dearamulet
eläke iässä.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: ---
Email: dearamulet@suomi24
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia3 aloitusta · 13 kommenttia
- Ikärasismia en ole huomannut, jos sellaista on tapahtunut, se on minulle merkityksetöntä.
Päin vastoin, juuri pari päivää sitten eräs nuori mies, kun tapasimme ihan asiallisissa merkeissä, kehui minua tyylikkääksi ja nuorekkaaksi!
Siaksi ihmistä nimittävä ihminen voisi katsoa peiliin, jos samaan sanaan lisää ikärasismin.
Sika on siisti eläin, ihmisrakas ja rapsutuksista tykkäävä.
Ihmissikaan en ole törmännyt, en varmasti sellaista edes tunnistaisi.
Tuttavapiiriini ei kuulu rasisteja missään mudossa, ei väri, eikä ikä määrittelyllä.
Harmi, kun aloittaja liikkuu noin "huonossa seurassa" jossa aliarvostettaan ihmisyyttä.
Kannataisiko miettiä ketä tapaa, ette tule henkisiä vammoja? - Heippa te monenkirjava vastaajajoukko!
Harvoinpa päivätansseissa aviorikoksia tehdään, ne tehdään jossain muualla!
Olen käynyt sadoissa päivätansseissa, enkä yhtään "panoparia" ole niissä nähnyt.
Joka haluaa hakea avioliittoonsa vaihtelua pettämällä, se hakee sitä mistä tahasa, ei voi syyttää päivätansseja ainoaksi paikaksi mistä seuraa etsitään.
Toisekseen, missään ei ole niin hyvä tavata uusia ihmisiä kuin tanssipaikoilla, ilt-, tai päivätanseissa, molemmissa on tullut käytyä ja käyn edelleenkin.
Joskus olen mennyt seuralaisen kanssa, mutta kun en ole pariutunut, en pidä seuralaista kädestä kiinni, hän tanssii muiden kanssa, kuten minäkin. Haki toki minuakin, mutta minä harvemmin häntä.
Olen tavannut eläkeläistansseissa monen alan ammatti-ihmisiä. Harvemmin siellä on kukaan toki esittäytynyt, mutta kun on puheeksi tullut ammatti, niin laidasta laitaan, akateemisiakin joukossa.
Itse kuulun järjestöön joka järjestää päivätansseja, sielä vasemmalle kallistuvasta joukosta on enemmistö tanssikansaa, toki heissäkin johtajia ja opettajia, maistereita ja jopa kunnallisia virkamiehiä.
Minulle ei ole tanssittajan koulutuksella, eikä ammatilla mitään merkitystä. Kaikki me syömme samaa ruokaa syödessämme ja ulostaminen on jokaisella sama tapa, ei siinä tittelillä ole merkitystä, vai onko?
En ole sitten nuoruuden aikojen huolinuta tansseista saattajaa, ja silloin kun huolin, hänestä tuli aviomieheni.
Nyt leskenä eläessäni en ole hakenut tansseista miestä itselleni, en vapaista, enkä varatuista, mutta jos tutustun sellaiseen uuteen ihmiseen joka herättää mielenkiinnon henkisellä tasolla, voisin jopa ajatella tapaavani muutenkin kuin tanssilattialla. Varatut jätän sivuun, kolmas pyörä saa rattaat keikkumaan! Tanssia toki voin varatunkin kanssa, ja usein meillä on omissa tansseissa heitäkin, tuttuja molemmat puoliskot, tai niin, ettei toinen sairautensa vuoksi enää tanssimaan tule, mutta en ole havainnut kymmenen vuoden aikana heistä yhdenkään pitävän mitään "pettämispeliä" oman paikkakunna päivätansseissa.
Ovatkin muuten hyviä tanssittajia.
Tämän verran tästä, lisää jos kysytään. - Pitäisikö olla jompi kumpi?
Eikö voisi yksinkertaisesti olla vain se joksi on syntynyt, määrittelemättä psykologien mielipiteiden mukaan itseänsä tai muita.
Eihän se minun elämän ilooni mitenkään vaikuta, viihdynkö seurassa, vai istunko mieluummin yksin kynttilän valossa.
Molemmista nautin suunnattomasti. - En ole aina oikeassa, mutta en aina väärässäkkään ole.
Monia aisoita tunnen paremmin ja niissä olenkin yleensä oikeassa, jos tiedoista on kyse.
Usein uskon tietäväni, mutta en ala väittelemään, koska en tiedä onko luulemani oikeaa tieto, vai luulenko vain ja uskottelen tietäväni.
En sano tietäväni, vaikka uskon tietäväni, kun joku siitä joskus puhui. Noinhan useimmiten on tapahtunut kun keskustelijat kinaavat siitä kumpi on oikeassa ja kumpi luulee olevansa oikeassa, eikä kumpikaan anna periksi. Johan siinä solvataan vastapuolen sukukin pahmmillaan.
Niin monella tavalla voi uskotella ja uskoa olevansa oikeassa ja kinata toisen kanssa joka kanssa tietää ja on oikeassa.
Rivitalossa asuva omistaa osakkeidensa kautta asuntonsa, saa myydä sen kenelle tahansa, ellei yhtiön säännöissä toisin mainita. Ulkomaalaiselle myyntiä on eräissä yhtiöissä rajoitettu niin, että esim. venäläiselle ei yhtiön osakkeita saa myydä.
Yhtiö omistaa piha-alueet, puut ja pensaat. Niiden hoidosta päättää yhtiökokous. Jos osakkaiden päätöksellä' on annettu isännöitsijälle oikeus päättää pihalla kasvavista puista ja muista istutuksista, esimerkiksi pihalla liikkumista haittaavat puut ja pensaat, viiden kaatamin, karsiminen, leikkaaminen, tms. hän voi itse päättää toiminnasta. Yleensä asioista on kokuksessa jo puhuttu ja jokaisella on ollut oikeus sanoa oma mielipiteensä suunniteltuihin hoito, ym toimenpiteisiin.
Samoin on kerrostalossa osakkeita omistavien osakkaiden päätösvalta, saman lain mukaan.
Rivitaloissa voi tulla riitaa siitä, kuinka oma pieni piha hoidetaan, häiritseekö hoitamaton nurmikko ja villiintyneet pensaat muita asukkaita, onko pihalla sellaista tavaraa joka pitäisi siivota kiireemmin pois jne. Riitaa tulee usein juuri noista syistä, rivitalojen pienten takapihojen osalla on monta käytäntöä ja monta tapaa. Toinen hoitaa kuin kauppapuutarhaa, toisella koko piha on kuin viidakko. Kumpi parempi, kumpi on oikeassa?
Tarkoituksellisesti olen karrikoinut asiaa ja lauseet sen mukaan. Sekopäistä, niin tietenkin, senhän jo joku ennättikin kertomaan.
Olisihan tätä kerottavaa, tuuli on hakannut kattoa jo vuorokauden, pihalla lähtee takki päältä ja kovin arveluttavaa pysyvätkö puut pystyssä.
Toivon mukaan tuuli tyyntyy ja se lumi joka on satanut, sulaa pois ja ihmiset jotka menevät Lappiin ruskaa ihailemaan, näkisivät loisteliaan maaruskan. - tungostako? Minä en ole saman pensaan takana kanssasi, enkä pakene ketään, koska en ole pahaakaan tehnyt!
Kiitos kun sinuakin kiinnostaa olla mukana kirjoittamassa. - huiiii-ihanpelottaa
4.3.2018 12:48
UUSI
Kamala miten aggressiivinen tuo äitiopetti. Relaa vähän ja mene välillä ulos siellä paistaa surinko.
Kirjoitin viestin nimimerkillä - ei.rekattuna.sinulle
4.3.2018 12:34
Mikäli sinun on välttämättä tiedettävä kuka viestin kirjoitti, ja ettet syyttäisi syyttömiä, tässä sinulle selvyydeksi, nyt rekattuna.
Tiedän ajojahdin jatkuvan, mutta ettei enenmpiä riitoja syntyisi.
Minullakin on oikeus puolustaa jos syyttömästi jotain kirjoittajaa kohti syntyy syytösten vyöry. Niin tein, koska eräs nimimerkki on jokaisen niskassa, ehkä se olet sinä, mutta ei haittaa.
Voittehan nostaa myrskyn vaikka vesilasiin! - Niin se sanomani tulkittiin ihan väärin.En sanonut, että haluan varatun miehen, edes lainaksi, sitä en todellakaan tee, en edes ajatuksen tasolla.
Tänne pitää nähtävästi kirjoittaa teksti kuin kansakoulun ainekirjoitus, ettei opettaja tulkitse väärin.
Tarkoitin sanoa, että pettymys on suuri kun huomaa ihastuneensa varattuun ihmiseen!
Toista kun ei tiedä, moni valehtelee ja paljastuu, rehellisyys kun ei todellakaan kuulu kaikkien aviomiesten perustapoihin.
Ketään kun ei omista, niin lainaahan kaikki on, vapaat ja varatut, jos se niin otetaan.
Aviomieheni petti minua, minä en häntä.
Petettynä naisena tiedän millaiset tuntee nainen kokee saatuaan tietää pettämisestä, enkä iki maailmassa halua olla, enkä ole ollut, tilanteessa jossa mies olisi kanssani vaimoansa pettänyt.
Minun suhteeni, leskeyteni aikana, on tasan kaksi miesystävää, molemmat vapaita ja vapaita ovat edelleenkin, en sido, enkä halua tulla sidotuksi.
Siitä halauksesta taas, halata voi vaikka ei ole suhteessa. Ja siitä tykkään, suorastaan odotan halauksia ja poskisuukkoja, antajaa vain ei ole yksineläjällä.
Tunteista muuten. Viha kuluttaa, on turha vihata, kateuskin on tunne, se näkyy palstoillakin, suru ja ilo kulkevat elämässä aina mukana, mutta huutamallakin saa joskus hyvää aikaan, vaikka se ei hyvä tapa olekaan. Minun tunteeni kulkevat hallitusti, olen sinut itseni kanssa, sama mitä mieltä täällä palstalla minusta ollaan.
Miinuksista en välitä, antakaa vain ja tuntekaa olevanne pikkuisen yläpuolella tällaisen miestennielijän, sehän nähtävästi olen sanottuani liian epäselvästi sanomiseni. Ketunhäntä kainalossa menen saunaan ja jätän tämän tunnepaljasteluni. - Jotkut ihmiset ovat tunneköyhiä jo perusluonteeltansa.
Mikäli lapsena ei ole kokenut olevansa hyväksytty ja rakastettu, vaikka vanhemmat olisivatkin kasvattaneet ihan normaalilla tavalla. Kaikkia lapsia vain ei koskaan ole rakastettu, tai sitä rakkautta ei lapsi ole osannut edes kaivata, jos vanhemmilla ei ollut tapana helliä ja halia edes toisiaan.
Olen ollut läheinen ystävä henkilölle joka ei osaa kertoa tunteistansa, ei näytä niitä, eikä aina hyväksy edes pientä halausta. Se on vaikeaa, sekä hänelle, että meille ystäville.
Tunneköyhyys on itseänikin alkanut vaivaamaan, mutta pyrin olemaan avoin ja rehellinen, jos joju ihminen herättää minussa tunteita, kerron sen hänelle.
Tanssiessa vastapuoli herättää joskus ihan intohimon, silloin hienovaraisesti pyrin pitämään itseni kasassa, mutta joillekin sen voi jopa sanoa ja voimme iloita yhdessä, samankaltaisin tuntein. Ei pidä paikkaansa ettei iäkkäänä rakastuta. Kyllä vain ja kiihkeästi, mutta joskus kohde osoittautuu varatuksi ja pettymyksen tunne on yhtä raju kuin nuorenakin. Etten minä nyt tuotakaan saanut omakseni, edes lainaksi, kun ketään ei voi sittenkään omistaa.
Etsin hellyyttä, en niinkään suurta rakkautta, koska tämä ikä on siitä vaikeaa, ettei elämää enää kannata suunnitella vuosissa, vaan hetkissä jotka seuraavat toisiaan.
Liian kauas ei kannata suhteen jatkumisen aikajanaa venyttää.
Kun tänään, tässä hetkessä olemme yhdessä ja tunnemme hellyyttä toisiamme kohtaan, se riittäköön minulle, mutta eipäs ole ketään joka halin antaisi tai suikkaisi suukon poskelle.
Meitä on liikaa yksinäisiä jotka emme kohtaa toista yksinäistä. - Elämässä on aina tulossa uusi päivä uusin haastein. Eilen kesken jäänyt jatkuu tänään.
Jotain uutta opitaan, vanhaa unohdetaan, tai jätetään pois käytöstä, mutta ulkokuoren vanhentuessa sisin voi olla vielä nuoruuden intoa täynnä.
Minulla "tuppaa olemaan" aina jotain alullaan, tai kesken, siksi vanhuutta ei jouda miettimään.
Vanha vaari vuoli puu kauhoja. Hänellä oli aina edessään lattialla eri vaiheessa olevia aihioita jotka hiljalleen valmistuivat kauniiksi käyttöesineiksi emäntien käsiin.
Joku erehtyi kysymääm miksi hän ei valmista yhtä kerrallaan valmiiksi asti.
Vaari vastasi; " Jos elämässä olisi aina kaikki heti valmiina, eihän tietäisi päivien kulumista, eikä elämässä olisi mitään odotettavaa. Nyt tiedän mikä aamulla odottaa ja minulla on ihan kiire päästä työni ääreen. Noutajakin huomaa että tuolla papalla on vielä paljon tehtävää ja jättää minut jatkamaan kovertimeni kanssa."
Ehkä elämässä kiinni pysyminen onkin se nuoruuden lähde.
En ole vanha, aika kauan elänyt vain. - Tavatessa ihmisen ulkoinen olemus kiinnittää ensiksi huomion ja olen pannut omassa elämässäni merkille, että se ensimmäinen syntynyt mielikuva ihmisestä perustuukin juuri ulkoisiin asioihin. Hyvin itserakkaalta vaikuttava ihminen osoittautuukin usein ontoksi sisältä. Hyvä itsetuntokaan ei saa ilmetä kopeutena joka on väärää ylpeyttä.
Seuraavaksi kiinnitän aina huomioni silmiin. Mikäli ihminen uskaltaa katsoa suoraan silmiin keskustellessaan se osoittaa hänen olevan sinut itsensä kanssa. Sellainen ihminen kiehtoo aina ja ystävyydessä avoimuus on tärkeää, sitä se on rakkaudessakin, mutta rakkaudessa silmien muukin kertoma on merkityksellistä.
Arka ihminen peittää katseensa paeten suoraa katsetta. Se ei aina merkitse ihmisen tietämättömyyttä tai huonoa tapaa, usein se on merkki perusluonteesta. Arankin ihmisen sisin voi olla täynnä lämpöä ja viisautta kun häneen pääsee tutustumaan lähemmin. Omissa ystävissäni on monta ujoa ja arkaa, omien kompleksiensakin kanssa taistelevaa kultaista ihmistä.
Varakkuuteen ei mielenkiintoni yllä. Tyhjä takatasku ei merkitse niin paljon että hänen sijastansa joku miljoonillansa leveilevä voittaisi minun mielenkiintoni mikäli meillä muuten ajatukset kohtaisivat toisensa.
Ulkoisessa olemuksessa ei nenän koko tai hartioiden leveys merkitse mitään jos niiden kantaja on ajatusköyhä. Kyllähän niitä leveitä harteita voi ihailla ja nuorena ne olivat eräs ihailunkin kohde, kuin ihminen joka ne omistaa, olisi parempi kuin naapurin laiha Matti.
Kaiken kaikkiaan minun ihailuni kohteella on ajatuksia, hän osaa keskustella, ottaa minut huomioon tasavertaisena ja arvostaa myös itseänsä. Ulkonäöllä tai yhteiskunnallisella asemalla ei ole tärkein merkitys, herra tai narri kun kohtaamme samojen elämänarvojen kunnioituksessa ja toinen toisemme viatkin hyväksyen.
Koskaan ei tiedä mistä ja milloin amorin nuoli kohti ammutaan, mutta kohtalolla on aina sormensa pelissä. Missä kuljemme ja ketä kohtaamme määrää usein onko edes mahdollisuutta jäädä rakkauden koukkuun. - Mielestäni olet oikeassakin, vaikka kyllä mieskin osaa olla viekas ja kavala. Ajattelehan vaikka Auervaaraa, tai muita historiaan nimensä jättäneitä sankareita (naisten miehiä).
Ilmeisesti vaimosi on loukannut sinua, satuttanut sanoillansa.
Tuttua.
Mustasukkaisen aviomiehen kanssa liitossa olleena tunnen kuinka poskeni vieläkin hehkuvat syytöksiä kuunnellessa, vaikka pienintäkään aihetta ei ollut. Hymy väärässä paikassa, vaikka rautakaupan myyjälle, sai miehen mielessä minut jo aviorikkojaksi. Koskaan en häntä pettänyt. Mitä jos sen olisin uskaltanut tehdä???
Epäileekö vaimosi sinua ?
Tarkkaileeko askeliasi ?
Avaako kirjeesi ?
Kuunteleeko vieressä sivuhuomautuksia tehden kun puhut puhelimessa ?
Silloin hän on kavala ja mustasukkainen.
Voimia sinulle, mutta pysyttele tiukasti ohjaksissaan jos ne olet hänelle luovuttanut. Kahleista on vaikea vapautua jos ne kerran on vyötetty sinulle. - Kyllä täällä on säpäkkyyttä, sen huomasi heli ensimmäiseen vastaukseen tulleesta ensimmäisestä vastauksesta.
Ihmeellisesti tuo puolustautuminen tuntuu olevan kaikkialla niin yleinen tapa vastata, kun voisi jättää jopa vastaamatta ellei voi kauniisti ja kohteliaasti kysyä mitä esim. kiikkuustuoliasia tarkoitti.
Summarum. tai sitten pitäisi heti liittyä johonkin poppooseen tai yhdistykseen, ymmärtäkää meitäkin joukkoon, ihan kuin ei voisi jutella niitä näitä vaikka parin vastauksen verran venyttämättä juttua turhalla ellei asiaa kertakaikkiaan ole asiallisen vastauksen vertaa.
Luultavasti moni lukee, ja jättää kirjoittamatta jos ensimmäiseklsi sattuu silmiin tässäkin viestijonossa olevien vastausten kaltaisia kannanottoja.
Säpäkkää, eller sähäkkää or kipakkaa and kireää.
saan minäkin tähän tunteenpurkauksia vastaani, vaikka en sanonut puoliakan mitä ajattelin sanoa. - Seuranhaku palstoilla iäkkäälle naiselle vastaavat nuoret miehet, harvoin omanikäiset joita nainen lähinnä etsii. Kun katsoo miesten hakuilmoituksia, yleisimmin etsitään nuorempaa, todella 10 vuottakin nuorempaa kuin mies itse on. Se jos mikä ainakin yksinäistä harmittaa. Kun ikää on jo eläkeiän verran, saa tyytyä vastailemaan (kiitos ei noin nuorta, etsin ikäistäni, lapseni ovat ikäisiäsi tai jopa vanhempia) nuorten miesten kirjeisiin.
Vanheneva, arka nainen ei löydä seuraa seuranhakupalstoilta, live maailmassa ne suhteet olis luotava. Järjestettäispä jossain kohtaamisia iäkkäämmillekin ihmisille, ravintolailta vaikka, johon ei ilmoittauduta, vaan mennään ovesta sisään omana itsenä katsomaan josko se sopiva ystäväehdokaskin olisi paikalle uteliausuuttaan saapunut.
Kuka rohkenee ottaa sen ensimmäisen askeleen. Menisin kyllä mukaan!!!
Tanssitaitoinen kaveri on ollut haussa allekirjoittaneellakin, juttu- ja ulkoilukaveri jolla olisi vielä mielikuvituskin tallella kivojen yhteisten hetkien luomiseksi.