- ehkä ei saisi unohtaa itseään,
mutta minä teen sen useammin kuin tarvetta olisi.
Kenties tietoisesti, niin luulen.
Olen maailman ulkopuolella, vaikka tiedänkin ihmisten
olevan ympärilläni. Olen kuin eksynyt lapsi, harhailen
vailla päämäärää.
Lämmin kiitos Sinullekin, että pätkän kuljit rinnallani
ja ymmärsit. - mitä kaikkea tämä runo loppujen lopuksi pitääkään sisällään.
Et varmaan uskoisi, mutta se lähti erästä nimeltä mainitsematonta
TV-sarjaa katsoessani. Siinä oli hyvin koskettava tarina joka liippasi
omaa elämääni muutaman vuosikymmenen takaa. Elin niiden tapahtumien
kautta selvästi ommia kokemuksiani läpi, melkein itkien.
Runo lähti vain muotoutumaan ja kun s eoli valmis, vasta sitten tajusin
siinä olevan ehkä enemmän omaa elämääni, kuin sitä mitä katsoin.
Olen varmaan harmaa hiirulainen kaikkine kipuineni ja haluaisin niin
usein käpertyä yksinäisyyteen, ulkopuolelle koko muun maailman.
Rakkaus on niin kummallinen, s ejoko on läsnä tai sitten se on vaan
jossain - piilossa. Luovin noiden kahden tuntemuksen välillä päivästä
toiseen ja koetan valaa uskoa elämääni.
Vastasyntynythän on jokainen runo, kuin uusi lapsi konsanaan.
Kiitos sydämellisestä palautteestasi ja rinnallani kulkemisesta.
Lempeää kevättä Sinulle. - on jollakin Sinuun ja sydämeesi.
' tästä puhutaan vielä
vaietaan jostakin muusta '
Onko se vielä liian arka/vereslihalla puhuttavaksi ?
Sellaisia ajatuksia tuli tummasta runostasi Miekkonen mieleen,
hieno. - Olethan Sä sentään olemassa, niin monasti olet ollut
ajatuksissani.
Olet tuonut runon, jota luin ja luin - hiljaa ja hartaudella.
Tässä on sellaisia elementtejä, että vetää sanattomaksi
kommentoida. Niin surullinen pohjavire, kuitenkin lopussa
on jotain äärettömän herkkää
' Minun sankarini
käden ulottuvilla
tunteena hyppysissä
Vieressä pyytämättä,
rukoilematta
Ehdoitta '
Tiedätkö, tuo olisi jo yksistään ollut rakkausruno. Mutta toki
kaikki muukin siihen istuu mitä parhaimmin.
PS Paljon on muuttunut siitä, kun olet viimeksi täällä ollut.
Moni on poistunut, osa siirtynyt runojen puolelle, kuka mihinkin.
Hyvin harvoin enää itsekään osaan tänne kirjoittaa, mutta varmaan
taas jossain vaiheessa tännekin jotain syntyy.
Kiitos vielä runostasi ja siitä, että tiedän Sinun olevan. - hiukan mystinen on runosi.
Toisaalta kuitenkin varsin selvä,
puhuu kuin menneessä ajassa toisen olemassaolon
tai sitten ei. Joka tapauksessa viehättäviä lausepareja
se on tulvillaan.
Pidin, kuten yleensäkin runoistasi. - syvältä ja viiltäen lukijaakin,
kuinka paljon se silloin on Sinua satuttanutkaan -
sitä voi vain miettiä.
Nuoruudessa kaikki on olevinaan helppoa,
rakastaminenkin. Mutta vuodet muuttavat meitä
ja ajatusmaailmaamme. Ja haikeushan se on tämänkin
runosi herkkä elementti J.
Vuodet kultaa muistotkin, niinhän sitä sanotaan.
Siksi toivon Sinulle lohdullisia kevätpäiviä. - mitä lupasimme,
mutta kuitenkin kaikki unohtui - miksi ?
' olet, olet
et aina
siltikin alati vielä '
Huokaillen luen Sinua ja herkkiä säkeitäsi Peres. - En jaksa uskoa siihen, että sanasi olisivat
jo kirjoitettu loppuun. Sielussasi on vielä paljon,
minkä voit muuntaa sanoiksi ja säkeiksi.
Unohtaa et voi,
mutta ei Sinun tarvitsekaan. Kanna muistoasi,
anna sille uudelleen ja uudelleen siivet.
Kaunis ja haikea on runosi ! - hyvää huomenta,
kevään ensiaskeleita ja aurinkoa Sinulle.
Kirjoitit vain vähän, silti niin PALJON !
Kiitos. - se kirjoittaa meidät ja tiemme Luojan kanssa.
Pitää olla myrskyjä, että voimme kokea myös tyyneyden.
Se kaikki kuuluu elämään ystäväni, runosi puhuu niin
paljon. Hyvää matkaa huomiseen, kyyneleettömiä päiviä
Sinulle runosi myötä. - kuinka hälle kävikään =)
Vaan uskallusta ei ainakaan puuttunut,
sinne vaan sekaan nuorten ja lasten kanssa -
oikia asenne.
Hymyn sait karehtimaan huulilleni,
auringon nousemaan taivaalleni runollasi.
Hyvää mieltäkin iloisella tekstilläsi,
olet Sie mainio.
Uuvelleen vaan, kyllä ne tairot siittä karttuu. - nimpparit oli ja meni, synttäreihin on ihan kipeesti
vielä aikaa. Mutta otin onnittelut kuitenkin vastaan,
tietty.
Flirttihän kuuluu elämään kuin jokapäiväinen leipä,
mie olen ainakin sitä mieltä. Oikeus on, on ja on =)
Mutta tottuuden nimissä, olisit voinut kyllä edes
sen kuoharin avata köriläs * hymyilee *
Tykkäsin runostasi ja tykkäsin noista Miekkosen aina yhtä
mainioista ajatuksista.
Hyvää tätä Eetun ja Etvartin päivää vaan. - utuinen tunnelma on tässä runossasi ja väkisinkin siitä
tulee mieleen vanha kansanlaulu
' yksi ruusu on kasvanut laaksossa '
hyvin paljon samaa ajatusta.
Näen silmissäni nurmettuneen ja tallotun polun,
yksin kulkevan miehen toiveineen/unelmineen.
' jos olisin tiennyt
olisin tehnyt toisin. Mutta nyt minulla/minussa on
vain tämä vavisuttava kaipaus '
Siis jatkoa polkuun, Sinulle ehkä minun ajatukseni liiankin
romanttista, mutta ei voi mittään =)
Juu, oikiaa linnunmaitoa runosi. - jos voisimmekin vaikuttaa elämämme kiertokulkuun,
olisimmeko onnellisempia - haluaisimmeko edes sellaista ?
Haavat toki toivoisimme lääkittävän, ne syvimmätkin.
Mutta jos voisimme käyttää magiaa, emme eläisi sitä
aitoa elämää vaan se olisi ohjattua.
Kyllä me tarvitsemme yllätyksiä, unelmia ja haavemaata.
Tiimalasin hiekkaa mittaamaan aikaa, odottamaan ja
kokemaan, rakastamaan.
Sadunomaisuutta, realismia ja hiukan fiktiotakin on runosi.
Haikeus kiertää säkeitäsi, myöskin kauneus.
* rakkaus, asuta minut * ehkä se sisin kuitenkin.
Kaunista on ja kauniina pysyy, kantaa runosi Jouni.
Pidin mielettömästi. - Mukavaa lukea Sinuakin pitkästä, pitkästä aikaa.
Voimmehan me aina kirjoittaa juonen uudelleen,
mutta muuttaa emme voi elettyä ja koettua.
Uudelleenkirjoitus voi olla enää mahdollista vain
tarinaksi, ehkä sellaiseksi joksi olisimme halunneet
sen aikoinaan.
Runosi on näköisesi, totta ja taruakin hempeästi
ikuistettuna tässä ja nyt.
Tekstisi pitää otteessaan ja noissa kuvissa - kukapa
meistä ei haluaisi olla.
Kiitos ja oikein hyvää kevään jatkoa Sinulle. - oli se vaa hyvä, et Sää istusis häne kans kahre saunas.
Sää oppisi huomaama, et ee se olekka nii mäntti äijä,
ko hallitukse kokkouksis antta ymmärtä =)
Mukava saunaruno taas Sinulta, tul hyvä miäli ja hymy
nousis huulil - kiitos. - kaikkine kipuineen, kyynelineen ja iloineen - rakkauksineenkin.
Siltikin, vaikka ne jättävät meihin arpia,
suolaisia juovia kasvoillemme.
Ja Sinä,
Sinä et ole missään tapauksessa kuin syksy.
Paremminkin olet pulppuava, valoisa kevät !
Kiitos koskettavan kauniista runostasi ja voimia
päiviisi J. - kuljen rinnallasi. - Sinussa asuu kauneus, herkkyys
ja pienen ihmisen kuva.
Runosi tunnelma on sykähdyttävä. - kuim määki orota peipposi, västäräkkei ja
kessä rakkaurest puhumattaka.
Runossas o elämä itkuine ja syrämme kivustki.
Ihmissuhrekiamura ja niim pal kaikke kaunist.
Sää ole niputtanut elämä, kevä ja rakkaure
somaan paketti.
Kiitos ja kevät ihanaa. - ihanaa lukea Sinua taas pikkuruisen tauon jälkeen.
Lomamatkasi on tehnyt vaikutuksen,
runossasi on tuulahduksia varmaankin sieltä kaukaa,
mutta samanmoinen salamyhkäisyys sisältyy siihen
niin kuin aiempiisikin.
Jotenkin melankolinen, odottava - ihana.