coco-nainen
Haluan rakastaa ja nauraa, silloinkin kun elämä maistuu kitkerältä.
Haluan olla tärkeä rakkaille ihmisilleni mutta en välttämätön.
Haluan maistaa, haistaa, koskettaa, kuulla, nähdä,
ja iloita siitä kaikesta, elämästä. Silloinkin kun aistimukset eivät ole suloisimmillaan.
Katson puolitäyttä lasiani niin alhaalta, että se näyttää ylitsevuotavalta.
Pirun ylpeys, itsesääli tai muu jäykkäniskaisuus aina välillä estää nöyrtymästä mutta kumma kyllä elämä keinot löytää. ;)
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 23 kommenttia
- Huomasin saman. Ei sillä, on kiva olla nuorekas ja nuoremmaksi luultu, mutta miulle se ei ole se tärkein pointti, kun toista katson. Sellainen itsevarmuus, itsensä tunteminen ja hyväksyminen näkyy päälle päin vahvuutena ja rohkeutena ja tyytyväisyytenä. Sellainen vetoaa miuhun. Ja ystävällisyys ja toisen huomioon ottaminen ja se, että on varaa olla olematta keskipiste ja tärkein jne. Iloisuus, vauhti ja nauru on tärkeitä nekin, etenkin nauru!
Kunpa sellainen nainen tulis vastaan, saattaisin olla jo valmis seikkailuun - tositarkoituksella. ;) - Käsitteen aikuinen nainen määrittelee meistä jokainen oman viitekehyksensä mukaan. Iän mukaan määriteltynä kolmekymppiselle se on yli kolmekymppinen, viiskymppiselle vähintään 50v täyttänyt, jopa parikymppinen voi pitää ikäisiään aikuisina naisina, jos vertaa itseään 18v pikkusiskoon.
Mie oon viisvitonen ja miusta aikuinen nainen on iältään yli 45v, itsensä hyväksynyt ja omissa kuorissaan viihtyvä, omat mieltymyksensä elämässä löytänyt, monenmoista kokenut ja kokeillut
nainen. Asiat ovat yleensä hanskassa ja kriisien kohdatessa hän selviää niistä itselleen sopivilla keinoilla. Hän ei ole eksyksissä missään tilanteessa tai seurassa, koska hän on itsensä hyväksynyt kaikkine vikoineen ja puutteineen eikä suuremmin tuhlaa aikaansa sen ajattelemiseen, mitä muut hänestä ajattelevat, joten hänellä on myös varaa olla ystävällinen ja lämmin. Hän osaa myös nauraa itselleen. Ja ottaa itselleen tilaa ja asettaa rajoja, kun kokee että tarvii. Hänellä on perustunne, että elämä kantaa. Ja vaikka elämässä tilanteita tuleekin, joita ei voi hallita, hän uskaltaa pyytää apua jos tarvitsee, konkreettisesti tai vaikka mielenterveyttään varten. Luonteestaan riippuen hän uskaltaa ottaa riskejä tai sitten ei tarvitse ottaa, on tyytyväinen siihen mitä/miten asiat jo on. Tyytyväisyys ja itsensä hyväksyminen tekee aikuisesta naisesta myös ulospäin viehättävän ja puoleensavetävän.
Yhteenvetona noin about: aikuinen = fiksu, kypsä ja itsestään pitävä - toivottavasti myös huolta pitävä. Mut täydellisiähän myö ei olla kukaan. Ei aikuisena eikä aiemmin.
Ite oon silleen semiaikuinen nainen. Vielä on kehityttävää ja opittavaa. Ja elettävää ja koettavaa.
Ps. Mie tahon aikuisen naisen rinnalleni! ;) - Sinkkuna ollut jo yli 10v. Jotain pieniä deittailuja ollut, muttei parisuhdetta tänä aikana.
- Minun pääni kääntää myös vain naisellliset tai kauniit vähän androgyynimmät naiset. Mutta sisäinen miehisyys on vain plussaa!
Naisellinen olen itsekin, vaan en überfemme barbityyppi. - Aika moni meistä vanhemmista näemmä samassa tilanteessa. Onnellinen elämässään, ja asiat aika hyvin kaikin puolin, vaan omaa rakasta ei ole.
Kyllä miekin oon jo pikkasen alkanut ajatella, että ehkä oon jo oman osani rakkaudesta saanut aiempina vuosina, ja onneksi on elämässä paljon muitakin iloja.
Silti - pieni toivon kipinä vielä elää. ;) - Miulla sama ongelma ja samoja odotuksiakin. Tosin itseäni tuskin voi lipstick lesbianiksi sanoa, vaikka femme olenkin. Nimittäin en arkena meikkaa.
Mutta vakavasti puhuen, muutaman vuoden palstoja selanneena en enää edes usko, että etsimällä löytää. Tulee kohdalle, jos on tullakseen. Silti - tervetuloa!
Toivottavasti löydät omasi, pidän peukkuja. :) - Heh, miulle tuollainen kelpais kyllä! Missä ne on?
- Olen saanut lapset miehen kanssa avioliitossa. Liiton loppuaikoina heräsin tajuamaan oman seksuaalisuuteni ja kun ero tuli miehen löydettyä toisen naisen, niin päätin että haluan kokeilla, voisiko naisen kanssa suhde toimia ja olisiko se sitä mitä kaipaan.
Olihan se. Sillä tiellä edelleen, kokemuksia on kertynyt monenlaisia, ihania naisia ja suhteita -jokainen aikansa - vaikka sinkkuna nykyään elelenkin. Miehiin ei ole paluuta, ei vaikka sopivaa naiskumppania ei ole rinnalle löytynytkään.
Eli olen biseksuaali mutta en halua enää miestä. Käytännössä koen olevani lesbo.
Ehkä omasta heterotaustastani johtuen suurimmalla osalla tuntemistani lesbo- ja binaisista on heteroelämätausta. Itse en ole kokenut siitä olevan minulle yhtään haittaa ja elämän moninaisuuden ja laaja-alaisuuden ymmärtämisen nimissä lasken sen toisessa jopa eduksi kumppaniehdokkaita etsiessäni.
Eli kyllä meitä paljon on, mutta ei meillä otsassa lue lesbo tai bisse tms. Sehän on muuten hyvä mutta hankaloittaa kumppanin löytämisessä. ;) - Hei, laita postia tulemaan! Vois aloittaa täällä eli coco-nainen@suomi24.fi.
- Hienosti ja viisaasti kirjoitatte monikin täällä.
Itsekin olen ns. myöhäisherännyt, mutta en tässä nyt ala itseäni sen enempää lokeroimaan. Elän omannäköistäni elämää. Tällä hetkellä yksin, ja toivottavasti vielä taas joskus nainen rinnallani. Sellainen nainen, joka hyväksyy ja pitää minusta sellaisena kuin olen, myös menneisyyteni ja lapseni mukaan lukien. Sama toisin päin. Ja jonka kanssa rakennamme yhteisen elämän, joka on meidän näköisemme. Se on siinä. Ei meidän tarvitse kaikkien ihmisten toiveiden tai lokeroiden mukaan elää, riittää kuin löytyy ihminen, jonka kanssa löytyy yhteinen tie.
Ap:lle kysymykseen vastauksiakin on tullut jonkin verran. Omasta puolestani olis kiva vaikka tavata Mummolaakson bileissä ja jutella elämästä, myös sähköpostilla voitais ajatuksia vaihtaa. Kohtalotoverit useinmiten ymmärtävät parhaiten. :) - Voi harmi, että miulla on vihreet silmät... ;)
- No sillee, ja just noin. :D
- Vai sellanen fiilis mummiksen jälkeen monella.
Ehkä en sit mitään menettänytkään, kun en päässyt paikalle.
Ite haluaisin tutustua uusiin mukaviin ihmisiin ja toki mielellään johonkuhun merkitykselliseen. - Onhan meitä mutta aivan liian harvoin kohtaamme toisiamme, saati "löydämme!" ;)
- Näin oikeasti aikuisena naisena ongelma on ihan tuttu.
Mutta totuuden nimissä on myös sanottava, että ei ulkoinen kauneus riitä, se pilke silmässä ja sielujen sympatia kuten myös arvomaailma on myös osuttava kohdalleen.
Se vanha totuus myöskin pitää paikkansa, että kauneus on katsojan silmässä.
Silti kaunis femme saa pääni kääntymään, jopa tahattomasti. ;) - kielteinen vastaus siis Setalta.
Juuri kun ite tässä pohdiskellu, että oliskohan taas aika jotain toimintaa viritellä näille kulmille. Eli tukea ei oo tiedossa...
Onnea opiskelijatytöille tapaamisiin! :) - ole vielä kyseistä leffaa nähnyt, odotukset ovat olleet korkealla kyllä...
Yhdyn huilaavakuningattaren mielipiteeseen, että miksi pitäisi olla normipari tms. Tuli mieleeni mahdollisuus, että tekijät ajattelevat nykymaailman olevan jo niin edistynyt ja suvaitsevainen ja olettavat katsojien pystyvän kohtaamaan elokuvassa stereotypioimatta myös epätäydellisiä vähemmistöjä ja nähdä tarina vain tarinana. Kunnianhimoista, ehkä liiankin.
Mutta jos näyttelijät epäonnistuvat pariskunnan keskinäisessä kemian viestittämisessä (jos tarinan mukaan sitä pitäisi olla!) ja henkilöt tuntuvat epäuskottavilta, silloin tuotos ei liene onnistunut.
Nyt ainakin on leffa mentävä katsomaan itse, kunhan tänne meille ehtii... Hassua kyllä, mielenkiinto vain kasvoi! :o - ...kirjoitus, pakina palstalaisesta, lyhyt lepakkoelämään perehdyttämisen oppimäärä.
Ja sen enempää ei tuota tarvinne syvänä totuutena pitää, joskin on melko varmaa, että jonkun satunnaisen nuoren naisen elämä on ajoittain juuri tuota.
Kiitos illan naurusta! :D - ...on aika subjektiivinen käsite, kuten poikamainenkin.
Itse koen olevani femme/androgyyni, en useinkaan meikkaa arkisin enkä kulje mekoissa ja korkkareissa, juhlissa kyllä.
Naiselliseksi itsensä tuntevat naiset herättävät kiinnostustani ja ns. sisäinen kauneus, itsevarmuus, kypsyys ja toisten huomioiminen näyttävät kauniilta silmissäni. Perinteinen ulkoinen naisellinen kauneus kääntää kyllä pääni ja katseeni saattaa seurata hetken mutta nuo muut ominaisuudet herättävät halun tutustua paremmin.
Itseni ikäisiä ihmisiä on vaikea tavata missään, joten melkein mikä tahansa kerho (tai chatti) kuulostaa houkuttelevalta. ;)
Mutta puhtaasti onnea kai tarvitaan, jotta joku molemminpuolin sopiva tulis vastaan. Silti toivotan onnea ja tsemppiä niille, jotka jaksavat nähdä vaivaa asian eteen ja aktiivisesti etsiä! :) - että hän kohdalles tupsahtaa. :)
Meitä on monia, ketkä odottaa samaa tapahtuvaksi omalle kohdalleen, itselle sopiva henkilö tulisi elämään ja itse olisi hänelle samoin sopiva, toivottu ja haluttu.
Vaikka miekin kovasti toivon, että tänä vuonna tuo toteutuisi, niin epätoivoon ei oo aihetta, vaikka vielä monta vuotta sinkkuna menisikin. Elämässä on paljonkin aihetta kiittää ja paljon elämisen iloa, paljon mielenkiintoista koettavaa ja elettävää.
Yksin on silti parempi olla kuin huonossa suhteessa, näin itse ajattelen.
Söpölle ja muillekin mielekästä ja mukavaa vuotta 2010!