Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 949 kommenttia
- Sataa, sataa lotisee, ennen sanottiin ,että laariin menee, jospa nytkin, eikös sähkön tuottaminenkin vettä kaipaa.
Jostakin lukaisin, että taas on jotain uutta tulossa, hallitus on lakia uudistanut sähkönkin osalle, lakeja laaditaan ja uusitaan sillä menolla, että mukana ei kestä.
Katselin jotain ohjelmaa, taisi olla Tervon ja Halmeen jutustelua, hoivakodissa istuivat ja jututtivat hoitajaa, joka kertoi hoidonmaksavan 6000 euroa kuukausi, heräsi kysymys, kenen eläke siihen riittää ja sekin, että onko tuon arvoista hoitoa missään, luksusta jo on.?
Ihmettelyä syntyi kysyjienkin suunnalta.
No onhan niitä isoja eläkkeitäkin, näin on kerrottu, kysynkin miksi eläkkeellä ollen pitää vielä olla eriarvoisia eläkkeitä, kaikille sama eläke, millä toimeen tullaan.
Ei kenenkään kuulu miettiä, ostanko ruokaa vai lääkkeitä.
Taas minun ajattelua, mikä ei varmaan miellytä.
Noista keräyksistä, olen kuullut minäkin, että perille menee pieni osa, mutta toivoton olo tulee, kun näkee ja kuulee sen hädän, mikä maailmassa on, että jotenkin on apua yritettävä antaa, vaikka olematonta on eläkemummon annit, toivon aina, että ne suurikenkäisetkin heräisivät ihmisten hätään.
Pienistä puroista ne virratkin syntyvät, jospa tämäkin asia noin menisi.
Sinisilmäiseksi voin itseäni sanoa, vaikka vihertävät silmäni onkin;)
Onhan se ihanaa leikkiä väreillä ja yrittää jälkeä saada taulunpohjaan, olen sen ilon kokenut, mutta lopputulos ei useinkaan mieltä lämmitä, puhun itsestäni.
Kyllä se taiteilian viimeinen silaus puuttuu, mutta kun taitonsa tietää, ei kovin pettynyt voi olla.
Iloinen voit olla kaikesta intosi voimasta, millä kaikkeen tartut korpikirjailija.
Mitään tuon tapaista marjaan menoa en ole kokenut, mistä MdK kertoi, kerrassaan ihanalta kuulosti, noin pitäisi tämänkin päivän ihmisten repäistä kaikkien kiireidensä keskellä.
Voisi jopa jättää kuntosalilla käynnin väliin ja elämys varmaan sieluun asti menisi.
Tuota pitäisi markkinoida yleisesti, voisi olla jopa työpaikanhengen nostava homma.
Tänään saan sakollisen puolukoita, joka vuotinen marjastaja ne kotiin tuo, tyttären aikaan saama tuttavuus.
Sitten vaan, kun omenien tuoja muistaisi, kaikki olisi reilassa.
Viemärinkorjaus talossani, hankaloittaa elämää ainakin tämän päivän, ei ole pitkääkään aikaa, kun joku vika korjattiin, nyt uusiksi, oli kuulema huonosti tehty, nykyisin ei mikään ole kuin ennen, ei voi luottaa, että työt kunnolla tehtäisiin.
Sekään asia ei ole niin kuin oli ennen, työt tehtiin niin, ettei jälkisanomista tullut.
Voin kyllä joltain osin sanoa, että esimerkiksi poikani työssä raportit kaikista työvaiheista valokuvien kera otetaan.
Kalliiksi tulee tämäkin remppa, mitä nyt tehdään ja harmittaa toisten huolimattomuuden aikaan saannosta maksaa, vakuutuksen osuutta en tiedä.
Totuus on se, että maksettava on, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu....
Tuosta huumorista ja sen kestämisesti, kyllä hyvän huumorin kestää, jos on hyväitsetunto ja joskus on hyvä itselleenkin nauraa;)
Kohta hakevat tori/kauppareissulle tytär ja vävy, vielä pitää käydä katsomassa, mitä hyvää tori tarjoaa, saattaa vielä pakkanen täydennystä saada.
Kiitos viestistäsi ano 00151, noin se menee, kun ajatus vanhuudestakin pilkan kohteeksi joutuu, mutta kaikilla on sama edessä jos elinpäiviä kertyy, ja ajattelen, että pahemaksi voi vielä mennä.
Hyvää päivän jatkoa kaikille, sade ei vanhojakaan kaada. - Huomenta sateesta, on taas vettä tullut, jokohan järvet ja joet on täyttyneet entisiin uomiinsa?
Noista kirjoitteluista mitä täällä tehdään en kenenkään viesteistä ole saanut selville perheen sisällä tapahtuvista, ei niin esille tulevia juttuja.
Jos nimettöminä kirjoitamme tuskin kukaan jonkun läheisen tavatessaan voisi sanoa, että tuo poikasi tai tyttäresi, en ainakaan minä viesteistä persoonaa esiin saa.
Asiat mitä yleensä kerrotaan on jokapäiväisiä tapahtumia, ehkä suruja joita ei tutuille voi edes kertoakaan, täällä voi lohdun sanan saada tuiki tuntemattomalta.
Minä olen tehnyt tutuksi myös asuinpaikkani, mutta enpä epärehellisiä kirjoitakaan, joten jos joku tunnistaa, ei suurtakaan harmia.
Totuutta kerron näistä arkisista elon päivistä, jos joku niistä voi itselleen jotain tietoa saada, siitä vaan.
Kai se tunnistaminen nykyisin voi selvitä monesta, muitakin kanavia on, mistä voi tietoa hankkia.
Sovitaan niin, että ken haluaa itsestään ja omaisistaan viestitellä, se sallittakoon, luulen, että ketään ei kiinnosta toisten eläminen siinä määrin, että viesteistä jotakin ikävää etsii.
Minua ei uteliaisuuskaan saa enempää tietoa hankkimaan, mitä en viesteistä saa, tuskin salaisuuksia kukaan tänne laittaa.
Minulta jäi nuo "missitkin" väliin, en muistanut, en kyllä enää jaksaa edes katsoa tätäkään sessiota, monen muun lisäksi.
Kaikki nykyinen on jotenkin "pilattu" ei luonnekuutta ja vilpitöntä kerrontaa enää monestakaan asiasta saa lukea tai seurata.
Tunnustan ronkeliksi tulleeni, mikään teeveen anti tai suurin osa on hyvin tekoälyn mukaista, huomaan katsellessani kyllästyväni hyvin nopsaan, radiota mieluummin kuuntelen, ehkä siitä syystä, että puhe on aidomman tuntuista ilman kuvaa.
Olen kaiketi yliannostuksen saanut, kun yksin istuen jotain seuraa yritän saada.
Suuri syy siihenkin on tämä ikä, jo melkein kaiken näkeminen, niin hyvän kuin pahankin.
Kirjoitellen voi sisintään purkaa ja kun on oppinut vastakaikuihin sen paremmin huomiota antamatta, huoletta voi omia murheitaan purkaa.
Kyllähän nuo hyvää tarkoittavat keräykset joskus mieltä kirpaisee, minäkin jo kuukausilahjoittaja olen pienellä summalla Amnestyn osalta ja muitakin silloin tällöin ilmaantuviin euroja laitan.
Eilen tuli taas kirje, pitäisi vielä kertamaksulle osallistua keräykseen, tuntuu kuin pohjattomana pitävät eläkkeellä elävien pussia.
Onhan totta, että kaikenlaiset avut on hallitus poistanut ja apua tarvitsevia vaan lisääntyy, se siitä hyvätekeväisyydestä.
Noinhan se on, että lukijat oman versionsa joka viestistä tekevät, eli lukevat kuin piru raamattua, etsien jotain sopimatonta viestien sävyyn, mutta eipä välitetä, kirjoitellaan vaan, mitä mielessä liikkuu.
Luulen, jokunen löytyy lukijoistakin, joilla samantapaisia asioita mielessä liikkuu ja näin vahvistamme kirjoittajien kesken tätäkin asiaa, arki kuitenkin voi erilaisia tapahtumia eteen tuoda ja niistä on kiva lukea.
Minulla on vahva usko siihen, että suurin osa meistä vanhoista, jotka tänne kirjoitamme, aivan hyviä ihmisiä ollaan, pahatahtoisuus on jo kadonnut, ihmisinä ihmisille pystymme olemaan.
Lämpöäja rakkauttakin voi muutamilla sanoilla osoittaa, siitä jo moni voi hyvillä mielin olla.
Kaikille toivotan kivaa päivää, sadesää ei meitä häiritse, aina jotain puuhaa löytyy, minullakin parveke kohta tyhjennetty, kunnes valoja ruvetaan taas esiin tuomaan. - Huomenet tähänkin alkavaan päivään, vettä sataa vaihteeksi.
Kyllä se aina mielessä pyörii, nuo ketjun jättäneet, mainita ei vaan aina viitsi, kun siitä haloo tahtoo syntyä.
Ymmärrän kyllä heitäkin, joilla halu kirjoitteluun vähentyy, olihan se välillä aikamoista kinaamista, mutta nyt rauha on ketjussa
Väsyminen myös osa tekijä, ajattelen itseäni, aika usein mieleen tulee lopettaminen, mutta se itsekäs ajatus, oman mielen virittelystä tälläkin tapaa puoltaa asiaa.
On aina mukava lukea vaikkakin tuntemattomien ihmisten elämisistä, jotenkin kaveruutta tuntien.
Demeter mainitsit omia kiireitäsi/jaksamisiasi, onhan se aivan totta nuo sanomasi, lapset totta kai aina etusijalla ja ison talosi hoitaminen, jäisi minultakin varmaan kirjoittelu vähiin.
Kiva kuitenkin, että jaksat ketjussammekin piipahtaa, antaen aiheita elämisen tasolla, omasta näkövinkkelistäsi.
Tänään tilaan sankollisen puolukoita, hinta 30 euroa ja kotiin tuotuna vielä, helpolla puolukkani saan.
Omenan tuojia vielä kaipaan, toivottavasti muistavat minuakin, aina on syksyisin kassillisen minullekin tuoneet.
Kotimaista omenaa tykkään syödä siltäänkin ja tuonti omenat saavat olla kaupassa jouluun asti.
Tuota sarjaa en ole huomannutkaan mistä kerroit Paloma, pitääpä etsiä, varmaan mielenkiintoa antava..
Korpikirjailija pensseli heiluu, muiden hommien lisänä, aikaansaava olet, ei ihan pieni taulu nytkään työn alla, toivon jaksamista.
MdK sai veljen lähtemään taas seikkailemaan maailmalle, siinä jo pituutta matkalle ja kaikenlaista voi tapahtua toivotaan onnen mukana matkaavan.
Matkaaminenkin on harrastus, mikä mieltä kiehtoo.
Minä en ole tutustunut noihin kotiin tuotaviin ruoka annoksiin, mutta kielteistä kerrontaa on kuulunut.
On hyvä, että tämän kaltaista palvelua kumminkin löytyy, voisi monikin vanhus ilman ruokaa kuihtua, kun itse ei jaksa tai osaa tarttua hommiin.
Yksinelävän vanhuksen vireys ei parasta mahdollista useinkaan ole ja kun voimat loppuu, on tyytyminen olevaan.
Olen ylen onnellinen, että jaksan ja innostunkin itse itseäni passaamaan, toivottavasti tämä olotila jatkuu.
Yritän tätä oloani ja sen toimivana pitää kaikilla jaksamisen äärirajojen toiminnalla, siksi itse haluan kaiken mahdollisen tehdä ja toimittaa.
Joskus eteen tulee tenkkapuu, mutta miettien, että ihmisten tekemiä ne on kaikki, miksi siis en minäkin ainakin jotenkin ne saa tehtyä.
Nukuin pitkään ja nyt on aloitettava nämä päiväksi ajattelemani hommat, parveketta siivoilen pikkuhiljaa, kukkia roskiin ja multaa kannan pensasaidan juurelle.
Aina syksyllä ajattelen, että ensi keväänä ei multaa minulle tuoda, mutta joka syksy sitä vaan ulos kannan.
No kaiken suhteen, vannomatta paras, viettäkää mukava päivä. - Huomenta kauniin näköiseen viikon alkuun, monella säällä onkin tässä eteenpäin menty.
Katselin tanssii tähtien kanssa ja sekin tuntuu muuttuvan, ei niin katsottavaksi.
Tanssijat olivat yllättävän hyviä, mutta löytyi joukosta vähän huonommin osaajia, mutta alussa vasta ollaan.
Uusi juontaja jäykän oloinen, mutta ehkä jännitys päälle painoi hänelläkin.
Mielestäni ei viimeiseksi tullut, kaikkein huonoin ollut, näyttävä pari ainakin.
Mitäpä tämän ikäinen arvostelemaan rupeaa, aika on ajanut ohi.
Ruisleivän teosta keskustelu on ollut, muistan taikina korvon ja hierimen minäkin.
Taikinan juuren (vellin) äitikin teki korvoon, missä reunoilla oli taikinaa vanhasata taikinasta ja pala itse taikinaa.
Aamulla sitten alusti kiinteäksi ja ristin päälle painoi, iltapäivällä sitten paistoi.
Leivät säilytettiin samassa korvossa, viileässä komerossa, en muista koskaan homeeseen mennyttä leipää, kai ne niin pian loppuun syötiin.
Lämmin leipä melkein maisteluun meni, vaikea vaan oli leikata, kun kuori vielä kova.
Poika soitteli illalla pitkästä aikaa, kiireinen oli, matkalla Turkuun, räjäytys kokeeseen, mikä viiden vuoden välein tehdään.
Ei tuntunut uuden omistajan kanssa peli oikein pelata, kun samat työt joutuu tekemään, kuin päävastuussa ollessa ja tuntui kyllä hommia olevan.
Kaksi vuotta vielä on lupaamansa aika, minkä ohjaimissa oli luvannut olla, toivottavasti jaksaa.
Ikävä tuo "hipailusi", kun viestisi jää lyhyeksi, mutta kiva kuulla kumminkin voimissasi olevan Demeter.
Ramoonaa vain ei kuulu, ei näy?
Kiva laittaa vieraille tarjottavaa, en enää oikein osasikaan, niin vähän vieraita käy, soittamiseksi on yhteydet menneet.
Hymy oli kaukana, kun huomasin sauna aikani jo alkaneen, kummasti kesti jalat kipittää saunan lauteille, saunakaveri jo tuli saunasta pois, kun sinne porhalsin.
Ei soittanut ovikelloa mennessään ajatteli jo minun menneen, käymme saunassa yhdessä, minulle sattuneen kompuroinnin jälkeen, kiva on sauna kaveri olla.
Olisi soittanut takaisin tullessaan, kun epäilys asioiden laidasta olisi mieltä hiertänyt.
Minulla on viimeinen sauna vuoro, siksikin kiva, kun on kaveri.
Minäkin aina kirpparille sukkiani joidenkin muiden myytävien joukkoon laitan, viime kerralla kirpparin omistaja korjasi hintojani, kun liian halvalla olisin myynyt.
Taulujanikin jokunen voisi myyntiin tarjota, mutta enpä rohkene, ei kata taiteen määritelmää, kun minusta aika jättää, niiden kohtalo on kaatopaikka,näin uskon.
Minä olen heikkona vanhanajan astioihin, niitä en millään raaskisi poistaa , ei niitä monta olekaan, mutta ovat mielestäni säästämisen väärti.
Nyt sitten viikon alun puuhiin, La,Promessa istunto monta tuntia vie päivästäni, mutta ehtii siinä jotain muutakin hommailla.
Puolukoita ja omenia on jostain haalittava, sitten alkaa kaikkea jo pakkasesta löytyvän.
Aloitellaan viikko hyvillä mielin , aurinko paistaa ja elämä hymyilee, toivottavasti toisillekin. - Sunnuntaiaamu, pilvinen ja melko viileäkin, nyt eletään sitä aikaa, että sää vaihtelee.
Eilen tapahtui virhe jota en aiemmin ole kokenut, nukuin sauna-ajasta rokuliin, katsoin telkkaria ja melkein tunnin nukuin, säikähtäen heräsin ja tuli kiire saunaan.
Ehdin kyllä saunomaan, meillä on tunti sauna-aikaa, joten asia hoitui, mutta ajatus siitä, että tämänkaltainen rupeaa tavaksi tulemaan, ei ilahduta..
Väsynyt olen kyllä viime aikoina ollut, mutta ei kai se mitään kovin ihmeellistä ole, ikäni huomioiden.
Naapurini toi karvalaukkuja pienen ämpärillisen, ne siivosin, likoon laitoin ja mietittyäni hetken tein pannukakun ja siitä lämpimäisiä vein sienet tuoneille, pieni purkki omenasosetta kyytipojaksi, kun eivät maksua halunneet.
Omenasosetta tein torilta ostamistani pienestä määrästä omenia, joita eurolla kilo myytiin, oli kolhuja ja näkövaurioita, mutta niin hyviä, että suuhuni napsin ja hyvä sose niistä tuli.
Ilahduin kovasti, sillä nyt on jouluksi sienisalaatti tarpeet pakkasessa.
Olen hyvin tarkka sieniä siivotessa, kaikki madon mahdolliset kulkemat poistan, näin ei varmaan myytävinä oleville tehdä.
Oma tekemä, olipa mikä tuote tahansa kysymyksessä on takuu varma, sietää tarkastelun.
Olipa aikamoinen kertomasi MdK, olet joutunut kokemaan elämässä niin paljon, että tässä minä pyörittelen päätäni, minua ei kertaakaan edes ole leikattu.
Keuhkotauti oli kamala tauti, minunkin lapsuuden ystävän kotona äiti kuoli kohta sodan jälkeen ja kakki seitsemän lasta jossain muodossa taudin kokivat, varmaan jo hoidon kehityksen myötä elossa kestivät.
Paljon perheen lasten kanssa touhusin, mutta en tartuntaa saanut, muistelen, että äidillä oli omat astiatkin mitä käytti ruokailussa, kai sekin yksi keino taudin taittamiseen.
Paljon on lääketiede saanut parannuskeinoja tautien kohdalle, mutta nyt jyllää voimat, joihin ei vielä apua löydy.
Kehitysmaissa taudit leviävät ja niitä sitten matkaajat tuovat muuallekin.
Huumeet joita ihan vapaaehtoisesti käytetään, yksi elämää heikentävä asia.
Paha ei maailmasta lopu, vaikka kuinka viisautta kaiken suhteen lisääntyy, sotiminenkin kaiken tuhon kanssa vaan riehuu, siinä tavoitteena vallan ja rahan ahneus.
Kysäisempä mikä oli sanomasi ano 00126, ei ymmärrys yltä tietoon asti, ei arvailukaan;)
Ruisleipää, hyvin hapatettua varmaan vaan siihen aikaan tehtiin, ja terveellistä vielä tänä päivänäkin, en vaan ole äidin leivän makuista löytänyt, sekin taito jäi opettelematta.
Olen joskus yrittänyt, mutta tulos ei samalle tasolle yltä, ehkä vaatisi puilla lämmitettävän uunin, sähköllä ei minulla ainakaan onnistu.
Puolukkametsään mieli tekisi, mutta mitäpä sinne kompuroimaan kaipaan, no en kyllä pääsekkään.
Ihana vaan olisi punaisena hehkuvat mättäät nähdä. suuhunsa napsia niin kauan, että kieli ei enää sietäisi.
Haaveilut sikseen, on sitä sunnuntainakin jotain ruokaa laitettava, punajuurilaatikko on valmiina (maistuva), perunat ja sisäfilepihvit, omatekemät kurkkusalaatti ja punasipulipikkelsi höysteenä, jopa nälkä siirtyy.
Onnen täyteistä sunnuaita toivottelen kaikille kirjoittajille. - Huomenta, viikonloppu edessä ja se kaiken kruunaava sauna-ilta.
En enää jaksa kauan löylyssä olla, mutta kuumuudesta pidän, vaikka lyhyempänä, hieman ihoa kun kirpaise ja hiki pintaan nousee, on löyly tehnyt tehtävänsä.
Kummasti se rentouttaa meinasin sanoa lihaksia, mutta kun ei niitä enää juurikaan ole, niin sitten muuten vaan.
Miehelläni oli tapana kehuskella lihaksillaan ja olihan ne kintut lihaksikkaat, kun käveli joka päivä 14 kilometriä, laskettelikin vielä eläkkeellä ollessaan.
Samoin olen minäkin miettinyt tätä kirjoittelua omaksi hyödykseni tekeväni, kyllä siinä hieman joutuu aivojaan rassaamaan, kun yrittää kirjoittaa niin, että ei kenellekään pahaa mieltä tuottaisi.
Ilon tunne itselle, kuin myös kanssakirjoittajille.
MdK kirjotit tuosta hiljaiseloon totuttautumista, jotenkin siihen alan jo tottumaan, en kaipaa juurikaan mitään väkijoukko tapahtumia, ei edes mieli mihinkään tee.
Onko niin, että on nähnyt ja kuullut sen mitä pystyy vastaanottamaan ja jopa mielikin tyytyväinen on.
Ajattelen kyllä esimerkkinä kälyni, joka ei pysty enää mitään tekemään, kertoi aina vaan istuvansa, kun edellisessä kodissaan oli.
Nyt hoivakotiin päästyään tykkää istua yhteisessä aulatilassa, missä aina muitakin, näkee ihmisiä ja voi vielä keskustella, jos joku puhelias mukaan sattuu.
Ihmettelee vaan miten vähän ihmiset puhuvat, kai se on niin, että puhekin katoaa, jos ei sitä harjoita.
Siksi kirjoitellaan vaan, vaikka höpinäksi sanovatkin, aivot virkistyvät.
Maissista en ole oppinut tykkäämään, no öljyjen käyttöön rupesin, kun kolestroli arvot kohosivat.
Pitäisi käydä niitäkin testaamassa, mutta en saa aikaiseksi tilata aikaa, varmaan sitten , kun jotain sattuu.
Puolukan ostoa mehuksi asti odottelen minäkin, hieman kypsempiä pitää mehumarjat olla.
Omenasatoa on vielä tavoitteena saada, muutama purkki sitäkin, onhan se hyvää vaikka pannukakun höysteenä ja kääretorttukin hyvää tulee.
Erilaisiahan sitä kaikki ihmiset ollaan, mikä ihan hyvä onkin, johan sitä kuolisi, kun kaikki samalta kokisi.
Toivoisin kumminkin olevani sellainen pullantuoksuinen mummo kaikille, en nykymummo välitä olla, sillä heillehän kuuluu olla tyylikkäitä ja aikaansa seuraavia.
Liian vaativaa minun elämäntyyliini.
Aika itsenäistä on eloni ollut, en helpolla ole suostunut, en vieläkään suostu mihinkään valmiiseen muottiin, itse teen päätökseni kaiken suhteen vielä ainakin, voihan tulla aika, että joudun toisten ohjailuun.
Onhan sekin ihana, että saa valita oman tapansa elää, kunpa kaikki niin tekisi.
Nyt teen lähtöä Matkahuollon palvelupiteelle, paketin palautukseen, miten onnistunen.
Eka kertaa lähettäjänä, noutanut kyllä olen useammin, vielä on tämäkin opittava kaiken muun lisäksi.
Ohjeet saattaa olla ihan yksinkertaiset, mutta minä tupeksin kaiken kanssa, katsotaan miten onnistuu.
Hieman pilviseltä näyttää, näinköhän vesisateen saan niskaani, mutta en sokerista ole , joten tulkoon vaan. - Huomenta ja taas uusi päivä aivan tekemistä vaille valmis, mitä sitten tehtäneenkään.
Pitää kiittää ymmärtäviä anoja, joita on ketjuun tullut useampi ja ymmärrystä mummot saavat.
Ainahan joku joukkoon löytyy, joka ei kiikkustuolista tykkää, mutta näin vain tämä menee, lupa on saatu kirjoittaa ja tuo + tuolla perässä tarkoittaa, että kaikki sitä 80 vuotta vanhemmatkin mukana voi olla.
Meille kaikilla on ja on ollut mummoja ja ukkeja, varmaan useammalle hyvinkin rakkailta tuntuneet.
Nyt yritän valottaa kantaa, että oikein hyvä olisi, jos kaikki voisivat jollain tapaa osallistua näihin tämän ajan ilmiöihin.
Vaivatkin saattavat joskus unohtua, kun saa lueskella samanikäisten elämän kulkua, siis ei keltään pois, jos mukana pyörimme.
Samaa epäilen minäkin korpikirjailija, mutta kovin pieni harmi tuo on, joten suotakoon .
Sen verran osaan, että toiselta sivulta osaan etsiä;)
Kateellisuudesta kirjoitettiin, en ainakaan minä ole havainnut siitä puhuttavan tässä ketjussa kenenkään suulla, omana itsenämme kirjoitamme, omia tapojamme esiin tuomme, ja vastapainoksi odotamme toisilta kirjoittajilta samaa.
Varmaan on huomattu, miten onnistuu, kysymykset ja niihin tulevat vastaukset ilman sen kummempia esiintymisiä.
Muistoja herätellään ja kaikkia mukavia tekemisiä kertoillaan, se kuuluu tähän ikään.
Ehkä toivoisi, että niistä pieniä otoksia jokainen oman elämänsä selviämisiestä saisi.
Huomata voisi, miten maailma on muuttunut ja miten ennen elettiin paljon köyhemmin, mutta elämä sujui yhtä hyvin kuin nytkin, jopa jollain tapaa paremminkin.
Neuvomiseksi ei tätäkään voi sanoa, vaan kertausta omasta elämästä, vahvistusta toisten samoja kokeneiden viesteistä.
Kokemuksia voisi kertoilla kirjoittelustakin ennen ja nyt, sillä muutos on valtava, ennen ilolla sai tulla koneelle lukemaan kirjoituksia, koska melkein vain iloa tuottavia silmiin tuli.
Nyt eletään tätä aikaa, ei aina miellytä, mutta turhapa on valittaa, sillä kaikilta matkan teko päättyy ja häirikkönäkin olo loppuu, jaksakaa viestittelymme, tilaa jää kaikille sanansa sanomisiin.
Odotan joka aamu MdK kannustavaa kerrontaa ja ihastelen hänen kykyään elämisen kanssa, vastoinkäymiset voittaen, aina hyvällä tuulella meille tarinoi, vuosien takaisia.
Aina jotain uutta asiaa ilmenee ja innon tämän elon loppujakson jaksamiseen antaa, kiitän mukana olostasi.
Samoin Paloma valottaa elonsa polkuja ja tätäkin päivää, hänellä paljon kerrottavaa löytyy, elämän polkujensa matkoista, kirjan kirjoittamiseen ei kaikki edes uskalla ruveta, hyvä Paloma.
Vakikirjoittajista voisin mainita myös demeterin, jota kaipaan aina, kun pidemmän ajan pois on, hänellä aina jotakin viisautta kerronnan mukana välittyy ja itsensä liikkuvana pitävänä hyvä kannustus myös minulle ja se paljo lukeminen hänelle se rikkaus, jota minäkin kaipaisin.
Pieneksi on joukko nimimerkillä kirjoittajia, joten voin näin kiitoksen antaa jokaiselle erikseen, unohtamatta anoja, joilla myönteinen sanoma myös kannustusta antaa.
Joku voi ajatella, että neuvoja jakelen, ei näin, toivon vain myönteisiä, rehellisiä viestejä, en moitteita, koska ne ei intoa lisää, ja herkempi lukija voi masennukseen tien löytää.
Yksinkertaisesti sanottuna, sitä itse kunkin arkea ja siinä sujumista toivoisin.
En jaksa edes ajatella, että joku voisi jotain parempaa luulla olevansa, kuin omana itsenään viestejä laittaa, toivon mukaan myönteisten ajatusten antamista tavoitellen.
Tässäpä tätä taas tuli, vastauksia odotan ja mukana kulkemaan pyydän, aivan omin ajatuksin ja elämisen taidoin. - Torstai, se toivoa sisältävä päivä aluillaan.
Sää on senkaltainen, että aurinkoa voi tirkistellä ainakin osan päivää.
Hyvin nukuttu yö takana ja helppo on päivä aloittaa, mitä tuonee tullessaan?
Ano 00097, et varmaan huomannut, että mainitsin myös kerääjän palkkansa ansainneen, mutta ainahan pussista lähteviä euroja säälii, vaikka ymmärrys on myös kerääjän puolella.
Demeter, näin on kuten kerroit ja toisetkin samoja vaikeuksia kokee näiden ihmelaitteiden kanssa.
Kankeat sormet ei pieniin näppäimiin taivu ja aina saa korjailla tekemisiään, aikaa kuluu siihenkin, vaikka aika ei kortilla olisikaan, mieluummin vaikka ikkunasta katselee, kuin yritystä yrityksen perään tekee.
Pitänee pyytää anteeksi, kun kauppaan menen myyjiltä, kun tukkona kassalla olin, kunnes tuli toinen myyjä asiaa selvittämään, tai sanoisiko ymmärrystä päähäni takomaan.
Intin vaan itsepäisesti, että sovellus on kortissani, siinä tytärkin punaisena hehkui, kun minä paasasin, hän sitten selvitti tilanteen myyjän kanssa ja rahat sain takaisin.
Kotona vasta sain ajatuksen päähäni, että on kaksi eri sovellusta.
Harmitti kassalla, kun takana oleva rouva huokaili ja mutisi, kun niin kauan siinä kassan kulkua estin.
Onneksi en hänelle kuitenkaan alkanut ärsytystä purkamaan, olin kyllä melkoisen tuohtunut asianjohdosta, vaikka syy oli minussa.
Tosi tuokin mistä MdK mainitsit, melkein joka päivä saa puhelin latauksessa olla.
Pienenhipaisun kautta aina ne ei tarpeettomat asiat onnistuu ja esiin tulee.
Kyllähän se kaupunki houkuttaa kodittomatkin kaupunkiin, toivossa on parempi kuva työn saamisesta kuin asunnostakin, vaikka kumikaan ei helpolla onnistu.
Kamala asia, jos ei kotia olisi, mutta näin on monellekin syrjäytyneellä.
Jotakin heidän auttamisen olisi tehtävä, elämme yltäkylläisessä maailmassa, kakun jakaminen oikein tämän asian hoitaisi.
Tuosta nuorten naureskelusta vanhojen ihmisten kohdalla, on kyllä aika yleistä, muutenkin sääliä ei tunneta, vaikka eteen aivan avuton vanhus osuu.
Poissa on kunnioitus vanhuutta kohtaan, mutta ajatus siitä, että eipä tiedä miten kovan koulun joutuvatkaan kokemaan omalla kohdallaan, en toivo kuitenkaan pahemmaksi menevän.
Oikeassa olet Paloma, ei osaa tämän päivän nuorempi väki siihen mihin me olemme opin saaneet, jopa pakon edessä, kun jokapäiväinen eläminen sen vaati
Onhan niinkin noiden kirjailijoiden kirjoittamissa kirjoissa, että osa pitää olla myös omaa mielipidettään, sillä asia värittyy, saa laajemman tuntuman kirjan sisältöön.
Paljon on tehtävä asian kanssa, jos ja kun menneistä asioista on kysymys, historiaa ei saisi vääristää.
Monta kertaa jää totuudellisuus lukijan arvioon.
Varmaan tuo Tervon arviointi alle puoleen tätä minunkin antia lyhentäisi.
No, enhän kirjailija olekaan, joten saanen anteeksi;)
Olen huomannut, että vanhetessa olen noita" huonosti kasvatettuja" aina vaan enemmän huomata, onko minun kärsivällisyyden loppuminen syy moiseen.
Voihan hyväntahtoista hymyilyäkin olla, ne omat mummot ja papat mielessä pyörii.
Korpikirjailija vaan luo uutta taidettaan ja jaksaa olla innostunut monista asioista, mitkä taiteen tekemiseen liittyy.
Minä kauhulla katselisin valkeaa taulun pohjaa, en mitään iloa sen sottaamisesta kokisi, sillä sitähän se kohdallani olisi.
Jospa tuli aihetta huomautteluun, otan vastaan kaiken, mikä on tulevaa.
Olen pannut merkille, että melkein joka päivä saa ketjua nurkan takaa hakea, mutta löytyyhän se sieltäkin;)
Iloa päiväänne! - Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.
Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.
Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.
Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.
Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.
Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan. - Huomenet edelleen sateisesta säästä, syksyähän se on vesisateineen.
Sanon tervetuloa syksylle, illat pimenevät ja kodissa lämmöt pattereissa kotoista lämpöä antaa, turvallinen ja hyvä olohan siitä tulee.
Maajussit kiirehtivät sadon kimpussa ja sen verran poutaa toivosi, että kaikki hyvin säilöön saataisiin.
Katselin eilen Maajussille morsian lähetyksen, jotenkin sekaisen oloinen mielestäni, mutta muutoksia pitää tehdä, että katsojia kertyy.
La Promesankin katsoin viikon satsin kerralla Areenasta, pitkäveteiseltä sekin tuntui, mutta katsottava vain on.
Palomalla suuri urakka odottamassa, mutta mieleistä hommaa, näin uskon.
Onhan se toki hieno saavutus kirjan kirjoittamien.
Onnea talon myynnistä, kiva yllätys lapsillekin.
Minun metsäni on puolukoidenkin suhteen tuo tori, taidan sinne mentyäni muutaman litran ostaa ja katsoa joko mehukypsiä ovat.
Puolukkamehua on saatava pieni määrä myös pakkaseen.
Demeter siivouksistaan kertoili, kyllä se niin on, että jos aikoo vähentää tavaran määrää, on kovetettava itsensä ja roskiin vaan julmasti kaikki vanha.
Niinkin sitten voi käydä, että roskiin menee sekin, mitä joskus kaipaa, mutta tehty mikä tehty.
Tuo lukeminen ei vaan meinaa minulta onnistua, mutta voisin verrata sitä neuleen näpissä pyörimiseen, siitä en irti pääse, vaikka tarpeetonta onkin.
Mietin jo yrittäisikö myydä joulun aikaan, vai suoraanko lahjoituksen teen.
Voisi lankarahoja ainakin pienen osan saada, jos kirpparille veisi.
Minulla ei vielä ranniketta ole, en ole edes ajatellut, pitäisikö sitä ruveta miettimään, sitä vaan mennä köpittelee päivästä toiseen, unohtaen, että joku kohtaus voi nurkan takana odottaa.
Otan osan kiitoksista, kiitti vaan demeter ja kiitos myös sinulle mukavasta viestistäsi, oli mukava hommiesi kulkua seurata.
Saitpa mieleeni kinkkukiusauksen tekemisistä MdK, että voisihan Jansonin kiusauksen tehdä, kai niitä anjovispurkkeja on olemassa, siitä on aikaa kun olen sitä tehnyt.
Onnistuuhan se mielikuvitus kiusauksenakin, vähän sitä ja tätä, loraus kermaa ja juustoa päälle.
Muistelen äitini usein laittaneen sillipaloja makua antamaan.
Ruuan teko on mielikuvitus leikkiä, näin olen kokenut, rohkeasti vaan kaikkea sekaisin, hyvä tulee.
Koirasta piankin kaverin saa, sen olen kokenut minäkin., koira osaa aistia kaveriksi, vaikka vaan silityksen antaa.
Eipä tässä sen kummempaa, asioita on hoidettava pankissa ja kaupoilla, onhan tilipäivä, elämä sopii laittaa vaikka ranttaliksi.
Hyvää tätä syyskuun ensimmäistä päivää teille kaikille. - Hyvää aamupäivää, pilvistä, sadettakin on saatu.
Kuukauden loppua vietämme, huomenna alkoi ennen aikaan koulu, siis syykuun eka päivä, nyt jo puolikuuta ovat koulua käyneet.
Tavat muuttuvat ja aina vaan enemmän kaipaan entisiä aikoja.
Kai sitä silloinkin jotain uuttaa kaivattiin, mutta ei voinut kuvitellakaan, että vauhti muutoksien suhteen on tämän päivän kaltainen.
Nyt tuntuu kuin se pienin nuorena olo on lyhentynyt, eikä lapset edes leiki lasten tapaan, aikuisia matkivat.
Tässäpä ihmettelen ja suren lapsuusajan lyhyyttä.
Niin totta tuo kertomasi MdK, aikaa ei paikkaa tiedä missä päivämme loppuvat, raha ja valtakaan ei siitä armahda.
Mikä onkaan totuus niistä kiitosten määristä, mitä joillekin osoitetaan, mutta paljon on heitäkin, joille aito ikävä ja suru seuraa.
Puhelin on minullakin vuoteen vieressä, jos sitten ymmärrän edes apua anoa.
Sairaalassa olen ollut kaksi kertaa, lapsien synnytyksen vuoksi, muuten aivan outo juttu.
Pitää heti perua puheeni, olen ollut kuukauden silmäsairaalassa Helsingissä ja viikon kulkutautisairaalassa näissä kotimaisemissa.
Kummasikin ikävään meinasin kuolla.
Lapsuuden ajoista muistikuva kulkee, kesät oli kauniita ja lämpimiä, ukkoset ärjympiä.
Katselen hieman haikeana koivunlehdenlentoa, viite ruskan joutumiseen, sitä odotan, sillä takapihani vaahterat antavat näyn, mitä harva taiteilijakaan pystyy todeksi maalata.
Näin se aika kulkee, vieläkö kevään näen, kysymys joskus mieleen tulee, jospa jouluun kumminkin???
Luulen, että tuo kysymyksesi muutamista vakioista on ihan aiheellinen, mutta uskon kaikkien hyvin voivan, eivät vaan jaksa esillä olla.
Tietenkään ei varma asiasta voi olla, kun yhteyden ottoja ei näy, toivon kuitenkin jokaisen elon merkkinsä jättävän.
Voihan olla niinkin, että tenttaamien joka kiitoksesta joskus uuvuttaa ja kaikilla ei into samana pysy.
Minä olen varmaan kovettanut luonnettani ja en niin pienistä välitä.
Vahvana on tunne, kun ihmisiksi kirjoittelen, ei sitä kukaan pysty kieltämään.
Pitänee ajatuksissaan miettiä, miten kesä sujui, onko jotain valtavaa tapahtunut, mikä maailman katsomustani muutti, no helppo sanoa, ei ole.
Radiosta kuulen, miten maailmalla tapahtuu kauheita, mutaan ja sortumien alle kuolee ihmisiä ja vatsa tyhjänä lapsetkin saavat nukkumaan mennä ja tämä kaikki vuonna 2026, sivistyneessä maailmassa.
Surulliseksi vetää, eikö mitään milloinkaan opita??
Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää ja La Promessa sitä vauhdittaa, näin muistelen, voikaa hyvin! - Sunnuntaiaamu ja kauniina alkaa, sateita vaan on luvattu täksikin päiväksi, kiertelee aika kummalla lailla nuo pilvet, saapa nähdä miksi muuttuu.
Eilen oli lämmin ilta, kun saunanjälkeen parvekkeella istuskelin, viilennyt on jo jonkin verran, mutta vielä tarkenee.
Yöllä heräsin kovaan jympsytykseen nousin katsomaan mistä moinen johtui, ainankin 20 kulkuneuvoa ajoi hurjaa vauhtia ikkunani ohi, ja musiikki kaikui.
Saman havainnon tein päivällä, kun mopopojat ajoivat keskellä kaupunkia, ohitellen autoja joilla varmaan sallittu ajonopeus.
Ajattelin , että kummassakin tapauksessa olisi poliisin pitänyt puuttua asiaan, mutta eipä näkynyt.
En tiedä onko poliisin määrärahoja vähennetty, ettei heitä juuri näe partioimassa, miten kauheita nämä ajattelemattomat nuoret saakaan aikaan.
Mistä näille polttoaineitakaan aina riittää kierrellä häiriköimässä ympäri kaupunkiakin, ei olla köyhiä, ei kipeitä.
Nuoret ovat yleensä fiksuja ja kivasti käyttäytyviä, mistä näitä häiriköitä kumminkin ilmaantuu.
MdK mainitsi nuo väittelijät, minunkin jälkeläisissä niitä muutama olisi, jotka väittelemään pystyisi, pojantytär aikoikin niin tehdä, mutta lapset tuli ja siirsivät asian tuonnemmaksi.
Saa nähdä jaksaako innostua vielä asiaan.
Tuohon nuorisoon luottaminen on aina ollut kyseenalaista, muistan nuorena ollessa miten sen ajan "mummot" päivittelivät nuorisoa käyttäytymisistä.
Kyllä se ohi menee kaikki remuisuus ja kapinointi milloin mihinkin liittyvä.
Tänä päivänä vaan kaikki tuo "kokeilu" saattaa koitua nuorien itsensä tuhoon.
Noita vastoinkäymisiä aina väliin saa kokea, kuten korpikirjailija kertoi, mutta toivotaan hyväksi kääntyvän sitten tulevana taiteiden yönä.
Näin on kuten Eliaanakin kerroit, kaikella on aikansa ja tuntematon ajankohta, milloin viimeisen kerran silmät suljemme.
Ei rahallakaan lopuksi saa tätä asiaa ohitettua, toivomus olisi, että helpon kuoleman saisi kokea.
Tulevaa ei kannata pohtia, se tulee kun aika täyttyy, pitkäksi on minunkin kohdalla mennyt.
Niin se vaan tämäkin kesä mökeilläkin lähenee loppuaan, tytär kertoili siivonneensa isomman mökin ja siirtyvät saunamökkiin, on pienempi kustannus lämmityksen kanssa.
Siellä vaan viihtyvät mahdollisimman pitkään ja aika kaukana on vielä järven jäätyminen.
Minäkin tykkään Hyttisen lauluista, on jotenkin konstailematon suomalainen mies.
Minulla on suomalaisesta miehestä kuva, mikä kertoo rehteydestä, vahvasti jaloillaan seisovasta, turhaa itsensä esittämistä joka käänteessä kiertävää.
Nyt pilvistyy, voipa olla, että sade siitä kehittyy, mutta antaapa sataa, kuluu se sunnuntai sadetta pidellenkin, eikö vaan?
Lepoa antavaa sunnuntaita itse kullekin. - Anteeksi pyytelen, luin tai huonosti ymmärsin tuon "suurostosten" selkeästi ihan luki, kuten ano 00083 ymmärsitkin.
Minä toteutan sitä tapaa lukea, katson sanan alun ja sitten arvaan loput.
Suuruksesta ei todella ollut kysymys, näin hölmöyttäni taas toteen toin;) - Lauantaipäivää tässä aloitellaan, nyt vuorossa taas sateiden odotus, lupaoleva sateista pyhän aikaa.
Ikävä työssä käyville, kun se sunnuntai useallakin on ulkoilupäivä.
Tämä siitä ikävä asia, että muuksi ei pysty muuttamaan, vaikka sää onkin mukava jutustelun aloitusaihe.
Luonnon seuraaminen on aina vaan lisääntynyt iän kertyessä, oli mukava torillakin katsoa mitä kaikkea olemmekaan luonnon taholta saaneet.
Taas muutama purkki pakkaseen kertyi, edullisesti saaden kannattaa pakkaseenkin kerätä, mikä tärkein ei talvella tarvitse ulkoa tuotuja ostaa ja maksaa maltaita.
Tuota suurosten tekoa joku kyseli MdK, minusta ennen puhuttiin suurustamisesta, ruokia tavallaan maustettiin, saatiin paksuutta keittoihin ja sooseihin, en tiedä onko sama aisia?
Ehkä selvyyden MdK antaa.
Tuosta majanmuutosta kohdallani on tapahtunut seitsemän muuttoa ja kaikki samalla paikkakunnalla.
Lapsuudessa oli muutama muutto paikkakunnilta toisille, mutta palattiin alkujuurille kuitenkin ja täällä on hauta paikkanikin.
Kommellusten kautta olet onnistunut kotisi kuntoon saada MdK.
Suruuutinen kosketti minuakin, kun Norjasta sellainen tuli, olimme kuninkaan kanssa samana vuona syntyneitä.
Hänessä oli sellaista turvallisuuden ilmettä, olemus antoi kuvan johtajasta, joka huomioi kansansa elämisen vaiheet.
Muutenkin sellaisen kuvan sain, että oli kansansa rakastama, turhia esiintuloja välttäen.
Saman onnistuvan kuvan olen saanut myös uudesta kuninkaasta, hymyä riittää, vaikka vaikeuksia yhdelle ihmiselle on riittänyt, toivon kaiken hyvin sujuvan ja kansan kuninkaana saa isänsä polkuja kulkea.
Korpikirjailija jaksaa taidetta tehdä ja esiin tuoda, kaikkien vaivojensa kanssa, niitäkin kai on, näin olen ymmärtänyt.
No sanonta vierivät kivet ei sammaloidu, pitänee kohdallasi paikkansa.
Minäkin olen saanut kaikki remppamaksuni kerralla maksettua, on huoleton olo, vaikka onnistuisi se yhtiövastikkeessakin, aika monet näin tekevät.
Tontin osto oli suurempi meno, mikä muutama vuosi sitten tehtiin, suurin asunto minulla talossa on ja lasku suurena myös minua koski, mutta maksettu on, siltä osin hyvä mieli, nyt vaan on ikävä, kun ei lähellekään maksamaani summaa myynnin kohdalla saa.
No olenkin päättänyt tässä asua viimeiseen kotiin muuttoon asti.
Nyt sitten kone kiinni ja päivän hommiin, arvannettekin, että siivous on käynnissä, hyvää päivää ja kaikkea kivaa mukaan mahduttakaa mukaan;) - Huomenta viikonlopun alkuun, näin ne vaan viikot vierii ja kohta syksy on käsillä, toivottavasti värikäs sellainen.
Ihmettelen tasavälein kuuluvaa jyminää, kai tehtaalla höyryjä päästellään, kaikki outo aina tunteet saa kohoamaan.
Pitää kuunnella uutiset, onko jotain vakavaa tapahtumassa.
Tuosta Dolly Partonista virisi keskustelu, harmissani olen, kun niin vähän hänen elämäänsä seurasin, sama on muidenkin julkkisten kanssa, hyvin vähän heidän elostaan tiedän.
Lopetin aikakusilehtien tilauksenkin, kun en jaksanut niiden kertomaa lukea, jokaiselle toivoisi yksityisen elonsa olevan omansa, mutta tietokin tarpeen olisi.
Noiden mainosten varassa olen ja se riittää, vaikka voikin sivistyksessä aukkoja olevan.
Sitten tapahtuu monenkin kohdalla, että koko ihminen kuluu julkisuuden myötä.
Tuo uskominenkin on jokaisella toivoisi olevan oma tahtoinen ja muille kuulumaton asia, sanonta, että jokainen uskollaan autuaaksi tulee pitää paikkansa.
Paljonhan puhutaan autiolle saarelle joutumisesta ja kenet tai mitä mukaansa ottaisi, sama puhe voi olla myös taivaiseen liittyvänä.
Mielikuvitus eläköön.
Nautinto oli varmaan aamupalasi Arttu, kun kutsuttuna sen sait nauttia.
Olen samaa mieltä, että hyvin syksystäkin selvitään, samoin talvesta ja ei aikaakaan, kun kevättä odotellaan.
Noista näön saamisista oli eilen median tietona, että sokea oli leikkauksen avulla saanut näkönsä Englannissa, jo aiemmin MdK siitä kertoi, lie vaikka sama leikkaus ollut kyseessä.
Uskomattomalta tuntuu, onko tekoäly siinäkin tehoa lisäämässä.
Kuulin myös pelkoja siitä, että tekoäly työpaikkoja syö, kaikenlaisia uhkia ilmassa leijuu.
Sinulle vielä nuo piikitykset apua tuo, kälyni ei niistä enää apua saanut, näkö melkein olematon, siksi hoitokotiinkin pääsi, kun kotona yksin ei pärjännyt.
Löytyisipä kaikille tarvitseville tuo hoitopaikka, paljon kuulee siitäkin, että näin ei ole.
Kotihoidon perään huudellaan, mutta turvaton on vanhus, jos vain pari kertaa päivässä hoitaja käy.
Säästöjä vaan pitää tehdä ja vanhukset ja lapset kohteena, jotenkin vaikea ajatuksenakin, että apua eniten tarvitsevat joutuvat siitä tinkimään.
Kohta vävyni taas ilmaantuu ja yhteinen kauppakierros toteutuu, suunnittelemme tarkkaan bensan käytön, että turhia matkoja ei tule.
Jyminäkin loppui, sitä se oli mitä epäilinkin, tehtaalla paineita tasattiin.
Nämä tavanomaiset puuhat jotenkin rytmittävät päivien kulumista, tietää ja muistaa paremmin päivän mitä eletään, meinaa väliin miettimiseksi mennä, että mikäs päivä se tänään olikaan.
Eletään nyt perjantaipäivää, hyvillä ja valoisilla ajatuksilla täytettynä;) - Huomenta, kauniina jatkuu sää, ei valittamista, joskus syyskuussa lämpimämmät ilmat menneen kesän ajoilta.
Potkaistaan vaan keinu pieneen liikkeeseen, siihen se pystyy, jos kyytiin istujat vähän huonommin sen liikkumisen toteuttaa;)
En tuosta ikäkysymyksestä ole koskaan harmina kokenut, muistan pirtin aikoihin miten alle kolmekymppiset kansamme leikinlaskuun yhtyi.
Ramoona oli Kahvipirtin kantava voima, silloin nimimerkki oli Likka123, jos nuo numerot oikein muistan.
Kyöpelinvuoren kyläreissukin olisi ollut vajaa, jos ei Ramoona tyylikkäine asusteineen mukaan olisi tullut.
Silloin ei vanhuutta tai vaivoja muisteltu, oltiin vaan mukavia toisillemme.
Katselen joka arkiaamu, kun ilmeisesti kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa tulee pysäkille autoa odottamaan.
Tyttö menee naapuritalon keinuun ja selkeästi näkee miten hän keinumisesta tykkää.
Äiti jättää suukotellen tytön keinuun ja pienen tovin päästä auto vie tytön mennessään varmaan kouluun tai työpajaan.
Äidin ja tyttären suhde on sivusta katsoenkin hyvin lämmin.
En ole paljonkaan Partonin lauluja kuullut, mutta ei ole tuntemattomaksikaan jäänyt, musiikkiinsa en ole liioin tutustunut
Tykkään kyllä country musiikista, mutta ei lempimusiikkiani.
Minun musiikkimakuni on vaatimaton, mutta antaa sen musiikin tuoman mukavan olotilan.
Olen sitä mieltä, että pystyssä oleva sormi osoittaa aika monia vanhempia noissa lapsien kasvatus tuloksissa.
Jos seitsenvuotias vaatii meikkejä itselleen, on siinä jo yksi tiukan paikan tilanne.
Miten monta tämän kaltaista tapausta juurikin sitä vanhempien kasvatusta vaatii, koululle ei kasvattaminen sanan täydessä merkityksessä kuulu.
Tokihan sielläkin yleisiä ohjeita pitää olla, jotka nuoria ohjaa oikean laisiin käytöksiin.
Nuorilla on intoa ja aloitekykyäkin moneen idean toteutumiseen, tarvitaan vaan oikeaa kodin ja koulun yhteistyötä, oikeat opit kantavat kauas.
Laki ja säännöt ovat myös nuorille tarkoitettu noudatettaviksi, näin tapahtuen on elämä kaikille helpompaa.
MdK muisteli koulunkäymistä meidän kouluikäisinä ollessa, noin oli kuin kerroit.
Ei tullut mieleenkään haistatella opettajalle, kuten nyt tehdään.
Koulussa opittiin yhdessä oleminen ja olihan joskus vilkkaampia oppilaita ja saivat aikaan jonkun häiriön, mutta pian palautettiin niin sanotusti ruotuun ja tauti ei levinnyt.
Silloin oli opettajilla joskus tarve "apulaisista" ja me tytöt kävimme pieniä hommia tekemässä, jotain hyvää aina mukaan saatiin kiitoksena.
Minulla koulusta jäi ihan mukavia muistoja.
Omien lasteni kanssa ei vaikeuksia juurikaan syntynyt, vaikka joskus vaikeaa se kouluun lähtö olikin.
Tähän päivään mennessä en mitään vaikeuksia ole yhteiskunnan sääntöjen noudattamisessa tullut, ehkä melko vapaa kasvatus on purrut.
Kai niinkin on, että mallina oleminen on yksi tapa kasvattaa.
Tiistai ja torstai on eloni matkalla ne päivät, jotka jotenkin pitkiltä tuntuu, siksipä koetan aina ruokien pakkaseen tekemisen näihin päiviin satuttaa, niin tänäänkin.
Siispä puuhiin ja iltapäivä sitten lepäillen.
Kaunista päivää, nauttikaa!!!! - Ruskaa odotellessa.
Vielä kukki kukkaset,
puut vihertää.
Ilma kuulas,
syksyä ennustaa.
Kohta väreissä loistaa
lehtipuut,
kukat viimeiset kukkii,
on syyskuu.
Tuuli tuimana tuivertaa,
linnut kauaksi katoaa.
Ruskasta kumminkin iloita voi,
vaikka laulu
ei lintujen enää soi.
Luonto käy lepoon
ansaittuun,
taas uudelleen heräten
- uuteen kevääseen.
Näin vierivät vuodet,
kesästä syksyyn,
ruskasta talveen, pakkaseen.
Kunnes uusi kevät
taas alun antaa.
Näin vuodesta toiseen-
jatkamme matkaa.
Kirj. 1.9.2008 - Kaunista keskiviikkoaamua ja Ilmi juhlii nimipäiväänsä, aika harvoin kuultu nimi onkin.
Mihin meni kesä ja mitä mieleen jäikään, no vielähän kesän rippeet on käyttämättä, mutta kyllä se jo syksyiltä sää tuntuu.
Talveen varustautuminen vauhdissa monilla, niin minullakin.
Varmaan joillekin mieleen tulee kysymys, miksi yksin asuvakin niin paljon talveen varustautuu, no syy on ihan yksinkertainen, helpotan talvikelissä kaupassa käyntiä ja kärrin vetämistä lumihangessa.
Onhan siinä toinenkin etu, hinnat ovat sadon runsaimmillaan ollessa kohtuullisia, eikä tarvitse ulkomaalaisiin tuotteisiin niin usein turvautua.
Säilökää ihmiset, jos siihen mahdollisuuksia on, marjat ja sienet taatusti kotimaisia, kun ne metsästä hakee.
Torilla on ilo käydä ja nähdä ne pöytiä täyttävät marjat ja muut kotimaiset tuotteet.
Jos sää sallii, kahvit ryypätä ja tuttavat haastattaa.
Palomakin kertoo noista oman ahkeruuden sadosta ja vesi kielelle tulee, kun ajattelen omenia, jotka omassa pihapiirissä kasvaneet, muistan Ramoonan aina lajikkeista kertoneen, missä Ramoona lienee, ei aikoihin ole piipahtanut, hänen kuvauksensa matkoistaan ja pihansa kauneudesta, kertomansa aina elävän kuvan mieleen toi.
Omenia minäkin odotan tutulta ystävältä, aina kassillinen omenia tulee.
Kaunista on varmaan siellä teilläkin Paloma.
Ano 00059, eikös olekin mukava lukea MdK rikasta kertomaa elämänsä kulusta, nokkeluudesta millä elää vielä vähän vanhempanakin, kaikesta selviten.
Tuollaista elämää ei kaikilla ole ollut, niin paljon on nähnyt ja kokenut, vielä huumorilla höystäen meille kertoo.
Kirjoitukset viestii elämän kokemusta ja iloa millä hän elämäänsä jatkaa, kiitos MdK.
Pitääpä katsella löytyisikö täältä tuota ruusunmarjajauhetta, mieli tekisi kokeilla.
Kyllä sitä aina aamuisin minäkin virutteluni laistaisin, mutta hyödyksi olen kokenut, en uskalla jättää väliin, kukaan ei puolestani sitä tee ja eihän apua minulle siitä koituisikaan, itse vaan sitkeästi jaksan.
Silmäpolille minäkin kutsua odotan, luomi hankaa silmää ja se pitäisi korjata, en vaan ole saanut itseäni asiasta kyselemään, reilut kolme kuukautta sitten lähete meni, kutsua ei vaan kuulu.
Saamaton olen näiden hoitojen ja testien hommaamisessa.
Kuuntelin taas kerran radion kertomaa siitä, miten opettajien on vaikea lasten kanssa toimia ja miten vanhemmat painostavat opettajia aina vaan mahdottomimpiin toivomuksiin.
Nyt jo opettajien pitäisi kotiin mennä lapsia herättelemään, kun vanhemmat ei saa lasta heräämään.
Aikoihin on eletty, miten tätä hyyssäämistä onkaan tähän pisteeseen saatu?
Sääli vanhempia kohtaan, jos tämäkin asia laajemmalle leviää.
Myös ruokailusta puhetta oli, lapset eivät syö tarpeeksi terveellistä ruokaa, huoli sekin maailmassa, jossa ihmiset nälkään kuolevat.
Jossakin on menty pieleen, missä, kuka sen kertoo.
No päivä on hyvällä alulla, jospa sitä yritän minäkin jatkaa ja jotain aikaan saada.
Nauttikaa kesän rippeistä, vaikka marjaan mennen, marjoja on paljon, näin kerrotaan. - Huomenta vähän kuivemman näköiseen tiistaiaamuun, sää viilenee jo vauhdilla, mutta luultavasti vielä elokuun kuutamoita tarkenee ulkona seurata.
Muistona, tietysti taas on minulla tuo kuunsilta, mitä pitkin olisi mukava ollut kävellä, mökilläni yksin istuen tummenevaa iltaa vietin ja järvi tyynenä tämän sillan mahdollisti, mielen haikeaksi veti.
Nyt ei enää kuunsiltaakaan pysty ihailemaan, mutta muistoissa kuitenkin elää.
Noista ilmansaasteista vielä, ei taida kaupunkien kasvatuspaikatkaan saasteelta säilyä, kauas pitää mennä, että mahdollista puhdasta ruokaa voisi saada.
Mikä osuus onkaan näiden ilmassa leijuvilla saasteilla terveyden tilaan, noin yleisellä taholla, paljonhan niitä tutkitaan, mutta paljon saamme kaikkea mahdollista sivutuotteena kaloissa ja kasveissa ja karjan syövän heinäkin mukana.
Onneksi ei kaikkea tiedä, hyvillä mielin maksetaan hyvä hinta ja syödään mahdollisia sairauksia kehoomme, tätä tämä elämä hyvinvointi suomessakin on, puhumattakaan kehitysmaista, joissa ei ruokaa,sitä saastunuttakaan jokaiselle päivälle riitä.
Seuratessa median välityksellä elämää rahan kanssa, tulee mieleen kysymys, missä onkaan ihmisyys, se halu jakaa elämän yltäkylläisyyttä.
Ano 00057, tuopa herättää mietintää, lyhyt se on ihmisenkin taival, mukaansa ei mitään keräilyn tuloksia saa.
Toivon, että paraneminen edistyy.
Tuo on jossakin tiedoissa noin todistettu, apinoiden jälkeläisiä olemme, mahtaako apinat kaiken vertailun hyväksyä?
MdK on saanut varastonsa järjestykseen ja turhat tavarat odottavat tulevaisuuttaan, roskiin vai kirppariin?
Olen laittanut vaatteitani pieniin muovikoreihin, mutta jotenkin huonosti" istuvat" hyllyillä, ei niin siistiltä näytä kuin toivoisin.
Pitää katsella jospa löytyisi sopivampia koreja kaupasta, komerot on vanhan aikaisia, syviä ja kapeita.
Helpottaa paljon jos saa komeroiden sisukset siisteiksi, näin kaikilla oma paikkansa.
Ostatko ruusunmarjasi kaupasta, ei kai niitä luonnosta löydy.
On hyvä uutinen, että miniäsi kunto kohenee, kyllähän ne lääkkeet ja hoito puree.
Varovaisuutta tarvitaan, kun vastustuskyky minimissä, onnea vaan jatkoon.
Lauantaina on maalaismarkkinat, pitäisi jaksaa torille, siellä paikalliset maanviljelijät tuotteitaan runsaina esiin tuo, löytyy vaikka mitä pakkaseenkin laitettavaa. Kukkakaalia ainakin haen, säilyy yllättävän hyvin pakkasessa, kun kiehauttaa.
Lanttujakin aion raasteena, samoin porkkana pakastaa, on paremman makuisia juuri maasta nostettuna.
Joulua ajattelen, jos sen nyt sitten näenkään.
Tälläisin miettein tänä aamuna, miten teidän toisten päivä onkaan alkanut? - Huomenta, sateiselta näyttää edelleen, luulisi jo järvienkin saavansa osansa.
Viikko jälleen aluillaan, viimeinen viikko kesäaikaa, siirrymme pikkuhiljaa syksyn väreihin, koivut jo keltaisia oksia on saaneet tien toisella puolen.
Minulle tuo värikkyys luonnossa on ainainen ihastelun kohde, vaahterat sitä antavan aivan hengästymiseen asti ja ei koskaan samanlaisena.
Kuuntelin radiosta Ukrainan juhlimista ja vieraiden määrää, siellä sodankin keskellä juhlitaan, haastateltavat kertoivat mielipiteitään ja uhkista mitä Ukrainan ja koko maailman yllä on.
Aseiden valmistamisesta oli puhetta ja ihmettelemään pistää niiden asioiden hyväksyminen melkein joka maassa, vaikka luulisi sodista eroon päästävän.
Ei opi ihminen rauhaa tarpeeksi rakastamaan. tai onko niin, että tavan kansa sitä rakastaa, vain johtajat kruunujaan haluavat kirkastaa.
Tuo ilmastonmuutokseen pyrkiminen toinen asia, mihin kaikki valtiot näennäisesti yhtyvät, mutta toisaalta juuri kaikki saaste mikä autourheilun, kun lentokoneidenkin myötä syntyy on ihailun kohteena.
Pieni ihminen yrittää lajitella ja mielessä säädökset pitää juuri ilmaston parantamiseksi, pisara koko asiassa se on, kyllä kaikki edellä mainittu on myös ilmastoa tuhoavaa.
Ikäänkuin sivutuotteina ne hyväksytään, kun kysymys on määrätyillä aloilla tehtäväksi.
Työn lisääntymisellä puolustellaan, mutta eikö voitaisi keksiä jotain vähemmän ilmastoon vaikuttavaa.
Tämän ihanan luonnon soisi säilyvän tulevillekin polville, näin ajattelen, vaikka eloni lopuillaan onkin.
Kaupasta haen minäkin maitoni ano 00050, mutta kohta kai sitäkään ei tuoteta, kun lehmät lopetetaan, juodaan älyllä toimitetun maidon korviketta.
Oikeassa olet MdK, kyllä ne lapsuuden ankeatkin olot mieleen tulee, tämän ajan maailmaa katsellessa.
Taitaisi monelta sormisuuhun mennä, kun olisi pakko jotain tuotetta saadakseen tekemään sitä ruveta.
Muistan oman äitini taidot, kun kaupan hyllyltä ei tuotteita löytynyt, oli itse ne tehtävä.
Saippuan teon osasi, perunajauhoa teki, lihahyytelö onnistui mainitakseni ja ne lukuisat muut uurastamiset joita piti elossa pysymisen eteen yehdä.
Kasvinmaasta juurekset talven varalle, tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla kasvatti, kaikki metsästä saatava haettiin ja näin oli ruokaa aina pöydässä, kaikilla ei niin ollut.
Maalta tutuilta kävi tarvike aineet niin saippuaan kuin lihahyytelöönkin, muistan sian päänkin kattilasta kurkkineen.
Harmittaa etten tarkemmin näihin hommiin perehtynyt.
Lampaan villat hän myös langaksi kehräsi ja monet lämpimät jalkoihin aikaan sai.
Toivottavasti emme koskaan noihin puuhiin jouduta pakon edessä.
Ikävän tuntuisia muisteloita tämän päivän ihmisille, mutta vertailu tekee hyvää, jospa kaikkien entisten sukupolvien vaikeudet muistetaan ja niiltä toivottavasti vältytään, ei monikaan noita edes todeksi usko.
Aina on vastaus jos näistä puhutaan, ei voi verrata, se oli silloin, mutta tätä menoa seuraten se voi eteen tullakin, monet taidot on silloin opittava.
Nyt taas tähän päivään, nautitaan olemassa olostamme jokainen omin miettein, omin taidoin, jotain tekemisen taitoa koin minäkin, kun sain kälyni villatakkiin taskut aikaiseksi.
Täydellisyyteen en koskaan ole yltänyt, mutta yritystä monen asian suhteen olen yrittänyt.
Mukavan päivän toivomisiin lopetan tänä aamuna.