wilhelmina.seppala
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 2 kommenttia
- Ymmärrän kärsimyksesi täysin, koska olen vastikään kokenut aivan saman kohtalon. Olen työssä isomman firman palveluksessa, joten siirto toiseen toimipisteeseen onnistui minun kohdallani, mutta vuoden ehdin näiden oireiden kanssa elää ja voin sanoa että elämä oli yhtä helvettiä. Sinulla on sentään aika hyvä tilanne vielä kun oireet menevät vielä parissa päivässä ohi, minun tilanne oli huonompi ja kyllä lääkkeillä minäkin jaksoin. Koko kesälomani meni helvetillisten oireiden parissa ja loman jälkeen menin vielä pariksi päiväksi tähän paikkaan töihin ja sitten totesin että nyt saa luvan riittää ja marssin lääkärin pakeille, ja paikka määrättiin korjattavaksi tutkimusten jälkeen. lääkäri voi tehdä paljonkin, jos siis on työterveydestä kysymys ja meillä ainakin on oma lääkäri.
Löytyi pitkään jatkunut poskiontelon tulehdus ja lisäksi niveliä särki, päätä särki korvia kutitti ja särki sekä uskokaa tai älkää selluliittia joka oli tullut tässä paikassa särki aivan vietävästi ja se oli tulehtunut!!!
Töissä oli aina tuskan hiki ja hengittäminen kamalan vaikeaa. Sekä vuoden aikana oli monta tulehdusta selässä ja olin kamalan väsynyt ja lopussa ajattelin että nyt on minun aikani lähteä, tuntui ettei jaksa enää. Onneksi minulla on ihana mies sekä lapset jotka jaksoivat tukea minua.
Kerkesin lihoa tässä paikassa jopa 7 kg vuoden aikana ja reilu 1kk paikasta lähdön jälkeen olen laihtunut 3kg. Mutta oireet eivät ole vieläkään täysin menneet ohi, välillä niveliä tuikkii mutta uskon että kyllä minä vielä paranen, se ottaa vain oman aikansa.
Neuvoni on sinulle että ota lääkäriin yhteyttä ja kerro home-epäilyistäsi niin asiat lähtevät kyllä rullaamaan siitä omalla painollaan... - Olen ihan samaa mieltä. Itse olin 17-vuotias kun esikoiseni syntyi. Mieheni tällöin 19-vuotias. Kyllä 16-vuotias voi pärjätä lapsen kanssa, mutta vastuuta täytyy löytyä ja kyllä siihen äitiyteenkin kasvetaan. Ei kukaan osaa sitä valmiiksi. Minun vanhemmat tukivat minua, kun kerroin raskaudestani ja yhdessä asunto löytyi minulle ja miehelleni, se oli äitini viereisestä talosta, joten tuki oli lähellä mutta meillä kuitenkin oma rauha ja tila. En käytä alkoholia ja minun ei tarvitse eikä silloinkaan tarvinnut viedä vauvaani äidille hoitoon, että pääsisin itse viettämään nuoruuttani, vaan hoidin sen itse mieheni kanssa.
Nyt minulla on 2 lasta, koulutus, edelleen sama mies (8 vuotta yhdessä), työ josta nautin ja ikää vain 24 vuotta.
Että miettikääpä sitä, kyllä nuorikin voi pärjätä!!!