- Ikävä, kaipaus, tuska elää tällä runollasi.
Tiedän tuskasi ja haluaisin haihduttaa kyyneleesi, mutta niiden sanotaan puhdistavan sielua, joten niiden kenties kuuluukin vieriä poskillasi juuri nyt.
Hirmuisen syvällinen, melankolinen ja elämän virtaa kuvaileva kaunis runo. - On elettävä toivossa, että huominen tulee koska joskus koittaa aika, ettei siihen
uuteen aamuun enää voida herätäkään.
Menneisyydessä ei pitäisi kuulemma elää, mutta usein sieltä löytyy elämän kivisille
poluille lohtua.
Pienten runojen taitajalta jälleen visas, ajatuksellinen teksti. - Aikuisen kirjoittama runo jossa on suuria totuuksia, elämänviisauksiakin.
Elämän ei kuulukaan varmaan olla ruusuilla tanssimista vaikka on nautinto joskus
kokea sitäkin, aika on myös murheille ja kyynelille.
Runosi on elämää suurempi, kiitos siitä ja oli ilo lukea tekstiäsi ikuisuuksien jälkeen. - En tarkoittanutkaan, että teen runosta varsinaisesti olisi mitään puuttunut vaan lähinnä sitä, että hän yleensä kirjoittaa neljän lauseen runoja ja tämä oli poikkeus.
Sanojeni asettelu ei aina ole ehkä oikein, mutta inhimillistä kaiketi sekin on.
Kaikella kunnioituksella mielipidettäsi kohtaan
ja runolle itselleenhän kuitenkin annoin täydet pojot.
Poistun, enkä palaa.
Huomaan, että mielipiteitäni halutaan edelleen mollata ja siksihän
täältä aikoinaan poistuin vaikka itse tee ei kokenutkaan niin.
Bye and i am sorry ! - Vaikka riimittelysi on aina niin ihailtavaa, niin en tiedä miksi
mutta jotenkin jäin kaipaamaan molemmissa säkeissä 4:ttä laisetta.
Ei siksi, etteikö kuvailusi olisi selkeää ja taitavaa toki.
Olenkohan kangistunut kaavoihini, kun mokomaa asiaa kaipailen ?
Joka tapauksessa, luontorunot on olleet aina ja on sitä
sinua parhaimmillaan ja piste.
Ja hei, vaatimatonhan se on mutta kaunis - koiranputki. - Hahaa, sie se oot samanlainen wenkula aina ja hyvä niin.
Hauskaa ja leikkisää luettavaa :D
Leppoisia suvihetkiä vaikkapa siellä ruispellossa :D - Oijoi Liona miten haaveilevaa, pehmeää, lämmintä
ja kesäistä tunnetta runosi onkaan tulvillaan. Haaveillahan
ihmisen pitää, se on elämän suolaa sekin jos toki se voi
antaa myös kitkeryyttä.
Suomenkielesi alkaa olemaan kiitettävää, runon säejakokin
on hyvä ja katkeaa aina sopivassa kohtaa.
Jatka samaan malliin !
Hyvää kesää sinulle ja rakkaillesi
( en saa postejani perille sinne ) - Jestas sentään mitä ilotulitusta tässä allekirjoittanut ja koko naissukukunta
runollasi saakaan, wau !
Romantiikkaa parhaimmillaan, kaunista runokieltä jota on ilo lukea.
Kiitos suitsutuksesta. - Hienoa Sinulta omistaa sytymäpäiväruno yhteiselle ystävällemme.
Vaikka se sisältääkin kliseisiä elementtejä, olet löytänyt siihen
toisenlaisen tavan ilmaista niiden olemassaolo.
Ja onnentoivotuksesi, sekin tulee sydämestä.
Omasta puolestani Sinulle kiitos ja Onijalle;
paljon onnea merkkipäivällesi. - Kaunista, kaunista. Hienoja oivalluksia monta jo ihan alussa taivaan tyhjyydestä. Kirjoista ja runoista voikin puhua, se on syvä kaivo. Mutta rakkaus, se ei välttämättä aina tarvitsekaan sanoja, läsnäolo jo riittää.
Pari sanaa runollasi olisin vaihtanut johonkin muuhun ' kimppuun ' ja ' pukahda '
niille olisi varmaan löytynyt jotkut synonyymitkin, ne hiukan rikkoo muuten niin hienoa kokonaisuutta. - Näille sinun runoillesi on tyypillistä aina jonkinasteinen haikeus tavalla tai toisella, mutta mielettömän kauniisti ja levollisesti kuitenkin päätät tällä kertaa alun suruvoittoisuudesta huolimatta.
- Tämä runo heijaa lukijankin aalloille kokemaan rakkautta, niin sulonen tämä on joka ainoalta lauseeltaan ja säkeeltään. Olisi helppoa antaa vain laineiden hyväillä ja keinuttaa, olla rakkaan kanssa kuin kahden maailmassa !
Ihailen erityisesti sitä, miten paljon olet kaikilta osin kehittynyt kirjoittamisessa. Todella hienoa tekstiä. Ja kiitos, sain terveisesi. - Hui, kuinka ' kylmä ' runo, siis vain talven/luonnon elementein ei suinkaan muuten. Siitä tulee mieleeni pieni, orpo lapsi joka kokee kylmän maailman ympärillään ilman vanhempia. Tuntuu, kuin kesää ei tulisikaan.
Liikuttaa ja koskettaa. - Hirmuisen lämpöinen runo josta ei puutu ikävää sen paremmin kuin kaipaustakaan. Jokainen kokee joskus vastaavaa, mutta harva sen yhtä kauniiksi runoksi kirjoittaa. Ainoa miinus, jos sitä nyt sellaiseksi edes voi sanoa, on se etten itse olisi otsikoinut runoa siihen sisältyvillä kahdella sanalla vaan jotenkin toisin. Runo itsessään on avoin ja rehellinen.
PS En saa sinuun mitään kautta yhteyttä, en s-postiin enkä profiiliin. Toivottavasti muistat osotteeni, koska en voi sitä julkisesti tänne laittaa. - Wau !
Taas kerran yllätät näillä ilmaisutavoillasi.
Rikkaita kielikuvia, kaunista tunnetilaa ja vaikkakin
lopussa mennään jo manan maille, silti päätös on
niin lohdullinen. - Ihailen kykyäsi, vertauskuvallisuuksiasi ja nostan hattua minäkin
sille, miten tarkaksi tytöksi olet tullut oikeinkirjoituksen suhteen.
Runosi puhuu tavallaan rakkaudettomuudesta, sen kaipauksestakin
ja saat asialle ihan uuden näkökulman kuvaelmallasi.
Hienoa työtä, voit olla tyytyväinen. - Minusta tässä on oikea taidonnäyte siitä, miten pystyt kirjoittamaan
moni-ilmeisesti, rikkaasti. Runo sisältää paljon hienoja ja tuoreita
ilmaisuja eikähän tästä voi kuin pitää.
' oli mikä oli ' mutta siitäkin teit kaunista. - Huomasin Margitta, kuinkas muuten.
Runosi luo valoa lukijankin silmään, hellää ja kaipaavaa Sinua. - Totta on, taas kerran näitä pikkuisia koskettavuuksia
joihin aikoinaan jo meidät totutit.
Satuttaa. - Kyyneleet vaan tyrehtyy joskus, ei niitä jaksa loputtomiin
kai vuodattaa millekään asialle vaikka kuinka satuttaa.
Koskettava kokonaisuus.