Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Hyvää sunnuntai aamupäivää, Itsenäisyyttä on juhlittu jatkopuheet seuraavana.
Pukuloisto oli kimaltelevaa ja joitakin erikoisuuksia näkyi, tosin loppukättelyä en nähnyt, istuin saunan löylyissä.
En oikein lämpene tämän tyylin juhlille, mutta perinteitä on kai toteuttava.
Katselin Katri Helenan konserttia ja se yllätti kansan paljoudella.
Kaikki ikäluokat mukana oli ja ihastelin miten nuoretkin hänet omakseen tunsivat.
Suuren maailmaan tyyliin otti yleisön mukaan ja monikin herkistyi hänen taidostaan esiintyä.
Sama tyyli kuin maailman kuuluisuuteen tulleeseen Dimas Kudeiberkeinin esiintyminen, hän saa myös yleisön laulamaan.
Katri Helana on nimetty suomen sinivalkoiseksi ääneksi ja sitä hän on, kuitenkin minulla ei yhtään hänen levyään ole, syytä en tiedä.
Olisiko, että hänen uransa on ollut radion ohjelmistossa niin paljon esillä, että on jäänyt siksi oman mieleni sivuun.
Hieno konsertti todella ja ikääkin jo aika paljon ja jaksoi hienosti itse ohjelman vetää ,Onnea!
Tänään on toinen pitkän uran laulaja radiossa, Marion täyttää myös 80 vuotta ja hän on yksi lempilaulajani, Lea Lawen kanssa.
Onnittelut myös Marionille !
Monta taitavaa ja vahvaa naista löytyy ketjussamme, minä ehkä puheissani enemmän, mutta tartun kuitenkin eteen tuleviin hommiin rohkeasti ja pyydän apua jos en jaksa.
Samaan en pysty monenkaan ketjussa esiintyvään naiseen, mutta arvostan heidän jaksamistaan, niin elävässä elämässä, kuin ketjussa saaduista viesteistä selviten, sitä en minä jaksaisi.
Olen ylpeä, että jaksan omat ostokseni kärrissäni vetää kaupasta ja jotain muutakin mitä teen, välittämättä pienestä ivasta kohdalleni.
Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, vanha sananparsi sopii tähän.
Aloittaja aika usein mainitaan, olen yrittänyt sanoa, että en ole ihminen, joka kiitoksia kerää, yksinäisyyden vuoksi kirjoittelen, kun kaiken harrastamisen olen jättänyt, liikkumisen vaikeuden vuoksi,
Täältä toivon saavani aiheita vastailla ja jos nyt ei keskusteluksi kelpaa, niin kuitenkin toisten ihmisten mielipiteitä saan lukea.
Ikävä kyllä noita herjojakin, mitkä ei vastauksia kaipaa.
Ihastuin noihin uunissa kypsytettyihin juureksiin, niitä tänään aioin valmistaa, sen toisen lohen puolikkaan kanssa, tässä tämä ruokapuoli.
Kiitokset teille kaikille viesteistänne, eritoten rohkaisuista, joita on kiva joskus saada.
Hyvää joulukuun seitsemättä päivää, toista adventtia. - Uusi aamu ja uudet mietteet.
Itsenäisyyspäivänaatto, huomenna sitten juhlia seurataan, minulla on kylläkin saunavuoro, mutta varmaan ehdin kättelyn nähdä ja sepä riittääkin.
Kuuntelun aamuradiota ja ilmastoasiat siellä puheenaiheena, siitäkin asiasta voidaan olla monta mieltä, luulisi, että kaikkien kannalta pitäisi yhteinen tahto löytyä, onhan kysymys tulevien ihmisten elämästä.
Eliaanalta kysäisen, missä vietätte joulua ja tuleeko koko suku yhteen?
Olet varmaan kertonutkin, mutta muistini ei enää kaikkein parhaimmillaan ole.
Tämä syksyn aika on ollut suopea oleilla vaikka mökillä, montakaan pakkasyötä ei ole ollut.
Väinö laittaa paikat ranttaliksi, että emäntä huomaa, että yksin on jättänyt, seuraa aina kaipaa.
Tytär ja vävy pistäytyivät kahvilla eilen ja toivat kynttelikön keittiön ikkunalle, vanhasta teen tonttujen ketjun.
Luomisen iloa koen, kun saan jotain ideoitani toteuttaa.
Olen jo kaksi tehnyt aiemmin rikkoontuneista kynteliköistä, nyt tytär huomasi, että hänkin sellaisen haluaa ikkunalle, toinen vietiin kirpputorille, vaikka kauppa ei käy entisilläkään sinne viedyillä.
Hinnat jo niin pieniä, että ei tarpeita kata, mutta ihmisillä on kai tavaraa jokaisella, että eivät lisää halua.
Siirrämme taas loput toiselle puolen katua olevaan hyväntekevyys järjestön ylläpitämään myymälään, sinne kelpaa.
Leivoin eilen rahkataikinasta suolaista sisältäviä pasteijoita, aina ei kahvipöydänkään tarjoilu ole makeaa oltava, on muuten hyvä taikina kaulita.
Joululeipomukset, piirakoita puuttuen valmiita, niitä aion pakkaseen raakapakasteena ja sitten tarpeen mukaan paistaa.
Pakkasta sen verran tyhjennän, että sinne sopii pieni erä.
Jos pakkanen tulee talven tapaan, on koko parveke pakkasta tarjoava.
Laiskan näköistä on leipomiseni, kun istualtaan leivon, taso on juuri niin sopivalla tasolla, että onnistuu istuenkin, en jaksaisikaan seisten tehdä.
Väsymyksen tämäkin homma saa aikaan ja olen katsonut viisaaksi vähän kerrassaan tehdä, aikaa on hidastellakin.
Tytär toivomuksen eilen kertoi, ei silliä rosolliin, no harvoin laitankaan, suolakurkkuja suolaiseksi. makaronilaatikkoa en meinannut tehdä, mutta se on taas tyttäreni mieliruokaa, joten täytän toiveen.
Keitän makaronit puolikypsiksi ja sitten vaan munamaidon päälle, , vähän sokeria, suolaa ja sitten uuniin.
Paistin kanssa lisukkeeksi hyvää onkin.
Vävylle sitten sekahedelmäsoppa, on hänen makunsa mukainen.
Laatikot ensi viikolla teen, raasteet valmiina pakkasessa, helppoa hommaa sekin, minulla on kurkut, punajuuret ja sipulipikkelsit valmiina purkeissa pöytään nostettavaksi, jos nyt kaikkea edes esiin laitan.
Nyt sitten tätä turvallista ruoka asiaa esille toin, tiedän senkinärsyttävän, mutta kestäkää,,,kiitos;).
Joulu on vaan kerran vuodessa.
Jouluvaloja on kadunvarsi talot urakoineet, minäkin sain tyttäreltä kiitoksen parvekkeen jouluvaloista, kiva on seurata erilaisia valojen ilmaantumisia.
Perinteiset kyntteliköt puoltavat paikkaansa.
Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla hommat hoituu? - Kiitos Ramoona, että rauhaisesti viestisi kirjoitit, joulumietteistä nyt poikettiin .
Kina syttyi, kun uskalsin itä-suomen asioista kertoa ja vertailla etelän etuja verrattuna tänne raukoille rajoille.
Luin uudelleen aamujuttuni ja en kovin ikävästä pääkaupunkilaisista puhunut, vertailin vain puutteita käytännön asioissa..
Kuitenkin saman maan kansalaisia olemme ja jos huomaa kohtelun olevan kaukana siitä yhteisestä hyvästä, on ehkä lupa asia esiin tuoda.
Aika iso sinne muuttaneita on työn perässä kulkeutunut ja hyvin muistavat näitä syrjäkylien elämääkin.
Itsestäni en toki puhu, olen useamman kerran todennut, että asiani on hyvin, mutta mediaa paljon kuunnellessa epäkohtia kerrotaan ja helppo on uskoa asioiden niin olevankin.
Ehkä on palattava vaan niihin vanhoihin ruoka, ym asioihin, vaikka virhe lienee sekin.
Itsenäisyys on kuitenkin yhteinen asia ja siitä kai yhtä mieltä voimme olla, suomalaisia olemme ja onnellisia maamme olemassa olosta. - Olet oikeassa, voisi jäädä asunto ostamatta, mutta enpä ole sinne tulossakaan, asuinpaikkani on mieleiseni.
Olen käynyt, mutta tietoni perustuu median antiin, toivottavasti ei kuitenkaan totta olekaan.
Hämmästyn kovin, minäkö aina valitan, aivan uutta, kirjoitan vaan eri aiheista, kun nuo arjen asiat saa aina joidenkin mielen pahaksi.
Ehkä en ole ainoa, joka kokee tuon junareitin päätöksen, epäonnistuneeksi. - Olen pahoillani, kun hukkaan meni puolustuksesi, tosin en sitä pyytänytkään.
Jos koet näinkin vähistä minun tukemiseni hukkaan menneen, en sitä todella kaipaa, mielipiteitäni vaan esitin.
En ole kuvitellutkaan, että mitkään kirjoitukset täältä päättäjien korviin menisi, mutta melko turhana syntynyt koko ajatus.
Voin kuvitella, että suurin osa on kunnon kansalaisia siellä etelämpänä elää, mutta ikävästi toimivat aina otsikoihin pääsee, niin palstallakin. - Aamutervehdys tänne meidän Arkikerronta ketjuun.
Nyt huomautan heille joille kaikki mitä kirjoitamme on väärin kirjoitettu.
Ketjun tarkoitus on kertoa arjen sujumisesta, ja siihen kuuluu, ruuanlaitto, siivous, pyykkäys, verhojen vaihto, leipominen, ym tämän kaltainen.
Teille joille nämä asiat saavat verenpaineen nousemaan, on viisainta hypätä yli, helppoa , eikö totta.
Kirjoittajat elävät vanhuusaikaa ja ei mitään mahtavaa enää mielessä liiku, ja muistutan , että sama kohtalo on edessä teilläkin, jotka nyt vauhdikasta elämää elätte.
Joskus olen yrittänyt myös isommista asioista puhua, esimerkkinä nuo kulkuyhteydet tänne syrjäseuduille, Helsingistä katsoen.
Kuuntelen paljon radiota ja sieltä kuulen noista harmeista mitä yhteyksien puute saa aikaan.
Moni yrittäjä toisi yrityksen tänne missä tilaa on hengittää ja tyhjiä asuntoja löytyy, mutta kulkuyhteyksien puute esteenä.
Matkailu ja moni pienyrittäjälle sopisi, nämä maisemat houkuttaa.
Voisin ajatella, että etu olisi myös helpotus sinne ruuhkasuomeen, sopisitte paremmin kadulla kulkemaan, ei tönittäisi ja ehkä huomaisi mahdollisen vaarankin paremmin, kun puukot heiluvat.
Joskus ajattelen, että jos kaikki mummot ja vaarit muuttaisikin sinne pääkaupunki alueelle, kun mielipide on ilmi tuotu, että ei tänne mitään tarvita.
Nyt on kirjoitettu tonttien hinnoista ja todella ne täällä maalla on halpoja ja valmiit kunnossa olevat talot odottavat muuttoväkeä.
Täällä opitaan elämään pienellä budjetilla, kun isoja tuloja ei ole, joillakin jokapäiväinen ruokakin alkaa olla hakusissa.
Silti uskon , että vain pakosta kodistaan luovutaan.
Ajatukseni ei riitä ymmärtämään teitä, joilla aina on tarve etsiä jotain kielteistä elämästä, mahtaa olla ikävä olo jatkuvasti.
Noista veroista on ollut puhetta myös ja niitäkin meiltä täällä syrjässä asujilta saman kaavan mukaan peritään, vaikka elinehdot paljon niukemmat, läheskään kaikilla ei omaa autoa, puhumattakaan muista eduista mitä siellä etelässä on, kulttuuri tarjontakin täällä aika pientä.
Eipäs hallitus ole keksinyt verottaa myös noista eduista joita teille siellä asuville verorahoilla tarjotaan, ei ehdi kuin istahtaa junaan, kun jo Turku on näkyvissä,
Täällä syrjinpiin kolkkiin yksi auto päivässä kyyditsee, joka kohtaan ei yhtään.
tasan ei käy onnen saaminen, mutta en mistään hinnasta muuttaisi ruuhka suomeen.
Tämä vastakkain asettelu ei ole kivaa, mutta sitä tuotte aina ketjuun.
Olen kovin kyllästynyt noihin arvosteleviin viesteihin, jos sopisi, että kaikki te joille harmaita hiuksia kertyy tämän ketjun avulla, kiertäkää kaukaa, jatkossa vain näitä arkisia puuhia tiedossa.
Sopiihan tänne kaikenlaista, mutta ihmetyttää tuo ainainen valitus, kertoipa kirjoittajat mitä tahansa.
Joulukin kaikkine valmisteluineen monta kertaa ketjuun ilmestyy, tykkäsitte tai ette.
Hieman kitkerä oli tämän aamun tervehdys, mutta vuoroin vieraissa. - Olet oikeassa. mutta niin vähäistä on tämä kanssakäyminen muiden kanssa, että omat tekemiset vain kerrottavana.
Nyt olin Skippo pelaamisissa ja oli hauskaa, kahvit eri tavalla maistui.
Jospa sinulta löytyisi jotain fiksua kerrottavaa, mielellään niitä lukisimme ja vastaisimmekin, jos aihetta antaisit; - Ihana on elosi, tuota samaa me kaikki kaipaamme ja etsimme.
Minäkin olen karsinut minimiin jouluiset juttuni, vaikka jouluihmiseksi julistaudunkin, syötävä on joulunakin, kun tykkään itse tehdä ja jaksankin vielä, tulee aina jotain laitettua.
Kiitollisin mielin voi joulunkin vastaan ottaa, kiittää niin monesta asiasta mitä elämässä on kohdannut, nyt sit' rauhaa ja hiljaisuutta kaipaa.
Hyvää Joulun odotusta sinullekin. - Huomenta , tervehdys täältä Savon puolelta.
Eilen olin energinen, sain punajuuri ja kaalilaatikot tehtyä ja nyt on ruoka valmiina useaksi päiväksi.
Taatelikakun paistoin myös, sekin odottaa, jos joku sattuisi piipahtamaan, voisi jouluista mieltä tarjota kakun myötä, taatelikakku on joulukakkuni.
Innostuin tekemään havuista pari seppelettä, nekin odottamassa käyntiä haudoilla.
Kummityttö toi kotipaikaltaan pihtakuusen oksia, niistä oli helppo seppeleet tehdä, ei pistelleet.
Sain vielä oksia riittämään oksankarahkaani ja tein jouluvalo asetelman roikkumaan parvekkeen lasiin.
Laiska töitään julistaa, mutta eipä paljon muuta ole kerrottavaa, no kuuntelin tietysti radiota ja siellä juontajat hauskasti asioita selvitti.
Tänään kuulemma saa tiedon, josko kunniamerkin saisi ,no ei varmastikaan, mutta tänään ne julistetaan.
Harmi, että tilaisuuksia on vähän mihin nämä merkit rintaan voisi laittaa.
Minulla oli tapana myös ennen vaihtaa verhot keittiöön, nyt se tapa on jäänyt. jouluinen liina työpöydälle ja kynttelikkö ikkunalle, siihen tyydyn.
Kynteliköistä puheen ollen, lamput aika usein palaa ja niitä saa uusia, nyt lamppuja katsellessa huomasin, että kynttelikön saa halvemmalla kuin tarvittavat lamput, uusiksi meni kynttelikkö.
Pitänee rakentaa puuhaa etsiessään tontu-ukot lamppujen paikalle ja näin askarrellen tulee oma tekemä jouluaiheinen koriste, myös varma voi olla, että samanlaista ei mistään löydy.
Aiemmin tein kaksi tontturivistöä tarpeettomaksi jääneisiin kynttelikköihin, nyt ovat kirpputorilla, josko joku ostaisi lapsien iloksi.
Minä myös hyödynnän juuresten keitinvedet keittoihin, kastikeihin makua lisäämään.
Pitääpä kokeilla minunkin tuota lanttu, porkkana, ananas yhdistelmää, vaihtelua ainakin olisi.
Hyvin on joulusi valmistumassa, korpikirjailija..
Ambulanssi hinnoista en tiedä, yhden kerran olen tarvinnut, putosin hammashoitolan rautaralliin ja otsa repesi, yksitoista tikkiä sain kulmakarvaani kiusaamaan, ei nimittäin kasva siitä kohden.
Matossa oli reikä ja siihen kengänkanta tarttui, no maksun hoiti kaupunki.
Olen kyllä tätä päätäni kolhinut useaan kertaan, ei ihme jos ymmärrys ei kaikilta osin mukana kulje.
Ano kyselit tuliko tukka hyvin leikattua, no lyhyeksi ainakin, hiusten määrä aina vaan vähenee ja siksikin leikkaaminen on asiallista.
Hiukseni on tyypillinen hiuslaatu suomalaisille, silkin hienoa, paljon lukuista, mutta silti aika ohuelta näyttää, ikä ei sitäkään paranna.
Nuorena pidin pitkää tukkaa, milloin nutturalla tai muulla tavoin, väriäkin vaihdoin, nyt sitten aina vaan lyhyt saa olla.
Kun peiliin vilkaisen , aina muuta haluaisin nähdä, mutta tähän on tyydyttävä.
Olen kateellinen noille itä ja etelän ihmisille, heillä poikkeuksetta mustat pitkät hiukset.
Pitkät suorat hiukset harvalle täällä lännen puolella sopii, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.
Kovin lyhyitä on viestit olleet, kertokaa hieman isommin tapahtumistanne, tulee vastailtua ja siitä voi sen paljon kaivatun keskustelun syntyvän.
Minulta tätä kertyy puhumista, melkein tyhjästä, lyhyesti en osaa kertoa, silti selittämään aina joudun.
Rattoisaa päivää ja hymyä huuleen.. - Huomenta, pimeää on, mutta se kuuluu asiaan, eletäänhän vuoden pimeintä aikaa.
Lumen pysyvää maassa olemista odotamme ja siitä sitten valoisuuden odotus alkaa.
Itsenäissyyspäivän juhlallisuuksia tulee lauantaina katseltua, tunnelmaan pääsee jo tänä päivänä, veteraanien juhla on tänään, näin radio kertoi.
Pitääkin ano 10,38 sinulle kertoa, että radiosta kuultua oli nuo asiat, joista korjauksia laitoit.
En yleensä puhu itsestäni, kun kantaa otan epäkohtiin, minä selviän ihan omin avuin, ainakin toistaiseksi.
Lääkäriä en läheskään joka vuosi tarvitse, en siis Kuopioon muuta lääkäri tarpeen vuoksi, uskon myös ambulanssi kyydin pystyn maksamaan, paljon on heitä joille tiukkaa tekee.
Lähimmäisten hätä koskettaa ja siksi epäkohdista mainitsen, tuskin tänne kirjoittaen paranee, mutta tekee mieli esiin tuoda, kun näkee niin usein tuon ambulanssin naapuritalon oven edessä liikkuvan.
On aivan totta sekin, että joulu liian usein huomion saa, siitä jo hyvissä ajoin alamme puhumaan, mutta en sitä niin pahana pidä, hyvä että tämä ikäisetkin ovat elämässä kiinni ja joulu jaksaa innostaa.
Perinne tämä joulu on, se tuo muistoja lapsuuden jouluista ja iloista, vaikka paljon onkin muuttunut nykyisen elämän myötä, silti se on lasten riemujuhla, sen vuoksi kannattaa panostaa, muistoja näistä syntyy..
Jo sekin tuo iloa, jos isovanhemmat omista lapsuuden ajoista, jouluista kertoo, unohtamatta tätä kristillistä puolta mitä joulu tarjoaa.
Jouluna mieli herkistyy ja ehkä helpommin huomaa läheistensä elämän varjopuolia ja yrittää iloa jollakin tapaa tuoda heillekin, joilla ei elämä hyvin suju.
Olen jouluihminen ja siksi siitä pidän ja puhun, ehkä liian kanssa.
Noin se on kuten ano 20,15, pahaa mieltään monikin purkaa, ehkä ei kukaan huomaa olemassa oloaan ja etsii täältä huomiota hyvinkin ikävällä tavalla.
Olen joskus pysähtynyt ajattelemaan, miten paljon toiset kestävätkin ivaa ja pilkkaa, minusta ei siihen ole, aika pian vetäydyn pahan mielen alhoon.
Itse pyrkien kirjoittelemaan niin, ettei haavoittaisi kenenkään mieltä, ei sitten ole valmis kestämään itseenikin kohdistuvaa aiheetonta moitintaa.
No jospa luonto kasvaisi, vaikka epäilen kovasti, tuskin haluan kovasti muuttua ainakaan huonompaan suuntaan.
Parempaan kai jokainen pyrkii.
Joulusta vielä sen verran, että kai jokainen perinteitä kaipaa kaikessa ja jouluna niitä löytyy, siis perinteet kunniaan jokaisella omien tapojen mukaisesti.
Kohta istahdan kampaajan jakkaralle, tukka lyhyeksi, ei kuitenkaan linnaan, ei juhlimaan, ei vankeuteenkaan, ihan vaan ulkoisen olemuksen muuttumiseen. - Huimenet joulukuun ensimmäiseen ja myös viimeiseen tämän vuoden kuukauteen.
Joulukuu on minulle lempikuukausi, sattuuhan kaikki juhlapäiväni joulukuulle.
Juhlimiset jää vähälle, yleensä, pyöreät vuodet on isommin muistettu ja juhlittu.
Mitäpä sitä vanhenemista juhlittaisikaan, itse hyvin vähän voimme ikäämme määrätä.
Onnellinen kuitenkin olen ajasta mitä elän, nyt saan suunnitella ja elää vain itselleni, niin halutessani
Yksin joulukin sujuu, aattona ruokailemme tyttären ja vävyn kanssa, muita vieraita ei tiedossa.
Nyt sattuukin monta vapaapäivää peräkkäin ja lapsieni perheet kokoontuvat omien perheidensä kanssa, voivat piipahtaa minuakin katsomassa, mutta sovittu ei ole mitään.
Muistelen menneitä jouluja ja olen onnellinen niistä muistoista.
Vähän samaan tapaan vietän yksin jouluni, kuten Mkd kerroit ( oletan viestin olleen sinun) hissutellaan vaan jääkaapin ja telkkarin väliä.
Haudoilla käynti on tyttären ja vävyn kanssa perinne.
En ole rekiajelua koskaan saanut kokea, varmaan se toisi joulun ajan aina vaan perinteisemäksi, taitaa olla vähenevä tapa sekin.?
Muistelen aikaa, kun äitini valmisti joulun alusta loppuun yksin, me lapset työelämässä ja omat joulupuuhamme lisänä.
Mieleeni jäi kaiken valmiiksi saanut äitini, joka istahti pöytään väsyneen näköisenä,, toki siitä eteenpäin teimme siskoni kanssa siivouksen ja tiskit, mutta miten paljon äitini jaksoikaan.
Sain sitten tilaisuuden laittaa valmiita jouluja vanhemmilleni useamman kerran, joulupöytään istahti myös sisarukset perheineen.
Sukuni ei ollut kyläihmisiä, vain perheenjäsenten kanssa joulua vietimme ja aatto se oli se mitä joulun kohokohdaksi nimettiin, joulurauhan julistuksesta se alkoi, ei kuitenkaan yöllä syöty.
Minulta jää nykyisin kaikki nuo tilaisuudet käymättä, täälläkin on paljon konsertteja ja myyjäisiä joulun aikaan liittyviä, mutta kaikkeen olen kai saanut vahvan rokotuksen, mikään ei jaksa kiinnostaa.
Radio on aamusta iltaan auki ja sitä puuhastelujen välillä kuuntelen.
Tänä aamuna kuuntelin miten hyvinvointialueiden rahoitus on epäonnistunut, ei asukasmäärät anna oikeaa kuvaa tilanteesta, asukkaita vähän ja pieni valtiolta tuleva rahoitus, monen kymmen prosentin eroja tukirahoissa.
Palveluja heikennetty, päivystykset lopetettu ja ihmisiä joudutaan kuskaamaan monen kymmenen kilometrin päähän hoitoa saamaan, rahaa vie sekin.
Viisautta odotetaan hallitukselta.
Koneeni rupeaa herjaamaan, koko ajan vääriä kirjaimia, näppäimet ei anna painetua kirjainta, vai näppäilijässäkö vika.
Alkaa ja kärsivällisyyttä kokeillaan, olisiko huollon paikka, nyt kumminkin alan päivän puuhiin
Jouluisin ajatuksin ja malttia suunnitelmiin. - Hyvää ensimmäistä Adventti sunnuntaita, neljäs sunnuntai ja olemme joulussa.
Niin paljon puuhaa, haasteita se tuo , vaikka aina minäkin päätän rauhassa kaiken tehdä.
Nyt suurin haaste minulle on, että muistanko kaiken perinteisen laittaa, huomaan muistissani on vajaatoimintaa, joudun kertaamaan moneen kertaan asioita.
Lahjat olemme jo aikuisten osalta unohtaneet, minä senkin sopimuksen meinaan unohtaa.
Joulu on minulle asia joka katkaisee vuoden ja aina vuoden täyttäminen joulun aikaan muistuttaa myös iän karttumisen.
Et varmaan ihan tosissasi tuota mieltä ole Mdk, kyllä se joulu elämään kuuluu, siinä kuin kesä ja juhannus.
Aina voi rauhoittaa mieltään ja hiljentyä joulun ajatuksille, unohtaa turhat hössötykset.
Hauskasti kuitenkin kerroit.
Kiitos teille kaikille lohdutuksen ja toivon yllä pitäjille.
Mikä siinä lienee, että vaivaantuneeksi itseni tunnen, kun kiitosta tulee , uskoa parempaan kuitenkin koen.
Ihminen on kumma laitos, hyvä ei mikään ole, mutta kiitokset ansaitsette.
Kun laitan tai yritän kuvitella miten jaksavatkaan he joille jokapäiväistä ilkeilyä tapahtuu, en jaksaisi.
Eliaanalla ei työt lopu, aina on jotain suunnittelussa, hyvä niin, ei turhia ole aika miettiä, terve sielu, terveessä kehossa, sitä kaikki tavoittelemme.
On se ihana ja minun kateuden aihe tuo Väinökin, olisi niin ihana, kun olisi kohde rupatteluun.
Voisin toteuttaa toiveeni helpolla, mutta mihin se joutuisikaan, minun jälkeeni ??
Ramoonalla niin ihana, kun kumppani vierellä kulkee, siitäkin mieltäni pahoitan, kun kaksin kulkevia yhdessä olevia katselen.
Elämä ei onnen lahjoja tasaisesti jaa, kai silläkin joku tarkoitus on.
Noin juuri demeter, miksi emme saa kirjoittaa ja vastailla halumme mukaisesti tässä ketjussa ja keskusteluksi minäkin tämän ketjun annin parhaimmillaan koen.
Arki on arkista puuhastelua ja päiviin mahtuu iloja ja suruja ja on hyvä niitä jonnekin purkaa.
Osansa saavat vielä omaisetkin, mutta ehkä hieman helpommalla pääsevät, kun on ketju mihin voi purkautua.
Minulle ainakin iso asia, saada yhteyttä toisiin samanikäisiin.
Siili 25 kuvasit hienosti rentoutumisoloasi, noin se pitääkin, musiikki on myös tapa saada hyvä olo ja se kynttilä ja viinilasi on piste iin päälle.
Dukkoiselle tervehdys, niistämällä nuha lähtee, yskä yskimällä;)
Aihetta on keskustella myös nuorison/lasten voinnista, hyvin ei asiat ole, mistä viisaat tätäkin asiaa löytyy selvittämään
Mieli rikkoontuu ja tilalle syntyy koston ajatukset, paljon vartioina on vanhemmat, usein voimattomia, kun asiat on liian pitkälle menneet.
Rakkaus ja läheisyys ehkä paras hoitokeino on.
Kiitos mielin , hyvää Adventin aikaa toivottelen, rauhaista toimintaa, välttäen turhia murheita joulun tulosta eläkäämme.. - Viikonloppu aluillaan ja eilen alkanut lumisade on muisto vain, musta ja kostea maa näköpiirissä.
Harvoinpa se talvi pysyväksi tuleekaan ensi sateiden voimalla.
Kiitän teitä, joilta on ystävällisyys minua kohtaan riittänyt, ketju on niin pitkä, että en jaksa sitä edestakaisin kelata, mukava, kun löytyy puolesta puhujia.
Olen lukenut ja lukenut, sekaisin on maailmankirjat menneet, aivan tolkuttomia viestejä on ilmaantunut.
Pakko on kantaa ottaa, niin sekavaksi on syyttelyt ja ihmettelyt menneet.
Paljon olen saanut syytöksiä asioista joita en edes ymmärrä tehneeni, kuten valehtelu, nyt varastaminen ja vielä rangaistus vaatimuksen. Jumalakin listaan lisätty.
Koskaan en myönnä moisia tehneeni, en myöskään mitään valtiattaren paikkaa ole pyrkinyt saamaan, jos tämä kuva on syntynyt, on se sanojan päässä.
Aloittajana olen ollut nojatuoliketjuun, syystä, että itse haluaisin päästä kirjoittamaan ja vastauksia odottamaan ihan tavallisesta arjen elämästä.
Ei mitään vaatimuksia, vaan kerrontaa tämän ikäisten elämästä.
Se ei kaikkien mielestä olekaan sopivaa, pitäisi hyppiä joka ketjuun ja sen jälkeen voisikin sanoa, että huomiota haen.
Päiväni ei riitä koko ajan palstalla olemaan, aamuisin piipahdan, joskus päivälläkin vilkaisen.
Juuri tuon liian huomion saaminen ei minulle sovi, sitä en halua, jos se nyt joillekin on väärin tehty en siitä pahaa mieltä tunne.
Olen aina yrittänyt sanani niin asettaa, että en vahingossakaan loukkaa ketään, mutta eipä ole onnistunut, nyt lukemieni viestin mukaan.
Ymmärrän kyllä tuon viimeksi tulleen viestin sisällön varkaudestani, joku asia ei kirjoittajalla kohdillaan ole.
Kylmätotuus, en ymmärrä sinun minua kohtaan tuntevasta vainoamistarpeista.
Uutena ilmestyit ketjuihini ja aloit heti kertomaan minun väärin toimimisista.
Olen yrittänyt selittää ja selittää, aina keksit asian muuttaen minun syyksi.
Kirjoitan aina aamulla ketjun loppuun ja siinä yritän vastailla viesteihin joihin aihetta löytyy, (en toki aina kaikkiin, ilkeät jätän huomiotta) ja näin viestini pitkäksi venyy.
Syy tähänkin niin hyvänä pitämäni ajatus, että en liika huomiota ja tilaa vie.
Kuitenkin näinkin tehden, sinä mainitset, että "anna tilaa muillekin" en koskaan ole puuttunut muiden rauhaa rakastavien viesteihin, jokainen saa kirjoittaa halunsa mukaisesti.
En selaa ketjua jokaista vastausta etsien luen ketjun läpi ja vastaan jos jotain sanottavaa löytyy.
Sinun viestiisi en nähnyt syytä vastata, koska jatko sen paljastaisi ja paljasti myös, ei haluakaan sovinnollisesta viestistä.
Arvostelua on monenlaista, kaikki ei niin hyvää tarkoita, moitteen sanan ymmärrän ja vastaan otan, mutta en joka viestistäni syytöksiä väärin toiminnasta.
Nämä tapani toimia on kelvannut ja viestit on lentäneet useita vuosia, nyt sinun myötävaikutuksella asiat muuttuvat.
En enää toivo asiallisuutta, antaa vaan viestien lentää, katsotaan kuka parhaimman ilkeyden keksii, minä en hämmästy mistään, tuomioni olen saanut, Itse syyttömäksi kaikkeen tunnen, en ilkeyksiä ole viljellyt, aina olen tilanteita yrittänyt rauhoittaa, mutta myönnän, että en onnistu.
Olisipa useampia kivoja kirjoittajia, joilla ymmärryksen kohtaa, kaikille vilpitön kiitos, katsotaan rupeaako sujumaan, meneekö jokainen omaan itseensä ja miettii jotakin myönteistä ilkeyden tilalle,
Iloa päiväänne - Uskomatonta ?
- Huomenta pimeästä, jos katuvaloja ei olisi, eipä suunnistaminen kovinkaan hyvin onnistuisi.
Kiva kun korjasit tuon flunssa mainintani, minulle ei oikein sano mitään nämä oireista kertovat, nyt vähän sain selvyyttä eroista, infulensu pakottaa jäseniä, nostaa kuumetta ja yskä on voimakas, näin saunassa sen kokeneet kertoivat.
Minulla vaan yskää ja nenän tukkoisuutta. kai en ole muuta kokenutkaan, kuume ei minulle nouse
No nyt on sitten sotkettu ketju täydellisesti, kopioiden toisten viesteihin.
Pitänee ruveta uskomaan, että ei onnistu mitkään toivomukset, ei anelut.
Eliaana olet täysin oikeassa noiden kiikkustuoli nostamisten harmista, en missään vaiheessa ole sitä kenellekään syyksi osoittanut.
Miten niin herkästi noita vihjailuja arvioidaan, minulla ei ole tapa puuttua palstan muihin ketjuihin.
En tässäkään ketjussa kiellä en käske, toivomuksia esitän, mitkä aika paljolti hukkaan menevät.
Kylmätotuus, onko sinun mielestä puhtaalta pöydältä aloittaminen sitä, että parin asiallisen viestin jälkeen alat taas viestejäni arvostelemaan, sitäkään en voi estää.
Kulttuuri ja kaikki muukin viestittely ei minun lupaani tarvitse, olen sen kymmeniä kertoja jo maininnut, kirjoituksistaan jokainen vastaa, en minä.
Jos minulla olisi oikeus poistaa, ketju muodostuisi aivan toisenlaiseksi.
Tuskin löydät viestiä, missä olisin kieltänyt asian esiin tulon, mutta se ei muuta sitäkään, ettenkö kerro päivän tapahtumia ja odotan toisilta samankaltaisuutta.
Nojatuolissa voi kirjoittaa laidasta laitaan, sitten on mahdollista aloittaa ketju, missä jo otsikko kertoo aiheen.
Tiedän jo etukäteen, että saat taas sanomiseni muuksi, kuin mitä se on.
Jotenkin tuntui kuin tuttu olisi sisään astunut, kun Eliaana nimimerkki silmiin sattui, kiva kuulla kuulumiset sinulta kuin myös Väinön kohdalta.
On sinulla ihana poika, kun äidin apuna touhuilee, voin kuvitella miten onnellisia olette, kun yhdessä töitä puskette.
Minulta on joulufiilis hupenemassa ja kaikki puuhastelu vähenee.
Ruokia kyllä laitan jouluiseen tapaan, se on jopa kivaa hommailua.
Nykyisin kirkonkin on muututtava ajan hengen mukaiseksi, en välttämättä kaikkea osaa sisäistää, mutta pikkuhiljaa kaikkeen tottuu..
Demeter pahoillani olen, kun aina vaan sekaisemmaksi menee tämä viestittely, pitäisi jaksaa uskoa, että hyvä voittaa, eli tämä arkinen elämä kiehtoisi riittävästi, toisin vain on.
Katsellaan ja luetaan mitä seuraa.
Lopetan mieli vähän apean, eikä tätäkään vähää saada onnistumaan, silti kivaa torstaipäivää, hymyillen ehkä päivä kaiken kaikkiaan hyvin sujuu. - Niinpä jälleen keskiviikko, päivät, viikot lentäen kulkee, näin ainakin minusta tuntuu.
Molempiin käsivarsiin piikit miessairaanhoitaja tökkäsi ja sanoi, että sain tehostetun flunssa rokotuksen, ikäni siihen antoi aiheen.
Teho kestää kuulemma huhtikuulle, kun muuten loppuisi helmikuussa, näinköhän näen kevään;)
Uskoni näihin rokotuksiin on ollut epäluuloinen, en monta kertaa ole ottanutkaan, nyt tytär painosti.
Vastarannan kiiski näissäkin olen ollut, jotenkin turhaksi koen, kun en flunsaa sanan täydessä merkityksessä ole potenut
Olen kuullut, että rokotevastaisuus on pahasta, nyt sitten kuuliaisten joukkoon kuulun.
Tämä ketjun tilanne harmittaa, ei näköpiisissäkään mitään siitä, että toisten nokittelu loppuisi, onko joidenkin mielestä arki tämän kaltaista, kimppuun vaan, kun pieni joko ymmärryksen puutteen vuoksi tai vain ilkeyden halusta viestiä laittaa.
Minun arkeeni ei mitään vaikeasti ymmärrettävää synny, tavallista elämää ja sen tapahtumia kerron.
Mihinkään niin sanottuun fiksuun ja tietoa omaavan en pysty, eikä se ole tarkoituskaan,, arjen selviämisestä vaan viestejä toivon.
Palstalla on ketjuja ja tilaa laittaa niitä niin kulttuurin kuin muunkin maailman tapahtumia koskevia aloituksia.
Ystäväni, ikäryhmässä varmaan haluavat kuulla miten arjesta kukin selviää ja näin voi virikettä toinen toiselle jakaa.
Ilkeyksiä emme kaipaa, ja niiden puuttuminen ei anna aihetta myöskään kiivaaseen puolusteluun.
Minulla vaan elää usko siitä, että entisen tapaiseen keskustelu, tai paremminkin rupatteluun vielä pääsemme, vaikka vaikeaa näkyy olevan.
Anammeko näiden eripura viestien voittavan ja periksi antaen jätämme palstan ???
Jospa oppisimme lajittelemaan viestit ja vastailisimme vain kannustaviin viesteihin, ikävä kun tämänkaltainen kirjoitusalusta on luotu ja se kaatuu vanhojen ihmisten riitelyyn.
Tarttuuko tuo maailmalla käytävä kiistely ja vallanhalun voimistuminen myös meidän jo paljon kokeneiden elämisiin.
Sitkeä olen uskossani, en myönnä, että riitaiseksi sorrun, yritän nähdä maailman hyvänä ja toisiaan ymmärtävien ihmisten maailmana.
Maailma on hyvä ja tilaa elää sille, jolla on tilaa rakkaudelle ja mielenvapaus, ja mielenvapaus.
Ei ehkä ihan oikein mennyt, mutta ajatus kai selkeni. - Kiitos tuolin lämmittäjälle, kiva onkin istahtaa.
Ajattelin aamulla, että kai on parempi etten ketjua nosta, kun joku väellä ja voimalla tämän meinaa syrjään heittää.
Kiitos myös korpikirjailija, mieltä lämmitti, kun viestisi luin.
Kiitos myös ano 12,54, on kiva, kun ketjusta tykätään ja kotoisaksi tunnetaan.
Eipä tässä mitään ihmeellistä osaakaan, kaikki asiat on moneen kertaan tullut kerrottua, sen voin kertoa, että aurinko paistaa ja kohta tytär tulee antamaan kyydin terveyskeskukseen, rokotukseen
Toiselle puolen kaupunkia on mentävä ja bussit ei aikataulujen mukaisesti sovi.
Piparkakkutaikinan tein valmiiksi, huomenna paistan, tytär antoi hyvän ohjeen, toi maistiaisakin ja ihastuin.
Äänilevyjä pitäisi myös hinnoitella kirppikselle, on kertynyt aikamoinen määrä ja yritän tarjolle laittaa.
LP-levyt on nyt suosiotaan kasvattanut, kirpputorin pitäjä jo sanoi, antakaa hänen ensin katsoa.
Kokeillaan minkä vastaanoton saa., minulla ei minkäänlaista käsitystä mikä hinta on, minun levyni on sitä iskelmämusiikkia ja osa kuuluisien taitajien esittämiä ulkolaisia.
Andrea Bocelli, Pavarotti, Sinatra, Helmut Lotti ja Andy Wiliamsen, Domingo mainitakseni.
Muutamia joululevyjä myös ulkolaisia, kuin kotimainen koko kansio
Pitää miettiä josko joulukansiot pidän itselläni, jos kovin tylsäksi jouluohjelmat, menee, voi soittaa ja laulaa sydämen kyllyydellä..
Nyt valmistaudun matkaan ja piikit kohta käsivarteen saatua kotiin palajan, toivottavasti ei mitään harmia tule, joskus on hieman kipeän tuntuiseksi nämä piikit tehneet. - Kiitos ja kumarrus;)
- Varmaan kattila tyhjäksi menee, niin hyvältä kuulostaa, ainahan mieskokit parempaa tekee.
- Tyypilliseen marraskuun viimeiseen maanantaihin herätty, kahvit juotu ja maailman tilan kuvausta kuunneltu radiosta.
Ei hyvältä kuulosta, Venäjä vaatimuksineen niskan päällä, ei näytä hyvältä Ukrainan, ei Euroopankaan tilanne, eikä sota lopu missään, ei onnistu rauhan neuvottelut.
No meiltä täältä lumet katosi, ei tarvitse kolaa ei linkoakaan, mutta hyvä apu varmaan tuo linko on.
Onhan muistoissa paljonkin ikäviä puheita, mutta mitä niitä muistelee, eletään tulevaa pohtien ja tämän päivän tapahtumat päällimmäisenä.
Ikävä, että vaivat kiusanasi Neeassa, eipä ne taida keltään poistua ja jos joku hoituu lisää tulee, tätä tämä vanhuuden ikä on.
Minä tykkään ruuan laitosta ja siksi harvoin valmiiseen sorrun, leipominenkin on kivaa, aina ei niin hyviin lopputuloksiin pääse, mutta kaikki on syötyä tullut.
Kalakeittoni sai aivan liikaa huomiota, tämä nyt oli yksi tapa hyödyntää ruoka tarkkaan, ei toki mikään ihmeellisyys,
Käytän raaka aineet yleensä tarkkaan, oppi mitä elämän koulun myötä olen oppinut, tänä päivänä ei pakko niin tarkka olisi olla, mutta eipä vanhat tavat helppoa unohdu, ei tarvitsekaan, on kuin kaivoon rahaa viskaisi, kun ruuan tuhlaisi.
Minusta on onnellista, että kaikille ei sama tapa tehdä ruokaa olekaan pakon vaativaa, jokainen voi elämyksiä oman makunsa mukaan valmistaa.
Tulee vaan aina näitä omia touhujaan esiin tuotua.
Tulipa mieleen tuo tilli, aina en vaan sitä muista ostaa, nyt kraavilohen suolaukseen tarvitsen, kun joulun alla kalan ostan, pitäneekö lappu mukaan laittaa.
Olipa mieleiseni voittopari TTK:n eilisissä tanssikisoissa, kaikki olisivat voiton ansainneet ja onhan se toinen ja kolmaskin sija hyvä urheilussakin.
Katri onnistui hyvin Johanneksen kanssa, taidokas opettaja, hyvää jatkoa vaan perheensä kanssa.
Paulus on niin lutunen ja sulava oli hänenkin tanssi Liisansa kanssa, jotain uutta tämä ohjelma tarvitsi, ei enää oikein sytytä.
Minun mieleen ei nuo mahtavat nostelut kuulu perustanssiin, ne liittyy voimistelun ja akrobatian piiriin.
Katselin eilen juuri jossakin sarjassa heidän tanssiaan, ei siellä nosteltu, heitelty, kehon elämisellä tanssi tanssittiin, rytmi määräsi tahdin.
No enpä ole asiantuntija millään muotoa, tanssimisesta kyllä aikoinaan pidin ja vieläkin rytmikäs musiikki saa aikaan pientä liikettä;)
Tänään taas pitkä pätkä LaPromesaa, alkaa jo toivoa huipentumaa ja lopetusta tälle sarjalle, mutta ei ole näköpiirissäkään, mitä noita mainoksia näkee.
No siinäpä sukka valmistuu, kun tuijottaa ruutua.
Rattoisaa viikon alkua ja joulukin mielessä pyörähtää, ainakin minä jo paistoksiani mietin.