Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Huomenta pimeyden keskeltä, vettä sataa ei paljonkaan sää houkuta,
harmillista töissä kävijöiden puolesta, se suunniteltu ulkoilupäivä romuttuu.
Yhä tuo risujen keruu puhuttaa, asia on ihan ok ja viisastakin on.
Tämä tokaisu liittyi kuitenkin maahanmuuttajien kohdalle ja siksi se kuulosti siltä miltä kuulosti
Kävin lukemassa myös korpikirjailijan kysymyksen, mitä en oikein ymmärtänyt, mutta yritän vastata.
Minusta valehteleminen on pois suljettua ketjussa ja muuallakin (en ole sitä huomannutkaan).
Tuotakaan en ymmärtänyt miksi joku olisi väittänyt sinun kateutesi kohteesta, ethän tunne minua, et poikaani, miksi ajattelet, että kateutta joku epäilisi, jos näin on sekin on kaukaa haettua.
Minusta on aivan turhaa epäillä kaikkea ja syyllistää joitakin, keskusteluun se ei sovi.
En osaa sanoa mistä kumpuaa aina nuo epäilevät puheet, itse en koskaan valehtele, en puhu olemattomia, aina totuudessa pysyn.
Rivien välistä en osaa lukea, sen olen ilmi tuonut monta kertaa, en edes yritä.
Jokainen omat puheensa vastatkoon.
Olen ollut 25 vuotta palstoilla ja pääasiassa innostavia ja mukavia kirjoittajia tavannut, ei ole taitoja ei tietojakaan, yritän toisten kannustavia kirjoituksia lukea ja osallistua omin kyvyin.
Olet joskus muistuttanut minua, että vähättelen itseäni ja se mielestäsi on pahasta, mutta jos kumminkin tunnistan vajavaisuuteni, en osaa edes hävetä sitä.
Silmäluomesta otettiin tikit pois eilen ja saunaan saan tänä iltana mennä.
Rokotukset tehosteen kanssa saatu ja nyt pitäisi kaiken olevan kunnossa, odotan vielä lääkärin viestiä onko hän samaa mieltä voinnistani.
Jostakin luin, että aihetta olisi Vaahteramäen Eemelin isän keskustelle lastensuojelun kanssa, kun puukon antoi pojalle mennä liiteriin vuolemaan.
Aikoihin on eletty, nyt voi puukot repussa kuljettaa kouluun ja tökkiä siellä tovereitaan, näinkin on kerrottu, aika muuttuu, vanhat asiat vaarallisiksi muuttuvat ja lapsia suojellaan uusin menetelmin.
MdK puhuit asiaa, kyllä se rakkaus ja huolenpito on sitä läheisyyden antamista.
Tarkoitus oli varmaan Eemelin isälläkin suojella ja opettaa oikeasti puukon käyttöä ja parhaiten sen oppii kokeilemalla ja neuvoja noudattaen.
Esimerkki on aina ollut paras opettaja kaikessa, virheitäkin pitää sallia, sillä niiden myötä varovaisuus tarttuu.
Nyt on aika mitä on ja vaaroja joka kadunkulmassa odottaa, se että koti turvan tarjoaa olipa kysymys mistä tahansa, on kauas kantava voima.
Sekin on harmi, että sanotaan, että ei voi verrata entisiin tapoihin, mutta kyllä se vankkaa pohjaa antaa, kun kerrotaan mitä on ennen tehty, miten onnistuttu ja aina on paremmaksi asiat saatu korjattua.
No taas kirjoitin mitä kirjoitin, ehkä joillakin halua vastata kasvoi, näin se keskustelu syntyy;)
Vietetään iloinen lauantai ja huomenissa uuden kellon ajan kanssa totuttelemaan ja marraskuuta aloittamaan. - Viikonloppuun on taas ehditty, työssäkäyvien vapaakin alkaa, kun jaksavat tämän päivän.
Muistoina mieleen tulee tämä perjantai työaikaan, suoraan kauppaan ja sen jälkeen kotiin siivoamaan, matot ulos ja pölyt pois kodista, se oli tututtu tapa perjantaille.
Lauantai meni pyykin pesussa ja ruuan valmisteluilla viikon varalle puolivalmiiksi, miten sitä jaksoikaan.
Olen katsellut melkein aina tyhjänä olevaa mattotelinettä, eikö enää kukaan mattojaan tuuleta.
No aina näitä ihmettelyjä löytyy, kun vanhaksi ja tavoilleen totutulla tavalla itse elää.
Kelloja taas tulevana sunnuntaiaamuna siirrellään, radiosta kuuluu tuosta harmista mitä se monellekin aiheuttaa, lapsiperheille kai enemmänkin.
Itse olen sopeutunut aika hyvin, muutama päivä ja asiaa ei enää huomaakaan.
Tuosta "risujen " keräämisestä tulikin iso asia, itse luin sen Purran maininneena ja minusta se oli jotenkin loukkaava, kun maahanmuuttajissa on paljon koulutettujakin.
Kaikki työ on arvokasta, jos sillä voi elantonsa hankkia, nykyihmisten mielestä ei siivoojan, kaupanmyyjän, autonkuljettajien ja muiden saman kaltaisten töiden vastaanottaminen on suomalaisille vaikea.
Kuitenkin näiden työtekijöiden puuttuminen aiheuttaa aika moisen kaaoksen, jos niitä töitä ei kukaan tee.
Pieni palkkaisuus kai syy haluttomuuteen.
Ihmisten erottelu töiden mukaan on kiusallista, onneksi on niitäkin johtajia, joilla työtekijäkin, olipa mikä tahansa, on paikkansa ja palkkansa ansainnut.
En alkuunkaan kertoilut poikani työn tekemisestä sillä, että se joillekin kateuden aikaan saa, ja uskon ettei tuollaista kateutta enää meidän ikäisten keskuudessa ilmene.
Poikani ei edes osaa ajatella, että täällä hänen hommistaan kertoilen, voisi tiualla äänensävyllä kyseistää asian.
Äideille, yleensä vanhemmille on jälkeläisten selviämisen hyvinkin tärkeä, huolta ja onnistumista mieleen tuovaa, aina lasten selviäminen mielessä, ei niin vanhaksi eläkään, ettei asia kosketa.
Tuttuja oli demeterin mainitsemat tavarat, kyllä "rännäri" oli meilläkin ja sillä paahdettiin papuja suurempiin juhliin nautittaviksi.
Reikäleivät orressa on siellä Hämeessä päin minullekin tuttu näky, asuinhan muutaman vuoden sielläkin, opin murteen hienosti ja varmaan herätin huomiota puheillani täällä Savossa, kun tänne takaisn tultiin.
Tänä aamuna liikkuvuudesta puhuttiin ja miten tärkeää olisi pieni liike vanhallekin, tietenkin voimiensa mukaisesti, syyttävä sormi minuakin osoitti, paljon enemmän pystyisin, mutta se mukavuus, mitä laiskuudeksikin voi mainita saa minut unohtamaan asian.
Puolustelen kuitenkin, että viruttelen ja voimistelen joka aamu, mutta ne kävelylenkit olisi poikaa.
Taitaa olla niinkin, että periksi rupean antamaan, kyllä viimeisä aikoja tässä elellään ja pian on luovuttava elämästäänkin.
Olkoon tämäkin laiskuudeksi nimittäminen oman tahtoni mukaista, tänään menen kyllä rokotuksen ottamaan ennakoin syksyn flunssaa, vaikka en niitä yleensä ole sairastellutkaan.
Silmäluomesta otetaan tikit pois samalla reissulla, kovin on turvoksissa luomi vielä.
Vietetään viimeiset kesäajan päivät ja siirrytään talviaikaan, hyvää vaihdoksen aikaa. - Huomenta ja kauniiksi näyttää päivä tulevan, lokakuu lopuilleen alkaa kiertymään.
Tänä aamuna juontajat ihmettelivät vanhoja keittiön tavaroita, mitä ei monikaan enää tunne.
Ihmettelyn kohteena oli kaulinpuut, hellanrengas teline ja leipäkorvo.
Kaikki tuttuja, no olenhan elänyt sen ajan, jolloin hellalla ruoka tehtiin ja kattilan mukaan tuli kattilan alle laitettiin, otettiin renkaita sopivasti pois ja laitettiin ne hellan perillä olevaan koukkuun.
Kaulinpuut, jotka mankelia vastasivat olen nähnyt maalla, itse en ole pyykkiä "kaulannut".
Leipäkorvo on hyvinkin tuttu, äiti joka viikko leivät paistoi hellauunissa ja korvo vietiin kylmään komeroon , ei pesty, koska juuri jäi seinämiin.
Leivät säilytettiin korvossa ja viileässä, oi aivan vesi kielelle tulee, kun tätä muistelen.
On minullakin joitakin tuntemattomia tavaroita, sillä mittava oli tarvikemäärä.
Pojantytär kävi kylässä syyslomallaan, lapsiensa kanssa ja voi sitä kyselyn määrää, mitä tämä seitsenvuotinen kyseli.
Aidosti ihmetteli asioita mitä kerroin, kalevalalautassarjasta sain joka kuvasta kertoa miten se aihe oli keksitty, yritin typistää, että kirjan mukaan, mutta sitten heräsi kysymys mikä se kirja oli, kuka sen teki, yritin selittää, että Kalevala on suomen epos kirjoen osalta.
Hän kertoi virkkausta opettelevansa ja minä tietenkin kertoilin ja näytin omia töitäni, hän silmät pyöreinä sanoi, oletko itse tehnyt, sama toistui taulujen kohdalla, syntyjä syviä selvittelin ja kysymyksiä sateli.
Ihanaa tuo into millä asioihin kiinnostutaan ja elämän alku on hyvällä mallilla.
Siitä tulikin mieleen, kun lukaisin ketjua missä korpikirjailija oli kohteena, mielestäni minun poikani on omin avuin työpaikkansa hankkinut, muistan miten pienenä halusi haalarin päälleen, kun isoksi kasvaa, no olihan se haalari sukelluspukukin..
Itsenäisenä, omin avuin on hommansa hommannut, vieressä vain katselen ja toivon asioiden oikeita reittiä menevän, nyt lähestyessä jo eläkeikää, luopui firmastaan on edelleen kyllä firman vastaavana.
Muutama vuosi ja voi halutessaan alkaa elämään elekelaisen elämää, saapa nähdä osaako?
Sukeltanut ei varmaan ole enää vuosiin, työpaikkoja hommaa ja sukeltajia tarpeen mukaan, heille majoitukset ympäri maata, on vähän joka paikan höylä ja tien päällä paljonkin.
Raportit ja kuvat on lähetettävä joka työmaasta veden alla moneen paikkaan.
Onnenkantamoinen on mukana kulkenut, äidillä ei mitään osuutta.
Eiköhän se suurelta osin ole niin, että äidit sivusta seuraajia ovat, toivovat kaiken onnistumista..
Ihmettelen kylä sitäkin, että millä tapaa osaa korpikirjailija nimetä jonkun toimivan niin kuin kertoo, minä en osaa lainkaan anoista löytää jotain, mikä voisi viitata moiseen.
Unelmistakin on ollut puhetta, no ainahan sitä jotain haluaisi tavoittaa, ei kai niin vanhaksi tulekaan, ettei haaveita/unelmia mieleen tulisi, arki on kyllä opettanut jalat maassa olemaan, ohi on aika haaveilun.
Itse olen haaveillut/unelmoinut, pettynyt ja elänyt kyllä asioiden hyvinkin menneen.
Teatterissa menee kappale Menomekko, 50-luvun elämää, no en innostunut katsomaan, eletty nekin ajat ovat, siis olen elänyt ajan, ja muistot elää.
Minua on vaikea saada enää mihinkään, osin olen hyvilläni siitäkin, että näin on.
Tuo maahanmuutto on kovin vaikea asia ja kaikki paha siihen yhdistetään, ja tuo risujen kerääminenkin tuli sellaisen henkilön nimissä, mitä ei millään voisi uskoa, ikään kuin maahan jostakin syystä pyrkivä, vain risujen kerääjäksi kelpaisi.
Ihmisiä olemme kaikki ja oman panoksensa jokainen antaa, hyvässä, kuin pahassakin.
Apua on annettava, jos on mahdollista, sillä tuskin kukaan kotimaataan jättäisi, mutta pakon edessä näin joutuvat tekemään.
Työnperästä on suomestakin lähdetty ja kaikilla ei ihan helppoa ole ollut, joskin suomalainen luonne kai on sopeutuvaa sorttia ja onnistumisiakin on paljon.
Risuista vielä, olen minäkin niitä sytykkeiksi kerännyt, mökki aikoihin.
Nyt MdK on jo lenkkinsä tehnyt, minä vasta aamukahvilla olen, vaikka jo aamupäiväksi on päivä muuttunut.
Tästä sitä on hyvä päivää jatkaa ja käpyjen maalaamiseen alan, joutavalla jotakin, yritän sitten kaikenlaista niistä rakentaa.
Nyt uhkaavasti sanat alkavat loppumaan, joten kiitos jokaiselle mukana olosta ja jatketaan;) - Huomenia keskelle viikkoa ja pakkasaamu eka kerran, kolme astetta mittarissa.
Sumuista on ilma, varmaan vesillä liikkuminen on vaikeaa, näin vävyni kertoili.
Rauhan aikaan saaminen on nyt aamuradion puheenaiheena, taitaa vanha sanonta, paljon porua, aikaan ei mitään saada.
Olisi varmaan maailman päämiesten vaihto ainoa tapa lopettaa sodat.
Katselin, kuuntelin eilen A-studiota ja puhuttiin maahanmuutosta, aihetta varmaan onkin, sillä ilman tätä muuttoa emme selviä tulevina vuosina.
Korkeasti koulutettuja toivotaan, mutta kaikki luokitellut työn tekemiset apua kaipaa.
Kaiken työn arvostuksen olisi muututtava, on ymmärrettävä, että kaikki työ on arvokasta ja palkalla on toimeen tultava.
Kotiuttaminen on kaikella tapaa tärkeää, kielen oppiminen ja maan tapoien hyväksyntä kuuluu maahanmuuttajien ensimmäisiin vaatimuksiin.
Omat työtä tarvitsevat olisi tietenkin ensin saatava työnteon piiriin ja kaikenlainen työ olisi otettava vastaan myös oman maan kansalaisiten kohdalla.
Maahanmuuttajat ohjataan töihin, mitkä ei oman maan kansalaisille kelpaa, olipa koulutus mikä tahansa.
Risun keräämisellä ei ihminen ansioitaan saa niin koreaksi, että pystyisi elämänsä hoitamaan.
Ongelma on suuri, sillä osaavia ihmisiä tarvitaan ja aina tarve vaan kasvaa.
Kiva kuulla sinustakin Kristiina23 ja on myös mukava kuulla, että avuksi voit olla tyttäresi vaivojen kohdalla.
Sopu sijaa antaa, sekin on todistettu jo aikoja sitten.
Demeterin osuus ketjumme annissa on melkoinen, hänen antamia aiheita voi mielihyvin kommentoida ja lukea.
Ilahdun minäkin, kun nimimerkkisi näen ja mittavan viestin pääsen , , lukemaan, aina asiaa sisältää, mihin voi kantaa ottaa.
Ramoonan vietit liitän samaan sisältöä antaviin viesteihin, paljon asiaa, mitä ei kaikilla ole mahdollisuuksia toteuttaa.
Kehumiseksi joku taas sanoo, mutta ei vaan voi sivuuttaa ilman kiitos mainitoja.
Arkielämää kaikki kuvaa ja siitä on jokaiselle mukava jotain palutetta antaa.
Paloma ja MdK naapurimaan terveisiä kertoo, elämää heidän oloistaan, mistä pieniä eroja on huomattu, meidän tapoihimme.
Kuitenkin heilläkin taustaa kotimaastamme, että osaavat siltä kantilta elämää valottaa.
Kulttuuriterveisiä monelta suunnalta ja niistä ammennan minäkin osani ja avarran näkökantojani, niin kirjallisuuden kuin muidenkin nähtävyyksien tasolla.
Pientä on elämäni näissä puitteissa, joten kiva on kuulla elämästä teidän kaikkien avulla, saada aihetta vastailemaan ja omia ajatuksiani purkamaan.
Sisältöä päivääni saan ja siitä olen onnellinen, kiitän jokaista annistanne.
Valoisia, vilpittömiä juttuja, niistähän ketju vauhtia saa ja kirjoittelu innostaa.
Nyt taas piste on laitettava, hieman hilliten halujani, kertomista olisi, vaikka millä tapaa, mutta jääköön huomiseen. iloa päiväänne. - Lokakuista säätä ja huomenta, ylös on päästy ja nyt päivää ajattelen, mitä kivaa saisi aikaan.
Radíossa vanhusasiaa pohditaan, jätän nyt tällä kertaa asian kertaamisen, paljon olen siitäkin kirjoittanut.
Pitänee kumminkin korpikirjailijan kysymyksiin vastata, minulla on näkökulmaa vanhuksista, monen kuntoisista, muistisairaista, joille kaikki palvelut on ulkopuolisin voimin hoidettava.
Jos ei läheisiä ole, onko varmaa, että apu mitä saavat on tilanteen mukainen.
Näkökulmia voi olla monenlaisia, ei kaikki niin valoisia, kun kuvitellaan.
Toinen kysymys, mikä sinua pohditutti, oli itsenäiseksi sanomiseni, ja todella itse päätän kaikista puuhistani, sanotaan, että vielä ainakin, koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu.
Onnellinen olen siitä, että vielä kaikesta selviän, en omaisia ole rasittanut kovin paljon, kauppaan vievät tarpeen tullen ja siitä olen kiitollinen, apua antavat, jos pyydän.
Ikäihmisten asioista pohditaan paljonkin ja väärältä tuntuu, että apua tarvitsevilta aina vaan apua heikennetään.
Ano kirjoitit jouluun valmisteluista, aika paljon samaa hommaa on minunkin joulun odotus.
Olen joululapsi ja joulun aika on minulle perinteiden mukainen.
Lahjoja en juurikaan osta, ennen annoin rahana, mutta viime joulu oli poikkeus, vain pienempiä muistin.
Poikani sanoi, että kaikilla on kohtalainen toimeentulo, miksi vähiä rahojasi jaat ja niinpä unohdin koko asian.
Adventtina jouluvalot laitan, se yksi perinne, mitä olen toteuttanut koko ajan perheen perustamisen jälkeen.
Itse leivon minäkin jouluiset leivonnaiset, aika kuluu siinäkin hommassa mukavasti ja taitojaan voi samalla testata.
Lapsien perheisiin ei tule vietyä, sillä siellä taiturit perheessä omasta takaa, miniä ja molemmat pojan tyttäret osaavat leipomisen taidot.
Tytärkin leipoo paljon ja tykkää itse tehdä.
Ajankohtainen olisi minunkin pakkasten sulatus, mutta odotan pakkasia, että voin viedä pakasteet parvekkeelle.
Pojan vanhempi tytär puhui aiemmin väitöskirjan teosta, mutta nyt lapset taitaa voimat viedä, mutta vielähän ehtii jos intoa riittää.
Aihekin oli mielessä, lasten kaksikielisyyden oppimisesta.
Hyvin on kaksikielisyys onnistunut perheessään, lapset käyvät englantilaista koulua, mutta hyvin on suomikin hallinnassa.
Pitänee vielä kertoa labrantuloksista, kaikki oli hyvin, vielä lääkärin lausunnon lupasivat lähettää.
Itsekäs varmaan olen, kun valittelen lasten luonani käymisistä, hyväksyn kyllä senkin,, mutta aiemmat vuodet aina mieleen tulee, kun poikanikin kanssa ptkiä yhteisiä keskusteluja käytiin, nyt ymmärrän kiireensä ja yritän sopeutua.
Jospa riittää tältä aamulta, huomenna lisää, jos näin sallitaan. - Huomenta ja sumuista aamua, radio pakkasyöstä puhui, ei meillä vielä pakkaselle mennyt.
Vielä viikko kesäaikaa ja sitten todenteolla aletaan talven tulosta puhumaan.
Siitä se joulukin alkaa mielessä kummittelemaan ja sen tuomat valmistelut alulle laitetaan.
Aina vaan pienemmiksi valmistelut menevät, kun muistaa perheen kokoontumisen, ennen jopa 17 henkilöä joulupöytään istahti, nyt useinkin ihan yksin jouluni vietän, hiljaisuutta ja rauhaa kaipaan.
Ihmettelen joskus itsekin, miten elämäni on muuttunut, ei menoja, ei halujakaan, ihan hyvin yksin viihdyn.
Ennen saattoi olla yksi päivä viikossa, että kotona olin, lapsetkin sanoivat, kun kaipailin, että ette ole käyneet, ethän koskaan ole kotonakaan.
Kai vieraantuivat hekin, kun nyt ei useinkaan ketään luonani käy.
Nyt on tämän oloinen eloni hyvä.
Eilen tytär toi mökiltään käpyjä, kuusen oksia ja sammalta, tein yhden pöytäasetelman parvekkeen pöydälle ja aikomus on tehdä oksista ja kävyistä kranssin tapaisi, vähän uudemman tapaisia.
Malleja on tarjolla runsaasti ja aika menee kuin lentäen niitä tedessä.
En käytä kananmunia minäkään pullataikinassa, kuivattaa suotta pullia, en muutenkaan pullina monta taikinastaan syö, korpuksi laitan ja niitä järsin ja murennan ympäristön.
Paha tapani on , että telkkarin ääressä jotain useinkin napostelen.
Yksi päivä muiden joukossa on minullekin sunnuntai, linja-autojen liikkumattomuus siitä muistuttaa, voi hankaluutta tuottaa sekin, autottomille, lähinnä vanhuksille.
Tuntuu useinkin, että autojen kulku on järjestetty koululaisia varten, paljon muita ei kyydissä näy, no keskipäivällä eläkeläiset pääse ilman maksua ja ehkä joku heistä kyytejä käyttää.
Maailma muuttuu ja ei auta kuin ihmetellä vauhtia millä muutos tapahtuu, sen todistavat jo ajassa mukana elävätkin.
Kuka huomio vanhan ihmisen, jolla ei tietokonetta ei muitakaan nykylaitteita ole, miten hänen asiansa hoidetaan ja kuka?
Ikänsä uurastaneet ja siinä uskossa olleet, että heistä huoli pidetään, ikäviä kertomuksia tästä huolenpidosta aina vaan kuuluu ja mummottelu vain lisääntyy, lupa on olla vaikka kuinka härski vanhuksia kohtaan.
No tulipa taas mainittua, itse olen vielä itseni herra, mutta kaikilla ei näin ole, viedään ja tuodaan muiden ohjeiden mukaan.
Tuntuu jopa pahalta seurata sivusta näitä voimia ilman olevia vanhuksia. ikätovereita, joilla ei omaa tahtoa enää ole ja sitä vähääkään olemassa olevaa eivät kuuluviin saa.
Nyt on puolet sallituista sanoista kirjoitettu,joten palaillaan huomenissa, jospa viestejä ilmaantuisi useampia.
Onnellista sumuista päivää. - Huomenta ja hyvää lauantaipäivän alkua, minulle hieman harmillinen asia tuo saunaan meno kielto, yksi ilon aihe sekin, kun voi rentoutua löylyn avulla.
Viikon saan tätäkin ihanuutta odottaa.
Harvoin olen sammakkoa luonnossa nähnytkään, ainakaan ei mieleen tule, olisikohan syynä se, että käärmeet ajoivat sammakot toisiin maisemiin, niitä alueella kerrottiin olleen paljon, kuitenkin vain yhden
mökin tontilla näin.
Posliinikukkaa en omista, joskus minulla oli kukka nimeltä yönkuningatar ja nimensä mukaan yöllä kukkansa avasi, kyllä sitä piti yön aika valvoa ja odottaa, upea valkoinen kukka, muistelen, että tuoksunkin olleen huumaava.
En ole mikään viherpeukalo, kukista kyllä tykkään.
Eilen korjailin askartelujeni tekeleitä, liimapyssy apuna, muovilusikoista joskus askartelin kukkia ja nyt niistä osat tippui, aika hankalaa on liimapyssyn kanssa toimia, kun hetkessä jäähtyy ja ei meinaa keretä sillä nopeudella sormet pelata.
Katselen Facessa noita askartelumalleja ja sormet syyhyää niiden tekoon.
Pyysin tytärtäni tuomaan käpyjä ja muita löytyviä aineosia, että suurimman intoni voisin purkaa, olisi niin kiva niitä askarrella, mutta kun ei niitäkään tarvitse, entisiä on jo roppakaupalla, eikä niitä raaski poiskaan viskata.
Haudoille olen kranssit joka joulu tehnyt kuusen oksista, kummi-tyttö on tuonut aina sitä pehmeäneulaista kuusen oksaa, se kestää parvekkeellakin talven yli.
Tykkään näperrellä, mutta ei ihan ilman kohdetta kuitenkaan viitsi tehdä.
Taitajia on maailma pullollaan, kiva heidän ideoitaan ja taitojaan seurata.
Katselen liinaa tässä pöydälläni, anoppini tekemä, on siinä monta koukun pyöräystä tehty, että kaunis ja taidokas liina on valmis.
Nykyään ei kai harrasteta liinojakaan pöydillä pitää, siis sellaisia pieniä, pitsisiä.
Ennen oli käsintehty arvossaan, kai vielä joillekin tänäkin päivänä, mutta teolliset tuotteet on jalansijan saaneet.
Niinpä minäkin vain sukkia tuotan ja johonkin sitten tyrkytän.
Eipä tässä tämän kummempaa tänä aamuna, koetan viihdykettä päivääni keksiä, lueskelen toisaalta maailman menosta ja tapahtumista, hyvää ja kivaa päivää teille toisille kirjoittajille.
Pitäähän sitä ruuastakin jotain mainita, peruna ja makaronilaatikon uuniin laitan ja pullat korpuiksi kuivatan, kun ei tule muuten syötyä. - Huomenta ja hymyillen aamuni aloitan, oli niin hauska aamuradio, juontajat pohtivat pakkausten aukaisua ja hauskasti asiaa selvittivät.
Pieni poika oli neuvonut äitiään irvistämään, kun kahvipakettia ei meinannut auki saada ja monta muuta hauskaa vinkkiä tuli, jopa presidentin ihmettelyä siitä, kun työkalu pakkaukset ei meinaa aueta, niin totta tuokin asia monen pakkauksen kohdalla.
Niinistön kerrottiin adjutanttiensa kanssa asiaa pohtineen, oikein, todella tärkeää asiaa onkin.
Myös juontajan havainto, kun jugurttipurkkiinkin jää jugurttia aika paljon, kun korkin kautta ei ulos saa.
Minusta tämä radion kanssa keskustelu joskus hyvää mieltä tuottaa.
Tuosta asiastakin jokainen voi ilman sen suurempia arveluita mainita vaikka testamentin teostaan, koska nimiä ja muita tietoja tuskin kukaan kertoo ja mikä ilo olisi niistä edes lukea, eihän asia lukijaa koske.
Paljon mutkallisempia asioita kirjoitellaan ja saadaan toisten mielikuvat lentämään ja helpolla kotain kielteistä löytyy.
Olen ihmetellyt joitakin lehtiäkin, miten julkkisten elämää riepotellaan ja sitten ihmiset ostavat lehtiä pelkästään siitä syystä, että pääsisi jonkun julkkiksen elämän tuntumaan.
Taitaa olla niin, että kun elämän sisältöä vähän elämässä on, sitä täytetään moisista lähteistä, arvostellen ja jopa ilkeämielisyydestä nauttien.
Odottakaa, kun pääsette minun ikään, huomaa, että eipä nuo asiat kiinnostakaan;)
Silmä on nyt kursittu melkein umpeen, viikon päästä tikit poistetaan ja sitten vasta saunaan pääsen.
Paljon ohjeita toimimisiin silmäni hoidossa ja varovaisuutta tähdennettiin, no yritän toimia oikein.
Palvelu oli hyvää, tikin poiston ja rokotuksenkin sain melkein peräkkäin toteutumaan, näin säästyn turhilta matkoilta.
Maanantaina sitten soittelen labran tulokset ja toivon tietysti, että kaikki hyvin on.
Tuota rokotusta en ehkä olisi ottanutkaan, mutta kun näkivät vaivaa minut huomioiden menen piikin ottamaan, nämä niitä ikäni perusteella tehtäviä palveluja.
Pitänee kokeilla tuota MdK lohiruokaa, aina vaihtelua etsin minäkin, kun suu ei meinaa kaikkea hyväksyä, vaikka vanhat ruuat ei kokonaan mielestä maistuvina poistu.
Eilen paistoin kuhafileen ja laitoin liemeksi tomaattisoseen pakkasesta ja olipa se maukas sekin, kiittelin itseäni, kun olen pakkaseen oman makuista tomaattisosetta laittanut.
Nyt alkaa se aika olla käsillä, jolloin pakkasta aletaan tyhjentämään.
Tänään siskomakkara keiton teen ja pakkasesta herneet siihen lisään, muiden aineosien kanssa ja maistuu sekin.
No näin alkaa perjantaipäivä ja saa nähdä mitä tuo tullessaan ainakin kauppaan on lähdettävä, kohta kyyti odottaa.
Hyvän mielen päivää toivottelen, sää on harmaa, mutta eipä se tahtia haittaa. - Hyvää puoltapäivää, silmäpolin terveisiä kerron silmäluomi on kiristetty ja nyt jälkimaininkia kuuntelen, silmä puudutuksesta vapautuu ja pientä kipua tunnen.
Lyhyt toimenpide ja lääkäri oli nuori, piti ihan kysyä, oletko sinä lääkäri, johon hoitaja vastasi, että kyllä on ja vielä erikoistunut sellainen.
Hieman toista tuntia tapahtuma vei, nyt viikko ja sitten tikit poistetaan.
Selvisi sekin asia, että lupa piti antaa tekstiviestillä lähestymiseen, kysyin onko tästä tietoa kerrottu, on kuulema uusi asia.
Sain lapran kokeet samalla reissulla tehtyä, siitäkin uutta tietoa, on aika tilattava ennakkoon, aiemmin vain vuorolipulla mentiin.
Kaikki muutoksen kohteena ja tuli tunne, ettei henkilökuntakaan kaikkea tiedä.
Palvelu oli erinomaista, hymyjä jaettiin ja ystävällisiä, huomioivia vastauksia annettiin.
Myös rokotusaika soitettiin, nyt sitten yritän samaan ajankohtaan tikkien poiston, yhdellä reissulla pyrin asian hoitamaan.
Mitä uutta tietoa vielä saankaan hyvinvointikeskuksen toiminnasta.
En pahana pidä tuota kyselemistä ja vastauksia, tämähän on keskustelupalsta ja tietoa voi monenkin asian kohdalla kysellä kuten nyt korpikirjailija ja Paloma tekivät.
Kysymmehän jopa ruokareseptejä ja ei ole lainkaan varmaa, että kaikkia kiinnostaisi, ei kovin vaikea ole ylihypätä jos siltä tuntuu.
Jätänkin nyt asioiden pohtimisen ja jään kuulostamaan silmäni puudutuksen loppumista, sen verran vielä, että ei ollut kauneustoimenpide, vaan luomen kiristäminen, kun se hankasi silmää. silmää.
Jateketaan huomenna, uusin asioin ja ajatuksin.
. - Hyvää keskiviikkopäivän alkupuolta, nukuin melko pitkään, herättyäni katselin ulos hyvin kirkkaista ikkunoista, tyytyväinen mieli uurastuksesta tuli.
Oli vähän talkoon makuiset nämä eilen tehdyt, vävy kiitettävästi mukana avusti.
Kaappien päältä antoi siellä olevat maljakot ja muuta alas, minä pesin ja hän pyyhki kaapin päälliset ja laittoi tavarat takaisin.
Samoin kaikki lautastauluni, hän otti ja laittoi paikalleen, kun pesun suoritin.
Nyt katselen todella puhdasta ja viimeisteltyä kotiani ja huokaisen, nyt ensi kevääseen näillä mennään, joka viikkoista touhuilua tarpeen mukaan.
Vitriinikaappi on vielä astioineen pesemättä, mutta sen korjaan tänä päivänä, kaksi pientä mattoa pesemättä ja voin sanoa kaiken olevan reilassa ne tehtyäni.
En tiedä meneekö tämä nyt kerronnan puolelle, ehkä keskustelua itseni kanssa, sitäkin näin voi tehdä;)
Kostean näköistä on ulkona, mutta vielä ainakin saan katsella puhtaista ikkunoista.
Noista kirjoitusvirheistä ei kyllä kannattaisi mainita, selkeästi selviää viesti, vaikka virheitäkin ilmenisi, minä ainakin virheitä teen ja en suurena haittana sitä koe, osaan tavuja lisätä, pilkun laittaa kohdalleen, jos sellaisia puuttuu.
Tuonne palstalle ei mieli tee viestiä laittamaan, joten turha ajatus siitä, että muita ketjuja häiritsisin, pidän tästä vuorovaikutuksesta mikä syntyy mukavien kirjoittajien kanssa.
Voisi sanoa samoin viihtykää mieleisissä ketjuissa, ei pakko ole lukea, ei kirjoittaa, mutta halunne on kuitenkin viestitellä myös tässä ketjussa, sen voitte tehdä ja onnistuuhan sekin.
Toisaalta voisi kuvitella, että kyllästytte mummotteluun ja ainaiseen moittimiseen, huomaatte varmaan, ettei se tehoa.
On paljon erilaisia tapoja elää tätä vanhuuttakin, joku harrastaa paljon, toiset kirjojen parissa mielen avaruutta hakevat, jopa kirjoittavat, pensselit heiluu ja jälkeä syntyy omaksi ja toistenkin iloksi, niistä on mukava kuulla ja miettiä voisinko, osaisinko minäkin.
Omalta kohdallani yritän näitä arjen touhuja tehdä ja jaksaa, uskon, että niin kauan kuin suinkin jotain itse aikaan saan, on se hyöty itselleni hyväksi.
Hieman vaikeuksia joskus eteen tulee, mutta tieto siitä, että apua on luvassa, en huolta kanna ja itsenäisenä yritän elää.
Tavoistani en ole vielä tarvinnut luopua, teen entisten kaavojen mukaan melkein kaiken ja se antaa mukavan olon ja tunteen, että elossa olen.
Siitä olen hyvilläni, että löytyy samoja aatoksia ja tapojakin pitäviä, voi kertoilla elämänsä muistoista, lukea ja saada samoja kokemuksia toimivilta ja jopa ideoita ja neuvojakin vielä tähänkin päivään.
Minusta se kaikki on rikkautta, jota toivoisin saavan jatkua, yhden ketjun tilan se vaatii, mutta eipä juurikaan muuta.
Yksikertaisesti sanottua, olen hyvin onnellinen teistä kirjoittaja ystävät, jatketaan ja jaksetaan, vaihtelua päivään näin saaden.
Lyhyt ei viestini ole koskaan, en tokaisuja taida, niihinkin tarvitsee kaiketi taitoa jota ilman olen.
Mukavaa päivää teille kaikille, kiva kun jaksatte. - Huomenia ja uuden päivän odotuksia, minulla vaan siivoukset jatkuu tänäänkin, mutta tänä päivänä on lopulta puhdas koti, kaiken puolin.
Eilen kaappeja ja hyllyjä pesin ja nyt on muutamaa kaapin päällistä odottamassa nuorempaa telijää.
Tuli taas todistettua, että vanha ja huono olen, ajattelin pyyhkiä alakaappia, mihin oli polvilleen mentävä, tuskaa tuotti polvillaan olo ja sitten ylös yritin, eipä onnistunut.
Siinä jo mietin, että onko nostaja soitettava, mutta sitten tuolin avulla ylös ponnistin, onneksi käsissä on voimaa ja näin avitin itseni ylös.
Surullista juttua, mutta on vaan itselleenkin sanottava, ei lattialle, ei ylempiin, kattoa lähestyviin.
Jalat ne kai yhteistyön kohta lopettaa, vaikka yritän niitä koulatakin joka aamu.
Voihan se hauskalta joistakin tuntua, mutta enpä kenellekään näitä puutteita toivoisi, vanhoille voi kyllä nauraakin, jonkunlaisin puutteen se kaikille tekee, tuskin vetreänä kukaan 90:nen hautaan pääsee.
Herää myös kysymys, mihin on ne ihanat mummot kadonneet, mitä meillä oli aikoinaan, nyt vaan moitteita mummoille lähetellään.
Vahingonilo sanotaan olevan paras ilo, no siitä ketjuunkin on tullut näytteitä, joskus se myös osoittaa itseensä.
Mielestäni keskusteluun tarvitaan vastaus ja siitä sitten syntyy vuorovaikutus, vähän kuin kirjekaveruus, tätä ketjumme tarjoilee, kysymys ja vastaus, kiinnostus asiaan mitä toinen esittää, jo ihan alkukantainen kohteliaisuus tällä tapaa toteuttaa.
Ei keskustelua synny, sanalla tai parilla, tarvitaan aihe ja siihen osallistuminen.
Näin arjen tapahtumista kertoen syntyy mielenkiinto, kenties idea toteutettavaksi, huomio ainakin useista erilaisista tekemisen mahdollisuuksista.
MdK kertoo omista nuoruudenajoista, muistot siirtyvät lukien myös minulta muistojen aikaan, Ramoonan ihanat kuvaukset perheensä touhuista ja tavoista, sukunsa yhteyksistä saavat mielen omiin touhuihini.
Demeterin avartavat maininnat kirjojen sisällöstä ja ponnisteluista kuntonsa eteen saa samaistumaan omiin ympyröihin.
Paloman erilaisen elämisen sisältö, kirjoittajan roolissa, kuten korpikirjailijakin monenlaisen taiteen puitteissa , Eliaana taas erilaista näkemystä Väinön kanssa eteemme värittää ja monet anot, joilta myös saa idean poikasen, heidän viestien välityksellä.
Näin syntyy vuorovaikutusta, mikä jotain eloomme rikkautta lisää ja innon kertoilemaan omiaan, ei aina niin antoisia asioita, mutta minulle kuitenkin sisältöä päivääni antavia.
Yksin olen, mutta en yksinäinen jo vuosikymmeniä olen kirjoittamalla tunteitani purkanut ja iloa paljon vastaviesteinä saanut.
Nämä uudistukset ei kyllä intoa lisää, mutta kai sillä on joku tarkoitus, mikä ei minulle aukea.
Nyt näyttää luku sanoista vähentynyt melkein kahteen tuhanteen, joten paras sanoa kiitos viesteistänne ja uutta vaan lisää, jokainen oman taitonsa mukaisena.
Aina uusi viesti innoittaa osaa ottamaan ja siihen on pyrittävä, joten kiittelen jokaisesta viestistä, sanomasta, mitä nyt itsekukin haluaa sanoa. - Huomenta pimeästä Savosta, no näinhän sen kuuluu ollakin, eletään jo kohta lokakuun puolta väliä.
Pimeä aika on käsillä, mutta muutama kuukausi ja alamme päivän kirkastumista mittailemaan, kiertokulkua elämämme on.
Ennen aina sanottiin, että vanhojen viisaus ja elämisen taito on esimerkkinä nuoremmille, miten lienee tänä päivänä?
Olikohan eilen aamuradiossa, kun kyseltiin miksi nuoret kiroilevat, siihen lopputulemaan tulivat, että aikuiset esimerkkiä antavat.
Kyllähän se korvaan sattuu, kun kiroilua kuulee, en milloinkaan sitäkään ole oppinut, ei liene suurikaan harmi, niin kuin ei moni muukaan tapa, mitä ympäristö tarjoilee.
Minulla on jotain häikkää myös koneeni kanssa, pimputtaa vähän väliä, mutta, kun en kieltään ymmärrä, annan pimputtaa sen tarkemmin en osaa mitään tehdä.
Lieneekö jo ikä uuvuttanut koneenkin, siitäpä näyttää, kun topin tekee.
Korpikirjailija kerroit, että opettelet koneesi taitoja, muistelen, että aika hyvä olet ollut näiden asioiden suhteen, neuvoit minuakin, mutta tumpelona en sittenkään oppinut.
Minun kiinnostus näihin tekniikan asioihin on nollassa, pitäisi kyllä torhentua, mutta kun tuo muistikaan ei yhteistyötä tee tuntuu vaikealta.
Tuli tuosta alakulmassa olevasta numerosarjasta mieleen, että turhaa huolta kaikki tuo pitkien kirjoittelujen valittelu. vieläkin on yli kolmetuhatta sanaa lupa kirjoittaa.
Kirjoitellan ihan luvan perästä, valitukset ei perille mene.
Olen edelleen sitä mieltä, että mieluista on hieman pidempi viesti lukea, missä joku asia kerralla selviää, kuin nuo yhden sanan tai lauseen mittaiset
Kyllä nuo nimeämäsi elokuvat tuli katsottua ja olenkin toivonut, että voisi katsoa edelleenkin, vaikka Areenan sivuilta.
Vanhat ihanat elokuvat oli niin helppoja katsottavia, verraten nykyisiin, kun vaatii jo melkein psykiatrin taitoja, että aiheen voi sisäistää.
Tosin osin kyllä vähän liiankin vaisuja nykyisen elämän rytmiin, ei syvällistä asiaa ilmennä, mutta nautittavaa se onkin oltava, arjesta eroon vievää, sanoisiko saduiksi.
Minusta Tuulen viemää oli jotain mistä nautti, selvensi ajan henkeä, olihan se sitä orjuusaikaa, mistä enää hyvin vähän tarjontaa on.
Sekin oli elämää, mitä ei voinut ymmärtää, niin kuin on tänäkin päivänä moni asia, kysymys, onko mitään opittu.
Orjuuteen viittaavaa on tänäkin päivänä, kansat kärvistelevät huonojen johtajien vallassa.
Tänään pesen yhden pienen ikkunan, tytär huomenna tulee pesemään loput, tietenkin vettä sataa, mutta satoi tai paistoi, ne pestään.
Kaappien päälliset ja ylähyllyt myös hänellä pesetän, kun niin korkealle en tohdi nousta, sen verran tuo tasapiano heittää.
Tulipa mieleen, että harvoin näen ikkunoita naapuritalossa pestävän, miten he niitä puhdistavat, vai eikö se kuulu asiaan enää lainkaan?
Nyt yli puolet sanoista käytetty, jätän taas tähän, jospa jaksaisitte lukea, ellei, ei huolta, sanani olen esiin saanut.
Viettäkää antoisa päivä omin ehdoin ja voimin, heippa. - Sunnuntaiaamu hiljaisuutta, säässä on luova tauko, mietintää sataisiko vai paistaisiko.
Puut alakuolon vallassa, oksat riiputtavat viimeisiä lehtiään, periksi antavina.
Syksyn värit vielä kuitenkin ilmettä antaa, pakkanen ei vielä ole tuhojaan tehnyt.
Anojen huomiot joiltain osin oikeita, demari olen ollut ja olen sitä loppuun asti, siis ei koskaan persu.
Näin näitä sanontojaan joutuu korjailemaan, olisi kai pitänyt laittaa työläisnainen, olisi asia selväksi tullut.
Tämä uudistus on myös yksi asia, mitä en ymmärrä, mutta kaiketi se on hyväksi katsottu, miltä osin, ei aukea.
Paloma kerroit katsoneesi Eedenistä itään sarjan, minustakin se oli ajatuksia sisältävä, ihmettelyä mihin kaikkeen ihminen pystyykään.
Varmaan katsoin elokuva versionkin aikoinaan, tuli vaan niin paljon katsottua, että katoavat mielestä.
Olinhan parikymmentä vuotta elokuva asian kanssa tekemisisä, tosin lippuja vain möin, mutta kaikki paremmiksi mainitut tuli katsottua.
MdK mainitsemat kesätyöt on minulla aivan toisia, eihän kaupungissa olut mahdollisuuksiakaan mihinkään maatöihin tarttua.
Melkoisen vapaasti sain kesäni viettää, äitini oli kotiäiti sen ajan mukaan ja hoiti kodin.
Sivusta seuraten jotain kuvaa sain hänen tekemisistään, mutta jälkeenpäin olen harmitellut, miksi en opetellut paremmin, esimerkkinä villan kehruunlangaksi.
Nykyisin ostaessani paljonkin lankoja, olen huomannut huonon kierteen, neuloessa jakaantuu, niin ei äitini lanka tehnyt.
Toinen harmi on sipulien kiertäminen, se on tyystin lopetettu ja sipulit pienen ajan jälkeen alkavat pilaantua.
Nekin pitäisi ensin kuivata varret ja sitten kiertää tiukkaan, näin ei tapahdu ja joudumme ostamaan pian pilaantuvia tuotteita.
Nyt sitten pyhäpäivän viettoon, yksi viesti jo karkasi, on tuo lähetä merkki nyt heti tuossa alla, kai sitä hipaisin ja viesti häipyi.
No asiat tuli jotenkin esille ja voin jatkaa päivää täällä livessä, onneksi on vielä mielekästä sekin, vaikka kiinnostuksen kohteet onkin muuttuneet.
Pohdiskelen paljonkin näitä ihmisten aikaansaamisia, milloin mitäkin ja kaikki ei kyllä kovinkaan hyvältä tunnu.
Itseäni koulaan, pyrin olemaan ihminen, joka ei toisia loukkaa, siinäkin on opettelemista, mutta ainakin tämän kirjoittelun osalta olen melko onnistunut,,,mielestäni, en ilkeile tuntemattomille ja sitähän toisillemme olemme.
Toivotan virkistävää ja leppoisaa sunnuntaipäivää. - Huomenta vielä kovin pimeästäkin, ei taida päivä kirkkauttaan tänään näyttää, sadetta tiedossa.
Nyt sitä vettä jo juoksutetaan meidänkin koskesta, eka kerran menneen kesän ajalta.
Ei oikein tunnu hyvältä tämä uudistus, jatkuu vain turhan pitkäksi ja ei oikein mukava ole omia höpötyksiään peräkkäin katsella, no kai suunnitelmissa oli jotain korjaukseen viittaavaa, ei vaan kaikkea ymmärrä.
Noista verenpaineista sun muista, en ole taas aikoihin tarkastanut, kun en mitään oireilua huomaa, kai asiat hyvin on.
Verenkierto on kyllä huomattavasti hidastunut sen huomaan, kun kädet ja jalatkin nopsaan uupuvat.
Sydämenlyönnit siinä 80 paikkeilla on pyörinyt.
Verenpaine kuin kolestrooli pillereitä ovat vaihtaneet, en eroja ole huomannut.
Näitä vanhuuteen liittyviä on vaivani ja ainahan johonkin nipistelee.
Kylläpä se taitaa sitä aikaa olla, että mieli jo mökiltä pois lähtöä useatkin suunnittelee, niin tehtiin mekin aikoinaan.
Lokakuu oli se kaupunkiin tulo ja jo mukavalta sekin tuntui, kun kesän oli nauttinut luonnon seurassa.
Linnuille veimme ruokia läpi talven, viikon välein, matka vei parikymmentä minuuttia yhteen suuntaan, myös kompostiin samoin viikottain täytettä vietiin.
Tuo mummottelu hieman ilkeässä muodossa sattui silmään, kun ketjuamme arvosteltiin, no samapa tuo, eiköhän täman palstan kaikki kirjoittajat jo ukkoja ja mummoja olla.
Siivoukseni jo voittopuolella, tyttärelle kuuluvat tai sanoisinko, että on lupautunut tekemään ja näin kiipeilyt olen jättänyt.
Pariin ikkunaan verot vaihdatan ja nuo kaappien päälliset suosiolla hänelle jätän.
Taakka on harteilta pudonnut, kun hommat kuntoon taas saa, en vielä ole oppinut katsomista toisesta näkökulmasta, kaikki vaan pitää olla niin kuin ennenkin.
Ehkä vielä opin jättämään vähemmälle.
Ei valkene päivä ja kauppaan olisi lähdettävä, onhan nuo katuvalot, ei ihan pimeässä tarvitse kulkea, tähän hämärän hyssyyn sitä on taas opeteltava.
Lumen tultua maailmaa valoistuu ja pakkasten tullen puut myös vaalean puvun päälleen saa ja taas elämä hymyilee.
Tätä odotellen eletään tämä pimeäkin vuodenaika rauhassa ja valmistaudutaan tulevaan jouluun ja uuteen vuoteen.
Eihän näistä tulevista saisi vielä puhua, mutta minun mielessä pyörii jouluvalojen laitot ja monet muut siihen liittyvät, hätähousuksi itseni tiedän.
Viikonloppu edessä ja kaikkea kivaa voi sekin sisältää, joten hyvää perjantai päivää. - Hyvää alkavaa päivää, torstai se onnea täynnä oleva päivä ja aurinko paistaa.
Pieni pakkanen on yöllä tavoittanut, nurmikot kuurassa ja autojen katoilla valkoista huuraa.
Alkaa olla aika viimein siihen ikkunan pesuun ryhtyä, mutta päivällä vielä kuitenkin lämpenee.
Hyvä lahjaidea tuo ikkunanpesu onkin, no minulla sen korvaa tyttären apu, totta kai huomioin hänen osuutensa aina jollakin tapaa.
Itse teen niin paljon kuin kykenen, vain kiipeilyt suosiolla jätän hänelle.
Onko toisilla muuttunut näytön tila, minulla jotenkin hassulta näyttää, kun viestini näkyy monta kertaa, vähän erilaisella tekstillä, nimimerkin jälkeen maininta aloittaja, miksihän.
Näkymä muutenkin vähän outo, olenko turinut ja aikaan saanut moisen muutoksen.
Kapeana kirjoitus alusta esiin tulee ja alla liikkuu aiemmat viestit, niitä kumminkaan en näe lukea.
Mdk matka on ohi ja varmaan mieleen jäi mukavia muistoja entisten lisäksi.
Muusikin anti varmasti iloa tuotti, olen itsekin jopa täältä koneelta kuunnellut paljon musiikkia, eilen löysin mahtavan esityksen, orjien kuoro esityksenä, ooppera kai alkujaan, nyt erillisenä kappaleena kuuntelin, on se niin mahtava, että sieluun koski.
Myös Dumas Kudenbergerin laulu on ihanaa kuultava ja monta muuta kuuluisuutta on tilaisuus näin koneen kautta kuulla.
Myös nuoruuteni musiikki tuottaa iloa ja vanhat iskelmät mielialaa nostavat.
Demeter mainitsi tuon kilpirauhasen, minulla se toimii vajaatoimintana, en oikeastaan mitenkään huomaa koko asiaa, joka aamu tyhjään vatsaan pillerin naukkaan ja se on siinä.
Painon kanssa taistelua, tai ainakin pitäisi olla, sekään ei mieltä nostata, ei ainakaan harmiksi asti.
Voihan joku vaivakin siihen liittyä, mutta laitan nyt kaiken jo vanhuuden tiliin.
Eipä tässä tämän kummempia mieleen tule, ainahan noita ikäviäkin asioita esiin tulee, mutta koetan hillitä halua niihin tarttumaan, kun ymmärrän, että ei minun viisauttani joka paikassa tarvita, siispä toivotan ihanaa ja mielekästä torstaipäivää teille jokaiselle.
Olkoon miten tahansa, mutta ihana on lukea elämänne kulkemisesta, nyt vaan hankalaksi menee, kun en voi selata taaksepäin, kun vaan edellinen esiin tulee, no näillä nyt mennään.
Pitää ajatuksella lukea viestinne, että jotenkin omani voin niihin liittää.
No nyt nuo viimeiset kappaleet muuttivat paikkaa, mutta varmaan ymmärrätte, minun moka. - Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Myrsky on laantunut, 9 astetta lämmintä, säätieteilijät jo lumella pelottivat, alkaa se liukkauden aika.
Täällä keskellä kaupunkia hiekotus pelaa kiitettävästi, kadut melko turvallisia liikkumisiin.
Sain eilen puolet huushollistani putsattua, tänään pesen olohuoneen ikkunan, siihen en apua tarvitse, tuumailtiin tyttären kanssa, että pidempää sateetonta jaksoa odotamme muiden ikkunoiden suhteen.
Vähän nurinkurisesti hommani teen, aiemmin aina ikkunat ensin ja sitten lattiat, mutta minulla on sellainen ikkunanpesusetti joka kerää vedet lastankäytön jälkeen säiliöön, näin voi pestä ilman vesien tippumista lattioille.
Noita pihahommia myös riittää omakoti alueilla ja joka paikassa missä yksin asustaa, joskus isojakin taloja.
Jos saisin toivoa, niin pienen mummonmökin ottaisin, punaisen, valkoisin ikkunakarmien koristaman, mutta tällä kunnolla jäisi sekin piha hoitamatta, saahan sitä haaveilla.
Jostakin huomasin tiedon, että vanhatkin voivat haaveilla, jos se jollain keinoin kiellettäisiin, olisikin elämä vain harmaata arkea.
Mielikuvin voi elämäänsä rikastuttaa, ja haaveilla olemattomia.
Säällä on oma vaikutuksensa mielialaan, myrsky minuun kummallisesti vaikuttaa, nautin ikkunasta katsella luonnon voimia ja miten se vaikuttaa ihmisten elämään.
Sekin aina tulee mieleen, mitä meri myrskytessään tuo, jos merille joutuu, siellä ainakin luonto näyttää mahtinsa, siellä voisi pelko mieleen tulla.
Toivottavasti MdK matka ei myrskystä kärsi ja pääsee turvallisesti perille, tapaamaan ystäviään.
Hän mainitsi tuon "vielä kerran",tapaamisen, ajatus voi tuskaakin sisällään pitää.
Luopumistahan se on, läheisistä, ystävistä ja lopulta se elämä loppuu omakohtaisesti.
Kuitenkin elämme niin kauan, kun aikamme on ja sen voimme tehdä mieli valoisana ja kaikkea hyvää toisillemme toivoen.
Joskus lukiessa palstan kirjoituksia, ei voi kuin ihmetellä, että elämästä on jäänyt vain katkera mieli ja vielä tämänkin ikäluokan ihmiset purkavat pahaa mieltään tänne kirjoittaen.
Eikö iloa löydy mistään, edes sen verran, että unohtaisi kaunaisen mielensä.
Onneksi löytyy heitäkin joilla elämä ei pelkkää mustaa väriä näytä, ilojakin mukaan joskus mahtuu.
Jospa jatkaisin näitä hommiani ja hitaasti, mutta varmasti valmista tulee, ja mieleni saa rauhan.
Olen kuin karhu, pesääni kunnostan talven varalle, ja sitten pitkän pimeän ajan jaksan ja pieniä iloja etsin.
Hyvää mieltä jaksan aina toivottaa teille toisillekin, eletään ihmisiksi;) - Huomenta ja vielä tyyntä, lienee myrskyn edellä, uhkailivat kovaakin tuulta ja sadetta.
Sähkökatkoista jo ilmoittelivat.
Olipa ihana avata ketju, oli kuin tuulahdus jostain entisestä, toivon kovin saman jatkuvankin, onhan rauha ketjuun tullut.
Ramoonan kohdalla jo toivoni kadotin, samaa läheni demeterinkin tauko, mutta ihanaa, että taas mukana kuljette.
Tuota eroa olen minäkin monasti miettinyt, mutta täällä vaan pyörin, mitä muuta tilalle keksinkään?
MdK matkasuunnitelmia ja lähtöä ystävien luokse toteuttaa, poikansa kanssa, kivaa odotettavissa.
Nuo muistelot mielestäni saavat muistot viriämään monelle ja niistä kivasti keskustelun aihekin kirjoitteluun syntyy.
Muisto alkaa elämään mielessä ja sen kertominen innostaa samaan toisetkin, arjen asioiden kera.
Tuosta maan tapojen ja kulttuurin muuttamisesta vielä, en ole koskaan kuullut, että missään maassa olisi kulttuuria maan tavoista muutettu uusien tulijoiden vuoksi, suurien muuttoaikojen aikaan, ei varmaan suomalaisiksi maat muuntautuneet millään tapaa, itse sitten Suomi seuroja rakentelivat.
Uskon, että sitä ei maahan jostakin syystä muuttanetkaan ajattele, he opettelevat maan tavat, oman kulttuurinsa ohessa.
Asioista tupataan vaan joidenkin kohdalla tekemään numero.
Teillä kirjoja paljon lukevilla avautuu maailmaan avartavampana, no minä yritin seurata median välityksellä kaikkea maailmassa tapahtuvaa ja kun tarkkana on, voi huomata ja aistia sen hädän missä ihmiset elävät.
Kuka terveytensä ja muun vaikeuden kanssa painivia, onneksi myös sen hyvän, mitä kumminkin elää, vaikkakin pienissä määrin.
Sekin, että ajatuksena kumminkin on, ettei heikompia unohdeta.
Korpikirjailija, en usko että sinulta tekeminen loppuu tarinoittesi kirjaksi saatuasi, luova ihminen ei pysähdy, mutta pieni latautumisaika on paikallaan.
Sama pätee Palomankin kirjan valmistelua, mutta olet jo kauan kirjoittaneena oppinutkin, että taukoja se vaatii kirjoittaminenkin.
Olen nähnyt elokuvan Stalinin ajan aikaisesta elämästä ja mielikuvissa muuttui pedoksi koko johtaja, kauheita tekoja, joita ei osaa edes kuvata.
Näitä suuria johtajia, jotka harhapoluille vievät, elää tänäkin päivänä maailmassa, sivistyksen myötäillessä.
Ahneus ja vallantavoittelu kai heitä ajaa tekemään joskus aivan elämisen vastaan suunnattuja tekoja.
Mitä enemmän näkyvillä ovat, sen vastenmielisemmäksi muuttuvat.
Nyt aloitan päivän sujumisen suhteen suunnitellut työt, eilen "ripsusin" seinät ja yön pölyt laskeutui ja nyt niitä imurin kanssa alan ahdistelemaan.
Sitkeässä on nuo perinteet siivoamisen kera.
Siitä sitten vähän kerrassaan toteutan syyssiivouksen, ikkunanpesun vielä siirrän, kun noita myrskyjä lupaavat.
Vähän kerrassaan tehden ja hyvää mieltä ja onnistumista kaikesta sitten koen, kun valmista on.
Eläkää nauttien syksystä ja valmistautukaa myrskyn silmään, heippa. - Huomenta uuden viikon alkuun, tavoistaan poikkeamatta syys merkkejään jakaa.
Olipa mukava kuulla demeterin kertomaa, en kuitenkaan paineita toivo lähettäväni, kun teitä kaipailen, omasta itsestä pulppuavaa intoa ja elämää haluaisin kuulla ja sitähän taas aimo annoksen annoitkin, kiitos siitä.
Mukava sekin, että olet terveenä saanut olla, kyllä se metsässä liikkuminen voimia antaa ja mielialankin piristää.
Kalaa on minullakin pakkasessa, mutta jostakin syystä ei oikein maistu, mutta totta kai ne valmistan ja syön, kuhaa on monta filettä ja yksi iso ahven, fileinä sekin.
Kovin rasvaisia eivät ole, mutta voissa paistan, kun mielestäni öljyssä paistettu ei semminkään minulle maistu, loheen olen kyllästynyt, siinähän sitä terveellistä rasvaa olisi.
Iloa tuottaa tuo pienen lapsen kehityksen seuranta, mitä korpikirjailija on päässyt kokemaan, varmaan joskus iloiten tarinoitasi pyytää lukemaan ja kuvia katselemaan.
Olen oikein iloinen pienestä lääkemäärästä mitä joudun ottamaan ja melko oireettomana olen pysynyt minkään suhteen, tai ainakin näin luulen, kai siksi en kokeita liioin halua edes ottaa, ilmenisi jotain uutta.
Olisi ihana vaivoista vapaana elellä elonsa loppuun, vaikka eihän sitä ihan ilman pääse, aina jostain nipistelee.
Varmaan antoisa päiväsi oli Paloma ja nuo vanhan ajan ruuat minuakin kiehtoo.
Vaatimatonta oli ruoka, mutta sillä jaksoivat raskaatkin vaivat hoitaa.
Nuo valmisruuat eivät liioin houkuta ja jos aamupuurikin pitää valmiina ostaa, mukavaksi on mennyt, no taas siis minun mielipiteeni.
No minä putoan mielihyvin kelkasta tämänkin asian suhteen.
En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että meidän suomenkansalaisten on pakko perinteitämme muuttaa, lähinnä nyt tuo suvisirsi mistä on puhetta pidetty.
Suomessa eletään omin tavoin ja ne ei ole vaikeaakaan toteuttaa, olemmehan omat tapamme aikaan saaneet ja ne kuuluu säilyttää.
Perinteitämme ei pidä muuttaa kenenkään maahan muuttaneen vuoksi, kyllä heidän on tapoihimme sopeuduttava.
Minulla ei ole mitään muuta kielteistä sanottavaa maahan muuttaneista, mutta tapamme on heidänkin hyväksyttävä ja siihen perään piste.
Heillä omat tapansa, kulttuurinsa, ei niitäkään tarvitse muuksi muuttaa, mutta suomen kansalaisina heidän on hyväksyttävä meidän kulttuuri.
Jos se ei käy, heillä on oikeus olla tulematta näihin tilaisuuksiin.
Taas minun ajatus, ei monikaan näiden tapojen poistamista hyväksy.
Onnea sinulle ja mukavia yhdessä oloja MdK ystäviesi ja poikasi kanssa.
Tästäpä on hyvä jatkaa , onnellista päivää teille kaikille. - Sunnuntain harmaavoittoista huomenta, onneksi väritys mitä puut tarjoaa antaa näkymälle toisen ulottovuuden, maakeltaisen lehtien nurmikon peitteenä ja puiden sanoin kuvaamaton ihanuus.
Ei kauankaan, kun maisema muuttuu, ruskeaa ikävän näköistä tarjoilee luonto, kunnes lumi maiseman muuttaa.
Sitten uudet näkymät ja yllätykset, talven tullen myös satumaisia näkymiä saamme nähdä.
Luonnon monimuotoisuus elämän intoa voi hyvinkin lisätä ja vanhemmiten sen arvon huomaa.
Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta.
Hyvä, että sait kuitenkin jo kutsun tarkastukseen, vaikka aika pitkällä jo ollaan marraskuulla, ehtii verenpaineesi heilahdella.
Kivaa matkaa sinne ystävien luokse ja vielä poikasi saat matkaseuraksi, se jo ilo sinänsä, verenpainekin voi tasaantua.
Tuon lapsien unohtelun minäkin olen huomannut, ei aikaa äidille, koetan puolustella, että heillä on kiireensä, mutta hieman loukkaantunutkin olen.
Tytär useimmin muistaa, mutta pojalla kyllä tosi on tuo kiire, sen ymmärränkin, vaikka soittaminen ei aikaa paljon veisikään.
Hvinhän tässä pärjäilen, turhaa narinaa vaan pitää esiin tuoda.
Kyllä se ruumiillinen työ veronsa ottaa korpikirjailija, sen olen huomannut elämäni matkalla minäkin, mutta kun tietää vaivan syyn ja senkin, että kunto kohenee, sen kestää.
Jaksat vielä noita tarinoita kirjoitella ja aineistoja etsiä ja koota yhteen, hienoa, minulla ei kärsivällisyyttä sen kaltaiseen.
Onhan se niinkin, kun halua riittää saada jotain tuonkin kaltaista aikaan, se myös kestävyyttä ja keskittymistä antaa.
Minulla vaan useinkin mieleen tulee ne monet kirjoittajaystävät, joita ei ole näkynyt palstallakaan, mikä on heidän olonsa ja elonsa nykyisin.
Niinhän se on, vuosia pyörineet, mukana aina olleet , heitä kaipaa ja kumminkin kaiken loppuminen eteen tulee ja unohdus valtaa, syystä tai toisesta.
Monia on tottunut kirjoitellen vuosia tapaamaan ja ei ihme jos ikävä heitä on.
Mikään entinen ei palaa, sekin on tosiasia.
Tytär tuli mökiltään ja haki hänelle keittämäni punajuuret, kurkkusalaatin, kun ei itse niitä saanut aikaiseksi.
Pitsan tein eilen ja tulikin niin ruokaisa, että nälkä sillä siirtyy, annoin osan tyttären mukaan, iltapalaksi.
Nyt sunnuntain viettoon, vaikka ei se paljonkaan arjesta muutu, mutta vanhalta muistilta jotenkin kokee juhlavammaksi.
Iloa pilvien allekin ja sateeseenkin, siitä se päivä vielä paistettaan antaa. - Harmaata lauantaiaamua, jos ei puiden lehdet väriä antaisi, melkoisen ikävän sävyn päivä saisi.
Pohdiskelinkin puiden värejä, kun aamukahvia nautiskelin, lehmukset kadun varrella ja isot koivut talojen välissä keltasävyjä tarjoilee.
Siirtyessäni talon toiselle puolen siellä värejä reilummin, vaahteroiden ja pihlajien lehdet punaisuutta tarjoaa, väririkkautta runsaasti.
Mistä johtuu tuo keltaisen värin runsaus mainituissa puissa ja väririkkaus taas toisissa, maaperä kuitenkin sama?
Kaikkea sitä pohtiikin, mutta intoa ei kuitenkaan ole etsimiseen asti.
Miksi kuuset ja männyt säilyttävät vihreytensä lehtipuiden vieressä?
Jos joskus olen siitä kuullut, aika on kaiken pois pyyhkinyt.
Tuo politiikasta puhuminen on kai ihan oikeinkin, kun siitä todella sivistyneesti keskustellaan, mutta, mutta, kun useimmin se riidaksi ja haukkumiseksi kääntyy, toivoisi vältettävän aihetta.
Varmaan kiinnostaa montakin, sillä onhan sillä merkitystä mitä päätöksiä ja lakeja tehdään, siitähän se elämämme koostuu.
Ei varmaan koskaan tule aikaa, että kaikki jokaisen mielen mukaan menisi, mutta elettävä vaan on sillä tapaa mihin rahkeet riittää.
Tänä päivänä nuo hallituksen liikkeet kyllä pelkoja asettaa, mutta eipä paremmaksi täällä riidellen muutu.
Jatketaan vaan näillä jokapäiväisillä tekemisillämme.
MdK ihmettelet väsymistä, kyllä se on kai ihan luonnollista, keho antaa vinkkiä, ettei kaikkea enää jaksa ja siksi uupumus voittaa.
Olen ajatellut, että ei välttämättä mitään sairauteen viittaava aina ole, vanhana väsytään.
Onhan ihan selvää, ettei pieni lapsikaan kaikkea jaksa ja vanhuus on toinen pää elämää, jolloin voimat hiipuu, siihen väliin sitten mahtuu monia vahvoja vuosia, jolloin jaksetaan.
Siinä välissä olevaa jaksoa rakennamme kaiken suhteen, perustamme perheen, rakennamme kodin ja yksilöllisesti jokainen taitojensa ja tietojensa voimin, kasvatamme lapset, aika usein onnistuen kaikessa ja sitten tulee vanhuus, silloin alkaa uupumus.
Väsymys viittaa siihen, että työmme on suurimmassa määrin tehty ja nyt on suuri lupaus levätä.
Tottahan aian myötä myös sairaudet meitä koettelee ja lisää väsymystä ja antaa tarpeen apua hakea, jos sitä tarjolla on.
Hyväksyminen vanhana olemiseen on myös otettava vastaan, sekin asia on jokaisella omanlaisensa, toivoisi kumminkin kaikille leppoisaa aikaa seurata jälkeläisten ja muiden elämää, minkä toivoisi kaikilla hyvää olevan.
Vanhuuden turvaa huutelemme mekin joilla jo aika on vähissä, jospa päättäjät sen kuulisi ja ajattelisi panosta mitä jokainen on yhteiseksi hyväksi antanut, työtä tehden, veroja maksaen, vanhuuskin on kunnioitettava asia.
On aivan totta tuokin mitä Paloma kertoo, kovin on kiistaa tuottaviin ketjuihin menty ja politiikka ei täällä jankaten muuksi muutu, muita kanavia on asian suhteen käytettävä.
Onnea kirjan esittelyyn ja korpikirjailijalle myös onnittelut uuden jäsenyyden saamisesta.
Tuo pihan somistaminen on mukavaa hommaa ja sitä ei huomaakaan voimiensa vähentyneen vasta kuin seuraavana päivänä, kun joka paikka kipua säteilee.
Itse en suuria suunnitelmia tee edes parvekkeelle, kun raskaalta tuntuu nykyistenkin kasvien hoito ja mullan rahtaaminen syksyisin pensaiden juurille.
Ihanaa on kuitenkin ollut, kun kirsikkatomaatit pieniä tomaatteja kypsyttää, aina suuhunsa voi napata ja niin hyviltä maistuukin
No päivä kerrallaan mennään, ei suuria haaveita, ei mitään muutakaan ihmeellistä, terveyttä, ja ihan hyvä on elää.
Kaikkea mukavaa toivottelen teille ikäihmiset.