simosomerma
Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR
Kotimaa: Suomi
Koulutus: Yliopisto
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia95 aloitusta · 1568 kommenttia
- Taidatpa olla ex-jupikö.
- Hei,
Sait kysymyksilläsi aikaan mukavan keskustelun.
Vastauksissa esiin näyttää nousevan rakkauden keskeinen rooli.
On helppo vedota rakkauteen ja tarjota sitä tienä, joka on itsestään selvä. Kysymys kuuluukin: mikä on rakkaus, johon viitataan? - Väitteesi dualistisuudestani on ilmeinen väärinkäsitys. En ole missään vaiheessa väittänyt, että ihmisen käyttäytymiselle ei löytyisi vastinetta aivotominnasta, päinvastoin. Aivotutkimuksella ole kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos sitä ei liitetä käyttäytymisen tarkkailuun.
- "Se on arvokysymys, mutta se ei kuitenkaan ratkaise sitä todellisuutta."
Totta. Ulkoinen maailma on se mikä on meidän kannanotoistamme riippumatta.
Arvoista puheen ollen: Arvomme ovat muotoutuneet myös vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Ne eivät kuitenkaan ole suoraviivaisesti johdettavissa ulkomaailmasta, sillä yleensä ihminen valitsee arvot siten, että ne palvelevat omaa tarvemaailmaa. Se, mitä kukin kohdallaan arvostaa, on henkilökohtaista. Joku arvostaa henkisiä arvoja, joku sosiaalisia, joku älyllisiä. Tässä on kyse oman tarvemaailman prioriteeteista. Se, miten prioriteetit muodostuvat on kiinnostava kysymys. - "Jos meillä ei ole luotettavaa kuvaa maailmasta monien asioiden suhteen, miten sinä selität sen, että ihmiset ovat kykeneviä kehittämään esimerkiksi hyvin pitkälle menevää ja tarkkaa tietoa vaativaa tekniikkaa."
Ei joiltain osin ontuva maailmankuva ole koskaan estänyt ihmisiä saamasta aikaan vaikuttavia asioita joillain muilla alueilla. Onhan se todellisuuskäsityksen ontuminen nähtävissä jollain tavoin siinäkin, miten taitamatonta tuon tekniikan käyttö monessa suhteessa on. Ja alunpitäen puhe oli ihmisen olemassaolon merkitysta ja mielekkyyttä koskevista todellisuuskäsityksistä. Eivät ateistin ja kristityn näkemyserot yleensä estä yhteistyötä tekniikan yms alueilla. - "Meidän tulkintamme ei siis ole riippumaton ulkomaailmasta"
Tässä olet oikeassa.
"ja sen todellisuuden voi ratkaista ulkomaailmaa tarkkailemalla.
Koska mikään tulkintamme ei ole riippumaton ulkomaailmasta, tarkkailulähtökohtammekin on väistämättä tiedostamattomien ulkomaailman vaikutteiden värjäämä. Omasta todellisuudesta ei silloin voi saada luotettavaa kuvaa sen enempää ulkoista kuin sisäistä maailmaakaan tarkkailemalla. - Toki se on siinä mielessä oleellista, että se kuva todellisuudesta, joka meissä on, on muotoutunut vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa.
Se, miten eri ihmiset sisällään ratkaisevat, mitä ulkoisen maailman havainnoista he pitävät oleellisina, on keskeisin kysymys. - Tuo näkemyksesi on sinun sisäisen todellisuutesi mukainen tulkinta minusta.
Sinä olet vastuussa tästä tulkinnastasi ja se heijastaa sitä maailmankuvaa/todellisuuskäsitystä, joka sinun mielessäsi nyt vallitsee. - "Aivoni ovat jatkuvassa kanssakäymisessä sen ympäristön kanssa"
Totta, mutta sehän ei ole se oleellinen seikka, vaan se, miten sinä aivoissasi valikoit ja tulkitset ympäristöstä saatavia havaintoja.
Se mitä ilmaiset, on subjektiivista tulkintaa ympäristöstä - sinun subjektiivista todellisuuttasi. - "Ei ole. Ei ole olemassa mitään erillistä sisäistä maailmaa."
Tällä todistat juuri omasta sisäisestä todellisuudestasi. - Minä todistan olemassaolollani Jumalan olemassaolosta samoin kuin sinä todistat olemassaolollasi ateismista.
Kummassakin on kyse ihmisen sisäisestä maailmasta. Se, onko se yhtä pitävä ulkoisen maailman kanssa, ei ratkea ulkoista maailmaa tarkastelemalla. - Vastaan, vaikka en ateisti olekaan. Jeesus sanoi Pilatukselle myös:
"Sitä varten olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." Joh. 18:37
Jeesuksen puheista käy ilmi, että hän tarkoittaa totuudella jotakin, joka tulee ilmi konkreettisissa vuorovaikutussuhteissa. Se, miten hän toimi eri tilanteissa todistaa, ettei hänellä ole mitään kätkettyjä, itsekkäitä tai epäselviä motiiveja: hän on itsensä, muiden ihmisten ja Taivaallisen Isän suhteen avoin, tinkimätön ja rehellinen, mutta silti rakentava ja rohkaiseva. Minkään suhteen hänellä ei ole "luurankoja kaapissa" eikä hän suosi ketään toisten kustannuksella eikä peittele ihmisten vääryyksiä. - Ei tuossa ole mitään epäselvää.
Sanominen ja huutaminen ovat aivat eri asiat. Huutaminen nousee syvästä hädästä, jossa omat keinot ovat lopussa. - Kysyt: Eikö todistus Jeesuksesta ole merkki uskosta?
Jeesus sanoi: Ei jokainen, joka sanoo minulle Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Matt 7:21 - Eivätkä sen enempää uskovat kuin ei-uskovatkaan ole kovin innokkaita tarkistamaan käsityksiään. Todelliset keskustelut ja avoin mielin asian tutkiminen on harvinaista. Useimmiten tyydytään omien käsitysten pönkittämiseen.
"Jos jollain on korvat kuulla, hän kuulkoon" Mark 4:23 - Koska vaivauduit oikeasti miettimään ja vastaamaan muutenkin kuin lonkalta heittämällä, minäkin haluan kertoa jotain omasta näkövinkkelistäni.
Kun Jeesus sanoo" Minä olen totuus", ymmärrän, että kyse on siitä, miten hän elää ja toimii kussakin tilanteessa. Evankeliumeissa hän ei toimi sosiaalisten odotusten mukaisesti tai sääntöjen kaavamaisena orjana. Hän menettelee usein toisin kuin muut menettelisivät, mutta ei kuitenkaan nosta "toisin toimimista" itseisarvoksi. Hän kohtaa suoraan ja ennakkoluulottomasti kaikki ja oivaltaa, mikä kunkin ihmisen kohtaamisessa on olennaista, mutta ei kuitenkaan mielistele ketään.
"Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta" Jes 11:3
Eli kuten sanoit: totuus(=totuudellisuus) on monenlainen, ainakin tässä mielessä. Se on rehellisesti ja vilpittömästi toimimista ottaen huomioon kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät ja taustatekijät. - "Eikö voisi ajatella, että tiede etsii todellisuutta?"
Ei tiede mitään etsi. Se on väline, jota ihminen käyttää omien tiedostettujen tai tiedostamattomien tarpeittensa tavoittelussa.
"Miten sinä tulkitset tämän "Minä olen totuus" sisällön?"
Mitä väliä, miten minä tulkitsen. Johan sinä pari populaaria tulkintaa heitit. - Lainaus: "Eikös totuus ole usein monenlainen, riippuen näkökulmasta, määritelmistä, suhteesta?" ... miten se tunnistetaan?"
1 1=2 on yksi matematiikan maailmassa pätevistä totuuksista.
Sen tunnustaminen, että että tuli valehdeltua ikänsä säilyttääkseen nuoruuden illuusionsa, on totuudessa elämistä.
Sen tunnustaminen, että omien näkemysten ylivoimaisuuteen uskominen voi johtua siitä, että alitajuiset turvallisuustarpeet estävät näkemästä asioita puolueettomassa valossa, on totuudessa elämistä.
Joku on sanonut, että totuus on majesteetti. Jos jotain on tapahtunut, se on tapahtunut. Jos joku paljastuu esim. vilpillisyydestä, totuuden ilmi tuleminen voi olla vapauttavaa.
Totuus ei ole tiedettä, mutta tieteessäkin on totuutta. Esim. jos CERNissä tehdään uusi hiukkashavainto, totuus on, että on tehty tällainen havainto. Se miten se tulkitaan tai mitä siitä päätellään on jo jotain muuta kuin totuutta.
Totuus on siis yhteydessä vuorovaikutussuhteiden, toiminnan ja tapahtumien luonteeseen ja laatuun.
Curiously enough Jesus of Nazareth said: "I am the truth." - Totta; tosin fyysinen seksuaalisuus poisluettuna, sillä tämä ruumishan maatuu aikanaan.
Ainahan näitä "suuria maallisia johtajiakin" on rakastettu. - Kyse on todella rakkaudesta.
Aluksi se on pinnallisempaa rakastumista, mutta ajan mittaan se voi kehittyä kestäväksi rakkaudeksi (ja valitettavasti myös sen irvikuvaksi). Kuten kaikissa rakastumisissa, myös tässä rakkauden suotuisa kehittyminen edellyttää kärsivällistä rakkauden kohteeseen tutustumista ja hyväksymistä.
"Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" 1 Joh 4:19