettelen kappaleen suosiota, kun en itse siitä mitään hyvää löydä, mielen liikkuvuus puuttuu.
Onneksi on näitä taiteen tekijöitä edelleen ja vanhat ihanat taideteokset meille iloa tuottamassa.
Paloma ruokahaluttomuutta potee, joskus minullakin on vaikea mieleistään suuhun pantavaa löytää, siispä suunnittelu jo etukäteen ruuantekemisensuhteen auttaa.
Maistelin eriruokia mielessäni ja siitä muodostan sitten haluni milloin mihinkin.
Minulla ei noita rajoituksia, tai en ainakaan tiedä olevan sairauden vuoksi, kai sitä pitäisi vähän kaikkea itseltään kieltää, mutta vähän muita iloja enää on, haluan syödä mieleistäni.
Kasviksia paljon haluihini kuuluu ja siksi kai pakkanen pursuu niitä.
Noiden rutineiden mukana olosta MdK kirjoitit, sama täällä, olen ajatellut komeronikin sillä silmällä kuntoon laittaa, että ei sanan sijaa löydy.
Minä olen tyrkyttänyt yhtä sun toista jälkeläisilleni, mutta ei kelpaa, niin kauniita astioita joita itse ihastelen (ei arvokkaita) maailma on siltäkin osin muuttunut, kauneuttakin eri tavalla katsotaan.
Historia ei nykyisissä kodeissa näy ja minä kun olen kerännyt vanhaa jotain arvoa olevia huonekaluja, koko puisia, ei lastulevyisiä, pitääkö jälkeen jättää tietoa laadusta mitä esittävät.
Poikaani toivoni laitan, hänellä silmää keräilytuotteisiin, tytär ei arvoa anna millekään vanhalle, uusi tuuli hänen elämässään liehuu, näin luulen.
Toivon, että makunsa muuttuu vielä, vaikka jo ikää hänelläkin on.
Näin tämä aika ja elämä kulkee jokaisella oman itsensä mukaisena, kaiketi hyvä niinkin.
Tämän kaltainen mielen aamu nyt, hyvin nukuin ja virkeänä on mieli vastaanottamaan päivän haasteet. - Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Aika lentää, mitenkähän sitä seurata jaksaisikaan.
Tuntuu aina vaan vaikeammaksi nuo asiat muuttuvan, tekoälyn vaarallisuudesta kertoillaan ja kuitenkin sitä vaan lisää ja voimalla käytetään.
Amerikan johto hahmo hehkuttaa ja määräilee tahdista, miten tämä voikaan näin olla?
Kysymyksiä toisensa jälkeen pääkoppaan ilmaantuu, voiko olla niin, että yksi mies pystyy tahdin määräämään, vaikka nähdään suunta aivan tuhon tiellä kulkevan.
Kysymyksiä, mihin ei näytä korjauksia aikaan saatavan, missä on tieto ja oivallus asioiden oikeasta laidasta, samoja polkuja seuraavat maiden päämiehet, ne meitä johtavat viisaat miehet, naisetkin.
Ymmärsin, että puhuit omista tunnoistasi, en muuta ajatellutkaan.
Samoin tein minäkin, näitä omia rutiinejani kerroin ja iloinen olen, että olet löytänyt omien hommiesi kulkutien jota voit seurata, helpottaen turhia paineita.
Tasosta puhuessani tarkoitin kuntosi tasoa, siitähän olit huolissasi.
Tuo sanojen asettelu joskus vaikeutuu, tarkoitus menee väärään suuntaan, taitojasi en epäile, en pystykään, enhän ole töitäsi nähnytkään.
Tuosta vähättelystä, olen koko elämäni ajan taitojeni tason ymmärtänyt, siksi kai tuo "vähättely" itseäni mukana kulkemiseen on tätä elämääni.
Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle toivon, sinnikäs olet, paljon jaksat.
Mihinkähän MdK on kadonnut, eilen ei kirjoitellut, aina tulee mieleen ajatus, että onko jotain sattunut, nyt olen ollut ketjuun kirjoittaneista huolissani, sitä se on tämä iän kertyminen, yllättäviä asioita tapahtuu.
Elän sitä aikaa, että aina viestejä tulee, että ystäväjoukko poistuu yksi kerrallaan.
Tuntematon on tulevaisuus kaikilla, mutta varmaa on, että maailman joskus jätämme jokainen.
Ei ole tietoa tämänkään päivän sujumisesta, mutta illalla sekin on selvinnyt, nyt toivotan kaikkea mukavaa teille jokaiselle. - Huomenta jälleen, nousin tavallista aiemmin ja aion tuossa lähikaupassa piipahtaa, pieniä puutteita hakemassa.
Aikaisin aamulla saa uunituoreet piirakat, niistä haaveilen, loppuviikosta sitten isommat ostokset.
Olen seurannut kummi-tyttöni puuhia noissa metsä asioissa ja tuntuu aika mutkikkaalta, lupa on joka asiaan saatava metsähallitukselta.
Olen yllyttänyt myymään koko metsänsä, mutta ei sekään taida helpolla onnistua, kolmen omistajan tahto ei aina kohtaa.
Kaikki hoidot ja hakkuut on vieraalla teettävä ja siinä sitten yksi harmin syy. onpa hyvä, että en metsiä omista.
Vävyni oli saanut seitsemän kuhaa verkoilla ja niistä sain minäkin pari filettä, enemmänkin olisin saanut, mutta lohi oli pakkasessa, joten tuo riitti.
Muistelen, että en marjoja joutunut kouluun viemään, kai se oli kaupungista johtuen vaikeaa sekin, meillä ruoka haettiin sangolla keittiöstä, koulu oli kolmekerroksinen ja hankala oli sankoa kantaa ylimpään kerrokseen
keitto, mitä useimmin oli, läikähti saappaan sisään ja koko päivän se siellä muhi, ja arpi siitä muistoksi jäi.
Omat leivät vietiin kotoa, eriarvoisuus siinäkin paistoi, muilla oli makkarasiivut leivän päällä, minulla ei koskaan, toki muutama toinenkin söi leipänsä ilman makkaraa.
En muista, tehtiinkö siitä numeroa, ei ehkä, kun ei mielessä ole.
Monessa asiassa kyllä sai erot huomata, mutta en kokenut kiusaamista kuitenkaan.
Kouluajasta ei mitään ikäviä muistoja ja ylemmillä luokilla olin jo sinut kaikkien kanssa.
Kyllähän eroja huomattiin ja muistan tien missä kummallakin puolella jalkakäytävät oli, toisen puolen jalkakäytävistä käyttivät ruotsinkieliset ja se kuului, kaupungissa oli paljon ruotsinkielisiä, tehtaat heitä johtajiksi palkkasi.
Nyt ei mitään jälkiä moisesta, muistoissa vain elää.
Korpikirjailija onpa hyvä, jos olet päässyt ajatuksissasi niihin oman tahtosi ja kykyjesi tasolle, jokainen tekee puuhansa miten haluaa, kukaan tuskin tarkastelee, onko ripsuttuja ja punattu, se mikä itselle sopii on hyvä juttu.
Minulla vaan tuo ripsuaminen mielessä elää ja teenkin sen pikkuhiljaa huone kerrallaan, onneksi on väliovet, niinkin onnistuu.
Turhaa, monikin ajattelee, mutta minulla omat päähän tarttuneet tapani ja niistä on vaikea eroon päästä.
Tapojeni orja olen, ehkä siitä parantamisen tarvetta löytyy, varmaan siihenkin pakko eteen tulee.
Tänään on ruoka jo valmiina, lohifileen eilen paistoin ja siitä toinen puoli on tänään tuhottava, kala ei säilytyksistä tykkää.
Koko viikoksi on ruoka suunniteltu, huomenna kaalikääryleet ja keskiviikkona jauhelihakastike, sitten kurpitsakeitto ja torstaina jo sitten uudet ruoka ainekset hakuun, helppoa kuin heinänteko.;)
Kaunista päivää, sillä aurinko nousee ja kesäisen tuntuinen sää palaa. - Sunnuntaiaamu, syksyisen tuntuinen, lupailivat kaunistuvan.
Kaunista värinäytelmää saa katsella, joka ikkunan puolelta ja seurailla lintujen lentoa ruokaa etsiessään.
Variskin kävi pihlajassa, kai ei uskonut, että happamia on pihlajanmarjat.
Pihlajanmarja hilloakin voisi tehdä, mutta en ole tehnyt, suuren määrän sokeria varmaan tarvitsee.
Tänä aamuna kuuntelin radiosta hyönteisten vähenemisistä, huolen aihe sekin, surkeaksi menee jos pölyttäjät loppuu, ei marjoja mistään kerätä.
Onneksi on niittyjen rakentaminen innostanut eri tahoja ja niiden lisääntyessä voisi pölyttäjätkin elää..
Lapsuudessani oli vielä luonnonniittyjä, missä näki sinikelloja, päivänkakkaroita, ruiskaunokkeja ja paljon muita nyt jo kadonneita kukkia.
Nyt se ihme taas taivaalla näkyy, aurinko pilkistelee, mökeillä oleilevat saavat nauttia vielä kesän viimeisistä päivistä auringon paisteessa.
Lokakuu nurkan takana ja siihen varustaudutaan hieman happamien miettein, nimensä mukaan lokaa voi sää viiletessään tuoda.
Noista mietteistä mitä korpikirjailijaa vaivaa totean, että suurimmilta osin mieli niitä aikaan saa, hieman herkempi ihminen saa ajatukset aina ennakoimaan ja ikävällä tavalla.
Se myönteisen ajattelun voima pitäisi tässä minunkin mieleeni saada, aina ja joka asiasta tulee ajatus, että jos kumminkin huonosti käy.
Sekin on kerrottu, että vanhoja ei pitäisi muistella, eikä tulevaa surra, elää täysillä olevaa hetkeä.
Sepä ei niin vaan onnistu, jos ei muuta niin suree maailman pahuutta, no siitähän sitä suremista riittää ja mitään ei suremalla saa aikaan.
Tekoja ihan jokaiselta ihmiseltä vaaditaan ja oman osansa hyvin eläen, voi pienen esimerkin ehkä joillekin antaa.
Ymmärtäen senkin, jos elämä on täynnä huolia ja ehkä kipujakin, on hyvin vähän jaksamista maailman tuskaan herätä.
Kuitenkin se lähin ystävä, naapuri voi ilahtua jostain hyvinkin pienestä iloa tuottavasta asiasta, vaikka vispipuuro annoksesta, ei tarvitse muuta kuin pieni määrä rohkeutta ja toteuttaa asia.
Olen itse tämän kaltaista kokenut ja huomannut miten ilo mieleen syntyy.
Jaksan ruokaa ja leipomista tehdä, tietäen, että kaupan varassa joillakin elämä sujuu, siispä lämpimäiset aina ilolla ottaa vastaan, onhan se kotitekoinen, juuri uunista otettu makuisa.
Sitä kauan sitten ollutta perinnettä muistelen, näin tehtiin lapsuudessani.
Tilhiparvi hyvin pieniin pihlajiin pelmahtaa ja koko puu maata viistä, kohta lentäen taas kuusen suojaan saamansa marjaa syömään, olen huomannut senkin, että kuoret jättävät syömättä, kadulla huomaa marjan kuoria kertyvän pihlajan alle ja kadulle.
Nyt sitten alkaa ruuan valmistus, lohifile pakkasesta ja sen taiteilu lautaselle herkullisella tavalla vaati pienen hetken, perunamuussin teen seuraksi ja kukkakaalia, lisukkeiden kanssa.
Olen tykästynyt punasipulipikelsiin ja se sopii kaveriksi monelle ruualle.
Vietetään kiva päivä, siihen apua antaa väririkas luonto, jota voi ikkunastakin ihailla, tietysti nautinto voisi olla suurempi jos luontoon pääsisi, mutta hyvä näinkin. - Huomenta, edelleen sateisesta säästä, puut on värihamoset päälleen pukeneet ja tuo värien ihailu on mahdollista vähän aikaa.
Tilhiparvia on liikkeellä, pihlajan marjat kohta katoaa parempiin suihin ja punaväri sen mukana.
Alakuloa on ilmassa, mutta miten syksy etenee, tuleeko pian lunta, kaikkea tätä odotellen saamme elää.
Muistan takavuosilta miten lokakuun puolessa välin tuli pysyvä lumi.
Ano 00065, asun ekakerroksessa, mutta sen verran korkealla, ettei ikkunasta sisään pysty näkemää, käytävän kävelyn kyllä kuulen.
Ei häiritsevää ole liikkuminen, kun kahdeksan asuntoa käytävässä ja kaksi vain silloin tällöin käytössä.
Sinulla näköalat hyvät, neljäs kerros jo puiden latvoja ylittää.
Heikki Kahila lapsuutensa täällä vietti ja moni muu julkiseksi päässyt.
Mari Perankoski myös lapsuutensa täällä vietti ja paljon näinäkin aikoina kesämökillään kuluu aikaa.
Hän kirjoitti teatterissa pyörivän Menomekko näytelmän, varmaan nuoruuden muistojen mielessä liikkuen.
Pitäisi mennä katsomaan, teatterikin tuossa muutaman sadan metrin päässä, entinen Työväentalo, siellä silloin aikoinaan häänikin tanssittiin.
Paljon muistoja sisältävä talo, vielä teatteri ajassaankin.
Tuo muistin katoaminen tapahtuu melkein kaikilla, ainakin jonkun verran, itselläni myös, mutta vielä ei ole lääkitystä siihen annettu, pitäisikö ennakoida?
Olen ihmetellyt minäkin tuota korpikirjailijan jaksamista, mutta kai sitä jaksaa, kun asiat on mieleisiä tehdä.
Minuakin kehotetaan ottamaan apua yhteen ja toiseen, mutta mieli on sellainen, että halu tekemiseen voimia lisää, mutta pakko on jostain luopuakin.
Mökistäni luovuin muutaman vuoden mieheni kuoleman jälkeen, siellä tehtävät työt oli toista luokkaa, mitä nykyiset hommani.
Harrastuksetkin on jääneet, vaikka en korppiksen tahtia ole koskaan tavoittanutkaan, ymmärrän kyllä, jos intoa riittää vaikea on luovuttaa.
Raskaaksi käy, jos toisesta vielä huolta kantaa, apua on saatavissa.
Ikävä, että lapset on yhteyden isäänsä menettäneet, usein näin käy, jos perintö asia mukaan liittyy.
Kyllä se hetki meille kaikille tulee, että luopumisen tuska on koettava, joillekin jo hyvinkin pian, ei kysellä haluatko, on vain tyydyttävä, sitä tässä minäkin opettelen, mikään ei enää varmaa lupaa.
On kyllä merkillisiä nuo lain kirjaimet, että ei omia rahojaan voi saada itselleen, kuka viisas tämänkin on keksinyt, ei edes porsaanreikiä löydy, kuten monessa tapauksessa löytyy.
Sitten jotain noinkin hullua karhutaan, kuten Eliaana kertoi.
Nyt saat taas pienen levon noilta silmäpiikeiltä, mutta aisan vakavuuden tietäen ne kestääkin.
Tuota luonnollisuutta minäkin pyrin hakemaan kaikista ihmisistä, kiroile en juurikaan ja korvaan sattuu, kun sitä jossain kuulee.
Tuli mieleen poikani teatteriin osallistuminen, kun hänen piti osassaan kirota, minä siihen, että ei poikani osaa kirota, johon poika vastasi, ettenkö osaa ja kirota täräytti, no nauruksi meni, mutta en kyllä kiroillusta tykkää.
Luonnonllinen voi muullakin tapaa olla, teeskentelevä ihminen on minulle kauhistus.
No niin pituutta on varmaan taas jutussani, lukeminen jaksamista vaatii, mutta yrittäkää mukana pysyä, heippa. - Huomenta harmaaseen aamuun, tosi syksyiseltä tuntuu ja lämpökin on katoamassa.
Taas on syksyyn päästy, yksi kesä kulutettu, nyt sitten odotuksen kohteena talvi, joulu ja muut syksyynkin mahtuvat tapahtumat.
Sain eilen suruviestin ystävä vuosien ajoilta on poistunut taivaan riemuihin.
Kauan sairasteli ja kipuja tunsi, mutta mieli oli aina eteenpäin pyrkivä, minun epäillessä, että 90:siä ei nähdä, vakuutti , että usko vaan nähdään, puoli vuotta häneltä jäi tavoitteestaan.
Hänen miesystävä kävi kertomassa tapahtuman ja oli lohduton, kertoi ettei kotona oikein viihdy, lohduttelin, että oman aikansa vie senkin hyväksyminen.
Ystävätkin katoaa ja herää mietintään vieläkö jossain nähdään?
Radiossa kerrottiin, että Kiinan ja Amerikan päämiehet tapaavat, asiana on kauppasuhteiden selvittely, toivottavasta jotain hyvää tapaamisesta koituu, onhan maailma melkoisen sekava kaikkine öljykriiseineen.
Vähän epäilyä herättää tuo Amerikan päämiehen mielen liike, ei aina järjen kanssa mitään tekemistä.
Mediaa seuraten aina haluaa uskoa, että jotain hyvää tapahtuu maailman kansojen välillä.
Juttelin muutama päivä sitten pankkivirkailijan kanssa ja eilen tuli asiakaskysely kyseiseltä pankilta miten hyvänä pidin yhteyden ottoa, hieman ihmettelin puhelinnumeroa ja jätin vastaamatta.
Kyllä tämä maailma on huonompaan suuntaan menossa, tekoälyjen ja muun tiedon välityksen kanssa, aina on epäiltävä jotakin.
Luulosairaus on vauhdissa lisääntymässä, kaikkea on epäiltävä, hyvin vastenmielistä on.
En ole kuullutkaan tuon nimisestä ohjelmasta mistä keskustelitte, ei kai suurtakaan vahinkoa ole tullut.
Virastokankeutta tuo Eliaanan lasku on, ilmeisesti maininta olisi jäänyt tilastoihin ja oli näin virkailijan pakko laittaa lasku, tai olisi itse joutunut valvontaan, hassulta tuntuu.
Huomaa miten järjetöntä on tämä virkamiesten työskentely, ei järjen häivääkään.
Lait on laadittu ja kuitenkin väärinkäytöksiä paljon suuremmissa määrin toisaalla tapahtuu.
Toivon, että näkösi toimii noiden pistelyjen ansiosta, vaikka harmillisia ovatkin, kälylleni ei apua enää löytynyt.
Kuulin radiosta taas, sehän on tietojeni antaja, että on suomessa keksitty joku varteenotettava hoitokeino laugoman hoitoon, kokeilun alla on, toivottavasti tuloksia saavat aikaan.
Eilen toi saunakaverini pienen sankollisen puolukoita ja litran pullon valmista mehutiivistettä, näin näitä ihmisiä ympärilläni on, jotka useinkin muistavat minuakin, toki pyrin kiitoksen lisänä myös jotain korvausta löytää.
Söin suureenhaluuni puolukoita ison määrän, kai niiden happo on minulle tarpeellista
Pelituokio oli myös mieltä nostattava ja nauraakin sai monen päivän tarpeen, perunoita , sipulia ja porkkanoita taas lupailivat tuoda pelikaverit, kunhan maalle ajelevat.
Niinpä alkaa valmistautumiset talven tuloon olla taas valmiit.
Sipulin säilyvyyttä arvostelin, syynä siihen on, että niitä ei kuivateta varsienkin osalta ja sitten kiertäminen jää.
Ennen vanhaan sipulit säilyi kuivassa paikassa vuoden hyvinkin, nyt jo pian alkavat sisältä mätänemään, kierretty liian löysään, kiertäminen ei onnistu muuten kuin varsien kuivumisen jälkeen.
Sipulin hintaan sekin vaihe tietenkin koskisi, mutta säilyvyys olisi varmaa, eikä tarvitsisi kantaa kotiin hyvinkin pian mätäneviä sipuleita.
Olen sipulin suurkuluttaja monella tapaa.
Nyt sitten on puhetarpeeni taas tältä päivältä toteutettu ja siirryn koneen äärestä muihin hommiin, rattoisaa päivää toivotan;) - Rauhaa ja hyvää oloa tällekin keskiviikolle toivoisin, mitäpä sitä muuta.
Tänään aloitamme Skipon peluun, ei tunnu kovinkaan innostavalta, mutta uskon kuitenkin hyvillä mielin kotiin tulen pelaamisen jälkeen.
Pelikaverit niin hauskoja ja elämää pursuavia, että mukaansa ilon pitoon vievät.
Paljonkos sitä tarvitsee, kun mieli on hyvä ja halu päiväänsä viihdykettä tälläkin tapaa hakee.
Sään muuttumista huonoksi ennustivat, mutta vielä ainakin kaunista on.
Tuosta varakkuudesta ei kohdallani voi mitään sanoa, kaiketi nyt elän runsainta aikaa, kuin koskaan ennen, johtuneeko siitä, että ei kulutus minkään asian kohdalla ole suurta.
Kaikesta jo aiemmin hankitustakin pois haluan vähän kerrallaan päästä, ajatellen aikaa, kun lapseni joutuvat kotiani tyhjentämään.
Haikealta vähän tuntuu luopuminen asioista joiden eteen on saanut ponnistella, mutta ymmärrys mukana kulkien siitäkin, että kaikesta joudumme luopumaan, kun aikamme on valmis.
Lapsillani on valmis elämä ja heidänkin jälkeläiset ovat kotinsa valmiiksi saanet ja oman näköiseksi, joten kierrätykseen paljon joudun antamaan.
Kotini olen niin selkeäksi ja mukavaksikin tehnyt, että kiitollisin mielin katson menneeseen ja toivoa, iloa tuntien tulevaan.
Tulevaa ei kukaan voi ennustaa, mutta toivon elämäni seesteisenä kulkevan.
Olen huomannut entisen intoni aina esiin tulevan ja kaiken mukavan näkemäni aion näpräillä, mutta sitten muistan, että en taritse, siihen into katoaa.
Harmillista kuitenkin, olen aina ollut kova tekemään kaikkea mielestäni kaunista kotiini ja muillekin, nyt kaupan hyllyltä kaiken haalivat.
Aika on ohitseni mennyt, ei mahda sillekään mitään.
Palomalla onkin tekemistä, kun kirjaansa valmistelee, en tohdi edes ajatella miten jaksatkin, intoa siinä tarvitaan ja mielikuvitustakin.
Kaikille ei noita kykyjä luoda esimerkiksi kirjaa, ole annettu, hyvä kun joku osaa ja jaksaa.
Korpikirjailijan kysymykseen voin vastata, että käyn kyllä kampaajalla, tarvittaessa, mutta maksan kampaaja taksan mukaisesti, siivouspalveluja en käytä, koska omaa kuntoani koetan yllä pitää niin kauan kuin suinkin jaksan.
Tuota ajatusta, että kuluttaisin verojen kerryttämistä valtiolle en vakavasti ole ajatellut, olen ikäni maksanut veroja, kuluttanutkin, mutta en katso pakollisen kulutuksen enää koskevan minua.
Osani olen tehnyt kansan hyvinvoinnin eteen ja toivonkin, että siitä hyötyisi juuri he joilla todellisen tiukkaa elämä on.
Veroja maksan eläkkeestänikin mielestäni aika paljon, mutta se minun osuuteni pienenevästä ostovimmasta.
Ruokaakaan en osta vain siitä syystä, että kuluttaisin paljon, tarkkaan katson hinnat ja sen mukaan suunnittelen ruokamenoni, en ruokaa hukkaa missään muodossa.
MdK, oikeassa olet tuon hälytyskellojen soinnin suhteen, nykyään ei voi olla varma mistään hyvältä kuulostavalta asiasta, aina vaara piilee, oma hyväntahtoisuus ei kohtaa rehellistä vastaanottoa.
Minäkin olen kokenut tuon "asian vierestä tapahtuvan" luvataan vaikka mitä hyvää ja kun tilanne eteen muuttuu, onkin aivan huuhaata tarjottu, mikään ei paikkaansa pidä.
Enää ei luottamus kuulu kaikkien asioiden kohtaan ja huonompaan suuntaan ollaan menossa.
Päättäjiinkin on luottamus kadonnut täysin, aina on joku porsaan reikä mistä läpi pääsevät.
Näillä sitä on yritettävä pärjätä, mikä joskus näinkin vanhan ihmisen kohdalla vaikeaksi muuttuu, pinnisteltävä vaan on, että selviää.
Keinottelu ja petos on tämän päivän elämää, selvitä pitää miten kuten.
Epäilyä melkein joka asian suhteen on aina todettava ja ehkä mielen virkeys tästä hyötyy, mutta ihmisenä oleminen ei tätä tarkoita.
Oikein toimiminen on ollut ohjenuorani ja siitä pidän kiinni loppuun asti.
Nyt päivän puuhiin ja sitten peliseuraan, viettäkää mukava päivää, ehkä selvämme kaikesta hyvän tahdon avuin. - Huomenta kauniina alkavaan päivään, miksihän elän nykyisin mielessäni lauantai päivää, pitää oikein torhentautua, että tajuaa päivän missä mennään.
Huomenta sinullekin ikäduunari, kiva, että olosi on mukava hoiva kodissasi.
Tänä aamuna kuuntelin taas aamujuontajien tarinointia ja iloisen mielen minäkin heidän sanailustaan sain.
Nukkumisesta puhuivat ja siitä miten varusmiesten koulutus on siirtynyt suurilta osin luontoon.
Nukkuvat jonkinlaisessa riippukeinussa, makuupussissa ja puiden suojassa, kroonien vuoksi ei enää telttamajoitusta, eikä kaminoita, liian helppo kohde olisi näille "pirumoisille herhiläisille"
Näin sodan käyntikin miehistön elämää muuttaa.
Nyt sitten eläkeläisetkin ovat joutumassa muutoksiin, hallitus on tämän tapaisia suunnitelmia esittänyt, no mitäs sillekään voi.
Ainahan se pussissa tuntuu, presidentti kehottaa kansalaisia kuluttamaan, luulen , että noiden suunnitelmien toteutuessa ostaminen vähenee.
Olen pienessä mielessäni tätä eläkeasiaakin pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että kaikille sama eläke, vuosien täyttyessä, mutta samaan syssyyn totean, että tämä ei onnistu, jossakin vastustelu kovaksi kiihtyy, jopa ministerien kohdalla.
Tämän päivän uutiset harvoin ilon pintaan nostaa, nuo maailmankaan uutiset eivät mitään iloa jaa, aina on nämä valtioiden päämiehet jotain uutta keksineet.
Tuo politiikka tahtoo aina esiin tulla vaikka sitä ei pitäisi, ainakaan isosti esiin tuoda, mutta onhan se kuitenkin meitä kaikkia koskettavaa juttua ja jotenkin sivuaa täällä kirjoitellenkin.
Nyt kovasti keskustelua on yksi maahanmuuttaja saanut kielteisellä tavalla, kuitenkin meillä on ollut vuosikymmeniä ollut maahanmuuttaja eduskunnassa, aika rauhassa on asioiden hoidossa ollut, varmaan paikkansa ansainnut, miksi ei joku toinenkin voisi näin tehdä?
Minä poropeukalo sain K-sovelluksen vihdoin laitettua kännykkääni, mutta oli aikamoinen homma, ihmettelen miten minua heikommin osaavatkaan voivat selvitä, sillä luulen olevani vielä melko oppimisikäinen;)
Ymmärrän kyllä tarkkuuden millä näitä tietoja varotaan kovin reilusti esiin tuomaan, onhan näitä jotka kaikesta yrittävät hallaa tehdä, eri pankeilla on omat systeeminsä.
Tunnustettava on, että aina vaan vaikeutuu nämä yhteiseksi hyväksi tarkoitetut asiat.
Nuo MdK mainitsemat asiat ovat ikävä kylä totta, kaikessa koetetaan hyötyä, voittoa tehdä.
Jopa kuoleman tapahtuessa koetetaan näin hyötyä saada.
Ketkä tätä keinottelua tekeekään, ei varmaan osoittava sormi ole niin sanottujen rahakkaiden suuntaan, no heillä omat kohteensa ja taitonsa.
Ikävää kuitenkin on ja tuomittavaa kaikkien kohdalla.
Kaikkien onnen kantamiin ei varmasti koskaan päästä, mutta jo työnverotus on aikoinaan, ehkä aika suurenakin tehty, vieläkö vanhuuden tullen on meitä rassattava.
Nyt on purettu sydäntä ja sanaista arkkua, toivottavasti ei anna aihetta kinaamiseen.;)
Vietetään kaunis, koleakin päivä jokaisen oman maun mukaisena ja ollaan tyytyväisiä. - Viimeinen syyskuun täysi viikko alkamassa, keskiviikkona jo syyspäivän tasaus, siitä se alkaa pimeä aika ja loskaiset kelit.
Olen haalinut kuivaa tavaraa kotiin, ettei sitten huonojen kelien aikaan niitä tarvitse rahdata ja onhan neuvottu miten kaiken mahdollisen sotaisten enteiden vuoksikin pitäisi varastoja olla.
Muistan miten on kerrottu näin tehtiin myös viime sodan edellä, varusteltiin mahdolliseen sotaan, toivottavasti tämä asia ei tällä kertaa sitä tarkoita.
Ohjeet näistä varusteluista kuitenkin käytävän seinällä on ja niistä pitäisi ohjeistukset lukea, pommisuojakin olisi tarkastettava.
En kuitenkaan usko tämän varustelun tarkoituksen toteutukseen, elämme kumminkin jo vuotta 2026 ja sivistys on levinnyt, järjellinen ajattelu saanut jalansijaa, vain muutamat vallan haluiset johtajat tätä asiaa esiin tuo.
Kuuntelin radiosta sanailua siitäkin, että puhuminen on vähentynyt huomattavasti, tekstiviestit ja sähköinen media ovat vähentänyt puhetta.
Myös sanojen väärinymmärrys on lisääntynyt, suomen kielioppi antaa puhumiselle mittavan laajuuden, sama sanoma voi lukiessa muuttua tarkoitusperältään aivan muuksi.
Sanoja voi yhdistää, esimerkkinä kertoivat, en/mä/tiiä ja no/niin, hymiö perään ja sanonnalle annetaan selvyys.
Tuletko kahville, kysymys ja perään silmänisku hymiö, asia selviää vihjeellä.
Onhan se huomattu palstallakin, miten asiat samalla sanomisella voi kääntyä vaikka miksi.
Tuleeko meistä pikkuhiljaa kaikkine tekoälyinemme puhumaton kansa.
On aivan hyvä, että tätä puhumisen lahjaa voidaan edes kirjoittaen käyttää.
Korpikirjailija sanoit, että et tykkää sosiaaliapujen käyttämisestä ja jouten olemista, aika moni on samaa mieltä, mutta olosuhteet sen asian useinkin määrää.
Jos työtä on mahdotonta löytää on pakko elääkseen turvauduttava sosiaaliapuun, mikä aika harvalle on mieleinen asia.
En tiedä kuinka suuri on joukko, mikä ihan laiskotellen näitä apuja käyttävät, ehkä ei ainakaan enemmistö työttömistä tätä ole.
Olevat olot pakottavat tähän ikävään olotilaan uskonkin, että suomalainen luonteen piirre on halu selvitä itse omista menoistaan ja halu olla oman elämänsä herra.
Liian helppo eläminen saattaa houkuttaa tähänkin harmittavaan kierteeseen, nuoremmille elämän alkua aloittaville pitäisi olla mahdollisuus tuntea itse määräävänsä ja suunnittelevansa oman elämän kulkunsa, ilman työtä sitä mahdollisuutta ei ole.
Surullinen luku on tämä työtä vailla olevien määrä.
On hyvä kaikesta huolimatta, että nämä sosiaaliedut elämää avustavat, ketään ei jätetä yksin selviämään vaikeuksiensa kanssa, vaikka monelle tämä nöyryytys on liikaa ja sormella osoittajia löytyy.
Olen niiden onnellisten joukossa elänyt, jotka on omin avuin selvinnyt, ne kaikille kuuluvat avut olen saanut, yhtään anomusta en ole kirjoittanut, mutta hyvilläni olen, että apua annetaan sitä tarvitseville.
Nyt tähän päivään, pyykin silitystä tiedossa ja sitten pitkä rupeama La Promessaa, saattaa olla, että torkahtelen sitä katsoessa, niin pitkäveteiseksi on mennyt, mutta katsottava vaan on.
Nykyisin piste lauseen lopussa on virhe, näin myös kertoilivat aamuradiossa, ok on hyvä, mutta piste perässä ei sitä ole, kenen mielestä näin on, en tiedä, mutta vanhaan tapaan pisteeseen lauseen lopetan, joten piste koko kertomalleni.
Harmaa on yleisilme säällä, mutta syksyä elämme ja siitä kaikki nautittava on tarjolla, joten nautitaan:) - Sunnuntaiaamupäivä tuulisella säällä aloitellaan, aurinko paistaa, mutta koko yön satoi.
Voi olla, että vettä saadaan, kun tämä syksyinen sää niin monilla rattailla ajelee.
Sieniä nousee ja jos ei pakkanen yllätä voi löytyä hyvinkin satoisa sienipaikka, puolukoita on harmiksi asti, näin kertoi saunakaverini, on mehuksi, hilloksi laitettu, tuoremehukin valmistettu, pakkaset kuulema täynnä.
Neuvoin johonkin pakkasen kestävään astiaan survomaan ja parvekkeelle jäätymään, niin ennen puolukoita säilytettiin.
Mieleeni tuli, miten neuvokkaita emännät olivatkaan aikana jolloin pakkasia ei olut, kuitenkin ruokaa talveksi oli säilöön saatava.
Puutiinu täynnä puolukoita ja siitä sitten vuoltiin tarpeen tullen, suolattiin ja kuivatettiin, kaikki käytettiin tarkkaan.
Arvasin MdK vieraitaan kestitsevän, ihana varmaan tuo koira ystäväkin.
Uudet ystävät aika harvinaisia, heistä on syytä tapailla, jos tilanne sallii.
Rikas olet omistaessasi serkkujakin sisarusten lisäksi, minulla yksi ensimmäinen serkku elossa, sisaruksia ei ollenkaan, joskus kaipaisi joitakin saman elämän tavan eläneitä, tähän on tyytyminen.
Pieni on sukuni ja miehen suvusta ei ole kuin kälyni ja kolme lastaan.
Pahoittelin tuota sanontaani mallin ottamisesta ano 00031, lähinnä tarkoitin sitä, kun useinkin viitataan ruotsin oloihin ja vertaillaan ihan aiheestakin heidän ja meidän olemista, olemmehan pieniä maita maailman kartalla ja yhteinen taival on jälkensä jättänyt.
Historian kirjat kertovat tästä yhteisestä elämästä, jolloin todella säännöt sieltä naapurimaasta tuli, nyt olemme itsenäinen kansa omien sääntöjemme mukaisesti.
Oppi oikein toteutettuna on aina otettava vastaan, tulipa se mistä tahansa.
Paloma kertoili kuvien myötä tulevista muistoista, kuvat kyllä muistikuvia lisää menneestä, on kuin heräisi menneeseen elämään, kun antaa katselulle aikaa ja pohdittavaakin löytyy.
Pakko on itseltään kysellä, että noinko elimme ja noinko asiat sujuivat.
Joskus kyynel silmään tulee, kun jo pois nukkuneita kuvissa näkee, ikävä kasvaa.
Yksi kuva minusta korituolissa istuen ja radio vieressä, varmaan juuri ostettuna se oli aarre, rahaa säästettiin ostamiseen kauan, muun kalustuksen ohessa, olen siinä niin onnellisen näköinen, että en varmaan unohda tuota tilannetta, kuva siitä ajasta muistuttaa.
Täällä taas ollaan, ja sunnuntaipäivä vietetään;)
Nukuin pitkään ja n yt jo puolipäivä lähestyy.
Kivaa syksyistä päivää kaikille. - Vesisateista lauantaiaamua, tai aamupäivää jo eletään.
Nukuin pitkään, kai se matonpesu vieläkin pohjusti ja kaupassa käynti lisäsi voimien puutoksessa.
Torilta sain mukaani omenia ja ne soseutin, muutama rasia vielä pakkaseen mahtui, nyt se homma on lopetettava, tai uusi pakkanen on ostettava, no ei kuitenkaan, ihan sopivasti minulle riittää.
Kaali taas lähti kaupasta mukaan ja kaalikääryleitä syntyi uunipellillinen, heti kohta muutama hävisi, on ne iin hyviä.
Maitoa oli vanhenemassa ja niinpä uunipuuron tein myös, sekin vaihteeksi mieleen tuli.
Ruokapuoli suunniteltu, osin valmistettukin ensi viikolle.
Hurskastelua sanot ano 00027, ei taida hurskastelua olla, kyllä demokratia meinaa hukkua aivan toisenlaiseen politiikkaan, harvain valta on tavoitteena ja sanelu politiikka.
Nämä sosiali-mummot on nähneet monen hallituksen touhut ja kyllä nyt on kaikkein kehnoin vallan saanut.
Maahanmuutto on suurin huoli joillakin ja kuitenkin työvoima loppuu joiltakin tuiki tärkeiltä aloilta, toivoa sopii, että saamme työtä pelkäämättömiä maahan muuttajia ja koulutus heitä asettumaan tukisi.
Omalla paikkakunnallani Ukrainan pakolaiset ovat antaneet panoksensa moneen asiaan ja esimerkiksi torilla leivonnaiset kauppansa tekee.
Marjan myynti ja käsityöt tekevät kauppansa ja on ilo katsoa hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä niitä kauppaamassa.
Omakulttuurinsa heillä kaikilla, mutta sopeutuminen maan oloihin on useammalla haluna, siihen hyvänä apuna oma suhtautumisemme.
Evakkoaika on varmaan monelle ollut kova koulu, vaikka olivatkin suomalaisia, mutta nyt kaikki on olonsa löytänyt, samoin kotiutuvat ja maan tavat oppivat maahanmuuttajatkin.
Toivoa sopii, että kotoutuminen onnistuu, siihen vaikutamme itsekukin oman panoksen antamisella.
Totuus on, että työntekijöistä tulee olemaan pula, oikein suhtautuen, kouluttaen ja inhimillisyyden voimin asia toivottavasti korjaantuu.
Kaikessa ei tarvitse mallia muualta etsiä, aivan itsenäisesti voimme päätöksiä tehdä ja hallita suomen oloja.
Tulevalta hallitukselta tullaan odottamaan päätöksiä, mitkä nostaa asiat raiteilleen ja se paljon puhuttu onnellinen kansa saisi oikeudenmukaisen kohtelun, vauvasta vaariin.
Maailma on erilainen ja sen samaan muottiin muuttaminen vie aikaa, hyvää tahtoa ja inhimillisyyttä, ehkä joskus onnistuukin.
Tässä tämän aamun mietteet, ei varmaan kaikkien mieleisiä, mutta sanan vapautta käyttäen minäkin näin puhun.
Omia mielipiteitäni kerron ja kokemusteni pohjan ollessa koetun elämän muokkaama. - Huomenta, kauniina alkavaan päivään, mutta viileäksi se menee, 9 astetta mittarissa.
Sanderson, kiva että kuitenkin muistit, tien löysit kiikkustuoliin.
Samoja vaivoja minullakin, polvet meinaa lakkoon mennä, eilisen maton pesun jäljiltä, kovin jäykkinä nyt toimivat sen minkä toimivat.
Matot kävin hakemassa pyykkituvasta, valuivat siellä yön ajan ja nyt parvekkeelle lisää kuivumaan.
Tuo politiikka ei kovinkaan mieleinen aihe ole, mutta eihän voi aivan sivuuttaa, vaikuttaa aika paljon meidänkin elämään, kuka hallitsee ja päätöksiä tekee.
Suomenkin tilannetta seuratessa ei voi käsiä taputella, että hyvin menee.
Tuo maahantulo on kompastuskivi joillekin, vaikka tiedossa on, että tarvitsevia käsiä tarvitaan.
Pyrkimys kaiketi on kielen oppiminen ja sopeutuminen maan oloihin, se vie aikaa.
Vanhukset jo aivan heitteillä juurikin hoitajien pulasta, eikö meillä ole hoitajia koulutettu tarpeen mukaan, vai palkkausko vie hoitajat muihin maihin.
Kysymyksiä ilmassa leijuu ja aina vaan saa kuulla, että hoivapuolen menoja supistetaan.
Tämä on sitä politiikkaa, jolta ei voi silmiä sulkea, keskustelukin aika maltillisena pysynyt, riitely täällä ei paljon auta.
Hymyilytti tuo hautajaisleivonnaisten pakkaseen teon, ei sentään, mutta jos lähiaikoina noutaja tulee, pakkaset muuta on pullollaan.
Olen samoin melkoisen kärsimätön asioiden hoidon kanssa, kuten demeter kuvaili omaa tilaansa.
Asioiden pitää sujua, niin kuin on suunniteltu, päässä pyörii asiat joita ei heti tehdä ja se rassaa, jopa yöunia.
Maksoin eilen tilaukseni, jonka palauttamista yritin, mutta ei selvinnyt ja lopulta olisi palautuskulutkin itse pitänyt maksaa.
Sellaista ei aiemmin Klingelin kanssa koskaan tapahtunut ja tuotteet oli varmasti hyviä, peli pelasi.
Nyt mistä Kiinan suunnasta tulevatkaan ja laatuero on selviö, mainostetaan paljon ja sitten meikä hölmö menee tilaamaan.
Nyt on oppirahat maksettu ja tilauksia en mistään hintojen edullisuuden vuoksi tee.
En oikeastaan mitään tarvitsekaan, kotona istuen kelpaa vanhatkin, mutta sitä höyrääntyy, kun jotain halvalla tarjotaan.
Poikani sanat, että hälytyskellojen pitäisi soida, kun jotain hyvän tuntuista halvalla tarjotaan.
Vanhanakin lankeaa hyvin tarjottuun syöttiin.
Nyt lopetan tämän aamun tarinat, kyyti tulee tuota pikaa hakemaan ja taas kauppareissu tulee tehtyä, oikein kivaa päivää. - Huomenta, olen ollut uuttera tänä aamuna, kävin pesemässä pari käytävän mattoa(1,5 metrisiä) ottikin polviin yllättävän rankasti, vaikka pitkällä harjalla lattialla pesin.
Se asia ei nyt enää päätäni vaivaa, vielä pari pientä mattoa odottaa, mutta taukoa on pidettävä.
Aina ajatukset kulkee sitä rataa, kun aikani jättää en likapyykkiä haluaisi jälkeeni jättää ja kun joku asia saa päätöksen, onnen tunnetta tunnen;)
Vihannessoppa onkin hyvä ruoka aika usein sitäkin teen, kovin suuria määriä en tee, koska monena päivänä syötynä, ei yhtä hyvältä maistu.
Jääkaapissani on ateriat jaettu niin, että useamman ruuan syömiset vuoropäivin., hukkaan ei mitään mene.
Kuuntelin eilen välikysymyksen selvittelyä ja olihan se sekavaa, mutta loppuun asti en kuunnellut, saiko hallitus eduskunnan luottamuksen?
Totta on, että maanviljelijät eivät tuotteistaan oikeaa hintaa saa, isot kauppaketjut voiton kerää ja ne suuret tilalliset joilla konevoimin yksi mies hallitsee kaiken.
Työpaikkoja uskoisi, että monikin tila antaisi, mutta koneita tukevat toiminnot mahdollistaa työn koneitten avulla tekemään.
En ole paremmin perehtynyt asiaan, mitä media meille tiedottelee.
Hyvin on asiat mallillaan, miljardeitten korkomenot odottaa, säälin seuraavaa hallituksen hommiin ryhtymistä, ei ole kovin helppoja aikoja luvassa.
Vaalit enteilee jo meilläkin tulemistaan ja puheet sen mukaisia.
Muistan olleeni sellaisessa kyläpaikassa Helsingissä, että talossa oli vierashuone jossa sai vieraat yösijan, siellä oli muutenkin erikoista, ruoka tehtiin vuorosysteemillä, oli iso ruokasali missä sai ruokailla, samoin siivoukset oli vuorollaan itse kullekin suunniteltu.
En ole kysynyt, vieläkö sen toiminta pelaa.
Tuosta naurun voimasta minäkin sen verran, että eilinen saunareissu sai piirteet muisteloiden myötä hauskaksi, hyvältä tuntui, kun naurua ei useinkaan saa sydämen pohjasta aikaiseksi.
Tultiin siihen lopputulemaan siitäkin, että huonoja tekoja elämän varrella on turha muistella, ei ne siitä parane.
Demeter sienimaailmassa on liikkunut, kyllä sekin on oivallinen tapa kuntoilla, minulla oli mökkini takana aikoinaan herkkusieni kasvustoa, sain monta sieniruokaa niiden avulla ja kun pienenä muisti kerätä, ei matoja ja niiden polkuja näkynyt.
Puhuimme mieheni kanssa jopa sieni viljelystä, mutta puheeksi jäi, kuten moni muukin asia.
Puolukassa ja marjassa yleensä käytiin siihen aikaan paljon, muistan ennen auton omistamista, meillä oli moottoripyörä ja se oli täyteen lastattu kerättyjä marjoja, minulla reppuselässä ja mieheni edessä pahvilaatikko, mihin mahtui useampikin sankollinen, veimme marjoa myös vanhemmilleni.
Paljon sitä on kerennyt tekemään työn ohessa, mutta se tehtiin mikä kyettiin elämän eteenpäin menoa ajatellen.
Pienistä tuloista sitä on tähän päivään päästy, nyt voi todeta, että ruokaa pöydässä riittää.
Tänään sitten pyörittelen peukaloita tai sukkapuikkoja, jos hyppysissä pysyvät, ruoka on valmista ja muuta ihmeellistä en keksi, hyvää päivää teille itse kullekin. - Huomenta sadetta enteilevään päivää.
Kiitos Kristiina23 ja kiva nähdä nikkisi pitkästä aikaa.
Enpä olisi huomannutkaan, että nimipäiviä juhlin, niin näkyy olevan kalenteri kertoo, onnea sinullekin tulevien syntymäjuhlillesi, vuodet vierii ja ikää kertyy meille kaikille.
Tuosta sanasta taide on paljon viitteitä moneen suuntaan, melkein kaiken voi taiteen nimiin laittaa ja koko elämä on sitä suurinta taidetta, miten hyvin sen teossa onnistukaan, jokainen eri tavalla.
Suurten, nimeä saaneiden taidekin joskus näin tavan ihmiseltä vaatii ymmärryksen laajentamista,
Moneen ehdit ja jaksat korpikirjailija, sormesikin vielä näppärät, kun pieniä yksityiskohteita pystyt rakentamaan.
Minulla ei puikot meinaa käsissä kestää, aina siivouspäivinä niitä huonekalujen alta noukin.
Äänestämässä olen käynyt aina ja koetan loppuun asti ääntäni käyttää, häviölle useinkin menee, mutta yritys hyvä kymmenen, aina voi toivoa, että maailma onnellisemmaksi muuttuu kaikille.
Useimmiten käy niin, että kansa joutuu kipuilemaan päätöksien esiin tullessa.
Musiikista vielä, kyllä se sitä metalliheviä oli ja on poikanikin maku, kiertää vielä kaikissa konserteissa, mihin vain ehtii, ulkomaillekin, Pelle Miljoona oli idoli jossain ajan kohdassa, itse en sitäkään koskaan ymmärtänyt.
Ehkä ei ymmärrystä kaikki äidinkään touhut saa, joten makunsa kullakin.
Nousee päivä, laskee päivä, niin, näin lauloi viulunsoittajakin ja totta on, taakse jää eilinen ja huominen tuntemattomana nousee.
Onkohan MdK vieraitten kanssa unohtunut seurustelemaan, mukavahan se on jotain poikkeavaa arkeen saada.
Tänään päiväni ilman suunnitelmia alkaa, vaikka löytyyhän niitä "pitäisi" hommia olevan, mutta aina voi siirrellä niitä ikävämpiä toiseen päivään.
Parvekemattojen pesu yksi niitä siirtelyn kohteena olevia, mutta pestyä ne tulee, en muuten rauhaa saa.
Pyykkituvan lattialle matot ja pitkävartinen harja käteen, suitsait puhdasta tulee, se toimeen tarttuminen vain viipyilee.
Sama vaikeus roskien viennissä, mutta kun sen saan tehtyä, olo on kuin suurenkin homman olisin tehnyt;)
Mukavaa päivää teille kirjoittajaystävät. - Huomenta, niinpä nostin taas ketjun näkösälle, on harmi, että niin nopsaan varjoon siirtyy, mutta etsivä löytää, kiitos vaan kaikille nostajille.
Aloitteiden tilaa on pienennetty, 40-20:neen, kai mainoksia on lisätty eurojen toivossa.
Hyvinhän tämä näinkin toimii, pieni etsiskely vauhtia antaa;)
Noista lasten harrastuksista huomasin olleen puhetta, voin yhtyä niiden kalleuteenkin jossain tapauksissa, pojalleni ostin aikoinaan sähkökitaran, perustivat bändinkin ja yhden levyn teonkin maksoin, siihen jäi se harrastus.
En harmittele, sillä siitä jäi hänelle kumminkin jatkuva musiikin kuuntelu ja se antaa elämäänsä sisältöä.
Tytär sai pianon ja jonkun aikaa soittotunteja maksoin, mutta niin jäi hänenkin mahdollisen taiteilijan elämän hankkiminen, mutta musiikkia ainakin omaksi ilokseen harrastaa.
Balettituntejakin maksoin neljä vuotta ja edellytyksiä olisi ollut jatkaa, mutta halut lopahti ja siihen sain tyytyä.
Itse kansalaisopistossa monta vuotta kävin oppimassa maalausta, mutta tulos ei ollut kehityskelpoinen, joten sen jätin, ihastelen toisten taitajien töitä.
Harrastuksia löytyy, hinnan kiroissakaan ei kaikki ole, joten harrastakaa jokainen jotain, näin aika kuluu ja mielekästä ajan kuluttamista tuo mukanaan.
Tuo ajan kuluminenkin on kaksiteräinen miekka, eihän vanhenemista kukaan kai toivo, silti ajan kulua etsitään, se on sitä elämää kaiken aikaa;)
Tuo äidin jääminen taka-alalle on myös tämän ajan ilmiö, ei nuoret ehdi liioin mummojaan tapaamaan, niin paljon on keksitty elämän sujumisen suhteen, kiire on aina jonnekin.
Pienestä se kiire aloitetaan, huomasin juuri pojan nuorimman tyttären perhe kuntosalilla käy pienempiä myöten yhdessä harrastamassa.
Minä yritän välttää noita ulkomailta (Kiinasta) hankkimista, kun kotimaan työtilanne on mikä on, vaikka minun tiluksieni määrä ei työpaikkoja luokkaan, rikka rokassa kumminkin.
Olen jotain ihan epähuomiossa tilannutkin ja työn laatu ei ole vertailukelpoinen kotimaisiin tuotteisiin.
Kotimaastakin etsien löytyy halpaakin, mutta totuus on, että halvemmalla ulkoa saa, mutta palautukset joskus harmia aikaan saa.
En ole tarkkaan seurannut tuota Ruotsin tilannetta, mutta jännäksi menee, kun vasta huomenna ratkeaa, eikös siellä vaihdu hallinto jos oikein ymmärsin, toivottavasti samoin käy meillä.
Maahanmuutto täällä on keskustelun suurin erhe, mutta tilanne on niin, ettei ilman sitä selvitä, ei löydy työntekijöitä.
Oikean koulutuksen ja hyväksyn suhteen ainoa pelastus meidän työvoiman saantiin.
Ikävältä kuulostaa valtionvarainministerin sanoma, kun joskus silmään sattuu, aina ne supistukset juurikin sitä väestön osaa koskee, joilla ei mitään ole.
Politiikkaa en tykkää esiin tuoda, nyt tuo Ruotsin tilanne jotenkin sai kiinnostumaan, se sitten siitä.
Samaan tapaan valmistelin aina vieraiden tulon edellä, kaikki vaan valmiiksi minkä vain pystyi tekemään, sillä tapaamisen tarkoitus on ystävien kanssa keskustella ja kuunnella heidän elämän sujumisista.
Varmaan elämys tuo veljesi tapaaminen, onhan 50 vuotta jo aikamoinen muutoksienkin suhteen, jännää kuulostelua onko ihminen muuttunut ja mihin suuntaan.
Tekoäly ei oikein saa lämpenemään, tai en osaa oikein hyödyntää, ihmisen ääntä kaipaan ja se sitten on riittänytkin, on aivan ihana lukea viestejä, kuin kirjeitä saisi.
Joka aamu avaan koneen ja luen mitä on aikaan saatu ja kivasti on nykyään mennytkin.
Melko sopuisaa on viestittely, onko valvontaa enemmän sitä en tiedä.
Nyt kuitenkin päivän touhuiluun, mitä sitä keksiikään, aina ilta tavoittaa.
Huomiseksi sadetta on lupailtu, mutta tänään aurinko paistaa, nautitaan. - Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.
Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?
Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.
Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.
Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.
Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille. - Huomenta viikonlopun viettoon, sateesta kuinkas muuten, mutta kuluu se aika sisälläkin.
Minä tämän kotini pölyjä alan ajelemaan, jo eilen vein matot parvekkeelle, haistelivat yön miltä kostea sää tuntuu.
Olen oikeaa korvaani testaillut, huononee kuulo siinä, sirahtelee kuin heinäsirkka päätä kääntäessä, olisiko aika käydä tohtorissa.?
Olisi paljon muutakin kerrottavaa tälle tohtorille, mutta turha kai ajatellakaan, että mummon höpinöitä kuulisivat.
Voisin kertoa, että sormet kai terveimpinä on pysyneet, kiitos kuuluu paljolle puikkojen kilinälle, liikehän on lääke;)
Se siitä.
Ikäviä ja paljon surua tuottaneita tapahtumia on tällekin vuosisadan alulle tapahtunut, onko niin, että joka vuosisata jollakin tapaa kohtaa tuskaisia tapahtumia, hirmutekojen voimalla, jos ei sotia suoranaisesti niin muita tuhoja.
Sodatkin pintansa pitää aina jossakin maailman kolkassa, jospa säästyisimme niiltä, hyvin on muistoissa vielä edellinen.
Samaa mieltä tuosta opettajien voimattomuudesta saada oppiminen pääasiaksi koulun käynnissä, koulunhan pitäisi aikuisuuteen kaikella tavalla nuoriamme johdattaa, nyt se on tehty melkoisen mahdottomaksi.
Jollakin tapaa tuntuu, kuin nuorille elämä liian ruusuiseksi tehdään, kaikkea saa mitä rahalla voi ostaa, nykyiset nuoret perivät omaisuuksia ja into itse tekemiseen katoaa.
Hyvää tarkoittavat vanhemmat hellivät ja paapovat lapsiaan ja näin katoaa oma halu selvitä eteen tulevista haasteista.
Koulun pitäisi olla innostava ja ohjeita antava selviytymisistä tulevassa elämässä ja kaikki koulussa opittava olisi saatava nuorten ymmärrykseen, että se kuuluu heidän parhaakseen tulevaisuutta ajatellen.
Opettajat eivät ihmeitä tekeviä ole, jos rauha kouluissa ei ole hallinnassa oppiminen ei onnistu ja taso laskee.
Kodin ja koulun yhteistyön olisi pelattava. ikäviä esimerkkejä näkee tästäkin asiasta.
No ei pidä yleistää, on niitäkin nuoria, jotka vakavasti suhtautuu koulutyöhön, ymmärtävät oman etunsa asiassa.
No olen puhunut, eipä taida kantaa puheeni mihinkään.
Olen tuotakin pohtinut, että miksi piilosta kirjoitellaan, hyvinkin ilkeitä uskaltaa sanoa, onko tämä verrattavissa jotenkin tämän ajan epävarmuuteen, ei uskalleta sanoa sitä mitä haluaisi, kuin anonyyminä.
Mistä kumpuaa tuokin ilmiö, helpolla voi loukata ja arvostella, mutta ei sitä pysty tekemään edes nimimerkin takaa, saati omalla nimellään.
Sitäkään en ymmärrä kuka ja miksi nauttii saadessaan loukata jotakin toista, puskasta huudella, ei niin kivoja asioita.
Itselleni harvoin nousee se henki, että haluaisin sanoa jotain loukkaavaa, mutta joskus kumminkin, mutta olen saanut haluni sammumaan, ajatellen, että mikä siinä minua lämmittäisi?
Miksi pahoittaa tuiki tuntemattoman ja tietämättä lähtöasemia kenenkään kohdalla elämästä, antaisiko se omalle minälle nostetta, en usko.
Asiat ei minun käskystä, edes toivomuksista muutu, joten näillä on edettävä.
Siitä olen hyvillä mielin, että ketään en pois ole käskenyt (en pysty) ja ihmettelenkin noita kehotuksista, mitä täällä olemiseen annetaan, minuakaan ei kukaan kirjoittaja voi pois käskeä, ei hiljaa olemaan, muu taho sen tekee.
Pysyn mielelläni tässä ketjussa, luen ilolla näitä mukavia viestejä, jotka saavat uskomaan, että on olemassa mukavia ja sopuisia kirjoittajia, joille tämä arkinen ja siitä kertominen hyvän mielen tuottaa.
Onneksi löytyy vielä heitäkin, joille kiikkustuolikin kelpaa, kaikkine viesteineen, iloineen ja vastoin käymisiinkin ja uskoa, että pienikin iloa tuottava saa paljon aikaan.
Nyt sitten elämään live elämää ja ponnisteluun tämän kodin siistimisiin, tämäkään ei houkuta, mutta ilo sitten työntehtyään, nauttia näkemästään.
Intoa lauantain puuhiin teille toisillekin. - Huomenta ja heti vastaan anojen moitteisiin, että antakaa olla, ei nämä mollaavat viestit kirjoittelua lopeta.
Olemme vakaasti oppineet sietämään kaikenlaista, ei tehoa moitteet, ainakaan minuun.
Tiedän tarkkaan mitättömyyteni ja olen sinut silti itseni kanssa, mutta kiikkustuoli antaa iloa päiviini.
Olen samaa mieltä, tuosta innon saamisista eri hommiin, kun täällä saa toisten tekemisiä lukea ja joka päivälle jotain vähemmän mielyttäväänkin puuhaan tarttuu.
Minulla on puolukkamehu valumassa, sain eilen sankollisen kukkupäisenä ja söinkin niitä isolla himolla.
Puolukan happo on minulle ainakin näin syksyllä tervetullut nautinto, osan olen jo survokseksi aikaisemmin laittanut, tykkään ruuan lisukkeena.
Eilen ostin lantut ja ne keitin ja survokseksi valmistin, jouluksi lanttulaatikkoon valmiina työstettäväksi.
Pienen osan kuutioiksi laitoin, tykkään että maukkaampia on lantut juuri maasta otettuna.
Hyviä oli nytkin lantut, ei piikkisiä, kuten joskus olen ostanut.
Nyt on kaksi pientä pakastinta täynnä, kun mehut sinne vielä laitan, muuta ei sovi, keväällä jos niin kauan elän, tyhjiä molemmat.
Eilen taas sain huomata, että väsyminen kohtaa pienienkin ponnistusten jälkeen, vävyn piti palata kotiin hakemaan tytärtä, kun en sisälle laskenut, ovikelloa oli soittanut monta kerta, kun puhelintakaan ei mukana ollut, joutui takaisin ajamaan marjasankkoni kanssa.
Hämmästyin, kun kaksin oven takana seisoivat, tytär vähän ärtsyn näköisenä kysyi, että miksi et ovea aukaisut aiemmin..
Piti todeta , että nukahdin tuoliin ja en kuullut ovikellon soittoa.
Näitä nukahtamisia alkaa nyt tapahtumaan useimmin, pitänee kuuluvampi ovikello ostaa.
Olen huomannut aiemminkin, että nukahtelen useinkin istuiltani ollessa syvään uneen, taitaa olla niitä lopunajan alkuja.
Pientä huolta kai herättää myös tyttärelle, joka enemmän kanssani touhuilee.
En lue useinkaan muita ketjuja ja en tiedä mitään Tellukan esiin tulosta, häntä en aikoihin ole nähnyt kirjoittamassa.
Eiköhän hillitä mielikuvitusta ja luetaan sitä mitä oikeasti kirjoitetaan, arvailut ei sopua lisää.
Kiikkutuolin vakikirjoittajia kaipaan, mutta elämä on itse kullekin omanlainen, aina ei tiedä mitä kellekin on tapahtunut, tai missä elämän tilanteessa elää.
Asiaa ei auta toisten moittiminen, jokainen toimii omin tavoin ja miettein.
Nyt mehuja pullottamaan ja voin sanoa säilömiselle lopetuksen, no korjaan vielä, pieni omenasato on vielä saamatta.
Kääretotun täytteeksi sitäkin tarvitsen, jos joskus innostun sitä tekemään.
Hyvää syyspäivää!