valkoinen lumi loistaa kirkkaasti siristän silmiäni linnut laulavat laulujaan ehkä lemmestä voin aistia sen niin innoissaan ne laulavat puut seisovat jykevinä jotain odottaen ehkä kevättä tuuli ei puhalla, kuiskaa korva…
huurteiset puut herättävät minut valkoinen ajatus laskeutuu olkapäälleni kuiskaa monenlaisia sanoja kuuntelen lumottuna luonnon sanomaa
kaikki hyvin rauhallisesti odottaa kauan kesti tulla tänne asti valkoinen lumi häikäisee silmiä pienesti aurinko kurkistaa linnut sirittävät salaista sanomaa vielä ei ole aika sen kummasti kuitenkin se kutittaa ajatuksi…
tuuli vieköön minut yli palavan meren, en odota sen tyyntyvän tunteeni ovat kasvaneet sinua kohtaan, en voi erehtyä uskon omaan kohtalooni, jonka tunnen palava meri eikä mikään voi sammuttaa rakkauttani sinuun
rakastan tunteeni eivät ole pois kadonneet iltaisin askeleet vievät ulos tähteni eivät ole paikaltaan pois lähteneet yhä loistavat kaikki ajatukseni sinulle lentävät tiedät, mitä tunnen valo voittaa pimeyden ja lämpö su…
sanat pyrähtelevät eteeni hahmottelen niitä mielessäni syntyy ensimmäinen runo rakkaudesta ei koristeita ei hellittelysanoja siinä on suuri rakkaus sinä
suru astui elämäni näyttämölle sitä en osannut odottaa odottamatta, liian aikaisin raa`asti, kysymättä repi ja raastoi sydäntä viha kasvoi, tuska huusi sisällä päivästä päivään eläen ja taistellen jokin voima, ei nimeää…
kiersimme kehräten toistemme ympärillä kortit oli jaettu kohtalo oli muistanut meitä meri ei kuohunut se kuunteli meitä valkoiseen lumeen jäi meidän piirimme
eilinen päivä jäi taakse surumielinen päivä tänään uusi ja piinava päivä hän kaukana odotusta ja odotusta ajatukset pysähtyvät tähän puhelin soi jännitys karkaa pois sanojen helinää korvissa yksi tähdistäni syttyi
suruun takertunut eksynyt ihminen autiot talot sielusta se lähti ei sanaakaan kilpikonna selällään rakkautesi voima on suuri katse kirkastuu ei kyyneleitä pysyn tässä lähelläsi
astuin uuteen maahan kaikki oli uutta ja outoa kukaan ei ollut kertonut tästä maasta ensiaskeleet olivat haparoivia ja epäröiviä harjoitus tekee mestarin olin astunut runoilijoiden maahan rannalla seison ja harjoittelen…
joulun tähti loistaa ja meille toistaa rakasta älä koskaan siitä luovu sillä polulla on monta kulkijaa et saa jäädä yksin kulkemaan
tämän sinivalkoisen lipun alla kulkeva kansa vapaana, ilman siteitä muihin kahleet ovat jääneet pois, vertavuotavien ja kuolleiden sotilaiden ansiosta vapaus ja sen kova hinta muistuttavat joka vuosi rakas, kotimaamme S…
niskojaan nakkeli, ei halunnut tulla esiin ärsyyntynyt, niin ärsyyntynyt toisteli sanoja, ei auennut idea kasvamaan niin se karkasi nurkan taakse yksi vilahdus ja pölypilvi jäi muistoksi sellainen se, se runon poikanen
monin sanoin, sanoi Nat King Cole, Mona-Lisa tunteella elossa jälleen
aika on rakastaa antaa hänelle tunteesi iloita elämästä, hänestä koko maailmasta nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta päivästä niinkuin se olisi viimeinen piristä häntä, jos hän on masentunut, älä jätä häntä yksin va…
vihaa ja katkeruutta en ymmärrä, anna ajan koskettaa rakkaus, kaunis haihtui lentämään
tässä olen minä, en osaa mielistellä siis olen ihan tavallinen ihminen heii, olen olemassa tässä olen, mutte sin ä et huomaa minua
jälleen, palaan kuuntelemaan luonnon ääniä rakkauteni sinuun ei koskaan vähene, se kasvaa ja lentää taivaalla pysähdy ja kuuntele hiljaisuus, tässä se on vieressä sinä ja minä
kentällä suuri, sininen lentokone sen sisälle haluaisin päästä viuuh!ilmojen halki isojen moottoreiden mylviessä huhuu!hurjaa se olisi pilvien välistä kurkkisin maahan, ouuu ihmiset näkyisivät muurahaisina vai näkyisivä…
