laura-65
HEI!
Olen helsinkiläinen eronnut perheenäiti.Asun lasteni ja koirani kanssa itä-helsingissä rivitalossa.Töissä käyn metrolla keskustassa.Arkeeni kuuluu työn lisäksi koiran kanssa lenkkeily, ne perinteiset kotityöt ja lasten kanssa touhuaminen.Olen hyvin eläinrakas ja sen vuoksi käyn edelleen ratsastamassa aina kun siihen on tilaisuus! Olen kiinnostunut monistakin asioista mm.elokuvat,melkeimpä kaikenlainen musiikki,ruuanlaitto hyvien ystävien kanssa,matkustaminen ja olen avoin uusille asioille!Viih-
teelläkin on joskus kiva käydä ystävien kanssa.
Vierelleni kaipaisin kuitenkin rehellistä,huumorintajuista miestä jolla on jalat maassa.Olisi kiva harrastaa ja touhuta
yhdessä eli elää sitä arkea yhdessä ja välillä vähän juhlistaakkin sitä! itse en mitään kovin imeitä vaadi ja minut on helppo yllättää pienilläkin asioilla.Olisi ihanaa löytää se mies jota voisin hemmotella sydämmeni kyllyydestä!
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
- Suoraan kysymykseen suora vastaus...EI OLE! Ensinnäkin tuollainen käyttäytyminen on hirvittävän lapsellista ja itsekästä.Jos nyt tuntuu,että ihan pimahtaa niin parin tunnin kävelylenkki on mielestäni aivan ok,mutta se, että hävitään päiväkausiksi on TÖRKEÄÄ!!! En yhtään ihmettele pahaa mieltäsi ja yksinäisyyttäsi.
Mikä oikeus miehelläsi on häipyä paikalta ja kaataa kaikki "sonta" sinun niskaasi?!
Tuli mieleen, että mitä jos sinä seuraavalla kerralla ilmoittaisitkin lähteväsi "vähän rauhoittumaan"?
Mielestäni jos te kerta asutte yhdessä(vai oletteko naimisissa?)sinulla on oikeus tietää missä toinen lymyilee nämä "vapaapäivänsä" .Tulee mieleen,että hänellä on joku toinen jonka luo aina menee kun teillä menee sukset ristiin?! Vai hotellissako hän aikansa viettää????
Nyt ota itseäsi "niskasta kiinni" ja yritä puhua asiasta,jos ei onnistu niin sinuna jättäisin moisen miehen.
Vai oletko valmis viettämään loppuelämäsi tuollaisen temppuilijan kanssa! Maailma on miehiä täysi ja varmasti parempiakin! Kaikesta huolimatta aurinkoista kesää sulle! - Itse olen potilaana törmännyt kielitaidottomiin lääkäreihin/erilaisiin hoitajiin vuosien varrella.Olen kokenut tilanteet epämiellyttäviksi, koska en ole voinut olla varma, että
minut on ymmärretty täysin oikein.Usein hoito-ohjeet jatkoa varten ovat olleet epäselviä ja kun olen yrittänyt tiedustella tarkennusta ei hoitaja /lääkäri ole pystyneet sitä tarkentamaan,joten olen joutunut menemään vielä erikseen suomalaiselle hoitajalle!!Miten tällainen auttaa jos muutenkin on kiire?????
Itse olen ollut aikoinaan tilanteessa jossa minua ommeltiin.Hoitava lääkäri joutui pyytämään uuden "ompelusetin"(neulan ja langan) koska hoitaja aukaisi paketin paljain käsin ja pyöritteli ompelutarvikkeita paljaissa käsissään!!!Missään vaiheessa en halua,että Suomessa huippuunsa viety esim. hygienia kärsisi sen takia,että
joku on muualla opiskellut missä esim hygienia ei yllä läheskään meidän tasollemme.
Peruskielitaito pitää olla jokaisella joka hoitotyössä työskentelee.Se,että on puheessa kuuluu erilainen aksentti ei ole merkitystä jos sanat on hallussa!
Kun minusta tulee joku päivä niin vanha tai terveys pettää ja joudun esim pitkäksi aikaa vuodeosastolle muiden armoille, vähintä on että saan puhua omaa äidinkieltäni suomea!! Samaa toivon myös tämän päivän vanhuksille ja potilaille!!