- nousee suorastaan vesi kielelle jo lukiessa
runoasi Saaga.
Ihana, niin makoisa teksti.
Ja varmasti ON hyvää, vaikken ihan noin
ole kokeillutkaan. Pitänee testata. - siitä onkin aikaa, kun olemme saaneet
lukea Sinua. Olet palannut vaikuttavalla
runolla, jossa kuljetat lukijaa yksinäisyydestäsi
rakkauteen ja sen läsnäoloon.
Pidin paljon. - on sanottava, että on vaikuttava teksti.
Kipukin kuuluu elämään ja rakkauteen,
sen ei kuulukaan olla aina vain vaaleanpu-
naista ja pehmeää.
Huikea runo, kiitos lukuhetkestä. - ja eiköhän se pimeys ole suurimmalle osalle
lapsosia pelottava. Sinäpä olet sitten ollutkin
oikein ykköskorokkeella loistaja, hienoa.
Mahdottoman paljon kiitoksia rikkaasta
viestistäsi, toit kyllä hyvää mieltä minulle. - niin sitä tehtiin ja vieläkin voisin mennä
ja etsiä sen puun - yrittää löytää kaiverretun
sydämen ja nimikirjaimet sen sisällä. Ainakin
vielä pari vuotta sitten se oli paikallaan,
nyt saattaa tietenkin jo olla kaadettu sekin.
Kevät on rakkauden aikaa, joten annetaan unelmillemme
siivet.
Kiitos kun poikkesit ja lausuit aatoksesi. - pitkästä aikaa.
Upeaa tekstiä ja kerrassaan hienoa sanojen
käyttöä, vaikka en tiedäkään tätä
' cha-am ' merkitystä ? Kaikki muu kyllä minua
ainakin kiehtoi.
Kiitos lukunautinnosta. - kun maalla taas ihmiset ovat, kuin yhtä suurta perhettä.
Siis nykyään, kyllähän ennen vanhaan sama yhteisöllisyys
oli havaittavasissa kaupungeissakin, ne kun olivat paljon
pienempiä silloin. Jos katselee vanhoja kotimaisia eloku-
via, kyllä niissä on havaittavissa sitä samaa yhteenkuulu-
vuutta kuin nykyään ja edelleen maalla.
Nykyajan kaupunkielämä on kummallista kyräilyä, naapurien
maallisen mammonan mittailua ja luulottelua kunkin perheen
elämästä. Ei vahingossakaan lähdetä tervehtimään, saati pu-
humaan mistään henkilökohtaisista asioista. Ja kyllä minäkin
muistan lapsuudestani sen, että kaikki naapurit suunnilleen
ainakin tunsivat toisensa ja jokaista ainakin tervehdittiin.
Täällä piskuisessa kylässä vieraskin tervehtii, jonka mielusti
havaitsin heti alkumetreiltä tänne asettuessamme. Vaikka
kyllä jo oikeastaan ennen sitäkin, olemmehan mökkiläisinä
kuitenkin olleet täällä jo ennen sitä parikymmentä vuotta. - sanoa hänelle mitään,
niin me muutkin usein koemme -
pitäisi sanoa tuolle hiljaiselle naapurille/
melkein tuttavalle jotain. Mutta mistä aloittaa,
ja miten tuntematta olevansa tunkeileva.
En minä tiedä, mutta noin olen ihan oikeasti
itsekin ajatellut usein. Mutta se oli kyllä sitä
aikaa, kun asuimme vielä ruuhkasuomessa. Täällä
maalla ihmiset kyllä kommunikoi, toisilleen oudotkin.
Jotenkin se on ihan luonnollista ja siitä huomaa,
miten erilaisia ihmiset on riippuen siitä missä asustaa.
Ihan pystyin istumaan, kuin kärpäsenä seinällä ja
kuulemaan melkein saunakeskustelunne. Pitäisi
olla vain rohkeampi. - olemme me tässä elämässä,
kaikkien tuulien armoilla.
On aikoja rakkauden
on surun ja murheenkin polkumme tää
teot jättävät jälkiä syyllisyyden
joita oma sydän vain ymmärtää.
Elämä
minä olen ja hengitän
rakas
anteeksi pyydän ja suutelen.
Kiitos J, annoit runollasi minullekin ihan
olemattoman pienen inspiksen. - tämä runosi murtaa kenen tahansa kovuuden,
rikkoo sitkeimmänkin pinnan ja vie vihantunteet
huitsin Nevadaan.
Töppösten töpsytys, sehän tuo heti pikkuisen
ihmisen mieleen, mutta kyllä se omalta osaltaan
sukeutuu myös rakkauden hellyyteen.
Kiitos tästä pehmeän kauniista runostasi, olet
tavoittanut siinä paljon ! - olipa ihanaisesti kuvattu palaute Sinulta,
erilainen ja hyvin mieluisa.
Höyhenenkevyt, silti suuri kiitos
viehättävyydestäsi. Ihanaa löytää pitkästä
aikaa Sinutkin täältä. - koska runoystävyytemme on vielä melkeinpä
orasvaiheessa, että olen kirjoittanut aikoinaan
hyvinkin paljon luontoaiheisia runoja joihin
olen sidosaineeksi oikeastaan sisällyttänyt
rakkauden. Siis siinä mielessä ei ollut uusi
aluevaltaus, paremminkin paluuta entiseen.
Sensuellisuus oli miellyttävä sana, jolla kuvasit
lukukokemustasi. Siitä ja kaikesta kirjoittamastasi
lämmin kiitos. - todella hienoa ja silmiä hyväileviä säkeitä on
Sinunkin runosi. Ihan pikkuisen tunnen tyyty-
väisyyttä siitä, että niin Sinä kuin viisseiskakin
löysitte runostani noin paljon inspiroivia ai-
neksia kirjoittaa vastarunoa, vaikka se olikin
pitkästä aikaa melko poikkeava ns. vakioreper-
tuaaristani.
Nöyryydellä Sinua kiitän J. ajatuksistasi/runostasi
ja kannustavasta palautteestasi muutenkin. - ja musiikki, kuin unessa leijailua.
Puna, hehkuva ruso - auringonlaskun kuva.
Kaunista, jotain käsinkosketeltavaa, uniikkia
tunnen olevani käsissäsi. Hermoratojen syke
ja salaperäisyys - kaikki tiivistyy minussa kohdaten
Sinut. Olen salaisuuksineni avoin
juurineni valmis kietoutumaan Sinuun.
Yhdessä olemme vahvat.
Sorry, että upean runosi taikavoimasta intoonnuin
itsekin hieman vaikken pystykään tavoittamaan samoja
kielikuvia kuin Sinä. Kiitos tekstistäsi, siinä oli jälleen
ihan omanlaisensa rytmiikka ja tunteiden kavalkadi.
Kuten tuossa Jounille sanoin, ennen muinoin käytin
hyvinkin paljon luontoa rakkausrunoissani ja nyt
sen synnytti kaunis, lumenvalkoinen eilinen aamu.
Kiitos nöyrä runostasi ja sen aikaansaamista tunnoista
minussa sekä ainutkertaisesta analysoinnista omaan tuotokseeni.
Valkoista, ilon täyteistä päivää Sinulle. - lukuelämyksen tuottava teksti/runosi tässä,
olit saanut siihen paljon enemmän ihmisen
repaleisuutta, kuin mitä omassani oli. Minä
uppouduin jotenkin eilen aamulla ikkunasta
katsomaani maisemaan, sen valkoiseen keveyteen
ja puhtauteen. Aiemminhan olen käyttänyt paljon
enemmän luonnon elementtejä runoissani, kuin
nykyään käytän. Omasta mielestäni kokonaisuus
olisi kaivannut hiomista, vaikka kyllä se noinkin
toki toimii.
Ja höpöhöpö, ylimaallista nyt ole koskaan saanut
aikaiseksi. Kehusi malja läikkyy kyllä nyt hiukan yli
sillai lempeästi todeten - sorry.
Kaikesta muusta kiitän Jouni Sinua ja muistutan, että
olet itse maisemakuvausten A-luokkaa.
Kiitos. - joskus tulee niitä ohilyöntejäkin ja huonoja,
kohtalokkaita pelimerkkejä. Tummasävytteinen
runo Sinulta, joka nostaa mieleen monenlaisia
tuntemuksia tästä elämän ' sirkuksesta '
Taisteluahan tämä kaikki on aina jollain tasolla,
on voittajia ja häviäjiä. Melko värikkäästi ja
toisaalta elämänmakuisesti kuljetat lukijaa
tekstissäsi.
Saamme olla myös heikkoja voittajien edessä,
ehkä meidänkin aikamme vielä tulee.
Kiitos lukuhetkestä. - se parhaimmillaan menee, kahdenkeskiset
rakkauden hetket.
Viettelevä ja herkkä, onnentäyteinen on
runosi Sakke - pidin. - anna unelmillesi siivet ja haaveillesi
hauraat unet.
Haikean väreilevä runo,
kaunis ja eläväinen niin kuin on sen kirjoittajakin. - mikä pehmeys ja talvinen ihmemaa runosi kautta
lukijalle avautuukaan. Säkeissäsi kiertää kuitenkin
vahvana kaipaus, kaipaus rakkauteen - kaipaus
hetkiin, jotka olisivat ikuistamisen arvoisia.
Mausteikas, kirpeä ja kaunis teksti.
Upea kokonaisuus, kertakaikkiaan Jouni ! - kyllä tässä tekstissä tosiaan voi aistia
kesän tuoksut ja tunnleman.
Kiitos Jr.