viltinalla
Romanttista inhorealismia ala ladyluck86, idol.i ja tietan
15.12.2008 klo 02.30
Kerran netissä tapasin sen
nuoren naisen herttaisen.
Se hymyili ja katsoi silmiin
ja kysyi lähdenkö sen kans filmiin.
Naisen katse anova niin
pureutui mun iiriksiin.
Tarrasin käteen ja lähdettiin
ja kohtaloomme luotettiin.
Filmin jälkeen mietin vasta:
odottaako tuo mun lasta?
Säikähdin ja lähdin pakoon,
taas lankesin mä samaan rakoon.
Mikä siis on tarinan oppi?
sättituttu on aina floppi!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 10 kommenttia
- tuollahan se oli ylempänä jo useempaan kertaan mainittu tuo kuun vetovoiman vaikutus vuorovesiin ja muut. :)
- Kyllä vaikuttaa, valitettavasti. Just tuo hikoilu ja unettomuus täyden kuun aikaan ja pari yötä ennen, pääsiski eroon tästä.
Tuota vaan ihmettelen ku jotkut väittää tätä mielikuvituksen tuotteeks etc. Öh, vaikuttaahan kuun vaiheet esmes veden pinnan korkeuteen (laskuvesi/nousuvesi), sama se kai vaikuttaa meihin ihmisiinki. Joku fiksu muistaa mihin tuo liitty, oliko sitte jotain magneettikenttäjuttuja tai mitä ikinä oliki. Johan se peruskoulussa opetettiin tuoki asia. - Tää tulee! :)
- epäilisin epävakaata persoonallisuushäiriötä ku vaihtelut on noin nopeita. Suosittelisin ottamaan selvää...
tsempityksiä tai jotaiki :) - ...että löytyyhän sitä jo raamatustaki -psalmeista ja valitusvirsistä- paljon masennuksen ja muun vastaavan kuvausta. Oli sun kanta raamattuun todenperäisyyteen mikä tahansa, ni joka tapauksessa se on kirjotettu niin kauan aikaa sitte että et voi vedota netin käyttöön sen ajan ihmisten mielenterveysongelmissa ;)
Moni entisajan säveltäjä on ollu mielenterveysongelmainen, samoten moni kirjailija, tunnetuinpana esmes Kafka. Mistäs Mozart löys netin ku seki niin mielisairas oli? :O - Kyllä, luulen tietäväni ku on tullu kuunneltua paljon isovanhempia, opettajia jne ja iteki monista psyykkisistä sairauksista oon kaivanu tietoa. Se on vaan se että mikä ihmistä kiinnostaa ja mikä ei, ite et välttämättä kakskymppisenä oo aiheesta tietänykään, et välttämättä vieläkään. Sitte taas joku toinen aihe on sellanen etten vielä kuolinvuoteellakaan osaa sanoa omaa kantaani siihen ku ei vaan oo sattunu kiinnostamaan, mutta sinä voit olla siinä isoki guru.
- Ihanko tosissaas aattelet ettei niillä myrtseillä ja työtä jatkuvasti painavilla vanhoilla miehillä ollu mitään mielenterveysongelmia? Tai nuoremmilla, isälläs, joka on luultavasti sodan jos toisenki käyny? Tai sulla, joka on sodan ahistaman isän ja/tai äidin kasvattama? Kuule ite oon sitä mieltä että jos lähetään tutkimaan joka ikisen suomalaisen pääkoppaa ni me ollaan kaikki jollain tavalla mielenvikasia lapsuutemme traumojen ja muiden takia.
- Uskallan olla eri mieltä tuosta että ennen oli vähemmän mielenterveysongelmia. Niistä ei vaan tiedetty niin laajasti ku nyt (eikä vieläkään riittävän paljon).
Jos sulla oli se mitä nykyään kutsuttais persoonallisuushäiriöks, satuit vaan olemaan sillä ja sillä tavalla erikoinen tai vaikea. Jos olit nykynimityksen mukaan masentunu, olit vaan laiska. Jos silti jaksot raahata ittes hommiin, se paha olo purkautu muuta kautta -> väkivalta, pahat sanat. Jos olit kokenu trauman tai useemman (oli sitte sota, insesti tai mikä tahansa), se piti piilotta sisälle, ei vanhoja voinu märehtiä ku piti tehä töitä ja jaksaa eteen päin. Tämä asioiden patominen jne näkyy sitte luonnollisesti heidän lapsissaan (mun ikästen vanhemmissa)- epäjohdonmukasuus, väkivalta, tunteiden peittäminen. Sitte päästään nykynuoriin, jotka oireilee edelleen vuosisatojen takaisista asioista nykyisten vaatimusten ja pienentyneiden tukiverkostojen keskellä.
Toki noita ongelmia on nykyäänki eikä sitä kukaan kielläkään, mutta nykyään tiedetään syitä näihin käyttäytymistapoihin ja seurauksiin.
Anteeks epäselvä teksti, ajatus oli koko ajan seuraavassa asiassa ku on niin laaja aihe. :P
Pointti oli kuitenki lyhykäisyydessään se että ajat muuttuu, vaatimukset muuttuu, mutta Luojan kiitos koko ajan tiedetään ihmisestäki enemmän. Ei se netti (=epäsosialisoituminen ja virtualimaailmaan uppoutuminen?) oo masennusta aiheuttanu sen enempää tai vähempää ku moni muu mennyt ja tuleva. - Idässä on murretta, pk-seudulla on murretta, pohjosessa on murretta ja lännessä on murretta mutta Keski-Suomessa puhutaan suomea. :) Tää on niin murteiden sulatusuuni ja ku joka suunnasta muuttaa uusia ihmisiä tännepäin, ni tänne on muodostunu luonnollisesti se suomen puhekieli. Kuuluu mietä ja minua ja mua, mutta suurimmat murteiden piirteet on tasottunu ja hävinny tähän
... suomeen :D
Ite aattelen sillai että on
-yleiskieli eli kirjakieli mitä puhuu kaikki
-puhekieli, jota ymmärtää kaikki eikä se sisällä mitään erityisiä murresanoja
-murteet kaikilla mausteillaan, stadin slangista Kuopijon ja Pohojammaan kautta muualle. :) Ihan jo 50 kilsan eroki tekee yllättävän paljon puheessa. Esim Kaustisella mennään mehthään, Kokkolassa mehtään ja sieltä vähän etelämpänä mettään. :D
Ite henkilökohtasesti imen uuden paikan murteen törkeen nopeesti, ei tarvi ku viikko olla paikallaan ni puhetyyli on jo muuttunu, murresanojen tarttuminen kestää sitte pidemmän aikaa. Omassa suussa on lähes kaikki paitsi ihan pohjoisosien murteet käynu, Oulussa oon pohjosimmillani asunu. Joka muuton yhteydessä on naureskeltu mun puhetyyliä, mutta eihän sen aina tarvi olla ivamielistä, totta kai toisen paikan murre kuulostaa huvittavalta ikänsä samalla seudulla asuneelle.
Ja tuo väite joltaki täällä että Hesalaisen murteesta/lähtöperästä oltas kateellisia muualla, että siks naurettas. Voi voi, tälle ei voinu ku nauraa räkäsesti :D Nyt vähän terveemmälle tasolle sitä itsetuntoa, sieltä "kaikki kadehtii mua"-tasolta vähän lähemmäs maan pintaa. Jos tollasia oikeesti ivallisesti nauravia tulee vastaan ni eivätköhän oo muutenki vähän keskenkasvusia (=asennevammasia?). - Tämä mua aina ärsyttää ku ihmiset yhdistää epävakaan persoonallisuuden narsistisuuteen, joskus jopa psykoosiin. Ne on kaksi erillistä sairautta. Samoja piirteitä löytyy toki ja kumpikin sairaus voi olla samalla ihmisellä. En silti ite lähtis syyttelemään joka ikistä rajatilapersoonallisuudesta kärsivää narsistiksi. Nuo ritalinin kuvailut vaan sopii paremmin narsismiin.
Mulla itellä on epävakaa persoonallisuus ja mulla on itsekeskeisyyttä paljon enemmän esillä se vuoristoratamaisuus - vauhtivaiheita ja masisvaiheita. Bipolaarihäiriötäki epäilivät tuon takia mutta ne vaihtelut on niin nopeita että diagnoosi oli tämä.
Kyllä, olen taipuvainen syyttelemään muita ihmisiä, mutta syytän lopuks aina itteäni. Minä olen paska, minä olen huono, minä oon sairas, kaikki läheiset kärsii mun takia. Joskus muiden ja ittensä syyttely saattaa olla jopa samaan aikaan, sellanen minä olen -, muutkin on -, kukaan ei halua oikeesti hyvää kellekään.
Tätä sairastavan ihmisen kanssa on TODELLA rankkaa olla suhteessa. Ihan perusarvot, maailmankuvaki heittää ihan härän pyllyä eri vaiheissa. Välillä tunteita ei missään tapauksessa oo olemassa, kovana vaan eteenpäin ni sillä tästä maailmasta selvitään. Välillä taas ryvet niin ahkerasti itsesäälissä ja vollotat pahaa oloa.
Lisäks läheisriippuvuus plus dramaattisuus on tosi huono yhdistelmä tässä taudissa. Oota vaan ku yrität ottaa eroa, voi voi... En halua pelotella tai muuta, vain valmistaa mahdolliseen.
JOS kyse on tästä samasta taudista, asia hoituu melko helposti, koska ihminen tunnistaa nuo "kriteerit" itsessään jos ne sille luetellaan. JOS kyse on taas narsismista, et tuu koskaan saamaan sitä myöntämään että se olis mitenkään sairas, eihän hänessä itessään oo mitään vikaa...